Armi maailmalla

Kanada ja viikonloppu kotona

2009-06-25T15:47:00.002+03:00

Oon pahoillani ku tää kirjottaminen on vähän jääny. Meinaa vetää nyt tosi kiireelliseksi tän elämän täällä ku lapset on lomalla, niin mulla ei oo enää aamupäivän vapaata millon oon yleensä kirjottanu tän blogin ja sitte oon lähdössä niin pian, et haluan nähdä kavereita ja olla niitten kanssa mun vapaa-aikana mielummin ku istua kotona kirjottamassa blogia. Päivitän nyt kuitenki et mitä on tapahtunut. Aika lyhyesti tosin, sillä aikaa ei juuri ole taaskaan. Haluan vaan jotai päivittää ku tiedän että mua rupee itseäni harmittamaan jälkikäteen jos en oo saanu kirjotettua yhtää mitää mun vikoilta viikoilta täällä.

Edellisessä päivityksessähän jäin siihen et lähdettiin mummin, ukin ja lasten kanssa Kanadaan mökille. Lähdettiin sinne sillon perjantaina heti poikien päästyä koulusta. Perillä oltiin hyvissä ajoin ennen Detroitin viimestä ja ratkaisevaa finaalipeliä, mutta kuinkas kävikään. Meillä on siellä 250 radiokanavaa ja melkeen 200 tv-kanavaa eikä mistää tullu yhtää mitää Detroitin pelistä! Meinas ukin kanssa ottaa aika koville. Tässä tapauksessa ne sitte onneksi kuitenki hävis, niin meitä ei harmittanu yhtää ku ei nähty. :D Ois ottanu enemmän päähän jos ne ois voittanu ja me ei oltas nähty sitä.

Mää olin mökillä tytön kanssa perjantaista torstaihin eli 5 kokonaista päivää ja ilmat oli mitä parhaat! Kerran saatiin vettä ja se oli lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä. Muuten aurinkopaisto ja oli tosi lämmintä. Keskiviikkona meinas jopa olla liian lämmin ku oli lähellä 30. Et tuli sitte jopa saatua siellä taas väriä kroppaan Floridan palamisen jälkeen enkä etes palanu tällä kertaa! Meikä alkaa edistyä! :P Mökillä viettiin rentoa mökki elämää veneillen, kalastellen, grillaten, saunoen, uiden, aurinkoa ottaen jne. Saunottiin joka päivä ja aina saunan jälkeen mentiin järveen pulahtaa. Oli muuten aikas kylmää vettä! Mut teki kyllä hyvän olon. Parina päivän tehtiin muurinpohjalättyjäa ja voi vitsi ku ne oli hyviä! :P Ne on niin harvinaista herkkua et sitte ku niitä saa niin niitä tulee syötyä niin paljon et maha räjähtää!

Torstaina siis tultiin sitte tytön kanssa pois. Mummi ajo meidät Mackinawiin ja tää meidän perheeseen kesäksi tullut edellinen au pairi haki meidät siitä. Mää ajoin meidät sitte sieltä kotiin. Tultiin jo torstaina koska tytöllä oli tanssiesitykset torstai ja perjantai iltana, joten hänen oli pakko tulla kaupunkiin. Koko talven ovat siihen treenanneet niin eihän sitä nyt voinu missata. Mummi ja ukki sano pärjäävänsä mökillä ihan hyvin ilman mua pari vikaa päivää, joten mää tulin sitte kans kaupunkiin niin pääsin näkee tytön tanssiesityksen. Kävin kattoo sen torstai iltana ja oli kyllä tosi hyvä esitys! Saa olla ylpeä hänestä. :) Siellä oli tosi paljon eri ikäsiä tanssijoita. Pienimmät oli kaikista söpöimpiä.

Perjantaina mulla oli vaan tyttö ku pojat oli vielä mökillä. Järjestettiin leikkitreffit toisen suomalaisen kaksosten kanssa ku hänen kaksoset ovat vuoden vanhemmat ku mun tyttö ja ovat pienempänä leikkineet tosi paljon yhdessä. Mun pojat ei vaan enää oikein leiki yhteen niitten kanssa, joten sillon ei voida niitä nähdä ku mulla on pojatki. Käytettiin siis tilaisuus nyt hyväksi ja mentiin eka ostarin leikkipaikkaan ku näytti et rupee sataa mut sitte ei satanukaa niin vaihdettiin puistoon. Illalla lähdin ulos kavereitten kanssa. Olinhan mää nyt ollu jo ihan tarpeeksi kauan ulkona niistä kuvioista ku olin mökillä.

Lauantaina käytiin yhdessä kaupassa ostaa mulle kiikarit mun retkiä varten. Nyt mulla sitte pitäs olla kaikki ostettuna. Mitä nyt jotai aurinkorasvaa, hyttysmyrkkyä ja muuta sellasta pientä pitää hommata. Hommaan ne sitte ihan mun vikalla viikolla. Illaksi mentiin ypsiin paikkalisten kavereitten kanssa ja oli hauskaa. :) Sunnuntaina kävin lounaalla toisen suomalaisen kanssa ja illalla meillä oli jääkiekkopeli ja hyvin ratkaiseva sellanen. Pelattiin finaalipaikasta ja eli voitolla finaaliin. Tällä kertaa vaan kävi niin että hävittiin 2-1, joten ei asiaa finaaliin. Nyt on sitte jääkiekko täällä ohi. Pitää rueta suunnittelee et miten saan mun jäkiskamat suomeen ku en nyt niitä enää tarvi. Pelattiin kyllä tosi hyvin mutta toisella joukkueella oli vaan parempi tuuri maalien suhteen. Mää tein meidän ainoan maalin et siihen voi tietysti olla tyytyväinen. :) Harmi vaan ku jääkiekko nyt loppu. Ei mitää tietoa et millon voin pelata seuraavan kerran. No, toivottavasti jossai vaiheessa tulevaisuudesssa.

Vika viikko koulua

2009-06-12T09:05:00.000+03:00

Tää viikko on siis ollut vika viikko ku lapset menee kouluun, joten nyt alotetaan sitte kesäloman vietto ja toivottavasti paremmassa säässä. Tänki viikon on nimittäin osannu sataa ja pitää inhottavaa ilmaa, et ei mitää puhetta altaalle ottaa arskaa.

Maanantaina käytiin tytön kanssa kahvilassa istuskelemassa ku ilma oli kuitenki ihan ok et pysty istuu terassilla. Illalla vietin kotona perheen kanssa ja kävin illallisen jälkeen viemässä kuvia kehitykseen siinä toivossa et olisin saanut taas yhden skarpbookin suomeen vietäväksi. Mulla sattu nimittäin sen verran hyvä tuuri, että täällä käynyt yks suomalainen otti yhden laukullisen mun tavaraa suomeen. Kiitos paljon hänelle! :) Oli tosi iso apu. Jostai syystä mun kuvien polttaminen levylle meni pieleen ja ne ei pystyny kehittää etes puolia niistä kuvista mitkä oisin halunnu eli en sitte saanu sitä skarpbookia hänen mukaan. Haluan kuitenki laittaa sen ihan valmiina, niin ei tarvihe suomessa tehää mitää muuta niitten eteen ku esitellä ihmisille. :)

Tiistai ja torstai aamuna mulla oli tennis ja nyt oliki sitte vikat kerrat. Kummallaki kerralla pelattiin eri piste lasku tyylillä pelejä ettei niinkää harjoteltu opettajan ohjeella löyntejä. Oli tosi kivaa. :) Harmi ku nyt ei oo enää aikaa mennä kursseille. Toivottavasti toi sää paranis ku me tiedetään suomalaisen kanssa yks paikka johon voi mennä pelaa ilmatteeksi mut ku se on ulkoilma kenttä, niin ei oikein kaato sateella huvita mennä sinne. Toivottavasti ehditään pelaa ennen ku mää lähden. Tiistaina kävin tytön kanssa parissa kaupassa hakee viimeset tuliaiset suomeen. Halusin neki saada jo tässä lastissa lähtee suomeen, niin ei tarvi enää miettiä sitä. Tiistai iltana oli vika kerta mun spinningiä ja pilatesta mutta valittettavasti jouduin missaa molemmat, sillä meillä oli myös au pair meetingi, joka melko varmasti oli mun vika, joten en halunnu sieltäkää olla pois. Menin lasten harrastus reissun jälkeen meidän aluevalvojan kotiin ja grillattiin. Tiistai iltana ilma oli onneksi hyvä. Siellä sain mitalin mun 5K juoksusta, sillä tulin mun sarjassa toiseksi. Mitali oli toimitettu meidän aluevalvojalle ku en jääny sinne odottaa tuloksia ja mitalien jakoa. Nyt on sitte kiva hopeinen mitali muistona päivämäärineen kaikkineen. Meetingissä olin jonkun pari tuntia ja sitte lähdin ypsiin kattoo jäkistä. Red Wingsillä oli nimittäin mahdollisuus viedä Stanley Cup mutta ei niin ei! Hyvin kyllä pelasivat mut ku ei maalia niin ei maalia. Nyt ne sitte pelaa ratkaisu pelin perjantaina ja vähänkö raivostuttavaa ku saatan just sillon olla autossa matkalla mökille. Toivottavasti selvitään lähtee mökille sen verran ajoissa, et ehdin näkee pelin tai ainaki edes lopun.

Keskiviikkona käytiin tytön kanssa ostarin leikkipaikassa todennäköisesti vikaa kertaa, sillä pojat on vähän turhan isoja sinne, joten ei tulla menemään sinne ku pojatki on lomalla koulusta. Poikien tultua koulusta oli piano tuntien ja tytön baletin vuoro. Illan vietin kotona, sillä keskiviikkona oli vanhimmaisen oikein synttäripäivä, joten pidettiin synttäri illallinen hyvän ruuan ja jälkkärin kera. Mummi ja ukkiki tuli. Sillonki ilma oli onneksi hyvä, niin voitiin syödä tossa meidän parvekkeella.

Torstaina tuli vettä taivaan täydeltä melkeen koko päivä, joten oltiin tytönki kanssa vaan kotona. Ei paljoa huvittanu lähtee tonne itteensä kastelee mihkää. Torstai iltana kävin salilla ja näkee kavereita ennen ku lähden mökille. Perjantaina siis startataan heti ku saadaan pojat koulusta. Tytöllä oli viimenen päivä torstaina ja pojilla on perjantaina vielä puolikas päivä. Tuun olemaan siellä 10 päivää, joten tuun takasi sillon sunnuntaina ku suomessa on jussi. Päivitän sitte sen jälkeen blogia et miten meni Kanadassa. Toivottavasti sattuu hyvät ilmat, et ei tuu mökki höperöksi.

Palaan mökiltä viikon päästä sunnuntaina, joten yritän päivittää blogia sitte alkuviikosta sen tiimoilta. Hyvää juhannusta suomeen ja juhlikaa munki puolesta! :)

Viikonloppu Traverse Cityssä

2009-06-08T23:47:00.002+03:00

Taas meni viikko. Kamalaa. Miks ihmeessä tää aika nyt menee näin nopeesti?! Ehkä siksi et mulla on ihan liikaa tekemistä. Aina oon johonki menossa ku kaikki kaverit haluaa nähä mahdollisimman paljon ennen ku lähden ja sitte harrastuksistaki on menossa viimeset kerrat, niin ei raskis niistäkää olla pois. Ehkä tää ajan kulu sitte mökillä hidastuu ku ei ainakaa voi samanlailla mennä joka paikkaan. Oon nimittäin perjantaina lähdössä mummin, ukin ja lasten kanssa 10 päiväksi meidän mökille Kanadaan ilman nettiä ja kännykkää, et sitte pääsee ainaki rauhottuu tästä härdellistä ku sitte menee taas mun viimeset kolme viikkoo Ann Arborissa aika vauhikkaasti. :D Sit onki jo mun reissujen vuoro ja taas mennään ja entäs sitte ku tuun suomeen ja oon koti maisemissa vaan kaks viikkoa! Sit on ainaki vientiä mulla ja aika kovastiki. Ja sit Tampereelle muutto, uuden elämän pystytys sinne ja opintojen alotus ja kaikkia. Voih. Eli ehkä nyt sitte kannattaa nauttia kunnolla siitä ku pääsen mökille keskelle ei mitää 10 päiväksi rauhottuu ennen ku mua viedään monta kuukautta putkeen. :D

Viikolla nyt ei sinänsä tapahtunut mitää ihmeellistä. Ihan perus viikko lasten harrastusten suhteen tiistaisin ja keskiviikkoisin. Tosin poikien jalkapallo loppu nytte eli keskiviikkona ei ollu keskimmäisen eikä torstaina vanhimmaisen treenejä. Yhtenä päivänä käytiin tytön kanssa ostarin leikkipaikassa ku ilman on ollu taas aika näästi. Satanu vaan ja ollu kylmää tuulta, niin ei paljoa oo ulkohommat houkuttanu. Ainut oikeesti hyvä ilma sattu taas perjantaille just ku mun ois pitäny mennä tytön kanssa sisätiloihin uimaan ku hänellä oli uimakoulu, mutta onneksi saatiin hostäitiltä erikoislupa mennä uima-altaalle uimaan, niin päästiin perjantai päiväksi sinne laiskottelee ja ottaa raskaa tyttöjen kesken. Maanantai iltana olin mun yogassa pitkästä aikaa ku viime viikolla oli tauko Memorial Dayn takia. Tiistaina oli sitten vuorossa ihan perus spinningit ja pilatekset. Keskiviikko iltana ajoin puolalaisen au pairin kotiin juoruamaan. Ei oltu nähty pitkään aikaan ku meidän mennot on menny niin ristiin. Nyt sitte onneksi kummallaki oli ilta vapaa, niin heti juoruamaan. :) Torstai ilta oli taas peli ilta ja olin ypsissä taas kattomassa peliä. Tiistai ja torstai aamuna olin tenniksessä ja sujuu kyllä koko ajan paremmin ja paremmin. Huomaa että kehittyy kyllä tosi nopeesti ku mulla on sitä kaks kertaa viikossa aina 1,5 tuntia kerrallaan. Harmi ku nyt on vikat kaks kertaa enää edessä ja sitte ei oo enää aikaa ottaa kursseja, et sitte ku pääsen suomeen asti ja löydän rahaa pelata tennistä, niin ne mun taidot taitaa ollaki jo kuopattu! :D No, kai se sitte aika äkkiä muistuu mieleen.

Torstaina meille saapui kesäksi tän perheen edellinen au pairi parin vuoden takaa. Hän tuli tekemään koululle työharjoittelua perheen firmaan ja asuu meillä sen aikaa. Hyvin näyttää arkeen sopivan. :) Tosin en oo paljoa ehtiny hänen kanssaan olee, sillä lähdin perjantaina tosi lyhyen työpäivän jälkeen Traverse Cityyn viikonlopuksi moikkaa mun saksalaista au pair kaveria, joka siis muutti täältä sinne helmikuussa. Perjantaina olin siis töissä normaalia lyhyemmän päivän, sillä hostäiti lähti keskimmäisen mukaan koulun retkelle, joten hän vei lapset kouluun ja mun ei tarvinnu nousta aamulla, joten nukkua mossotin niin pitkään ku nukutti. Sitte iltapäivällä menin tytön kanssa altaalla pariksi tunniksi ja ku tultiin kotiin, niin hostäiti oli jo kotona poikien kanssa. Pääsin sitte starttaa hyvissä ajoin autoni kohti Traverse Cityä, mikä oli tosi hyvä, sillä se matka sinne kuitenki kestää 4 tuntia, niin pääsin pois yön alta ihan hyvin.

Perjantai iltana siis joskus 9 maissa saavuin Traverse Cityyn ja sille illalle nyt ei paljoa mitää tehty. Lauantaina lähdettiin eka tutkimaan Traverse Cityn keskustaa ja kierreltiin niitä pikku liikkeitä siellä. Ilman vaan sattu olee tosi näästi ku sato vettä ja tuuli kylmästi ettei todellakaa ollu mikää kesä fiilis. Mentiin kuitenki lounaan jälkeen rannalle, sillä halusin saada kuvia. Ei siellä kauaa tarennu olla, mut sain kuitenki kuvia rannasta, joka ei kyllä semmosella säällä ollu mitenkää kaunis. Rannalla olon jälkeen mentiin ostariin vaan palloilee, istuu ja juttelee. Mun kaverilla nimittäin ei oo ketää kaveria siellä ja hän todellaki kaipaa sitä et joku vaan juttelee hänen kanssaan. Illalla oli sitte taas vuorossa peli ilta ja vitsi ku saatiinki hyvä paikka kattoo sitä peliä! Ja vielä ihan ilmatteeksi! Mentiin paikalliseen elokuvateatteriin. Voi vitsi ku oli makee! :D Iso valkokangas ja sikana porukkaa, niin kyllä oli tunnelma katossa. Varsinki ku Red Wingit vielä pelasivat tosi hienosti. Oli kyllä paras kokemus jääkiekon katsomisesta muualla ku hallissa paikan päällä. Harmi ku meillä ei oo täällä tommosia. Seuraava peli ilta onki tiistai ja sitte onki voitto katkolla meille. Niitten on paikko voittaa sillon, sillä sitte ku ne seuraavan kerran pelais perjantaina, niin mää saataan olla autossa matkalla kohti Kanadaa ja sitte on kriisi jos ei nää! :D Joten nyt on pakko voitto tiistaina, niin määkii pääsen osallistuu Stanley Cupin juhlintaan. :)

Sunnuntaina tuli täyteen 11 kuukautta maassa ja määhän siis tulin samalla koneella tän mun kaverin kanssa, joten mentiin oikein kunnon aamupalalle sen kunniaksi. Juhlittiin sitä yhdessä ku ei kuitenkaa voida juhlia yhdessä meidän vuoden täyttymistä, sillä hän tulee olemaan sillon Kaliforniassa. Aamupalan jälkeen mun piti jo lähtä ajaa kotiin, sillä meillä oli vanhimmaisen synttärijuhlat. Varsinainen päivä on keskiviikkona, mutta juhlat kavereille pidettiin sunnuntaina paikallisessa elokuvateatterissa. Aluksi syötiin pizzaa ja kakkua ja sitte siirryttiin leffateatteriin kattoo leffaa joka oli vielä oikein 3D. Hän täyttää 9 ja juhlissa oli noin 15 saman ikäistä poikaa joten meteliä ainaki riitti jos ei muuta. :D Harmi vaan ku mää en ehtiny kattoo leffaa etes puoleen väliin ku mun oli pakko lähtä mun jääkiekkopeliin. En halunnu missata sitä ku voi olla etten pelaa enää ollenkaa ku tuun olee siellä Kanadassa sen 10 päivää. Voitettiin meidän peli 2-0 ja lopputulos nyt on se että voitettiin meidän sarja eli sarjataulukossa ollaan ekana! :D Jee! Go Yellow! Nyt sitte alkaa pudotuspelit ja meillä ei oo peliä tänä sunnuntaina. Seuraava peli on sitte kahden viikon päästä ja ehdotan mummille ja ukille et jos voitas lähtä mökiltä sen verran aikasi et ehdin siihen peliin. Se kuitenki on vasta illalla enkä haluais missasta sitä. Sitte jos se peli voitetaan niin me pelataan seuraavana sunnuntaina kullasta. Jos hävitään, niin se oli sitte siinä. Tässä joukkueessa on nyt menny vähän paremmin nää pelit ku toisessa. :) Siinä edellisessä hävittiin varmaan kaikki. Nyt ollaan hävitty kaks ja pelattu tasan yks. Muut ollaan voitettu ja ekana ollaan tällä hetkellä.

Pelin jälkeen ajoin suomalaisen kotiin ottaa suihkun ja siitä mentiin yhdessä ypsiin grillaa amerikkalaisten kavereitten luokse. Oli vähän erikoiset grillibileet ku suurin osa juhlien vieraista oli kotoisin brasilliasta tai etelä afrikasta. Meillä suomalaisilla oli vähän outo olo, mutta onneksi siellä oli nää meidän amerikkalaiset kaverit, niin ne pelasti kaiken. :)

Tosi kiva viikonloppu oli Traverse Cityssä. Harmi vaan ku ei ollu enempää aikaa olla siellä, mut parempi tämäki ku ei mitää. Näin nyt viimestä kertaa mun kaveria täällä. Seuraavan kerran nähdään sitte toivottavasti ensi kesänä ku ollaan suunniteltu et hän tulis suomeen ja mää menisin saksaan. Toivottavasti onnistus jo ensi kesänä. Yhteydessä nyt on kuitenki tarkotus olla koko ajan ja sitte skypeilläki ku mää pääseen kotiin asti. Sain häneltä tosi kivan muiston ja mää annoin hänelle melkeen samanlaisen. Tollaset muistot on tosi ihania. :)

10K ja kriisi

2009-06-01T16:47:00.003+03:00

Taas meni viikko. Tää on ihan hirveetä. Nää viikot vaan juoksee mun ohi. Aina yhtäkkiä huomaa et taas on maanantai aamu. En oikeesti ymmärrä et mistä lähtien aika on ruennu kulkee näin nopeesti. Nyt on jo kesäkuu ja ens kuussa mää lähen jo pois perheestä ja sitä seuraavassa kuussa tuun kotiin. KRIISI!! Ja vielä oikein extra isolla K:lla. :D Kerranki ku meillä on uima-altaat auki, niin on ollu tosi huonot säät. Kertaakaa ei olla vielä päästy tytön kanssa sinne laiskottelee päiväksi kahdestaan. Aina on tullu vettä taivaalta tai muuten vaan ollu kylmä. Jospa se siitä vielä lämpiäis et pääsis vielä altaalle tyttöjen kesken. :)

Viime kirjotukseen päivitinki maanantaina ku se oli täällä se Memorial Day eli alotetaan tiistaista. Aamulla olin tenniksessä. Alotin siis nyt täällä sellasen kolmen viikon kurssin, jota on tiistai ja torstai aamuisin 1,5 tuntia. Sit tän kurssin jälkeen en enää ota tenniskursseja täällä. Oon tähän asti ollu alottelijoitten kurssilla ja tää nyt oli se seuraava taso ja täytyy kyllä sanoa et tiistaina olin ihan out. Olin ainut joka oli ekaa kertaa tuolla kurssilla ja sen kyllä huomas. Siellä oli mun lisäksi 8 muuta mikä on aika paljon ku yleensä meitä on ollu joku 5 tai 4. Tosin meillä oli kyllä kaks opettajaa. Mutta kuitenki. Sit se opettaja aina vaan sano et tehdään sitä mitä ollaan ennenki tehty ja te kyllä tiedätte mitä se on. Mutta enhän mää tienny ku en ollu ollu aikasemmin. Torstaina meni sitte jo paljon paremmin ku olin peräti kärryillä niistä asioista ku opin jo tiistaina jotai. :) Torstaina oli tenniksessä tosi kivaa ja huomaa kyllä et kehittyy aika nopeesti. Tän kurssin jälkeen on varmasti kehittyny hyvin. Tässä kurssilla kuitenki ehditään käymään asioita tosi paljon läpi ja tää on sen verran tiivis ettei ehdi edelliset unohtua ku mennään uusiin asioihin.

Iltapäivällä käytiin tytön kanssa asioilla ja poikien tultua koulusta lähdettiin harrastuksiin. Tiistain harrastus reissua ei ookaa enää montaa kertaa jäljellä sillä seki loppuu sitte ku koulut loppuu. Illalla oli mun spinningin vuoro. Tällä kertaa meillä ei ollu meidän omaa opettajaa mutta meidän tuurajaki oli ihan hyvä et ihan hyvä treeni saatiin. Spinningin jälkeen en jaksanu vääntäytyä pilatekseen vaan lähdin kaverin kanssa leffaan. Oli muuten hyvä leffa. Käytiin kattoo Wolverine. Suosittelen.

Keskiviikkona oltiin iltapäivällä tytön kanssa kotona, sillä se oli hänen toivomus. Hän sano mulla aamulla että ei halua mennä tänään mihinkää, joten oltiin sitte kotona. Poikien tultua koulusta vein vanhimmaisen ja tytön harrastuksiin ja keksimmäinen lähti mukaan, sillä hänen jalkapallo treenit oli peruttu huonon sään takia. Illalla oli sitte vuorossa Red Wingsien peli. Täällä onki menny viime viikot ihan Red Wingsi huumassa. Keskiviikkona katsoin pelin meillä ja kävin hakee suomalaisen meille katsomaan sitä, sillä hänen perheellä ei ole tv:tä eikä autoa, joten mun täytyy hänet ajaa telkkarin luokse. :) Seuraava Wingsien peli oliki sitte lauantaina ja kyseessä oli eka Stanley Cup finaali. Menin katsomaan sitä ypsiin ison jätkälauman kanssa ja oli kyllä kivaa. :) Ongelma näitten amerikkalaisen kanssa meinaa olla se ku ne yrittää lausua mulle suomalaisia nimiä. Kaikista paras oli ku yks siellä yritti lauantaina selittää mulle Teemu Selännettä. Voi jestas! :D Täytyy sanoa etten oo ikinä kuullu niin huonoa suoristusta suomen lausunnasta. Voi voi. Kesti tosi kauan ennen ku tajusin et kenestä se puhuu. Tajusin vasta sitte ku pyysin sitä tavaamaan sen nimen. No, lopputulos oli kuitenki et päästiin yhteisymmärrykseen et kenestä puhutaan et sinänsä ihan hyvä suoritus. :) Ja peli voitettiin vielä. Seuraava finaali oli sunnuntai iltana mut mää en nähny sitä ollenkaa ku mulla oli mun oma jäkispeli samaan aikaan. Seki voitettiin ja suomalaiset pelas hienosti. Filppula teki ainaki yhden maalin. Ja Leinoki muuten pelas ainaki lauantaina tosi hyvin ja sai tosi paljon peli aikaa. Seuraava finaali onki tiistaina et sitte taas huudetaan Red Wingsille. :)

Torstaina olin siis aamulla tenniksessä ja iltapäivällä käytiin tytön kanssa meidän ostarin leikkipaikassa. Ja löysin samalla aivan ihanan napakorun itselleni. Tosin en ostanu sitä, joten täytyy varmaan mennä sinne liikkeeseen uudestaan tässä lähiaikoina ku kuitenki jää harmittaa jos joku sen varastaa multa. Se oli nimittäin just täydellinen mulle. :) Illalla menin kahden kaverin kanssa leffaan ja tää leffa oli kyllä todella todella todella hyvä. Suosittelen! Tää leffa oli Taken ja vitsi ku oli hyvä. Loppu kyllä sillee et varmasti tulee jatko-osa. Se pitää sit mennä kyllä heti kattoo.

Perjantaina olin vaan aamulla kotona ja laiskottelin. Iltapäivällä meillä oli tytön kanssa uimakoulu mikä oli aika surullista, sillä perjantai oli ainut päivä koko viikolla millon ois voinu mennä altaalle. No, ehkä niitä päiviä tulis vielä lisää. Tytön uimakoulun aikana määkii uin sen puoli tuntia. Poikien tultua koulusta vein keskimmäisen jalkapallo treeneihin. Ne oli peruttu sillon keskiviikkona, niin ne piti ne sitte perjantaina ku tää nyt oli vika kerta koko jalkapalloa. Lauantaina näillä oli myös vikat pelit. Tulomatkalla vein vanhimmaisen sen kaverille kylään. Ajoin perjantaina mun hostäitin jättiautoa ku mun auto meni öljyn vaihtoon. Mulla oli muuten viikon ajan ukin mini auto ku mummi ja ukki meni mun autolla Kanadaan. Ja mini autolla tarkotan tavallista suomalaista henkilöautoa. Olin aika järkyttynyt ku istuin siihen ekan kerran. Oli oikeesti tosi turvaton olo ku ajelin tuolla isojen autojen keskellä sellasella minillä josta vielä kaiken lisäksi meinas loppu moottori kesken! :D Tuntu et jään alle ku se ei kiihy niin ku mun auto. :) Mut kyllä siihen sitte tottu, mutta olin kyllä happy ku sain oman autoni takasi. Paljon turvallisempi olo ja moottorikaa ei lopu kesken.

Perjantai iltana lähdin parin kaverin kanssa käymään East Lansingissä tollee pika päätöksellä. Siellä oli jotkut bileet ja oli kyllä kiva paikka. Lansing on Michiganin pääkaupunki, niin ompahan nyt ainaki käyty siellä päin. En kyllä hirveesti sitä paikkaa nähny ku oltiin pimeellä liikkeellä mut oli kiva kuitenki käydä ja kyllä sieltä nyt jotai näki ku ajettiin keskustan läpi ja ku en ollu omalla autolla, niin ei tarvinnu ite ajaa. Pysty keksittyy maisemiin vähän enemmän.

Tänä viikonloppuna oliki suuri hetki, sillä mää juoksin mun elämäni ekan 10 kilsaa juoksutapahtumassa. Ja tää nyt oli mun toka kerta ku etes osallistuin tommoseen tapahtumaan. Eka kerta oli se mun 5 kilsaa toukokuun alussa. Juoksu oli nyt sunnuntai aamuna kello 8. Lauantaina kävin hakee mun paketin, jossa sain kaks t-paitaa, kilpailunumeron ja ajanotto systeemin, joka laitettiin kenkään kiinni. Osallistuin Dexter-Ann Arbor run tapahtumaan ja tää taitaa olla suurin ainaki täällä päin. Kaiken kaikkiaan juoksioita oli 5800 ja matkoina oli 5 kilsaa, 10 kilsaa tai puolikas maratoni ja sit lapsille oli joku oma mailin juoksu. Lauantaina ku piti hakee se paketti, niin se oli ypsin lukiossa ja voi jestas ku oli täyteen pistetty paikka. Oli aika moinen projekti saada auto jonneki. Sainki sen sitte loppujen lopuksi jonneki hornaan josta piti kävellä sinne koululle aika pitkästi ja sitte se koulu oli ihan täyteen pistetty. Siellä sisällä oli menossa kaiken maailman tapahtumat. Ne oli niin ku messut. Olin siellä vähän suu auki fiiliksellä, et mihinköhän mää taas oon itteni laittanu. :D Sain kuitenki mukaani mitä tarvitsin ja lähdin pois. Juoksu oli siis sunnuntai aamuna kello 8 eli hieno kello 6 herätys ja suunnistaa keskustaan. Sinne sai jättää auton parkkiin ja sitte vaan juoksijat bussiin ja meidät ajettiin Dexteriin ja käskettiin juosta takasi keskustaan. :D Maali siis oli ihan Ann Arborin ydin keskustassa. Oli kyllä hyvä fiilis juosta. Olin todella yllättyny että miten helposti se meni. En ois ikinä uskonu et mää pystyn noin hyvään suoritukseen. Oon todella ylpeä itsestäni. Juoksin siis 10 kilsaa aikaan 57:02. Juoksioita kympillä oli 1621 ja mun sijoitus oli 720. Oon kyllä todella tyytyväinen. Juoksin sillon toukokuun alussa 5 kilsaa aikaan 27 jotaki ja nyt noin kolme viikkoa myöhemmin 10 alle tuntiin. Olin ihan varma etten selviä sieltä alle tunnissa. Maaliin tulon jälkeen oli vähän aikaa sellanen fiilis et tulee kuolema mut pari minuuttia sen jälkeen oli jo sellanen fiilis et juostaanko lisää. Voi vitsi ku oon ylpeä itsestäni! :) Juoksu oli tosi helppoa ja hauskaa. Vaikka mun jalat ei kestä juosta. Eli jaloissa tuntuu nyt että on juostu ihan vasta. Ja sen takia ku mun jalat ei kestä juosta niin en juokse. Tälle vuodelle oon käyny juoksemassa kolme kertaa ja sitte sen 5 ja 10 juoksutapahtumissa et hirveesti on kehumista mun juoksuissa mut just sen takia voinki olla tosi ylpee mun suorituksesta. :)

Lauantaina pääsin ennen jäkispeliä moottoripyörän kyytiin täällä. Kävin ajelee kahden amerikkalaisen kanssa ja voi vitsi ku oli kivaa! Sää oli aivan ihana ja kyyti oli tosi hyvä. Tykkäsin tosi kovasti. Tää oli mun toka kerta moottoripyörän kyydissä ja eka kerta täällä. Sunnuntaina pääsin ekaa kertaa ajelee carting autoilla ja sit pääsin kokeilee minigolfia. Voi vitsi ku oli hauskaa. Mää vaan nauroin ihan räkänä minigolfissa ku yhdellä reidällä ei meinannu saada sitä palloa sinne reikään millään. :D Sunnuntaina kävin mun juoksun ja autoajelun välissä toisen suomalaisen kanssa shoppailemassa vähän kauemmassa ostoskeskuksessa. Löydettiin aika hyvin kenkiä et nyt ei kyllä tarvi enää kenkiä ostaa. :D Eikä kyllä menny kovin paljoa rahaa. Itseasiassa ihmeen vähän. Illalla oli sitte mun jääkiekko peli ja tuntu kyllä jaloissa että on tehty sinä päivänä jotai muutaki ku shoppailtu. Voitettiin kuitenki 1-0, et ihan hyvä peli meiltä.

Ainii, tohon mun juoksuun liittyy yks hauska juttu. Mun piti sinne ilmottaa sillon ku ilmottauduin, joku hätähenkilö sinne. Toinen suomalainen sitte lupautu ja lupas tulla paikalle katsomaan eli just hyvä hätähenkilö. Laitoin sit hänen nimen ja puhelinnumeron sinne. No, hän kyllä reippaana heräs ku piti lähtä ja oli ihan reippaana siellä paikallaki mut sitte mun juoksun aikana hän nukku mun autossa! :D Siinä mulla hätähenkilö! Olin kuolla nauruun ku tulin juoksemasta ja menin mun autolle ja koputin ikkunaan niin hänen pää nousi sieltä vähän ihmeissään et mitä sää täällä jo nyt teet. :D Mun nyt ei ollu puhe juosta sitä niin nopeesti. Et mun hätähenkilö suoriutu ainaki kunnialla tehtävästään. :)

Terve viikko ja uima-allas kausi on alkanut! :)

2009-05-26T18:19:00.003+03:00

Niin taas vaan on mennyt yli viikko viime päivityksestä. Mihin ihmeeseen tää aika oikein menee?!? Kysympähän vaan. En ymmärrä et miten tää voi mennä niin kamalan nopeesti. Ens viikolla on jo kesäkuu ja sit ens kuussa lähden pois Ann Arborista. Kamalaa. Tässä iskee oikeesti kriisi ku tää aika menee ihan liian nopeesti. No, ei kai se auta ku taas purkaa viikko tänne.

Kerroinki viime päivityksestä mun epäonnen farkuista ku olin eka käyny ne ostaa ja sit niistä meni vetskari ja sit menin vaihtaa ne ja sit ku tulin kotiin, niin sitte niihin oli jääny varashälytin kiinni. Maanantaina lähdin sitte käymään siellä liikkeessä taas, jotta saisin sen varashälyttimen pois. Selitin myyjälle tilanteen ja sanoin vielä et asun Ann Arborissa enkä täällä, niin ei kyllä ollu kovin kiva lähtä varashälyttimen takia uudestaan tänne, niin sain sitte 15 prossaa alennusta sen päivän ostoista. Kiva myyjä. :) Maanantai iltana olin yogassa ja oli kivaa. Tehtiin erilaisia juttuja ku mitä oon aikasemmin tehny.

Tiistaina yritin aamulla soittaa skypellä mummolle mut jostai syystä ei toiminu. Pitää yrittää taas joku päivä uudestaan. Saan siihen tuhlattua mun loput skypen tilillä olevat rahat ja ku jo kohta oon tulossa pois täältä, niin ei paljoa tarvi soitella kellekää. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa koruliikkeessä ja löysin itselleni sormuksen. Oon nimittäin jo pidempään suunnitellu (ku mää nyt tykkään sormuksista) et ostan täältä jonkun kivan sormuksen johon kaiverrutan et Au Pair in USA 08-09. Se on sitte tosi kiva muisto. Onneksi nyt sitte löysin sen sormuksen, niin ei tarvi enää sitä miettiä. Tällä viikolla sen pitäs tulla kaiverrettuna sinne liikkeeseen ja sit vaan käyn sen hakee. Myöhemmin iltapäivällä oltiin lasten harrastuksissa ja molemmat pojat pääsi uuden vyön kanssa sinne. Pääsivät molemmat nimittäin läpi viikonloppuna olleen vyökokeen ja saivat seuraavan tason vyöt. Illalla oli mun spinningi ja pilates. Spinningissä vedin kyllä kovaa. Oli sellanen fiilis et ei kyllä anneta tuumaakaa periksi. Sitte tunnin jälkeen mun opettaja sano mulle sen mitä mää itseki oon aatellu jo pidempään. Se sano että mua on kiva katsoa ku näkee et treenaan oikeesti kovaa. Vähän ihana palaute. :) Koska mulla on itselläniki siellä sellanen tunne ku kattoo niitä muita et ne luulee oikeesti olevan jollai sunnuntai ajelulla. En mää ainakaa mee sinne maksamaan jostai sunnuntai ajelusta. Mää haluan maksaa kunnon treenistä. Paras on ollu ku siellä muutaman kerran on ollu joku nainen joka menee ikkuna paikalle ja sit kattoo ikkunasta ulos ja vähän polkee pyörää. Just. :D On siellä nyt tietenki muitaki ku mää joka treenaa kovaa mut ei kyllä kovin montaa. Suurin osa näyttää olevan jollai sunnuntai ajelulla. Pilates meni ihan hyvin rankan spinningin jälkeen ku se nyt ei oo fyysisesti kovin rankkaa.

Keskiviikkona oltiin tytön ja toisen suomalaisen kanssa piknikillä ku olin niin mahtava ilma. Mää tein aamulla eväät valmiiksi ja lähdettiin suoraa ku sain tytön koulusta, niin sitte oli aikaa nautiskella säästä, ruuasta ja puistosta. Mentiin yhteen puistoon josta tyttö tykkää kovasti. Siellä on kiva kiipeilyteline ja keinu. Ilma oli kyllä mitä mahtavin. Jotai vähän vajaa 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Samaa rataa oli ilma myös torstaina ja mentiin sitte toiseen puistoon. Täällä kertaa vähän vähemmillä eväillä ja ei voitu olla niin kauaa ku oli oikeesti jo liian kuuma. Muutenki täällä on nyt ollu tosi nätti ilma ja lämmintä ihan liikaaki. Ihan shortsi ja t-paita kelit. Keskiviikkona vein tytön tanssitunnille ja vanhimman piano tunnille. Hostäiti tuli harrastuspaikalle hakee lapset kotiin ja mää lähdin lenkille toisen suomalaisen kanssa. Käytiin sellanen kahden tunnin reipas kävelylenkki et oli kyllä hyvä treeni. Ois ollu liian kuuma juosta ja taas ku oli niin nätti ilma, niin ei ois malttanu mennä salille.

Torstaina kävin aamulla salilla treenaamassa. Piti jo välillä päästä nostaa painoja ja varsinki tekee käsillä jotai ku ne jää yleensä mulla vähemmälle. Iltapäivällä siis oltiin tytön kanssa siellä puistossa. Illalla mulla oli vika kerta mun tennistä tän opettajan kanssa. Harmi sillä oon oikeesti kokenu et tää on hyvä opettaja. Ja nää kurssikaveritki oli tosi mukavat. Meillä oli aina tosi hauskaa tunnilla. Nyt mulla sitte jatkuu tennis tiistai ja torstai aamusin siihen asti ku lapsilla alkaa kesäloma koulusta eli vielä kolme viikkoa. Sitte en ota täällä enää kursseja, sillä ei riitä aika. Eli nyt on menossa vikat tenniskurssit täällä. Aattelin kuitenki ottaa niitä ihan viimeseen asti, sillä suomessa mulla ei taida olla rahaa semmoseen. Tällä kaikki tommonen on paljon halvempaa.

Perjantaina laiskottelin aamulla kotona ja iltapäivällä oliki vuorossa uimakoulu tytön kanssa. Pääsin siinä samalla ite uimaan puoli tuntia. Mennään yleensä sen verran ajoissa sinne et ehditään tytön kanssa vähän aikaa leikkiä ennen tunnin alkua ja se kelpaa hänelle oikein hyvin. Se aina kysyy et ehitäänhän me leikkiä vähän aikaa tänään. Illalla ku olin vapaa, niin lähdin toisen suomalaisen luokse. Hänen perhe nimittäin lähti lauantaina reissuun ja talo oli siis tyhjillään maanantai iltaan asti, joten hengasin viikonlopun siellä. Maanantaina meillä oli Memorial Day, joten vanhemmat oli vapaalla töistä ja lapset vapaalla koulusta ja määkii sain sitte vapaa päivän.

Lauantaina lähdettiin käymään ostoksilla. Sain tehtyä aika hyvin ostoksia mun heinäkuun retkille. Mulla on nimittäin jotai kamaa mitä pitää sinne ostaa ja oon nyt yrittäny niitä ostaa, niin saan pois alta. Löysin tavaraa paljon halvemmalla ku olin olettanu. Sain mm. makuupussin 10 taalalla, ilmapatjan 10 taalalla, 2 GB mustikortin kameraan 20 taalalla, hyvältä tuntuvat sandaalit 25 taalalla jne. Ei yhtää pahoja hintoja. Ja sit löysin itselleni ihan kunnon kokosen amerikan lipun 20 taalalla. Se lähtee sitte mun mukana suomeen ja tulee todennäköisesti päätymään mun huoneen seinälle. :) Oon hyvin ylpeä mun amerikan lippu ostoksesta. Vielä pitäs löytää hyvä reppu, kiikarit, army knife ja jotai pientä kuten arskarasvaa ja hyttyskarkoketta ja semmosta. Mut noita pieniä juttuja ei nyt tarvi investoida. Ne ehtii ostaa sitte lähemminki eikä niihin tarvi hirveesti säästää rahaa. Illalla mentiin paikalliseen baariin, sillä siellä oli mun meksikolaisen luokkakaverin synttärit. Hän täytti 21! :) Oli kyllä kiva nähdä häntä pitkästä aikaa, sillä en ollu nähny sen jälkeen ku koulu loppu. Pitää vielä yrittää nähdä ennen ku mää lähden täältä. Hän on aivan mahtava tyyppi ja synttäreilläki oli paljon porukkaa.

Sunnuntaina mentiin altaalle, sillä täällä alko uima-allas kausi lauantaina. Ne aukee täällä aina Memorial Day viikonloppuna. Sunnuntaina oliki mitä mahtavin ilma ja myös mun hostäiti tuli sinne lasten kanssa, niin leikin sitte lasten kanssa siinä vedessä. Heti ku vanhin näki, mut niin hän alotti et armi, sun pitää tulla meidän kanssa veteen. :) Illalla mentiin ajelulle ja käytiin vähän kattelee paikkoja. Tää toinen suomalainen ei nyt paljoa pääse näkee mitää paikkoja jos mää en häntä aja ku niillä ei oo autoa. Ja nyt on hyvä munki ajalella ku osaan liikkua ilman navigaattoria keskustan ulkopuolellaki aika hyvin. En aina oo ihan sata varma et missä oon ja mihin ollaan menossa, mut sitte kohta on jo kartalla ku näkee jonkun tien nimen. Oonki miettiny et kamalan harmillista ku joutuu lähtee melkeen heti ku täällä oikeesti osaa liikkua muutaki ku ne joka päiväset jutut ja osaa suunnistaa tien nimien perusteella.

Maanantaina käytiin taas altaalla ja arvatakaa mitä?!? Meikä on taas palanu! Tää ei voi olla totta! :D Rasvaan itseäni oikeesti työkseni ja siltiki paloin taas. Tällä kertaa en onneksi yhtä pahasti ku viimeksi, sillä se ei ois enää terveellistä ollenkaa. Tällä kertaa paloin naamasta ja vaan toiselta puolelta ja näkyy kivat arskojen rajat! :D Oon aika kamalan näkönen nytte! Oonki menossa shoppailee vahvempaa aurinkorasvaa mun naamaan ku toi ei näköjään riitä mikä mulla on ja naamaan ei passaa laittaa ihan mitä tahansa ku sitte rupee heti tulee finnejä hirveesti. Nytki huomaa ku joudun laittaa aurinkorasvaa ihan hirveesti, et mulla on ruennu tulee taas finnejä rintakehään. Ei ookaa viime kesän jälkeen ollu vielä kertaakaa näin paljon finnejä rintakehässä. Pitää nyt ku on allas kausi alkanu, niin ottaa vaan ahkerasti arskaa vähän kerrallaan ja oikeesti yrittää saada vahvaa pohjarusketusta ennen ku meen kaliforniaan heinäkuussa. Muuten se on taas katastrofi siellä. Mun tavoittena onki olla aika ruskee ku suomeen palaan elokuussa, et katsotaan sitte kuka on suomalainen ja kuka ei. :D Jalat on kyllä mun haaste, sillä niihin mulla ei taho millää tarttua rusketus. Ne on joko valkoset ja punaset. :D Nyt se on luvannu huonompaa ilmaa tiistaille ja keskiviikolle, et ei oo altaalle menemistä, mikä nyt toisaalta tähän väliin on ihan hyvä, niin ehtii iho palautua viikonlopun auringon otosta. Kävinki muuten ostaa hyvää after sunnia sunnuntaina. Sitäki tulee nyt menee aika ahkerasti. Toivottavasti kuitenki saadaan hyviä ilmoja ku voidaan tytön kanssa mennä kahdestaan iltapäivällä altaalle ku pojat on koulussa. Maanantai iltana oltiin ypsissä grillaamassa kavereitten kanssa ja ku oliki aivan ihana ilma. Heiteltiin siellä frisbietä ja se oli kyllä kivaa.

Sunnuntaina mulla ei siis ollu mun jääkiekkoa eikä maanantaina yogaa ku oli tää Memorial Day weekend. Nyt on taas luvassa ihan normaalit viikot siihen asti ku lapsilla loppuu koulu. Sinne asti myös on melkeen kaikki harrastukset lapsilla ja mulla myös. Siihen samaan loppuu jumppakausi meidän salilla ja mun tennis. Jääkiekko jatkuu jos siellä pärjää eli pääsee loppupeleihin asti. Se riippuu ihan siitä. En tiedä et mikä meidän joukkueen tilanne on, mutta ollaan kyllä voitettuki aika monta peliä et ei kai me nyt ihan huonoimpia voida olla, jolla loppuu pelit ekana. Tän viikon sunnuntaina ois edessä mun 10K! HUI! :D Mitenhän se menee!?

Jälleen kerran sairaana

2009-05-18T16:14:00.004+03:00

Niin taas meni käytännössä viikko sairaana. Tällä kertaa nuorimmat lapset enkä minä. Mää oon vaan saanu yskän ja nuhan ja toivottavasti myös pysyy sillä tasolla. Maanantaina ku hain tytön koulusta, niin hänellä oli kuumetta. Seuraavan kerran hän pääsi kouluun perjantaina. Keskimmäiselle nosti kuumeen keskiviikoksi ja oli myös torstain pois. Eli viikko meni lasten kanssa kotona sairastaessa. Katottiin leffoja, väritettiin, pelattiin pelejä jne. Perjantainaki oltiin tytön kanssa kotona ku oli koulun jälkeen niin väsyny, etten sitte halunnu lähtä raahaamaan häntä mihinkää. Toivottavasti tää nyt ois vika flunssa tälle alkuvuodelle.

Maanantaina selvis taas yks asia joka osoittaa sen, että miten pieni tää maailma oikeesti on. Täällä on se yks saksalainen au pairi, joka on tullu tänne samana päivänä mun kanssa, mutta on eri järjestöstä ja hän siis asuu nykyään siellä Traverse Cityssä. Ollaan nyt koko ajan tiedetty et ollaan tultu samana päivänä mut sitte hän nosti puheeksi et millä lennolla sää oot tullu tänne. Sit selvitettiin toistemme liput ja oltiin tultu samalla lennolla maahan! :D Ihan hullua! Mulla oli vaihto Frankfurtissa ja Frankfurt on tän saksalaisen koti kenttä. Ollaan siis kirjaimellisesti alotettu vuosi yhtä aikaa. Hullua. :)

Maanantai iltana kävin yogassa ku sain sen vaihdettua pois keskiviikolta et pääsen pelaa sitä tennistä. Oli kyllä kiva opettaja. Tykkään tosta opettajasta enemmän ku siitä mun keskiviikon opettajasta. Jotenki tuntu et tää opettaja osaa vetää paljon tehokkaampia tunteja. Yogan jälkeen ajoin yhteen ravintolaan istumaan iltaa kavereitten kanssa, sillä oli puolalaisen synttärit. Siis virallinen synttäripäivä oli maanantai. Sen jälkeen näin viimestä kertaa meidän suomen vieraat. Kiitos vieraille. :)

Tiistaina käytin poikia tae kwon dossa ku olivat vielä siinä vaiheessa molemmat terveitä. Hostisä tuli tänne tytön kanssa kotiin. Illalla oli sitte mun spinningi ja sen jälkeen heti pilates. Siirsin siis spinningin pois keskiviikolta et pääsen osallistuu lasten harrastuksiin vientiin. Tykkäsin kyllä tästäki spinningin opettajasta et ei hirveesti harmita vaikka jouduin vaihtaa opettajaa. Pilates oli taas hyvää ja tehokasta. Sitä pitää kyllä jatkaa suomessa ja hyvän opettajan kanssa niin ku täälläki.

Keskiviikkona vein sitte vanhimman piano tunnille Plymouthiin. Se on ihan tossa lähellä oleva aivan ihana pikku kaupunki. Siellä on sellanen rauhallinen ja lepposa tunnelma ja tosi nätti kaupunki. Olin ekaa kertaa siellä kesällä. Oon kerran aikasemmin käyny talvella siellä. Soitin heti toiselle suomalaiselle ja sanoin et tänne tullaan sitte syömään ku on hyvä ilma ja voi syödä ulkona. Oikeesti aivan ihana kaupunki. Tykkäsin kovasti. Ja sit näin siellä vielä yhdellä miehellä samanlaisen koiran joka meillä kotona oli. Sieltä ajoin suoraa salille toisen suomalaisen kanssa, sillä hostäiti tuli hakemaan pojan siitä kotiin. Salilla saatiin aikaseksi ihmeen tehokas treeni vaikka höpöteltiin kovasti koko ajan. :)

Torstaina oli sitte mun tenniksen vuoro ja oli taas kivaa. Harmi ku sitä on enää vaan kerran. Tenniksen jälkeen lähdettiin juoksee toisen suomalaisen kanssa. Oon nimittäin ilmottanu itteni 10 kilsalle joka on tän kuun vika päivä. Uskon kyllä et pystyn juoksee sen mutta aattelin nyt vähän yrittää kuitenki treenata. Toi juoksutapahtuma johon oon itteni ilmottanu on varmaan tän alueen suurin ja se juostaan Ann Arborissa. Sen 5 kilsan juoksun jälkeen oli sellanen fiilis et vois juosta kyllä lisää, joten aattelin nyt sitte kokeilla 10 kilsaa.

Perjantaina kävin aamulla Plymouthissa ja hoitelemassa asioita. Plymouthissa kävin yhdessä liikkeessä ostamassa yhdet farkut ja voi vitsi mitä palvelua! :) Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen. Sovitin nimittäin niitä farkkuja ja yllätys yllätys, vyötärö passaa ja lahkeet pitkät. Hyvin perus ongelma mulla ainaki. Yleensä ne lahkeet on pitkät jonkun vajaa 5 senttiä ja sit niitä joutuu kääntää. Se nyt menee ihan hyvin. Mutta näissä lahkeet oli ainaki 15 senttiä liian pitkät ja se on vähän turhan paljon. Näytin sitte sille myyjälle ku se oli pikku kauppa jossa ei ollu muita siihen aikaan. Sit se myyjä sano et älä huoli lahkeista, me lyhennetään ne sulle samaan hintaan. Mää olin et täh?!? Sit otin ne farkut ja seisoin siellä kengät jalassa ja myyjä taitto lahetta ja kysy et onko tää pituus hyvä. Sit se kysy vielä et millä värillä haluan sen taitteen ommeltavaksi. Farkut jäi siis nyt sitte lyhennettäväksi ja saan ne keskiviikkona ku meen sinne viemään lapsia harrastuksiin. Oisin saanu ne aikasemminki mut sanoin tulevani joka tapauksessa keskiviikkona takasin, niin haen sitte. Aivan ihanaa palvelua! Kerranki saan itselleni farkut joita ei tarvi kääntää! :) Täytyy käydä ainaki vielä yhdet sieltä liikkeestä investoimassa ennen ku lähtee suomeen. Iltapäivällä siis oltiin tytön kanssa kotona. Illalla mun saksalainen kaveri tuli meille ja laitettiin yhdessä itsemme valmiiksi ja sitte lähdettiin yö elämään. Lauantaina lähdettiin toisen suomalaisen kanssa tehtaan myymälä alueelle vaihtaa mun farkkuja. Ostin sieltä sillon farkut ku mun isä oli täällä ja niistä meni vetoketju rikki Floridassa. Sitte vähän unohdin jo koko asian ku en ollu käyttäny niitä. Aattelin nyt sitte mennä yrittää et jos ne antaa vaihtaa ne vaikka mulla ei oo kuittia ja siitä on varmaan 6 viikkoa ku oon siellä käyny. Ja kyllähän ne anto vaihtaa! :) Täällä toimii toi vaihto paljon helpommin ku suomessa. Ne sitte vaan katto koneelta et paljonko ne farkut on sillon maksanu ku ne ostin ja sit jouduin maksaa sen välin siitä ku mulla nyt ei toisaan ollu sitä kuittia. Hinta oli noussu 10 taalaa mut ei paha ollenkaa sillä ne on tosi hyvät ja kestävät farkut ja ois seki nyt jotai maksanu jos jollaki ois korjauttanu sen vetoketjun. Tosin sitte ku tultiin kotiin niin huomasin et niissä oli varashälyytin paikallaan. Ei voi olla totta! :D Se ei ollu sitte toiminu siinä ovella. Ei auta ku lähtä uudestaan käymään siellä mahdollisimman pian. Sinänsä raivostuttavaa ku se nyt ei oo tossa ihan naapurissa. Jonkun reilu puoli tuntia ajaa sivun. Joku noissa farkuissa nyt on mua vastaan ja pahasti. :D Oltiin kuolla mun kaverin kanssa nauruun ku näin sen varashälyyttimen siinä. Eikä sitä uskalla rueta ite hajottaa ku siinä lukee et se sisältää jotai mustetta, et sitte voi sen takia olla farkut pilalla. Onneksi mulla on nyt kuitti niistä vielä tallessa, niin eivät luule et yritän varastaa.

Kauppa reissun jälkeen tultiin siis meille ja lähdettiin käymään juoksemassa. Juoksun jälkeen saunaan ja valmistautuu iltaan. Jäin sitte suomalaiselle yöksi ja sain vielä kyydin kotiinki meidän yhdeltä ihanalta kaverilta sunnuntaina. Sunnuntaina oltiin illalla mummilla ja ukilla syömässä ja sain kuulla et lähdetään nyt siis varmasti sinne mökille 10 päiväksi. Lähdetään heti perjantaina 12. kesäkuuta ku lapsilla loppuu koulu ja tullaan sitte seuraavana sunnuntaina. Vähän jännää. En oo ikinä ollu siellä noin pitkään kerralla. Kiva päästä sinne vielä just ennen ku lähden pois täältä. :) Illallisen jälkeen ajoin mun jääkiekko peliin ja tällä kertaa voitettiin 5-0! :D Jee! :D Tää alkaa edistyä tää maalin teko. Tosin itse en tehny yhtää mut olin värkkämässä paria maalia et syöttöpisteitä sain. Siinä toisessa joukkueessa oli taas yks michiganin joukkueessa pelaava, joka ei tehny yhtää maalia ja kyllä sitä suututti. Näki että sitä otti päähän ku se nyt oli paljon parempi ku me muut. :)

En muista että kirjotinki viime viikolla tästä, mutta sanon nyt kuitenki. Mua ärsyttää suuresti ku mun kaks kaveria laskee päiviä siihen hetkeen et millon ne lähtee täältä ja kaikista ärsyttävintä siinä on se, että mää lähden viikkoa ennen mun toista kaveria ja puolta viikkoa ennen toista kaveria, et sitte käytännössä tiedän omatki päivät ja pointti on siinä että en halua tietää! :D Mulle riittää se tieto et noin kaks kuukautta. Mutta valitettavasti tiedän enemmänki mutta pitää vaan yrittää unohtaa se luku ja ei ainakaa vähentää siitä päiviä. :D Sain muuten viime viikolla sen todistuksen sieltä koululta. Nyt on sitte muisto siitäki et on täällä käyny koulua. :)

Sain tänään aamulla ihanan kommentin nuorimmaiselta. Se kysy ku ajoin niitä kouluun, et miks kaikki ihmiset ei halua mennä naimisiin kuten sää? Mää olin vähän et kuten mää. :D Sit sanoin et tällä hetkellä mulla ei oo poikaystävää kenen kanssa mennä naimisiin ja oon liian nuori menemään naimisiin. Ja sanoin et haluan mennä sitte ku mulla on sopiva poikaystävä ja oon vanhempi. Sit se vaan sano, et ai. Ihana! :) En ymmärrä et mistä se keksi tommosen. En oo ikinä sen kanssa puhunu naimisiin menosta. No, lasten ajatusmaailmaa ei aina ymmärrä. :)

Täällä on nyt menossa kamalasti tietöitä ympäri Ann Arboria ku kesä on jo alkanu. Yks iso tietyö on menossa tossa lasten koulun lähellä ja ajelen siitä melkeen joka päivä. Huomasin yks päivä et siihen tehdään liikenneympyrää. Aikasemmin se on ollu nelisuuntanen stoppi. Tuli vaan mieleen et montakohan kolaria siinä ajetaan, sillä nää ei osaa yhtää ajaa liikenneympyröissä. Tää taitaa olla koko Ann Arborin eka liikenneympyrä ja muutenki niitä on tosi vähän. Ite oon koko täällä olon aikana törmänny vaan pariin ja oon kyllä joutunu toteamaan et nää ei osaa ajaa niissä. Ei sitte ollenkaan. Eli odotettavissa on varmasti kolareita siinä risteyksessä. Kuluneella viikolla rupes tuo mun hampaissa oleva rauta vähän ilmottamaan itsestään. On ilmeisesti lähteny päällä oleva suojus vähän pois ja nyt hankaa kieleen ikävästi. Toivottavasti se nyt menee tossa, että ei tarvis täällä mennä hammaslääkäriin. Ihmeen kauan se on kyllä kestänyki ku viime kesäkuussa oon suomessa käyny sen kanssa hammaslääkärissä. Tarkkailen sitä nyt tässä jonkun aikaa ja toivon suuresti ettei tarttis täällä lähtä hammaslääkäriin sen kanssa. Helppohan se on korjata mut tiedä silti ymmärtääkö ne täällä siitä mitää ku täällä voi olla ihan eri systeemit.

Eka viikko ilman koulua = busy

2009-05-11T16:46:00.003+03:00

Eka viikko ilman koulua ja ajatuksena oli että nyt mulla on enemmän vapaa-aikaa mutta ainaki olin kyllä nyt paljon kiireellisempi ku koulun kanssa. :) Onnistun yleensä aika hyvin tuppaamaan itteni joka paikkaan.

Alkuviikko meni lähinnä mun asunnon ja lentojen parissa. Maanantaina mun täti kävi sen katsomassa ja ilmoitti asunnon olevan hyvässä kunnossa eli päätin sitte ottaa sen. Tein hänelle valtakirjan ja sitte tiistaina hän kävi tekee vuokrasopimuksen mulle, et nyt mulla on sitte kämppä ja koulupaikka suomessa eli enää ei tarvihe ku itse mennä sinne. Sainki maanantaina kirjeen järjestöltä että tulevat lennättää mut suomeen elokuun 4. päivä ellei tuu mitää maailmaa kaatavaa eteen. Sit olisin elokuun 5. päivä suomessa ja tietää kyllä että mihin oon menossa elokuun 6. päivä. :) Sitä ei tarvihe kauaa miettiä. Sain myös ostettuja lentoja alkuviikosta ku mää nyt tarvin kolme eri lentoa täällä usan sisällä, jotka maksan itse. Sain ostettua lennon Detroitista Nykkiin ja Nykistä Losiin. Enää tarvin lennon Seattlesta Nykkiin ja sen tuun hommaamaan lähi päivinä. Eli nyt ku mulla on lento Detroitista Nykkiin, niin tiedän Ann Arborista lähtöajan. Lähden heinäkuun 11. päivä eli enää tasan kaks kuukautta jäljellä. Tässä rupee pikku hiljaa iskee kriisi et pitää oikeesti lähtä pois. Sanoinki täällä yhdelle kaverille et mun pitää varmaan oikeesti rueta henkisesti valmistautuu lähtöön, sillä muuten en selviä hengissä. :) Tänne jää niin paljon ihania ihmisiä ja harrastuksia. Onneksi aina pystyy kyläilee. Näinki muuten tässä ihan vasta unta et menin kotiin siis suomen kotiin. Se oli sillee ihan todellinen uni että olin tehny mun matkat täällä ja oli elokuu ja lensin kotiin. Sitte ku tulin kotiin niin olin kamalan pettynyt ja vihainen ku se ei ollukaa niin kivaa ku luulin. Se ei tuntunu miltää mennä kotiin ja siellä vaan oli kaikki samat vanhat jutut. Toivottavasti en enää nää tommosia painajaisia. :) Mutta onneksi tuun muuttamaan Tampereelle eli alotan kyllä kokonaan uuden elämän suomessa heti kahden viikon jälkeen.

Maanantaina kävin ekaa kertaa juoksemassa tälle vuodelle. Ajattelin että vois ehkä käydä yrittää et miltä juoksu tuntuu ku olin lupautunu lauantai aamuna kello 9 juoksemaan 5 kilsaa yhdessä juoksutapahtumassa. Ihan hyvinhän tuo maanantain lenkki suju ja 5 kilsaaki juoksutapahtumassa meni aikaan 27 minsaa et eikös se oo aika hyvä. :) Tai ainaki mulle ku en harrasta juoksua. Teen kyllä kaikkee muuta et kuntoa kyllä on. Olin juokseamssa siellä mun kahden kaverin kanssa ja meidän keskeisessä kilpailussa mää tulin toiseksi ja oon ainut meistä joka ei harrasta juoksua. Nää kaks muuta käy työkseen juoksemassa. Alunperin tää koko juoksutapahtuma idea tuli meidän aluevalvojalta. Se rupes sinne hommaamaan ihmisiä ja lähetteli koko viikon sähköpostia et se tulee sinne meitä kannustamaan. Vielä perjantai iltana tuli viimenen tommonen maili ja mitenkäs kävikään. Se ei etes ollu koko paikassa sinä aikana ku me juostiin! :D Seki kyllä yks. Se on aina niin hyvä ku se hyysää kaikkee tommosta ja sitte yleensä siinä käy aina jotenki huonosti. Se oli kyllä siellä varttia ennen ku juoksu alko mutta sitte se lähti johonki hakemaan jotai tyttöä ja tuli meitä vastaan autolla ku me lähdettiin eli se oli poissa ainaki tunnin. Sit se soitti meidän perään et miten meillä meni ja pahoitteli ku ei ollu paikalla ja joo. :D Huvittava tapaus. Jotenki niin tyypillistä. No, eipä sitä kyllä sinne tarvittu ettei sen puoleen.

Tiistaina oli lasten harrastuspäivä ja molemmat pojat pääsivät sille tasolle tae kwon dossa et voivat mennä testaamaan seuraava vyötä ku testipäivä tulee. Tyttö oli tanssitunnilla ja hän kyllä tykkää siitä kovasti. Se on helpompaa ku sen keskiviikon tanssi, mutta luulen että se on tässä tapauksessa ihan hyvä. Ne saa aina viedä sinne jonkun pehmolelun ja sitte saavat joka kerta tarrat sieltä. Illalla mulla oli pilates ja kyllä on tehokas. Tykkään kyllä kovasti siitä. Nyt vaan harmittaa ku mulla ei oo ollu suomessa kunnon opettajaa eikä täällä aikaa ottaa sitä aikasemmin mutta ehkä sitte Tampereella voisin saada kunnon opettajan.

Keskiviikkona olin aamulla yogassa. Tää oliki vika kerta tässä yogassa sillä päätin että haluan mennä pelaa sitä tennistä ja sain onneksi siirrettyä mun yoga tunnin maanantai illalle eli ei tarvi olla pois sieltä. Tytöllä oli iltapäivällä joku tapaaminen opettajan kanssa ku hän menee vähän niin kuin eskariin ensi syksynä. Hyvin oli osannu melkeen kaikki mitä opettaja oli kysyny eli on varmasti valmis alottamaan eskarin ensi syksynä. Illalla olin mun spinningissä ja vetää kyllä kovaa toi opettaja. En oo vielä sattunu törmäämään toiseen opettajaan joka vetää noin kovaa. Harmi vaan ku mun pitää nyt yrittää spinningiki siirtää pois keskiviikolta sillä hostäiti menetti uuden pomon tultua oikeuden olla kotona keskiviikkoisin töissä eli sit mää tuun osallistuu lasten harrastuksiin kuljetukseen sillon. Toivottavasti siirto onnistuu, sillä haluan spinnata kerran viikossa. Yritän siirtää sitä tiistai illalle ennen mun pilatesta. Siellä on eri opettaja mut parempi seki ku ei mitää. :)

Torstaina alotin tekee kukkia mun puolalaisen kaverin synttärikakkuun. Oikee synttäripäivä hänellä tulee olemaan maanantaina mutta kakkukahviteltiin hänen kotona sunnuntaina. Kukat tein siis torstaina ja sit perjantaina tein pohjan ja täytin sen hyytymään jääkaappiin. Sitte lauantaina mun juoksun jälkeen tein kakun valmiiksi. Huomas kyllä kakun teossa että oli ollu pitkä paussi siitä. Sain kuitenki jotai aikaseksi ja ainaki mun kaveri sekos ihan täysin ku se näki kakun! :D Se kehu sitä kauneimmaksi kakuksi minkä hän on ikinä saanut ja otti siitä kuvia vaikka kuinka paljon eikä millää meinannut pystyä leikkaamaan sitä. Sitte ku nyt sunnuntaina oli äitienpäiväki, niin siellä oli kylässä kaikki mummit ja ukit eli oli kyllä katsojia mun kakulle. En ookaa ennen tainnu viedä mun tekemään kakkua noin suuren ihmisjoukon keskelle. Onhan hostisä ja -äiti vieny niitä töihin mut en mää ite oo ollu paikalla kuulemassa et mitä ihmiset sanoo. Sit ku tää mun kaveri kysy et kauanko kesti tehdä kakku. Sanoin et en tiedä mut ehkä noin 5 tai 6 tuntia. Sit se katto mua suu auki ja sano et sää siis kulutit 5 tai 6 tuntia vain ja ainoastaan mulle. Joo, näin siinä pääsi käymään. :)

Torstaina käytiin tytön kanssa mun koululla kysymässä jotai todistusta sieltä. Sieltä ei nimittäin saa mitää automaattisesti eli pitää itse käydä kysymässä ja tilaamassa se. Sieltä nyt sitte pitäs tulla postissa joku todistus jossa näkyy mun molemmat suoritetut enkun kurssit ja pitäs olla hienot leimat ja kaikki eli ihan virallinen paperi. Hyvä muisto seki. Saa nähdä et mitä posti tuo et osasinko tilata oikein. Mun koululta ajettiin meidän ostarin leikkipaikkaan ja käytiin samalla ottaa kuva musta ja hänestä sellassa laitteessa. Leikkipaikalla hän leikki jonkun tytön kanssa ja ei millään ois malttanu lähtä pois. Onneksi myös tän toisen perheen piti lähtä, joten päästiin sitte ihan sulassa sovussa ulos sieltä. Illalla mulla oli mun tennis ja tällä kertaa meillä oli kyllä oikeesti tosi hauskaa. Siellä on yks pariskunta, joka on ollu mun kanssa samalla kurssilla jo tosi pitkään ja sit aina tää sama opettaja, niin tunnetaan jo sen verran hyvin toisemme et sit vitsaillaan siellä ja pidetään oikeesti tosi hauskaa. Olin välillä kuolla nauruun ku vaan naurettiin jolleki jutulle. Harmi ku sitä on enää kaks kertaa ja sit meen eri kurssille et sitte en oo yhdessä ton pariskunnan kanssa ja todennäköisesti myös opettaja on eri. Tunnin jälkeen juttelin pitkään mun uuden kurssikaverin kanssa, joka on saksalainen ja ollu iteki au pairi tosin briteissä eikä täällä.

Perjantaina kävin aamulla näkee mun saksalaista kaveria ku sillä oli kamala puhe tarve. Jotai härdelliä hostperheen kanssa mutta nyt se on jo ihan kunnossa. Halus vaan päästä jolleki puhuu siitä. Olin hänen kanssaan jonkun pari tuntia istumassa yhdessä kahvilassa. Iltapäivällä mentiin tytön kanssa uimakouluun ja mää sain sitte itseki siinä samalla uida sen puoli tuntia. Illalla vietiin keskimmäinen salin eteen, josta hostisä otti hänet mukaansa. Vanhimmainen oli koko päivän hostisän mukana ku hänellä oli hammaslääkäri keskellä päivää, sillä hänelle sattu pieni vahinko torstaina jalkapallo treeneissä. Hänelle oli tullu pallo kasvoihin ja siinä samassa ilmeisesti löi jotenki hampaat yhteen ja hänellä murtu yks alahammas aika pahasti, mutta onneksi hammaslääkäri pysty sen korjaamaan ihan täysin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Illalla menin syömään mun saksalaisen kaverin kanssa, joka tuli tänne viikonlopuksi Traverse Citystä. Voi vitsi ku oli kiva nähdä. :) Hän on kyllä tosi huippu tyyppi jonka kanssa voi höpötellä ihan mitä vaan ja aina vaan nauretaan. Hän oli yötä meksikolaisella au pairilla ja hänen lähdettyä sinne, mää ajoin puolalaiselle ja lähdin käymään ulkona ku oli yhden toisen saksalaisen au pairin synttärit. Olin ihan omalla autolla liikkeellä ku piti kuitenki aamulla kello 9 olla juoksemassa se 5K.

Lauantaina mun juoksun jälkeen tein sen kakun loppuun ja sit lähdettiin suomalaisten kanssa ostarille ja sieltä mentiin näkee tätä meidän kaveria kahvilaan. Oltiin siellä porukalla höpöttelemässä. Osa näki hänet ekaa kertaa sillon lauantaina, joten hän sai selittää samat jutut ku mulleki perjantaina, joten mää en nyt sinänsä osannu osallistua koko keskusteluun enää ku olin kuullu ne kaikki jutut jo perjantaina. :) Sieltä ajoin kotiin ja söin illallisen ja lähdin taas liikkeelle. Olin liikkeellä puolalaisten kanssa sillä tällä toisella oli läksiäiset ku hän lähtee kotiin tiistaina 21 kuukauden jälkeen. Meinas olevansa aika valmis menee kotiin. :) Oli hän käyny kotona viime syksynä ennen ku vaihto perhettä. Hän oli eka vuoden minneapoliksessa ja sit 9 kuukautta täällä eri perheessä. Mentiin enste nectoon ja sieltä kotibileisiin, jotka oli kyllä parhaat ikinä. Voi vitsi mikä meno ja meininki. Väkeeki oli ihan sikana. Et oli kyllä tosi kiva ilta.

Sunnuntaina mentiin puolen päivän aikaan näkee viimestä kertaa tätä saksalaista ennen ku hän lähti ajaa takasi kotiin. Mentiin syömään yhteen ravintolaan. Oli kyllä tosi huippua ku hän kävi täällä ja näki että hän nautti siitä myös. Ikävää tässä asiassa on se ku hän on tosi yksinäinen siellä Traverse Cityssä. Siellä ei oo ketää muita au paireja ja hän ei mene kouluun siellä, joten aika vaikee löytää kavereita joitten kanssa hengailla. Se tällä hetkellä laskee vaan päivä että pääsee lähtee kotiin. Tosi surullista ku sinne nyt kuitenki on vielä kaks kuukautta eikä se kulu niin nopeesti ku vaan istuu kotona yksin ja laskee päiviä. Ja hän nyt ei ollu täällä Ann Arborissakaa sellanen tyyppi joka ois tehny hirveesti kaikkee. Se vaan enimmäkseen istu kotona ellei sitte lähteny näkee jotai kaveria. Sinänsä en ymmärrä ku mää en ainakaa oo tullu tänne asti vaan istuu kotona, mutta toiset ei tykkää tehdä asioita. Toivottavasti hänen loppuaika sujuu reippaasti ja hän osaa myös nauttia siitä.

Sunnuntaina kävin siis siellä puolalaisen synttäreillä ja sitte sieltä ajoin suomalaisille, sillä sielläki oli synttäribileet. Tällä toisella suomalaisella joka tuli tänne kylään, oli synttäribileet ja sit tän perheen hostäitillä myös. Grillattiin, syötiin ja juteltiin. Sieltä suoraa ajoin mun jäkispeliin ja pelattiin kyllä hyvin. Toisen joukkueen nimittäin ois pitäny voittaa ku niillä on 4 semmosta pelaajaa, jotka pelaa michiganin joukkueessa tosi korkeella ja meillä ei oo yhtää. :D Voitettiin ne nimittäin 4-3. Vähänkö voidaan olla ylpeitä meidän suorituksesta. Go Yellow! :)

Koulun loppu

2009-05-04T16:26:00.003+03:00

Taas on yks viikko vaan hurahtanut. Mihinköhän tää aika oikein menee?!? Johonkin sen onnistun hukkaamaan ku tuntuu et aina on se päivä ku pitäs taas päivittää blogia. :D Vaikka päivitän vaan kerran viikossa. No, ei kait se auta ku rueta purkaa mennyttä viikkoa.

Maanantaina olin aamun kotona ja luin viimeistä kertaa tiistaina oleviin kokeisiin. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa ajalemassa ympäriinsä ja pysähdyttiin aina ottamaan kuvia hienoista kevätkukista. Täällä on nimittäin tosi hienoja puita kukkiensa kanssa ja maasta kukkii jo kaikki sipulikukat. Kuvausreissun jälkeen ajettiin ekaa kertaa tälle vuodelle puistoon. Käytiin keinumassa ja leikkimässä kiipelitelineellä. Nyt on sitte puistokauden avauski tehty tälle vuodelle. Maanantaina oli muuten tosi nätti ilma, mut tuuli vaan tosi kovasti. Puistosta ajettiin suomalaisen au pairin kotiin odottamaan vieraita. Tänne nimittäin saapu tän toisen suomalaisen perheen kaks edellistä au pairia kylään pariksi viikoksi. Oli kyllä tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Kaikista kummallisinta mulle oli nähdä se tyttö, joka oli tässä perheessä sillon ku mää tulin ja päätti vuotensa syyskuussa. En odottanu että sen näkeminen ois ollu niin outoa. Tuli sellanen fiilis et on taas syksy ja en ookaa lähdössä kotiin. En tiedä että miksi se oli niin outoa. Ehkä siksi ku hän oli kuitenki se ensimmäinen kaveri keneen kunnolla tutustuin täällä ja hän näytti paikkoja ja opetti elämään täällä. Sit hän kuitenki lähti jo syyskuussa eli en ollu sen jälkeen nähny. Tää toinen tyttö oli täällä au pairina vaan 6 viikkoa loka-marraskuussa. Hänen näkeminen ei ollu niin kummallista ku hän nyt on ollu alunperinki mulle vaan käymässä. Syksyllä 6 viikkoa ja nyt 2 viikkoa. No, tosi kiva oli kuitenki molempia nähdä. :) Ei kyllä ehditty näkee ku joku puoli tuntia ku piti lähtä ajelee kotiin et ehdittiin tänne ennen ku pojat tulee koulusta. Illalla kävin mummilta ja ukilta hakee kuvat helmikuun mökkireissulta, et saisin rueta päivittää scrapbookia. Ukki vielä varmisti et oonhan lähdössä sillon kesäkuussa mökille heti ku lasten koulu loppuu ja oon luvannu mennä. Vähän kivaa ku pääsen vielä käymään mökillä ennen ku lähden pois. Merkkasin ton ajan kalenteriin etten sitten varmasti tuppaa itteäni minnekää muualle. Mummilta ja ukilta ajelin kattoo suomalaisia kavereita vähäksi aikaa ja sieltä jatkoin matkaa leffaan puolalaisen kanssa. Käytiin dollar moviessa kattomassa ja makso peräti 50 senttiä. Katottiin Paul Blart: Mall Cap. Oli kyllä hyvä komedia eikä yhtää liian pitkä. Suosittelen lämpimästi.

Tiistaina oli sitten vuorossa loppukokeet koulussa. Hostisä vei lapset kouluun, jotta mää olin varmasti ajoissa kokeessa. Mää taas menin sinne kynän ja kumin kanssa ja kaikilla muilla kirjat mukana ja vielä vikat pänttäykset. Koe oli ehdottomasti vaikein mitä meillä on ollu ja määkii tein sitä jopa 1,5 tuntia ja silti lähdin ekana pois. Kokeen jälkeen oli sellanen fiilis, et oli vaikee mut kyllä mää niin paljon osasin et läpi menee. Torstaina sit saatiin kokeet takasi ja kyllähän tuo läpi meni! Sain 79,5 pistettä sadasta ja sit ku sain siitä välikokeesta jonkun vajaa 90 ja yhteensä noista kahdesta pitää saada yli 70 et pääsee kurssin läpi, niin mulla ei ollu mitää hätää. Pääsin nyt sitte yhdellä kerralla läpi molemmat kurssit ja se on kuulemma tosi harvinaista. Jos oisin saanu alle 70 mut yli 60 pistettä, niin sitte oisin päässy vaan toisen kurssin läpi. Opettaja sano et hyvin harva pääsee ekalla läpi molemmat ja vielä varsinki näin keväällä ku keväällä on yleensä paljon vaikeempi kirja ku syksyllä, koska suurin osa niistä jotka ottaa ton kurssin uudestaan, ovat olleet ekan kerran syksyllä ja uudestaan keväällä eli pääsevät sitte lukukaudessa sen läpi. Ja niillehän siitä tietenki on hyötyä et keväällä on vaikeempi kirja, niin se pakottaa opiskelemaan enemmän ja nostamaan sitä tasoa. Et voin kyllä sano olevani hyvin tyytyväinen mun suoritukseen. :) Mun tavoitteena oliki päästä molemmat läpi yhdellä kertaa, koska en voi ottaa sitä kurssia enää uudestaan ja sit ois jääny harmittaa. Nyt mulla on sitte kasassa yhteensä 8 credittiä ja niitä ei tarttes ku 6 eli hyvä tilanne koulun kannalta.

Keskiviikkona leivottiin tytön kanssa muffinseja mun kouluun. Ei oltukaa leivottu pitkään aikaan ku ollaan oltu kipeenä ja sit oltiin siellä Floridassa. Tyttö oli onnellinen ku pääsi mittaamaan aineita. Torstaina vein sitte kouluun ne muffinsit ku meillä oli vika kerta. Saatiin kokeet takasi ja sit syötiin tuomisia ja juteltiin keskenään. Ku oltiin lähdössä pois niin kaikki rupes ottaa kuvia meidän luokasta ja kavereista ja hyvästelee toisia. Kaikki tuli sanoo mulle, et sääkö oot lähdössä pois ihan kokonaan ja sanovat että en saa lähteä. Mää olin ihan järkyttyny siitä ku kuulin sen että oon lähdössä pois. Sanoin vaan että oon lähdössä mutta en vielä, ei saa sanoa sitä. Tiedän kyllä että oon lähdössä mutta en vielä! Tuli kyllä tosi outo fiilis ku tää nyt oli eka kerta ku kuulin toisten höpöttävän et oon lähdössä ja piti rueta hyvästelee ihmisiä. Näitten mun meksikolaisten kavereitten kanssa sovittiin et yritetään vielä nähdä. Niitä tulee kyllä eniten ikävä vaikka ne oli koko luokan hulluimmat siellä mut mää nyt istuin niitten kanssa koko kurssin ja sit opittiin yhdessä ja pidettiin hauskaa. Täytyy kyllä sanoa että tän kurssin kavereita tuun kaipaamaan paljon enemmän ku sen ensimmäisen. Siellähän mulla nimittäin meni hermot sen irakilaisen kanssa. :D Onneksi molemmat meksikolaiset on mun facebook kavereita ja tää toinen täyttää vielä 21 kohta. Koulusta lähdettyä oli kyllä tosi haikeet fiilikset ja tosi kummallinen olo. En ollu varautunu siihen et se menee noin dramaattiseksi. Koulusta suoraa ajoin näkee puolalaista ja saksalaista, niin pääsi taas normaaliin ajatuksiin kiinni. Tuli vaan mieleen et mitä se on sitte heinäkuussa ku pitää ihan oikeesti lähtä täältä ja hyvästellä kaikki. Mulla on niin ihania ystäviä täällä ja harrastuksia et tulee kyllä tekee tiukkaa. No, sitä ei onneksi tarvi miettiä nyt. :)

Tiistaina oli lasten harrastuspäivä eli kävin hakee pojat koulusta ja sieltä ajettiin suoraa salille. Sieltä tulin kotiin ja kerkesin vähän aikaa istuskella kunnes lähdin pilatekseen. Nyt on nimittäin alkanu uus jumppakausi meidän salilla ja päätin kokeilla pilatesta ku sillon se yks hieroja pari kuukautta sitte suositteli sitä mun selälle enemmin ku yogaa. Päätin sillon et otan sitä sitte ku koulu loppuu. Oon suomessa käyny pilateksessa mutta en tykänny siitä enkä kokenu että se ois ollu mitenkää hyödyllistä. Tosin tiesin kyllä jo sillon että meillä ei välttämättä oo pätevä opettaja ja nyt täytyy kyllä sanoa et en ois voinu enempää olla oikeessa. Voi jestas ku oli tunti ihan eri maata vaikka molemmat pilatesta. Tää oli oikeesti tehokasta ja tuntuki sieltä et tehtiin jotai. Mää olin välillä vähän out ku se opettaja vaan puhu, puhu ja puhu ja sit yritin kuunnella ja ymmärtää et mitä pitää tehdä ja sit olin aluksi vähän out ku en tienny niitä sen termejä ulos hengitykseen ja sisään hengitykseen mut siihen pääsi aika nopeesti kiinni. Et oli kyllä kivaa ja ehdottomasti hyvä idea et otin sitä. Sitä nyt on sitte mulla kerran viikossa kesäkuun puoleen väliin asti. Myös yoga mulla jatkuu vielä mutta tänä keskiviikkona en kerenny sinne asti ku suomen päässä rupes tapahtuu mun asunnon suhteen. Mut siitä vähän lisää myöhemmin.

Keskiviikkona siis leivottiin tytön kanssa päivällä ja illalla pääsin vihdoin ja viimein mun spinningiin. Täytyy kyllä sanoa et olin kaivannu sitä ja oli tosi kivaa olla pitkästä aikaa vaikka tosi kovaa taas mentiin. En nyt ollu päässy moneen viikkoon ku oltiin siellä Floridassa ja sit olin kattomassa ku mun kaveri tanssi. Ja nyt oon sitte uudelle jumppakaudelle jättäny sen maanantaina spinningin pois ku en tykänny siitä ohjaajasta yhtää. Nyt mulla on sitte vaan kerran viikossa spinningiä mut aattelin yrittää pärjätä sen kanssa ku täällä voi rueta nyt ihan hyvin juoksemaan kuhan vaan ei satas vettä niin ei oo tuo tie ihan kuravelliä. Viime viikon tulin nimittäin aika tiiviisti vettä taivaalta et ei kyllä ollu asiaa juoksemaan. Mutta ihan kiva taas et on tullu vettä, niin saadaan oikeesti luonto herää. Nurmikko on ihan vihree ja hostisä ajoki sen ekan kerran sunnuntaina. Sit puutki näyttää jo hyvältä. Ihan täyttä lehteä ei vielä oo. Tuliki muuten mieleen et näin nyt viikonloppu facebookissa vappukuvia suomesta ja olin kyllä järkyttyny siitä et miten karua siellä on tähän aikaan vuodesta. :D Vaikka kyllähän mun pitäs tietää ku tää on vasta eka kevät ku oon poissa, mutta silti olin hyvin järkyttynyt.

Torstai iltana meillä oli tennistä ja oli tosi kivaa. Nyt on ruennu tulee sellanen fiilis et rupee käymään liian helpoksi tää aloittelija taso et pitäs ottaa seuraavan tason kursseja. Oonki suunnitellu ottavani sitte touko-kesäkuun vaihteeseen seuraavan tason kurssin. Sit saisin pelata täällä kesäkuun puoli väliin asti. Sen jälkeen en enää ehdi ku lähden sinne Kanadaan ja oonki sit jo lähdössä pois. Ihan viimeseen asti ois kuitenki kiva pelata ku suomessa taas se voi olla vaakalaudalla. Ilmotinki sinne itteeni mut sinne minne oisin halunnu oli jo täynnä ja pääsin jonotuslistalla toiseksi. Ilmotin sitte itteni maanantai ja keskiviikko aamuksi mikä tarkottaa sitä et en pääse sitte yogaan kolmena vikana kertana ollenkaa mut se taas ei toisaalta ole niin suuri kriisi. Mielummin pelaan tennistä ku meen yogaa ja yoga nyt on niin halpaa et kerkeen kyllä käydä sen hinnan edestä ennen tenniksen alkua. Ja sit taas yogaa on helppo ottaa suomessaki ku taas tennis voi hinnan puolesta olla vaakalaudalla.

Perjantaina olin aamulla kotona ja sain päivitettyä mun scrapbookin Floridan reissuun asti et seki on jo melkeen ajan tasalla. Heti ku tulee seuraava sauma et on vapaa-aikaa niin päivitän sen. Sen päivittäminen oli nyt vähän jääny ku tässä nyt on ollu kaikenlaista hässäkkää koko ajan mut nyt jää taas enemmän aikaa ku on koulu ohi. Iltapäivällä ku sain tytön koulusta ajettiin suoraa meidän salille. Nyt tytöllä on nimittäin uimakoulu perjantai iltapäivisin, mikä mun kannalta on tosi kiva ku pääsen siinä samalla itse uimaan. Uiminen on mun mielestä sen verran tylsää että en muuten vaan mee juuri koskaan, niin nyt sitte tulee siinä samalla uitua puoli tuntia viikossa ku vien tytön uimakouluun. Se kuitenki voi olla ihan hyvää mun selälle. Uimakoulun jälkeen ajettiin kaupan kautta kotiin. Keskimmäisellä pojalla on uimakoulu perjantai iltasin ja kävin hänet sitte viemässä salille, sillee et hostisä oli ulkona vastassa ettei mun tarvinnu kaikkien kolmen kanssa lähteä sisälle varsinki nyt ku kahdella muulla ei etes ole mitään siellä. Muitten kanssa sitte ajoin kotiin ja hostäiti oliki jo tullu töistä. Laitoin jäkiskamat autoon ja lähdin näkee suomalaisia. Vähän aikaa ehdin olee ku lähdin mun vikaan jäkispeliin. Pelatiin viimesestä sijasta ku nyt ollaan kaikki pelit melkeen hävitty. Tällä kerta pelattiin tasan 1-1 ja todennäköisesti jäätii viimesiksi. Aika viimeset hetket on varmasti tolla jäähallilla ku siellä voi jäitä pitää. Oli nimittäin jää jo sen verran pehmee ku menin sisälle niin mietin vähän aikaa et onko täällä palanu osa lampuista vai miks täällä on niin pimeetä, niin sitte tajusin et se johtuu siitä ku siellä oli kaikki fleksit ihan huurussa ettei etes läpi nähny ja ilma täynnä kosteutta ja huurua. Ulkona oli vähän turhan lämmin sinne halliin ja sit hallissa oli löllö ja kostee ilma sen takia. Perjantain jääkiekko multa on nyt sitte ohi. Sunnuntaisin vielä jatketaan ainaki kesäkuun puoliväliin asti ja se on kyllä parempi halliki. Siellä ei ollu mitää havaittavissa sunnuntaina et ulkona ois ollu jotenki liian lämmin. Sunnuntaina hävittiin 3-2 mutta siinä toisessa joukkueessa oliki yks sellanen joka vei kyllä kaikkia ihan 100-0 et sinänsä taas tosi reilua. Ilman sitä yhtä ne ois hävinny meille. No, eipä se mitää. Pääasia et saa pelata.

Perjantaina mun pelin jälkeen lähdin saksalaisen kanssa ulos. Oli kyllä tosi kivaa ku ei oltu käyty missää pitkään aikaan. Nyt ku koulu on ohi, niin on enemmän aikaa siihenki. Lauantaina lähdin perheen mukaan suomalaisten vappubileisiin ku eihän meillä nyt mitää sellasta täällä muuten oo. Oli kyllä elämäni rauhallisin vappu sen jälkeen ku sitä on ruennu juhlii. Käytiin vaan suomalaisten kanssa jätskillä torstai iltana ja sit ajoissa nukkumaan ku perjantaina työpäivä. Lauantaina sit yks toinen suomalainen perhe oli kutsunu kotiinsa kaikki muut suomalaiset ja siellä oliki paljon väkee. Ja voi vitsi ku oli hyvää ruokaa! Saatiin grillilihaa ja sit ette ikinä arvaa mitä!?! Karjalanpiirakoita! Voi jestas! En ookaa niitä syöny suomesta lähdön jälkeen ja oli kyllä hyviä. Perunapiirakoita oli myös ja neki oli loistavia. Ja sit tietysti simaa ja munkkeja. Nam. :P Mää menin sinne omalla autolla et pääsin sit lähtee pois omia aikoja. En halunnu koko iltaa olla siellä vaan halusin lähtä kavereitten mukaan. Lähdin ihan ajoissa pois ja toin perheen äitin veljen poikansa kanssa kotiin sekä myös yhden uuden suomalaisen, joka on muuttanu tänne kuukausi sitte tutkijaksi yliopistolle. 1,5 vuotta on suunnitelmissa olla. Tosi mukava tyttö enkä ois ikinä uskonu et se on jo 33 vuotta. Ei näytä yhtää niin vanhalta. Ja sit se on suomesta tuonu tänne kultaisennoutajan. En ehtiny sitä lauantaina näkee mut pitää käydä katsomassa joku päivä ja muutenki nähdä tätä tyttöä ennen ku lähden. Et lisää suomalaisia täällä päin. Ainii, tästä tuliki mieleen et tän perheen äitin veljen perhe etsii suomalaista au pairia syyskuusta eteenpäin. Et jos on kiinnostunu tulee tänne hoitaa pientä kesäkuussa syntyvää vauvaa ja 3 vuotiasta poikaa, niin hakemus pitäs löytyä netistä piakkoin.

Sunnuntaina sain uuden puhelimen ja pitää rueta opettelee uusia temppuja sen kanssa. Se on nimittäin LG:n puhelin ja en oo ikinä käyttäny mitää muuta ku Nokialaista. Sen takia sain uuden ku tää mun nykynen liittymä ei kuulu kotona. Ei vaikka tekis mitä ja se on välillä todella raivostuttavaa ku pitää kaikille aina selittää et pitää soittaa meidän kotipuhelimeen jos oon kotona. Nyt sitte on eri liittymä joka kuuluu kotona. Sillä vaan ei voi laittaa viestiä suomeen eikä soittaa. Aikasemmalla liittymällä pysty laittaa viestiä mut ei soittaa. Eli tästä eteenpäin multa on ainakaa turha odottaa viestiä täältä. Tosin en kyllä tähäänkää asti niitä oo laitellu ku ei mulla oo ollu ku ihan parin henkilön suomennumerot puhelimeen tallennettu jos tulee hätätilanne. Toi mun uus puhelin on kyllä hieno ku sitä vaan osaa käyttää. Siinä on ihan oikee näppäimistö et tosi hyvä ku viestiä kirjottaa. Et aika cool. :) Mut nyt kyllä alkaa niin ku uusi elämä ku mun kännykkä toimii meillä kotona. :D Jee!

Sit pari sanaa siitä mun asunnosta niin ku lupasin. Eli näillä näkymin mulla ois jo nyt asunto Tampereelle ens syksyksi. Sinne oon siis muuttamassa melkeen heti ku tuun suomeen. Mullahan on siellä se koulupaikka odottamassa. Mun täti on tänään käyny kattoo sitä kämppää ja kohta pitäs kuulua viestiä mulle päin et millanen se oli ja jos se hänelle kelpaa niin sit on kelvattava mulleki. :) Sit teen hänelle valtakirjan et voi käydä tekee huomenna vuokrasopimuksen mun puolesta ja kaikki on sit kunnossa. En ookaa varmaan muistanu kertoa et vajaa kaks viikkoa sitte laitoin menee paperit mun järjestölle et toivon mun lentopäiväksi elokuun 4. päivää et sitte elokuun 5. päivä olisin todennäköisesti suomen puolella. Vielä ei oo kuulunu mitää et saanko sitä päivää vai en. Mutta varsinaiset liput saan sitte viimestään kesäkuun lopussa.

Perjantaina meinas tehdä tiukkaa täällä päin ku suomi pelas siellä MM-kisoissa ilmeisestikin aika hienon ottelun Slovakiaa vastaan ja eihän meikä nyt nää sitä mistään. Olin facebookissa yhden kaverin kanssa joka aina päivittä et mitä nyt tapahtuu. Nään mää nyt tulokset netistä mut ei se sano mitää itse pelistä. Lauantaina taas ei tehny tiukkaa ku menivät häviämään valko-venäjälle. Voin olla ihan tyytyväinen etten nähny. Tänään taas voi tehdä tiukkaa ku suomi pelaa Kanadaa vastaan. Onneksi noi MM-kisat on jo tällä viikolla ohi, niin mulla loppuu mun kriisi. :D Nää MM-kisat on kyllä tehny tiukempaa ku sm-liigan loppupelit. Löysin täältä peräti yhden kanavan joka näyttää kisojen loppupelit mut eipä taida näkyä meillä se kanava, et se siitä ilosta. Eikä se sittekää ois sama asia ku se Mertaranta puuttuu. Se kyllä tarvitaan mun mielestä tekemään oikean tunnelman MM-kisoihin.

Tää sikainfluessahan jyllää nyt täällä ja nyt alkuviikosta täällä on naapuripitäjän kouluista osa suljettu sen takia. Ann Arborissa ei oo suljettu ku yks joku katollinen koulu. Et saa nähä millon ne keksi laittaa meidänki lasten koulun kiinni.

Kesä ja muurahaiset

2009-04-27T16:21:00.002+03:00

Siinä mitä parhain otsikko kuluneelle viikolle. Kesä nimittäin tekee kovasti tuloaan tänne. Viikonloppuna oli jo tosi lämmin. Sellaset 25 ehkä yliki jopa. Mutta onneksi myös sato vettä ja ukkosti, niin mää sain opiskeltua. :) Muuten ei ois siitä touhusta tullu mitää. Ja kiva myös lunnon kannalta ku tuli vettä, niin nyt sitte rupee vihertää jo kovaa vauhtia. Myös kivoja kevätkukkia ollaan saatu. Yritän käydä niitä kuvaamassa ku ne on niin nättejä ja laitan sitte facebookiin. Onneksi myös mun palovammat on toipunu jo sen verran, et uskallan näyttää itteni auringolle. Tällä hetkellä on menossa vaan kesimisvaihe, joka saa mut näyttämään ihan käärmeeltä ku mää kesin oikeesti joka paikasta. Ihan korvista lähtien. Kaikista ällöttävin oli päänahka ku se kesi alkuviikosta. Rupesin ihmettelee et miten mulla voi olla hilsettä päässä vaikka käytän hilseshampoota. Mulle nimittäin tulee hilsettä jos en käytä. Sit rupesin tutkimaan paremmin niin olin saada sydärin. Ihan järkyttävä näky ku päänahka vähän kesi ja ihoa oli hiusten joukossa vaikka muille jakaa.

Sit ne muurahaiset. No, rupesin maanantaina ihmettelee ku siellä täällä mun huoneessa käppäili yks jos toinenki muurahainen mut ei niitä mitenkää paljoa ollu. Sit tiistai iltana muistin sanoa hostisälle ja hän sano, et se on ihan normaalia et ne tulee joka kevät. Sen pitää vaan muistaa myrkyttää ne niin sit ne häipyy. No, sen kummemmin en sitte kiinnittäny asiaan huomiota. Keskiviikkona ku tulin työpäivän jälkeen mun huoneeseen, niin olin kuolla siihen paikkaan. Niitä muurahasia oli varmaan tuhat! Voi luoja! Ja sit ku ne ei ollu mitää pikku sinttejä. Niin ku jos joku muistaa ku muurahaiset oli viime keväänä suomessa vallottaa mun kämpän, niin ne sintit ei kyllä ollu mitää verrattuna näihin murkkuihin. Ihan järkyttävän kokosia ja todella mustia otuksia! Hostisälle hätäpuhelua et nyt pitää tehdä jotai. Ja sit keksin et mihin ne murkut menee. Tietenki mun kakkukurssin satoon. Täällä noi kaikki tehdään sokerimössöstä ja mulla oli tuolla vaatekomeron hyllyllä rasiassa kukkia ja kaikkia muitaki mitä olin kakkukurssilla tehny. Aattelin et kannan sen rasian ulos mut en uskaltanu koskee siihen, mikä oli ehdottomasti hyvä idea. Hostisä nimittäin sano ku se oli tökänny sitä rasiaa vähäsen sormella, niin kauhee kuhina kuulu ku niitä murkkuja oli niin sikana ja se oli ollu ihan mustana niistä. Voi luoja. No, hostisä sit myrkytti koko mun vaatekomeron ja onhan noi nyt häipyny. Jotai yksittäisiä yksilöitä yrittää tulla, mutta ne häipyy aika nopeesti ku toi komero on niin täynnä myrkkyä. Sillon myrkytysiltana ja pari päivää sen jälkeen mun lattiamatto oli ihan märkä siis oikeesti märkä ku sitä myrkkyä oli niin paljon. Nyt on sitte vähän väliä saanu imuroida huoneen ku niitä murkkuja kuolee mun lattialle koko ajan lisää. YÄK, vois jopa sanoa! :)

No, sit vähän arkea. Kulunu viikko oli käytännössä mun vika koulu viikko ku meillä on loppukoe tiistaina ja sit se loppuu kokonaan! Ihanaa! :) Opiskelumotivaatio on kyllä ollu aika hukassa mut on ollu pakko vielä pakottaa itsensä ku loppukoe tulossa ja pakko päästä kurssi läpi. Olin tosiaan koko edeltävän viikon pois ku olin siellä Floridassa. Kävin sit tiistaina juttelee tunnin jälkeen opettajan kanssa ku mulla oli ihan out olo. Se sit vaan sano et sinuna en olis yhtää huolistaan ku mun kaikki välikokeet on kuitenki menny hyvin. Enkä mää nyt sinänsä siitä stressaakaa. Torstaina siellä tunnilla ihmiset tuntu tulevan ihan hulluksi. Se oli vika tunti ennen koetta ja kaikkki rupes sekoilee. Kyselivät tyhmiä asioita ja luulivat ettivät osaa enää mitää. Opettaja oli hyvä ku se oli oikeesti seota. :D Se rupes ihan hulluksi ku se on yrittäny päntätä meille noita asioita tammikuusta asti ja vikalla kerralla ennen koetta kukaan ei osaa enää mitää. :D Ihan hulluja noi ihmiset. Meikä vaan katto vierestä mun meksikolaisen luokkakaverin kanssa et mikä teitä kaikkia vaivaa. Ihan niin ku kyse ois ollu elämästä ja kuolemasta. Sit tunnin jälkeen juttelin yhden turkkilaisen miehen kanssa ja hän oli ihan paniikissa koko kokeesta. Mää vaan sanoin et en mää stressaa. Luen viikonloppuna sen verran ku ehdin ja that s it. Mun rentoasenne ihmetyttää siellä suuresti. Torstaina saadaan kokeet takasi et sit näkee kostautuuko mun rento asenne. :)

Maanantaina jätin menemättä mun spinningiin ku mulla oli jääkiekkopeli niin myöhään sunnuntai iltana. Pääsääntöisesti koko viikko ollaan oltu tytön kanssa kotona. Mitä nyt käytä ruokakaupassa ja jotai pieniä asioita hoitaa. Alkuviikosta tuliki vettä aika komeesti pari päivää et ei huvittanu lähtä itteensä kastelee. Ja on ollu kiva olla kotona pitkästä aikaa ku viikko oltiin vasta reissussa. Keskiviikkona käytiin ostarin leikkipaikassa ku hän nyt siitä tykkää kovasti. Perjantaina oli aivan ihana ilma ja syötiin meidän parvekkeella jätskiä ja mansikoita samalla ku otettiin arskaa. :) Tiistaina oli lasten harrastuspäivä. Keskiviikko aamuna meillä ei ollu yogaa, joten menin vaan salille treenaa. En nimittäin päässy illalla spinningiin ku olin luvannu mennä kattoo mun puolalaisen kaverin tanssiesitystä. Hän on nimittäin tanssinu jazzia koulussa ja kaikilla tanssiryhmillä oli sitte loppuesitys. Tää mun kaveri veti tosi hyvin. Hän hymyili lavalla ja piti todellaki hauskaa ku tanssi. Tosin ku yks toinen tyttö siellä. Hän tanssi melkeen joka toisessa tanssissa eikä ollu mitenkää erikoisen hyvä eikä kyllä tykänny yhtää esiintyä tai sitte sitä vaan jännitti liikaa. En tiedä. Mutta ei sitä ollu mitenkää mukava kattoo ku se ei kattonu ollenkaa yleisöön eikä hymyilly yhtää. Otti hyvin vakavasti. En ymmärrä et miten voi olla tanssija jos ei tykkää esiintyä.

Torstaina pääsin illalla tennikseen pitkästä aikaa. Olipas kivaa. :) Vaikka vähän aikaa oli sellanen olo etten osaa enää mitää kunnes pääsi taas kiinni siihen hommaan. Just ku lähdin tenniksestä niin mun puhelin soi. Oli outo numero ja ihmettelin suuresti et kuka siellä oli. No, kappas vaan mun turkkilainen kaveri joka pyysi mua ulos sen kanssa! Voi luoja! Olin todella järkyttyny. Lähdin hänen kanssaan torstaina tunnin jälkeen kahville tai siis kaakaolle mut ihan vaan kaverina. En mää nyt ajatellu mitää sen kummallisempaa ku kuitenki ollaan oltu luokkakavereita tammikuusta asti eikä se etes istu mun vieressä. Välillä kyselee et mitä kuuluu mut se nyt on mun mielestä ihan normaalia. Ja mun mielestä sillä on vielä vaimo ja lapsia. Ainaki se tuli mun kerran alkuvuodesta kaupassa vastaan ja mun mielestä se oli perheen kanssa kaupassa. Kerto olevasa 33 vee ja kysy et onko se liian paljon mulle. OMG! Mun ois pitäny lähtä sen kanssa johonki puistoon istuu ja juomaan viiniä ku oli niin nätti ilma. Siis voi jestas! Mikä noita ihmisiä tai siis tässä tapauksessa miehiä, oikein vaivaa! Ei tarvinnu kovin montaa kertaa miettiä et lähdenkö vai en. :D

Perjantaina oli sitte mun jäkispeli. Taas kerran hävittiin 3-1. Se nyt ei sinänsä ole kovin suuri yllätys. No, kiva nyt oli kuitenki pelata ja sehän on pääasia. Enää kerran on perjantaina jäkistä ja sit loppuu. Pelataan vikasta sijasta perjantaina mikä nyt ei sinänsä ole uutta. :D Sunnuntaina mulla sitte oli tää toinen jäkispeli ja siellä voitettiin 2-0. JEE! :) En ookaa ollu voittajatiimissä tälle vuodelle. :D Jääkiekosta tuliki mieleen et nyt mulla on kauhee kriisi ku siellä on menossa mm-kisat ja mää en nää niitä mistää! Tai ainakaa suomen pelejä! Netissä on joku systeemi et voi kattoo netti tv stä mut ainaki tänne asti se pätkii niin paljon ettei siitä tule kyllä mitää. Pitää vaan tyytyä netistä saataviin tuloksiin. Sit jos suomi pärjää siellä niin sit tekee kyllä vielä tiukempaa. No, jospa ne ei pärjäis liian hyvin. :)

Viikonlopuksi hostisä lähti poikien ja ukin kanssa Kanadan mökille. Mää kävin lauantaina yhdissä talobileissä. Ne oli yhden ranskalaisen miehen synttärit jonne oli teemana valkonen pukeutuminen, joten ei ku valkosta päälle. :) Oli kyllä hyvät bileet ja vitsi ku sillä oli makee talo. Porealtaat ja kaikki. :D Muuten sitte en tehnykää viikonloppuna mitää erikoista ku sain jopa oikeestiki opiskeltua ja nukuttua univelkoja pois.

Florida!

2009-04-20T16:36:00.003+03:00

Nyt on sitte kotiuduttu Floridasta ja päästy jo vähän palautuu normaaliin arkeenki. Päällimmäisenä mulla nyt on tällä hetkellä tosta reissusta mun palaminen, sillä kärsin siitä vieläki. Poltin itteni keskiviikkona todella pahasti ja sit oliki aika tuskasta loppuaika siellä eikä lentomatkakaa ollu mikää maailman mukavin. Kaikista pahiten palo jalat ja etenki takareidet, joten istuminen oli oikein kivaa. Nyt on onneksi ruennu jo iho kesii, et kyllä tää tästä menee ohi. Takareidet on vieläki kipeet, mutta näin maanantai aamuna sain ekaa kertaa farkut jalkaan. :) Siihen suoritukseen voin olla ihan tyytyväinen. Ja onneksi paloin loppumatkasta, niin ei menny sit ihan koko reissu pilalla sen takia ku paloin kuitenki niin pahasti, et olotila oli aika hirvee. Oma vikahan se oli, et minkäs teet. Käytin aurinkorasvaa 45 eikä auttanu mut onhan siellä se aurinko paljo voimakkaampi ja sit ku mää nyt olin talven jäljiltä ihan valkonen. Samana päivänä ku paloin, niin sain tosi inhottavan yskän, et oon päättäny et mulla on aurinkoyskä. :D En kyllä tiedä et onko sellasta olemassa mut saa nyt luvan olla. Ihan siitä vaan tää johtuu kuitenki.

Matkaanhan me siis lähdettiin pitkänäperjantaina. Kone lähti joskus puolen päivän aikaan Detroitin kentältä ja mentiin yhdellä vaihdolla. Orlandoon ku laskeuduttiin, nin sit lähdettiin hakee vuokra-autoa ja ajaa talolle. Meille oli vuokrattu talo sieltä joka oli kyllä tosi mukava. Tosi hyvällä paikalla Disney Worldiin nähden ja sit meillä oli oma uima-allas ja poreallas ja sit tosi kivasti tilaa kyllä kaikille. Et majotuksen suhteen ei kyllä ollu valittamista. Talolle saavuttiin ihan illalla ja sit lähdin hostäitin kanssa ruokakauppaan ku siellä nyt oli kaikki kaapit ihan tyhjänä. Hostisälle jäi lapset ja hän sano, että oli meinannu lapset rueta kipee seiniä myöten ku niillä oli kaikilla niin kova nälkä ja kävivät vuorotellen aukoo jääkaappia ja aina siellä oli vaan valo. Kirjaimellisesti vaan valo. Onneksi kuitenki selvittiin kaupasta kohtuu nopeesti. Myöhemmin illalla saatiin vieraiksi pääsiäisen ajaksi hostäitin paras kaveri poikansa kanssa. Aamu yöllä saapuivat perheen äitin veli vaimonsa ja poikansa kanssa, joten ihan kiva porukka oli koolla.

Lauantai aamuna mentiin aamupalalle Mikki Hiiren kanssa ja tyttö pukeutu Minni Hiireksi sinne ku hänellä oli se puku edellisiltä Floridan reissuilta. Aamupala oli kyllä tosi hyvä. Ainaki sai jokainen syödä niin paljon ku jakso. Aamupalalta mentiin Disneyn puistoon. Mentiin Magic Kingdomiin. Siellä nähtiin Prinsessa linna ja Disneyn hahmoja. Sit kaikenlaisia huvipuistolaitteita vaikka kuinka paljon. Käytiinki joissaki laitteissa mut mentiin sellasiin helpompiin et kaikki lapset pääsi mukaan, joten määki uskalsin. :D En nimittäin tykkää yhtää huvipuistolaitteista. Viimeseksi mentiin yhteen vesilaitteeseen ja kyllä kastuttiin. Mää istuin vanhimmaisen pojan kanssa siinä laitteessa ja mun piti puristaa sitä niin kovasti ku vaan jaksoin ku sitä pelotti niin kamalasti. Se heti huus et pidä kiinni, jos vähänkää löysäsin otetta. :D Kotiin tultiin vasta joskus myöhemmin illalla, et päivä menni Disneyn jutuissa.

Sunnuntaina käytiin aamulla meidän asuinalueen uima-altaalla ja lähdettiin Sea Worldiin. Käytiin kattoo tappajavaleitten esitystä, delfiinien esitystä ja sit käytiin syömässä tappajavaleitten kanssa ja saatiinki hieno esitys niiltä oikein läheltä. Mää tykkäsin kyllä kovasti Sea Worldista. Tykkäsin siitä enemmän ku Disneystä vaikka siellä me ei oltu ku yks päivä ja Disneyssä neljä päivää. Ei Disneykää huono paikka ollu, mut tykkäsin vaan Sea Worldista enemmän. Tappajavalaitten esitys oli kyllä makee. Mentiin kattoo ne kaks kertaa. Myöhemmin illalla oli eri esitys ja mentiin sit istuu sinne eturiviin. Päivän esitykessä istuttiin takana ja nähtiin miten etupenkkiläiset kastu ku sitä vettä vähän tuli päälle. Sitä vettä ku tulee valaan pyrstön voimalla, niin sitä ei tuu ämpärillistä eikä kahta vaan amme kaupalla. Se siis oli yks osa sitä esitystä että se valas räiski vettä yleisön päälle. Siihen illan näytökseen ku mentiin sinne eteen, niin osa porukasta meni sitte istuu ylös tavaroitten kanssa ku sinne nyt ei voinu ottaa mitää mukaan ku ihan varmasti ois ollu litimärkä. No, sit ku sitä vettä rupes sieltä tulee päälle ku se teki hyppyjä ja räiskytti sitä pyrstöä, niin oltiinki vähän märkiä. Ja se vesi oli vaan 52 F et aika kylmää. Täytyy sanoo et en oo ikinä ollu noin märkä vaatteet päällä enkä oo ikinä saanu noin paljoa vettä niskaani. Oli kyllä mahtava kokemus. Tosin sen jälkeen ku mun oli pakko päästä vessaan, niin siitä ei meinannu tulla mitään ku mulla oli ihan litimärät farkkucaprit jalassa ja sit en meinannu saada niitä pois jalasta enkä jalkaan. Oli seki operaatio. :D Vaikka tykkäsin Sea Worldista tosi paljon, niin en tykänny kyllä siitä ku siellä oli yks jääkarhu lasin takana jota ihmiset päällisteli ja ei kyllä näyttäny yhtää onnelliselta. Kamalan pieni tila ja raukka ihan yksin päivät pitkät ja ihmiset päällistelee. Kävi kyllä sääliksi.

Maanantaina oltiin aamusta ihan kotosalla ku vieraat lähtivät sillon. Sitte loppuloma oltiinki ihan perheen kesken. Iltapäivällä mentiin sitte Disneyn Epcot puistoon. Siellä oli kaikenlaisia Disneyn avaruusjuttuja ja erilaisia laitteita. Menin isän ja poikien kanssa yhteen laitteeseen jossa tehtiin matka marssiin. Voi jestas se oli kamala. Musta ei tuu kyllä avaruusmatkaajaa ku oikeesti se on tuhat kertaa pahempaa. Sen jälkeen oli kyllä vähän ällöttävä olo, vaikka yleensä en sellasta ällöttävää oloa saa. Inhosin tuolla Disneyssä sitä ku niistä ei etukäteen tienny yhtään et millaseen laitteeseen on menossa ku ne monesti oli jonkun rakennuksen sisällä. Sit aina mulle nousi kauhee stressi siinä jonossa ku inhoon tommosia laitteita. No, yks laite oliki sitte aivan kamala. Olin kuolla siihen laitteeseen. Huusin minkä kerkesin ja puristin siitä keski tangosta niin paljon, että en meinannu pystyä päästää siitä irti ku piti lähtä pois. Ja silmät nyt oli tietenki kiinni ku ei pystyny kattoo. Hui! Olin todella järkyttyny sen laitteen jälkeen eikä tarvinnu mennä toista kertaa. 9 illalla siellä puistossa oli ilotulitus, jota jäätiin kattoo. Tosi makeet raketit ja siinä samassa oli tulta ja laservalojaki. Tyttö sai puistossa hienon keijumaalauksen sinä aikana ku odotti meitä muita pois laitteesta.

Tiistaina sato vettä ja oli ukkonen siihen asti kunnes piti lähtä liikenteeseen. Et tosi hyvä tuuri kyllä kävi sen suhteen. Muutenki sään suhteen meillä oli hyvä tuuri ku ei tarvinnu kastua kertaakaan. Aurinko paisto melkeen joka päivä kirkkaalta taivaalta ja lämmintä riitti. Pilvisinäkää päivinä ei ollu kyllä kylmä eikä satanu. Tiistai oli ainoa sadepäivä mut seki tosiaan lakkas ku piti lähtä liikenteeseen. Tiistai oli suuri päivä tytölle sillä hän pääsi pukeutumaan prinsessaksi ja pääsi prinsessa linnaan syömään. Just ennen sinne lähtöä mulle vaan iski ihan jumalaton mahakipu. Mietin vähän aikaa et jäänkö kotiin sairastaa vai lähdenkö riskillä mukaan. Päätin lähtee riskillä mukaan ku en nyt kuitenkaa voinu pahoin. Automatkasta sinne ja sit ku parkkeerattiin ja mentiin sellasella pikku bussilla sinne puistoon, en muista juuri mitään ku olin niin kipee mun mahan kanssa. Yritin sen kanssa vaan selvitä hengissä enkä ajatellu mitää muuta. Aika nopeesti se sitte helpotti ku pääsin sinne puistoon asti ja sit pystyin ihan hyvin olee loppupäivän siellä. Hostäiti meni tytön kanssa laittaa häntä prinsessaksi. Ammattilaiset laitto hänet lumikiksi ja oli kyllä kaunis. Sit oli ihana ku häntä tervehdettiin siellä puistossa, et hei prinsessa. :) Söpöä. Sinä aikana ku tyttö oli laitettavana kävin miesten kanssa parissa laitteessa. Illallinen prinsessalinnassa oli kyllä tosi kiva kokemus myös pojille. Se vaan pitää varata monta kuukautta etukäteen jos sinne haluaa, et kantsii olla ajoissa liikkeellä jos oot sinne menossa. :) Siellä alko sitte ilotulitukset 10 ja jäätiin kattoo niitä. Oli paljon hienommat ja makeemmat ku toisessa Disneyn puistossa, jotka nähtiin maanantai iltana. Mutta toisaalta ne meni musta vähän yli. Rupesin jo toivomaan et ne loppuu ku ne pommitta joka ilta samanlaiset ilotulitukset taivaalle ja kamala määrä savua ja saasteita luontoon. Vähän vähempiki kyllä riittäs.

Keskiviikkona sit oli tää päivä ku poltin itseni pahasti. Rasvasin kyllä mut ei auttanu. Oltiin päivä meidän omalla altaalla ja kävin välillä syömässä ja uima-altaassa. Illalla lähdettiin vasta ulos syömään. Mentiin Disneyn downtownin kalaravintolaan. Söin sen nimistä kalaa ku Mahi Mahi. Oli ihan hyvää. Perus mieto kala ku en nyt oo mikää hirvee kalan ystävä. Siellä ravintolassa mulla oli ihan älyttömän kylmä. Olin jäätyä siihen paikkaan ja iho punotti minkä kerkes. Sieltä tultiin kotiin ja hostäiti upotti muhun vähän after sunnia. Nukuttua sain onneksi ihan hyvin ku selkä ei ollu kipee, jalat vaan, niin pystyin sitte jotenki diilimään sen kanssa.

Torstaina mentiin Disneyn Hollywood Studiolle mut mulle se ei ollu mikää maailman paras elämys ku olin tosi kipee. Kävelin perässä niin lujaa ky pystyin ilman että mun tarvi kiduttaa itseäni ja sit en uskaltanu lähtä mihkää laitteiseen ku ne ois varmasti käyny kipeetä. Ja koska sää oli tosi aurinkoinen ja olin jo valmiiksi punanen, niin mulla oli täysvaatetus päällä. Koko pitkä hame ja pitkä paita ja kyllä oli kuuma. Jotenki selvisin sieltä puistosta hengissä ja sieltä ajettiin syömään yhteen ravintolaan, joka oli meidän kodin lähellä.

Perjantaina oli sitte lähtöpäivä. Talo piti luovuttaa 10 mennessä ja lento lähti vasta 4 aikaan, niin mentiin alueen uima-altaalle pariksi tunniksi. Mää nyt kökötin varjossa pitkissä housuissa. Sieltä ajettiin autovuokraamolle ja sit lentokentälle. Onneksi meillä ei takasin päin tullessa ollu vaihtoa, sillä muutenki oli jo tuskaa reilu 2 tunnin lento. Kotosalla olin joskus 7 jälkeen ja mulla ois ollu mun jääkiekkopeli mutta enhän mää nyt voinu lähteä sinne. En voinu etes kunnolla kävellä tai pitää housuja jalassa, niin miten oisin voinu pelata jääkiekkoa saatika laittaa ne varusteet päälle. Jouduin sit peruu jääkiekkopelin ja lähdin mun puolalaisen kaverin kotiin vaan istuu iltaa ja höpöttelee. En nyt ollu kavereita nähny yli viikkoon, niin rupes olee jo tarve. Reissu Flrodiaan oli kyllä tosi kiva ja onnistunut. Tykkäsin kovasti, vaikka mulla nyt oli vähän näitä mun vastoin käymisiä. :) Mut onneksi se olin minä eikä yks lapsista ku sitte se ois taas ollu paljon hankalempaa. Kiitos hostperheelle ku otitte mut mukaan. :)

Lauantaina soittelin kotiin ja olin yhteydessä muittenki tuttujen kanssa ja sit yritin opiskella. Meillä oli tosi nätti ilma ulkona, jotai 25 lämmintä mut enhän mää nyt voinu itteni tonne näyttää, joten olin sisällä koko päivän. Myöhemmin iltapäivällä uskaltauduin ulos ku lähdin tän perheen edellisen au pairin luo kylään. Hän laitto siellä mun hiukset ja meikit baaria varten valmiiksi. Sieltä ajoin suoraa mun puolalaiselle kavereille ja jäin sitte sinne yöksi. Sunnuntaina kävin heittää tän toisen suomalaisen au pairin kaverin kentälle ja sit tulin kotiin opiskelee lisää. Neljäksi mentiin mummille ja ukille ku juhlittiin ukin ja perheen äitin veljen synttäreitä. Sieltä jatkoin matkaa jääkiekkopeliin. Tällä kertaa kykenin pelaa ja oli kyllä kivaa päästä pitkästä aikaa liikkumaan. Aika pitkä tauko tuli liikunnasta ku siellä oli niin kuuma ettei ois kyenny lenkille ja sit se jäi ku paloin. Hävittiin 2-0, mutta toiset meinas että pelattiin hyvin ku toisessa joukkueessa oli 8 sellasta pelaajaa, jotka pelaa ihan kunnon joukkueessa eli niillä on harkat ja kaikki. Ja kyllä meillä mun mielestä hyvä peli oliki. Tässä vasta joukkueessa pelas yks amerikkalainen joka pelas sillon syksyllä mun kanssa samassa joukkueessa ja hän sano suunnittelevasa jotai grillijuhlia ku tulee hyvät ilmat, nii määkii pääsen sit mukaan ku kohta nyt lähden täältä pois. Sunnuntaina täällä rupes sataa vettä, mikä kyllä kelpas mulle ihan hyvin. :) Ja tuleepahan luonto lisää vihreäksi. Nurmikko vihertää jo kivasti ja puissaki on jo mukavat hiirenkorvat. Nyt ku se tän sateen jälkeen taas lämpiää, niin sit luonto puhkeaa. Tosi kiva. :)

Ennen Floridaa

2009-04-09T22:47:00.004+03:00

Pitkänäperjantaina siis lähden perheen kanssa Floridaan viikoksi. Lapsilla on silloin kevätloma koulusta. Päivitän nyt alkuviikon tapahtumat tänne, niin saan sitte Floridan omanaan.

Tää viikko siis alko sillä, että lapset oli kotona koulusta ku koulut oli peruttu räntä sateen takia. Tosin en kyllä ymmärrä että missä kohtaa sitä lunta oli niin paljoa, ettei ois bussit päässy liikkumaan. No, koulut nyt kuitenki oli peruttu ja kaikki kolme lasta siis kotona päivän. Iltapäivällä vein heidät leffaan, ettei aika tulis kotona pitkäksi. Ajattelin että leffa olisi paras ratkaisu ku uimahalli ja yks lasten museo olivat varmasti ihan täynnä ja pihalla oli niin märkää, ettei sinne voinu juuri mennä. Mentiin kattoo Monsters vs. Aliens 3D leffana. Se oli mun eka 3D leffa ja olin kyllä enste, että mitä ihmettä te mun päälle hypitte. :D Mulla oli sellanen fiilis, että mun on pakko päästä niitä kauemmaksi, että en mää nyt näin lähellä voi istua. :D Mut se fiilis meni ohi sitte ku siihen tottu. Pojat tykkäs kyllä leffasta, mutta tyttölle se ei ehkä ollu paras mahdollinen valinta mutta kyllähän se siellä meni. Illalla kävin isän ja sen kaverin kanssa parissa kaupassa ostamassa suomeen tuliasia ja käytiin syömässä.

Tiistaina olin aamulla koulussa. Koulun jälkeen pakkasin loput suomeen menevät kamat, jotka lähti isän mukaan. Niitä olikin aika paljon. Mulle on nimittäin vähän kertyny noita sikapainavia leivontakirjoja mutta oon nyt päättäny että en oikeesti saa ostaa niitä enää. :D En pääse oikeesti pois täältä muuten vaikka täällä kävis ketä. Enkä mää nyt saa niitä suomessa mihinkää ku niitä on jo niin paljon. :D Iltapäivällä isä tuli hakee mun kamat ja lähtivät sitte kentälle sinä aikana ku mää olin lasten kanssa harrastuksissa. Illalla kävin laittaa kuntoon vieraitten yöpaikan ja yritin opiskella. Sain onneksi tehtyä aika hyvin läksyt torstaiksi.

Keskiviikkona olin aamulla yogassa. Yoga oli tällä kertaa paljon kivempi ku viimeksi ku ei taivuteltu taaksepäin itteemme. Nyt se oli oikeesti taas kivaa. Mulla on nyt toi ykköstaso ollu nyt tammikuusta asti, niin aattelin että jos nyt sitte seuraavalle kaudelle ottasin tason 1-2. En usko että oon liian "huono" sinne. Voihan sitä käydä yhden kokeilee ja jos tuntuu hirveeltä, niin sitte vaan vaihtaa takas ykköseen. En tiedä. Pitää vielä miettiä sitä. Ens viikolla tulee uudet jumppa-aikataulut nettiin, et sitte näkee mikä passaa mun aikatauluun. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa vaan kotosalla ja maattiin mun sängyssä ja katsottiin telkkarista lastenohjelmia. Vanhin poika tuli puolen päivän aikaan pois koulusta kun hänellä oli korva kipeä. Hostäiti käytti häntä lääkärissä, mutta ei ollu mitää tuhlehdusta. Anto kuitenki korvatippoja. Illalla menin spinningiin ja olipas taas kivaa. Tykkään kyllä ton opettajan tunneista ihan älyttömästi. Toivottavasti pystyn ottaa ton opettajan tunnin myös seuraavalle jumppakaudelle. En oo vielä tavannu ketään yhtä hyvää spinning opettajaa, vaikka tosi monia opettajia oon kyllä tavannu. Spinningin jälkeen lähdin toisen suomalaisen kanssa hakee hänen kaveria lentokentältä, joka nyt tuli tänne reilu viikoksi. Pienen seikkailun jälkeen löydettiin hänet kentältä ja päästiin lähtee Ann Arboriin. Ajettiin suoraa syömään ja sieltä sitte heitin ne kotiin ja ajelin itse nukkumaan.

Torstaina olin koulussa vikaa kertaa ennen viikon lomaa. Tuun siis olee pois ens viikon mun koulusta ja se kyllä vähän stressaa ku sen jälkeen ei oo enää ku kaks kertaa ja meillä on loppukoe. Kävin tunnin jälkeen juttelee opettajan kanssa ja hän kyllä sano mulle että ei mulla tuu olee mitää hätää ku tähän asti tää mun koulu on kuitenki menny tosi hyvin. Sovin että hän laittaa mulle ens viikolla mailia että mitä tekivät ku ei hän etukäteen osaa tarkkaan sanoa. Riippuu aina että mitä ehtii. Ja ku se tekee aina torstaina meidän tunnin jälkeen suunnitelman tiistaiksi ja sitte taas tiistaina tunnin jälkeen tortaiksi, niin ei se vielä osannu sanoa etes tiistaiksi et mitä on suunnitteilla. Otan kirjat mukaan Floridaan, että jos etes jotai sais katottua. En kyllä aido ottaa siitä stressiä ku kuitenki oon lomalla. Jos ei oo aikaa eikä kiinnosta, niin sitte annan olla. Tullaan kuitenki jo perjantaina, et mulla on viikonloppu ja maanantai aikaa opiskella toiset kiinni ennen ku tiistaina meen kouluun. Mun on pakko saada ne kiinni ennen ku meen sinne tunnille tiistaina. Muuten oon ihan out ku siellä toi etenemistahti on tosi kova. Sen verran paljon tää kurssi on työllistäny, että oon onnellinen jos pääsen sen kunnialla läpi. Eikä sitä enää oo ku 6 kertaa, tosin mulla 4 ku oon ens viikon pois. Ja noistaki neljästä kerrasta ei oo ku kaks opiskelukertaa ku yhdellä kerralla on koe ja yhdellä kerralla saadaan kokeet takasi ja viedään syötävää sinne. Vähän saman tyylinen "juhla" ku ennen jouluaki kurssin lopussa.

Iltapäivällä käytiin tytön kanssa kattomassa tätä toista suomalaista ja hänen kaveria. Mentiin downtowniin kahvilaan istuu ku oli niin mielettömän nätti ilma. Jotai 15 astetta lämmintä taas yhtäkkiä meillä ja maanantaina ja tiistaina saatiin lunta. :D No, häipy ne lumet ainaki nopeesti ku mun talvivaatteet on ainaki tällä hetkellä suomessa. Hostisä veikkas et ku tullaan Floridasta, niin meillä on jo ihan vihreet puut. Saa nähä et miten käy. Vielä ei viherrä yhtää. Täällä kyllä tosi nopeesti muuttuu toi tilanne ku se vaan päättää muuttua, että en kyllä yhtää ihmettele vaikka oiski sit vihreet puut.

Torstai iltana oli sitten vuorossa pakkausoperaatiota Floridaan. Kesävaatteita ja rantakamaa vaan messiin ja sit jotai hienompaa vaatetta pääsiäisillalliselle. Kävin myös mun tenniksessä. Tällä kertaa olin yksin opettajan kanssa puoli tuntia. Toiset tuntilaiset muisteli et se alkaa puolelta eikä tasalta, joten tulivat puoli tuntia myöhässä. Sain taas kyllä hyvää yksityisopetusta. Tosin tällä kertaa meidän varsinaiselta opettajalta ku viimeksi oli tuuraaja. Oli kyllä tosi kiva taas pelata tennistä ja oppiaki jotai. Tykkään tosta opettajasta joka meillä on. Se on sellanen nuori mies joka heittää ihan hyviä juttujaki välillä, et sit ei voiku nauraa. Ja osaa kyllä myös opettaa. :)

Ei tunnu kyllä yhtään pääsiäiseltä. Johtuu varmasti siitä ku suomessa oon tottunu siihen, että kasvatetaan raeruohoa, lapset menee virpomaan ja leivotaan rahkaleivonnaisia ja kaupat on täynnä pääsiäismunia. Täällä ei tunnu tää pääsiäinen olevan niin iso juttu ku suomessa. Jotai pääsiäismunia kyllä on kaupassa mutta siinä se sitte oliki. Täällä on niin paljon noita eri uskontoja ja eihän jokaisessa uskonnossa oo pääsiäistä. Ja vielä ku lähdetään pois kotoa, niin ei oo etes mitään kannattanu leipoa. Eikä meillä nyt juuri mitää rahkaleivonnaisia etes voi tehdä ku ei ole rahkaa. Pääsiäismaanantai et muuten ole täällä mitään. Se on ihan normaali työ- ja koulupäivä. Muistan aina pääsiäisen ku juttelen jonkun suomessa olevan kanssa ja sitte se puhuu pääsiäisestä. Sit tulee aina mulleki sellanen ahaa- elämys, et niin tosiaan, se on pääsiäinen nyt viikonloppuna. :D Et hyvää pääsiäistä sinne suomeen ja nautistelkaa rahkaleivonnaisista munki puolesta. :P Mämmiä ei tarvi syödä mun puolesta ku en tykkää siitä.

Vähän lisää sairaana, isän kanssa oleilua ja NHL peli

2009-04-06T18:04:00.003+03:00

Otsikossa taas tärkeimmät tapahtumat. Keskimmäinen oli maanantaina ja torstaina pois koulusta kun hän oli kipee. Torstaina pääsin onneksi omaan kouluun ku perheen isä pysty jäämään kotiin siks aikaa et kävin koulussa. Lauantai iltana vanhimmainen tuli kuumeeseen, mutta se näytti olevan vaan yhden illan kuume. Ainaki hän on nyt ollu ihan terve.

Mun isä on siis ollu täällä koko viikon kaverinsa kanssa. Maanantai iltana ne tuli meille syömään ja juttelivat mun hostvanhempien kanssa. Tiistaina ja keskiviikkona en nähny niitä ollenkaa ku ne lähti tonne seikkailee ja kävivät Kanadassa Niagaran putouksilla ja kaikkee. Torstaina ku ne kotiutu niin käytiin yhdessä syömässä. Perjantaina isä sitte oliki mun kanssa aikalailla koko päivän. Aamusta käytiin ajelulla ja näytin sille mun koulun, meidän salin ja muitaki paikkoja missä mää nyt käyn. Iltapäivällä ku saatiin tyttö koulusta, niin lähdettiin sitte sellaseen paikkaan, mihin hän halus mun isän viedä. Enkä ollut kovin yllättynyt paikka valinnasta, sillä mentiin meidän ostarin leikkipaikkaan. Hän aina haluaa sinne jos kysyy et mihin mennään. Sinne sit mentiin ja käytiin parissa kaupassa samalla ostamassa suomeen meneviä juttuja. Illalla mulla oli sitte jäkispeli, jota isä tuli kattoo. Hävittiin kyllä taas vaihteeksi, mutta kiva oli taas pelata. Mun pelin jälkeen isä lähti sen kaverin mukaan ja mää tulin kotiin kattoo leffaa hostvanhempien kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että en oo varmaan ikinä nähny niin surullista leffaa ku katottiin se Marley and Me. Ihan kamalaa. En kyllä kato toista kertaa, vaikka ei se mitenkää huono ollu mutta ihan liian surullinen mulle.

Lauantaina sitte käytiin aamusta isän kanssa leivontatarvikekaupassa. Kävin hakee kamaa suomeen. Sieltä ajettiin kattoo tätä vauvaa, joka nyt on syntyny jo kaks viikkoo sitte. Mää nyt en ollu vielä nähny sitä vauvaa ku enste olin ite kipee ja sit ny täällä on ollu lapset kipeenä, niin en oo uskaltanu lähtä viemään tätä tautia sinne. Lauantaina kuitenki uskallettiin isän kanssa mennä sinne. Ja voi vitsi ku se oli pieni! Jotenki olin kuvitellu et se ois ollu isompi. Ja tosi kiltti lapsi. Ei kyllä turhia itke eikä kitise. Se oli kyllä todella söpö ja sulonen, mutta ei saanu vauvakuumetta mulle aikaan. Pidin sitä sylissä ja ihanahan se on, mutta ei vaan mulle tuntunu yhtää luonnolliselta pitää sitä sylissä. Ei sitte yhtää. En vaan oo vauva ihminen, niin minkäs sille teet. :D Sieltä ajeltiin kaupoille. Illalla isä lähti sen kaverin mukaan ja mää menin suomalaisen au pairin kanssa syömään. Sieltä ajoin kotiin ja lähdin mun puolalaisen kaverin kanssa ulos. Oli kyllä tosi kiva reissu, vaikka olinki ihan kuskin hommissa.

Sunnuntaina oli sitte vuorossa NHL peli. Mun ja isän mukaan lähti meksikolainen au pairi. Tää oli hänen eka kunnon jääkiekkopeli ja tietysti mun isän eka NHL peli. Detroit pelasi Minnesotaa vastaan ja siellähän nyt oli vaikka mitä suomalaisia. Detroitissa Filppula ja Minnesotassa Bäckström ja Mikko Koivu ainaki. Niemiki siellä pitäs olla mut ei nähty nimiä sinne ylös eikä muistettu sen numeroo ulkoa. Mää lähdin peliin mun suomenpelipaita päällä ku mulla nyt sellanen on ja suomalaisia oli jäälläki paljon. Pelissä oli kyllä tosi hyvä tunnelma ja Detroit voitti just viime sekunneilla 3-2. Ihan vikalla minuutilla tekivät voittomaalin. Hyvä peli kyllä oli, ei voi muuta sanoa. Jääkiekosta tuli mieleen, että oon täältä vaan netistä seurannu sm-liigaa ja kärpillähän menee hienosti. :) Yritin yks päivä kattoo et voinko netistä seurata sm-liigaa, niin se vaan sano, että et oo maassa, jossa oot sallittu katsomaan näitä ohjelmia. Prkl! Nyt on vaan aika kova paikka ku kärpät pelaa kullasta ja mää vaan joudun netistä kattoo tuloksia mutta en nää peliä. MM-kisatki tässä ois tulossa, et saa nähä onnistunko niitä näkee mistää. Täällä amerikassa ne ei nimittäin oo mikää juttu ku näillä on toi NHL. Ei ne juuri etes näytä niitä pelejä mistää. Sit pitää taas vaan yrittää tyytyä tuloksiin. Pelin jälkeen mentiin kaikki syömään.

Sunnuntai oli oikein jääkiekkopäivä ku mulla alko vielä oma jääkiekko sillon. Siis se joka nyt on joka sunnuntai iltan kesäkuulle asti. Menin sinne aika aikasi ku en tienny yhtää niistä systeemeistä mitää ku tää oli ihan eri hallillaki. Tuolla hallissa on kolme eri kenttää ja toisessa on vaan yks. Mun joukkueessa ei ollu yhtää joka ois pelannu mun kanssa tässä toisessa seurassa, mutta yks tuttu oli. Nimittäin poikien taekwondon kakkosopettaja on samassa joukkueessa mun kanssa. :D Se oli aika yllätys. Tuolla me pelataan kolme 15 minuutin erää, jossa aika juoksee koko ajan. Oli yllätys ku menin sinne kentälle, niin siellä oli katossa eri maan lippuja ja hitto suomen lippu oli yks! Oli hyvin järkyttynyt sillä yleensä suomen lippuja ei näy yhtää missää missä on kyllä kaikki ruotsin ja venäjän liput. Oli aika hieno. :D Ihan kiva oli pelata mutta mulla tuli vaan selkä yhtäkkiä tosi kipeeksi toisen erän aikana ja meinasin kuolla sen kanssa. Ku kävin kentällä, niin pärjäsin sen kanssa hyvin, mutta sitte ku ois pitäny vaihtopenkillä istua, niin ei tullu kyllä yhtää mitää. Sit oli sielläki pakko seista ja liikuttaa selkää. Ihmiset kattoo varmaan hulluksi ku se näytti ihan varmasti siltä että tanssin mun mailan kanssa. :D Mutta oli oikeesti pakko. Oisin muuten kuollu sen kanssa sinne. Ei vaan pystyny istumaan ja olemaan paikallaan. Ei oo kyllä pitkään aikaan ollu noin kipee. En kuitenkaa jättäny peliä kesken ku pystyin mää nyt pelaa, mutta en istumaan. Pelattiin tasan 1-1, että ihan hyvä suoritus. Varsinki ku puheitten perusteella siellä tuntu olevan paljon sellasia, jotka ei ollu pelannu moneen vuoteen ollenkaa.

Sit vähän niistä päivistä ku en nähny mun isää. Tiistaina siis kävin koulussa ihan normaalisti ja oli kyllä jälkeen jääny olo ku edellisenä torstaina olin sieltä pois ku nuorin oli kipee. En tajunnu kaikkea että mitä se opettaja selitti ja tunsin itseni aika ulkopuoliseksi, mutta eiköhän se siitä. Torstaina siellä oli jo vähän parempi fiilis. Tiistaina meillä oli illalla au pair tapaaminen ja menin sinne siinä toivossa et mun aluevalvojalla ois jotai kerrottavaa mun paluulennoista. Näin häntä nimittäin nopeesti salilla ku oli lasten kanssa siellä tiistaina. Mitää erikoista hän ei ollu kyllä saanut selville. Sain tietää että voin kyllä lentää Seatlesta kotiin, mutta ne ei voi luvata mulle että voin lentää joku muu päivä ku tiistai tai keskiviikko. Ongelmahan tässä on ollu se ku mun reissu loppuu lauantaina ja meidän au pair järjestö lennättää kotiin vain tiistaisin ja keskiviikkoisin enkä todellakaa halua olla yksin ihan oudossa paikassa montaa päivää. Tuun vähemmästki hulluksi ja varsinki sillon ku sitä vaan odottaa että pääsee kotiin lähtee 13 kuukauden jälkeen. Ne lupas yrittää mulle niitä lentoja aikasemmin mutta eivät voi luvata ennen ku näkee et mitä ne maksaa. Ja mun aluevalvoja lupas tehdä töitä et se löytäs mulle jotai au paireja sieltä päin, et sitte voisin niitä nähdä ku oon siellä. Tai hyvällä tuurilla siellä retkellä on au pairi mun järjestöstä ja sama tilannehan sielläki on noitten lentojen kanssa. Soitin kuitenki yks päivä mun suomalaiselle kaverille joka on nykissä au pairina ja hän jatkaa vuotta. Näillä näkymin nyt suunnitelma on se, että lennän lauantaina sinne ja sitte nykistä lennän kotiin 8/4/09. Eli heti elokuun eka tiistai. Viimestään sillon keskiviikkona näitten on pakko lennättää mut pois ku saan olla maassa vaan kuudenteen päivään asti. Sitte loppuu mun viisumi. Vielä on auki, että meenkö mun kaverille vai ei, mutta todennäköiseltä se kuitenki näyttää. Nään sitte hänet siellä ja hänen kodin ja pääsen häntä moikkaa. :) Mikäs sen kivempaa. Ja jos lennän Seatlesta kotiin niin joudun maksaa au pair järjestölle 300 taalaa ja jos lennän nykistä kotiin, niin ei tarvi maksaa mitää. Nää on velvollisia lennättää mut nykistä ilmatteeksi. Ja sit jos lennän omatoimisesti seatlesta nykkiin, niin ne lennot oli kans jotai 300, et sitte siinä säästäs sen asumisen siellä. No, pitää nyt vielä kattoo. Tän kuun loppuun asti on aikaa vastata järjestölle että mitä teen.

Siellä tapaamisessa näin uuden brasillialaisen au pairin joka oli tullu ihan pari päivää sitte. Hän oli ihan mukava mutta kielimuuri kyllä on. Enkku ei oo kovin vahva että se kyllä aluksi tuottaa vähän ongelmia keskustelun suhteen. Hänellä oli vaan kamala koti-ikävä, että saa nähdä miten käy. Sit sain myös tietää että meidän tanskalainen au pairi oli lähteny kotiin pari viikkoa sitte ku hänen isoisä oli kuollu ja hän koki, että hänen isoäiti tarvii häntä sinne. Surullista ku tommosen takia joutuu jättää vuoden kesken. Hän oli puolessa välissä vuotta suunnilleen menossa.

Keskiviikkona kävin aamulla yogassa. Oli ihan kivaa monen viikon jälkeen, mutta tehtiin tällä kertaa tosi paljon selän taaksepäin taivutus juttuja ja ne ei sovi mulle ollenkaa. En vaan voi tehdä niitä mun selän kanssa ku koskee niin pirusti. Siis en voi esim venyttää mun vatsalihaksia ku en voi taivuttaa mun selkää taaksepäin. Tein niitä sillee ku pystyin, mutta ei todellakaa kyllä ollu kovin mukavaa. Onneksi ei tehdä niitä joka kerta. :D Päivällä käytiin tytön kanssa kattoo uutta Michigan kauppaa ku se on avattu keskustaan reilu viikko sitte sen edellisen tilalle joka meni vuoden lopussa konkurssiin tai jotai. Olisin halunnu ostaa sellasen keltasin hupparin, jossa lukee kirjailtuna Michigan, mutta ei niillä ollu. Oon ettiny sellasta jo kauan. Näin sellasen siinä edellisessä Michigan kaupassa, mutta en mää nyt sillon sitä ajatellu ostaa ku en kuitenkaa ollu ihan heti lähdössä täältä. Niillä oli vaan väärän värisiä. Et pitää nyt kattoo mitä tässä keksii. Sellasen kuitenki kovasti haluaisin saada suomeen. Enkä halua sitä tekstiä painettuna ku sit se helpoisti kuluu pois ja siitä tulee ruman näkönen. Illalla menin spinningiin ja se oli kyllä tosi kivaa pitkästä aikaa. En siis taaskaan ollu siellä viikkoon ku missasin maanantain spinningin ku keskimmäinen oli kipee.

Torstaina kävin siis aamulla koulussa ja iltapäivällä oltiin kotosalla ku keskimmäinen oli kotona koulusta. Illalla menin mun tennikseen. Meillä alko ihan uus kausi. Tuolla noi kaudet on aina kuukauden. Tolle kurssille on mun lisäksi ilmottautunu yks ja se ei nyt ollu, niin sain sitte yksityisopetusta. :D Eipä siinä mitää, ei se mua haittaa ku saan yksityisopetusta kurssin hinnalla. Joskus meitä on siellä kurssilla ollu seitsemänki. Et sain kyllä nyt tosi paljon irti siitä mun tunnista. Sain sieltä myös esitteen jossa oli niitten kesän kurssit. Pitää rueta vähän miettii et miten rupee liikkumaan ja mitä tekee millonki ku koulu loppuu tän kuun lopussa, niin mulla on enemmän vapaa-aikaa ku lapset menee kuitenki kesäkuun puoleen väliin asti kouluun. Meidän salillaki alkaa uus jumppakausi ens kuun alussa, joten sinneki pitää valita uudet jumpat. Aattelin että jos sitä pilatesta menee hyvään aikaan, niin voisin sitä ottaa kerran viikossa. Käydä kokeilee, että toimiiko se paremmin hyvän opettajan kanssa. Jos tänne nyt sattus hyvä opettaja.

Pojilla alko tällä viikolla uus harrastus, jalkapallo. Niillä on harkat kerran viikossa ja peli joka lauantai. Pelaavat tietenki eri joukkueissa ku ovat eri ikäsiä, joten pelitki on ihan eri paikoissa ja eri aikaan, et siinä on mukavasti lauantaiksi ohjelmaa. Keskimmäisellä on harkat keskiviikkona tuossa niitten koululla ja mää vien hänet sinne. Vanhimmaisella on torstaina ja ne ei koske mua mitenkää ku ne on sen verran myöhään. Molemmat pojat oli tosi innoissaan. Tietääkseni tätä on ens kuun loppuun, et sen pari kuukautta. Ei nyt ainakaa enää sitte ku koulut loppuu. Pitää joku lauantai varata omasta kalenterista sen verran aikaa et meen kattoo niitten pelit. Kyllä mää nyt yhdet pelit ainaki haluan käydä kattomassa. Toi aika vaan meinaa olla vähän ongelma.

Mummi ja ukki tuli lauantaina suomesta ja näinki heitä vähän aikaa meillä kotona sunnuntaina ku tulivat meille syömään. Ne on suunnitellu ottavansa viikoksi kaikki meidän lapset ja sitte perheen äitin veljen pojan mökille heti ku näillä loppuu koulut. Ukki kävi kysyy, et lähdenkö mukaan ku se on helpompaa jos määkii oon mukana. Lupasin lähtä ku vaan ilmottavat mulle ajoissa tarkalleen, että millon, niin osaan sitte sen varata, niin että en tuppaa itteeni mihinkää muualle. Ihan kiva vaan jos nyt menevät tuolloin, niin pääsen vielä käymään mökillä ennen ku lähden suomeen. Tykkään kyllä mennä sinne. Sitte yhden saksalaisen au pairin kanssa on ollu puhetta että jos mentäs Torontoon yks viikonloppu toukokuulla. Hän ei oo käyny siellä ja mää nyt oon käyny, mutta haluan kyllä ehdottomasti uudestaan jos vaan pääsen. Ja se on varmasti tosi kiva paikka keväällä ku on lämmintä. Se oli muutenki niin nätti kaupunki. Oli puhe suunnitella sitä reissua sit ku mää kotiudun Floridasta ku hänen äiti on tällä hetkellä täällä. Määhän lähden sinne Floridaan perjantaina perheen kanssa viikoksi. Tosi kivaa, mutta vähän oon huolissani ku joudun olee pois mun koulusta, et miten sitte pärjään loppukokeessa mutta sen näkee sitte. Toivottavasti pääsen kurssin läpi. Sain nimittäin jos tiistaina au pair tapaamisessa todistuksen au pair järjestöltä, että oon suorittanu vaadittavan määrän kursseja. Aluevalvoja sano, että aatteli antaa sen mulle jo nyt ku oon kuitenki niin lähellä loppua ja se on ihan varma, että tuun pääsee sen kurssin läpi. Olin tosi yllättyny ku sain sen. Oon nähny ku kaikki muut on saanu niitä aikasemmin, mutta en todellakaa odottanu että saan ite sen jo nyt. Siitä tuli ihan sellanen fiilis, et kotiin kai täältä sit pian ollaan menossa ku sain jo todistuksen että oon suorittanu mun koulun. :D

Säästä nyt vois sanoo sen verran, että on kyllä ollu tosi tuulista. Hemmetti ku yksiki päivä oli niin kova tuuli, että hyväkö pysy pystyssä pihalla. :D Sit sunnuntaina rupeski tulee vettä taivaan täydeltä ja yön myöten se muuttu rännäksi, joten uus viikko alko sillä että lasten koulut oli peruttu ku meille tuli sen verran räntää et maa oli valkonen. Ihmettelin kyllä aamulla, että miksi ihmeessä ku ei sitä lunta nyt niin paljoa ollu. Toivottavasti ei oo kovin pitkä aikaista, sillä mun talvivaatteet lähtee huomenna suomeen mun isän mukana. :)

Sairastetaan ja sain isäni kylään

2009-03-30T15:41:00.002+03:00

Tossa otsikossa oikeestaan onki kaikki mitä viime viikolla tapahtui, sairaana ja isä tuli kylään. Alkuviikko meni ilman sairastelua, mutta keskiviikko aamuna oli tytölle noussu kuume ja hän oli pois koulusta koko loppu viikon. Keskimmäiselle pojalle nousi lauantai aamuna.

Maanantaina ja tiistaina ei siis kukaan ollut kipee, mutta mulla itselläni oli vielä maanantaina tosi toipilas olo. Kävin aamulla kevyesti ottamassa spinningissä, hain tytön koulusta ja tultiin kotiin ku en ois jaksanu tehdä yhtää mitää. Oli niin voimat pois -olo. Tiistaina kävin aamulla koulussa ja en onneksi kokenu että oisin jääny pahasti jälkeen ku olin torstaina pois. Iltapäivällä tytön kanssa käytiin hoitaa tän perheen äitin veljen perheen koiria. Tän veljen vaimon isä kuoli äkillisesti ja he lähtivät sinne, joten koirat jäivät meidän hoitoon. Torstaina onneksi kuitenki saatiin ne koirat kenneliin, niin niitten ei tarvinnu olla enää talolla yksin. Ei me nyt kuitenkaa asua siellä voitu, et vaan käytiin useemman kerran päivässä käyttämässä niitä ulkona ja ruokkimassa, mutta ei se nyt kovin kivaa ollu niistä koirista. Poikien tultua koulusta tiistaina olikin sitten harrastuspäivä.

Loppuviikosta ei tapahtunu päivisin mitään ku olin tytön kanssa kotona. Torstai aamuna en päässy mun kouluun ja ärsytti kyllä suuresti jäädä sieltä pois, mutta eihän sille mitään voi. Sain opettajalta sähköpostia, että jos mää haluan päästä kurssin läpi, niin en saa enää sen Floridan lisäksi olla pois koulusta. Ku laskee sen Floridan reissun mukaan mun poissaoloihin, niin ne tulee täyteen. Sit jos oon vielä sen lisäksi pois, niin en pääse kurssia läpi, vaikka saisin mitä loppukokeesta. Sellanen käytäntö niillä tuolla koululla on. No, pitää toivoa ettei tuu enää muita poissaoloja. Haluan kuitenki päästä sen kurssin läpi.

Keskiviikko iltana mää kävin spinningissä ja oli huomattavasti parempi olo ku maanantain spinningissä. Ihan hyvin jaksoin siellä olla. Torstaina kävin tenniksessä ja oli kyllä tosi kiva pelata sitä pitkästä aikaa. Missasin kuitenki edellisen kerran ku olin ite kipee. Perjantai iltana hävittiin meidän jääkiekko taas vaihteeksi. Ollaan hävitty noita pelejä ihan koko ajan, mutta toisaalta ihan sama. Pääasia että saa pelata. Sitä ei ookaa enää ku huhtikuu ja sit se loppuu eli ei enää kovin montaa peliä jäljellä ku missaan ainakin yhden kerran ku mennään sinne Floridaan. Pelin jälkeen ajoin suomalaisen au pairin kotiin ja kävin siellä suihkussa ja sitte lähdettiin käymään baarissa. Sieltä ajoin kotiin. Lauantaille olin alunperin suunnitellu, että voisin mennä kattoo tän suomalaisen vauvaa, joka jo nyt on yli viikon vanha mutta mää en oo sitä nähny vieläkää. En sitte kuitenkaa uskaltanu lähtee, vaikka oon ite jo käytännössä parantunu, mutta meille oli tullu uus kuumeinen. En missään tapauksessa halua tartuttaa vauvaa. Toivottavasti pääsisin pian sen vauvan näkee. No, sit ku en päässy kattoo vauvaa, niin kävin perheen äitin kanssa laittaa mun isälle ja hänen kaverilleen pedit valmiiksi ja sit venasin niitä meillä kotona. Ne vuokrasi auton, niin mun ei tarvinnu hakee niitä kentältä. Soitin niille ku ne oli ollu jo 3 tuntia maassa eikä ollu kuulunu mitää, että ne on etes tulossa meille päin. Ei siellä onneksi mitää hämminkiä ollu. Kaikki oli menny tullissa ja muuten ihan hyvin. Siellä oli vaan ollu hirveet jonot joka paikkaan, niin sen takia niillä kesti. Enste ne tuli meille ja toivat ihan sikana ruisleipää, purkkaa ja suomalaista karkkia. Just sitä mitä mää olin tilannu. :) Sinne on näköjään tullu vaikka mitä uusia jenkki purkkia, vähän kivaa. :) Vähän aikaa oltiin ja juteltiin meillä ja sit lähdin viemään ne niitten nukkuma paikkaan. Sattu hyvä tuuri niitten nukkumapaikan suhteen ku täällä on yks asunto mummin ja ukin vieressä, joka on just nyt tyhjillään ku siellä oleva väliaikainen asukas on ulkomailla pari viikkoa. Eli he pääsivät majoittautumaan ihan oikeeseen asuntoon, joka on vielä tosi lähellä meitä. Sieltä lähdin sit käyttää ne syömässä ja ruokakaupassa ja vähän ajeltiin Ann Arboria. Sitte miehet lähti nukkumaan ja mää tulin käymään nopeesti mutkan kotona ja lähdin hakee suomalaista baariin. Siellä oli muitaki au paireja, niin oli ihan kiva ilta. Sieltä tulin kotiin suomalaisen kanssa ja hän tuli meille yöksi sillä lähdettiin sunnuntai aamuna tehtaanmyymälä alueelle näitten miehien kanssa.

Ihan ekaksi käytiin hoitaa niille paikallinen prepaid liittymä. Tulis tosi kalliiksi suomalaisella numerolla ku määkii kuitenki täältä soittelen niille, että missä ne on ja mitä ne tekee, ku ne ei oo samassa paikassa yötä ku mää. Sieltä sit ajettiin tehtaanmyymälä alueelle, josta mää löysin paljon tosi kivoja vaatteita ja oli vielä halpoja. Ostin kesävaatteitaki jo ku kohtahan sitä ollaan siellä Floridassa ja siellä sit semmosia tarvitaan. Sieltä sitte ajeltiin viemään suomalainen kotiin ja tultiin meille illalliselle. Siinä sitte saiki isä ja hänen kaveri höpötellä mun hostvanhempien kanssa.

Oli kyllä kiva nähdä mun isä melkeen 9 kuukauden jälkeen. Tosi outoa vaan ku täällä on joku tuttu ihminen. Kaikista oudointa oli se ku kuulin pitkästä aikaa mun kotona olevan lempinimen. En ollu sitäkää kuullu sen jälkeen ku oon suomesta lähteny. Olin jo melkeen unohtanu, että mua kutsutaan vielä sillä lempinimellä kotona. :)

Sairaana, TAAS!

2009-03-22T22:15:00.001+02:00

Jos viime viikko oli täynnä menoa ja meininkiä, niin tää viikko oli kyllä täysin vastakohta sille, sillä oon maannu keskiviikosta asti sängyssä sairauteni kanssa eli ei ole tapahtunut yhtään mitään. No, olihan mää nyt maanantaina ja tiistaina elävien kirjoissa, että sillon nyt tuli jotai tehtyä. Maanantaina aamulla olin spinningissä ja iltapäivällä käytiin tytön kanssa vaan kahvilassa istumassa ja nautiskelemassa kauniista päivästä. Illalla tein läksyjä. Tiistaina meillä sit oli se St.Patrick's Day eli vihreetä päälle. Aamulla olin koulussa jossa kyllä meni asiat ihan ohi. Johtu varmaan siitä että olin tulossa kipeeksi, vaikka en sen kummemmin kyllä sillä hetkellä sitä tiedostanu. Iltapäivällä sain meille tän perheen edellisen au pairin joka siis oli viimesillään raskaana. Hänen synnytyspaikkansa on lähellä meidän kotia, niin hän tuli tänne ku hänen mies kuitenki oli töissä. Ei tarvinnu vielä tiistaina lähtä synnyttää mutta torstaina jo tarvi ja terve poikahan sieltä tuliki. Lauantaina pääsivät kotiin ja kaikki on menny hyvin uuden perheenjäsenen kanssa. Onnea vanhemmille. <3 Tiistai oli myös lasten harrastuspäivä kun saimme tytön kanssa pojat koulusta. Tiistai iltana kävin suomalaisen kanssa vaan pyörii downtownissa ja kattoo menoa. Joka paikka oli täynnä ihmisiä ja meininkiä. Kaikki oli vihreissä ja baarit näytti olevan ihan täynnä. Me ei menty sisälle. Keskiviikko aamuna ku heräsin, niin olo oli ku kuolleella ja kuumettahan sitä sitte oliki. Siitä se sitte lähtiki. En kyennyt etes torstaina kouluun, että nyt saa sitte opiskella ahkerasti ku on päässy taas elävien kirjoihin että saa muut kiinni ku tää viikko on menny ihan hukkaan ton koulun kanssa. Perjantaina olin iltapäivällä tytön kanssa, mutta oli niin heikko olo etten jaksanu ku maata sohvalla. Sunnuntai aamuna tuntu ekan kerran siltä, että ehkä mää en kuolekaa. Varmaan jonkun sortin influenssaa oli ku sitä on kuulemma liikkeellä. Ainaki piti neljä päivää mulle kuumetta ja tosi kamalaa oloa. Tulipahan ainaki nukuttua jos ei muuta. Muut ei oo vielä sairastunu, että saa nähdä miten käy. Toivottavasti ei tuu lapset kipeeksi, se ei oo koskaan kivaa. Sunnuntaina oli sitte jo pakko päästä näkee ihmisiä ku neljä päivää ollu neljän seinän sisällä. Rupes jo tuntuu että tuun hulluksi ku en pääse mihkää. Seki merkki siitä että rupesin olee terve ku aikasempina päivinä en voinu etes kuvitella lähteväni johonki, olin oikeesti niin kuollu. Kävin sit näkee paria kaveria ihan vaan downtownissa höpöttelemässä. Jospa nyt ens viikko sitte taas ois normaali viikko, niin ois taas teilleki jotai kertomista. :) Mun isä tulee lauantaina, että sellanen tapahtuma nyt ainaki on tulossa.

Uudistusten viikko

2009-03-15T22:24:00.002+02:00

Tämä viikko alko sillä, että mulla oli lapset kotona maanantaina ku niillä ei ollut koulua. Ei tietoa että miksi, mutta ei vaan ollut. Tyttökää ei sitte innostunu lähtee kouluun, joten mulla oli kaikki kolme lasta. Molempien vanhempien lähdettyä töihin meillä meni sähköt poikki. Meillä nyt on toi syksyllä asennettu generaattori tuolla mut se ei lähteny pyörittää sähköä meille. Soitin hostisälle ja hän tuli kotiin katsomaan tilannetta. Hän sitte soitti jolleki korjausmiehelle, joka sai sen toimimaan ihan hyvin. Hostisä onneksi aukasi meille kuitenki autotallin oven käsin, niin päästiin lähtemään uimaan lasten kanssa. Käytiin hakee mukaan suomalainen au pairi ja hänen kaksoset. Oltiin aikasemmin sovittu et mennään uimaan heti aamusta ku iltapäivällä se halli on kuitenki aika täys. Lähdettiin pois joskus puolen päivän aikaan ja sinne kyllä rupes ihan kivasti lappaa porukkaa sen jälkeen et oli kyllä tosi hyvä ajotus. Sieltä ajoin lasten kanssa kotiin ku meille oli sillä aikaa saatu sähköt. Käytiin reippaasti syömässä ja sitte jatkettiin matkaa leffaan. Käytiin kattoo The Bedtime Stories. Oli kyllä tosi hyvä ja pojat tykkäs ainaki enemmän tästä ku siitä Boltista ku tää ei ollu piirretty. Tällä kertaa meidän leffa makso 0,50 taalaa kappale, et aika halvalla päästiin. Leffan jälkeen käytiin ottamassa vähän kuvia. Tuolla meidän ostarissa on sellanen kone, jossa saa ottaa kuvia 3 taalalla ja sitte siihen saa valita kuvatekstin ja siihen kuuluu neljä kuvaa eri kuvaa, jotka saa tuplana eli kahdeksan yhteensä. Otettiin sinne teksti, että Best Friends ja sit siinä oli mää ja kaikki kolme lasta. Eka onnistu tosi hyvin mut kolme muuta nyt oli vähän mitä oli. Tosi vaikee oli yrittää sovittaa neljä ihmistä siihen samaan pikkukuvaan. Mut oon tosi tyytyväinen siihen yhteen ja se riittää ihan hyvin. Nyt mää sitte kannan sitä hyvin ylpeenä mun lompakossa. :) Meillä oli kyllä tosi kiva päivä lasten kanssa, että ihan hyvin suju vapaa päivä koulusta. Maanantaina sain myös sähköpostia au pair in americalta siis mun järjestöltä, että mun pitää rueta suunnittelee et millon lennän kotiin. HUI! :D Siinä sanottiin et tuun kahden viikon sisään saamaan etanapostia, et sitte siellä on kaikki tiedot ja kaavakkeet ja niitä pitää sit täyttää ja palauttaa. Kamalaa, joudun oikeesti kohta kotiin täältä ku pitää jo rueta toivomaan lentopäiviä! Ihan hullua. Tosin sain kyllä loppu viikosta sitte sähköpostia et tuun saamaan etanapostia parin viikon sisään et miten jatkan mun vuotta täällä. Mun mielestä niitten kyllä pitäs toimia toisin päin. Et enste tarjotaan jatkovuotta ja sitte vasta lentolippuja kotiin. No, samapa tuo mulle ku kotiin nyt kuitenki oon tulossa elokuun alussa. Vielä en oo saanu kumpiakaa kirjekuoria et jospa sitte ens viikolla.

Maanantai iltana yritin vähän lukee kokeisiin ku meillä oli tiistaina puolivälikoe koulussa. Tosin en kyllä juuri lukenu ku en kokenu sitä aiheelliseksi. Tiistaina sit sinne kokeeseen ja taas sama tilanne ku viime jaksossaki. Kaikki oli lukemassa ja päättämässä vielä 5 minuuttia ennen koetta ja mulla oli vaan mukana kynä ja kumi ja vara lyijyjä. :D Sit mun luokkakaveri vaan kysy, et ootko sää jo valmis kokeeseen. Mää vaan sanoin, et enköhän, en mää nyt turhaa viiti siitä stressata. Kokeen olin tehny taas vajaassa tunnissa ja lähdin ekana pois. Joitaki kohtia en tienny heti, jätin ne sitte hautomaan ja palasin kohta takasi, mutta jos en siltikää tienny niitä, niin turha siellä nyt on kovin kauaa istua miettimässä sitä. En keksi sitä kuitenkaa. Tai ainaki mää oon huomannu, et jos en keksi sitä heti, niin en kyllä keksi puolenkaa tunnin päästä. Sit se vaan menee enemmän mutkalle ku sitä hautoo, joten lähdin sitte vaan suosiolla pois ja laitoin vaan jotai vastaukseksi. Kaikkiin kuitenki vastasin, etten jättäny mitää tyhjäksi. Kokeen jälkeen oli sellanen fiilis, että en tienny kaikkia, mutta läpi kyllä menee. Meillä pitää saada yli 60 prosenttia oikein, jos haluaa läpäistä 030 kurssin ja yli 70 prosenttia jos meinaa läpästä 032 kurssin eli sit saa kaks kurssia suoritettua kerralla. Torstaina sitte saatiin kokeet takasi. Opettaja puhu vaikka kuinka kauan, että miten se on laskenu niitä pisteitä ja mitä väliä tolla välikokeella on kurssin läpi pääsyn kannalta, miten meidän pitää nyt jatkaa opiskeluja seuraavat 7 viikkoa ja kaikkee sellasta, että mulle tuli sellanen fiilis, että eikö muka kukaan meistä päässy sitä läpi. Olin nimittäin niin varma omasta fiiliksestä sen kokeen jälkeen, että kyllä läpi ainaki menee. Saatiin sit kokeet takasi ja sain 88 prosenttia eli meni ihan hyvin. Näillä näkymin oon pääsemässä läpi kaks kurssia kerralla ku mulla oli nyt yli 70 prosenttia. Virheet oli kaikki sellasia pieniä prepositioitten kanssa tai taivuttanu jonkun sanan väärin tai käyttäny perus imperfektin tilalta perfektiä tai perus perfektin tilata perfektin ing- muotoa. Mut ihan sellasia virheitä että osaan kuitenki asian aika hyvin. Vaatii vaan vielä treenausta, että mitä käytetään ja missä. Sit se opettaja sano, että hyvin harva pääsee läpi kaks kurssia yhtä aikaa, et melkeen kaikki joutuu ottaa ton kurssin uudestaan, et läpäsee molemmat, mutta mää kyllä aidon olla niitten harvojen joukossa, jotka pääsee kaks kurssia läpi yhtä aikaa. Ainaki nyt näyttää hyvältä ja ompahan ainaki haastetta kerta se on harvinaista.

Tiistaina käytiin iltapäivällä tytön kanssa oltiin kotosalla. Iltapäivällä haettiin pojat koulusta ja ajettiin meidän salille harrastuksiin. Illalla kävin parturissa! HUI! :D Mun eka kerta täällä ja oliki kyllä jo korkee aika. En ollukaa käyny ku suomessa viimeksi melkeen 9 kuukautta sitte. Kävin vaan leikkauttaa huonot latvat pois. Noin kaks tuumaa lähti pituutta, et ihan hyvä määrä. Eikä kestäny kauaa. Menin meidän ostariin sellaseen parturiin, johon ei tarvi varata aikaa ja se oli just lopettelemassa yhden miehen leikkausta ku mää tulin sinne, että tosi nopeesti kyllä pääsin. Ja leikkaus ei kestäny kauaa ku se vaan otti kaks tuumaa pois ja kerrosti niitä vähän. Hyvin easy. Eikä maksanukaa ku 16 taalaa, et todella halvalla pääsin. Ja kaiken lisäksi nainen oli vielä tosi mukava nuori ihminen, jonka kanssa juttelin kaikkee. Eli ihan hyvä mun eka parturi kokemus amerikassa. :) Voi harkita uudestaanki menemistä.

Keskiviikkona olin aamulla mun yogassa ja oli kyllä taas tosi kiva. Nyt siellä on ruennu käymään yks saksalainen au pair mun kanssa samalla kurssilla, et nyt sitte näkee sitäki ainaki kerran viikossa. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa postissa ja kaupassa ostaa tarvikkeita torstain leipomista varten. Ei oltu taaskaa leivottu pitkään aikaan, joten nyt oli jo korkee aika. Tyttö toivo mokkapaloja, joten niitä siis. Ihan suomalaisella ohjeella tein ja tuli hyviä. Mokkapalat on ihan hyvä ohje tytön kanssa ku siinä on ihan kivasti niitä aineita mitä pitää mitata mutta ei oo kuitenkaa vaikee ja sitte pääsee laittaa strösseleitä päälle, joka tietysti on tosi kivaa. Tällä kertaa niitä tosin vähän meni liikaa yhteen nurkkaan, mut ei se mitää haittaa. :D

Keskiviikko iltana mulla oli spinningi ja se oli kyllä huippua ku en ollu viikkoon ollu ku missasin maanantain spinningin lasten oltua kotona koulusta. Spinningin jälkeen ajelin kotiin tekee vähän koulujuttuja. Torstai iltana mulla oli mun tennis. Sieltä ajelin kotiin, suihkuun ja valmistautuu baariin toisen suomalaisen kanssa. Ihan hyvä meno oli taas. Tosin tällä kertaa mua rupes raivostuttaa ne älöttävät miehet siellä. Ne on niin ällöttäviä eikä ne sitä ite tajua. Joskus niitten kanssa menee hermot ja tortaina oli sellanen päivä et hermostuin niille. Sit lähdettiin vähän aikasemmin pois, mikä nyt ei haitannu mitää ku kuitenki piti perjantai aamuna nousta töihin.

Perjantaina jätin aamun salin jälkeen, koska soitin skypellä mun entiselle työkaverille suomeen! OMG! :D Vähänkö oli siistiä saada jutella sen kanssa. En ookaa sen jälkeen jutellu ku lähdin suomesta, että olihan tuosta jo vähän aikaa kulunut. Ja ekaa kertaa latasin rahaa mun skypeen ku soitin kännykkään. Ihan ok kuulu välillä mutta pätki kyllä myös tosi pahasti, niin ku skype nyt muutenki tekee sitä. Mutta saatiin kuitenki jotai juteltua ja se on pääasia. Oon sanonu, että tuun sitte heti sinne ku suomeen pääsen, et se on tärkeyslistalla ekana vuorossa ku yks mun hyvä kaveriki on siellä töissä. Mun työkaveri oli kyllä yllättyny ku soitin eikä se etes eka meinannu tuntee mua! Siinä kans yks! :D Ja sitte sillä loppu akku kesken kaiken. Mää soitan täältä asti kerran 8 kuukaudessa ja sitte ei etes huolehdita akkua täyteen. Tosin soitin kyllä yllätyksenä, että hän ei tiennyt että tuun soittamaan. Mun kaveriki oli kyllä hyvin yllättynyt ku hän kuuli, että kenen kanssa hän jutteli. Tuli hyvä mieli ku sain jutella sen kanssa. Sit oli hyvä fiilis koko perjantain. Eli ei se ollukaa ehkä niin perjantai 13. ku ois voinu kuvitella. :D

Iltapäivällä käytiin tytön kanssa ostarissa ja otettiin suomalainen au pair mukaan. Käytiin parissa kaupassa ja sit siellä leikkipaikassa, josta tyttö tykkää tosi paljon. Löydettiin suomalaisen kanssa ihan sika siistit conversit, jotka oli tietenki pakko saada! Mun on pinkit/vaaleen vihreet ja mun kaverin mustat/pinkit. Olin ihan myyty ku näin sen vaaleen vihreen. Just sellanen vihree mistä tykkään eli en oo päässy vielä mun vihree innostuksesta täällä eroon. :D Nyt sitte on tosi coolit pirteen väriset kengät kevääksi/kesäksi. Itseasiassa viikonloppuna oliki tosi lämmin ja ens viikolle luvannu kans lämmintä ilmaa et kyllä se kesä sieltä tulee. Torstai aamuna kyllä tuli ihan vähän lunta mutta se nyt oli hyvin mitätöntä.

Perjantaina mulla oli ensimmäinen jääkiekkopeli eli pelasin jo kasilta. Taas hävittiin. Tällä kertaa 6-1. Tosin sininen tiimi on kyllä ollu tosi hyvä koko ajan ja niillä on aika monta sellasta, jotka tulee vaan tonne tekee maaleja ja pelaavat oikeesti jossai paremman tasoisessa liigassa. En kyllä ymmärrä että mitä järkee siinä on, mutta samapa tuo mulle jos siitä tykkäävät, niin ihan vapaasti mun puolesta. Mulle kuitenki pääasia on se, että saan pelata siellä. Ja sitä kyllä saan tehdä, joten ei valittamista. Laitoin perjantaina postiin sen mun ilmottautumisen seuraavan jääkiekko juttuun eli pelaan nyt sitte ens kuusta lähtien sunnuntai iltaisin aina kesäkuun loppuun asti eli saan käytännössä pelata koko sen ajan ku oon täällä. Pelistä ajoin toisen suomalaisen kotiin ja siellä suihkuun ja valmistautuu iltaan. Hänen hostäiti nimittäin on opettaja yliopistolla ja hän järjesti bileet sen oppilaille kotonaan, joten me osallistuttiin myös. Oli kyllä kivaa ku saatiin jutella muitten nuorien kanssa ku vaan au pairien. Jäin sitte sinne yöksi. Sieltä ajoin suoraa hierojalle. Täällä on yks hyvä hieroja, jolla mummi käy ja hän on suosittelu että mun pitäs tän mun selän kanssa mennä sinne. No, sinne siis. Se kyseli ja vastasin sen mitä osasin enkuksi selvittää. Sit se hiero selkää, vatsaa ja jalkoja. Sano samoja juttuja ku kaikki muutki suomessa eli sinänsä ei yhtään mitää uutta. Ja ihan samalta tää selkä tuntuu ku ennen sinne menoaki, että sinänsä ei kyllä ainakaa yhdestä kerrasta mitää vaikutuksia. Jotai venytyksiä se käski tehdä mitä on suomessaki käsketty ja suositteli mennä pilatekseen. Suomessa kävin pilateksessa mutta en tykänny siitä enkä kokenu sen olevan mitenkää hyödyksi, mutta tiedän kyllä että meillä ei ollu asiantunteva opettaja. Siinä pitää olla hyvä opettaja, että siitä oikeesti on hyötyä. Ikävä kyllä sanoa, että mutta en kyllä kokenu että siitä hierojasta ois hirveesti ollu hyötyä mulle. Sain ihan samat jutut tietää ku suomessaki.

Hieronnan jälkeen hain suomalaisen meille ja leivottiin brownieta. Tai siis hän leipo ja mää neuvoin. Hän pyysi, että jos voitas leipoa yhdessä ku hän ei osaa tehdä mitää, niin lupasin sitte opettaa jotai. Tosi hyviä niistä kyllä tuli ku maisteltiin sunnuntaina. Hieronnan jälkeen ajettiin syömään yhteen ravintolaan ja sieltä mentiin keskustaan. HUI! Nyt tuleeki aika jännä juttu! Varoitan. Eli siis mentiin lävistyspaikkaan ja mää otin napakorun ja mun kaveri otti kielikorun! Niin, uskokaa tai älkää mut mullaki on mun eka lävistys eli napakoru. Mulla ei siis oo etes korviksia aikasemmin. Mää otin eka ku en ois kuitenkaa uskaltanu enää ottaa sitä jos oisin nähny ku ne laitto sen kielikorun mun kaverille. Se oli kyllä aika ällöttävää et en kyllä ite sellasta halua. Mua jännitti, mutta ei niin paljon ku kuvittelin. Se lävistäjä oli tosi mukava ja se koko paikka oli tosi kiva. Oltiin siellä vaikka kuinka kauan ku vaan juteltiin niitten kanssa. Ei sattunu niin paljoa ku luulin, kai. Tai en mää nyt tiedä että mitä mää luulin ku mulla nyt ei entuudestaan ole lävistyksiä. Verta rupes tulee ja sitä vuoti monta tuntia ku join perjantaina, niin se johtu kuulemma siitä. Mun kaveri sano, että oli positiivisesti yllättyny siitä, että miten rohkee olin. Se oli odottanu, että sekoon enemmän ku tää nyt oli mun eka ever, mutta olinki kuulemma ihmeen reipas. :D Tosi kipee se kyllä oli sillon illalla. Ei oikein pystyny liikkuu eikä tekee mitää. Lähdettiin kuitenki ulos kahden puolalaisen kanssa. Ne kävi hakee meidät ja eka mentiin yhdelle talolle joihinki bileisiin ja sitte sieltä baariin ja sit kotiin. Kotiin tullessa se veren vuoto oli jo asettunu, mutta oli kyllä harvinaisen rauhallinen baari reissu ku ei juuri kärsiny tanssia ton kanssa. Sunnuntaina ei ollu enää niin kipee, mutta arka kuitenki. Tietyt liikeet tekee vaikeuksia, kuten esim. sukkien laitto, mutta kyllä se siitä asettuu. Tänään se on ollu myös tosi hyvän näkönen, et ei oo etes punottanu. Toivottavasti toipuu pian eikä rupee märkii eikä muuta. Kuitenki neljän viikon päästä ollaan siellä Floridassa ja haluan tän sinne esittely kuntoon. Baarin jälkeen jäin suomalaiselle yöksi.

Sunnuntaina mentiin kattoo jääkiekkopeli naapurikaupunkiin. En tiedä, että minkä tasonen peli toi oli, mutta jotai ihan hyvin alkupään juttuja. Tää oli mun au pair järjestön järjestämä juttu, että siellä oli muitaki au paireja. Mää laitoin päälle mun suomen pelipaidan, että saan sitä edes jossain pitää. Ja jääkiekkojoukkueen pelipaitahan se on, joten ihan hyvin sopi. Ihan hyvä peli, ettei siinä mitää. Siellä tosin rupes kolmannen erän lopussa kaks pelaajaa mottimaan nyrkillä toisiaan. Mun mielestä tommonen ei kuulu jääkiekkoon, joten en ollu kovin innostunu siitä. Plymouht eli kotijoukkue voitti 6-1, joten vastustaja kyllä oli aika heikko, mutta saipahan ainaki nähdä ku kotijoukkue teki maaleja ja yleisö hurras. Jääkiekon jälkeen ajettiin mun kotiin värjäämään mun hiuksia. Laitettiin vihreetä ja sinistä väriä. Ihan hyvin onnistu. Tosin vihreetä ois saanu laittaa vähän enemmän, mut aateltiin, että ens viikonloppuna sitte lisätään sitä. Nyt on sitte vähän uutta väriä hiuksissaki. Tosi kiva. :) Kiitos värjääjälle! Värjäämisen jälkeen ajoin hänet kotiin ja sain vielä palan brownieta ennen ku ajoin itse kotiin.

En tiedä, että oonko muistanu tänne kertoa, mutta mun isä tulee tänne tän kuun vika lauantai eli ihan kohta! Pitää rueta suunnittelee, että mitä haluan suomesta tänne. Ainaki ruisleipää ja purkkaa. :D Isä on vähän yli viikon ja hänen mukanaan tulee joku hänen kaveri, joka menee nukkuu hostelliin. Ne vuokraa auton, että voivat sitte ajella ympäriinsä sillä ku mää nyt kuitenki oon töissä ja käyn koulua, et mulla ei oo aikaa koko ajan niitä kuskata. Mennään sit isän ja meksikolaisen au pairin kanssa kattoo Detroitin NHL peli huhtikuun eka sunnuntai. Siellä on vastassa Minnesota ja siellähän on paljon suomalaisia, et sinne sitte ainaki suomen peli paita päälle. :)

Normaali arki jälleen

2009-03-08T19:08:00.003+02:00

Tällä viikolla sää on taas osoittanu kummallisuutensa. Perjantaina nimittäin saatiinki ihan yhtäkkiä 20 astetta lämmintä! Lauantaina ja sunnuntaina tuli vettä taivaan täydeltä ja lauantaina meillä oli illalla kunnon ukkonenki. Vettä tuli ku saavista kaatamalla, ukkonen jyrisi ja makeet salamat iski. Oli jo pimeetä, niin salamat valasi makeesti. Ja eihän onneksi ollukaa ku maaliskuun 7. päivä. :D Me ollaan siis saatu tän vuoden eka ukkonen ja oli kyllä heti kunnollinen sellanen.

Maanantaina tuli taas arkeen paluu eli lapset menivät takasin kouluun ja salilla alko taas ohjatut tunnit ihan normaalisti. Aamulla kävin mun spinningissä ja olin kyllä kääntyä jo heti ovelta pois ku näin että meidän ohjaajana on taas se kamala mies, joka oli sillon yks keskiviikko ja jonka musiikkia inhoon yli kaiken. Sit ku tää oli vielä eka kerta tätä uutta kautta, niin kerkesin jo ajatella et en kait mää hitto oo ilmottautunu tän miehen tunneille kahdeksi kuukaudeksi. :D Sit oisin kyllä irtisanonu itteni, ihan varmasti. Siitä ei ois tullu yhtään mitään. No, onneksi se oli vaan tuuraaja ku meidän oikean opettajan lapset oli kipeenä. Ihmeen nopeesti tunti kyllä meni ku vaan yritin koko ajan unohtaa musiikin. Tytön kanssa oltiin ihan kotosalla ku vasta sunnuntai iltana kotiuduttiin reissusta. Illalla valmistelin vielä pari koulujuttua loppuun.

Tiistaina oli sitten mun vuoro palata kouluun. Ihan kiva oli mennä takasi. Olihan tosta jo viikon loma kuitenki. :) Iltapäivällä tytön kanssa mentiin Briawoodin leikkipaikkaan. Siitä hän nyt tykkää kovasti ja toivo sitä jo viime viikolla et mennään sinne, mutta todettiin että meidän pojat taitaa olla jo vähän liian isoja sinne, et mennään sitte ens viikolla ku pojat on koulussa. Käytiin hakee toinen suomalainen au pairi meidän mukaan vaan tuhlaamaan aikaa. Tällä viikolla nähtiinki aika paljon tätä toista suomalaista. Melkeen joka päivä oltiin jossai. Keskiviikkona käytiin vaan kahvilassa istumassa ja tyttöki sai siellä ihan ite valita et mitä juo ja oli hyvin ylpeä ku pääsi oikein isojen tyttöjen kanssa kahvilaan istumaan, höpöttelemään ja nautiskelemaan juomasta. Tyttö oli hyvi innoissaan heti ku kerroin et mitä tehdään. Ihana. Torstaina oltiin uimassa kolmestaan. Joku tunti siellä lilluttiin ja tyttö treenas uimista. Tällä kertaa siellä oli joku toinen tyttö, joka oli vähän yli utelias tai jotai ku se heti tuli ja kysy multa et mikä sun nimi on. Sit nyt vastasin ja kysyin sen nimeä. Sit se tuli kohta takasi ja rupes pyörii siinä mun ympärillä ja hyvä ettei syliin tullu. Ei se mitään sanonu enää. Sit se yritti mun tyttöä saada mukaan leikkiin tai jotai ja mun tyttö ei tykänny yhtää. Se tuli mun syliin ja roikku mun kaulassa kiinni eikä suostunu liikkumaan ennen ku se toinen tyttö lähti pois. Ilmeisesti hän tunsi tän tytön liian päälle käyväksi ja aika päälle käyvä se kyllä oliki. Ihan ihme tapaus. Perjantaina meillä sitte oli se 20 astetta lämmintä ja ajettiin kattoo tän perheen edellistä au pairia ku se nyt jääny pois töistä. Hän saa ihan kohta vauvan. Käytiin siellä vähän juttelemassa ja istumassa parvekkeella aurinkoa ottaen. Oli kivaa.

Tiistai iltana mää olin vaan kotona ja tein läksyjä. Keskiviikkona mulla oli aamulla yoga ja illalla mun spinningi ja luojan kiitos tällä kertaa ihan oikea opettaja oli paikalla. Yoga oli kyllä tosi kiva pitkästä aikaa. Siitäki nyt oli viikon se tauko. Oli jo ihan sellanen tunne selässä et pakko päästä yogaa. Kamalaa, nyt mun selkä on jo siihen riippuvainen. :) Mut selkä kyllä helpotti sen jälkeen, että kyllä siitä oikeesti on jotai apua. Torstai iltana mulla oli tennis. Viime viikolla se jäikin väliin ku olin siellä Kanadassa. Kamalasti tekis mieli pelata enemmän, mutta ku ei oo aikaa. Ku mulla nyt vaan on tunti viikossa, niin aika huonosti siinä mitää oppii tai kehittyy. Tai siis kyllähän siinä nyt jotai oppii mut aika hitaasti. Ehkä suomessa sitte ois aikaa sellaseen. Tosin suomessa kaikki tommoset on ihan sika kalliita. No, toivottavasti ois vara etes vähän pallotella ku mulla nyt on valmiiksi hyvä mailaki. :) Tortaina meillä oli koulussa epäsäännöllisten verbien koe. Joka viikkoha meidän on pitäny opetella niistä 10 ja tehdä testi netissä, mutta koska sen testin saa tehdä netissä ihan omalla koneella niin tietenki sää voit luntata ja eihän se opettaja nyt sitä tiedä et lunttaatko vai et. Nyt se sitte piti ihan tunnilla tehtävän kokeen johon piti opetella 70 verbiä ja niistä se kysy 25. Vielä nyt ei olla saatu niitä takasi mut luulen, että osasin kaikki. Ainakaa yhtää ei tarvinnu miettiä et ne vaan tuli ku apteekin hyllyltä, niin ku niitten pitääki. :) Ens viikolla meillä on sitte midterm testi. Pitää siihen yrittää maanantaina lukee. Ei se nyt mitää hirveetä lukemista vaadi. Vähän nyt kertaa ja kattoo epäselviä juttuja. Ihan luottavainen oon sen suhteen kyllä muuten. Toi koe onki sitte sen merkki et jos tästäki enkun kurssista on menny puolet! Siis enää toinen puolet jäljellä ja mulla on enää 1/4 osaa jäljellä mun koko koulua täällä. Sit oon suorittanu mun oppivelvollisuuden amerikassa. Ihan hullua. Melkeen ohi koko koulu. Voin sanoa jo nyt että tietyllä tavalla tuun kaipaamaan sitä. Siellä on kuitenki saanu jutella ihmisten kanssa ja nyt mulla on pari hyvää luokkakaveria siellä. Ja on se tuonu haastetta tähän elämään täällä mikä on ollu tosi hyvä juttu. Mut enköhän mää pärjää ilman sitä ens syksyyn asti.

Tällä viikolla on myös tullu vähän biletettyä normaalia enemmän. Torstaina käytiin suomalaisen kanssa katsastaa opiskelija bileet täällä. Täällä on aina torstai opiskelijoitten menoilta enkä nyt vielä kertaakaa oo ollu niissä ku oon kuitenki perjantaisin töissä. Nyt aateltiin et pitäähän ne käydä kattoo ku nyt täällä ollaan ja kohta ne jo loppuu ku opiskelijat lähtee parin kuukauden sisään kaupungista. Menin autolla, niin ihan hyvin olin työ kunnossa perjantaina ja menin vielä reippaana yhdeksän jälkeen salille nostaa painojaki. :D Ihmeen vähän väsytti, vaikka olin kahden jälkeen kotona. Bileet oli kyllä ihan hyvät. Tosin meidän piti mennä alaikäisillekin sopivaan paikkaan ku tää toinen suomalainen nyt on 19. Tosi paljon oli väkee liikkeellä ja nuorta väkee ku opiskelijat bilettää. Ihan hyvin voi mennä toisteki ennen ku ne loppuu kokonaan.

Perjantaina mulla oli mun jäkispeli 11 aikaan eli kaikista myöhäsin oli tällä viikolla vuorossa. Tää toinen suomalainen tuli katsomaan mun peliä. Taas hävittiin. Nyt ollaan aika paljon kyllä hävitty noita pelejä. Tällä kertaa 3-1. Paikkoja kyllä on mutta viimeistely puuttuu meidän joukkueelta. Sama vika myös mulla itselläni. No, kiva sitä kuitenki on pelata vaikka hävitäänki. Ei mua haittaa yhtää. Meillä oli suomalainen tuomari ja hän oli ilmeisesti viime viikollaki ollu meidän pelissä tuomarina ku tuli heti kysyy et missäs sää viime perjantaina olit ku et ollu pelaamassa. Pelin jälkeen nopeesti suomalaisen kotiin suihkuun ja baariin. Olin aikasemmin illalla soitellu puolalaisen kanssa ja tiesin sen menevän muiden au pairien kanssa baariin. Luvattiin kans tulla mut vähän myöhemmin. Koska oltiin ovella vasta vähän ennen yhtä ja paikkahan siis menee kahdelta kiinni ja mun jääkiekko oli loppunu 12, niin siellä oli ihan sika pitkä jono ulkona. Jonotettiin puoli tuntia et päästiin sisälle. Onneksi oli jo vähän lämpimämpi. Se paikka oli niin täys ettei ne päästäny sisälle ennen ku joku tuli ulos ja täys se kyllä oliki. Siellä kerettiin vähän aikaa tanssia ja sit piti lähtä kotiin. Ajoin suomalaisen kotiin nukkumaan ku hänen piti nousta aamulla töihin pariksi tunniksi. Määä menin näitten muitten mukana jatkoille jonkun amerikkalaisen miehen kämpille. Mutta koska mun piti viedä tää mun kaveri kotiin, niin en voinu seurata niitä ja ne neuvo mulle puhelimessa et miten tuun sinne. Lopputulos oli se että eksyin ja puhuin ainaki puoli tuntia puhelimessa yhden amerikkalaisen miehen kanssa ku se yritti selvittää et missä mää oon ja miten pääsen sinne missä ne on. Loppuen lopuksi löysin perille ja tää mies tuli mua ulos vastaan ja sano että sillä ei ollu aavistustakaa et missä mää oon ku se alotti puhuu mun kanssa. Enste olin nimittäin jutellu ainaki kahden muun kanssa. No, pääsin kuitenki perille ja sit ku pääsin tarpeeksi lähelle niin tiesin jopa et missä mää olin. Ne oli aika lähellä mun kotia. Tonki ku oisin tienny niin ois päässy paljon helpommalla selvityksellä. :D Sit osasin hyvin helposti sieltä pois. Joskus viiden aikaan olin kotona.

Lauantaina kävin shoppailee suomalaisen kanssa vähän bilevaatteita. Sieltä olin luvannu mennä meksikolaisen kanssa katto leffaa. Menin leffapaikalle ja mietin et miks ihmeessä tää näyttää näin oudolta et nyt on joku pielessä. Menin sisälle, niin ihan pimee koko paikkaa. Hirveesti ihmisiä sisällä ja kukaan ei oikein tiedä et mitä tapahtuu. Soitin mun kaverille ja kerroin tilanteen. Hän sano ajavasa sinne ja katsotaan sitte lisää ku oli jo melkeen perillä muutenki. Lopputulos oli se, että niillä oli menny sähköt poikki ja ne ei voinu pyörittää enää leffoja. Sit ne rupes lappaa ihmisiä ulos sieltä ja laittovat jotai merkintöjä jo ostettuihin lippuihin et voi tulla käyttää sen uudestaan. Eli ei siis leffaa lauantai iltana. Sit sovittiin et mennään kaikki meille. Siis kaks meksikolaista, yks banamalainen, suomalainen ja mää. Kävin hakee suomalaisen meille ja matkalla sinne yritin käydä yhdessä kaupassa, niin seki oli kiinni ja ihan pimee. Tosi outoa. Se kaupungin osa ilmeisesti pimeni sit eilen. En tiedä et johtuko ukkosesta ku se ukkonen oli just siihen aikaan pahimmillaan ja vettä tuli ku saavista kaatamalla. Meillä oltiin joku pari tuntia ja yks meksikolaisista ajo meidät baariin. Sieltä jäin suomalaiselle yöksi ja hostäiti haki kotiin samalla ku se käytti lapsia suomi koulussa.

Sunnuntaina kävin luistelee yleisövuorolla mun eilisten bilekavereitten kanssa. Suomalainen vaan ei ollu mukana. Tää oli eka kerta banamalaiselle ku se ikinä luisteli mut ihmeen hyvin se kyllä veti. Tosi hienosti meni kyllä jo lopuksi, et olin hyvin yllättyny. Joku tunti me siellä luisteltiin ja sen jälkeen mentiin syömään. Oli kyllä kivaa, vaikka välillä meinas tuottaa ongelmia ku tää banamalaisen enkku on todella huono, vaikka se on ollu täällä 5 kuukautta ja sen perheessä vaan äiti puhuu espanjaa et se joutuu käyttää enkkua eikä omaa äidinkieltään. En ymmärrä et miten se voi olla noin huono. Sit ne kolme puhu aika paljon espanjaa keskenään ja mulla oli välillä vähän out olo, mut minkäs sille voit ku toinen ei osaa enkkua ja mää en osaa espanjaa. Syömästä ajoin terotuttaa mun luistimet ja ostin samalla uuden mailan itselleni. Sain 40 taalaa maksavan mailan 20 taalalla. Et aika hyvä diili. Ja siinä mailassa vielä lukee isolla et made in finland. Vähänkö oon ylpee siitä. :D Ihan perusmaila se nyt on ku en tarvi mitää erikoista. Sen takia nyt kuitenki päädyin ostaa oman mailan ku sain tällä viikolla tietää et mulla ois mahdollisuus pelata täällä jääkiekkoa kesäkuun loppuun asti ja tottakai mää pelaan jos vaan se on mahdollista! Tää on sit eri hallissa ja ihan eri seura ja muut jutut mutta samalla harraste systeemillä joka sunnuntai ilta peli. Et sitte vaihtuu sunnuntaille. Nää alkaa huhtikuun alussa ja mun nykynen loppuu huhtikuun lopussa et sitte mää tuun pelaamaan huhtikuussa kaks kertaa viikossa perjantaisin ja sunnuntaisin. Tosin nyt kannattaa harkita ens viikolla tarkkaan et meneekö pelaa ollenkaa ku taas on perjantai 13. ja viimeksi mulla meni sillon se mun maila poikki. :D Nyt ei oo vara katkoa made in finland -mailaa.

Ens viikko alkaakin sitte sillä että lapset on maanantaina kotona. Tyttö voi mennä kouluun mutta pojilla ei oo koulua. En tiedä että miksi ei. Osa syy voi olla se, että saa niille vähän helpommin rytmitettyä tän kellon ajan muutoksen. Me siis käännettiin lauantaina kelloja et nyt sitte aikaero on 6 tuntia kunnes te siellä suomessa pääsette niin pitkälle et käännätte niitä kelloja. :D

Kanada

2009-03-02T04:40:00.003+02:00

Torstaina sitä sitte lähdettiin Kanadaan iltapäivällä lasten, mummin ja ukin kanssa. Aamupäivällä mulla oli vielä tyttö koulussa ja poikien kanssa oltiin kotosalla ja syötiin lounas. Melkeen heti tytön tultua koulusta mummi ja ukki tuliki hakee meitä. Matkalla ajettiin jotain 150 mailia sellasen auton perässä, joka ajo koko ajan 90 mailia tunnissa. Normaalistihan tuolla motarilla siis saa ajaa 70 mailia tunnissa. Loppuen lopuksi se päätty siihen, että se sai sakot. :) Siellä oli tutka paikalla ja 90 mailia tunnissa taas tultiin siinä kohtaa. Mutta ku hän ajo reippaasti meidän edellä, niin ei ne meitä tutkannu ollenkaa. Sen tyypin vaan. Oltiin sitte jo mökillä joskus 7 jälkeen. Tosin pimee oli jo tullu. Meidän mökki nyt on keskellä ei mitään ja siellä oli vähän lunta. Aikalailla metri joka paikassa. Eikä siellä sitte kukaan nyt noita tietä auraa, niin jouduttiin jättää auto maantien varteen ja kävelee loput lumihangessa mökille taskulamppujen kanssa. Onneksi siellä oli käyny yks kanadalainen laittaa meille lämmöt päälle edellisenä päivänä moottorikelkalla, niin päästiin kuitenki kävelee kelkkauraa. Ei tarvinnu ihan umpihangessa tarpoa. Mökillä oli siis jo valmiiksi lämmin. Lasten ja mummin mentyä sisälle, jäätiin ukin kanssa laittaa moottorikelkkaa käyntiin ja suunnittelee meidän tavaroitten hakua autolta. Yllättävän hyvin kelkka käynnisty vaikka oli seissu muutaman kuukauden. Saatiin kohtuu helposti meidän tavarat sitte mökille. Pari kertaa jouduttiin kaivaa kelkkaa lumesta ku sitä lunta nyt oli tosi paljon.

Perjantaina oli tosi nätti päivä. Pakkasta joku 10 astetta ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Ihan niin kuin keväällä ku aurinko porottaa hangille. Tosi makeeta. Aamulla ukki teki poikien kanssa reijän jäähän, joka ei ollut ihan pikkuprojekti ku sitä jäätäki oli semmoset metrin verran ainaki. He saivat kuitenki sellasen aukon siihen, että voitiin ukin kanssa kantaa vesi saunalle ja päästiin lämmittää saunaa. Talvella seki on aika piktä projekti ku pitää kuitenki jääkylmä vesi saada kuumaksi asti. Vesiprojektin jälkeen mää lähdin ukin kyytiin ajaa hiihtolatua moottorikelkalla ihan vaan siltä varalta, että jos jäädään kiinni, niin oon taas kaivamassa sitä kelkkaa ulos sieltä. Jäätiin muuten kerran siinä mökin pihalla sillee kiinni, että kelkka roikku mahasta sellasessa lumikinoksessa. Etupää ja perä oli ilmassa mutta maha jäi kiinni. Kerran ukki kävi ajaa jäällä ja siellä hän sitte vähän päästeli. Hän ku nyt on etinen rallikuski, niin sen kyllä huomaa. Hitto ku siellä pikkutielläki se ajeli ihan sika lujaa ja kääntyili sen kelkan kanssa sillee, että aina perä lähti alta ja meikän homma oli istua kyydissä. Vähän pelotti, että jos mennään pian puuta päin. Jäällä hän sitte ajo 90 mailia tunnissa! Se on kuulemma maksimi mitä tolla kelkalla pääsee ja oli ainaki mulle ihan tarpeeksi kova vauhti. :D Iltapäivällä ukki sai mut hiihtämään! Uskokaa tai älkää mut meikä lähti hiihtämään!!! Siis ihan oikeesti en oo hiihtäny yläasteen jälkeen ku inhoon sitä ja nyt sitte lähdin vapaehtosesti ukin kanssa metsään keskellä ei mitään. Ihan hulluksi oon tullu, tiedetään. :D No, sää oli mitä parhain niin mikäs siinä. Joku oli vetäny sellaset perinteisen hiihdonladut sinne keskelle metsää, niin kyllähän niitä kelpas hiihtää. Monot oli vähän isot ku mulla nyt on koko 6 ja nää oli 9. Pari villasukkaa väliin, niin ei ainakaa palellu varpaita. 14 kilsaa siinä tuli hiihettyä ihan huomaamatta. Eikä oikeestaan tuntunu missää. Ukki jo kysy ku päästiin mökille ja hän oli ihan lopussa, että missä mää oikein kuntoilen ku mulla on niin hyvä kunto. Hän ilmeisesti luuli, että saa mut tapettua tuolla reissulla, niin että en kävele moneen viikkoon, mutta eipäs onnistunu. Sit siellä metsässä oli pari isoa mäkeä ja se yks mäki oli aika paha, joka piti tulla alaspäin ku siinä oli oksia ja kaikkea mahdollista siinä ladulla. Ukki oli alhaalla mua oottamassa ja oli hyvin yllättyny ku tulin pystyssä alas. Se olis kuulemma voinu lyödä vaikka vetoa, että en tuu pystyssä alas sieltä. Hiihdon jälkeen mökillä saunaan, syömään ja nukkumaan. Saunominen oli taas ihan kivaa tollasessa oikein vanhan mallisessa systeemissä ku vedet pitää lämmittää ja sitte pitää ite sekottaa tosi kylmää ja tosi kuumaa vettä sekasi, että saa sopivaa.

Lauantai aamuna oli yhtäkkiä melkeen 30 astetta pakkasta. Meinas vähän olla kylmä. Pojat oli kuitenki ilmotettu laskettelukouluun aamuksi. Perheen äitille soitettiin ja hän sitte soitti laskettelukeskukseen, että tullaan vasta iltapäivällä ja se ihan passas. Mentiin sitte puolen päivän jälkeen jolloin oli kyllä vielä pakkasta joku 15 ja kamalan kova ja kylmä tuuli. Todettiin ukin kanssa että ei todellaka lähdetä tonne paleltuu, niin mentiin sitte hiihtää semmoset 4 kilsaa. Siinäki lajissa kyllä meinas tulla kylmä, niin sitte loppuaika ajeltiin ympäriinsä ja käytiin juomassa kaakaot. Pojat oli nimittäin kahden tunnin yksityistunnilla kumpiki opettelemassa laskettelee ja ihan hyvin noi jo osaaki. Sieltä kaupan kautta kotiin ja taas saunaan. Pojat kävi sitte ukin yllyttämänä lumi hangessa sieltä saunasta. Mua ei ois kyllä saanu. Oon sitä pentuna tehny jonkun verran ja se riittää mulle. Meidän ollessa rinteessä poikien kanssa, mummi oli hiihtäny tytön kanssa ja tyttö oli hiihtäny tosi hienosti ja hän oli hyvin ylpee suorituksestaan. Pojatki pääsi hiihtämään mummin kanssa perjantaina sillon ku mää olin ukin kanssa metsässä.

Sunnuntaina ruettiin heti aamusta suunnittelee kotiin lähtöä. Se valmistelu kestiki monta tuntia ku piti saada moottorikelkka käyntiin, kaikki tavarat sillä autolle ja vielä roskat piti viedä 18 mailin päähän. Päästiin lähtee joskus 12 maissa ja onneksi lähdettiin ajoissa ku tullissa oli nimittäin tunnin jono. Siellä seistiin rajalla tunti ku ei nyt parempaakaa tekemistä ollu. Kotona oltiin joskus 7 maissa, että ei onneksi menny kovin myöhään ku lasten piti kuitenki nousta maanantai aamuna kouluun.

Koko reissun tympein kohta oli se, ku lapset herätti joka aamu kuuden jälkeen. Ihan liian ylivirkeitä tapauksia. :) Mutta tosi kivaa oli kyllä käydä mökillä. Lunta kyllä oli vaikka muille jakaa ja pihalla liikkuminen oli vähän hankalaa kunnes sinne synty pari polkua paikasta toiseen. Tosi makeet lumiset maisemat ja aurinkoiset ilmat oli, et kyllä kelpas. :) Sain myös oltua ahkera ja tein oikeestaan kaikki mun läksyt siellä. Oli ehdottomasti hyvä idea ottaa kirjat mukaan ku kuitenki tulee sitä luppoaikaa ettei oo mitää tekemistä. Nyt ei tarvihe sitte maanantai iltaa kuluttaa kirjojen ääressä.

Lomaviikko ennen Kanadaa

2009-02-25T14:41:00.002+02:00

Tällä viikolla on siis lapsilla ollu loma viikko koulusta. Tai siis pojilla on ollut. Tyttö on saanut mennä kouluun ja hienosti hän on sinne halunnutkin mennä. Torstaina joskus puolen päivän jälkeen lähdetään Kanadan mökille mummin ja ukin kanssa kaikki kolme lasta ja mää. Hostvanhemmat jää tänne, ku heidän nyt täytyy mennä töihin. Tiistai iltana kuulin, että torstaina lähdetään. Vähän kivaa! Oon tosi innoissani ku oon koko ajan toivonu, että pääsisin sinne talvella. Siellä on varmasti hienot maisemat talvella ku lunta on joka paikassa. Oon siis koko ajan ollu vapaehtoinen lähtemään mummin ja ukin mukaan, jos ne ottaa myös kaikki kolme lasta mukaansa. Ei tietoa että millon tarkaalleen tullaan takasi, mutta viimestään sunnuntaina ku lasten pitää kuitenki mennä kouluun maanantaina.

Maanantain ja tiistain lomapäivän ohjelma oli aikalailla samanlainen. Aamulla kun tyttö heräs omatoimisesti, vietiin hänet poikien kanssa kouluun. Poikien kanssa tultiin kotiin ja syötiin lounas ennen ku haettiin tyttö koulusta. Koulun jälkeen sitte mentiin pulkkamäkeen. Meillä on aikalailla vikat päivät menossa ku on lunta, niin viimeset mahdollisuudet mennä pulkkamäkeen ja ilmaki oli tosi nätti molempina päivinä. Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta, et sitte saatiin kaikki punaset posket ku oltiin reippailtu pulkkamäessä. Maanantaina oltiin siellä joku kaks tuntia ja tiistaina joku vajaa tunti. Tiistaina eivät olleet enää niin innostuneita siitä pulkkailusta ja koko ajan meinas tulla itku jostaki asiasta. Maanantai iltana mää olin vaan kotosalla ku olin niin väsyny pulkkapäivän jälkeen. :D Tiistai iltana lähdin salille, vaikka väsytti kyllä taas kamalasti, mutta oli nyt jo pakko päästä. Tällä viikolla ku ei tosiaan oo mitää niitä ohjattuja tunteja ku on lomaviikko. Onneksi myös lomaviikon takia salilla ei ollu yhtä paljon väkee ku yleensä. Yleensä sinne ei mahdu iltasin sekaa, mutta nyt mahtu ihan hyvin. Sali reissun jälkeen kävin tapaamassa yhtä amerikkalaista miestä. Ihan kiva tapaus, mutta katsotaan nyt.

Keskiviikkona oltiin aamusta poikien kanssa kotona, odotettiin että tyttö pääsee koulusta ja syötiin lounas. Ja mää sain jopa tehtyä läksyjäki. Otan kyllä kirjat mukaan mökille, niin siellä voi sitte opiskella iltasin ku on pimeetä tai jos on huono ilma. Ei siellä kuitenkaa niin hirveesti sitä tekemistä oo jos ei voi ulkona olla. Iltapäivällä ku saatiin tyttö koulusta, vein kaikki kolme leffaan. En ollukaa vielä käyny kaikkien kanssa leffassa yhtä aikaa. Mentiin kattoo se Bolt leffa. Varsinaisista leffateattereista se nyt on meillä jo lähteny, mutta nyt se on tullu sellaseen leffateatteriin, jossa liput maksaa tyyliin taalan kappale. Oli ihan kiva leffa, pojat tykkäs kovasti ja tyttöki kyllä tykkäs, mutta välillä meinas olla liian tylsä juoni tytölle. Ei siinä koko ajan tapahtunu jotai mielenkiintosta, joten ei meinannu jaksaa seurata, mutta kiltisti silti katso ku pääsi sitte mun syliin istumaan. Leffan aikana oli ruennu sataa vettä, joten nyt sitte viimestään lähtee loputki lumet. Illlalla kävin metsästää vähän talvivaatteita. Mulla nyt ei oo täällä toppahousuja ja oon huomenna lähdössä sinne mökille, joten sellaset on tarpeen. Löysinki ihan hyvät ja halvat ku täällä toppahousut on lähteny jo melkeen kaikista kaupoista. Pari hassua kauppaa enää myy niitä ja niissäki ne on puoleen hintaan ja tosi vähän kokoja. Löysin nyt kuitenki jotain. Vielä ihan illalla kävin näkee toista suomalaista au pairia. Käytiin vaan kahvilassa istumassa ja höpöttelemässä.

Yritän sitten alkuviikosta päivittää Kanadaa tänne. Hyvää viikonloppua suomeen!

Pääsin laskettelee!

2009-02-22T18:13:00.002+02:00

Tää viikko alko sillä, että lapset oli maanantaina kotona ku ei ollu koulua presidentin päivän takia. Tyttö ois voinu mennä kouluun, mutta hän ilmoitti että ei halua. Vanhin jäi sunnuntaina mummilaan yöksi ja meni sitte siitä niitten mukana firmaan ja oliki siellä sitte päivän eli kahden nuorimmaisen kanssa vietin aikaa. Käytiin Hands-on museossa ku tyttö sitä toivo ja kylläpäs siellä oliki ihmisiä. En oo ikinä nähny noin paljoa siellä väkee. Se oli ihan täynnä. Yleensä ku meen sinne tytön kanssa keskellä päivää, niin siellä on ehkä pari muuta meidän lisäksi. Ihan hyvin kuitenki vielä mahduttiin sekaan ja oltiin siellä joku pari tuntia. Molemmat lapset tykkäs kyllä kovasti.

Tiistaina oli taas normaali arkipäivä ja mullaki koulua. Koulussa tuli puhetta mun luokkakavereiden (siis niiden poikien, joitten kanssa istun) mun nimestä, että miten se kirjotetaan. No, aina nyt eka versio on Army ja toinen versio on yleensä Armie ja ehkä kolmannella menee oikein. Mää oon nyt kyllä kamalasti ihastanu tohon Armie nimeen. Mää voisin ihan hyvin olla Armie. Eiks se ois aika cool. :D Illalla kävin näkee tätä saksalaista viimesen kerran Ann Arborin maisemissa. Hän lähti sitte keskiviikkona pois kaupungista. Oltiin kaveriporukalla istumassa kahvilassa, ettei nyt mitää sen kummempaa. Mutta tosi hauskaa meillä oli. Vietettiin siellä noin vaan pari tuntia. Sit sain ihana kortin tältä mun kaverilta. Hän oli kirjoittanut että tulee kaipaamaan mua eniten, sillä mää oon aina saatavissa ku se mua tarvii. Ihana. Määkii kyllä tuun kaipaamaan häntä ja just sen takia ku hän on niin erilainen ku mun muut kaverit. Hän ei koskaan lähde baariin eikä tykkää bilettää tai puhua miehistä sen kummemmin. Osa piti häntä just tuon takia outona ku ei ikinä lähteny toisten mukaan baariin. Musta taas oli kiva, että oli joku erilainen kaveri. Ei kaikkien tarvihe olla samanlaisia niin ei aina tarvihe puhua samoja juttuja.

Keskiviikkona olin aamulla yogassa. Maanantai aamuna siis missasin mun spinningin ku lapset oliki kotona. Yogassa oli kyllä tosi kivaa. Yogan jälkeen hain tytön koulusta ja oltiin vaan kotosalla. Illalla sitte spinningiin ja oli kyllä kamalin spinningi ikinä! Inhosin sitä tuntia heti ekasta hetkestä alkaen ja ihan vaan sen takia että meillä oli sellanen ohjaaja joka soitti niin kummallista musiikkia etten vaan voinu sietää sitä. Meidän oikea ohjaaja oli miehesä kanssa Kaliforniassa ystävänpäivämatkalla, niin meillä oli tuuraajana joku noin 50 vuotias mies. Ihan hyvän tunnin se varmaan muuten veti, mutta en vaan voinu sietää sitä musiikkia. Se oli jotain aivan hirveetä. En oo ikinä ennen oikeesti inhonnu jotai musiikkia niin paljon. Oli onnellinen ku tunti loppu ja sai lähtee kotiin. Treenattua nyt kuitenki tuli, mikä nyt tietysti oli ihan hyvä.

Torstaina olin aamulla koulussa ja tää oliki vika kerta ennen viikon breikkiä. Meillä ei siis ens viikolla oo koulua ku on loma viikko ja sama juttu on myös lapsilla. Pojilla on ihan loma viikko mutta tyttö saa mennä jos haluaa. Saatiin koulusta kamalasti läksyjä viikon ajaksi. Pitää yrittää niitä tässä pikku hiljaa viikon aikana tehdä, ettei sitte yhtäkkiä viikon päästä sunnuntaina oo kaikki tekemättä. Pitää yrittää olla fiksu niitten kanssa. Torstaina tapahtu myös eräs todella surullinen ja harmillinen asia. Erosin nimittäin suomessa olevan poikaystäväni kanssa. Ihan yhteinen ja sovussa tehty päätös, että sinänsä ei mitää erikoista. Illalla olin tenniksessä ja sielläki meillä oli joku tuuraaja. Oikea ohjaaja ties missä. Tää tuuraaja tosin oli parempi ku spinningin tuuraaja, että sinänsä meni tunti ihan hyvin. Pikku hiljaa myös huomaa kehittyväsä tenniksessä. Tosin hyvin pikku hiljaa ku ei mulla oo aikaa pelata ku kerran viikossa tunnin. Parempi seki ku ei mitää. Samaan aikaan ku mää olin tenniksessä hostäiti käytti vanhinta lääkärissä ku hänellä oli silmissä jotai. Tai siis tiistaista asti ollu silmissä sellanen tunne, että siellä on jotai ylimäärästä. Koko ajan hänen täytyi niitä räpäyttää ja keskiviikkona hän oli kotona kuumeen takia ja torstaina mun koulun aikana oli hostisä hakenu hänet koulusta pois firmaan, josta mää sitte hain hänet kotiin mun koulun jälkeen. Lääkäri ei kuitenkaa nähny silmissä mitää, joten hän sai vaan tippoja ja on kyllä mennyki nyt käytännössä ohi.

Perjantaina olin aamulla salilla nostamassa painoja. Tytön kanssa oltiin päivällä vaan kotona. Täällä viikolla ei tehty mitää erikoista kyllä muutenkaa. Käytiin vaan kaupassa ja pankissa ja sit jotai muita perusjuttuja hoitamassa. Ja torstaina piti sitte olla kotona ku vanhin oli silmiensä kanssa kipee. Poikien taekwondoa ei ollu taaskaa. Nyt se oli peruttu sen takia ku opettaja oli kipee. Niillä on tosi monesti sattunu jotai että ei oo taekwondoo. Huono tuuri käyny ton perjantai päivän suhteen. Ens viikolla salilla onki tauko viikko ja siellä ei oo ollenkaa ohjattuja tunteja. Jotai ilmasia on, että voi käydä kokeilee, mutta kaikki näky olevan siihen aikaan, että mää en pääse ku mulla on lapset koko ens viikon. Sitte seuraavalla viikolla alkaaki uus kausi ja mää oon päättäny mennä niihin samoinhin ku mitkä mulla on nytki ollu. Ekahan mää suunnittelin että vaihdan sen maanantain spinningin joksiki muuksi mutta ei siellä sitte ollu mitää järkevää, joten annoin sitte olla. Pitää sitte kattoo taas uusiksi ku koulu loppuu, niin on enemmän vapaa-aikaa.

Perjantai iltana olin pelaamassa jääkiekkoa. Pelasin kaks peliä. Eka olin omissa häviämässä 2-0 ja sitte olin punaisissa ylimääräisissä voittamassa 1-0. Mun "uusi" mailaki toimi ihan hyvin, et ei ollu mitää ongelmia sen kanssa. Tuun nyt sitte sitä käyttämään seuraavat kaks kuukautta. Kahden pelin jälkeen olin niin naatti, että en oo varmaan ikinä ollu niin valmis nukkumaan ku sillon. Tosin kävinhän mää vielä aamulla salilla nostaa painoja, että seki tietysti tekee vielä. Mutta toisaalta taas kiva toi systeemi että voi halutessaan pelata kaks peliä jos joku tarvii ylimääräsiä. Saa sitte ne pelata jotka haluaa ja sitte ku kuitenki joutuu olee jotai pelejä pois, niin saa sitte vähän "rahan hyvitystä."

Lauantai aamuna tuli siis nukuttua aika pitkään. Meillä oli taas vaihteeksi lumipyrypäivä lauantaina. Eli nyt meillä on taas lunta. Keli oli tien päällä taas jotai aivan hirveetä. Kyllä siellä nyt pärjäs ku vaan ajo tarpeeksi varovasti. Meillä nyt onneksi rupee oli talvi jo voiton puolella kovastiki. Meillä nyt kuitenki tulee aikasemmin kevät ku suomeen. Tämä talvi on ollu Ann Arborissa kaikista kylmin ja runsas lumisin siitä lähtien ku ollaan ruettu pitää tilastoja säästä. Mulle kyllä kelpaa ku tykkään lumesta ja pakkasesta. :) Osa au paireista on vaan aika kypsiä tähän keliin. Mun yhdelle saksalaiskaverille ottaa aika koville. Oon yrittäny häntä lohduttaa, että voiton puolella kuitenki ollaan.

Lauantaina iltapäivällä meillä oli au pair meetingi. Mentiin syömään yhteen ravintolaan. Tää toinen suomalainenki tuli sinne vaikka onki eri järjestön kautta täällä. Pari tuntia siellä istuttiin, syötiin ja höpöteltiin. Meidän aluevalvoja sano, että jos me saadaan joku tulemaan amerikkaan au pairiksi Au Pair in American kautta eli tän meidän järjestön, niin sitte me tullaan saamaan siitä 65 taalaa järjestöltä palkkiota. Eli jos joku on innostunu lähtemään au pairiksi mun blogia lukiessaan ja lähtee au pair in american kautta, niin kerrohan mulle, niin mää saan palkkio rahat. :) Illalla oli tarkotus lähteä saksalaisen kanssa baariin ja pitämään hauskaa. Hänen hostperheen piti olla lomalla eli oltas menty sinne alkuillaksi, mutta sitte lennot oliki peruttu talvimyrskyn takia ja heidän poika oli kuumeessa, joten he eivät päässeet mihinkää. Sitte oli tarkotus, että hän tulee hakee mut kotoa, mutta sitte kuuden aikaan illalla hän ilmotti mulle olevasa todella kipee eikä voi lähteä yhtää mihinkää. Hänki oli sairastanu ku perheen poikaki oli kipee. Rupesin sitte kyselee täysi-ikäisiltä kavereilta, että kuka lähtee ulos mun kanssa. Tää mun amerikkalainen kaveri innostu. Mää ajoin hänen kotiin, sieltä hän oli sitte kuskina Ypsilantin baariin ja mää jäin sinne sitte yöksi. Mukana oli myös paljon hänen kavereitaan, joten meillä oli tosi hauskaa. Alunperin oli tarkotus, että ei olla tappiin asti ku tän mun kaverin piti herätä aamulla töihin, mutta ei sitte maltettukaa lähteä ku oli niin hyvä meno. Tosi kiva ilta kyllä oli, vaikka aluksi näytti ettei tuu mitää ku kaikki hangotteli vastaan.

Sunnuntaina ajelin sitte aamulla kotiin ja puolen päivän aikaan lähdin hostisän ja poikien kanssa rinteeseen. Se oli ihan tossa reilu puolen tunnin matkan päässä eli tosi lähellä mutta oli kyllä tosi pahanenki. Ihan onneton laskettelumäki. Pojille tosi hyvä ku ne nyt vasta treenaa laskettelua. Pojat meni 1,5 tunniksi laskettelukouluun ja sinä aikana hostisän kanssa laskettiin yhdessä. Hisseinä siellä oli ainoastaan tuolihissejä. Ekan kerran ku mentiin siihen hissiin, niin hostisä ei ollu yhtää varautunu et se tuoli tulee sieltä ja hän meinas tippua kyydistä ja löi päänsä siihen turvakaareen. Sitte ku siitä toivottiin ja päästiin matkaan, niin mää tajusin että hitto, meillä ei oo ollenkaa turvakaarta tässä tuolihississä. OMG! Naurettiin ihan räkänä ja meikä taivasteli että miten tää nyt voi olla mahdollista. Ihan yhtä korkeella ja samanlailla ne hissit liikku ku suomessa, mutta niissä ei ollu minkäänlaista turvakaarata. Se oli oikeesti hyvin pelottavaa. Todella järkyttävä kokemus. Mentiin kyllä nyt monta kertaa uudestaan ku ekasta kerrasta toivuttiin. En ymmärrä että kuka ääliö on voinu keksiä tommosen tuolihissin. Lapsiaki siellä niissä kulki ja nää ei harrasta turvakaaria. Varsinaisissa lasten harjottelurinteissä oli sellanen matto- ja naruhissi ja ne nyt toimi ihan hyvin. Vanhin poika halus välttämättä päästä testaa aikuisten rinnettä, joten lähdin häntä sitte viemään. Isä jäi nuorimman kanssa lasten harjottelumäkeen. Mentiin sitte sillä tuolihissillä ja ihmettelin ku poika on ihan hiljaa. Kysyin että pelottaako ja hän vaan sano, että joo. Se on hyvin epänormaalia, että hän on todella hiljainen ja nyt kyllä heti huomasin, että häntä pelottaa ku ei uskaltanu sanoa mitää. Mäestä tultiin sitte jotenki alas mutta ei kovin hyvällä menestyksellä. Treenausta vaatii vielä kääntyminen, jotta hän voi oikeesti laskea aikuistenrinteitä. Välillä olin sitä mieltä että en tuu saamaan häntä turvassa alas sieltä, mutta onneksi nyt ei sattunu mitää muuta ku kaatumisia tuhat kertaa. Sen yhden kerran jälkeen turvallisesti takasi lasten harjottelurinteeseen, mutta pääsipähän ainaki testaamaan ja kokemaan, että vielä pitää treenata. Hirveesti ei ollu väkee liikkeellä, vaikka tää saatto olla vika viikonloppu ku siellä voi lasketella. Lumet kuitenki on aikalailla viimestä kertaa nyt meillä.

Sää oli ihan kiva. Tuuli vaan huipulla aika kovasti, mutta ihan nätti ilma kuitenki. Välineitten vuokraus systeemi oli hyvin outo ja typerästi tehty. Kamalan pitkä matka piti kävellä kamojen ja monojen kanssa ja portaita kyllä riitti vaikka muille jakaa. Hyvin typerää. Kamojen kanssa ne ei oo lapsille kovin helppoja. Oli kyllä kiva päästä laskettelee, vaikka rinteet ei ollukaa kovin häävit. En etes muista, että millon oon lasketellu viimeksi. Illaksi tultiin sitte kotiin eli päivä me siellä vietettiin. Hostäiti oli ollu tytön kanssa suomikoulun kanssa pulkkamäessä ku tänään taitaa olla laskiaissunnuntai tai joku muu vastaava (?). Hän oli sitte kaatunu mäessä tosi pahasti suoraan persuksille ja nyt hänellä on häntäluu todella kipeä eikä hän pysty yhtää liikkumaan eikä tekemään yhtään mitään. Tosi kurjaa. Toivottavasti ei oo mitää vakavaa, että se on vaan tärähtäny pahasti ja menee ohi.

Ens viikko on siis loma viikko koulusta sekä mulla että lapsilla. Tyttö saa mennä jos haluaa. Saas nähdä että mitä tekemistä keksitään viideksi päiväki ettei ihan mökkihöperöiksi tultas.

Tallille, tallille, tallille

2009-02-15T18:35:00.003+02:00

Tällä viikolla ollaan taas saatu aika nopeita säätilan vaihteluita. Alkuviikosta meillä oli jotai 10-15 astetta lämmintä, sato vettä välillä ja lumet hävis. Mut sitte ku lauantai aamuna heräs, niin maa oli ihan valkonen. Eli lunta taas. Sunnuntaina oli tosi nätti ilma ku maa oli valkonen ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta eikä ollu yhtää kylmä.

Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ei tapahtunut mitää ihmeellistä. Tytön kanssa touhuttiin kotona ku hän ei halunnut lähteä mihinkää. Maantaina kävin aamulla spinningissä ja keskiviikkona olin mun yogassa. Yoga oli kyllä tosi kiva ku en nyt viime viikolla päässy ja sitte viikonlopun ajomatkojen jälkeen meinannu olla selkä vähän kipee. Oon joutunu särkylääkkeitä syömään siihen, mikä ei oo ollu kovin normaalia ku oon täällä ollu. Lauantai aamuna oisin päässy hostmummin hierojalla käymään. Hän on kuulemma tosi hyvä tietämään kaikkee ja sit mun pitäs käydä tätä selkää näyttää sille. Hostmummi ois antanu mulle hänen vastaanottoajan, joka oli 9 jälkeen aamulla. Heräsin reippaana ja olin jo syömässä aamupalaa, niin sit hieroja soitti et hän on kipee ja vastaanottoaika on peruttu. Harmi sinänsä ku heräsin vielä lauantai aamuna sillee, et selkään koskee ja aattelin et kiva päästä tänään sinne hierojalle, niin jos sais vähän helpotusta tähän selkään. No, ehkä sitte ens kerralla. Maanantai ja tiistai ilta meni mulla mun läksyjen kanssa. Siis tää enkun kurssi kyllä oikeesti työllistää ihan sikana, mut eipä tuota paljoa enää oo. Maaliskuun alussa meillä on jo midterm testi. Keskiviikkona kävin illalla spinningissä ja oli taas kyllä rankka. Oikeesti mää joka kerta ajattelen siellä tunnilla, et oon mää ihan hullu ku itteni ton sinne aina tapettavaksi ja ihan vapaaehtoisesti vielä. Mut sen verran hullu oon ja niin paljon siitä tykkään, et oon ajatellu oottaa saman opettajan tunnin myös seuraavalle kaudelle. Meillä nimittäin on ens viikolla vika kerta tätä kauttaa, sit oon viikon breikki ja sit alkaa uus kausi. Sinne taiski alkaa ilmottautuminen ens viikolla. Ja yogaa otan kyllä kans. Maanantai aamun spinningi mulla on vielä vähän mietinnässä et otanko sitä uudestaan vai en. Tykkään kyllä siitä, et ei siinä mitää, mut en oikeen tykkää siitä opettajasta ja jotenki se ei oo sitä mitä haluan. Tosin johtuu varmaan siitä, et toi on paljon helpompi ku keskiviikon spinningi, niin sit on sellanen tunne, et siitä ei saa mitää irti. No, sitä pitää miettiä et oisko siihen tilalle jotai muuta, et mitä voisin ottaa.

Tiistai ja torstai aamuna kävin koulussa ja tiistaina oli kyllä hyvä ku menin sinne. Olin varmaan 10 minuuttia myöhässä ku sen yöllisen vesisateen jälkeen toi meidän hiekkatie oli ihan jäässä. Et ei kyllä kovin lujaa uskaltanu ajaa. Sit ku pääsin sinne, niin huomasin vaan, et joku istuu jo "mun paikalla". Ei meillä mitää varsinaisia omia paikkoja oo, mutta ne nyt oon vaan sillee jääny et aina istutaan niissä paikoissa. Sit menin toiseen paikkaan ja sit huomasin sivusilmällä, et ihan niin ku joku heiluttas mulle kamalasti. Sit katoin, niin siellähän oli tää mun iki-ihana luokkakaveri, jonka vieressä oon aina istunu ja joka ei etes tienny et missä on suomi ja kehtaa kantaa ferrarin takkia päällään (ei oo muuten pitäny sitä päällään mun kommentin jälkeen, hups :D). Sieltä se kuitenki kauheena huiskutti mulle ja toivotteli huomenta. Sit siinä "mun paikalla" istuva nainen tuli kysyy multa et haluanko vaihtaa paikkaa hänen kanssaan et ku hän ei haluais istua siellä. Sit mää sanoin, et mulle nyt on aivan sama, et ihan miten sää haluat. Sit vaihdettiin. Oon huomannu sen tuolla tunnilla et kukaan muu ei oo kovin innokas istumaan noitten kolmen pojan kanssa ku mää. Ne nyt pitää aika isoa meteliä siellä ja välillä häiritsevät tuntia ja muuta, mutta ei mulla niitten kanssa oo ollu mitää ongelmia. Ihan hyvin pärjään siellä. Opettaja varmaan ajattelee et mää oon ihan ääliö ku istun vapaehtoisesti kolmen pojan kanssa, jotka varmasti häiritsee mun oppimista. Mut eipä nuo ainakaa vielä oo mitää häirinny. Ihan hyvin pärjään sillä kurssilla ja melkeen täysiä pisteitä oon saanu niistä meidän pienistä välikokeista. En oo sit kokenu aiheeksi vaihtaa paikkaa. Tosin oon kyllä jo sen verran tuttu niitten jätkien kanssa, et jos ne rupeis mua liikaa häiritsee ja sen takia menee koulu huonosti, niin varmaan sanosin niille kyllä siitä. Ja kyllä ne sen ymmärtää. Sit ne aina välillä pyytää anteeksi, et ku ne häiritsi.

Torstaina oltiin tytön kanssa sitte muuallaki ku kotona. Mentiin briawoodin leikkipaikkaan ku hän tykkää siitä tosi paljon. Siellä hän sitte leikki parin muun tytön kanssa. Sieltä jatkettiin ruokakauppaan sillä meillä oli suunnitelmissa leipoa ystävänpäiväleivoksia perjantaina, joten piti käydä aineet ostaa valmiiksi. Illalla menin mun tennikseen ja sain mun mailan! JEE! :D Nyt mulla on ihan oma tennismaila ja vielä hyvä semmonen. Kyllä nyt kelpaa. Onneksi sen suomeen kuljettaminen on hyvin helppo homma. Tenniksen jälkeen tulin kotiin vaihtaa vaateet ja lähdin näkemään sitä mun paikallista kaveria, josta nyt ei oo kuulunu mitää joulun jälkeen. Käytiin myöhäisellä illallisella ja siellä oli myös hänen poikaystävä ja sit yks kaveri eli neljästään oltiin. Oli kyllä kiva nähdä häntä pitkästä aikaa, mut mulla oli kyllä siellä sellanen olo, et enhän mää osaa enkkua yhtää. En oo nimittäin paikallisten kanssa kunnolla jutellu ties millon viimeksi ja ne kuitenki puhuu tuhat kertaa nopeemmin ku ei paikalliset. Mulla oli oikeesti sellanen tunne, et mää oon hävittäny mun enkun ihan kokonaan. Melkeen aina piti kysyä toisen kerran, et niin, mitä sanoit. Ekalla kerralla meni melkeen aina ohi. Vaikka oon ihan hyvin pärjänny mun muitten kavereitten kanssa, mutta ne nyt tietenki puhuu paljon ymmärrettävämmin ku ei niillekkää enkku oo äidinkieli. Sain selville et hänen äiti oli kuollu ihan ennen joulua. Sillonhan hän soitteli mulle et äiti oli tosi huonossa kunnossa ja hän ei tiedä et mitä hän tekee. Sen takia hänestä ei oo myöskää mitää kuulunu.

Torstaina tein tosi hyvän teon, jonka takia oli tosi hyvä mieli koko päivän. Sanoin mun hostisälle, että se voi tehdä jotai kivaa lauantaina hostäitin kanssa ku on kuitenki ystävänpäivä, ku ei mun nyt mikää välttämättömyys ollu päästä mihkää. Lupasin sit kattoo lapsia ja laittaa ne nukkumaan. Vähänkö oli hyvä mieli koko torstai päivän ku lupasin vapaehtoisesti olla lauantai iltana töissä et mun hostvanhemmat pääsee johonki ystävänpäivänä. :) He sit menivät syömään ja leffaan.

Perjantaina kävin aamulla nostaa salilla painoja ja sit sen jälkeen kävin pelastusarmeijan myyntipisteessä ja sit yhdessä kirpparissa. Kävin ettii jotai vaatteita tallille ku pääsen tohon ihan naapurin hoitaa heppoja. En halunnu paljoa maksaa mistää tallivaatteista ja kuitenkaa en halua raahata niitä suomeen. Löysinki ihan halvalla kaikkee. Sain kumpparit 4 taalalla. Vähän ehkä isot, mutta kyllä mää nyt niitten kanssa diilin. Sit sain tuulipuvun, hanskat ja pipon ja näihin kaikkiin meni yhteensä alle 20 taalaa eli just hyvä summa. Ku sain tytön koulusta, niin ruettiin sit tekee meidän ystävänpäiväleivoksia. Tehtiin sellasia vaaleanpunaisia sydämiä ja tyttö oli hyvin onnellinen vaaleanpunaisesta väristä. Poikien tultua koulusta lähdettiin taekwondoon ja hostisä oli meitä siellä vastassa ku hän halusi tulla katsomaan. Tyttöki tällä kertaa päätti et hän haluaa katsoa eikä mennä leikkipaikkaan. Ja hän ei oo kyllä ikinä niin huonosti käyttäytyny ku ollaan oltu katsomassa. Koko ajan joku oli hätänä ja kitisi jostai. Johtu varmaan isän läsnäolosta. Vein hänet sitte loppuajaksi pois salista ja taas oli tosi kiltti ja kaikki oli hyvin. Tosin ku lähdettiin salilta, niin otin hänen kanssaan aika pahasti yhteen. Hostisä lupas ottaa pojat sen kyytiin mut tyttö tuli sitte mun kyytiin. Siitä nousi kauhee huuto ja meteli. En meinannu millää saada sitä istumaan turvaistuimeen enkä laittamaan vyötä päälle. Aina ku laitoin sille vyön, niin se otti sen pois. Sain sen sitte kuitenki pitämään sen vyön ku perustelin et miks se pitää olla. Sit ku lähdettiin liikkeelle, niin vähän aikaa se mulle huus ja myökkäs mut sitte se lopetti. Sit oltiin taas tosi hyvällä tuulella. Tyttö onki kyllä nyt oli tosi kiltisti ja tosi ihana, et pitäähän sitä nyt välillä vähän ottaa yhteen. Illalla ennen mun jääkiekkoa käyvin hostvanhempien kanssa syömässä ku mummi ja ukki halus lapset yökylään. Jääkiekossa hävittiin 6-3. Mää tein yhden maalin ja syötin yhden. Tosin oli kyllä hyvin perjantai 13. päivä ku mun maila meni poikki siis ihan kahteen osaan. Kyllä otti päähän. En oo koskaa aikasemmin etes kaatunu siellä mitenkää kenenkää kanssa ja nyt sitte yks nainen joka ei varmaan osannu jarruttaa, niin tuli suoraa mun päälle ja kaaduttiin ja mun maila jäi sen alle ja ku se kaatu ennen mua eli mun mailan toinen pää oli kädessä, niin tietenki se meni sitte poikki. Ja sattu vielä olee vähän tukeva nainen. Olin kyllä järin pahalla tuulella ku en todellakaa halua ostaa uutta mailaa ku todennäköisesti pelaan sillä vaan jonkun 6-8 kertaa ja sit joudun jättämään sen tänne. En mää nyt sitä voi suomeen viedä. Tai voin, mutta en halua sen takia maksaa jotai lisämaksuja. Sain sitte mun yhdeltä ihanalta joukkuetoverilta mailan, et voin kokeilla sitä ens viikolla ja jos se tuntuu hyvältä, niin voin käyttää sitä tän pari kuukautta. Tosi kilttiä. :) Pakko kyllä kelvata sen mailan, sillä en halua ostaa uutta. Ens viikolla näkee.

Lauantaina heräsin siis aamulla reippaana kello kahdeksan, et meen sille hierojalle. Kamalan aikanen herätys lauantai aamuksi. No, en sitte päässykää sinne ja en nyt enää saanu unta ku olin jo kuitenki heränny ja kerenny syödä aamupalan. Sit rupesin tekee kakkua tälle mun saksalaiselle kaverille, joka nyt ens viikolla muuttaa Traverse Cityyn. Hän toivo läksiäislahjaksi pientä kakkua ja mikäs siinä. Sen kanssa värkkäsin sitte viikonloppuna. Ite en kyllä ollu yhtää tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyllä se mun kaverille kelpas. Lauantaina kävin tän saman kaverin kanssa leffassa. En ollukaa käyny pitkään aikaan ja oli ihan hyvä leffa. Illalla siis oli töissä vapaaehtoisesti ja hyvin suju lasten kanssa. Ei ollu mitää ongelmaa. Syötin ne ja ne kattovat leffan ja sit nukkumaan. Määkii nukahdin jo 11 aikaan ku tukki. Olin vähän väsyny ilmeisesti, et en etes tienny mitää et hostvanhemmat oli tullu kotiin vähän sen jälkeen ku olin menny nukkumaan.

Sunnuntaina valmistelin sitte mun kaverin kakun loppuun ja näin häntä iltapäivällä. Mentiin syömään. Oli puhe nähä vielä tiistaina ku keskiviikkona hän sitte muuttaa pois kaupungista. Surullista sinänsä. Hän on tosi mukava, vaikka onki ihan erilainen ku mun muut kaverit. Hän ei halua koskaan mennä ulos siis baariin, mutta on tosi luotettava ja aina voi luottaa siihen, et asiat kans menee niin ku ollaan sovittu. Oon luvannu mennä hänen luona käymään Traverse Cityssä ku tulee kevät/kesä ja mulla on koulu ja jääkiekko ohi, niin on aikaa. Illalla pääsin käymään siellä tallilla! Vähän ihanaa! :) Niillä on kaks hevosta (molemmat yli 10 vuotiaita) ja sitte kaks laamaa siellä samassa aitauksessa. Niillä on ihan pihatto menetelmällä se eli ei tarvitse puhdistaa karsinoita. Tää nainen kerto, että talvisin ne vaan lähinnä on siellä ja rapsuttelevat niitä ja muuta mut ku tulee kesä, niin sitte se tekee niitten kanssa enemmänki, et ihan vaan harrastusluontoista hommaa, ajelevat ja ratsastavat. Niille tulee yks poni kevään aikana. Tosi kiva oli tää perheen äiti. Juttelin sen kanssa tosi pitkään, vaikka oltiin jo käyty hevoset rapsuttelemassa. Hän sano soittavasa mulle ku ne tekee jotai niitten heppojen kanssa ja sitte mää voin mennä sinne mukaan ainaki katsomaan. Tai sitte mää voin soitttaa sinne ku haluan mennä niitä rapsuttelee ja muuta. Tallin jälkeen menin mummille ja ukille ku siellä oli tän meidän espanjalaisen kaverin läksiäisillallinen. Hän nimittäin lähtee tiistaina pois kokonaan. Hänen piti olla täällä kesäkuuhun asti, mut sitte hänen vanhemmat oli eronnu jouluna ku hän oli kotonaan käymässä et varmaan se sitte liikaa. En tiedä. Kävin siellä taas roikkumassa vähän pääalaspäin, mutta tällä kertaa kyllä tuntu et se vaan pahensi mun olotilaa, sillä sen jälkeen oli selkä kyllä tosi kipee taas vaihteeksi.

Ainii, sunnuntaina tää perhe valitsi uuden au pairin. Vähän pelottavaa, meikä joutuu oikeesti kotiin täältä! Kamalaa. No, ehkä mää oon jo vähän tottunu siihen ajatukseen ku nyt oon tosi paljon nähny unta siitä et meen suomeen. Välillä oon menny vaan käymään pariksi viikoksi ja sit välillä ihan lopullisesti oon tullu täältä pois. En oo koskaan ennen nähny niitä unia ku nyt ihan parin viikon aikana. Viime yönäki menin mun entiselle työpaikalle ja sit siellä oli molemmat työntekijät paikalla ja mää halasin molempia ihan hirveesti ja itkin ku olin niin onnellinen, että näin ne. :) Mut loppu kuukausista täällä kyllä nautitaan ja otetaan kaikki irti ja toivotetaan uusi au pairi tervetulleeksi Amerikkaan! :) Hyvän perheen kyllä saat et älä siitä huoli! :)

Niagaran putoukset ja Toronto, Kanada

2009-02-09T02:20:00.001+02:00

Lauantai aamuna päästiin lähtemään ihan hyvissä ajoin ku sain mun matkatoverit, saksalainen ja puolalainen, meille yöksi perjantaina. Lähdettiin liikkeelle joskus vähän ennen 7 aamulla. Mentiin siis mun autolla ja mää ajoin koko matkan. Kotiin tullessa katsoin, että matkaa oli tullu noin 650 mailia kahden päivän aikana. Ihan hyvä saavutus, mutta ei paha kuitenkaa. Selän kanssa vaan meinas olla vähän kestämistä, joten särkylääkkeitä tuli viikonlopun aikana syötyä.

Matkaan siis lähdettiin karttojen ja mapquestin opasteiden kanssa, sillä mun navigaattorissa ei oo Kanadan karttaa ja mentiin jo Detroitista (tunnin matkan päästä) Kanadan puolelle. Tulliin saavuttiin sen verran aikasi, että ei tarvinnu ainakaa jonottaa. Mikä oli kyllä hyvä, sillä meillä kesti jo ilman jonotusta siellä puoli tuntia ku olivat ilmeisesti sitä mieltä, että yritetään viedä huumeita sinne ku saatiin oikein supertarkastus. Tavattiin neljä eri tullityyppiä, joista jokainen kysy, että mitä tehdään tehdään Kanadassa ja kaikkee muuta eli samat litaniat sai selittää melkeen kaikille. Pahin oli kuitenki yks nainen, joka kyseli kaikki maan ja taivaan väliltä. Se oli se varsinainen tullitarkastus. Se kyseli mm. mitä me tehdään kanadassa, missä ollaan yötä, tunnetaanko ketään sieltä, onko meillä mitää lahjoja sinne, mitä tehdään usassa, missä asutaan usassa, ollaanko kaikki samassa perheessä, miten voidaan tuntea toisemme, montako laukkua meillä on, miten paljon meillä on käteistä ja miten paljon tilillä rahaa, kenen auto, tietääkö mun hostperhe et mulla on niitten auto, onko meillä jotai bisneksiä sinne vai ollaanko ihan vaan turisteje, millon tullaan pois, mitä on laukkujen sisällä. Sit piti näyttää meidän ajo-ohjeet, jotka olin tulostanu ja meidän hotellin tiedot. Ja sit se kysy vielä et millon ollaan tultu usaan ja millon lähdetään ja miksi ollaan tultu usaan. Kaikista paras oli, et miks just tästä halutaan mennä yli ku täällä on montaki ylityspaikkaa. Siinä vaiheessa oli vähän et anteeks mitä. En oikein tienny et mitä ois pitäny vastata et miks just tästä. Se nyt vaan sattu tulee ekana vastaan :D Sit se nainen passitti meidät seuraavaan pisteeseen, jossa piti sammuttaa auto, tulla ulos autosta ja mennä seisoo jolleki jalkakäytävälle ja sit ne tarkisti meidän auton. Sit mentiin vielä yhden naisen luo, joka kyseli taas samoja juttuja ja sit se laitto leimat meidän passiin et ollaan menty Kanadaan helmikuun 7. päivä. Maahan kuitenki päästiin mut oli aika hullua. Jälkikäteen hyvin hauskaa. Oltiin varmaan hyvin epäilyttäviä ku kolme nuorta tyttöö tosi hienolla autolla ja kaikki ollaan eri maan kansalaisia eikä kukaan oo usan tai kanadan kansalainen. Hostäiti soitti sitte ku oltiin jo hyvän matkaa ajettu Kanadan puolella et miten meni tullissa. Hän oli hyvin ihmeissään et miten ne nyt tollee teki ku yleensä se on helpompi mennä Kanadaan ku usaan. Siinä vaiheessa meinas vähän jännittää et mitenhän meidän käy ku yritetään takasi usaan, mut se meni helposti. Ihan pari peruskysymystä se mies kysy, kuten et mitä tehtiin kanadassa, miten kauan oltiin ja mitä tehdään usassa ja onko meillä mitään tuomisia kanadasta. Kesti varmaan kaks minuuttia. Huomattavasti nopeempi toimitus.

Enste ajettiin Niagaran putouksille. Oltiin siellä joskus puol yhden aikaan. Se oli aika hassua ku me saavuttiin sinne ja luultiin eka et ollaan eksytty ja meidän pitää palata takasi motorille ja seurata kylttejä uudestaan. No, siinä samalla ku mää ajoin vaan suoraa ja kattelin ympärille saksalaisen kanssa, puolalainen selvitti kartalta et missä ollaan. Mut ennen kun hän ehti saada ihan tarkan sijainnin meille, katsottiin saksalaisen kanssa et tuossahan noi putoukset on. :D Siinä ne oli ihan yhtäkkiä meidän edessä. Sit vaan auto parkkiin ja kävelemään lähemmäksi ja ottamaan kuvia. Onhan ne makeet, muuta ei voi sanoa. Ja vielä talvella ku siellä oli jäätä kivasti kertyny joka paikkaan. Sit käveltiin läheiseen ravintolaan syömään ja käytiin maailmanpyörän tyylisessä jutussa kattomassa maisemia. Se oli tosi kivaa ku näki putoukset ylhäältä, mutta sitte taas ku siellä oli tosi kova tuuli ja se heilutti siellä ylhäällä meidän koppia, niin se ei ollu yhtää kivaa. Hengissä kuitenki selvittiin ja todettiin, että ei kyllä haluttas asua siellä ku ei siellä oo yhtää mitää putouksien lisäksi. Muuten se nimittäin näytti aika tylsältä seudulta. Putouksilta lähdettiin joskus viiden maissaa jatkaa kohti Torontoa. Hotellilla oltiin joskus 7 maissa eli ei kovin kauaa etsitty hotellia. Vähän oltiin hukassa ku yks mapquestin ohje oli epäselvä, mutta aika nopeesti kuitenki löydettiin taas oikee tie ja päästiin hotellille. Parkkipaikkakaa ei ollu kallis, ku se oli 20 kanadan taalaa 24 tunnilta. Hotelli oli ihan Toronton keskustassa eli tosi hyvällä paikalla ja siistit kivat huoneet. Ja sit vielä hintaan kuulu ilmanen aamiainen, joka oli kyllä tosi kiva. Lauantaina illalla yritettiin mennä baariin ku puolalainen halus saada juoda hänen oluensa kanadassa ku siellä hän on täysikänen mutta ei amerikassa. Kanadassa täysikäisyyden raja on 19. Käytiin yhden baarin ovella ja kyseltiin, että paljo maksaa ja muuta. Ois pitäny maksaa 10 kanadan taalaa ja joihinki kuulemma enemmän et pääsee etes sisälle ja todennäköisesti tulee olemaan ainaki alku illasta hyvin tyhjä. Todettiin, että ei mennä sisälle ku en mää ainakaa ois jaksanu valvoa kovin myöhään. Kuitenki pitkä ajo takana ja seuraavana päivänä sama juttu edessä uudestaan. Mentiin sit vaan yhteen pubiin istuu, et hän sai oluensa ja oli onnellinen. :) Kaiken huippu oli ku hän tilas cosmopolitanin ja oli juonu sen melkeen kokonaan ku hän sit onnistu kippaamaan sen siihen pöydälle. Kohta baarimikko tuli kyselee et mitä täällä tapahtu ja sit selitettiin et se vaan vahingossa kaato. No, baarimikko anto hänelle uuden cosmon ilmatteeksi. Takasi hotellilla oltiin joskus puolen yön jälkeen et saatiin ihan hyvät noin 9 tunnin yöunet.

Sunnuntaina käytiin aamulla aamupalalla ja sen jälkeen luovutettiin hotellihuone. Saatiin kuitenki jättää auto sinne parkkiin, joten tavarat autoon ja eiku menoksi. Liikuttiin kävellen lähiseutua. Eka mentiin Hockey Hall of Fameen, joka on galleria jääkiekon historiasta ja kuuluisimmista ja vaikuttavimmista pelaajista. Eka käytiin siinä kaupassa joka on sen yhteydessä. Ja siellä meikä innostu ihan täysin! Näin siellä suomen pelipaidan, jossa luki suomeksi, että suomi! Olin saada sydärin ku näin sen. Täällä sitä vaan innostuu ihan sikana ku näkee jotai suomi juttua tai suomalaista tekstiä jossai ku se on niin ihmeellistä. Ei siihen ihan joka päivä törmää. Innostuin siitä niin paljon, että mun oli ihan pakko saada ostaa se! Oon siitä hyvin ylpeä. :D Sit jos meen täällä vielä Detroitin NHL peliin, niin tuun laittaamaan sitte sen pelipaidan päälleni. Onhan meillä sentään Filppula täällä. Aika cool, vai mitä. :D Shoppailu innostuksen jälkeen menin yksin käymään sit tän gallerian sisällä ku mun kaverit ei sinänsä ollu kiinnostunu jääkiekosta eikä ne halunnu maksaa sit sitä sisäänpääsymaksua. Ehdottomasti kohokohta koko galleriassa oli Stanley Cup pokaali. Sitä parempaa versiota nimittäin säilytetään siellä. Tää on se versio, joka on pelaajien mukana jäällä ja joka on kaikissa valokuvissa. Sit se toinen versio on vähän huonompi kuntosempi ja se sit kulkee pelaajien mukana saunat ja sun muut vähän vähemmän hohdokkaat paikat läpi ja on voittaja joukkueella. Löysin sieltä sit pari suomalaista nimee, Selänteen, Kurrin ja Tikkasen. Siihen ei ollu vielä tullu sitä uusinta Detroitilta eli en nähny Filppulan nimee siinä. Sit pyysin yhtä naista ottaa kuvan musta ja pokaalista. Olihan se hieno. :)

Sieltä jatkettiin historialliselle kaupungin alueelle, jossa oli vanhoja rakennuksia ja kauppoja. Siellä näin yhdessä kaupassa marimekkoa. Olin taas saada sydärin! Siis ihan oikeesti, marimekkoa oli Torontossa kaupassa. Näin mää sitä jossai muuallaki täällä usassa ettei se nyt sillee oo ihme. Tää vaan oli sellanen pikkunen erikoistarvikekauppa keskellä historiallisia rakennuksia, niin en todellakaa odottanu näkeväni siellä marimekkoa. Sieltä käveltiin syömään ja sit viimeseksi mentiin maailman korkeimpaan vapaasti seisovaan rakennukseen. Hyvällä säällä sieltä näkee Niagaran putoukset ja Nykin osavaltion pohjoisosaa. 447 metriä oli korkein paikka, johon ihmiset pääsi. Oli aika makeet näkymät. Ja hurjaa oli ku noin 350 metrin korkeudessa pääsi kävelee sellasen lasin päälle, josta oli suora näkymä maahan. Se tuntu aika hurjalta. Tornin jälkeen suunnattiin hotellille hakee autoa ja kotiin päin. Kotimatkalla ku päästiin ulos Toronton keskustasta, törmättiin meidän matkan suurimpaan ongelmaan eli bensa-aseman löytämiseen. Ajettiin motarilta ulos exitistä, jossa oli bensa-aseman kuva. No, aikamme ajettiin siinä lähellä eestakasi, mutta ei näkyny eikä ollu etes mitää kylttiä missää. Todettiin, että mulla ei riitä bensa vaan kruisailla eestaas, joten ei muuta ku kysymään. Ajoin ekan talon pihaan ja siellä oli vaan pihalla valot mutta talo oli pimee, joten todennäköisesti kukaan ei ollu kotona. Seuraavan talon pihaan ja siellä kävi hyvä tuuri ku joku mies oli pihalla. Ei tarvinnu mennä ovikelloa soittaa. Kävin sitte kysymässä et miten mää löydän bensa-aseman täältä ja hän sitte ystävällisesti neuvo meidät sinne. Ei ois kyllä ikinä ite osattu ku se oli kuitenki jotai 3 kilsaa pois motarilta ja ois vielä pitäny osata kääntyä tietystä risteyksestä vasemmalle. No, bensaa kuitenki saatiin ja sit vaan kotia kohti. Nopean tullin jälkeen olin kotona joskus 11 jälkeen eli ei menny kovin myöhään.

Oli kyllä kiva reissu. Ja meidän suurimmat ongelmat oli bensa-aseman löytäminen ja Kanadaan pääsy eikä esim. meidän hotellin löytäminen Kanadan suurimman kaupungin keskustasta karttojen avulla, vaikka niin ois voinu kuvitella. Ehdottomasti koko reissun hauskin kohta oli ku oltiin lauantaina illalla hotellilla ihan yli väsyneenä ja sit puolalainen yritti saada sen konetta nettiin. Netissä oli joku vika ku se ei toiminu. Sit hän soitti vastaanottoon siitä pari kertaa ja valitti ja sit joku mies toi siihen piuhanki et sen voi yhdistää siihen koneeseen ettei käytä langatonta mut eihän se piuha passannu hänen tietokoneeseen. No, annettiin sitte sen olla ku ei me nyt välttämättä tarvittu nettiä. Mutta hauskin kohta oli, ku hän soitti varmaan neljännen tai kolmannen kerran vastaanottoon ja esitteli ittesä, et Hi, I m a girl with internet. :D Oltiin saksalaisen kanssa kuolla nauruun. Sit tää respan mies soitti ihan vaan yhden kerran sen takia meidän hotellihuoneeseen et se halus tietää et onhan kaikki hyvin. Joo, saatiin ainaki palvelua. :D Niagaran putouksista voin sanoo sen, että ehdottomasti ne kannattaa mennä näkemään ja Torontosta sen, että tykkäsin siitä enemmän Chicagosta. Jos saan valita et meenkö uudestaan Chicagoon vai Torontoon, niin Torontoon ehdottomasti. Tosi nätti kaupunki, niin ku kaikki muutki on sanonu jotka siellä on käyny.

Flussani kanssa selvisin ihan hyvin. Päivä päivältä tuli paremmaksi ja sen ainakaa lisää sairastunu reissun aikana. Et se ei häirinny mitenkää reissua. Selän kanssa vaan meinas olla ongelmia ku sen verran rankka ajo matka, mut särkylääkkeet on onneksi keksitty. Säänki kanssa meille kävi tosi hyvä tuuri ku ilman lämpötila oli varmaan jotai +0-10 astetta ja aurinko paisto Torontossa ihan koko ajan ja Niagaran putouksillaki vähän aikaa. Mut ei kuitenkaa satanu mitää. Tuuli oli vaan molemmissa paikoissa välillä vähän turhan kylmä, mutta sen kanssa pärjäs. Näin helmikuussa ois voinu käydä huonoki tuuri ja oltas saatu parin kymmenen asteen pakkaset mut ei onneksi saatu.

Sairastelua, sairastelua, sairastelua

2009-02-06T15:43:00.005+02:00

Tässä viikossa nyt ei oo hirveesti mitää kirjottamista, sillä ei oo tapahtunut yhtää mitää ku ollaan oltu kipeenä koko viikko. Maanantaina, tiistaina ja perjantaina kaks nuorimmaista oli kotona ja keskiviikkona nuorin. Eli torstaina ei ollu ketää kotona, mutta mää olin mun koulussa ja kuitenki ku meillä nyt on ollu taas 10-20 asteen pakkaset, niin ei sitte lähdetty nuorimmaisen kanssa päivällä mihinkää, ettei vaan vilustus uudestaan. Eli siis flunssaa on ollu ja kuumetta. Määkii on sitte siinä sivussa saanu tartunnan, mutta ainaki toistaiseksi ilman kuumetta, yskää ja nuhaa vaan. Kotona ollessa ollaan katottu leffoja ja muita lasten ohjelmia telkkarista, väritetty, pelattu pelejä ja sit lapset nyt on leikkiny keskenäänki ja tietenki nukkunu ku ovat kuumeessa. Eli mulla jäi nyt sitte käymättä spinningi maanantai aamuna, yoga keskiviikko aamuna ja perjantai aamun sali reissu. Pääsin onneksi kuitenki spinningiin keskiviikkona (se on illalla) ku rupes jo tuntuu selässä tosi kipeeltä ku en ollu liikkunu neljään päivään yhtää. Mulla voi selkä heti paljon paremmin ku sen kanssa pääsee liikkumaan. Normaalisti liikun sen kanssa tosi monta kertaa viikossa, niin sitte se heti suuttuu, jos jää neljäki päivää väliin ilman liikuntaa. Torstai iltana kävin tenniksessä ja ens viikolle lupasivat sen mailan mulle sieltä. Tilasin sen viime viikolla ja sanovat et menee pari viikkoa, et ehkä nyt sitte ens viikon torstain tunnille saan jo oman mailan. Tiistai aamunaki onneksi pääsin kouluun ku hostisä oli niin ihana, että jäi pois töistä pariksi tunniksi aamulla, et mää pääsin kouluun. Siellä sainki kohteliaisuuden ku yks mies (tää jonka kanssa keskutelin aikasemmin, et missä suomi sijaitsee) kysy, että minkä ikänen oon. Sit ku sanoin että oon 21, niin se sano, että ihan oikeesti, mää luulin, että sää oot 18. :D Ja 18 pitää olla että etes pääsee tohon kouluun sisään. Siitä se järkytty suuresti ku mää olin sit vanhempi ku se. Se nimittäin täyttää vasta tänä vuonna 21. Perjantai iltana kävin sit pelaa jääkiekkoa ku oli oikeesti taas pakko päästä liikkumaan tän selän kanssa. Sain kolme fania yleisöön; brasillialaisen, saksalaisen ja meksikolaisen. Ku ne kerto, et tulevat kaikki katsomaan mun peliä, olin, et ihan oikeestiko. No, saahan tonne tulla. Mää tosin oon keränny varmaan eniten yleisöä. Yleensä siellä ei nimittäin oo ketään katsomossa ja yleensä ku siellä joku on, niin se on katsomassa mua ja mulla nyt on ollu jo aika monta katsojaa. Pelattiin valkosia vastaan 1-1. Ihan hyvä peli oli ja kiva oli pelata.

Keskiviikkona katottiin tytön kanssa Joulupukki ja noitarumpu leffa, jonka saivat lahjaksi pukilta. Tyttö tykkäs siitä kovasti ja se halus ehdottomasti näyttää sen perjantaina veljelleen ku olivat molemmat kotona. Pikkuveliki tykkäs kovasti. Eli joulutunnelmissa ollaan myös oltu tällä viikolla ja hyvän lahjan osas pukki tuoda. :)

Tosi hyvään saumaan tää munki sairastuminen sattunu, sillä lähden nyt viikonlopuksi kahden kaverin (puolalaisen ja saksalaisen) kanssa Niagaran putouksille ja Torontoon. Tarkotus on lähtä aikasi lauantaina aamuna ja tulla takasi sunnuntaina, todennäköisesti aika myöhään. Ja mun on vielä tarkotus olla kuskina ku mennään mun autolla ja oon nyt kamalassa flunssassa. Toivottavasti ei nostata kuumetta. Kirjotan sitte Kanadan reissun tänne omaanaan alkuviikosta, mikäli nyt etes selviän hengissä koko reissusta tän mun vointini kanssa.

Tammikuu oli ja meni

2009-02-01T23:43:00.005+02:00

Tällä viikolla säätila oli hyvin talvinen. Joka päivä on ollu 10-20 astetta pakkasta ja lunta saatiin joka päivä lisää, et meillä on ihan hyvin lunta nytte. Tosin yhdessä yössä saatiin taas melkeen kevät meille. Sunnuntaina nimittäin oliki yhtäkkiä melkeen 10 astetta lämmintä, aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja oli ihan kevät ilma. Näin ne säätilat meillä vaihtuu. Vähän nopeempaa ku suomessa.

Tällä viikolla ei tapahtunu mitää kovin ihmeellistä eli välttämättä ei ole luvassa kovin pitkä kirjoitus. Mutta puretaan nyt kuitenki tänne, niin saan tästä sitte itsellenikin päiväkirjaa muistoksi.

Maanantai alko taas ahkerasti spinning tunnilla ku olin vieny lapset kouluun. Iltapäivällä tehtiin tytön kanssa kakkupohja valmiiksi mun tiistain kakkukurssille. Tyttö on kyllä niin ihana ku se innostuu siitä, että pääsee leipomaan. Vaikka sinänsä kakkupohja ei ole kovin suuritöinen, mutta hänelle se on iso asia. Illalla sitte tein läksyjä tiistaiksi.

Aamulla olin koulussa ja kiusasin yhtä miestä, joka ei tienny missä on suomi. Ja ihan vaan sen takia kiusasin sitä ku siellä oli viime viikolla Ferrarin takki päällä ja siellähän on Kimi Räikkönen (kai se siellä vielä on, entinen työkaveri ei oo hoitanu hommiaan ku en oo enää ajantasalla formuloista :D), mut kuitenki Räikkönen on suomesta ja hän kehtas mulle väittää että ei tiedä missä suomi on. Sanoin sille, että miten voi mahdollista, että et tiedä et missä on suomi ja kuljet täällä ferrarin takki päällä ja siellä on suomalainen kuski. Sit se vaan sano jotai, en mää oo kovin hyvä maantiedossa. No, sitte lähdettiin selvittää et mistä se suomi löyty. Ensiksi mää aina yritän tarjota ruotsia ja norjaa, et sanooko ne mitää. Sit jos ne ei sano mitää, niin sitte tarjoan venäjää. Tälle tyypille nyt venäjä vasta sano jotai, ja sit se sano, että ei sillä nyt oo väliä et onko Räikkönen venäjältä vai suomesta. Mää sanoin, heti et kyllä sillä kuule on. Pyh, siinäki mulla luokkakaveri. En muista et mistä hän on kotosi, mut varmaan jostai ihme ähläppi maasta ku mää oon ainaki ainut eurooppalainen.

Tiistaina käytiin iltapäivällä tytön kanssa uimassa. Ei oltukaa käyty pitkään aikaan ja oli kyllä kivaa. Sit siellä oli yhtä aikaa joku espanjaa puhuva nainen 2,5 vuotiaan tyttönsä kanssa. Sen kanssa sitte siinä vaihdoin muutaman sanan "meidän" lapsista. Täällä tosi moni sanoo mua tytön äidiksi, et varmaan tämäkin nainen luuli, että oon hänen äiti. Kouluunki ku meen häntä hakee, niin sieltä kuuluu monesti, et sun äiti tuli hakee sua. En jaksa aina kaikille korjata ku ei ne sinänsä tee sillä tiedolla mitää, eikä jaksa selittää sitä pitkää litaniaa kaikille, et mitä oikeesti teen täällä ja miksi. Ja tyttö nyt on niin sulonen, et ei tarvi korjatakaa sitä väärinkäsitystä. :) Illalla mulla sitte oli vika kerta mun kakkukurssia. Tehtiin lopputyökakku, joka on näkyvillä mun leivontablogissa. Ihan tyytyväinen olin lopputulokseen. Sinänsä harmi ku mun kakkukurssit on nyt käyty, sillä tykkäsin niistä kyllä kovasti. Mutta toisaalta tää mun nykynen enkun kurssi on kyllä sen verran työllistävä, että ei kyllä välttämättä riittäs aikaakaa enää kakkukurssille.

Keskiviikkona tein aamulla läksyjä ja sitte yogaan reippaasti. Oli taas kyllä tosi kivaa. Oon suunnitellu et voisin ottaa sitä sitte kaks kertaa viikossa ku koulu loppuu ja ei oo enää läksyjä mitä tehdä. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa vaan kotosalla. Illalla menin sitte spinningiin ja juttelin yhden naisen kanssa, joka käy maanantaina mun kans myös samalla spinningin tunnilla. Sinänsä hassua et meillä on just samat spinning tunnit eikä kumpikaa käy enää kolmannella tunnilla.

Torstaina olin aamulla koulussa ja meillä oli ekat kokeet siellä paikan päällä. Olin onneksi ihan hyvissä ajoin ja sain yhtä paljon aikaa kokeeseen ku kaikki muutkin. Iltapäivällä mentiin tytön kanssa käymään hands-on museossa. Ei oltu sielläkää käyty pitkään aikaan ja oli kivaa. Se on tosi kiva ku ne vaihtaa siellä niitä näytillä olevia juttuja kohtuu usein, niin nyt siellä oli taas paljon kaikkee uutta jota ei oltu nähty. Illalla kävin mun tenniksessä ja sain jopa päätettyä et minkälaisen mailan ostan itselleni. Oon niitä nyt tässä testaillu koko tammikuun ja nyt sitte torstaina päätin, et tän haluan. Ei riitä enää järki miettiä et onko tää nyt parempi ku tää ja entäs sitte tää toinen. Joku maila vaan joka tuntuu hyvältä ja that s it. Turha tehä asiasta sen vaikeempaa. Saan sen sitte viikon tai kahden sisään ku niillä ei valmiiksi ollu siellä yhtää.

Perjantaina kävin aamulla salilla nostamassa painoja. En ollukaa nostanu painoja vähään aikaan. Oon kyllä liikkunu ja tehny raskastaki treeniä, mutta en oo painoilla treenannu. Tuli sitte vedettyä ilmeisestikin aika kova treeni, sillä lauantaina ja sunnuntaina en meinannu päästä portaita ylös enkä alas, enkä voinu nostaa käsiä kunnolla ylös enkä nauraa ku vatsalihakset jumissa. Eli jokainen mahdollinen lihas kipee. Oli kyllä arvattavissaki, vaikka venyttelin, ku oli sen verran pitkä tauko painojen nostosta. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa kotona ja lähdettiin sitte poikien tultua koulusta taekwondoon. Illalla pelasin vielä jääkiekkoa, tosin vasta 11 aikaan illalla, et aika väsynyt olin. Voitettiin 6-1 ja mää tein kaks maalia, mutta ei ollu kovin kiva pelata ku meillä oli maalivahtina ekaa kertaa tyyliin joku 8 vuotias poika. Toinen maalivahti oli ihan aikuinen nainen. Ekassa erässä tää poika oli vastustajien maalissa ja me tehtiin sinne kolme. Määkii tein yhden ja ois pitäny olla tekemättä. Sovittiinki sitte että ei tehdä enää yhtää ku meitä rupes käymään tää pikku poika niin sääliksi. Sen isä oli vielä katsomossa kannustamassa sitä. Sitte toiseen tää pikku poika tuli meidän maalivahdiksi ja ei päästäny yhtää. Tosin peli kyllä pyöri aika paljon vastustajan päässä ku me nyt vaan oltiin parempia. Sit tää pikku poika oli hyvä ku se vaan makas siellä mahallaan ja selällään ja heilutteli mailaa, että on tylsää. :D

Lauantaina hostäiti vei vanhimman pojan hänen kaverin synttäreilleen ja oli nähny siellä sen naisen, joka omistaa niitä hevosia tuossa meidän lähellä. Hän oli sitte menny juttelee hänen kanssaan ja kysyny, että josko mää voisin käydä hoitaa niitä. Nainen oli luvannu, että saan tulla. Vähän kivaa! :) Tällä hetkellä niillä on kaks hevosta ku poni oli ihan vähän aikaa sitte jouduttu lopettaa, mut uusi poni on kuulemma tulossa hoitoon joskus tässä keväällä. Hän oli luvannu, että saan mennä sinne melkeen ihan millon vaan ku soitan ja varmistan, että ovat kotona. Nyt vaan pitää sitte fiksata, et saan johonki väliin aikaa. Pitää sitte viimestään ens viikonlopun jälkeen mennä, et jos ei viikolla kerkee ku lähdetään sinne Niagaran putouksille ja Torontoon, niin siinäki on jo tarpeeksi järjestämistä. Kiva kuitenki tietää, et voin mennä sinne ainaki niitä heppoja rapsuttelee. :) Illalla oli suomalaisten biljarditurnaus yhdellä suomalaisella perheellä ja mää menin sinne omalla autolla, niin pääsin sitte pois ku halusin. Siellä oli tosi paljon uusia kasvoja ku olin sillon Chicagossa ku meillä oli suomalaisten saunabileet. Ja yks suomalainen perhe, jonka olin nähny vaan Halloweenina, oli vähän, että oot sää oikeesti se sama tyyppi, ku sillon mulla oli se musta peruukki päässä. Sit juttelin vähän pidempään yhden suomalaisen naisen kanssa ja kävi ilmi, että hän on käyny lukee mun leivontablogia. Olin vähän, et hetkinen. Siis ihan julkinenhan se on, että ei siinä mitää, mut aina yllättää ku tapaa jonkun sellasen joka sitä käy lukee ja kehuu mun aikaansaannoksia. Lähdin sieltä sitte joskus 10 aikaan ja ajoin suoraa Ann Arborin downtowniin ja lähdettiin saksalaisen kanssa baariin. Samassa paikassa oltiin ku viimeksiki ja oli ihan hyvä meno. Tosin sitä ennen käytiin katsoo yks baari, johon aina jonot ulkona. Siellä ihmiset jonottaa sinne, et pääsee sisään heti ku joku tulee ulos ku se on niin täys. Oltiin siinä ennen 11, et meidän ei tarvinnu jonottaa mut heti vähän jälkeen 11 siinä oli pitkä jono ja ihmiset odotti, että joku tulee ulos sieltä. Tosin me ei ymmärretty et miks sinne oli semmoset jonot ku sinänsä kokemus ei ollu kovin lupaava ku siellä oli kirjaimellisesti valot päällä baarissa! Se oli aika järkyttävää. Sisäänpääsymaksua ei tarvinnu maksaa ja ehkä siellä on halpaa sitte juoda. En tiedä ku oltiin molemmat selvinpäin. Kivoja ihmisiä siellä oli ku siellä näytti tosi paljon olevan paikallisia nuoria, et ehkä ne menee sinne vaan tapaamaan kavereita. Tanssilattiaa ei sieltä nimittäin löydetty. Lähdettiin sitte aika pian pois ku ei ollu kovin kotoisa olo.

Sunnuntaina kävin tapaamassa mun ens viikonlopun reissun kavereita ja vähän suunniteltiin et mitä sitte Torontossa halutaan nähdä ja monen aikaan lähdetään lauantai aamuna. Karttoja ja reittejä pitää tulostaa paljon mukaan, sillä mulla ei oo navigaattorissa kanadan karttaa ja me mennään jo detroitista kanadan puolelle, että jostai 6 tunnin matkasta ajetaan tunti usan puolella. Tällä hetkellä on sellanen suunnitelma, että ensin ajetaan lauantaina Niagaran putouksille ja sitte sieltä Torontoon ja sunnuntaina kotiin. Torontossa käydään ainaki siellä korkeessa tornissa ja jääkiekkomuseossa. Oli meillä muitaki paikkoja, mutten muista niitä enää. Sunnuntaina illalla tuli sitte amerikkalaisen jalkapallon finaalipeli. Ihan hullua ku jotkut firmat tekee ihan tota varten mainoksia, jotka maksaa monta miljoonaa eikä niitä näytetä ku ton pelin aikana vaan. Ja sitte tv firmat on jo monta kuukautta mainostanu, että osta uus tv, niin pärjäät tän finaalipelin yli. Meilleki oli tarkotus, että jos hostäitin veli tulee perheineen kattomaan sitä, mutta sitte keskimmäiselle nousi korkea kuume, joten he eivät sitte tulleet.

Tällä viikolla tein suuria päätöksiä, jotka aattelin kertoo tällee lopuksi. Oon nimittäin varannu mun 13. kuukaudelle vähän matkoja eripuolille amerikkaa eli en oo tulossa suomeen heti heinäkuun alussa, vaikka työt loppuuki sillon. Oon varannu kaks eri matkaa. Yhden Nykin seudulle, jossa oon viikon ja tuun näkemään Washington D.C.:n, Bostonin, Philadelphian, Paltimoren, Provincen ja itse Nykin tietenki. Sieltä lennän suoraa Los Angelesiin ja sielläpäin kestävä reissu on sitte kaksi viikkoa. Liikkelle lähdetään Los Angelesista ja mennään Grand Canyonille, Las Vegasiin, San Fransiscoon ja sitte lähdetään menee länsirannikkoa ylöspäin kunnes ollaan Seatlessa asti, joka on meidän viimenen matkakohde ja se on melkeen kanadan rajalla. Eli sitte nään käytännössä koko usan länsirannikon. Vähän kivaa! :) Oon todella todella innoissani noista matkoista! Mun viimenen matkapäivä on sitte elokuun 1., että joskus sen jälkeen sitte tuun suomeen. Eli puolen vuoden päästä tähän aikaan mun matkat on ohi, kamalaa. Just itseasiassa tällä viikolla tajusin, et mulla on mun koulua täällä enää kolme kuukautta, sitte ku se on ohi, niin mulla on 6 viikkoa sillee, että lapset menee vielä kouluun, mutta mää en ja sit ku lapset pääsee kesälomalle, niin mulla on noin kolme viikkoa jäljellä ja sitte lähden mun reissuihin ja oon jo kohta suomessa. Kamalaa, ihan sika vähän aikaa jäljellä. Tässä iskee oikeesti jo kohta kriisi. Tosin tän ku poikaystävälle kerroin, niin hän meinas, että älä nyt vielä mitää kriisiä saa, että on se kuitenki vielä niin kaukana. :) Siis oikeesti ihmiset, nyt on jo helmikuu ja se menee aina sika nopeesti ku se on niin lyhyt kuukausi. Sit onki jo melkeen kesä. Oi voi.

NBA peli ja sakon hoitoa

2009-01-26T01:53:00.000+02:00

Viime viikolle olin unohtanu kirjottaa, että kävin ajokorttipaikassa hakemassa mun täysi-ikäisten ajokortin maanantaina. Tai siis ne otti uuden kuvan siihen ja piti maksaa 9 taalaa ja sitte sain sen lauantaina postissa. Eli nyt mulla on täysi-ikäisten ajokortti ja ku menin sillä ekan kerran baariin tämän viikon lauantaina, niin ei se etes kattonu sitä läheltä. Katto vaan että se on oikein päin ja that s it. Ei sen etes tarvinnu ottaa käteen sitä ja kattoo. Hyvin helppo juttu.

Tää viikko siis alko aika leppoisasti ku en tehny töitä maanantaina ollenkaa. Lapsilla oli vapaapäivä jonkun pyhäpäivän takia ja hostäiti oli kans vapaalla. Aamusta mää menin mun spinningin tunnille ja sieltä jatkoin suoraa ostariin vaihtaa mun kenkiä, joka olikin pieni projekti. Ostin nämä kengät nimittäin tapaninpäivänä alennusmyynneistä ja menin niitten kanssa sitte Las Vegasiin. Siellä kuitenki jouduin toteamaan, että en voi pitää niitä ku toisessa kengässä oli just pikkuvarpaan kohdalla kamala rytty siinä kankaassa, joka hiersi koko ajan varpaaseen. Ja se oli ihan liimausvirhe, et se kangas oli liimautunu huonosti, joten sitä ei paljoa fiksailtu. Kuittia mulla nyt ei tietenkää enää ollu tallessa ja ne makso 15 taalaa, joten ajattelin antaa niitten olla. Viime sunnuntaina menin kuitenki ekaa kertaa sen jälkeen tonne meidän ostarille ku tapasin siellä mun puolalaisen kaverin, joten ajattelin sitte vaan käydä kysymässä et voinko vaihtaa niitä kenkiä. Selitin mun tilanteen ja sanoin, että mulla ei oo kuittia enää. Nainen sano, että ei se mitää. Tuo ne vaan tänne, niin voit vaihtaa ne. Maanantaina sitte suuntasin tänne kenkäkauppaan uudestaan ja vaihdoin ne. Katoin vaan, että ne on samaa kokoa ja tällä kertaa ei ole ryppyjä. En sovittanu jalkaan ku tiesin jo, että se koko passaa. Tulin kotiin ja laitoin ne jalkaan ja heti huomasin et eihän nää pysy mun jalassa, että miten nää voi olla näin isot. Katoin kokoa uudestaan ja siellä luki, että 6 W. Mun koko siis on 6, mutta ilman tuplaweetä. Eli olin ostanu leveän jalan kengät ja eihän ne mulla nyt pysy jalassa. No, ei muuta ku illalla lähdin takasin ostarille ku halusin saada asian pois päiväjärjestyksestä. Sinne päästyäni, niillä ei enää ollu just niitä kenkiä mun kokoa ja halusin just ne. No, sitte myyjä katto koneelta, että missä ois lähin paikka, jossa ois yhdet mun kokoset. Kerranki kävi hyvä tuuri ja lähimmäisessä mahdollisessa liikkeessä oli ne. Se oli jonkun 10 minuuttia ostarilta ja jonkun 10 minuuttia meiltä kotoa eli ei kaukana. Enkä etes tienny että sielläki on tämä sama kenkäliike ja se on jopa lähempänä ku toi ostarin kenkäliike, joten taidan rueta jatkossa käyttämään sitä. Mää oon nimittäin ostanu kaikki mun kengät sieltä ku en vaan löydä mistään muualta. Meen aina sinne ku tarvin kenkiä. Nyt mulla siis on ne samat kengät, oikeeta kokoa ja ilman ryppyjä mutta vastustivat kyllä niin paljon, että saa nähä et oliko ne kengät sitte mulle tarkotettu ollenkaa. Sen aika näyttää. Tän kenkä härdellin lisäksi kävin ostarilla moikkaa toista suomalaista, joka on siellä töissä yhdessä liikkeessä. Se tän perheen edellinen au pairi. Hän pääsi sitte just tauolle ja ehdittiin vähäksi aikaa istahtaa syömään. Sieltä tulin kotiin ja tein läksyjä tiistaiksi. Illalla mun kenkä metsästyksen jälkeen menin käymään mummilla ja ukilla ku mulla nyt on taas ollu tää selkä niin kipee. Sunnuntaina oli niin kipee, et tuntu etten saa henkee. Mummilla ja ukilla sitte on sellanen joku selkäkippi, jossa roikotetaan sua pää alaspäin (kirjaimellisesti!) ja sitte sen pitäs poistaa painetta selästä. Mua ei oo oikeesti ikinä ennen roikotettu 180 astetta pää alaspäin. Ihan kamala kokemus päässä ku veri meni päähän. Selän vaikutuksista nyt en tiedä ku oon ollu vaan tän yhden kerran. Pitäs käydä useammin niin vois jotai sanoo. Ja siihen veren menemiseen päähän kyllä tottuu, et ehkä seki sitte siitä helpottas.

Tiistaina mulle selvis koulussa vähän lisää tietoa meidän kurssista. Viime kurssillahan mulla oli kans kolmesta eri aiheesta kokeita ja melkeen yks jokaisesta joka viikko eli kolme koetta viikossa. Sama juttu tässäkin kurssissa, et se ei oo sinänsä uutta. Mutta viime kurssilla me tehtiin kaikki aina tunnin alussa, että riitti vaan, että olit paikalla tunnilla, niin sait kokeet tehtyä. Ei sen kummempaa muistamista vaatinu. Mutta nyt me tehdään kaikki kolme eri tavalla. Yks tehdään joka torstai aamu ens viikon torstaista alkaen tunnilla, toinen pitää tehdä jonkun tietyn ajan sisällä (vajaa viikko) netissä sun omalla koneella ja kolmas pitää mennä tekemään meidän koulun testing centeriin jonkun tietyn ajan sisällä (noin puoli viikkoa) sun omalla ajalla. Siinäpä sitä sitte ollaanki, että muistaa, että mikä koe piti tehä millonki ja mihin ja oonko jo tehny ton vai en. Ja tosi paljonhan tää kurssi nyt muutenki työllistää. Tunnilla on tosi tappava tahti, joten kotona joutuu käymään läpi asioita uudestaan, jotta pääsee kärryille. Ja sitte vielä ku me ei etes mennä tuota kirjaa järjestyksessä läpi. Välillä ollaan sivulla 20 ja sitte sivulla 150 ja sitte taas 22. Jotenki tuntuu kauheen sekavalta koko systeemi, etten saa sellasta selvää mielikuvaa mun päähän et miten ne asiat nyt menee ja liittyy toisiinsa. Tähän keksin sitte sellaisen ratkaisun, että kirjotan joka tunnin jälkeen sillä tunnilla käydyt asiat vihkoon just niin ku mää ne tajuan. Käyn niitä läpi kirjasta ja yritän suomestaa ne enste omaan päähän, et tajuan ne ja sitte vielä laittaa vihkoon ylös. Näin saan mun vihon ainaki menemään järjestyksessä ja voin jopa säilyttääkii jonkunlaisen mielikuvan siitä, että miten ne asiat menee. Kyllähän toi hirveesti työllistää mua lisää, mutta ei auta. En tykkää siitä tunteesta, että mulla ei oo hyvää mielikuvaa päässäni asioista. Tän vihon tekemiseen, sitte ensimmäisen neljän kerran jälkeen, meniki koko perjantai. Eli oikeestaan koko perjantain, mitä mulla oli vapaa-aikaa, tein tota vihkoa ja pänttäsin kielioppia, että sinänsä ihan hyvä perjantai. Jatkossa siihen nyt ei mee enää yhtä paljon aikaa ku teen sen vaan reippaasti joka tunnin jälkeen.

Tiistai iltana mulla sitte oli mun kakkukurssi. Tämän kertanen kurssi ei vaatinu hirveesti valmisteluja ku harjoteltiin tekemään erilaisia kukkia gum pastesta. Eli ei kakkua tällä kertaa. Ens viikolla on sitte vika kerta tätä kurssia ja sitte on mun osalta kakkukurssit käyty, paitsi se nyt yks kerta nyt odottaa vuoroaan ku missasin se madonnan keikan takia. Ens viikolla tehdään siis lopputyökakku ja sitä varten on pitäny valmistaa kotona kukkia, et niitten parissa sujui sitten viikonloppuna aikaa. Kävin lauantaina täällä mun kakkukurssipaikassa ku siellä oli joku brownie demo, että siellä piti saada vinkkejä brownien valmistukseen. Se oli kyllä tosi outo eikä oikein toiminu niin ku oletin, että siitä ei tarvitse kertoa sen enempää, mutta sitte tää joka piti tätä demoa, niin sano vetäväsä helmikuussa kakkoskurssin näistä kakkukursseista. Ja just sieltähän mää missasin sen yhden kerran. Selitin hänelle sitte asiani ja sanoin, että mun opettaja sano, että voin vaan sitte tulla käymään tän yhden kerran jonka missasin ku oon kuitenki maksanu kaikista neljästä kerrasta. Hänelle se ei käyny ollenkaa. Oli kyllä hyvin törkee ja hankala ihminen. En oo todellakaa menossa käymään sitä mun puuttuvaa kertaa hänen tunnille. Jos sitä ei enää mun opettaja pidä ennen ku lähden täältä, niin olkoot sitte. Opettelen mielummin vaikka ite kuhan ei tarvihe ton tunnille mennä. En oikeesti ymmärtäny että mikä siinä nyt oli noi vaikeeta ku ei tuntunu sille käyvän mitenkää päin se, että kävisin vaan sen yhden kerran. Mun mukana ollut saksalainenki kaveri ihmetteli, että mistä nyt oikein kiikasti.

Keskiviikkona menin aamulla selvittää jonnekin oikeustalon tyyliseen paikkaan mun sakkoa. Halusin käydä sanomassa, että miten se oikeesti meni se tilanne ja miks en nähny sitä hemmetin kylttiä. Ja vaarana ei kuitenkaa ollu, että ne nostaa sitä mun sakkoa, ettei sinänsä kovin suuri menetys jos ei mitää tapahdukaa. Ne ois voinu joko unohtaa koko sakon, pisteet tai molemmat tai sitte osan pisteistä tai sakosta. Täällä kertyy ajokorttiin pisteitä ku saa sakkoja ja sitte ne nostaa jossai määrin sun vakuutusmaksuja, mutta mua se nyt ei kosketa ku mun nimissä ei oo täällä yhtää autoa. Mun tapauksessa ne ei voinu unohtaa mun pisteitä mutta pienensivät sakkoa 30 taalaa eli lopputulos oli se, että maksoin 100 taalaa siitä. Mutta oli kyllä elämäni kamalin kokemus ikinä, että toi 30 taalaa ei todellakaa tunnu missää. Näin jälkeenpäin ajatellen oisin mielummin maksanu sen 130 taalaa ja jättäny ton kokemuksen kokematta. Mutta teitä varmaanki kiinnostaa et millanen tää mun kokemus oli, niin rupeen nyt sitä sitte purkaa. Eli siis menin sinne heti aamusta reippaana ku tää muutenki oli auki vaan aamusta pari tuntia. Heti ovella oli kyltti, että ei saa viedä kännykää eikä kameraa sisälle vaan ne piti jättää johonki lokeroon säilytykseen. Ja sitte mentiin turvatarkastuksen läpi, niin ku lentokentillä. Sit löysin tieni oikeeseen huoneeseen ja kerroin, että miksi oon täällä. Sieltä sitte käskettiin mennä viereiseen huoneeseen kertomaan mun asia eli siis se, että mitä halusin sanoa lauantaista. Menin sinne ja sain kamalan järkytyksen. Se oikeesti oli niin ku oikeussali! Voi jestas! En mää nyt ihan oikeuteen asti tän jutun kanssa halunnu. Elämäni eka kerta ku oon ikinä ollu oikeussalissa asianomaisena ja seki piti vielä hoitaa enkuksi. Loistavaa. Siellä oli yks mies ku menin sisään ja ootin sit vuoroani. Sit tuli mun vuoro ja tää tuomari joka istu korkeella musta viitta päällään kutsu mut sinne eteen. Sit mun piti seisoa sellasessa "puhujanpöntössä" suoraa tän naistuomarin vastapäätä ja kertoa että mitä mulla oli sanottavaa. Ku sain asia sanottua tää tuomari sano, että ei voi tehdä mitää mun pisteille mutta alentaa mun sakkoa 30 taalaa ja kysy, että onko se ok. Sanoin vaan, että joo se on. Siinä vaiheessa millää muulla ei ollu väliä ku sillä, että halusin vaan pois sieltä paikasta mahdollisimman äkkiä. Lähdin pois salista, maksoin sakkoni ja häivyin koko paikasta vannoen, että en mee enää ikinä sinne. Sen jälkeen hain autoni ja vaan ajelin ympäri Ann Arboria sen tarkempaa tietoa että mihin oon menossa. Piti vaan saada nollattua itteni koko kamalan jutun jälkeen. Oli niin ahistava olotila. Pienen ajelun jälkeen menin sitte mun yoga tunnille jossa nyt kaikki sitte viimestään unohtu. Tän viikon yoga tuliki hyvään saumaan ku sain sitte siellä rentouduttua ton kamalan kokemuksen jälkeen.

Keskiviikkona käytiin tytön kanssa ostarissa ku hän kysy jo tiistaina että millon mennään sinne leikkipaikkaan. Lupasin sitte keskiviikkona viedä, joten siellä siis oltiin joku tunteroinen ja tyttö oli onnellinen. Hän ei ookaa pitkään aikaan ollu oikeesti niin älyttömän hyvällä tuulella. Vaikka tosi hyvällä tuulella hän oli koko viikon, että ei sinänsä. Illalla mulla oli sitte mun spinningi ja taas kyllä mentiin eikä meinattiin. Ja oli tosi kivaa. :) Tykkään siitä just sen takia. Tunnilla aina aattelee, et oon mää ihan ääliö ku tuon itseni vapaehtoisesti joka viikko tänne tapettavaksi, mutta sitte tunnin jälkeen on ihan mahtava fiilis tosi pitkään.

Torstaina oltiin tytön kanssa vaan kotosalla päivä. Illalla mulla oli mun tennis ja oli taas kivaa niin ku aina ennenki. Tykkään siitä meidän opettajasta ja se on niin huippu ku se oikeesti ihan vaan mun nimen takia yrittää opetella ärrää. :D Ei se nyt ihan hirveeltä enää kuulosta, et eiköhän se sieltä tuu.

Perjantaina siis oli tää mun kielioppipäivä. Tytön kanssa käytiin vähän asioilla iltapäivällä ja tultiin kotiin. Illalla mulla sitte alko mun uus jääkiekkokausi täällä. Edellinen siis päätty viime viikolla ja nyt saatiin jo uusi kausi alkamaan ja uudet joukkueet. Oranseissa siis olen jälleen ja kolme samaa joukkuetoveria, loput uusia. Tosi kivoja oli nää kaikki uudet, et musta ainaki tuntuu ekan kerran jälkeen, et meillä on mukavampi joukkue ku viime kerralla, vaikka ei siinäkää kyllä mitää valittamista ollu. Tosi kiva oli pelata perjantaina meidän eka peli yhdessä. Pelattiin vihreitä vastaan ja hävittiin 1-0. Sinänsä jäi vähän harmittaa ku me oikeesti pyöritettiin ihan koko ajan ja mullaki varmaan tuhat maalipaikkaa mutta ku se ei mene, niin se ei mene. Ja sitte vihreet sai ihan lahjamaalin ku maalivahti laitto sen ite sisään. No, eipä siinä mitää. Hyvä peli se meiltä kuitenki oli. Ens kerralla sitte ehkä vähän paremmalla prosentilla saadaan niitä maaleja. :)

Lauantaina kävin siis mun saksalaisen kaverin kanssa siellä brownie demossa kääntymässä ja sen jälkeen vaan hengattiin ja odotettiin kello kolmea, jolloin oli puhe tavata puolalainen au pairi ja lähtä yhdessä naapurikaupunkiin ku siellä oli tän viikonlopun ajan menossa jääveistosnäyttely. Hengeillessa käytiin Dollar Tree nimiessä kaupassa. Se on sellanen paikka jossa on kaikki taalan. Ihan hirveesti siellä oli kaikkee sellasta, jota ei suomesta sais taalalla. Löysin sieltä myös kaikkee kivaa usa kamaa. Ku oon lähinnä ettiny usa kamaa enkä varsinaisesti tietyn osavaltion kamaa. Kyllä mää nyt Michiganinki kamaa haluan suomeen viedä, mutta myös usa kamaa. Siellä sitte oli mukeja ja kippoja usan lipuilla varustettuna ja taalan kappale, että ei nyt varmaan hirveesti käyttöä kestä, mutta viimestään sitte ku joku tulee tänne suomesta käymään, niin meen ostaa niitä suomeen ja voin sitte viedä niitä muistoksi omaan suomen kotiini. Oli ne kuitenki hienoja jos vaikka kirjahyllyyn laittaa. Siellä jääveistosnäyttelyssä oli väkee oikeesti ihan älyttömästi. Yksiki mies kysy ku pyydettiin sitä ottaa kuvaa meistä, että mistä ollaan kotosi ja ollaanko tultu ihan tätä jäänäyttelyä varten amerikkaan. Joo, niin varmaan ollaanki tultu. Sinne kuulemma tulee ympäri maailmaa ihmisiä sitä kattomaan. Just. Ei se mun mielestä nyt niin ihmeellinen ollu. Siis olihan siellä ihan älyttömästi hienoja veistoksia, en mää sitä sano, mutta kyllä sen nyt mun mielestä pitäs olla paljon enemmän, jotta lähtisin sitä kattomaan suomesta asti. Joku tunti kierreltiin ja räpsittiin kuvia ihmistungoksessa ja lähdettiin pois. Tosin pois lähteminen oli vähän ongelma. Mentiin saksalaisen kanssa mun autolle ja sitte yritettiin soittaa puolalaisella ja sen hosttytöllle, että missä te ootte ku tiet erkani jossai välissä siellä tungoksessa, mutta mun autolle päästyämme huomasimme, että hänellä olikin puhelin tippunu mun autoon. Great! Mää hain autoni ku sain pitää sitä siinä vaan viiteen asti ja rupesin kiertämään ympäri kylää samalla ku tää saksalainen metsästi heitä väen tungoksessa. Todella nopeesti ne kyllä löytyivät, että sinänsä ihan hyvä tuuri. Sieltä tulin kotiin ja illalla lähdin toisen saksalaisen kanssa baariin. Sieltä tulin kotiin nukkumaan eikä nyt ollu mitenkää erikoinen ilta eli ei tapahtunu mitää erikoista. Paitsi illan aikana sain tältä mun saksalaiselta kaverilta 40 taalaa siitä mun sakosta ku sain sen sillon ku vein häntä kotiin eli mun maksettavaksi jäi vaan 60 taalaa, et ei paha.

Sunnuntaina tein kukkia mun kakkukurssille. Oli kivaa. Tein kahta erilaista, jotka tuutte näkemään sitte mun leivontablogissa ens viikon aikana. Iltapäivällä lähdin saksalaisen kanssa Pistonsin NBA korispeliin. Hän tuli meille ja lähdettiin sitte meiltä mun autolla. Oltiin ihan ajoissa paikalla mikä oli hyvä niin saatiin helposti parkkipaikka ja löydettiin istumapaikat ilman väen tungosta. Itse pelistä voi nyt ainaki sanoo sen verran, että Pistons hävis ja en välttämättä halua mennä toista kertaa. Voin kyllä sanoa kaikille, että ehdottomasti pitää nähdä yks NBA peli, ei se niin tylsää ollu. Mulle parhaat hetket oli ne väliajat ja muut tauot ku sit siellä oli kaikkia tanssiesityksiä, voimisteluesityksiä ja sitte oli vähän huumoriaki mukana ku siellä oli tanssiryhmä todella lihavista miehistä, jotka loppuen lopuksi heittivät paidat pois. Voi jestas. Siinä vaiheessa meinas kyllä ollu huumori kaukana ku se oli todella ällöttävää. Itse pelistä parhaat hetket oli lopussa kaks vikaa minuuttia joita pelattiin varmaan 10 minuuttia ku yritettiin taktikoida ja pelata aikaa. Kotiin selvisin vasta 11 aikaan. Tää itse peli kesti jonkun 2,5 tuntia ettei sinänsä kovin paha, mutta takasi tullessa oli motarilla sattunu pieni kolari ja seistiin siellä puoli tuntia. Ihan tukossa oli motari ku normaalisti siinä on käytössä neljä kaistaa yhteen suuntaan, mutta tässä tapauksessa käytössä ei ollu oikeestaan yhtää kaistaa, vaan autot joutu menemään hyvin kapeesta yhdestä välistä. Ku me tultiin paikalle, niin itse kolarista ei ollu jäljellä ku yks auto ja paljon lasinsiruja ja muuta sotkua, joita ne siellä siivosi pois. Siellä on jonkun täytyny nukahtaa rattiin tai jotai ku tie oli ihan kuiva ja sula eikä lunta mailla halmeilla ja näkyvyys oli tosi hyvä ku ei satanu mitää.

Hyviä ja huonoja juttuja

2009-01-18T21:39:00.001+02:00

Tää viikko on kyllä ollu tapahtumien puolesta hyvin erikoinen. On ollu paljon uusia ja kivoja juttuja ja sitte yks todella iso asia ja ehkä coolein asia ever tapahtui lauantaina. Sit lauantaina tapahtu mun ehkä huonoin asia täällä, joten siis hyvin tapahtuma rikas viikko takana. Alotetaan kuitenki ihan alusta vähän purkamaan tätä viikkoa.

Maanantaina kävin aamulla spinningissä, johon nyt sitte on yhdistetty myös yläkropan treeniä. Se on tosi hyvä ja tehokas. Kivasti tulee koko kroppa treenattua. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa asioilla ja tultiin sitte kotiin leipomaan kakkupohjan mun tiistain kakkukurssille valmiiksi. Hän oli hyvin onnellinen ku pääsi pitkästä aikaa mittailemaan aineita ja sekoittelmaan niitä. Ei oltukaa leivottu mitää vielä joulun jälkeen ku vastahan he nyt tulivat suomesta. Kovasti hän halus leipoa lisää, joten kysyin sitte, että mitä hän haluais leipoa, et jos keskiviikkona sitte leivotaan ku meillä on aikaa. Vastaus tuli heti, että muffinseja, joten keskiviikkona meillä sitte oli muffinsipäivä. Valitsin sillee helpon ohjeen, että aineet on helppo myös hänen mitata ja niitä on helppo sekoittaa keskenään. Ennen leipomista vaan saatiin vähän itkua aikaan, ku hän on liian pieni rikkomaan kananmunia ja se oli hänen mielestään todella surullista. Kyllä hän ymmärsi, että on liian pieni eikä sen takia voi sitä tehdä, et hän ei väittäny mulle vastaan et haluaa kuitenki rikkoa niitä. Hyvin saatiin kuitenki muffinseja aikaan. Palataampas takasin maanantaihin. Illalla kävin shoppailemassa meikkejä ja hiusjuttuja. Nyt mun ei sitte tarvikaa ostaa täällä meikkejä enää ollenkaa. Meikkaan niin harvoin, että ihan hyvin pärjään noilla vaikka kuinka pitkään. Eli eipähän ainakaa niihin tarvitse enää rahoja tuhlata.

Tiistaina alko meidän koulu kolmen viikon loman jälkeen. Olihan tuo jo aikaki. Hyvä mun enkunki kannalta että koulu taas alko. Kyllähän mää nyt kavereita nään ja kaikkee mut ei tota koulua voi mikää korvata. On se kuitenki niin hyvä mun kielitaidon kannalta. Mulla siis on sama aika, sama paikka ja sama opettaja ja oikeestaan sama aiheki ku kieliopilla jatketaan. Tässä vaan nyt on vaikeemmat asiat ja kirja on 100 sivua paksumpi, joten etenemistahti on todella raju. Mutta toisaalta olen innoissani tästä kurssista ku mulla nyt ainaki on oikeesti haastetta tän kurssin kanssa. Tykkään haasteista ja ei täällä nyt käytännössä muita haasteita ole. Töitä tää kurssi tulee teettämään paljon enemmän ku edellinen ja kotiläksyjä kyllä tulee. Tän takia mää oon hyvin onnellinen, että mulla on nyt tammikuussa menossa mun vika kakkukurssi. Sit oon käyny kaikki paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin siellä Madonnan keikalla, mutta se nyt on vaan yks kerta eli ei paljoa sotke asioita. Tää kakkukurssiki kuitenki teettää kotona töitä ku aina sinne täytyy jotai valmistella. Tälle kerralle meidän piti tehdä kakku valmiiksi, joka tytön kanssa valmisteltiin päivällä. Ja tää kakkukurssi on aina just tiistai iltana ja mulla on koulua tiistaina ja heti sitte torstaina, joten siinä välissä on aika lyhyt aika tehdä läksyjä ja varsinki nyt ku niitä tulee paljon enemmän ku viimeksi ja tää kakkukurssi vie aina koko tiistai illan aikaa. Mulla nyt on tää enää kahtena tiistaina ja sitte se on ohi, joten saan sitte enemmän aikaa koululle. Enkä tuu nyt enää ottamaan mitää harrastusta tiistai illalle, niin saan aikaa koululle. Nyt sille on oikeesti pakko olla aikaa. Mutta vähän tosta koulusta vielä. Menin sinne 10 minuuttia myöhässä ku täällä oli ihan hirvee keli aamulla eli ihan vaan kelin takia olin myöhässä ja sille nyt ei voi mitää. Menin luokkaan, niin piti kyllä vähän aikaa miettiä että oonko oikeessa paikassa ku luokka oli ihan täys. Piti hakee käytävältä lisää tuoleja, että päästiin kaikki istuu. Olin hyvin ihmeissäni ku edellisellä kurssilla oli vielä tyhjiäki paikkoja, vaikka kaikki oli paikalla. Opettaja kyllä tosi sano, että hän ei tuu jakamaan kaikki papereita nyt ku se ei tiedä, että ketkä meinaa oikeesti opiskella ja ketkä ei, joten saatiin sitte loput paperit torstaina ku torstaina (opettajan tiedon mukaan) tuli paikalle neki, jotka oikeesti meinaa opiskella, joten torstaina pääsi jo ihan hyvin istuu, vaikka paljon siellä vieläki oli väkee.

Keskiviikkona varmistu sitte meidän Floridan reissu. Hostäiti varas meille lennot ja talon sieltä viikoksi huhtikuussa ku lapsilla on breikki koulusta. Mulla ei oo breikkiä, et joudun sit olee viikon pois just paria viikkoa ennen loppukoetta (ei hyvä juttu), mutta en halua missata tätä Floridan reissua kuitenkaa. Ihan tyhmähän mää nyt oon jos en mee sinne. Ja varmasti tulee olemaan mukava reissu, joka pitää ehdottomasti kokea. Lapsilla on toinen breikki helmikuun lopussa, mutta onneksi myös mun kuolusta on sillon loma viikko, joten sen kanssa ei tarvihe diiliä mitää. Aamupäivällä kävin siellä mun yogassa ja sen jälkeen ajoin suoraa sieltä hakee tytön koulusta. Tultiin kotiin ja leivottiin. Illalla mulla oli mun spinningi ja meillä siis on se uus yli-innokas ohjaaja. Se oikeesti vetää ihan sika kovaa. Tällä kertaa mulla oli mun kovin treeni ikinä ja hyvä ku pystyin etes kävelee seuraavana aamuna ku se veti reidet niin maitohapoille. Yleensä siellä tunnilla me pidetään taukojaki, jollon me löysätään vastus ja poljetaan hyvin kevyesti vähän aikaa, jotta ehdit juoda ja pyyhkii hikeä pois. Tällä kertaa ei tehty mitää turhia taukoja. Koko tunti polettii ihan älyttömän kovaa ja aina vaan lisättiin ja lisättiin vauhtia. Sit vaan piti juoda ja pyyhkiä hikeä ku tuntu että siihen oli aikaa. Ikinä ennen en oo oikeesti polkenu kokonaista tuntia ilman löysäämistaukoja. Mutta oli kyllä hyvä treeni, ettei sen puoleen.

Torstaina meillä siis oli koululla vähemmän oppilaita ku tiistaina. Tuntien jälkeen menin käymään tervetuliaispäivässä. Siellä oli oppilaitten tervetuliaispäivä niin ku meillä oli syksylläki. Syksyllä en jostai syystä menny sinne. Kävelin vaan ohi ja totesin ettei siellä oo mitää järkevää eikä siellä kyllä ollukaa et ei sen puoleen. Kyllä siitä nyt sitte on hyötyä jos sää opiskelet ihan päätoimisesti. Siellä oli kaikkia tarjouksia pankkilainoista ja esitteitä vaihto-oppilaaksi lähtemisestä ja muusta eli ei mitää hyötyä mulle. Tytön kanssa oltiin iltapäivällä kotosalla. Illalla menin tennikseen ja oli kyllä kivaa. Tenniksen jälkeen meillä oli au pair meetingi. Mentiin yhden brasillialaisen au pairin kotiin. Mää en kyllä ollu siellä ku jonkun puoli tuntia, olin liian väsyny. Siellä porukka katto leffaa ku menin sinne vähän muita myöhemmin. Lähinnä nyt vaan kävin näyttäytymässä meidän aluevalvojalle että kaikki on hyvin ja oon hengissä. Siellä meetingissä sitte tapasin yhden thaimaalaisen au pairin, joka käy mun kanssa samassa yogassa. Molemmat ollaan mietitty et onkohan toi au pairi ku näyttää niin tutulta ja nyt selvis et on se. Tosi mukava tää thaimaalainen. Hän on ollut täällä vuoden ja osaa kyllä englantia huonommin ku mää, mutta niillä nyt lähtötasoki on paljon huonompi ku muilla. Ja hän on thaimaalaisessa perheessä ja tekee tosi paljon töitä, joten hänellä ei ole aikaa nähdä kavereita hirveesti vapaa-aikana eli puhuu aika vähän englantia. Thaimaalaiset on kyllä aina tosi mukavia ku ne on niin kilttejä ja hyvä sydämisiä kaikille. Ne ei varmana juorua susta mitää pahaa ympäri kyliä niin ku kaikki muun maalaiset tekee. Niitten kans on sillee tosi helppo olla. Ei tarvi pelätä et mitä tuoki nyt musta ajattelee ku ne aina mielellään ottaa vastaan kaikki. Oli puhe, et voitas jossai välissä yrittää nähdä myös tän yogan ulkopuolella ku molemmat nyt asutaan Ann Arborissa. Riippuen tietysti, että miten saadaan aika järjestymään.

Perjantai sitte oliki mielenkiintoinen päivä. Olin suunnitellu, että meen aamulla salille ja vähän käymään asioilla. Kaikki peruuntu ku hostäiti ilmotti että lasten koulu on peruttu ku meillä on liian kylmä. Just. Ulkona oli ollu yöllä jotai vajaa 30 astetta. Aamulla nyt ei enää ollu ku 20 mutta täällä ei oo kuulemma tyyliin ikinä ennen ollu näin kylmä. Tai ainaki tää oli eka kerta ku sen takia on koulut peruttu, joten mulla oli sitte kolme lasta koko päivän. Tyttö ois voinu mennä ku sen koulu ei kule samaan tahtiin ihan oikean peruskoulun kanssa, mutta hän ei halunnut. Oltiin sitte koko päivä kotosalla ja päivällä laitoin kaikki vähäksi aikaa pihalle riehumaan ku rupes olemaan vähän liikaa ylimäärästä energiaa ja riehuivat sisällä aivan liikaa. Ulkona vähän onneksi rauhottuvat. Poikien taekwondoki oli peruttu kovan pakkasen vuoksi, joten ei tarvinnu etes sinne lähteä. Mun jääkiekko kuitenki oli illalla ja tää oli viimenen peli tälle kaudelle. Hävittiin mustia vastaan 2-1. Ne sai molemmat maalit todella nopeasti ja vähän niin kuin vanhingossa ja ei sitte enää pystytty paikkaa sitä toista. Seuraava kausi alkaa heti ens perjantaina. Saadaan vaan uudet teamit. Ne oli tullu jo nettiin ja mää pelaan jälleen oransseissa, että sinänsä ihan turhaa luovutin mun oranssin paidan perjantaina pois ku tuun saamaan sen takasi ens viikolla. :) Muut mun joukkueessa ei sanonu mitää, et saa nähä ketä saan joukkuetoveriksi.

Lauantai... Mitähän siitä nyt sanos lyhyesti... No, ainaki sen, että oli hyvin tapahtumarikas päivä ja senki voi sanoo et samana päivänä tapahtu ihan sika hieno ja cooli asia ja sitte kaikista huonoin koko täällä oloni aikana. Alotetaan hyvästä asiasta ensin ku mennään nyt aika järjestyksessä ku valitettavasti se tapahtu ensin, niin sitte toi huono asia jäi vähän varjostamaan koko hyvää tapahtumaa. No, mutta hyvä juttu se on kuitenki. Heräsin aamulla aikasi ku lähin yhden saksalaisen au pairin mukaan Detroittiin maailman kuuluisimpaan autonäyttely tapahtumaan. North American International Auto Show 2009! Tää saksalainen oli se, joka oli tullu tänne samaan aikaan ku mää, mutta on eri järjestön kautta. Hän tuli hakemaan mua 9 aikaan. Näyttelyyn saavuttiin joskus 10 maissa. Sinänsä ei kuulostanu kovin lupaavalta ku en hirveesti nyt autoista välitä enkä jaksa niitä kovin kauaa katella, mutta aattelin et voin ihan hyvin lähtä hänen mukaan ku hän lupas mut hakee eli mun ei tarvinnu ajaa ja liput oli vaan 12 taalaa. Olihan siellä ihan sika hienoja autoja ja paljon niitä olikin. Kaikkia uusia ja hienoja malleja vaikka muille jakaa. Ei me nyt kovin kauaa jaksettu yhtä autoa katsoa. Otettiin pari kuvaa ja jatkettiin matkaa. Eikä jäätyy kuuntelee mitää esitelmiä niistä autoista. No, siellä oli sitte Mustangi osasto ja ku saavuttiin sinne, niin kateltiin vähän ympäriinsä et mitä on meneillään. Huomasin et tää mun kaveri puhu jonkun miehen kanssa, jolla oli Mustangin paita päällä eli aattelin sen olevan vaan jotai mainosta ja ku kuulin mun kaverin vielä sanovan, että ei kiitos. Aattelin sitte, että ei mun tarvihe kuunnella niitä. Sit tää mun kaveri kysy, että mitä sää oot mieltä. Mun piti sitte kysyä et oon mieltä mistä ku en kuunnellu yhtää. Tää mies pyys meitä tietokoneella rakentamaan meidän lempi Mustangin ja sit se printataan. Voitiin valita kaikki lisäosat siihen, vanteet, vauhtiviivat ja ihan kaikki perusjutut. Sit se printattiin ja aateltiin että se nyt oli tässä. So what. Tehtiin molemmat omat. Sit tää mies sano, että ne tulee hetken kuluttua rakentamaan tän meidän suunnitteleman auton sinne kaikkien nähtäville. Siellä siis oli tää itse auto valmiina näytillä, mut ne vaan sitte laitto siihen kaikki lisäosat mitä me oltiin haluttu ja sit siellä oli tv kamerat ja juontaja joka selitti että mitä tälle autolle tapahtuu, et en tiedä näkyykö tää telkkarissa joskus. Yritin tänään ettii netistä tietoa, mutta en löytäny. No,ei siinä mitää mut arvatkaa et mistä nää tyypit oli kotosi!?!? Pimp My Ride:stä! Ja me ei etes tunnettu niitä ku en nyt oo kattonu sitä ohjelmaa yli vuoteen. :) Sit me saatiin niitten nimmarit ja valokuvat sillee, et siinä oli minä, tää team ja Mustangi. Vähän coolia. Kyllä me oltiin saada sydäri, et miks ihmeessä ne otti just meidän, jotka ei ymmärrä autoista yhtää mitää. Se yks mies sanoki, että hän oli ollu ihmeissään ku oli kuullu, et me tullaan tekemään naisen suunnittelema auto. Enste ne teki tän mun kaverin auton sinne ja vähän myöhemmin mun auton. Ei nähty sitä ku ne mun auton teki sinne näytille, mutta nähtiin se sitte valmiina. Ja kaiken tän huipuksi tää mies pyysi mua niitten mukaan ulos illalla. :D Hän anto mulle käyntikortin ja sano, että nyt sää voit sitte tulla näkemään meitä ku sulla on meidän tiedot. Sit mää aattelin, et se tarkotti sinne paikan päälle missä ne nyt on jossai Kaliforniassa. Katoin sitä osotetta ja sanoin, että oon kyllä tulossa ens kesänä Kaliforniaan et katotaan sitte. Sit se sano, että se nyt on vaan osote. Siinä on mun puhelinnumero, että voit sitte soittaa illalla 9 jälkeen ku tää show on ohi. Hän käski mun soittaa sille, että sitte ne tietää et missä ne on illalla ja mää voin sitte liittyä mukaan. Joo, niin varmaan. Ja sit ku mää täytin siellä jonkun arpajaislapun ja sit siihen piti laittaa puhelinnumero, niin tää mies otti tän mun lapun erilleen ja sano, että nyt mulla sitte on sun numero, et jos sää et soita, niin mää voin soittaa sulle. Olin kyllä niin puulla päähän löyty ettei mitää järkee. En soittanu sitte tälle miehelle eikä siitä kuulunu mitää. Jotenki oli koko ajan sellanen tunne, että en voi luottaa siihen ku oltiin sisällä ja sillä oli koko ajan mustat aurinkolasit päässä, joten en voinu nähdä sen silmiä. Ja täällä oli niin hirvee keli sillon lauantai iltana, että en ois kyllä päässy etes hengissä Detroittiin asti uudestaan.

Tultiin sitte sieltä kotiin joskus kahden maissa. Kotiin tulomatka kesti aika kauan ku sinä aikana oli ruennu satamaa lunta ja tiet oli tosi huonossa kunnossa. Seistiin tuolla jossai liikenneruuhkassaki ku oli tapahtunu kolari motarilla. Käytiin ulkona syömässä ja tultiin sen jälkeen meille suunnittelee meidän Niagaran putouksien reissua. Mää, tää mun kaveri ja sitte puolalainen ainaki ollaan lähdössä Niagaran putouksille 7-8.2. ja mennään sitte siinä samalla käymään Torontossa ja sinne yöksi. Etittiin sitte eilen hotelli Torontosta ja varattiin se, että nyt meillä on yöpaikka sinne. Vielä pitää vaan tutkia että mitä sitte Torontossa pitää ehdottomasti nähdä ja missä pitää ehdottomasti käydä ku aikaa kuitenki on tosi vähän. Tulispahan ainaki ne parhaat paikat sitte nähtyä. Tän mun saksalaisen kaverin lähdettyä lähin suoraa ajamaan yhden toisen saksalaisen kotiin. Tää on sit se saksalainen, joka tuli mun kanssa yhtä aikaa ja oltiin yhdessä siellä orientaatiossa. En oo hänen kanssaan ollu missää tekemisissä taaskaa moneen kuukauteen ja nyt se on taas ruennu pommittamaan mua tässä tammikuussa et tehdään jotai yhdessä. Sanoin sille keskiviikkona, että en tykkää tuosta että mitä teet ja sun pitää enste lopettaa toi ennen ku haluan tehdä sun kanssa jotai. Mua ärsyttää suunnattomasti se, että välillä ollaan olevinaan niin parasta kaveria ja sitte taas ei kuulu mitään moneen kuukauteen. En vaan voinu tehdä hänen kanssaan enää mitää, jos en saanu sanottua tuota asiaa ensin. Olin varautunu, että hän suuttuu mulle siitä pahastikin ku hänellä on sellainen taipumus. Kuitenki perjantaina mun yllätykseksi hän sano mulle että on miettiny että mitä sanoin ja oon oikeessa. Hän lupaa korjata tapansa ja antaa mulle kaiken takasi, että miten se on mua kohdellu. Ajattelin että mää nyt annan sille mahdollisuuden, mutta en voi suhtautua kovin vakavasti siihen ainakaa vielä enkä voi luottaa kaikkeen et mitä hän sanoo. Mut katotaan mihin tää tästä etenee. Lupasin sitte lähtä hänen mukaan lauantai iltana kattoo Michiganin yliopiston tanssi showta. Se oli sellanen kilpailu että siellä ratkes paras Michiganin yliopiston tanssiryhmä. Oli kyllä hyvä show, ettei siinä mitää. Sen jälkeen kello oli 9 illalla, joten aivan liian vähän mihinkää baariin. Mentiin sitte istuu Starbucksiin ja vaan juteltiin ja juteltiin. Oli tosi kivaa. Baariin ei sitte menty ollenkaa ku mää olin niin oli väsyny, ettei ois ollu mitää järkee lähtä mihinkää. Oltiin siis mun autolla ku mää kävin hänet hakee matkan varrella kyytiin.

Nyt sitte päästään siihen huonoimpaan asiaan. Sää oli siis todella todella todella huono ku oli vaan satanu ja satanu lunta koko ajan lisää ja lisää. Kello oli jo yli puolen yön, että oli myös todella pimeetä ja näkyvyys huono ku yhä sato lunta ja ku eihän meillä nyt oo mitää katuvaloja eli hyvin pimeetä. Olin siis viemässä tätä saksalaista kotiin eli en ajanu mun normaalia reittiä kotiin. Eli yleensä en tee siellä mitää jos meen vaan suoraa kotiin. No, tulin sitte yhteen risteykseen ja siinä palo punanen valo, odotin että yks auto meni ja käännyin sitte päin punasia ku käännyin oikealle ja yleensä täällä saa tehdä niin jos ei oo kylttiä ettei saa kääntyä. Enkä nähny mitää kylttiä missää. Sit sillä samalla sekunnilla poliisi tuli ja pysäytti. Hän sano, että käännyin päin punasia vaikka en ois saanu ku siellä oli kyltti. Olin oikeesti saada sydärin et sielläkö hitto oli kyltti. Yritin sanoo, että oon pahoillani ja en todellakaa nähny mitää kylttiä. Enkä nyt aiheuttanu mitää vaaratilanteita ku siellä oli vaan tää yks auto mun lisäksi, jonka annoin mennä. Mut ei se antanu mun sanoo mitää. Se oli hyvin törkee musta mies joka vaan otti mun ajokortin, meni istumaan autoonsa ja tuli takasi joskus 10 minuutin päästä ja anto mulle sen helvetin sakkolapun joka ei etes kerro että paljonko se on ja mihin hemmettiin se pitää maksaa ja millä tavalla. Kysyin sitte että miten tää toimii, mutta ei se suostunu sanomaan mitää. Sano, että mun pitää vaan soittaa johonki numeroon ku arki koittaa eli ehkä sitte tiistaina ku meillä on täällä huomenna "pyhä" ja lapset ei mee kouluun eikä hostäiti mee töihin. Katoin netistä niin se ois jotai 130 taalaa. Ihan sika kallista mulle joka tienaa 180 taalaa viikossa. Oli todella todella vihainen tälle hemmetin poliisille. Tää mun kaveriki sano, että se ei nähny mitää kylttiä missää. Tää poliisi oli kyllä epäkohtelian ikinä jonka oon tavannu. Sit ku sanoin että onko se miten kallis ja et se on varmaan mulle tosi kallis, niin se vaan nauro mulle. Mun kaveriki sano, että kerran joku au pairi oli missannu stop kyltin ja se ei ollu saanu mitää ku se sano että se on todella pahoillaan eikä hän huomannu sitä. Tää poliisi ei antanu sanoo mitää. Ja stop kyltin nyt kyllä huomaa ku se on monta kertaa isompi ku tää meidän kyltti jossa kielletään oikeelle kääntyminen päin punasta. Stop kyltti nyt on samanlainen ku meillä suomessaki, mut sitte tää toinen kyltti on vaan sellanen valkopohjanen jossa lukee mustalla että ei saa kääntyä punaisella. Ajoin sitte sunnuntaina ton risteyksen läpi, niin katoin että siellä oli kyllä se kyltti mutta se ei ollu siellä ylhäällä valojen vieressä, niin ku se yleensä on, vaan se oli siinä tien reunassa tolpan päässä. Uskon kyllä että en oikeesti nähny sitä. Katoin vaan sitä valoa ja keskityin siihen että en aja kolaria ku keli oli tosi huono. Inhoon täällä tätä hemmetin liikennekulttuuria. Mulla on täällä aina joku ongelma mun ajamisen kanssa. Suomessa mulla ei ollu koskaa mitää. Täällä oon saanu jo kahdet sakot puolen vuoden aikana ja suomessa en yhtiäkää ja oli mulla sielläki kortti kuitenki 2,5 vuotta ja ajoin vähintään yhtä paljon ku täällä. Noi liikennemerkit on vaan täällä välillä niin epäselviä et hostäitiki sano, että seki on välillä pihalla niitten kanssa vaikka onki asunu ikäsä täällä. Ja se on todella raivostuttavaa ku välillä saat kääntyä päin punaista ja välillä et. Tyhmä sääntö. No, ens viikolla sitte joku päivä selviää et miten se toimii ja miten pystyn sen maksamaan. En vielä tiedä että mistä saan siihen rahaa.

Sunnuntaina sitte vaan olin kotosalla ja kävin puolalaista näkemässä ostarissa. Käytiin siellä syömässä ja pari kauppaa kateltiin. Mulla oli hänelle paljon kerrottavaa ku ei oltu nähty koko viikolla ja hän ei ollu mun mukana lauantaina ja oli todellaki tapahtumarikaspäivä, mutta siinä mielessä lauantai oli hyvä ku puhuin oikeesti ihan koko päivän englantia. En etes muista et millon viimeksi oon puhunu noin paljon englantia yhden päivän aikana ja sehän nyt oli vaan hyvää harjotusta mulle taas. Illalla meille tuli tää espanjalainen (hän on siis palannut espanjan lomaltaan) ja mummi ja ukki syömään illallista. Ja huomenna siis on "pyhäpäivä" täällä eli sinänsä työviikko alkaa aika rennosti.

Perhe kotiin ja normaalia arkeen palaamista

2009-01-12T01:32:00.004+02:00

Tällä viikolla sain sitte hostperheeni kotiin ja normaali arkeen palaaminen alkoi. Hostäiti kotiutui lasten kanssa keskiviikkona ja hostisä sunnuntaina, joten kaikki on nyt kasassa ja täysin normaali arki alkaa ens viikolla ku mullaki alkaa mun koulu. Tää viikko siis oli vielä lomaa mun koulusta.

Maanantai aamuna heräsin puolalaisen tytön kotoa ja lähdin sieltä suoraa salille. Menin spinning tunnille, joka oli vähän erilainen ku yleensä. Sen lisäksi, että poljimme pyörää noin tunnin, tehtiin puolen tunnin treeni yläkropan lihaksille ku spinningissä nyt alakorppa kuormittuu aika kovasti. Se oli kyllä tosi kiva, et tää nyt sitte on mulla jatkossaki joka maanantai aamu. Sieltä ajoin kotiin ja soittelin suomeen päin. Sit rupesin diilii meidän joulukuusen pihalle. Se oli nimittäin ollut jo muutaman viikon ja oli ihan pystyyn kuollu. Oksat repsatti alaspäin ja neulasia varisi hirveesti. Aattelin eka et se ois ihan easy homma ku ei se etes näyttäny isolta. No, ku rupesin ottaa koristeita pois niin tuntu et niitä riitti ja riitti. Ja sit ku raahasin sitä pihalle, niin niitä neulasia oliki sitte joka paikka täynnä. Siinä oliki oma homma et sain sitte kaikki imuroitua pois. Suurin ongelma koko projektissa oli kuitenki se, että en meinannu saada kuusta irrotettua siitä jalasta. Meinasin jo luovuttaa ja antaa olla, mut sain sitte kuitenki ku aikani sen kanssa taistelin. Hostäiti sanoki kotiin tultuaan että ei se oo itekkää tainnu sitä koskaan irrottaa siitä jalasta. Illalla menin mummille ja ukille yöksi. Päivisin pystyin kyllä olemaan yksin ku oonhan mää nyt yksin käytännössä joka päivä täällä, mut yöt ois ollu vähän liikaa. Iso, pimee, hiljanen talo ja mää. Ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä.

Tiistaina tulin aamulla kotiin ja soittelin taas suomeen päin. Tylsää olla yksin vailla mitää järkevää tekemistä ja kaikki kaverit kuitenki käytönnössä päivät töissä, enkä halua niitten jaloissa pyöriä työkseni. Suomessa oli onneksi tiistaina loppiainen, joten sain ihan hyvin ihmisiä kiinniki sieltä. Iltapäivällä sain kuitenki yhden saksalaisen au pairin kiinni ja mentiin ulos syömään ku ei oltu kumpikaa oikein syöty lounasta. Siinä sitte vaihdettiin joulun ja uuden vuoden kuulumiset ku ei oltu nähty ku ennen joulua viimeksi. Syömästä ajoin suoraa puolalaisen au pairin kotiin. Mulla oli hänelle vietävänä kysymyksiä mun pikkuveljeltä. Mun pikkuveli suomessa nimittäin tekee esitelmää puolasta kouluun ja hän oli sitte ajatellut et vois tehdä haastattelun tästä mun puolalaisesta kaverista. Ku kerroin mun kaverille, niin hän innostu ihan täysin ja sano, että haluaa miettiä niitä kysymyksiä, koska hän haluaa olla hyvä. :) Sieltä ajoin mun kakkukurssille. Vika kakkukurssi alko nytte ja sitä on vielä kolmena tiistaina. Sitte oon käyny kaikki, jotka vaan voin, paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin kattomassa Madonnaa, mut senki pitäs järjestyä tässä alkuvuoden aikana, et pääsen käymään sen yhden kerran. Ja sen kerran varsinki haluan käydä, ku sillon ne opetteli pursottamaan kaikenlaisia kukkia ja mää ehdottomasti haluan oppia kans. Nyt tän kakkukurssin aiheena on fondant ja gum paste, joten tällä kertaa ei tuu uusia pursotusharjoituksia vaan taiteillaan erilaisia juttuja vähän niin kuin muovailuvahasta. Ens viikolla me tehdään siellä ihan kakku, et sitte pitäs tulla satoa mun leivontablogiin. Kakkukurssilta ajoin taas mummille ja ukille yöksi. Onneksi tiedossa oli vika yö vieraassa sängyssä. Seuraavaksi yöksi pääsisin jo omaan sänkyyn.

Maanantai iltana puhuin mummille et toi mun selkä on taas ollu kamalan kipee. En oo täällä blogissa tainnukaa kirjottaa juuri mitää mun selästä, joten siellä suomen päässä varmaan luulette, että oon ok sen kanssa ku en oo valittanu. Mut siis tilanne on se, että se on samanlainen ku aina ennenki et koko ajan koskee, mut ku se on "normaalisti" kipee, niin pärjään kyllä sen kanssa ilman särkylääkkeitä, enkä sen kummemmin siitä valittele. Sit ku tää rupee pahaksi, niin tarvin särkylääkkeitä ja tuntuu etten pärjää tän kanssa. Nyt tää siis taas on juonitellu, mikä tietysti osittain ainaki johtuu siitä et mulla on ollu liian monta eri sänkyä reilu viikon aikana. Mut anyway, mummi sitte suositteli, että yoga vois olla hyvä mulle. Eka aattelin, et ei kai nyt sentään, sehän on ihan sika tylsää. Mut sitte aattelin et voinhan mää sitä kokeilla ku ei se nyt ollu kallistakaa tolla meidän salilla, 25 taalaa kaks kuukautta ja 1,5 tuntia viikossa aina keskiviikko aamuisin. Ja mummin nyt luulis tietävän jotai ku se on ite käyny yogassa jotai 10 vuotta. Sinne siis suuntasin sitte keskiviikko aamuna. Ennakkoluulot ei ollu kovin hyvät, sillä yleensä kaipaan toimintaa mun liikuntaan. En tykkää sellasta, jonka jälkeen ei tarvi mennä suihkuun ja jossa hiki ei nouse ollenkaa. Tunnin jälkeen olin kyllä hyvin positiivisesti yllättynyt, sillä tykkäsin siitä oikeesti! Se oli tosi kivaa! Eihän siellä nyt syke nouse eikä mitää mut sitte ku siellä kävis säännöllisesti, niin sit tulis lisää notkeutta ja kaikkee. Ja sit se kivasti tasapainottas mun muuten aktiivista elämäntyyliä. Mun poikaystäväki sano, et mitä ihmettä siellä tunnilla oikein tapahtu ku just ennen tunnille lähtöä puhuin sille, et saa nähä et tykkäänkö siitä ja tuunko nukkumaan sinne tunnille. Tunnin jälkeen selässä oli sellanen kipu, että sen kanssa on tehty jotai uutta ja ihmeellistä, mut tää kipu oli sellanen hyvä kipu eikä paha. Et ehkä mun selkä sitte tykkäs siitä.

Yogan jälkeen tulin kotiin odottelee, et lähden hakee mun perheen kentältä. Heti ensimmäisenä kentällä vanhimmainen lapsi hyökkäs mun syyliin ja sitte sain nuorimmaisen ja keskimmäisen viimeisenä. Hyvin oli heillä lennot menny, et koneet oli ollu ihan ajallaan ja muuta. Kotiin tultua lapsilla oli vähän liikaa energiaa ku kaikki oli istunu tyyliin 9 tuntia paikallaan, niin hostäiti sitte toimitti ne ulos möyryämään. Mää lähdin päivän päälle mun spinningiin. Tällä kertaa meillä oli siellä uus ohjaaja joka oli ihan innoissaan ku pääsi vetämään elämänsä ensimmäistä spinningin tuntia. Ja veti kyllä tosi rankan treenin. Välillä tuli ihan armeija olo ku se siellä meitä komensi tekemään kovemmin ja kovemmin. :) Mut oli kyllä ihan sika kivaa. Ens etes muista et millon viimeksi oisin spinningin tunnin jälkeen ollu oikeesti noin kuollu. Vaikka ihan ite sää säätelet sen vastuksen ja sen, että miten lujaa sää poljet, niin kyllä muhun ainaki vaikuttaa suuresti se, että mitä ohjaaja sanoo ja millasta musiikkia sillä on. Tällä oli hyvin menevä musiikki ja tahti oli kyllä kova. Toivottavasti sama innostunut tahti jatkuu koko ajan, sillä tykkäsin kyllä kovasti. Ku tulin kotiin, niin täällä oli jo kaikki nukkumassa aikaeroa pois.

Torstaina koitti sitten arki ku laitettiin lapset kouluun. Tosin kaikki oli jo pukenu ja syöny ku mää heräsin et sinänsä hyvin helppo aamu. Aikaerosta johtuen olivat heränneet joskus ennen kuutta. Aamulla kävin asioilla ja tytön haettua koulusta, tultiin kotiin. Tehtiin vähän aikaa lumitöitä ulkona, sillä oltiin saatu keskiviikko iltana vähän lunta eli musta maa häipy. Kovin kauaa tyttö ei jaksanu olla ulkona ku iski väsymys. Sit vaan tultiin sisälle ja juotiin kuuma kaakaota rankan ulkoilu tuokion jälkeen. Illalla mulla oli mun tennistunti pitkästä aikaa. Aloittelijoiden kurssilla olen tälläkin kertaa ku vastahan mää oon ruennu opettelee, mut nyt meillä oli eri opettaja. Ja tää opettaja oli kyllä tuhat kertaa kivempi ja parempi ku edellinen. Tää oikeesti puhu paljon enemmän kunnon asiaa eikä höpötelly mitää turhan päiväsiä ja selitti mun mielestä paljon ymmärrettävämmin ku edellinen. Tosin onhan mun enkkuki tietenki kehittyny tässä muutaman kuukauden aikana, et ehkä se voi johtua siitäki. Nyt sitte tuun pelaamaan tennistä aina torstai iltasin tunnin ajan. Ja tällä hetkellä mulla on menossa mun mailan osto projekti. Kävin ennen joulua kyselemässä tuolla tenniskoulussa hyviä mailoja ja suosittelivat mulle kolmea mailaa. Nyt sitte teistailen niitä tuolla mun tunnilla, et mikä ois hyvä. Sit ku päädyn siihen yhteen ja hyvään mailaan, niin yritän jostai löytää sen kohtuu hintaan. Tuolla tenniskoululla on nimittäin aika kalliita noi mailat. Tenniksen jälkeen kävin kaupassa hakemassa ihan perustarvikkeita kuten maitoo ja muuta sellasta.

Perjantai aamuna olin vaan kotosalla ja sitte iltapäivällä mentiin tytön kanssa avustamaan keskimmäisen pojan koululle. Siellä oli holiday juhlat, jotka jäivät pitämättä ennen joulua ku lumipyryn takia oli koulut kiinni. Hostäiti oli luvannut olla avustamassa, mutta ei voinut olla töistä pois perjantaina ku vasta meni takasi töihin kolmen viikon jälkeen, joten mää sitte lupasin tytön kanssa mennä. Juhlien tarkoituksena oli, että ne sai liimata sellaseen pieneen maitotölkkiin keksinpalaset frostingilla ja sitte koristella ne karkeilla, vähän niin ku piparkakkutalon. Lähinnä mun homma vaan oli huolehtia et karkkeja ja kaikkea oli saatavilla tarpeeksi kaikille, et sinänsä pääsin hyvin helpolla. Tyttökin sai tehdä siellä oman talon. Juhlien loputtua, sain vanhimmaisenki pojan koulusta mun mukaan ja tultiin kotiin valmistautuu taekwondoon. Ei oltukaa oltu siellä moneen viikkoon ku oli joululoma. Tunnin loputtua keskimmäinen taiteili pukuhuoneen penkillä ja oli just sanomassa hänelle, et älä taiteile siitä ku sää tiput, niin sitte saman tien kippas siitä penkiltä ja löi päänsä kivikovaan laattalattiaan. Säikähdin ihan hirveesti ku näin sen kippaamisen ja se näytti tosi pahalta. Onneksi ei kuitenkaa käyny sen pahemmin. Patti saatiin ja pieni haava, josta ei kyllä verta tullut. Tää onki ollut suurin tapaturma joka mulle on sattunu ja ainahan se tommonen säikäyttää.

Tällä viikolla lapsilla on kyllä ollu energiaa vähän liikaa ja ovat käyneet vähän liian yli kierroksilla. Nyt ne vaan pitäs saada palautuu arkeen ja tasaantumaan suomesta tulon jälkeen, mut kyllä se siitä ajan kanssa ainaki tasaantuu ku ens viikolla ovat joka päivä koulussaki.

Illalla mulla oli mun jääkiekko ja tällä kertaa voitettiin 2-1. Ens viikolla onki viimenen kerta tätä kautta ja sitte alkaa uus, johon ilmotetaan joukkueet ens viikolla. Saa nähä et minkä värisiin sitte pääsen. Puolalainen tuli kattoo mun jääkiekkoa noin 10 minuutiksi. Lähinnä hän halus vaan vähän nähä et miten mää pelaan. Sieltä sitte ajettiin itävaltalaisen kotiin ku mun piti päästä suihkuun. Jäähallin suihkuihin en missään tapauksessa suostu menemään. Ne on ihan liian ällöttäviä, likasia ja vanhoja. Laitoin nopeasti itteni valmiiksi ja sinä aikana puolalainen kävi hakee italialaisen meidän mukaan. Lähdettiin sitte yhteen kotibile paikkaan, mutta ei löydetty yhtää mistää parkkipaikkaa autolle, joten mentiin sitte baariin. Mulle nyt oli sinänsä ihan sama et missä oltiin sillon illalla kuhan vaan pääsin kotiin yöksi. Ei huvittanu enää yhtää jäädä mihinkää yöksi. Baarin jonolla oli kauhee jono ku mentiin sinne joskus puolen yön aikaan. Me kuitenki päästiin jonon ohi ku oltiin lauma tyttöjä ilman yhtää poikaa. Mää menin viimesenä meistä sisälle ja ojensin oikeen käden ku siihen ne nyt laittaa alaikäsille raksin ja täysikäsille rannekkeen. No, sit se veti raksin mun oikeeseen käteen ja kysyin siltä et mitä ihmettä sää teet ja miks sää noin teet. Siinä samalla kerkesin saada vasempaanki käteen raksin ku se selitti, että oon alaikänen. Sanoin, että enhän oo, oon täyttäny jouluun 4. 2008 21. Sit se katto mun papereita uudestaan ja totes saman. Sitte sain rannekkeen, joten mulla oli sitte molemmat merkinnät. Ei sillä nyt sinänsä ollu väliä et olinko alaikänen vai täysikänen ku olin autolla, mutta sisäänpääsy on kalliimpi alaikäsiltä ku täysikäsiltä ja enhän mää nyt enempää suostu maksaa ku oikeesti kuitenki oon täysikänen. Tää kaikki johtu vaan sitä ku mulla on mun paikallinen ajokortti väärinpäin. Eli se on sillee pystysuunnassa, vaikka mulla kuulus olla vaakasuunnassa ku oon täysikänen. Meen ens viikolla käymään siellä ajokorttipaikassa ja kysymään et saanko käännettyä sen ja miten se tapahtuu. Raivostuttavaa ku joka paikassa ne aina kauheen pitkään syynää sitä korttia et oonko oikeesti täysikänen. Jos mulla ois oikein päin se kortti, niin ne vaan kattos mun kuvan siitä. Ja periaatteessa mun nykysen ajokortin umpeenmeno päivämäärä ois pitäny olla mun 21 vuotis synttäripäivä mut se on joskus vuonna 2011. Sinänsä en nyt yhtää ihmettele vaikka seki ois menny mun kortissa väärin ku sen kanssa nyt oli muutenki yks tuhat ja sata ongelmaa. Katsotaan miten mun käy ku meen ens viikolla sitä selvittää. Baarista siis sitten ajoin kotiin yöksi.

Koko viikonlopun olinkin sitten käytännössä kotona ja sain tehtyä mun skarpbookin ajantasalle! Kotona olo lauantaina johtu ihan puhtaasti siitä ku meillä oli taas talvimyrsky täällä menossa. Saatiin lunta ainaki yhtä paljon ku viimeksi ellei jopa enemmän ja se sato varmaan ilta yhdeksään asti, et turha kuvitella et ois johonki päässy liikkumaan. Hostäiti kävi aamusella lasten kanssa uimakoulussa ja he olivat mummilla ja ukilla illallisella ja sieltä tullessa olivat olleet jumissa jossai tienhaarassa 10 minuuttia. Ei paljoa mua huvittanu lähtä tonne ja jättää itteeni kiinni johonki. Mitäs mää nyt sitte yksin oisin sille asialle voinu ku oisin ollu tuolla jossai lumipenkassa kiinni. Ja koska saatiin lunta taivaalta paljon ja hostisä oli vielä suomessa, meillä oli pieni ongelma pihan auraamisen suhteen. Hostäitin kanssa yritettiin ohjekirjasta tavata et miten se toimii, mut sitte ukki tuli ja osas hostisän parin ohjeen avulla käyttää sitä. Onneksi osas, sillä muuten ei oltas päästy pois meidän pihasta enää. Illalla katoin leffan hostäitin kanssa, joka oli kyllä todella todella todella huono ja pitkästyttävä. Lumen tulon loputtua taivan selkeni ja ulkona oli kuutamo ja ihan valkosena joka paikka, joten oli tosi makeen näköstä. Ihan niin ku ois ollu valot päällä ulkona. Tää onki eka kerta ku meillä näin tollasen ilman ja ehkä myös viimenen, sillä meillä ei yleensä noi lumet pysy kovin kauaa.

Sunnuntaina sitte vaan lorvailin muuten vaan kotona ku ei jaksanu lähtä mihkää. Hostäiti kävi lasten kanssa suomikoulussa. Täällä on nyt alkanu suomi koulu aina joka toinen sunnuntai, mikä on tosi hyvä juttu lapsille. Pienempien kanssa leikkivät ja laulavat suomeksi ja vähän jotai yksinkertaista keskustelua ja sitte isompien kanssa ihan lukemista ja kirjoittamista ja sit isompien pitäs saaha oikein läksyjä. Saa nähä et miten toi tosta lähtee luistaa ku tänään nyt oli vasta eka kerta. Koulun jälkeen he hakivat hostisän kentältä, joten saatiin sitte koko perhe kokoon. Ja hostisä toi mukanaan paljon salmiakkia ja ruisleipää. :) Iltapäivällä kävin hostäitin kanssa euromarket nimisessä kaupassa. Siellä myydään ihan sikana puolalaista kamaa ja sit suomalaista oltermannia. Tähän asti ollaan ostettu meidän suomalainen juusto toisesta paikasta, mut tää paikka on nyt menny konkkaan, joten täytyy sit rueta ostaa tuolta euromarketista. Mitää muuta suomi kamaa siellä ei kyllä ollu ku sitä juustoa. Ja itseasiassa siellä oli myös turunmaata ja joku kolmaksi Finland Lapland niminen juusto. Illalla meille tuli hostäitin veli perheineen syömään. Et sinänsä viikonloppuna nyt ei tapahtunu mitään jännää mut oon kyllä hyvin tyytyväinen et oon saanu mun skarpbookin ajantasalle. Ja tiedoksi muuten perheelle ja poikaystävälle, tää toinenki rupee jo olee ihan täys. :) Et täytyy ens viikolla käydä shoppailee kolmas.

Tällä viikolla tuli muuten täyteen mun puoli vuotta täällä! Siis ajatelkaa, oon ollu täällä jo puoli vuotta ja enää puolet jäljellä! Ihan sika nopeesti menny aika. Ihan kohta oon jo tulossa kotiin ja sen suhteen rupee kyllä kohta iskee kriisi. Ei hirveesti kiinnosta tulla suomeen, mut toisaalta mulla on siellä koulupaikka ens syksyksi ja ihan mielelläni kyllä meen sinne kouluun ku haluan opiskella lisää omaa alaa. Nyt vaan sitte nautiskellaan mun puolesta vuodesta täällä ja palataan sitte ens heinäkuussa suomeen alottamaan jälleen uutta elämää uudella paikkakunnalla. Toivottavasti asia sitte kans ois näin ens kesänä. :)

Las Vegas ja Happy New Year!

2009-01-05T21:42:00.000+02:00

Las Vegas... Mitäköhän siitä nyt lyhyesti oikein sanos... Ainaki sen voin sanoo, et koko paikka on täynnä niitä hemmetin pelikoneita. Ja tästä lauseesta joku fiksu voi tietysti päätellä että en tykänny niistä yhtää ja hän on ihan oikeessa. Inhosin niitä hemmetin laitteita. Me ei laitettu niihin senttiäkää rahaa, et en inhoo niitä sen takia et olisivat vieneet meidän rahat. Rupesi vaan suunnattomasti ärsyttämään ku niitä oli ihan joka paikassa. Jokaiseen hotelliin ku menit sisälle, niin ekana oli pelikoneet vastassa ja ihmiset pelaa niitä ihan himona yötä päivää ja niistä vielä lähtee sellanen ärsyttävä limputusääni. Sit siellä on juomapalvelu ja ruokapalvelu, et ei tarvihe etes sen takia poistua "pelihallista" et tarvis ruokaa tai juomista. Tällä hetkellä oon hyvin vahvasti sitä mieltä et mikää ei oo niin typerä keksintö ku noi hiton pelikoneet.

Mutta olihan siellä tietysti paljon hyvääki. Ensimmäisenä mieleen tuleva asia on lämmin ilma ja auringonpaiste. Tosi lämpimät ja kivat ilmat oli meillä. Joka päivä aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja lämmintä jotai 15 astetta. Torstaina oli kuumin päivä et varmaan jotai yli 20 astetta sillon. Sit ku tultiin perjantaina kotiin, niin meinas paleltua ku ekan kerran meni ulos. Meillä oli nolla keli silloin. Nopeesti siihen lämpimään ja kivaan ilmaan tottu. Ja sit onhan siellä ne hotellit aivan mahtavia ja varsinki kaikkien kasinoitten ja hotelleitten valot pimeellä. Päivälläki siellä kyllä on näkemistä, et en suosittele et nukkuu koko valosan ajan. Osat hotellit näyttää paremmalta valossa ku pimeessä. Sit kadut pidettiin tosi siisteinä vaikka koko paikka on täynnä turisteja. En oo varmaan missään nähny niin puhtaita ja siistejä katuja ku siellä. Et ihan hyvin siellä pysty kävelee ympäriisä, ilman että ällötti astua. Sit hotelleitten ja kasinoitten sisällä kannattaa ehdottomasti käydä. Huomaa heti ku astuu sisälle, et onko kyseessä rikkaitten ja hieman vähemmän rikkaitten hotelli. Heti on sisustus ovelta asti erilainen ja tulee todellaki sellanen olo, et me ei taideta kuulua tänne.

Maanantaina sitte oli se suuri päivä ku lähdettiin poikaystäväni kanssa reissuun. :) Herättiin reippaana aamulla kello 3 ku lento lähti 6:30 ja kyyti tuli hakemaan neljän maissa. Lennot meni ihan hyvin yhdellä vaihdolla. Meillä oli vaihto Denverissä. Hyvin olivat ajallaan ja sit oltiin paikallista aikaa joskus 10 maissa aamulla Vegasissa. Sinne olin nimittäin kolmen tunnin aikaero meiltä. Taksilla hotellille ja jonotettiin huonetta varmaan tunti. Oli ihan sika hidasta hommaa. Sit ku saatiin huone, niin saman tien metsästämään jostai ruokaa. Syötiin ensimmäisessä hotellissa olleessa ravintolassa joka tuli vastaan. Syömästä nukkumaan pariksi tunniksi ja sit lähdettiin vähän tutkimusmatkalle. Käveltiin vaan sitä lähiympäristöä. Sit takas hotellille ja taas meinas väsymys voittaa. Ihmeen paljon väsytti toi kolmen tunnin aikaero. Lähdettiin kuitenki käymään viereisessä hotelli/kasinossa. Ei kuitenkaa löydetty mitää menopaikkaa ja oltiin sen verran väsyneitä et päätettiin mennä nukkumaan et ei mee koko seuraava päivä nukkuessa.

Tiistaina valosan aikaan käveleskeltiin ja katseltiin taas sitä lähiympäristöä siellä. Illalla meillä oli se show johon saatiin mun perheeltä joululahjaksi liput. Ja voi jestas ku se oli oikeesti tosi hyvä! Suosittelen kyllä lämpimästi sitä jos vaan Vegasiin oon menossa. Tää oli Cirque du Soleil:in esitys. Siellä pyörii tosi monta erilaista. Seuraavalla kerralla haluan mennä kattomaan jonkun muun. Hostisä oli jo entuudestaan nähny tän esityksen mut ku yritin kysellä et millanen se on, niin se sano et ei siitä voi semmonen kanssa puhua joka ei oo sitä nähny, ja se oli kyllä oikeessa. Siitä on hyvin vaikea puhua semmosen kanssa joka ei oo sitä nähny. Jos sanoo et siellä oli kaikenlaisia sirkustemppuja, akrobaatteja ja sit mukaan oli sekoitettu huumoria ja musiikkia, niin ei se anna siitä tarpeeksi hyvää kuvaa. Joten valitettavasti en pysty teille selittää et millanen se esitys oli, mut voin sanoo et se yllätti kyllä todella positiivisesti ja oli todella hyvä. Molemmat tykättiin kovasti. Et kiitos paljon hostperheelle joululahjasta! :) Oli tosi hyvä valinta eikä oltas kyllä ite osattu mennä sinne. Sit siinä samassa hotellissa/kasinossa missä tää esitys oli, oli sellanen baari ku Kahunaville. Ne on kuuluisia siitä et ne pitää siellä esityksiä joissa ne nakkelee ja heittelee niitä pulloja ihan miten sattuun samalla ku tekevät juomia. Ja sit ne lopuksi jakaa siellä ilmasta viinaa. Kerettiin vähän aikaa nopeesti näkemään ennen ku se loppu. Kuvia en vaan kyllä ehtiny siitä ottamaan. Sit ne on myös kuuluisia sellasesta isosta siis todella todella isosta juomasta joka kuplii ja kiehuu ku sen saat. Ei testattu mut näytti aika mielenkiintoiselta. Mua vaan lähinnä kiinnostas tietää et kuka on keksiny ton nimen. Ihan selvästi suomalainen nimi. :)

Ihan illalla yritettiin sitte sisälle yhteen yökerhoon, mut ei siitä tullu mitää ku sinne ois pitäny olla joku vipkortti tai jotai niin sitte pääsi helposti. Muuten oisit joutunu jonottaa ties miten monta vuotta ja siltiki maksamaan 30 taalaa sisälle. Muutenki meillä oli ongelmana löytää joku hyvä yökerho ku aina niissä oli joku juttu et ne ois ollu sika kalliita päästä sisälle ja sitte tietenki uutenavuotena ei ois ollu mitää mahiksia mihinkää sisälle ku kaikki paikat oli niin täynnä. Ei meillä nyt oo mitää vipkortteja. Ei sitte löydetty mitää kunnon bilepaikkaa, mut hauskaa oli kyllä ilman sitäki. Molemmat ku nyt oltiin siellä ekaa kertaa, niin vähän vaikee oli tietää et mihin ois pitäny mennä ja mitä ois pitäny tehä et ois päässy sisälle. Seuraavalla kerralla voi ehkä sitte olla vähän viisaampi.

Keskiviikkona oli sitte 2008 vuoden viimeinen päivä. Aamulla ei ollu tietookaa et missä vietetään se ilta. Tiedettiin kuitenki et mihinkää yökerhoon tai muuhun vastaavaan menopaikkaan ei tulla pääsee kohtuulliseen hintaan sisälle. Oishan siellä nyt voinu tehä vaikka ja mitä jos vaan ois ollu rahaa ku muille jakaa. Aamulla mentiin käymään yhdessä korkeessa tornissa josta oli tosi makeet näköalat koko Las Vegasiin ja sieltä kyllä näki että ei siellä Nevadassa oikeesti oo mitää muuta ku se Las Vegas. Ja kaiken huippu tässä tornissa oli se, että siellä huipulla (noin 850 feettiä korkee) oli kolme huvipuistolaitetta. Voi jestas! Se yks laiteki näytti jo niin pahalta etten etes pystyny kattoo vaikka en etes ollu kyydissä. Oon niin surkee noitten huvipuistolaitteiden kanssa, et mua pelotti jo pelkkä katsominen ja se että kuvittelin et miltä se tuntuu ku sen kyydissä on. Tiedän nimittäin et miten reagoin tollaseen. Siinä taas ollu joku järenjättiläinen joka on keksiny noi laitteet sinne huipulle. Hyi että. Ostettiin sitte uudeksi vuodeksi liput sinne huipulle. Näytti lupaavalta ku siinä luvattiin juhlia. Aateltiin et ompaha ainaki joku paikka missä olla ja sit näkee varmasti hienosti ilotulituksen ku ollaan siellä huipulla ja hotellit/kasinot kuitenki ampuu raketteja. No, ku mentiin sinne niin heti rupes vaikuttaa huonolta. Voi jestas mikä paikka. Soittivat jotai ihme jazzia ja muuta humppaa et siellä sitte vanhat pariskunnat tanssi lavatansseja. Juuri näin. Ei onneksi oltu ainoita tyhmiä turisteja siellä, vaan sinne oli eksyny muitaki nuoria ihan kiitettävä määrä ja näki että niitäki kyllä suuresti otti päähän se meno siellä. Aateltiin sitte että jospa se ilotulitus pelastaa kaiken, mut ei. Siellä oli tosi surkee ilotulitus. Sit ku tultiin Ann Arboriin niin kultiin et täällä ei oltu ammuttu yhtää rakettia missää. Amerikkalaiset ei kuulemma harrasta uutena vuotena rakettaja vaan ne ampuu niitä sitte itsenäisyyspäivänä heinäkuussa. Just. Ei tunnu yhtää siltä et vuosi ois vaihtunu ku en etes saanu kunnon ilotulitusta. Oli kyllä maailman tylsin uusi vuosi ikinä. Mut positiivista oli se, että meillä oli etes joku paikka missä olla ettei tarvinnu olla kadulla ja ei me kuitenkaa oltas päästy mihkää yökerhoon tai johonki muuhun menopaikkaan. Niihin ois varmasti pitäny maksaa ihan hirveitä summia eikä ois välttämättä päässy etes rahalla ku väkee oli ihan sikana liikkeellä. No, tulipahan seki koettua. Jälkikäteen vaan naurattaa hirveesti. :D

Torstaina oli sitte meidän viimenen päivä. Lähdettiin kävelee toiseen päähän tätä pääkatua ja kateltiin hienoja hotelleja/kasinoita. Käytiin mm. Bellagiossa ja sit Luxorissa. Luxor oli kyllä tosi cool ku se oli niin ku pyramiidin mallinen ja sit ku meni sisälle niin se oli keskeltä ontto. Siellä meni ne huoneet sitä pyramiidin seinää pitkin. Ja sit nähtiin se vesishow Bellagion edessä. Käveltiin käytännössä koko päivä, jotai yli 6 tuntia ja sen jälkeen oltiin ihan poikki. Ei jaksettu enää metsästää mitää hyvää menopaikkaa ku jalkoja särki jo valmiiksi ihan älyttömästi. Ja tiedossa oli kuitenki perjantai aamuna taas herätys kolmelta ku lento Detroittiin lähtisi taas ihan aamulla.

Takasikin päin lennot sujuivat ihan hyvin. Nukuttiin käytännössä koko matka koneessa. Puolalainen au pairi tuli hakee meidät kentältä kolmen maissa. Se oli kyllä tosi kiva juttu, niin päästiin ilman sen suurempia järjestelyjä kotiin. Kokonaisuudessaan meidän Vegasin reissu oli kyllä hyvä vaikka ei löydettykää mitää kunnon menopaikkaa. Mut onhan se tietysti vaikeeta ku ihan turisti on isossa kaupungissa. Tyytyväisiä olemme reissuun ja se tietysti on pääasia.

Perjantai iltana mulla oli sit vielä jääkiekkopeli 11 maissa. Meinas vähän väsyttää aikanen herätys ja lennot. Vaikka koneessa nukuttiinki niin ei se oo sama asia ku omassa sängyssä nukkuminen. Jaksoin kuitenki ihan kohtuullisesti pelata. Pelattiin tasan 2-2 ja mää tein yhden maalin. Tosin se tilanne oli niin sekava, et välttämättä kukaan muu ku mää ei tiedä et mää tein sen. Mää olin just siinä paikalla et näin ku laitoin itse sen maaliviivan yli. Mut eipä tuolla väliä. Kaks kertaa on vielä tätä jääkiekkoa ja sitte alkaa uusi kausi heti perään. Sit tulee uudet joukkueet ja uudet kujeet.

Lauantaina oli sitte mun poikaystävän viimeinen päivä täällä. Kaks viikkoa ja kaks päivää meni kyllä tosi nopeesti. Aika vaan hurahti. Mut siitä oon kyllä tyytyväinen et sain tosi paljon kamaa mun poikaystävän mukaan. Sain enemmän mun omia kamoja hänen mukaan ku mitä oli suunnitellut. Mulla kuitenki kertyy mm. noita sika painavia leivontakirjoja ihan sikana eikä mulla oo aikaa tavata niitä täällä, et ihan hyvä viedä niitä jo nyt suomeen. Vein hänet kentälle neljäksi ja sitte alkoki mun yksin olo. Mun hostperhe on nimittäin vielä suomessa. Hostäiti tulee lasten kanssa keskiviikkona ja hostisä tulee sunnuntaina. Olin lauantaina iltana sen verran väsyny etten jaksanu lähtä kavereitten kanssa baariin. Menin sitte mummille ja ukille yöksi ku ne oli tullu kotiin Kanadan mökiltä jo perjantaina. Tää on kyllä tosi kurjaa ku joudun olee yksin. Päivisin ja iltasin voi kyllä olla täällä yksi ku oonhan mää nyt ennenki ollu. Mut yötä en suostu olemaan täällä yksin. Liian pelottavaa yskin meidän isossa, pimeessä, tyhjässä talossa. Sunnuntaina menin sitte päivällä tälle puolalaiselle au pairille yöksi. Hänen 4 vuotias hostpoika on kyllä sulonen. Se on jostai syystä ihan yli ihastanu muhun ja se hyppii aina riemusta ku kuulee et mää tuun ja saatika sitte jos mää jään yöksi. Sit ku katottiin illalla leffaa, niin se tuli kysyy et saanko mää istua sun vieressä. No, tottakai ja sit katsottiin leffaa yhdessä. Ainii, ja sit pelattiin mun kaverin kanssa Wiitä! Tää on mun eka kerta ku oon koskaan pelannu sitä. Meilläki se kyllä on tuolla alakerrassa ja pojat sitä pelaa työkseen mut en oo ite perehtyny siihen. Enkä etes tiedä et onko meillä mitää sellasia pelejä mitä haluaisin pelata. Me pelattiin tennistä, nyrkkeilyä, golfia ja jotai muita kivoja pelejä. En välitä mistää Pokemon ja räiskintä peleistä, niin ku nää meidän pelit taitaa enimmäkseen olla sellasia. Oli kyllä ihan kivaa, et voin kyllä pelata toisetki kuhan vaan on jotai järkeviä pelejä. Tällä hetkellä odottelen hyvin innolla mun perhettä kotiin suomesta. En oo nähny niitä kuitenkaa kahteen viikkoon, niin johan tuo on aikaki. Varsinki ku oon nyt yksin.

Merry Christmas!

2008-12-28T00:33:00.000+02:00

Tämän viikon säätila on kyllä taas ollu mitä kummallisin. Viime viikollahan saimme perjantaina lunta taivaan täydeltä ja sitä sitte oliki joka paikka täynnä ja saatiin vielä lisää vähän joka päivä paitsi jouluaaton jälkeen ku ruettiin saamaan vettä taivaalta ja lämpöasteita. Sunnuntaihin mennessä oliki sitte hävinny käytännössä kaikki lumet ja lauantainaki oli melkeen 15 astetta lämmintä. Et näin meillä, ilman lunta mennään tällä hetkellä.

Maanantai aamuna olin töissä jonkun vajaa tunnin ku hostäiti kävi asioilla ja sen jälkeen käytiin salilla kuten nyt yleensäkin oon normaalisti käynyt. Yhdeksi piti tulla kotiin ku hostäiti oli lasten kanssa yhden suomalaisen synttäreillä ja meille tuli yhdeltä verhojen asentajat tonne meidän ruokasaliin, niin piti sitte olla ovi avaamassa. Ja sit saatiin vielä näiden edellinen au pairi meille kylään hoitamaan joulupukin asioita. Tosi makee kyllä tuli tuosta meidän ruokasalista ku siellä on hienot verhot, jotka on suunnittelija tehnyt ja sitte sellanen tosi makee kristallilamppu, joka on pallon muotoinen. Nyt sitä huonetta kyllä kehtaa esitellä kaikille. Iltapäivällä mentiin kattoo twilight ja oli kyllä hyvä ja todella helppo sanasto. Etukäteen aateltiin ettei se välttämättä oo hyvä ja ei välttämättä ymmärretä kaikkee jos siinä on jotai vanhanaikaista vampyyri sanastoa, mutta eipäs ollutkaan. Tosi hyvä oli leffa, et yllätyttiin molemmat suuresti. Suosittelen lämpimästä sen katsomista ku saatte sen suomeen jossai välissä. Illaksi oltiin sovittu et toinen suomalainen au pairi ja yks saksalainen tulisivat meille ku joka paikka oli todella täynnä ihmisiä tekemässä jouluostoksia, joten ei huvittanu lähtä mihkää ryysikseen. Saksalainen laitto kuitenki viestiä ettei uskalla lähteä ajamaan meille ku oli niin huono ilma. Tää on eka kerta hänelle ku hän ajaa lumessa ja jäässä, joten varmaan vähemmästäki pelottaa. Muaki meinaa kuitenki välillä hirvittää ku kesärenkailla luistellaan tuolla peili jäällä ja kauheessa lumihangessa. Tää suomalainen kutenki tuli meille, tai siis mehän sitä kuskattiin ku niillä ei oo autoa. Oltiin meillä joitaki tunteja ja juteltiin kaikkee. Leffan jälkeen ku lähdettiin hakee tätä suomalaista meille, niin kaks kertaa sama ääliö nainen oli ajaa mun perään. Tien päällä oli sen verran liukasta ja paljon väkee liikkeellä. Jonotettiin liikennevaloissa ja kaks kertaa ku liikuttiin vähäsen eteenpäin ja sit pysähdyttiin, niin meinasin saada sen päälleni. Kummallaki kerralla se joutu ajaa ulos siitä kaistalta, jotta ei ois tullu mun päälle. Ja se hiton ääliö vielä puhu puhelimessa. Se oli hyvin pelottavaa ja olin hyvin vihainen sille naiselle.

Tiistaina olin jonkun 5 tuntia töissä ku hostäiti kävi tekemässä jouluostokset loppuun. Lasten kanssa vaan oltiin kotosalla ja katsottiin joululeffaa. Sinne ihmisryysikseen ei paljoa huvittanu lähtä lasten kanssa, joten parempi olla vaan kotona. Tiistaina meillä oli taas tosi huono keli tien päällä, mutta lähdettiin kuitenki illalla uhkaamaan keliä ja ajettiin puolalaisen au pairin luokse. Hänen piti olla ilta töissä ja halusin antaa joululahjani ennen joulua, joten ei auttanu muu ku ajaa hänen luokseen. Samalla käytiin myös suorittamassa joulupukin tuloon liittyviä asioita. Käytiin nimittiäin hakee toisen suomalaisen au pairin luota joulupukin puku. Meille tuli sama pukki, mut se tuli enste meille, joten tarvittiin sieltä se puku sitte. Kotiin tullessa matka kestiki hieman kauemmin, sillä tien päällä oli keli vaan pahentunut. Motarilla uskalsi ajaa hyvällä tuurilla 40 mailia tunnissa ja sit siellä lähti rekat menemään ohi. Se oli hyvin pelottavaa.

Keskiviikkona oliki sitte jouluaatto. Me vietettiin ihan suomalainen joulu, joten vietimme sitä jouluaattona. Hostisä oli puoli päivää töissä, sillä täällä jouluaatto ei ole mitään. Kaupatki oli jouluaattona auki johonki 9 asti illalla. Täällä kaikki vaan odotti joulupäivää. Eikä täällä tunneta tapaninpäivääkää, ku sillon oli jo kaikki pankit, postit ja kaupat auki ihan normaalisti, joten täällä tulee vaan yks ylimääränen vapaapäivä joulusta. Eli täällä tuskin odotetaan joulua sen takia, että sitte saa pidemmän vapaan töistä. Neljän aikaan meille saapu suomea puhuva pukki. Pukin visiitti oli hyvin pikainen ku tää sama henkilö tuli meille sitte jouluillalliselle, joten ei voinut liian pitkään viipyä jottei lapsille jäisi ääni liikaa mieleen. Lapset oli onnellisia ku saivat lahjoja. Tyttö sai mm. erilaisia soittimia, vaatteita ja setin josta voi tehdä koruja. Pojat saivat lisäosan niiden lempipeliin eli Wiihin ja sit tietenki kaikkee muutaki. Mää sain perheeltä kaks leivontakirjaa (niitä ei mulla ookaa ku jo yks tuhat kappaletta:)). Toinen kirja oli tosi makee. Siinä oli neuvottu kaikkia koristeita, joita voit tehdä marsipaanista tai täällä fondantista kakun päälle. Sit sain pari vaatekappaletta. Poikaystävältä sain hienon leijonan kellon! :) Edellisen rannekellon olin saanut rippilahjaksi äidin puolen suvulta, joten ihan kiva, et sain nyt uuden niin voin välillä vaihtaa sitä. Vaikka ei se mun edellinen kello rikki ollu menny, mut saapahan välillä vaihtaa kelloa. Sit poikaystävän vanhemmilta sain sellasen pienen enkelikoristeen ja omilta vanhemmilta suomalaisen joululevyn (just kirottiinki poikaystäväni kanssa aattona ku ei etes kuulu suomalaisia joululauluja), enkelikoristeen ja yhden leivontakirjan, joka mulla ikävä kyllä oli jo valmiiksi. Sanoin mun poikaystävälle et ajatteleekohan siellä suomessa väki et mää oon täällä jotenki vaarassa ku sain enkelin poikaystävän vanhemmilta ja omilta vanhemmilta. :) No, molemmat on nyt sitte laitettu esille. Poikaystäväni kanssa yhteiseksi lahjaksi saatiin liput Vegasin johonki esitykseen. Se on kuulemma paras Vegasin show mikä siellä on menossa ja se on tosi makee. Hostisä on nähny sen ja se tietää kyllä mistä puhuu, mut sitä on kuulemma hankala selittää et mitä se on, ennen ku sen on ennen nähny, mut kai jotai sirkustemppuja siellä pitäs olla tai ainaki jotai sen tyylisiä. Tiistaina sitte näkee ku se esitys on tiistai iltana. Jouluillallinen syötiin joskus kuuden maissa ja tarjolla oli kaikkee suomalaista; porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Jälkkäriksi söytiin mun tekemiä joulutorttuja joita tein vielä aattona lisää. Oli hyvät jouluruuat ja tuli maha täyteen.

Torstaina oltiin vaan päivä kotona. Hostperhe teki lähtöä suomeen, sillä heillä lähti illalla kone Detroitista. Mää kävin heittämässä ne kentälle ja lähtiessä sain halit ja pusut kaikilta lapsilta. Se oli kyllä söpöä. :) 7.1. saan sitten perheeni takaisin. Tai siis hostäiti tulee lasten kanssa. Hostisä jää vielä sinne työpalavereihin ja tulee sitte 11.1. kotiin.

Perjantaina lähdettiin heti aamusta shoppailemaan ku täällä alko hirveet alennusmyynnit heti tapaninpäivän aamuna. Tai siis eihän nää tunne tapaninpäivää, mut kuitenki. Eka mentiin ostoskeskukseen ja jouduttiin motarilla tosi pahaan ruhkaan. Se liikenne ihan seiso ja oli todella liukasta. Ulkona sato vettä, mutta silti oli pakkasta eli hetihän se vesi sitte jääty siihen tiehen. Ruuhka kuitenki vapautu ja epäilin että se johtu kolarista. Näytti vähän siltä et siellä ois sattunu kolari. Sain ostettua tosi paljon kivoja uusia vaatteita. Oon huono shoppailemaan vaatteita ja on jo vähän ruennu tympäsee ku aina pidän samoja vaatteita päällä, mulla nyt ei kuitenkaa hirveesti täällä oo ollu vaatteita. Nyt oli sitte kiva ku sain vielä halvalla uusia vaatteita. Nyt ei sitte tarvikaa shoppailla pitkään aikaan. Illalla mentiin puolalaisen kanssa downtowniin ja käytiin pelaamassa biljardia. Sieltä suoraa mentiin mun jääkiekkoon. Tällä kertaa meidän joukkueessa oli vaan kolme oikeeta meikäläistä. Kaikki muut yli ylimääräsiä. Pelattiin tasan 2-2 punasia vastaan ja mää sain aikaan ensimmäisen jäähyniki meidän peleissä. Sain sen korkeesta mailasta ja en edes huomannu et oli korkee maila. Pelin jälkeen suoraa kotiin ja nukkumaan, sillä tällä kertaa meillä oli kaikista myöhäisin peli eli se loppu 12 aikaan.

Lauantaina käytiin vielä muutamassa kaupassa ku tarvittiin vielä jotai kamaa Vegasia varten. Ja sit käytiin michigan kaupassa. Täällä on nimittäin toi meidän michigan kauppa lopettamassa liiketoimintansa ku se on menettäny oikeudet käyttää michigan brändiä. Siellä on ollu alennusmyynnit menossa ja aika kauan ku ne haluaa päästä eroon siitä kamasta siellä. Nyt siellä oli alennukset 90 prossaa ja ostin sitte t-paitoja. Tosin kaikki jäljellä olevat koot oli XL tai sitä isompia, joten sit niistä sai sellasia hengailupaitoja. Yks t-paita oli peräti 80 senttiä. Ei kovin kallista. Kauppojen jälkeen tultiin kotiin ja tehtiin ruokaa. Sit lähdettiin puolalaisen kanssa nectoon. Mää olin kuskina, niin ei tarvinnu järkätä mitää kyydityksiä.

Sunnuntaina käytiin ajelemassa ja kattelemassa et missä mun koulu sijaitsee ja sitä rataa. Oli kiva auringonpaiste, joten katseltiin sitte päiväsaikaan paikkoja. Huomenna meillä lähteeki sitte kone Vegasiin aamulla puol 7 aikaan, joten huomenna on aikanen herätys. Meille on tilattu taksin tyylinen autokyyti kentälle joka tulee hakemaan 4:20. Tommoseen aikaan en kehannu pyytää ketää kaveria viemään kentälle. Mun puolalainen kaveri tulee kuitenki sit hakemaan meidän kentältä perjantaina et se järjesty kivasti. Mut vois mennä pakkaamaan et selviääkii huomenna sinne Vegasiin. Ei olla vielä etes alotettu ja kello jo kuitenki on 7 illalla.

Hyvää uutta vuotta suomeen ja palataan tänne blogimaailmaan sitte ens vuoden puolella! Tutuille muuten tiedoksi et aikaero Vegasin ja suomen välillä on 10 tuntia et jos haluatte uuden vuoden viestiä laittaa. Me olemme siis Vegasissa 10 tuntia suomea jäljessä.

Poikaystäväni saapui vihdoinkin!

2008-12-21T03:32:00.000+02:00

Tällä viikolla sain siis poikaystäväni tänne amerikkaan mun uuteen kotiin. Vähän kivaa!! :)

Mut puretaan ensin alkuviikkoa. Sää nyt on taas ollu mitä kummallisin. Maanantai aamuna ei ollu lunta yhtää missää ja joita 10 astetta lämmintä. Sit se rupes päivän päälle kylmenee niin, että oli ihan pirun kylmä ku saatiin vielä tuuliki mukaan. Ei etes uskaltanu pikkurilliä ulos laittaa ku se ois heti paleltunu kuoliaaksi. Tiistaina saatiin sitte pimeän tultua lumipyry ja sitä lunta sitte vähän tuliki. Tosi huono keli oli tien päällä. Keskiviikko aamuksi oli kuitenki loppunut, joten päästiin turvallisesti kouluun. Taidetaan sittenkin saada valkonen joulu nimittäin nyt on lunta ihan kiitettävästi. Eniten tähän asti tälle vuodelle. Perjantaille meille oliki sitte asetettu talvimyrsky varoitus alkaen aamulla kello 4 ja jatkuen aina iltapäivä neljään asti eli saatiin vielä lisää lunta.

Maanantai aamuna kävin normaalin rutiinini mukaan salilla. Iltapäivällä tytön kanssa käytiin shoppailee piparitarvikkeita ku tarkoitusena oli leipoa pipareita ja tehdä taikina itse. Suuret epäilykset pipareiden suhteen alko siitä ku kuulin et ne tehdään melassiin eikä siirappiin. No, saman näköstä tököttiähän se on, mutta mulle sana melassi tuo mieleen lehmän ruuan eikä ihmisten. Ei auttanu ku kokeilla, sillä täällä siirappi ei ole samanlaista ku meillä suomessa. Tein taikinan ja ainakin vaikutti ihan lupaavalta. Tiistaina leivoin tytön kanssa ja koristeltiin sitte poikien tultua koulusta, jotta hekin pääsivät osallistumaan. Ja kyllähän se koristelu oliki kivaa. Tein tomusokeri-vesi -kuorrutusta ja sit jokainen sai valita kaks väriä et mitä haluaa, ku mulla nyt noita värejä vähän on ku käyn siellä kakkukurssilla. Sit vaan laitoin sitä pursotinpussiin, päähän pieni reikä ja annoin lapsille. Hyvin kätevästi suju neljä vuotiaalta ja pojiltaki pursotinpussin käyttö. Vanhin oli ensiksi sitä mieltä ettei halua osallistua ku kysyin et ketkä haluaa koristella. Sit se haluski mukaan ku hän näki että miten kivalta se näytti ku kaks nuorinta pursotteli menemään. Ja hyviähän niistä pipareista tuli vaikka mun ennakkoluulot oli hyvin vahvat.

Maanantai iltana meille tuli syömään tää espanjalainen, perheen äitin veli perheineen ja sit perheen äidin äiti. Syötiin tän espanjalaisen läksiäisillallinen, sillä hän lähti keskiviikkona joulun ja uuden vuoden ajaksi espanjaan perheensä luokse.

Tiistaina meillä sitte oli koulussa vuorossa loppukoe. Mummi heitti lapset kouluun, sillä mulla ei todellakaa ollu vara olla yhtää myöhässä ku aloitettiin heti yhdeksältä kuuntelulla ja mää nyt melkeen joka kerta oon sieltä myöhässä pari minuuttia. Onneksi mummi pysty avustaa tiistai aamuna. Ku menin luokkaan, siellä oli kaikki lukemassa. Kaikilla oli kirjat ja monisteet esillä. Mää vaan menin sinne kynän ja kumin kanssa. Enkä kyllä muutenkaa lukenu yhtää. Luotin siihen että osaan. Ja koe kyllä oliki ihan sika helppo. Tai ainaki siltä se tuntu. Olin valmis taas jossai puolessa tunnissa ja lähin ekana pois. Opettajaki kysy et oot sää oikeesti valmis. Luokan ulkopuolella jäin sitte jututtaa yhtä saksalaista au pairia ja sieltä sitte ehti pari muuta tulla ulos kokeesta. Kysyin et miten meni. Meinasivat et se oli ihan hirveen vaikee ja meni huonosti. Mää vaan katoin, et vaikee, anteeks mitä. Lopputulos tästä nyt tais olla se et mää varmaan olin ainut joka ei ollu lukenu yhtää ja jonka mielestä se oli helppo. Torstaina saatiin kuitenki jo tietää tulokset ettei kauaa tarvinnu odottaa ja sainki 95 pistettä sadasta eli ihan hyvin meni. :) Helposti läpäsin ton meidän kurssin ku piti saada 70 pistettä et pääsee läpi. Seuraavalle kurssille ostinki jo kirjat torstaina, et sitte pääsee alottamaan heti ahkerasti koulun tammikuussa.

Koska tiistai iltana saimme sen järkyttävän lumipyryn, meni illan suunnitelmat vähän uusiksi. Olin suunnitellu et lähden käymään asioilla ja salilla. No, en sitte uskaltanu lähtä mihkää joka nyt oli ihan varmasti viisas ratkaisu. Perheen äitilläki kesti 1,5 tuntia tulla töistä kotiin ku yleensä hän tulee vajaassa tunnissa. Sit tän perheen edellinen au pairi, joka nyt asuu miehesä kanssa täällä, oli ollu iltavuorossa ja ajo sitte meille yöksi ku ei uskaltanu lähtä ajamaan kotiin asti. Hänen kanssaan sitte höpöteltiin kaikkee, joten venähti aika myöhään toi nukkumaan meno ja keskiviikkona kyllä väsyttiki siihen malliin.

Keskiviikkona kävin sitte aamulla hoitaa ne asiat ku en tiistaina päässy. Kävin mm. hakee mun kuvat ku ne oli tullu. Sit vaan ei muuta ku albumiin laittamaan niitä ja mun se on valmis lähtemään mun poikaystävän mukana suomeen. Iltapäivällä tytön kanssa leivoimme jälleen, sillä mulla piti olla kouluun jotai viemistä torstaille ku meillä oli pienet "juhlat" siellä. Aluksi olin suunnitellu et vien niitä lauantaisia joulutorttuja mut en sitte raskinu viedä niitä. Sen verran harvinaista herkkua täällä ja vaativat paljon enemmän työtä ku suomessa. Tehtiin sitte kuivakakku ja kääretorttu, joihin molempiin laitoin itse tekemääni luumuhilloa. Hyvin kelpasivat koulukavereille. :)

Illalla olin spinningissä ja se oliki sitte viimenen kerta ennen tammikuuta ku alkaa taas uudestaan. Onhan siellä kyllä jotai ilmaisia tunteja tässä parin viikon aikana et sinne ois kyllä johonki tarkotus mennä vaikka poikaystäväni onki täällä. Lisäksi kuulin spinningissä et ne oli luvannu jäämyrskyä meille alkaen torstai iltapäivästä. Loistavaa. Just torstai iltapäiväksihän mää olin sen tilannuki ku poikaystäväni lennon piti laskeutua neljältä iltapäivällä. Mut onneksi ei saatukaa myrskyä vielä torstaiksi, joten kaikki meni lennon suhteen niin ku pitiki.

Odotettiin pojat koulusta ja sitte lähdettiin saman tien hakemaan mun poikaystävää kentältä. Mulla oli lapsille syömistä autoon ja sit kattoivat leffaa, joten hyvin viihtyivät. Kentällä kyllä meinas olla vähän tukalat paikat ku menin lasten kanssa siihen hakemaan, jossa ei tarvitse nousta ulos autosta ja mun poikaystävän oli puhe tulla ulos sitte ensimmäisistä lasiovista. No, tää hakupaikka oli ihan täynnä autoja ja siellä oli poliisit ohjaamassa liikennettä ja sitte yritin jollaki tavalla olla vaan siellä jossai välissä autoni kanssa ja venata. Vähän meinas olla ahistava paikka ku joka paikasta tunkee autoja. Ja tietenki vielä venattiin mun poikaystävää vaikka kuinka kauan. Hänellä itsellään ei ollu mitää hätää tullissa mut hänen edellä oli jotai irakilaisia joilla kesti ja kesti. Tullissa oli ollu nainen joka oli kyselly et onko mitää tuomisia mulle. Sit ku hän oli sanonu et ei oo, niin tulli nainen oli epäilly et tuut oikeesti suomesta tänne asti tyttöystävän luo jouluksi ja et tuo hänelle mitää. Sit se oli tyytyny siihen ku hän oli sanonu et mulla on tonni käteistä ja aidon sitte sillä ostaa jotai. Tultiin meille kotiin ja oltiin torstai ilta vaan kotosalla.

Perjantaiksi sitte olikin asetettu se talvimyrsky varoitus ja oltiinki jo aamuun mennessä saatu sen verran lunta, että lasten koulut oli peruttu. Päivän mittaan saatiin vielä lunta lisää et perjantain yhteissaldo lumen suhteen oli varmaan 30 senttiä. Aamulla katottiin lasten kanssa elokuva ja sit vaan lapset touhusivat kaikkee sisällä kunnes saatiin lumisade loppuumaan iltapäivällä ja päästiin sitte ulos peuhaamaan lumessa. Lapset oli onnellisia ku mun poikaystävän kanssa vedettiin heitä pulkassa. Hostäiti teki aamupäivän kotona töitä ja sitte iltapäivällä hän kävi lääkärissä ja oli loppu päivän vapaalla, joten mää olin vähän vähemmän töissä ku yleensä. Illalla mulla oli jääkiekko peli ja silloin ensimmäisen kerran lähdettiin tien päälle talvimyrskyn jälkeen. Lunta oli oikeesti tosi paljon ja oli tosi huono keli vieläki tien päällä vaikka lumisade oli loppunu jo tyyliin 5 tai 6 tuntia sitte. Täällä niillä nyt ei oo kunnon kalustoa ku lumimyrsky tulee ku se nyt on täällä kuitenki sen verran harvinaista. Päästiin kuitenki ihan ehjänä tuolla liikkumaan. Tällä kertaa voitettiin 4-0 eli ihan hyvin pelattiin. Pelin jälkeen ajettiin suoraa kotiin, suihkuun ja valmistautumaan baariin. Hostisä heitti meidän downtowniin ja mentiin eka martiini baariin ja sieltä jatkettiin alaikäisillekin sopivaan paikkaan. Oltiin nimittäin sovittu et pari mun alaikäistä kaveria tulisivat meidän kanssa sinne. Tää mun puolalainen kaveri kuitenki soitti, että hän ei voi tulla ku ei pääsee heidän pihasta mihinkää ku siellä oli niin valtava lumipenkka, joten se sitte siitä. Käytiin siellä kuitenki sisällä ja sitte mentiin täysi-ikäisten paikkaan ja sieltä sitte taksilla kotiin. Taksi ei voinu tuoda pihaan asti ku meillä oli pieni lumipenkka tossa tiellä, mutta lähelle kuitenki päästiin ja sitte loput kävelemällä.

Lauantaina oltiin kotosalla ja iltapäivästä lähdettiin käymään syömässä ja sitte sieltä jatkettiin Detroittiin NHL peliin. Onneksi saatiin lauantaiksi jo parempi ilma, et ihan hyvä keli oli tien päällä. Tällä kertaa Detroit pelasi Los Angeles Kingsiä vastaan ja voittivat 6-4. Nyt meillä oli vähän paremmat paikat ku sillon ku olin katsomassa toisen suomalaisen kanssa sitä peliä. Mentiin people moverilla, jotta poikaystäväni näki vähän Detroittia siinä samalla ku se kiertää hyvin kaikki tärkeet paikat eikä se nyt maksa ku 50 senttiä sivu ja vähän kauempaa siitä hallista saatiin vielä halvempi parkkipaikkaki. Peli oli kyllä hyvä ja huomattavasti parempi tunnelma oli pelissä ku Detroit pelasi sen verran hyvin ja voittivat. Osittain pelin tunnelma voi tietysti myös johtua siitä ku oli lauantai ilta. Pelistä ajettiin suoraa kotiin ja nukkumaan.

Sunnuntaina mentiin kattoo se uus joululeffa. Oli ihan hyvä. Ainaki siinä sai välillä nauraa ja komediahan sen piti ollaki. Sieltä jatkettiin downtowniin ku ei nyt vielä valosalla oltu käyty siellä. Siellä käytiin parissa kaupassa ja mentiin sitte kahvilaan istumaan ja juttelemaan. Kuudeksi oltiin sovittu illallinen saksalaisen au pairin ja suomalaisen au pairin kanssa yhteen ravintolaan. Saksalainen au pairi toi mukanaan yhden meksikolaisen, joten meitä oli 5 siellä yhteensä. Teki mulle hyvää päästä puhumaan välillä enkkua ku nyt tulee puhuttua suomea huomattavasti enemmän ku koskaan ennen mun täällä olon aikana ja heti näkyy enkun puhumisessa ku on pariki päivää et sitä ei käytännössä puhu. Teki tosi hyvää päästä nyt puhumaan sitä. Sunnuntaina meillä oli ihan järkyttävä ilma. Pakkasta melkeen 20 astetta ja sitte tuuli ihan hemmetisti. Tuuli oli ihan sika kylmä ja kova, joten tuulen kanssa meillä oli varmaan 40 astetta pakkasta. Kaikki lentokentät on käytännössä peruttu ja isoja ketjukolareita on ollu ympäri maata. Michiganissaki on kuulemma ollu 100 auton ketjukolari moottoritiellä. Meillä nyt ei lunta käytönnässä tullu sunnuntaina mut toi tuuli lennätti sitä lunta ihan kivasti ja joissaki paikoissa on kuulemma tullu yli metri lunta. Täällä tää säätila on kyllä hyvin kummallinen ja vaihtuu ihan sika nopeesti. Maanantaina meillä ei ollu lunta yhtää missää ja lämpöasteita oli ulkona. Sunnuntaina oli lunta jotai yli 30 senttiä ja sitte pakkasta 20 astetta. Suomessa ei yleensä vaihtele näin nopeesti säätilat, niin tää on kyllä tosi kummallista.

Joulu tulee

2008-12-15T05:03:00.000+02:00

Alkuviikosta oli aivan loistavat kelit tuolla tien päällä. Voi jestas. Tiistaina tuli koko päivän vettä taivaan täydeltä ja ku meillä nyt oli ollu toi meidän hiekkatie jo lumen peitossa, niin tietenki se sitte vesisateen myötä muuttu ihan pelijääksi, jonka päällä oli vettä. Jippii! Hostäiti soitti aamulla ku se lähtee nyt aina ennen mua tonne tien päälle, et hän ei tiedä et miten selviät sillä sun autolla tuosta meidän tiestä et se on aivan hirvee ja yks auto siellä oli jo ollu ojassa. No, selvittiin onneksi lasten kanssa ihan hyvin ku ajettiin hyvin hiljaa ja kieli keskellä suuta pari mailia. Koulusta vaan myöhästyin normaalia enemmän ku yleensä, mutta onneksi sattu sellanen kerta et meillä ei ollu kokeita. Keskiviikko aamuna meillä oli kuitenki vähintään yhtä paljon lunta ku ennen tiistain vesisateita, joten ilmeisesti se sade oli sitte yöllä muuttunu lumeksi. Eli vielä meillä oli valkonen maa. Sunnuntaina saatiin kuitenki koko päivä vettä taas taivaan täydeltä ja sinne meni meidän lumet. Nyt meillä on suuri ongelma, et miten meille saadaan pukki tulemaan ku ei oo yhtää lunta maassa.

Maanantaina menin normaalin tapaan aamulla salille. Sieltä ajoin suomalaisen au pairin kautta kotiin ku hain sieltä CD levyni pois. Sieltä ajoin suoraa hakemaan tyttöä koulusta ja tultiin kotiin. Kotona oltiinki sitte iltapäivä. Illanki mää olin kotona ku valmistin lisää niitä ruusuja mun kakkukurssille.

Tiistaina olin aamulla koulussa ja siellä käytiin läpi viimesiä kokeeseen tulevia asioita. Iltapäivällä tytön kanssa käytiin asioilla. Shoppailtiin mun kakkukurssitarvikkeita illan kakkukurssia varten ja yritettiin käydä terottaa mun luistimet, mut se paikka aukes vasta kolmelta, joten yritykseksi jäi. Sen verran kuitenki jo edistyin et sain selville et missä ja millon voin niitä teroittaa. Illalla sitte oli tää mun kakkukurssi ja tehtiin erilaisia kukkia pursottamalla. Kakkukurssin jälkeen näin italailaista au pairia ja muutamaa muuta kahvilassa. Meillä oli italailaisen "läksiäiset" ku hän lähti torstaina kolmeksi viikoksi italiaan.

Keskiviikkona kävin aamulla viemessä mun suomeen menevät joulukortit postiin. Jee, sain senki hoidettua. :) Ja sit sain vietyä mun valokuvat kehitykseen. Mulla nimittäin on täällä yks skarpbooki täys, joten mun poikaystävä saa sitten viedä sen suomeen ku saan vielä ne kuvatki sinne ens viikolla. Sit se on virallisesti täysin valmis. Asioitten hoitelun jälkeen tulin kotiin ja tein läksyt ja taas kerran lisää ruusuja mun kakkukurssille. Tiistaina tyttö kyseli et millon leivotaan, niin lupasin sitte, että tehdään keskiviikkona kakkupohjat mun torstaina olevalle kakkukurssille valmiiksi, joten niitä sitte tehtiin keskiviikkona. Tyttö osaa hienosti mitata aineita ja hän on niin onnellinen ku pääsee käyttämään sähkövatkainta. Kyllähän se nyt jo on ison tytön merkki. :) Illalla olin spinningissä ja sitte sieltä suoraa ajoin teroittamaan mun luistimet ja tällä kertaa se jopa onnistuki. Jee, viikon tavoite tuli suoritettua. Luulin kyllä et se prosessi kestää monta tuntia ku se teroittaja oli just sillon ku menin sinne, niin jossai käymässä ja sit siellä oli sikana muittenki luistimia, mut onneksi se oliki ihan nopee homma. Hän nimittäin otti sitte mun luistimet ekana ku tuli takasi työpaikalleen.

Torstaina oli sitte viimenen kerta koulua ennen loppukoetta, joka siis on ens tiistaina. Opettaja piti hyvin tiukan puheen perusteluineen kaikkineen et miks ei saa lukee kokeisiin maanantaina. Sen mielestä me mennään ihan sekasi jos hädissään ruetaan maanantaina lukemaan ja pänttäämään asioita. No, empä mää kyllä muutenkaa oo niihin lukenu enkä oo etes sellasta suunnitellu, joten ei tuota mulle ongelmia olla maanantaina lukematta. Iltapäivällä valmisteltiin tytön kanssa loppuun mun kakkukurssinkakut. Tällä kertaa oli vaan sen verran vaikeeta hommaa, et hän ei voinu kuin käytännössä katsoa, mutta luulen että tärkeint tekijä oli se, että hän pääsi nuolemaan frostinki kupin. :) Sitä nää lapset nimittäin rakastaa yli kaiken ja heti ku ne näkee et teen etes jotai siihen liittyvää, ne kysyy, et saanko mää nuolla sen kupin sitte. Illalla sitte oli tää mun kurssi ja siellä meinas olla pieni häslinki meidän kurssin suhteen. Siellä oli joku postimerkkikurssi yhtä aikaa meidän kanssa ja siellä on tilat vaan yhdelle ryhmälle kerrallaan. Sit meille vaan sanottiin et teidän kurssia ei oo. Oltiin, et anteeks mitä. Tiistaina meille sanottiin et se on ja sit meillä oli kaikki meidän kamat mukana. Mentiin sitte toisen kurssilaisen kanssa, joka on muuten slovakiasta kotoisin, selvittämään et mitä ihmettä. Saatiin vastaus et meidän opettaja on kyllä tulossa ku se oli soittanu et hän tulee myöhästymään hieman. Onneksi siellä kaupassa oli kuitenki sen verran mukavia työntekijöitä et järkkäsivät sitten meille oman taukotilansa meidän työpaikaksi. Hyvä niin, sillä ois suuresti ottanu päähän lähtä niitten kaikkien kamojen kanssa takaisin kotiin ja järjestää kaikki kamat uudestaan sinne joku toinen päivä. Tehtiin siellä sitte meidän kolmos kurssin lopputyökakku, johon mää oli kotona etukäteen valmistanu niitä ruusuja fondantista. Ekaa kertaa voin oikeesti sanoo, et oon ylpee suorituksestani. Mielestäni sain aikaan todella upean kakun. Oon laittanu kakusta kuvan mun leivontablogiin, jos joku haluaa käydä kattomassa. Tällä kertaa oli kaks eri kakkua eli kerroskakku, joten perjantaina toinen meni sitte perheen äidin ja toinen perheen isän työpaikalle. Perheen äidin työpaikalla kukaan ei ollu uskaltanu aamupäivällä koskee siihen ku ne oli luullu et on joku koriste. :) Kaikki oli vaan käyny pyörimässä sen ympärillä. Sit ku oli sanottu et kyllä se on ihan syötäväksi tarkoitettu, niin sitte se oli kyllä hävinny sieltä, et ilmeisesti kelpasi. Mun ei ite tee missään tapauksessa mieli maistaa niitä. Niissä ei käytännössä oo mitää muuta ku sokeria, joten ei kiitos. Tehdä voin, mut muut saa syödä.

Torstai iltana katoin kakkuohjelmaa telkkarista. Täällä on tosi kiva leivonta- ja ruokakanava, joka näkyy ihan munki telkkarissa. Nyt vasta bongasin sen ku puhuivat kyseisestä kanavasta mun leivontakurssilla. Ei mulla oo ollu aikaa tutkia et mitä mun telkkari sisältää. Se on hyvällä tuurilla päälläki ehkä kerran kuussa. Nyt ehkä vähän useammin ku löysin ton kivan kanavan ja vielä kivan kakkuohjelman. :)

Torstai iltana olin myös siinä suhteessa hyvin ahkera et sain tehtyä jo mun läksyt. Lähinnä sillä ne tein, että sain käydä ne sitte perjantai aamuna tarkistamassa mun koululla, jotta teidän että teen oikein ennen kokeita. Joten siis koululla kävin perjantain aamuna ja yritin samalla katella sitä meidän kirjakaupasta et josko ois tullu seuraavan kurssin kirjat sinne, mutta en löytäny. Ne ois ollu helpompii ostaa nyt ku sitte tammikuussa kauheessa ryysiksessä ku kaikki muutki haluaa ne samaan aikaan. No, kerrahan sitä tietysti tarvii vaan jonottaa. Perjantaina oli siivouspäivä. Yleensä meillä on ne siivoojat sellasia keski-ikäisiä naisia, jotka ei ikinä puhu mitää. Tällä kertaa meillä oli täällä mukana nelikymppinen mies, jonka kanssa höpöttelin kaikkee mahdollista. Hän oli kotosi Costa Ricasta. Tulin vaan omasta huoneesta hakemaan nopeesti jotai syötävää siivoojien keskeltä mut jäinki sitte ylös syömään, jotta pystyin juttelemaan tämän meidän siivoojan kanssa. Ku hain tytön koulusta, niin mentiin sitte käymään siellä museossa. Siivoojat vielä oli meillä, joten kivempi tytön kanssa olla jossai muualla ku kotona. Ja tyttö tykkää hirveesti tästä museosta, joten se oli oikein loistava valinta. Poikien tultua koulusta lähdettiin harrastuksiin. Tää oliki nyt sitte vika kerta ennen joulubreikkiä, joten seuraavan kerran tarvitsee sinne raahautua heidän kanssaan, vasta joskus tammikuussa.

Perjantai iltana pelasin jääkiekkoo ja hävittiin 5-1. Pelattiin vihreitä vastaan ja ne on ihan sika hyvä joukkue, joten eipä tuo sinänsä ihmekää vaikka hävittiin. Yhtä meidän joukkuelaista rupes ottaa päähän ku vihreessä on paljon sellasia, jotka pelaa tosi korkeella tasolla jääkiekkoo ja sit ne tulee tonne vaan sen takia et saavat etes jossai loistaa ja tehdä maaleja ku kukaan ei voi niille mitää. Sinänsä typerää, mut sinänsä mulle taas aivan sama. Toi nyt on vaan tollanen harrastusjuttu, joten en kyllä ymmärtäny sitä meidän joukkuelaista joka oli ihan hermona siitä. Antaa toisten olla ja tehä maaleja, jos se kerta saa niille hyvän mielen et pystyvät tekemään niitä paljon heikompien seurassa. Jääkiekosta suoraa ajoin puolalaisen au pairin kotiin. Siellä suihkuun ja valmiiksi iltaa varten. Mää lupasin olla kuskina sillä ehdolla et hän voi sitte olla kuskina mulle ja mun poikaystävälle ens perjantaina jos lähdetään johonki. Eli M, mulla on meille jo kuski ens perjantaiksi eli eiköhän sitä sillon johonki olla menossa, vai mitä? ;) Anyway, käytiin hakee kyytiin itävaltainen ja ajettiin downtowniin. Siellä sit mentiin eka käymään baarissa tanssimassa ja sieltä sitte yhteen taloon bileisiin. Ihan kivaa oli ja joskus neljän aikaan oltiin puolalaisen au pairin kotona. Jäin sinne yöksi ku en jaksanu lähtä ajaa enää siihen aikaan kotiin. Asutaan kuitenki ihan eri puolella kaupunkia.

Lauantaina ajelin ennen puolta päivää sitte kotiin ja rupesin suunnittelee et teen joulutorttuja. Soitin hostäitin äitille et mitä taikinaa mun pitää ostaa et tulee hyvä ja sitä rataa. Eli sit vaan kauppaan tarvikkeet ostamaan ja sitte tekemään luumuhilloa. Meillä ei nimittäin saa mitää luumuhilloa, joten täytyy ostaa kuivattuja kivettömiä luumuja ja keittää niistä. Mää vaan keitin ne vedessä, muussasin ja lisäsin sokeria. Ihan hyvin toimi. Kunnon joulutorttutaikinaakaa meillä ei luonnollisesti ole, mutta onneksi sentään jotai voitaikinoita on. Niistä sitte tein kaulitsemalla torttuja ja ihan hyvin kyllä onnistuin ja maistuu ihan suomalaiselle joulutortulle. Mun tämän vuoden ekat joulutortut siis söin lauantaina. Ja oli hyviä ku vielä ihan ite vaivalla tehty. :) Kelpasivat myös muille perheenjäsenille. Lauantai oliki oikein joulupäivä ku mää tein noita torttuja ja sitte mentiin koko perhe hakee joulukuusta ja ostettiin siihen jotai koristeita. Sit vielä illalla mää tein lasten kanssa piparkakkutalon. Haettiin ihan oikee joulukuusi, joka nyt tuoksuu ihan joululle. Mentiin vaan sellaseen kauppaan joka niitä myy ja sit siellä oli koristeltu malliksi jotai kuusia. Voi jestas ku ne oli rumia. Nää amerikkalaiset oikeesti tunkee ne niin täyteen ja niin sikana kaikkee rumaa koristetta joka ei millään tavalla liity jouluun, et mää en etes ymmärrä et miten niitä voi kutsua joulukuusiksi. Onneksi meillä nyt kuitenki on ihan tavallinen joulukuusi ilman mitään typeriä "ei liity jouluun" -koristeita. Lauantai iltana mulla oliki sitte mun eka työpäivä viikonloppuna koko sinä aikana ku oon ollu täällä. Eikä sekää nyt ollu ku pari tuntia ja sit laitoin lapset nukkumaan ja olin vaan kotosalla. Tehtiin sitte piparkakkutalo illalla. Täällä on sen tekeminen tehty kyllä mahdollisimman helpoksi. Sää voit kaupasta ostaa sellasen kitin, joka sisältää kaiken mitä tarvit. Liimausaineen, joka yllätys yllätys on frostingia, koristeet ja valmiit palat. Sit vaan liimasin frostingilla palat yhteen ja annoin lasten päättää et mitä tehdään. Mää vaan laiton frostingia sinne minne ne käski, jotta pystyivät sitte koristelemaan karkeilla. Itse kitissä oli karkkeja ja frostingia meidän lasten makuun liian vähän, mutta onneksi mää käyn kakkukurssilla ja mulla oli valmista frostingia vaikka muille jakaa, joten ei muuta ku sitä käyttöön ja kaapista penkomaan lisää karkkia ja koristelut jatkuu. Lapset meinasivat että oli päivän pelastus et mulla oli frostingia lisää. :) Nyt meidän piparkakkutalo on kyllä hyvin kaukana piparkakkutalosta. Se on niin täynnä karkkia ja frostingia et saa kyllä etsiä et löytää sieltä jotai pipariin liittyvää väriä. No, ainaki meillä oli lasten kanssa hauskaa ja saivatpahan ainaki tehdä sellasen piparkakkutalon ku halusivat. Toi kit oli kyllä kätevä. Tollasen haluan suomeenki. Täälläki se makso ehkä 10 taalaa, et ei kovin suuri investointi ja hyvin nopee tehdä.

Sunnuntaina olikin sitte kohtuu aikanen herätys ku lähdettiin jonneki puolen tunnin matkan päähän au pairien joulupäivälliselle. Meidän piti olla siellä ennen yhtä ja hienosti pukeutuneena, joten pääsin taas käyttämään mun hostperheeltä saatua synttärilahjaa. Ekaksi paikan päällä oltiin pukin kanssa valokuvissa ja sitte asetuttiin pöytiin. Sit meillä oli jotai leikkejä ja kilpailuja ja voittaja pöytä sai jotai au pair in america -juttuja palkinnoksi. Välissä syötiin ja taas jatkettiin leikeillä ja valokuvauksilla. Sieltä jatkettiin yhteen ostoskeskukseen kuluttamaan aikaa. Matkalla sinne nähtiin yhdessä kaupungissa (emme tiedä et mikä kaupunki se oli) vaaleanpunainen koira! Voi jestas se oli näky! Oltiin saada kaikki sydärit, et ei voi olla totta, vaaleenpunanen koira! Se oli vähän liikaa meille. :) Toi oli kyllä tähän mennessä kummallisin juttu täällä amerikassa jonka oon nähny. Muuta ei voi sanoa. Ostarista jatkettiin matkaa Detroitin oopperataloon ja mentiin katsomaan joku uusi musikaali. Aluksi olin hyvin epäileväinen sen suhteen ku mää nyt en muutenkaa oo kauheen innostunu tommoisista kulttuurijutuista ja sit ku tiedossa vielä oli et se kestää monta tuntia. Mut onneksi olin väärässä. Se oli ihan sika hyvä! Kertaakaa ei tarvinnu kattoo kelloa et joko tää vois loppua, vaikka se kesti kuitenki taukoineen kaikkineen 3 tuntia. Kotona olin joskus vähän ennen puolta yötä et meni aika myöhään. Välillä ku käytiin ostarissa, niin oli vähän turhan hienosti pukeutunut olo ku oltiin kaikki juhlavaatteet päällä. Oopperatalossa ei kyllä ollu sen suhteen mitää hätää. Siellä sai olla onnellinen että oli pukeutunut hienosti.

Täällä on myös meineillään surullista asiaa. Tän mun amerikkalaisen kaverin äiti tekee kuolemaa. Hänellä on syöpä ja todennäköisesti ei elä enää kauaa. Tää mun kaveri soitti mulle itkusena keskiviikko iltana ja sano, ettei tiedä mitä pitäs tehdä ja hänen äitin aika vähenee koko ajan. Tää on ihan hirveetä ku en mää siihen mitään osaa sanoo. Suomeksiki tommoseen tilanteeseen on hyvin hankala sanoa mitään, saatika sitte enkuksi. Enkuksi se on tuhat kertaa vaikeempi yrittää keksiä jotai järkevää sanottavaa. Kuukauden ajan mää oon tienny et hänellä on syöpä, mutta nyt se vaan pahenee ja pahenee koko ajan. Kamalaa ku vielä näin joulun alla.

Happy Birthday!

2008-12-07T17:38:00.005+02:00

Tällä viikolla meillä on ollu oikein kunnon talvi. JEE! :) Pakkasta nyt ei oo juuri ollu mut lunta ollaan saatu. Sillon viikko sitte sunnuntaina kirjotin et saattaa olla koulut suljettu maanantaina ku oli niin huono ilma. Ei onneksi ollu suljettu. Ja itseasiassa pahin ilma tälle viikolle sattu lauantaiksi, joten ei vaikuttanu kouluun. Lauantaina olin oikein kunnon ensimmäinen lumipyrypäivä. Lunta tuli taivaan täydeltä ja tuuli aika kovasti ja keli tien päällä oli myös sen mukainen. Ja ihan sika kivaa kesärenkailla.

Maanantaina menin sitte aamusta salille. Tällä kertaa pääsin kuten aina normaalistikin menen. Iltapäivällä hoidettiin tytön kanssa asioita. Käytiin mun koulun kirjastossa, palautettiin kaks mun paitaa, jotka ostin sunnuntaina mutten sitte ollut niihin tyytyväinen, tehtiin mun kakkukurssiostoksia ja käytiin ostamassa mulle uus vyö. Tyttö oli hyvin ylpee ku pääsi valitsemaan et millasen vyön ostan. Nyt se voi sitte kaikille sanoo, et mulla on sen valitsema vyö päällä. :) Illalla olin vaan kotona ja tein läksyjä. Vaikka oli viikko lomaa koulusta, niin silti onnistuin jättämään läksyt viimeseen iltaan. Ihan normaalia.

Tiistaina aamulla koulussa ja opettaja höpötti hyvin tiiviisti meidän kahden viikon kuluttua olevasta loppukokeesta. Se on monelle aika tärkee. Jos välikoe meni huonosti, etkä läpäissy sitä, niin loppukoe on pakko saada läpi, jotta pääsee kurssin läpi. Ja jos taas ei pääse kurssia läpi, niin sen joutuu ottamaan uudestaan ja maksamaan uudestaan. Tosi kivaa. Mulla nyt ei oo mitää stressin aihetta tosta loppukokeesta. Voihan niitä sitte ens viikonloppuna vähän kattoo jos on jotai epäselvää. Mulla meni se välikoe sen verran hyvin, et vaikka tää loppukoe menis huonosti niin pääsen silti kurssin läpi. Näin ainaki opettaja on sanonu. Mut en kyllä usko et se menis huonosti. Luotan kuitenki sen verran mun enkkuun, et uskon pärjääväni siinä kokeessa. Iltapäivällä mentiin tytön kanssa käymään uimassa ja sit valmisteltiin mun kakkukurssia illaksi. Illalla mulla sitte oli eka kerta tätä kolmos kurssia. Tää kurssi käydään tosi nopeesti. Meillä oli tällä viikolla kaks kertaa ja ens viikolla kaks kertaa ja siinä se sitte oliki. Edellis kurssiaki oli neljä kertaa, mut sitä oli vaan kerran viikossa. Aika paljo vaatii aikaa näillä kahdella viikolla tuo kurssi ku sinne pitää kuitenki tosi paljon valmistella etukäteen. Tällä viikolla tiistaina vaan tehtiin pursotusharjotuksia ja torstaina valmistettiin ihan kakku. Se oli mun eka kakku ikinä, jonka oon tehny fondantista. Oli tosi kivaa käsitellä fondantia. Päällystettiin se kakku sillä ja tehtiin siitä koristeita. Opeteltiin tekee ruusuja ja se oliki vähän haastavaa. Oon nyt sitte viikonlopun aikana tehny niitä lisää ja yrittäny harjoitella. En vaan oo oikein tyytyväinen ollu lopputulokseen, et vaatii paljon lisää harjoittelua. Sen verran pitäs saada kuitenki hyviä ruusuja aikaan, et ne voi laittaa sitte kakun päälle ens viikon torstaina. Sillon meillä on viimenen kerta tätä kurssia ja tehdään taas "loppukakku", joka koristellaan noilla ruusuilla.

Keskiviikkona olin aamulla kotona ja sain päivitettyä mun skarpbookin. JEE! :) Se onki vähän turhan kauan odottanut vuoroaan, joten oon nyt hyvin ylpee et sain sen tehtyä. Nyt mulla on sitte yks kansio täynnä, joten pitäs teettää sinne kuvat, jotta saan sen sitte mun poikaystävän mukana suomeen. Se nimittäin on kuvien kanssa aika painava ja varsinki ku mulla tulee niitä ainaki kaks ellei jopa kolme. Pitää yrittää ens viikolla diiliä niitten kuvien kanssa. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa siellä samassa museossa, jossa käytiin pari viikkoa sitte. Tyttö innostu siitä kovasti, joten nyt meillä on sitte jäsenyys sinne ja voidaan mennä sinne niin monesti ku halutaan. Mikä on tosi hyvä diili ku kuitenki se on tosi iso museo ja paljon kaikkee mitä lapset haluaa kokeilla ja nähdä, joten ihan hyvä että me voidaan ihan hyvin olla vaikka koko päivä samassa osastossa ja mennä seuraavana päivänä uuteen. Ja joka kerta sieltä varmasti löytää jotai sellasta, jota ei oo aikasemmin nähny. Esim. tällä kertaa löysin sieltä eläviä ampiaisia! YÄK! Meinasin saada sydärin ku tajusin et ne on oikeesti ihan oikeita ampiaisia. Mää en mitää pelkää niin paljon ku ampiaisia ja hiiriä. Siellä oli ne ampiaiset sellasessa läpinäkyvässä laatikossa et sitte sai kattoo et mitä ne puuhaa siellä. Voi jestas. Se oli vähän liikaa mulle. :) Seuraavalla kerralla sitte varmaan löydän sieltä niitä oikeita hiiriä jossai laatikossa. Sitä odatanki hyvin innolla. Illalla olin sitte spinningissä ja tein läksyjä kouluun.

Torstaina oli sitte sellainen päivä, jota en ois koskaan uskonu odottavani ennen ku tulin tänne. Nimittäin täytin 21!!! :) Hyvä minä! Aikasemmin olin jo saanut hostperheeltä lahjaksi hienot juhlavaatteet ja sitte mun pikkuveli toi mukanaan mun synttärilahjan mun suomen perheeltä. Aukasin sen sitte torstai aamuna ja siellä oli jotai ihan muuta ku mitä olin odottanut. Olin odottanu et siellä on joku villapaita ku se oli ihan sen tuntuinen. Siellä oliki sitte oulun kärppien kaulahuivi ja pipo sekä lämpimät sukat ja paita. Ei kuitenkaa sitä villapaitaa mitä olin odottanut. Kärppien kaulahuivi oli kyllä loistovalinta. Kiitos siitä. :) Sitte olin saanu maanantaina postissa paketin mun poikaystävältä. Siellä oli Fazerin suklaata ja sitte sain lahjakortin hänen lompakkoon, joka on voimassa sillon ku hän tulee tänne. :) Hän ei ollut löytänyt sitä mitä olis halunnut mulle ostaa, joten sitte päätyi tällaiseen ratkaisuun. Hyvä idea ku hän kuitenki tulee parin viikon sisään tänne ja postittaminen nyt on aika kallista ja täällä muutenki on kaikki paljon halvempaa ku suomessa. Nyt mun tehtävä on vaan miettiä et mihin sitte käytän sen rahan. Kiitos tästä ongelmasta. :) Hostperheeltä sain mun hienojen juhlavaatteiten lisäksi vielä aamulla ruusukimpun, kortin ja 100 taalaa rahaa. Sain kyllä ihan sika hienon lahjan niiltä. Kiitos paljon. :) Sit olin jo aikasemmin tällä viikolla saanu kortin postissa mummolta ja työporukalta. Loppuja onniteluja sain sitte sähköpostilla ja facebookin kautta. Osa paikallisista kavereista laitto myös tekstarin tai soitti. Ja sitte sain vielä mun hostäidiltä lahjasi pari drinkkiä baarissa. Hän vei mut illalla mun kakkukurssin jälkeen kahteenki baariin. Toinen oli tosi hieno martiini baari, jota kyllä meiltä päin suomesta saa metsästää. Siellä ne teki mulle sitte ilmasen synttäridrinkinki. Oltiin kotona jo joskus 11 aikaan, ku seuraavana päivänä oli kuitenki työpäivä. Synttäreistä huolimatta olin aamulla koulussa ja sitte iltapäivällä käytiin tytön kanssa ruokakaupassa ja sit oltiin vaan kotosalla ku koko alkuviikko oltiin menossa.

Perjantaina lähdin aamulla tuhlaamaan mun lahjarahoja. Tai itseasiassa tuhlasin jo osan torstaina ku löysin kaupasta yhden leivontakirjan, jota oon kauan halunnu, mut mulla ei oo ollu rahaa ostaa sitä. Nyt sitte päätin sen heti ostaa ku sain ylimäärästä rahaa. Sit sain ostettua samalla satasella talvikengät, sukkia, laukun, ann arborin t-paidan ja michiganin tosi hienon lippiksen. Tosi paljon sain satasella aikaan ja kaikki vielä tosi hyviä ostoksia. Talvikenkiä mulla ei oo ollu. Täällä nyt ei oo niin kylmä, et välttämättä tarttis, mut lunta ja sohjoa on kuitenki, niin on hyvä olla etes jotkut kengät joissa on vähän vartta, ettei heti oo sukat märkänä. Sukkia oon kans kaivannu ku melkeen kaikki mun sukat joita toin suomesta, on menny rikki. Laukkuaki oon himoinnu jo vaikka kuinka kauan. Mulla on koko ajan ollu sama marimekon laukku. Nyt sain ostettua uuden ja oli kyllä jo aikaki. Aika kulahtanu jo toi mun laukku ku se on joka paikassa ollu mun mukana ku mulla ei oo ollu mitää muuta. Sit tota ann arborin t-paitaa oon kans himoinnu kauan. Nyt oon tyytyväinen et sain se ostettua, niin saan sen sitte mun poikaystävän mukana suomeen. Ja michiganin lippiksestä oon kans tyytyväinen ku se on tosi hieno ja sit tää on mun ihan eka michiganin kama, jonka oon ostanu itelleni. Sit kävin selvittämässä et paljonko mun kuvien teettäminen maksaa ja montako päivää se kestää. Sit sain vielä selvitettyä tennismaila asiaa. Mulla nimittäin ei oo omaa mailaa vaan oon pelannu vanhimman pojan mailalla. Oon kuitenki ajatellu ostaa oman ku tarkotus on kuitenki pelata koko kevät ja saan sitte viedä sen suomeenki. Kävin kysyy mun tennisclubilta et mikä on hyvä aloittelijoille ku en mää nyt ymmärrä niistä mitää. Sit se suositteli mulle kolmea mailaa ja mää voin sitte tammikuussa niitä siellä testata ku mulla alkaa mun kurssi. Kirjotettiin ne ylös, jotta muistetaan sitte. Tai sitte voin tehdä, niin että varaan sieltä puolen tunnin ajan sellaseen pallokoneeseen, joka syöttää niitä palloja mulle ja pääsen testaamaan kaikki kolme kerralla, et mikä tuntuu parhaalta. Ja saan sitte avustusta sieltä työntekijöiltä. Pitää sit tammikuussa miettiä et miten teen sen mailan valinnan kanssa. Nyt oon kuitenki päässy jo alkuun siinä projektissa. Eli olin hyvin tehokas perjantai aamuna. :)

Iltapäivällä oltiin tytön kanssa kotona ja sain kirjotettua mun suomeen lähtevät joulukortit. VAU! :) Tääkii on ollu jo projekti muutaman viikon. Nyt sitte vaan ens viikolla ne postiin. Poikien tultua koulusta lähdettiin heidän harrastuksiin. Meillä nyt ei sitte ookaa enää ku ens viikon perjantaina ennen joulubreikkiä. Illalla pelasin jääkiekkoa ja tällä kertaa oli sitte ihan normaalit pelit. Hävittiin harmaille 2-1. Ihan hyvä peli se kuitenki oli ja paljon oli tilanteita. Ei vaan onnistu. Jääkiekosta ajoin suoraa kotiin, suihkuun ja valmistautumaan baariin. Mun amerikkalainen kaveri halusi nimittäin viedä mut juhlimaan mun synttäreitä. Hän tuli hakemaan mua kotoa ja lupasi olla kuskina, jotta pääsen kotiin yöksi. Mentiin ypsilantiin yhteen baariin ja siellä oli pari hänen muutaki kaveria. Ku päästiin baarin pihalle, hän sano mulle et laita ovi lukkoon ku hänellä ei oo keskuslukitusta. Aattelin et ok. Kerettiin kävellä pari metriä, niin hän sano, että hän unohti avaimet sisälle autoon. Mää olin, niin ku et huijaat sää mua. Valitettavasti hän ei huijannu ja hänellä oli avaimet auton sisällä. Tosi hyvin alko. No, sitte hän soitti jolleki kaverille joka tuli parin tunnin päästä hakee meidät pois ja toi mut kotiin. Et pääsin kuitenki kotiin yöksi. Matkalla meidät vaan pysäytti poliisiauto, mut tällä kertaa syy oli se, et takavalo tai -vilkku ei toiminu. Täällä ku ne ei saa pysäyttää noi vaan niin ku suomessa, et ne puhalluttaa tai tarkistaa kortin, niin sit ne pysäyttää tommosistaki syistä et pääsee sit tarkastaa kortin ja puhalluttamaan. Ja sit se poliisi heti kysy et onhan kaikki 21. Jos joku meistä ei ois ollu ja ne ois epäilly et ollaan joutu, puhalluttaa ne ei kuitenkaa saa, niin sitte ois tullu sakkoja. Ei ne meidän papereita kysyny ku sanottiin et ollaan 21.

Lauantaina oli vanhimmalla pojalla hänen kaverin synttärit. Mää menin sitte mukaan viemään ja hakemaan, et jos oltas törmätty siihen äitiin, jolla on ne hevoset tossa melkeen naapurissa. Ei kuitenkaa törmätty ku tää hänen poika kulki jonkun toisen kyydillä. Typerää. Ihan turhaa olin siellä tyrkyllä. Sit myöhemmin iltapäivällä mentiin koko perhe puolen tunnin matkan päähän yhden suomalaisen 8 vee synttäreille. Sinne oli kutsuttu muitaki suomalaisia perheitä. Ne oli sellaisessa pomppulinna paikassa et lapset sai eka hyppiä siellä niissä linnoissa ja sitte mentiin kaikki syömään pitsaa ja kakkua. Lopuksi synttärisankari aukasi lahjat ja sit siellä oli sen firman työntekijä, joka kirjotti ylös et mitä se sai ja keltä ku täällä amerikassa on tapana kirjottaa sellanen kiitos -kortti, jossa kiitetään just siitä lahjasta, jonka sai tältä vieraalta. Just, kaikkee sitä kuulee. Synttäreitten jälkeen tultiin vähäksi aikaa kotiin ja sit lähdettiin mummille ja ukille. Siellä oli koko suku paikalla, joten otettiin sitte perhekuvia. Mää toimin kuvaajana ku mää nyt en millää tavalla kuulu sukuun. Hyviä kuvia saatinki aikaan. Toiset rupesi syömään, niin mää lähin sitte espanjalaisen kanssa ajamaan downtowniin. Oli nimittäin kahdeksaksi kutsunu mun kavereita syömään ja juhlimaan mun synttäreitä. Paikalle ei kuitenkaa päässy ku tää espanjalainen ja sitte puolalainen. Ainaki 4 mun kaveria, joita olin pyytäny joutu olee töissä sillon illalla ja sitte pari tyyppiä oli Chicagossa. No, ei se mitää. Meillä oli kuitenki tosi kivaa kolmestaanki. Sen jälkeen espanjalainen lähti omille teilleen ja me tultiin puolalaisen kanssa meille. Hän oli ekaa kertaa meillä, joten esittelin talon. Sit joku kaks tuntia istuttiin mun huoneessa ja jouruttiin. Sit hän lähti joskus puolen yön aikaan ajamaan kotiin ja mää juttelin vähän aikaa hostäitin kanssa ja menin nukkumaan. Eka oli suunnitelmissa mennä baariin, mut ei mua kyllä haitannu vaikka ei menty. Olin perjantaina ja se on ihan riittävästi mulle. Selvispähä aikasemmin nukkumaan ja ei menny sitte koko sunnuntai siinä että nukku.

Sunnuntaina soittelin suomeen ja treenasin kakkukurssille mun ruusuja. Kyllä se ehkä siitä pikkuhiljaa kehittyy. Viiden aikoihin lähdettiin koko perhe tohon ihan lähelle illalliselle yhden suomalaisen mummon luokse. Illallisen tarkoituksena oli juhlistaa suomen itsenäisyyttä. Eilenhän se itsenäisyyspäivä tais tosiaan suomessa olla. Siellä oli tosi paljon vanhempaa väkee, mut suomalaisia kaikki. Ruoka oli tosi hyvää ja saatiin vielä Fazerin sinistäki siellä. Nam! :) Ja juttelin vaikka ja kenen kanssa vanhoja asioita. Tai no, en mää niistä osaa jutella mut osaan sujuvasti kuunnella. Musta seuraavaksi nuorin oli tää meidän vanhin ja sitte musta seuraavaksi vanhin varmaan mun hostäiti. Kivaa oli kuitenki. Hyvä porukka ja kaikki tuli kyselee et sääkö oot se uus au pairi tai sitte ne sano et sääkö et se joka pelaa sitä jääkiekkoo. Meillä nimittäin on välillä tuomarina suomalainen siellä pelissä ja oon hänen kanssaan jutellut ja hän oli illallisellaki, joten moni kyllä tiesi, että pelaan jääkiekkoa. Illallisen jälkeen oli tarkotus lähtä parin kaverin kanssa kattoo yhtä uutta jouluaiheista komediaa, joka on tullu leffateattereihin viime viikolla. Mulla vaan meni sitte sen verran myöhään, ettei enää jaksettu. Kuitenki työpäivä jokaisella maanantaina. Ja se nyt on ihan uus joululeffa, joten pyörii varmasti joulun yli teattereissa, joten voitas sit vaikka mennä mun poikaystävän kanssa kattoo se. Haluan nimittäin nähdä sen. Mitäs sanot M?

Ainii, ku tulin perjantaina kotiin jääkiekosta ja tulin mun huoneeseen, niin piti vähän aikaa kattoo suu auki, et mitä ihmettä. Mun hyllylle, jossa on mun CD soitin oli ilmestyny kaks sukkaa roikkumaan. Toisessa oli A -kirjain ja toisessa M. Piti vähän aikaa kelata et mitä hemmettiä noilla tehdään. Sit tajusin et ne on joulusukat mulle ja mun poikaystävälle. Ne ei nimittäin oo mitenkää kuvioiutu jouluteemalla, vaan ne on vaan yks väriset (sininen ja vihree), joissa on sitte nimikirjain. Vähän mahtavaa. :) Mun hostäiti oli käyny ostamassa meille sellaset. Tosi ihanaa.

Ens viikolle mulla on yks iso tavote. Mun luistimet on ihan pakko saada teroitettua. Olivat kyllä niin tylsää kamaa perjantaina pelissä, et ens perjantaina en kyllä niitten kans suostu menemään peliin. Täytyy vaan enste keksiä et missä ne teroitetaan. Kyselin jo vähän tältä meidän tuomarilta siellä illallisella. 4 talaa suunnilleen maksaa terotus, et ei paha.

Synttäreitä, Thanksgiving ja shoppailua

2008-11-30T23:19:00.004+02:00

Tää viikko on ollut niin kaukana mun normaali viikosta ku vaan voi olla. Ja sen takia joutuu aina miettimään et mikäs päivä tänään olikaan ja mitäs mun tänään pitää tehdä. Ensinnäki oon ollu töissä vaan maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ku loppuviikon molemmat vanhemmat ovat olleet töistä vapaalla ku oli toi Thanksgiving torstaina.

Maanantaina en mennyt aamusta salille kuten normaalisti vaan käytin käytännössä koko päivän kakkuihin. Tein perheen äitin ja hänen äitin synttärikakut ja sitte tein valmisteluja mun tiistain kakkukurssille. Perheen äitillä oli synttärit maanantaina ja hänen äitillään keskiviikkona, joten syötiin sitte yhteinen synttäri illallinen maanantaina ja mää tein kakut sinne. Halusin tehdä perinteisen suomalaisen täytekakun, mutta kun siihen tulee maitoo ja tyttö on allerginen maidolle, joten piti tehdä sitte myös pieni amerikkalainen kakku lapsille. Lapset muutenki tykkää enemmän amerikkalaisesta sokerimömmöstä ku aikuiset. Sitte tein myös jotai koristeita mun kakkukurssin "päättötyötä" varten. Illalla mentiin sitte syömään perheen äitin veljelle. Hän oli vaimonsa kanssa järjestänyt meille illallisen. Hänen vaimo vielä oli löytänyt lehdestä jonkun kivan uuden perunareseptin ja oli kyllä hyvää. Kiitos siitä.

Tiistaina menin sitte salille ku ei ollu koulua. Iltapäivällä tehtiin tytön kanssa vähän lumitöitä ku saatiin maanantaina ja tiistaina vähän lunta. Ja kyllä oliki kivassa kunnossa tuo meidän hiekkatie. Eka kerta ku mää pääsin luistelee täällä kesärenkailla. Se sato sellasta räntää ja sitte se lanttautu tohon meidän kotitielle tasaiseksi ja sileeksi matoksi. Ja oli kyllä ihan hemmetin liukas. Ilman lämpötila oli kuitenki plussan puolella. Piti kyllä ajaa niin hiljaa ku vaan osas ja todellaki kieli keskellä suuta. Se lumi kyllä käytännössä hävis keskiviikkona ja sitte meillä oliki loppuviikon ihan musta maa ja meidän hiekkatie todella kurainen. Uutta räntää saatiin taas sunnuntaina ja tällä hetkellä meillä on maa valkosena. Mutta sitte kolauksen jälkeen lähdettiin käymään tytön kanssa ostarissa. Mentiin tapaamaan suomalaisia au paireja ja tyttö pääsi samalla leikkipaikkaan josta kovasti tykkää. Illalla oli sitte mun vika kerta tätä mun kakkukurssia. Tehtiin nyt siellä kakku hyödyntäen niitä taitoja, joita oltiin opittu. Harmillinen seikka vaan oli se ku missasin viime viikon kurssin ku oltiin siellä Madonnan konsertissa ja se oli just se kerta ku ne teki niitä erilaisia kukkia. Sit mulla ei juuri ollu mitää kukkia laittaa mun kakun päälle ku en ollu päässy niitä harjoittelee. Pääsen sitte ehkä käymään ton kukka kerran ku niille tulee tää kakkoskurssi uudestaan. Kurssin lopuksi saatiin sieltä oikein todistuksen et ollaan suoritettu sellainen. Sit ilmotin itteni kolmoskurssille joka alkaaki heti ens viikolla ja sitäki on neljä kertaa. Sit siellä on enää se yks kurssi, joka varmaanki tulee sitte olemaan heti alkuvuodesta.

Keskiviikkona pojat oli vapaalla koulusta. Ne saivat viiden päivän loman ku oli toi Thanksgiving. Tyttö meni kuitenki aamupäiväksi kouluun, joten mentiin sitte poikien kanssa uimaan. Mentiin heti aamusta jotta ei olisi niin kova ruuhka ja eihän siellä onneksi ollu paljoa ketää. Iltapäivällä sinne ei ois mahtunu mukaan. Tytön päästyä koulusta mentiin hakee tätä suomalaista joka lähti sitten perjantaina suomeen. Haettiin hänet downtownista kyytiin ja mentiin Targettiin ostaa meille Detroit Red Wingsin pelipaidat ku illalla oltiin sitte menossa kattoo niitten peliä. Pitihän sitä nyt asianmukaiset paidat olla päällä. Käytiin myös pesettää auto et kehdataan lähtä. :) Lähdettiin peliin hyvissä ajoin mikä oli ehdottomasti hyvä idea ku satuttiin pieneen lomaruuhkaan. Onneksi se ruuhka johtu vaan siitä lomasta ja meni sitte eri motarille, joten ei tarvinnu koko matkaa olla siinä ruuhkassa. Se oli jotai aivan järkyttävää. Vaikka täällä menee kolme tai neljä kaistaa yhteensuuntaan, niin sieltä siellä liikenne seiso välillä. Ja vain ja ainostaan sen takia ku kaikki haluaa Thanksgivingiksi johonki. Parkkeeraminen tuotti hieman ongelmia ja sainki sitte rutattua vähän mun ihan uutta autoa. Oltiin menossa yhteen parkkihalliin ja en ollu ihan varma et saanko mennä sinne vai en. Täällä on jotai parkkitaloja jotka toimii vaan jollai kortilla. Yritin tavata sitä kylttiä ja selvittää et paljoko se maksaa. Siinä oli jotai ihmeen kellon aikoja et mistä mihin tapahtuu mitäki. Sit olin kuitenki koko ajan tiellä ku autoja paino päälle. Yritin sitte vähän liikuttaa itteeni et pääsisin etes vähän pois tieltä ja sitte en huomannu et vänkärin puolen takaovi otti kiinni yhteen tolppaan. Muutenki oli ihan sika ahas se sisäänkäynti mun isolla autolla. Korjasin sen heti pois, mut tuli pieni lommo ja naarmuja. Vaurio on kyllä niin pieni ettei sitä huomaa jos ei tarkkaan katso ja naarmutki on vaan pintanaarmuja et ne saa fiksattua ilman mitää sen suurempia toimenpiteitä. Heti tapahtuman jälkeen soitin hostäitille. Hän ei suhtaunut mitenkää katastrofaalisesti ku kerroin että vaurio oli aika pieni kuitenki. Ja tässä kaikessa hässäkässä espanjalainen soitti vielä mulle ja kysy et tehdäänkö jotai. Se varmaan luuli etten osaa enää puhua englantia ku en osannu sanoo sille mitää. Olin kuitenki sen verran shokissa tapahtuneesta etten osannu sanoo mitää suomeksi, saatika sitte enkuksi jolleki. Jotai sain kuitenki sille selitettyä ja luulen et se ymmärti et missä mää oon.

Kaiken tän jälkeen kuitenki päästiin hyvissä ajoin hallille ja nähtiin alkulämmittelyäki. Paikat oli ihan hyvät vaikka odotin paljon huonompia. Ihan hyvin sieltä näki. Detroittia vastassahan oli Montreal Canadiens eli Saku Koivun joukkue ja Detroitissa pelaa Valtteri Filppula eli suomalaisiaki oli näkyvillä. Peli oli ihan hyvä vaikka hävittiin 3-1, mut ei se mitää. Kelpaa mulle Saku Koivunki joukkue. Sitä ei vaan passannu siellä enkuksi ääneen tunnustaa ku oltiin siellä kuitenki Detroitin paidat päällä. Mun mielestä hallissa ei ollu läheskää niin hyvä tunnelma ku suomessa on. Johtuu ehkä siitä et tähän halliin menee yli 20 000 henkee ja sit siellä ei ollu fanikatsomoa erikseen kuten meillä on. Ja sehän pitää aina meteliä jos kukaan muu ei pidä. Sitte ku yleisö ei pitäny mitään meteliä niin rupes kuuluumaan puheen sorina ku istuttiin sen verran ylhäällä että ei kuulunu kaukalon äänet sinne. Mun mielestä tosi outoa puheen sorina jääkiekkopelissä. Kuulutukset oli tosi surkeet. Tai ainaki ne kuulu todella huonosti jos ne etes kuulutti mitää. Jäähyjä ne ei kuuluttanu ollenkaa ja maalitki vähän niin ja näin. Eikä Detroitti tullu etes näyttävästi kentälle yleisön kannustamana niin ku Oulussa Kärpät tulee. Ne vaan tuli jäälle. No, ihan hyvä kokemus tuo kuitenki oli ja sitte uudestaan ennen joulua mun poikaystävän kanssa.

Torstaina oli sitte tää suuri Thanksgiving. Sain keksiviikkona mun synttärilahjan hostperheeltä. Sain todella hienot juhlavaatteet. Olin puhunu et mulla ei oo ja kuitenki tarvin niitä tässä ennen joulua. Sain ne sitte jo keskiviikkona, jotta pääsen pukemaan ne päälle Thanksgiving illalliselle. Sinne nimittäin on tapana pukeutua. Sain hienon mustan hameen ja kaks toppia siihen. Toinen vihree ja toinen tumman violetti ja molemmat erikoisempia leikkaukseltaan. Sitte sain sellasen huivin jota voin täällä pitää harteilla sen topin kanssa. Ja sit sain kaulakorun joka sopii hyvin tumman violetin topin kanssa ku se on ilman olkaimia oleva toppi. Tosi ihana lahja. Kiitos paljon hostperheeni. :)

Thanksgiving aamuna yritin mennä spinningiin mutta se oli ihan täynnä enkä saanu enää pyörää. Menin sen verran myöhässä. Sitte päädyin tapaamaan viimesen kerran tätä suomalaista joka siis lähti sitte perjantaina. Käytiin vaan downtownissa kahvilassa istumassa ja juttelemassa. Keskusta oli kyllä hyvin autio. Kaikki paikat oli käytännössä kiinni. Parkkipaikatki oli ilmaisia. Sieltä tulin kotiin ja rupesin valmistautuu illalliselle, joka oli mummilla ja ukilla. Mentiin sinne joskus ennen neljää. Sinne tuli myös tää espanjalainen ja hänen äitinsä sekä mummin ja ukin joku suomalainen tuttu. Tarjolla oli tietenki täytettyä kalkkunaa ja sit perunamuusia, vihanneksia, salaattia ja sitä rataa. Jälkkäriksi oli kurpitsapiirakka joka on hyvin perinteinen Thanksgivingin jälkiruoka. Toisena vaihtoehtona oli omenapiirakkaa. Ruuat oli kyllä todella hyvät ja juuri tämän vuoksi moni oli ihan ähky täynnä. :) Ruuan jälkeen vaan seurusteltiin keskenään ja kotona olimme joskus 9 aikaan.

Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan mustaksi perjantaiksi. Sillon nimittäin on hirveet alet kaupoissa, jotka jatkuu koko viikonlopun. Tämän vuoksi viikonloppuna on tullu vähän shoppailtua. Perjantaina jotkut kaupat aukee jo 12 yöllä tai sitte joskus 4 tai 5 aikaan aamulla ja sinne menee heti sillon kaikki yli innokkaat jotka haluaa saada tavaraa ihan sika halvalla. Minä, perheen äiti ja hänen äiti lähdettiin viemään espanjalaisen äitiä shoppailee hieman hienompaan ostoskeskukseen joka oli vajaa tunnin matkan päässä. Hänellä nimittäin on rahaa ku roskaa, joten ei kehdattu viedä häntä ihan mihin tahansa. Lähdettiin joskus 10 jälkeen ja oltiin jotai 6 tuntia tällä reissulla ja lopputulos oli se etten mää ostanu mitää. Kaikki oli niin kallista vaikka siellä oliki paljon tuotteita -75% ja sitä rataa. Ei mun varoilla ikinä osteta mitää tollasta. Olin jo pyörtyä ku näin hintalapun. Kaiken huippu oli se ku tää espanjalaisen äiti sano, et se haluu mennä yksin ku se ostaa niin erijuttuja ku me muut (mikä nyt lienee on ihan ymmärrettävää), ja sovittiin sitte et tavataan 1 aikaan yhen kaupan edessä ja mennään sitte porukalla syömään. No, tää soitti sitte 1 aikaan et se ei oo vielä siinä missä meidän piti tavata, vaan hän on siinä viereisessä liikkeessä. Ja tää liike vielä oli se jossa me oltiin käyty joku vartti sitte ihan vaan sen takia ku perheen äiti halus näyttää mulle et mikä on kallista. Siellä joku vaivanen t-paita makso 2 000 ja sitte joku nahkatakki 4 000. Voi luoja! Ja sitte tää espanjalaisen äiti oli siellä ja ostiki vielä jotai. Just. Vähän erilaista tää shoppailu ku on tuota rahaa mitä polttaa. Ja sit automatkalla tää kyseli jotai liikkeitä et onko niitä siellä. Mää en ollu ikinä kuullukaa ainuttakaa niistä. Ei meikäläinen tiedä mitää parin tonnin t-paita -liikkeitä. :)

Perjantai iltana mulla oli vähän erilainen jääkiekko ku yleensä. Meidän normaaleja pelejä ei nimittäin ollu ku Thanksgivingin aikaan melkeen kaikki lähtee pois kaupungista. Siellä oli sitte sellanen harjottelutunti ja sitte drop-in jääkiekko jonne sai mennä jos halus. Harjottelussa meidät jaettiin kahteen ryhmään, parempiin ja huonompiin. Huonommat harjotteli luistelee ja me muut tehtiin jotai laukaisu-, syöttö-, ja hyökkäysharjoituksia. Oli ihan kivaa. Tän jälkeen vaan pelattiin ilman mitää tuomareita, kelloa ja maalien laskua. Ens perjantaina onkin sitten taas normaalit pelit.

Lauantaina olin puoli päivää kotona ja soittelin suomeen. Se oli tällä viikolla jäänyt jo niin pahasti et sain porukoilta valitussähköpostin perjantaina ku ei mitää kuulu. Lauantaina sitte korjasin tilannetta. Loppupäivän ohjelman muodostumisen ongelmaksi tuli se, etten tienny et mitä haluan tehä ku mua oli kysytty taas niin moneen paikkaan. Aamulla mulla ei vielä ollu mitää tekemistä koko päiväksi mut sitte sitä yhtäkkiä oliki vaikka muille jakaa. Päätin sitte kuitenki mennä sen tän perheen edellisen au pairin kanssa shoppailee. Tällä kertaa mentiin vähän halvempaan paikkaan ja löydinki pari vaatekappaletta tosi halvalla. Ois varmaan löytyny enemmänki ostettavaa mut aika oli hieman rajallinen ku eksyttiin pari kertaa matkan aikana. :) Sieltä suoraa mää ajoin Ann Arborin downtowniin ja menin baariin kavereitten kanssa. Mukana oli tää uus suomalainen ja sitte puolalainen. Meillä oli ihan sika hauskaa ja tosi hyvä meininki päällä ja biletettiin kyllä ihan älyttömästi ja kerättiinki sitte niitä miehiä ympärille ihan liikaa. Taas meinas hermot mennä niitten kanssa. Jotkut tuli sitte kysymään jo monta kertaa et joko sää nyt tanssit mun kanssa ja yks sano sitte et alkuillasta sää sanoit että ei, mut joko sää nyt sanot että joo. Just! Se varmaan luuli et mää oon jo loppuillasta niin kännissä et huolin ketä vaan tai sitte oon jo niin epätoivonen et se kelpaa mulle. No, en onneksi tarvi sitä miestä niin ei oo sitä ongelmaa. Kysyin myös tätä espanjalaista meidän mukaan ku hänen äiti kyseli multa perjantaina et miks hän ei lähde ulos mun ja mun kavereiden kanssa. Sit ku kysyin häntä, niin hän sano, ettei voi ku hän ei voi jättää äitiään yksin. Et se siitä.

Sunnuntaina kävin puolen päivän aikaa parissa kaupassa kattoo alennuksia. En ollu vielä ollenkaa käyny niissä kaupoissa, joista yleensä ostan mun vaatteet. Löysinki muutaman halvan vaatteen. Ja sit kävin ostaa vähän tarvikkeita mun ens viikon kakkukurssille. Sinä aikana ku olin shoppailemassa rupes sataa räntää ihan kunnolla ja meinas mennä tiet vähän huonoon kuntoon. Onneksi kuitenki pääsin kotiin asti hengissä. Illalla kävin espanjalaisen kanssa leffassa. Soitin muitaki mukaan mut kukaan ei innostunu, joten mentiin kahdestaan. Käytiin kattoo uus James Bond. Tää oli mun eka James Bond jonka oon ikinä nähny ja tää oli kuulemma kaikista huonoin niistä, et hyvin alko mun James Bond ura. :)

Ulkona tulee räntää oikein urakalla ja tiet on todella huonossa kunnossa. Hostäiti jo sano, et saa nähä perutaanko koulut huomenna. Täällä perutaan heti koulut jos bussit ei pääse kulkee. Aamulla näkee et mikä on tilanne. Jos ne on peruttu, niin sitte mulla on ainaki pojat koko päivän. Mut jos ei, niin sitte suuntaan aamulla salille. Saas nähdä.

Madonnan keikka ja vähän muutaki

2008-11-23T19:25:00.000+02:00

Tällä viikolla mää oon päässy Allianssin sivulle au pair juttuni kanssa. Sieltä tuli joku pari viikkoo sitte sähköpostia et mitä mulle kuuluu ja sit vaan lyhyesti ja ytimekkäästi vastasin et mitä kuuluu ja laitoin yhden kuvan jossa oon lasten kanssa. Sitte ne kysy et saadaanko laittaa tää meidän nettisivuille muidenki luettavaksi. Samapa tuo mulle. Nyt sitte komeilen sillä lasteni kanssa. Täältä voit käydä kattoo.

Maanantai reissun jälkeen alko sillä että tein kaikki pieniä hommia kotona. Piti joitaki koulujuttuja vielä hoitaa ja semmosta. Salilla kyllä kävin niin ku yleensäki maanantai aamuna, mut tällä kertaa se vaan oli vähän lyhyempi reissu, et jäi aikaa hoitaa muitaki asioita. Tytönki kanssa oltiin kotosalla ja mää olin vielä illanki kotona eli hyvin rennosti alko tää viikko.

Tiistai olikin sitte aivan eri maata. Olin koko ajan menossa pää kolmantena jalkana. Aamulla oli koulussa, sieltä suoraa kotiin ja suihkuun jo valmiiksi iltaa varten. Sit hain tytön ja lähdettiin hoitamaan asioita. Käytiin useemmassa kaupassa ja meinas aika vetää tiukille et ehdittiin hakee pojat koulusta. Tällä kertaa meidän piti nimittäin hakee pojat koulusta ku mun piti ehtiä ne viemään firmaan ennen ku me lähdetään Madonnan keikalle. Tiistaina nimittäin oli tää kauan odotettu Madonnan keikka päivä. Meillä oli kuudet liput ja sinne sit lähti mää, mun hostvanhemmat, näitten edellinen au pairi muutaman vuoden takaa ja sit yks toinen suomalainen pariskunta. Heti ku olin saanu lapset firmaan mummin ja ukin vahdittavaksi ja pääsin ite kotiin, meitä oltiinki jo hostisän kanssa hakemassa. Ajettiin sitte suoraa hostäitin työpaikalle ja otettiin hänet kyytiin. Sieltä jatkettiin Detroitin keskustaan syömään. Meille oli varattu illallispöytä hienosta ravintolasta. Sieltä mentiin people moverilla konserttipaikalle. Siellä olikin vähän jonoa sisälle. Ihan valtavat jonot. Aateltiin jo ettei päästä koko päivänä sisälle. Päästiin kuitenki jonottamisen jälkeen sisälle ja löydettiin omat paikat. Siellä sitte venattiin ja venattiin ja Madonna alotti 9:30. Eikä ollu mitää lämppäriä eikä mitää. Kukaan ei soittanu musiikkia eikä muutenkaa ollu mitää muuta ääntä ku ihmishäly. Tosi outoa, sillä esiintymään oli kuitenki tulossa Madonna eikä ihan kuka tahansa. No, Madonna sieltä kuitenki tuli ja olihan sillä makee show! Ja kesti vielä kaks tuntia et sai kyllä koko rahan täydeltä esitystä. Tosi makee esitys oli et kannatti mennä kattoo. Siellä on hienot ne kaikki tanssit ja muut. Tosin meidän edessä oli kaks jotai hyvin raivotuttavaa naista jotka oli aivan liian kännissä ja ne hyppi ja riehu koko ajan eestakasi mikä oli hyvin raivotuttavaa. Näki aina vilauksen sieltä ja toisen täältä ku ne hyppi eestakasi. No, hyvä show oli kuitenki. Kotona oltiin joskus yhden jälkeen, et aika myöhään meni.

Keskiviikkona mää sain nukkua pari tuntia pidempään ku lapset oli mummilla ja ukilla yötä ja hostäiti sitte vaan lähti viemään niille kamppeita kouluun. Ei nyt kuitenkaa ollu kovin pitkään vara nukkua ku piti tehdä läksyjä. Ku sain tytön koulusta niin lähdettiin käymään Hands-on museossa joka on ihan Ann Arborin keskustassa. Siellä nää lapset on tosi paljon tykänny käydä mut tää oli eka kerta ku mää menin sinne. Kesällä ku mulla oli kaikki kolme lasta koko päivän, oli sen verran hyvät ilmat et oltiin melkeen joka päivä uima-altaalla. Nyt mulla on vaan tyttö, niin en oo etes muistanu koko museota. Keskiviikkona sitte muistin ja aattelin et voidaan ihan hyvin mennä sinne. Tyttö kyllä tykkäs kovasti. Siellä oli kaikkee mitä voi käsin koskettaa ja kokeilla et mitä tapahtuu. Tullaan varmasti menemään uudestaanki. Illalla mulla oli mun spinningi ja sieltä sitte kotiin läksyjen kimppuun.

Torstai aamuna olin järin hajamielinen. En ymmärrä et miten olin niin hajamielinen. Menin ihan normaalisti kouluun ja rupesin sit ihmettelee et eihän tossa ennen oo ollu tommosta ovea ja miten tää muutenki näyttää niin kummalliselta. Kerkesin melkeen luokan ovelle ku tajusin olevani väärässä kerroksessa. :) Olin kerrosta alempana ku mun pitäs. En ymmärrä et miten mää noin ja miks mulla kesti ihan sika kauan oikeesti tajuta et oon väärässä kerroksessa. No, pääsin kuitenki oikeeseen luokkaan. Nyt meillä sitte alko koulusta viikon breikki ja enää meillä ei oo tota koulua ku kuus kertaa. Ja niistäki vaan neljä varsinaista opiskelua ku yhellä kerralla meillä on koe ja sit ihan vikalla kerralla me saadaan kokeet takasi ja vähän jotai palautetta ja vaan jutellaan keskenämme. Kamalaa, sitte oon jo suorittanu puolet mun oppivelvollisuudesta täällä. Ihan järkyttävää ku aika juoksee. Koulun jälkeen ajoin tennishallille ja kävin selvittää et miten jatkan tammikuusta eteenpäin tennistä. Oon nyt ilmottanu itteni tammi-helmikuulle torstaisin olevalle aloittelijakurssille. Sit tammikuussa voin ilmottaa itteni maaliskuussa alkavalle jatkokurssille. Nyt ainaki näyttää olevan tenniskurssi ihan hyvissä kuosissa. Sit uuden vuoden jälkeen pääsen taas pelaamaan. Tytön kanssa viettiin torstai kotona ku kaks edellistä päivää oltiin menossa. Illalla meillä oli au pair tapaaminen jossai juutalaisessa paikassa. Kuulosti todella lupaavalta. Siellä pääsi kokeilee jotai israelilaista tanssia. Just! Eikä ollu yhtää hauskaa. En tykänny yhtää. Onneksi mulla on ens tiistaina parempaa tekemistä ku sinne voi taas mennä tanssimaan jos haluaa. Sit mulla on hyvä syy sanoa et miks en tuu. Lähinnä sen takia muutenki menin sinne ku en ollu nähny meidän aluevalvojaa yli kuukauteen ku hän on nyt ollu siellä orientaatiossa avustamassa niin ku nää nyt kaikki joutuu vuorotellen sinne. Tanssin jälkeen mentiin porukalla downtowniin ja käytiin istumassa yhdessä baarissa. Ja meikä pääsi vielä täysi-ikäisenä sisään ku portsari ei tienny mun syntymäaikaa. Eipä tuosta kyllä hyötä ollu keskellä viikkoa ja ei me oltu siellä ku joku tunti.

Perjantaina kävin aamulla hakee keskimmäisen pojan luokasta keittotarvikkeet pois. Ne nimittäin valmisti keskiviikkona ite keittoa ja söivät sitte torstaina yhdessä vanhempien kanssa. Poika oli ihan onnellinen ku oli oppinu käyttämään kuorimaveistä. :) Perjantai oli myös poikien harrastuspäivä eli sinne siis matka koulun jälkeen. Niillä oli jotai pieniä testejä et sitte saa seuraavan tason vyön jos läpäisee testin. Molemmilla oli vielä vähän treenattavaa, joten vielä saadaan odotella seuraavaa tasoa. Illalla mulla oli mun jääkiekkopeli ja se oliki harvinaisen aikasi. Jo 7:50! Tällä kertaa voitettiin 6-2 ja mää tein kaks maalia. Hyvin pelattiin koko joukkue et tyytyväinen voi kyllä olla suoritukseen. :) Pelin jälkeen tulin kotiin, kävin suihkussa ja söin jotai. Sitte lähdin downtowniin näkee kahta suomalaista au pairia. Nyt meitä suomalaisia on viikon ajan kolme ku tähän toiseen perheeseen on tullu uus au pairi perjantaina joten siellä on kaks päälekkäin viikon ajan. Eli taas mulle uus suomalainen au pairi tänne. Toivottavasti hän viihtyisi sitten sen vuoden. :)

Lauantaina olin aamusta kotosalla ja viikonlopun suunnitelmat oli vähän auki. Puolen päivän aikaan sain kylään yhden naisen kertomaan tuotteistaan. Mää oon nimittäin täältä tilannu samoja kasvojen hoitoaineita mitä suomessaki käytin. Tosin täällä ne on paljon halvempia. Ekan kerran tilasin joskus syyskuun alussa ja nyt sitte tällä viikolla toisen kerran. Nyt sieltä sitte soitti keskiviikkona nainen ja kyseli et mistä oon kuullu heistä ja tiedänkö että käytän varmasti oikeeta sarjaa. Sit se halus lauantaina tulla mua näkemään ja samapa tuo nyt mulle. Se toi mulle samalla hirveesti kaikkia näytteitä jostai urheilujuomista ja muista. Sano soittavasa ens viikolla et jos tykkään jostaki ja haluan sitä ostaa lisää. Soittakoot vaan mut ei mulla oo vara ottaa mitää. Eli sanon sille että ei kiitos. Sen naisen käynnin jälkeen rupesin suunnittelee et mitä tekis. Olin yhteydessä yhden saksalaisen au pairi kanssa joka oli koko viikonlopun yksin kotona ku sen perhe oli reissussa. Menin sitte hänen luokseen ja hengailtiin siellä jonkun aikaa ja sitte lähdettiin syömään. Syömisen jälkeen mentiin downtowniin ja tavattiin kolme muuta au pairia ja mentiin yhdessä leffaan. Mentiin Michiganin leffateatteriin, josta kaikki on sanonu et sinne pitää ihan vaan sen takia mennä kattoo ainaki yks leffa ku se on niin hieno sieltä sisältä ku se on tosi vanha elokuvateatteri. Tosi makeehan se kyllä oliki sisältä, et ihan oikeessa kaikki on ollu. Leffa nyt oli vähän mitä oli. Varmaan huonoin leffa jonka oon täällä ollessani nähny. Leffan jälkeen lähdettiin tän saksalaisen au pairin kotiin ja sieltä sitte baariin. Pääsin taas täysikäsenä sisään. :)

Lauantaina menetin hermot yhden toisen saksalaisen au pairin kanssa ku hän on niin hemmetin arka ratissa. Heti ku tuli puhetta leffan jälkeen et mennään tän toisen saksalaisen kotiin niin se rupes sitte hössöttää et miten hän sinne uskaltaa ajaa ja mistä hän tietää et mihin tulee mennä ja mistä hän tietää et mitä hänen pitää tehä. Sit se rupes kyselee et mennäänkö kaikki sun autolla. En jaksanu keskustella sen kans joten sanoin sitte hyvin vihaisesti et mennään kaikki vaan mun autolla. Kaikki ois ollu niin yksinkertasta et sen ei ois ku tarvinnu ajaa sitä sen hemmetin autoa ja seurata mua. Mutta ku se on vaikeeta niin se kans on vaikeeta. Ja tää tyyppi on kaikenlisäksi tullu vielä jotai viikko mun jälkeen et melkeen ollu yhtä kauan ku mää. En ymmärrä et miten se selviää päivittäisissä asioissa tommosen hirveen stressin kans ajamisen suhteen.

Sunnuntaina menin iltapäivällä näkee tätä samaa saksalaista jonka kanssa vietin lauantain. Mentiin vaan istumaan yhteen kahvilaan. Tästä tuliki mieleen et en ymmärrä miks täällä kaikki käy Starbucksissa. Täällä on toinen tuhat kertaa parempi paikka ja paljon kodikkaampi ja tunnelmallisempi paikka istua kavereiden kanssa ja kuluttaa aikaa. Mun mielestä Starbucks on jotenki kylmä ja karu paikka vaan istua ja kuluttaa aikaa. Ja sitä paitsi tää toinen kahvila on vielä paljon halvempi ja ainaki niitä ann arborissa on ihan kivasti, et joka nurkasta melkeen löytyy sellanen. Mää ainaki tästä lähtien ku tän toisen löysin tänä viikonloppuna, tuun aina menemään sinne jos mun kaveri ei välttämättä halua Starbucksiin. Mun mielestä tää toinen paikka ainaki oli paljon kivempi.

Sunnuntaina oli puhe mennä luistelee yleisöluisteluvuorolla parin au pairin kanssa mut eihän siitä mitää tullu ku ne oli vielä syömässä illallista ravintolassa ku meidän ois jo pitäny olla siellä. Tai siis itseasiassa ne ei ollu saanu etes ruokaa vielä ku sinne ois pitäny mennä. Ja sit soitin tälle espanjalaiselle et lähteekö se mukaan mut se ei halunnu lähtä ku se oli luvannu olla illan sen äitin kanssa. Sinänsä hyvä et soitin tälle espanjalaiselle ku joku outo numero pommitti mua eilen koko ajan. Välillä olin leffassa etten voinu vastata ja välillä en muuten vaan kuullu puhelinta. Sit yritin siihen soittaaki mut kukaan ei vastannu. Sit mulle selvis tänään et se oli ollu tää espanjalainen ku sillä on nyt uus numero. Ja sit sain kutsun uuten James Bond leffaan. Pitää se sit yrittää johonki päivään mahduttaa et lähen sen kattoo tän espanjalaisen ja ehkä myös sen äitin kanssa.

Sunnuntai iltana suunnittelin synttärikakkua ku perheen äitillä on maanantaina synttärit ja meillä on maanantai iltana synttäri illallinen ja mää on luvannu tehdä kakun. Laitan sitte mun leivontablogiin kuvia et mitä sain aikaseksi.

Chicago!!!

2008-11-17T01:53:00.001+02:00

Näin sitä tuli vaan viikonloppu vietettyä Chicagossa ja oli kyllä kivaa. Tosin olin kyllä myös onnellinen ku palasin kotiin, nimittäin Chicago on aivan liian iso paikka mulle asua. Viikonloppu riitti siellä ihan hyvin.

Perjantai aamuna startattiin puoli 8 aikaan. Tai siis itseasiassa oli tarkotus lähtä sillon. Mää ja puolalainen oltiin bussipysäkillä joskus 7:25. Soitin sitte toiselle suomalaiselle ja kysyin et missä hän on. Ihmettelin ku se kuulosti vähän vaisulta ja kankeelta. Sit tajusin et se hitto on nukkumassa! Siis oikeesti nukkumassa 5 minuuttia ennen bussin lähtöä! No, sitte todettiin et meillä on nyt pieni ongelma. Jätin hänen lipun mummille, et sitte jos se yrittää tulla sillä samalla lipulla sitte seuraavalla bussilla. Seuraava ois lähteny sit ysiltä et ei paljon myöhemmin. Venattiin puolalaisen kanssa bussia ja joskus 7:50 yks mies sano, et vielä 40 minuuttia on bussi myöhässä. Just, alko loistavasti. Sit soitin suomalaiselle et ala tulla nyt, tää meidän bussi on vasta joskus puol ysin aikaan lähössä. Mut sit meillä oli ongelma hänen lippu. Me oltiin annettu se mummille ja mummi oli menny töihin ja hänen piti joutua lähtemään Kanadan mökille eli ei ylimääräistä aikaa ajella eestakasi. Eikä tällä suomalaisen perheellä ole autoa. Sit hän sai kuitenki selville et hän tarvitsee vaan sen jonkun numeron siitä lipusta. Mummi luetteli ne hänelle ja sillä hän sitte pääsi bussiin. Matkaan siis lähdettiin vasta joskus puoli 9 jälkeen eli yli tunnin myöhässä aikataulusta. Matka suju kuitenki ihan hyvin täydessä bussissa. Pysähdyttiin Ann Arborin jälkeen vaan kerran yhelle huoltoasemalle et ei ainakaa turhia pysähdyksiä liikaa. Perillä piti muistaa siirtää kelloa, nimittäin siellä on kello tunnin jälessä meitä eli 8 tuntia suomeen. Lähdettiin kävelee bussipysäkiltä ja etsimään hotellia. Löydettiin kohtuu helposti ja saatiin huoneki heti. Oltiin ihan suut auki ku nähtiin meidän huone! Tosi makee. Siellä oli kaks parisänkyä, jääkaappi, mikro, tv systeemi ja kunnon suihkutila. Puolalainen sai oman sängyn ja me suomalaiset jaettiin yks.

Sit lähdettiin suunnistaa meidän kiertoajelupaikkaan. Kiertoajelu kesti jonkun pari tuntia. Ajeltiin bussilla ympäri Chicagoa ja nähtiin kaikki tärkeet paikat. Opas oli tosi mukava. Tosin se ajo autoa ja piti mikkiä kädessä samaan aikaan ja yritti viihdyttää meitä, et aluksi tuntu todella turvalliselta mut ihan hyvin toi suju. :) Kiertoajelun jälkeen jotai syömään ja sitte vaan käveltiin ympäriinsä. Ostettiin jotai Chicago kamaa ja löydettiin vielä kiva kauppa, jossa oli 3 Chicago t-paitaa kympillä ja meitä oli just sopivasti kolme, et saatiin tosi halvat Chicago t-paidat. Ostettiin myös jotai ruokaa ilta- ja aamupalaksi meidän jääkaappiin. Ihan iltasella lähdettiin etsimään baaria johon myös alaikäiset pääsee sisälle. Yritettiin yhteen mut ei. Sitte juteltiin jonkun paikallisen kanssa ja hän meinas että ei oo. Ok, ei sitte. Mää nyt todennäköisesti oisin päässy sisään ku ei ne siellä tiedä mun syntymäaikaa, mut mitäpä mää siellä yksin oisin tehny. Oli huvittavaa ku puolalainen meni meistä ekana ja yritti sisään. Sit se portsari kysy et mikä näistä on sun syntymäaika ku se näytti puolalaista ajokorttia. Ja siinä kortissahan oliki tasan kaks päivämäärää. Toinen 1989 vuonna ja toinen 2008! Joo, kumpikohan näistä on syntymäaika! Sitä saakii miettiä aika kauan. :D

Lauantaina lähdettiin käppäilee ympäri Chicagoa. Käveltiin vaan eestaas ja kateltiin paikkoja, varmaan jotai 10 tuntia. Meinas tuntua vähän jaloissa illalla. Ja mun piti ostaa uudet kengät ku mun entiset meni rikki. Tosin pakko niitten oli olla jo rikki ennen Chicagoaki. En vaan ollu huomannu sitä ennen ku piti vähän kävellä. Mentiin me kyllä pari kertaa sillä metrolla ku oli sen verran pitkä väli. Ja yhdessä välissä huomattiin et ollaan menossa väärään suuntaan! Kyllä oli hauskaa ku tajuttiin et meillä on väärä suunta! :D Sit vaan seuraavalla pysäkillä ulos. Huomattiin et jäätiin ulos jollai kiinalaisella alueella. Siellä oli kaikki kiinaksi ja kaikki ravintolat ja sun muut. Saatiin sieltä kuitenki metro takasi. Ihan kivaa metromatkustamista kuitenki. Mun elämäni eka kerta metrossa ja heti vaatimattomasti Chicagossa. :)

Päivän loppu puolella hajaannuttiin sillee et mää menin puolalaisen kanssa akvaarioon ja toinen suomalainen meni museoon. Molemmat oli ihan vierekkäin. Tää oli maailman suurin akvaario jossa käytiin ja oli siellä kyllä kaikkia hienoja juttuja. Meduusat, hait, merihevoset ja kaikki mahdolliset. Sen jälkeen suunnistettiin ihan ravintolaan syömään. Löydettiin joku ravintola jonka piti olla hyvä. Tai ainaki niin pääteltiin ku sinne oli ihan sika pitkä jono. Jonotettiin vaikka kuinka kauan et saatiin etes pyötä ja se ruuan odotuski kesti vaikka kuinka kauan. Eikä se meidän mielestä ollu sen kummempi ku muutakaa paikat. No, saatiin mahat täyteen kuitenki.

Sunnuntaina suunnistettiin aamusta yhteen taidemuseoon. Tosin meille tuli pieni ongelma. Tää toinen suomalainen rupesi voimaan pahoin ja oksentamaan ku hän oli syönyt yhden jogurtin mikä kyllä sinänsä oli kummallista ku mää söin puolalaisen kanssa ihan samaa jogurttia eikä meille tullu mitää. No, tää suomalainen sit käytännössä asu museon vessassa ja mää kävin aina välillä kysyy et onko se hengissä. Hän kuitenki sitte päivän päälle vähän tokeni ja uskalsi syödä jotain muutaki ja kykeni sitte kotiin asti sieltä. Et sinänsä ihan hyvin kuitenki. Ois ollu tympee sairastaa kunnolla linkussa.

Museossa joku nainen tuli sanoo meille et siellä alkaa ilmanen esittelykierros kello 12. Oltiin puolalaisen kans, et miks ei. Lähetään meneee omaa matkaa jos se on tylsä. No, eka meidät laitettiin istuu jonki luokkaan, jota kyllä vähän ihmettelin. Sit saatiin joku luennoitsija ja hirveesti materiaalia siitä et kuinka ollaan vihreitä! Just! Siitä et miten säästetään vettä, sähköä, luontoa ja kaikkee. Sitte sen jälkeen saatiin joku mies joka yritti kaupata meille jotai taloja Chicagosta! Saatiin talon pohjapiirustuksia ja tietoa siitä et millanen lattia kannattaa valita. Ja kaiken huipuksi sinne tuli lopuksi nainen jolle piti kertoo oma nimi ja mitä oppi tänään. Tää kaikki siis kesti tunnin. Sit vaan puolalaisen kans katottiin toisimme et mitä ihmettä me sanotaan ku ymmärrettiin ehkä 25 prosenttia koko jutusta. Pääidea kyllä ymmärrettiin mut siinäpä se suurinpiirtein oliki. Sanottiin vaan sitte jotai et me vaan tultiin museoon ja ei ymmärretty ihan kaikkee ku ei olla täältä kotosi. Se tyyty onneksi siihen. Kyllä meillä oli hauskaa ku siellä istuttiin. Ois tehny mieli nauraa ihan sikana, mut ei kehannu ku jotkut yritti oikeesti kuunnella. Lopulta meillä ei sitte ollu aikaa jäädä mihinkää esittelykierrokselle ku istuttiin tunti ihan turhanpäiväisellä luennolla.

Museon jälkeen suunnistettiin Sears Toweriin. Se on pohjois amerikan korkein rakennus ja maailman kolmanneksi korkein. Kerroksia oli 103, ku Top of Rockissa, missä kävin Nykissä, oli vaan jotai vajaa 70. Oli tosi makeet näköalat ja saatiin pieni videon pätkä siitä et miten se rakennus on syntyny. Ainii, tänne mennessä käveltiin yhen talon ohi joka oli täysin vartioutu poliiseilla. Ihmeteltiin vähän et mikä ihme tässä on homman nimi ku ei täällä etes ketää näy ja sen ympärilläki pari korttelia oli ihan täynnä poliiseja. Sit tajuttiin et tää on se Obaman rakennus. Se kuulemma oli Chicagossa samaan aikaan. Tornin jälkeen mentiin syömään ja sit bussille. Tällä kertaa bussi oli ihan ajoissa ja olin kotona joskus 11 jälkeen. Et ihan kohtuulliseen aikaan.

Sää oli meillä ihan hyvä. Katoin torstai iltana et se on luvannu ihan hirveetä säätä mut ei se sitä toteuttanu, onneksi. Mitää ei satanu koko sinä aikana ku siellä oltiin. Hirveen kova ja kylmä tuuli vaan oli mut Chicago on tunnettu tuulisena kaupunkina ku se on ison Michigan järven rannalla ja sieltä puhaltaa kiva tuuli koko ajan. Kiinnitin huomiota et parkeeraminen oli siellä ihan sika kallista. Jotai 14-20 taalaa yks ilta tai jotai vastaavaa. Meillä maksaa 40-50 senttiä puoli tuntia. Lunta siellä ei ollu yhtää, mut meillä kotona oli satanu ensi lumi sinä aikana ku olin poissa. Maa oli valkee ku tulin kotiin. Tosi kiva. :) Tosin vähän hassusti satanu ku meillä on maa ihan valkee mut tän puolalaisen kotona ei oo yhtää lunta ja se asuu ehkä 20 minsaa etelämpänä. :)

Lauantaina tää mun perhe järjesti suomalaisten saunaillan ja täällä oli kuulemma ollu ihan sikana porukkaa ja hyvät kemut. Tosin hostäiti oli saanu yöllä viestin joltai luottokortti yhtiöltä et joku on väärinkäyttäny hänen korttiaan tänään parilla tuhannella taalalla. Onneksi se oli kuitenki selvinny niin, et hänen ei tarvihe maksaa mitää kunhan hän vaan tekee selvityksen et ne ei oo hänen ostoksia. Kaikkee sitä sattuu, mut onneksi selvis nyt eikä sitte ku sitä on käytetty vielä enemmän väärin.

Ennen Chicagoa

2008-11-13T03:53:00.007+02:00

Tällä viikolla nyt sitte on ollut kylmempää säätä niin kuin viikonloppu jo vähän enteiliki. Ihan hyvä niin. Ei marraskuussa kuulu olla 20 astetta lämmintä! Tosin torstaiksi saatiin taas reilusti lämpöasteita ja keskiviikko iltana saatiin vettä.

Viime viikonloppuna tää toinen suomalainen au pairi rupesi puhumaan et saataskohan me vielä liput NHL peliin ennen ku hän lähtee suomeen. Hän siis lähtee tämän kuun lopussa. Kävin sitte maanantaina kattomassa netistä. Epäilin että niitä ei enää saa. Löysin kuitenki liput 26. päivä olevaan peliin Motrealia vastaan. Tosin nää on vielä halvemmat liput ku mulla ja mun poikaystävällä sillon joulukuussa, et nää sitte on varmasti kaikista huonoimmat, joten näkyvyys on ihan eriasia. Ostettiin sinne kuitenki kaks lippua eli tää nyt on sitte eka Detroitin NHL peli jonka tuun näkemään.

Tällä viikolla on tytön kanssa meinannut olla ongelma se, että saan sen lähtemään koulusta. Tuun aina kuulemma hakemaan ihan liian aikasi, vaikka meen just sillon ku mun pitääki. Ongelma on siinä, että ne ehtii ehkä just ja just mennä toisen kerran ulos (ovat aamulla yhden kerran ja toisen kerran just ennen ku meen hakee heti ruuan jälkeen). Maanantaina hän ei ollut ehtinyt ulos asti ku tulin hakemaan ja sit kauhee itku et mää haluan toisen kerran ulos täällä. Tiistaina ja keskiviikkona hän oli ehtinyt ulos, mutta vain minuutiksi ja sit kauhee itku et haluan olla pidempään toisella kerralla. Talvella ja kylmällä säällä toi ulos meneminen ja sisään tuleminen vie vaan enemmän aikaa, niin sen takia hän ei välttämättä ehdi olee ulkona toista kertaa. Sama ongelma oli ollu vanhemman kanssa ku hän oli tuossa iässä. Hänenki kanssaan oli ollut kauhee riita siitä. Aina tultiin hakemaan liian aikasi. Oon mää sen kuitenki jollaki keinolla aina saanu sieltä lähtemään, mutta kestää vaan nykyisin kauemmin toi hakeminen ku saa neuvotella hieman pidempään et saan hänet lähtemään. No, eipä se mitää. Ihan ymmärrettävää eikä toi nyt kovin vakava ongelma oo. Eihän se nyt oo kivaa ku kesken kaiken tullaan hakemaan pois. Yritän sitte aina vaan selittää et mun pitää hakee sut tähän aikaan ja noi opettajat ei tykkää jos jäät pidempään ku sää oot täällä vaan puoli päivää, niin sun pitää lähtä tähän aikaan. Ja sitte jos mulla on tiedossa jotai kivaa tekemistä niin siitä hän sitte innostuu yleensä ainaki sen verran et saan hänet lähtemään koulusta. Torstaina oltiin vähän paremmalla mielellä lähtemään koulusta. Ilmeisesti oli ehditty jo olemaan jonkun aikaa ulkona ku oli hieman lämpimämpi sää, niin ei oo tarvinnu pukeutua niin paksusti.

Maanantaina menin normaalia myöhemmin salille ku mun lupasin olla kotona siihen asti, että joku verho tyyppi on käyny. Hänen piti käydä ottaa vielä jotai mittoja ku meille tulee verhot ruokasaliin niitten kautta. Koska menin normaalia myöhemmin, niin en sitte ehtiny tekee extra pitkää treeniä. En mää nyt ollu ku jonkun puoli tuntia vähemmän ku yleensä mut kuitenki. Iltapäivällä ku sain tytön lähtemään koulusta hän sano olevansa niin väsyny et haluaa olla vaan kotona. Eipä siinä, oltiin sitte kotona ku ei meillä nyt mitää pakollisia menoja ollu. Illalla perheen äitin tultua töistä mää lähdin käymään asioilla. Kävin koulun kirjastossa (nyt on sitte uusia kirjoja Chicagon bussimatkalle), kävin ostamassa pipon ja joitaki leivontatarvikkeita tiistain kurssille. Sinä aikana ku olin asioille meille oli tullu tää saksalainen joka on eri järjestön kautta ku mää. Juteltiin vaan kaikkee joku pari tuntia ja katottiin sivu silmällä NHL peliä telkkarista. Oon vihdoin ja viimein saanu aikaseksi et selvitin sen kanavan et mistä niitä pelejä tulee. Kyllähän tuo kestiki aika kauan. :)

Tiistaina olin aamulla koulussa ja jouduin taas sen irakilaisen pariksi. Ei ollu ketään muita vaihtoehtoja ku mää nyt oon melkeen aina myöhässä minuutin tai pari. Tällä kertaa se ääliö luuli sanaa "park" auton parkkeeraus paikaksi. Yritin sille selittää et se ei todellakaa oo sitä. En tiedä et tajusko. Se on varmaan itekki nyt huomannu et sillä on jotai ongelmia ton kurssin kanssa ku se melkeen joka kerta jää tunnin jälkeen juttelee opettajalle. Kai se on tajunnu et jotai pitäs tehä jos meinaa päästä läpi. Jos et pääse läpi niin joudut uudestaan sille kurssille ja maksamaan uudestaan kurssimaksun, jotka ei täällä oo mitenkää halpoja. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa ihan kotosalla ja valmisteltiin yhdessä mun illan kakkukurssia. Mun piti valmistaa kahdenlaista frostingia, värjätä niitä ja sit tehdä sellasia malleja valmiiksi. Itse kurssi oli taas tosi kiva! Aika meni ihan sika nopeesti. Yhtäkkiä opettaja sano, et on aika rueta siivoomaan. Kaks tuntia meillä sitä aina kerrallaan on. Kaikkee kivaa opittiin taas ja suunniteltiin jo kolmoskurssin ajankohtaa ku näillä näkymin kaikki me neljä jotka ollaan kakkoskurssilla, tullaan menemään myös kolmoselle, joten sovittiin sitte vähän yhdessä et mikä aikataulu käy. Näillä näkymin meillä on joulukuun alussa heti kaks ekaa viikkoa tiistaina ja torstaina et päästään sitte joulun alta pois.
Tiistaina mun auto oli huolossa, joten mulla oli sitte perheen äitin mega auto käytössä. Tällä kertaa se oli sen takia huollossa, et jos ne sais selville et miksi se temppuili sillon ku tultiin pois Cedar Pointista. Mitää ei kuitenkaa selvinny. Se ei ollu jättäny mitää merkkejä vikakoodeihin ja kaikki siellä oli kunnossa ku ne oli käyny joka nippelin ja nappelin läpi. Et se siitä viasta sitte. On se ainaki toistaiseksi toiminu. Ihmettelen vaan suuresti ku vikakoodeihin ei jääny mitää. No, määpä nyt en muutenka noista autoista mitää ymmärrä et parempi vaan olla hiljaa. :)

Tiistaina oli mun eka aamu ku laitoin lapset yksin kouluun. Perheen isä lähti jo kuuden aikaan ku hän lähti päivän työreissulle Los Angelesiin. Tuli seuraavana aamuna kuuden aikaan ja sitte perheen äiti lähti seittemän jälkeen ku hänen piti olla palaverissa kahdeksalta. Ihan hyvin meillä meni ja sain ne jopa lähtemään ajoissa. Tosin keskimmäinen oli heränny jo sen verran aikasi, että oli käytännössä jo valmis ennen ku perheen äiti lähti töihin, et se tietenki autto asiaa.

Keskiviikkona tein aamusta läksyjä. Iltapäivällä ku sain tytön pois koulusta leivottiin. Tehtiin New York Cheesecake. Ohjeen tähän löysin amerikkalaisesta Bon Appetit lehdestä. Yritän päivättää sen leivontablogiini heti kun ehdin. Samoin kuin myös kakkukurssin harjotukset. Harjottelin nimittäin keskiviikkona yhdessä tytön kanssa ku tiistailta jäi värjättyjä frostingeja, niin aattelin sitte ne tuhlata. Tytön mielestä ne oli tosi hienoja mut mun mielestä tarvii vielä runsaasti harjottelua. :) Sen totesin, että meidän keittiö on liian kuuma paikka pursotella. Frostingi oli aivan liian löysää eikä pysyny ollenkaa muodossaan vaikka se oli just samaa jota käytin kurssilla ja siellä se toimi hyvin. Suunnittelin sitte et mää voin levittäytyä näitten juttujeni kanssa saunakamarin pyödälle. Se on täällä alakerrassa ja täällä on paljon viileempi ku ylhäällä ja sitte siellä ne ainaki saa kuivua rauhassa ku se ei oo joka päiväisessä käytössä. Ja vesipisteki on lähellä ku mun vessa on siinä. Ja sit vielä kaikenlisäksi saan olla siellä rauhassa vaikka iltasi ja viikonloppusi. Joo, taidanki tehdä sen, että vallotan sen mun pursotusharjotuksille. :) Illalla kävin spinnigissä ja kotiin tulessa meinasin saada sydärin. Ajoin vasenta kaistaa ja joku toinen oikeeta. Näin silmäkulmassa auton keulan koko ajan ja aattelin et ajaapas joku lähellä mua. Sit käännyin kattomaan, niin sieltä hymyili ja vilkutti tää espanjalainen! Mää olin saada sydärin siihen paikkaan! En todellakaa olettanu et siellä on joku tuttu ja olin ihan omissa ajatuksissani. No, selvisin kuitenki hengissä kotiin. Lasten mentyä nukkumaan ilmotettiin mut seuraavalle enkun kurssille, joka on sitte seuraava taso kieliopista. Hoidin ilmottautumisen sen verran valmiiksi tiistaina opettajan kanssa, että pystyin sitte tekemään sen lopullisen netissä keskiviikkona ku ilmottautuminen virallisesti alko. Ei tarvinnu lähtä koululle sen takia, niin ku alunperin luulin. Tää kurssi alkaa tammikuussa ja kestää toukokuun alkuun. Näkyy vielä olevan just sama aika ja opettaja. Ei haittaa yhtää. Tää ajankohta on ollu just hyvä eli tiistai ja torstai aamusi ja sitte opettajasta tykkään kovasti. Hän on myös siinä mielessä mukava et se ei sano mitää ku melkeen aina myöhästyn vähäsen. Toiset kuulemma valittaa heti ja on hyvin tarkkoja siitä. Mää en vaan hirveesti voi ite vaikuttaa tohon mun aikatauluun ku mun pitää kuitenki saada lapset aamulla kouluun ennen ku voin ite mennä kouluun.

Torstaina sain taas tän irakilaisen pariksi, mut onneksi meillä ei ollu niin paljon paritehtäviä ku yleensä. Meillä oli kolmet kokeet, niin siinä meni ihan kivasti aikaa. Sit sain kuulla et meillä ei oo koulua thanksgiving viikolla ollenkaa eli marraskuun vikalla viikolla. Ens viikko enää ja sitte viikon breikki. Tekee ihan hyvää. Oon nyt yrittäny tehä läksyjä valmiiksi jo tiistaiksi, niin ei sitte maanantaina ois kauhee urakka. Chicagon jälkeen ku voi nimittäin väsyttääki. Illalla menin lasten ja perheen äidin mukaan poikien koululle. Siellä oli Book Fair. Lapset oli etukäteen viikolla saanu käydä kattoo et mitä ne haluaa ostaa ja sitte torstai iltana sai mennä yhdessä vanhempien kanssa niitä ostamaan. Tai sitte sai antaa lapselle rahaa ja hän osti itse sitte koulupäivän aikana. Sitte sinne oli myös jokainen opettaja tehny listaa, et mitä kirjoja se haluaa et hänen luokkaan ostetaan ja sitte perhe sai ostaa niitä sinne ja sitte siihen laitettiin, et kuka sen on lahjoittanut ja kelle. Meidän perhe osti molempien poikien luokkaan yhden kirjan. Sen jälkeen mentiin kaikki porukalla syömään. Sieltä kotiin, lapset nukkumaan ja mää pakkaamaan ja tsekkaamaan et mulla on kaikki tarvittava materiaali huomiseksi. Mun nimellä nimittäin on se hotelli, et mun täytyy pitää huoli et mulla on mukana kaikki info siitä. Muut ei juuri tiedä koko hotellista mitää. Huomen aamulla sitte aikanen herätys ku mummi tulee hakee mua täältä kello 7. Bussin pitäs lähtä 7:30. Mummi vie mut sinne koska hän yleensäki menee töihin sen verran aikasi ja sitte hän ottaa mun auton viikonlopuksi ja lähtevät sillä Kanadan mökille. Sinne on lähössä tosi iso porukka ku ne ottaa meidän molemmat isot autot. :)

Kirjottelen sitte kuulumisia ku kotiudun Chicagosta! Hyvää viikonloppua!

Kummallista säätä ja super kiva kakkukurssi

2008-11-09T19:55:00.000+02:00

Tällä kertaa voisin alottaa siitä, että sää on ollut tällä viikolla hyvin kummallinen. Koko viikon (käytännössä ma-pe) on ollu melkeen 20 astetta lämmintä, joinaki päivinä jopa yli ja mää ostin sen hemmetin toppatakin viikko sitte perjantaina. No, se kiltisti odottaa vuoroaan hengarissa. Viikonlopuksi kuitenki saatiin kylmä sää ja nyt on ollu jotai 5 astetta lämmintä ja saatiin meidän ekat lumi-/räntähiutaleet! JEE!! Onhan sitä jo odotettuki. Alkuviikosta näytti siltä ettei saada lunta vuoteen ku oli ihan sika lämmin ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Nyt kuitenki sää tila muuttu tosi nopeesti ja tälläkin hetkellä siellä tulee valkosia hiutaleita taivaalta. Ei noista kyllä maahan asti riitä, mut ekat hiutaleet kuitenki saatiin tänään. :)

Maanantaina oli mulla vapaata ku perheen äiti oli vapaalla töistä. Nukuin hieman pidempään ja lähdin sitten salille, jossa taas vierähti mukavasti muutama tunti. Näköjään muodostunu tavaksi toi maanantai aamun pidempi treeni tuokio. Iltapäivällä olin kotona, soittelin suomeen päin skypellä ja hoitelin omia asioita kuten mm. mun koulua. Siinä riittääki ihan kiitettävästi hommaa. Illalla mentiin espanjalaisen synttäri illalliselle mummille ja ukille. Oikea päivä oli vasta tiistaina, mutta ukin mielestä ei voitu pitää sitä sillon ku oli vaalipäivä ja vaaleja piti seurata koko ilta. Hyvin tärkeä syy siirtää synttäri illallista. :)

Tiistaina oli sitten tämä kauan odotettu äänestyspäivä eli Election day. Perheen äitillä oli vapaata töistä ja pojilla oli vapaa päivä koulusta tämän vuoksi. Mää ja perheen tyttö kuitenki jouduttiin menemään kouluun. Meidän koulu ei tunne mitää ylimääräsiä vapautuksia. Tällä kertaa irakilainen oli ite vaihtanu istumapaikkaa, joten tällä hetkellä pärjään hänen kanssaan. Jospa se tajus et mää saatan ehkä olla hieman tympääntyny häneen tai sitte se ajattelee, et mää oon täys ääliö ku en osaa oikein työskennellä hänen kanssaan, mut samapa tuo mulle. Kuhan vaan pääsen siitä eroon, niin mun hermotki riittää siellä tunnilla. Torstaina ku meillä oli muitten mielestä ilmeisesti tosi vaikee tehtävä ja sitte opettaja kyseli et ketkä tajusi. Mää viittasin parin muun lisäksi koska mää ymmärsin et mitä pitää tehä. Sit se opettaja laitto kolme muuta jotka ei tajunu, mun ympärille ja mun piti selittää niille kaikille muille et mitä siinä tehtävässä pitää tehä. Kyllä se välillä menee ja siinä oppii hyvin itekki ku joutuu muita neuvomaan, mut sitte taas koko ajan ja yksinkertaisissaki asioissa se on hyvin raivotuttavaa.

Maanantaina sain puhelinsoiton et mun kakkukurssi on peruttu, joka ois pitäny alkaa tiistaina. Tää ois ollu se kakkostaso. Eka olin harmissani ku olin sitä odottanut, mutta sitte ajattelin, että ehkä sitteki parempi ku siellä toisessa paikassa, jonka löysin viime viikolla, ne kurssit oli jotai 21 taalaa ja tässä paikassa 75 taalaa. Menin sitte tiistaina mun koulun jälkeen selvittämään et mikä niillä on nyt sen kakkoskurssin tilanne ku tää mun alkuperänen peruuntu. Sain selville et niillä alkaa se sinä iltana ja hyvin mahdun vielä mukaan. Maksoin sen ja selvitin sitte et mitä tarvin sinne mukaan. Niillä oli valmiita tarvikepakkauksia joka kurssille, jonka vaan osti ja sitte siellä oli kaikki mitä tarvit sinne. Tässä mun edellisessä paikassa se opettaja selitti ekalla kerralla et mitä sää tarvit ja sitte sun piti ite juosta kaupasta toiseen ja yrittää ettiä niitä tarvikkeita seuraavaksi kerraksi. Makso muistaakseni 30 taalaa se paketti eli yhteensä vaan 51 taalaa. Tarvikkeiden kanssaki huomattavasti halvempi ku toi toinen. Olin tosi innoissani ku tää kurssi vaikutti jo heti alkuvalmisteluidenki perusteella tuhat kertaa paremmalta ku edellinen. Menin illalla sitte kurssipaikalle ja siellä oli pari muutaki mun lisäksi. Opettaja jako lehtisen jossa on melkeen 50 sivua ja siinä on hyvin selitetty ja kuvitettu kaikki ne asiat, jota tullaan tällä kurssilla käymään ja saatiin se vielä omaksi. Tosi hyvä juttu tällaselle, joka ei kaikkia sanoja vielä osaa. Huomattavasti helpompi seurata et mitä se käskee tehä ja millä tavalla ku nään sen asian kirjasta itekki koko ajan. Sitte tunnin aikana opettaja kierteli ja anto palautetta sun tekemisistä. Se korjasi heti jos teit väärin ja neuvo et miten tehdään oikein. Siellä toisessa paikassa opettaja tuli neuvomaan jos pyysit apua. Tätä ei tarvinnu pyytää. Ennen loppua käytiin läpi et mitä tarvitaan seuraavalle kerralle. Tohon lehtiseen on kätevästi laitettu lista tarvikkeista et mitä tarvit ens tunnille mukaan. Varmasti jokainen on ainaki valmiina siellä sitte. Tunnin lopuksi juttelin opettajan kanssa ku tuun missaamaan yhden kerran tästä ku sillon on se Madonnan konsertti. Opettaja sano, ettei se oo mikää ongelma et sitte ku niillä menee seuraavan kerran tää kakkoskurssi, niin mää voin sitte mennä vaan sen kerran siellä käymään. VAU! Ne aina etenee samassa tahdissa, joten voin vaan sitte sen yhden kerran siellä käydä, jonka tuun nyt missaamaan. Olin niin innoissani tästä kurssista et näin sitte yölläki jotai kakun teko unia! :D Anii, ja sitte sain vielä siltä opettajalta ykköskurssin lehtisen, et voin sitte kattoo et osaan ne kaikki mitä siellä on opettu ja jos on joku yksittäinen outo asia niin ei sen takia kannata mennä sinne ykköskurssille ku voin kuitenki sen opiskella sitte tosta lehtisestä ja harjotella kotona. Huvittaa suuresti et miten eri maata nää kurssit voi olla. Oon kyllä alunperin ollu niin väärässä paikassa ku vaan voin olla. Onneksi löysin kuiteni tän paikan ja tiedän ainaki et tää on tosi hyvä. Seuraavan kerran mulla on tätä sitte ensi tiistaina.

Tiistaina olin iltapäivän töissä ku perheen äiti lähti shoppailemaan tarvikkeita keskiviikon cocktail kutsuja varten. Mää olin sitte lasten kanssa kotona. Illalla seurattiin sivusilmällä vaaleja samalla ku vähän järjesteltiin paikkoja keskiviikkoa varten. Obamahan sen sitte vei, jonka varmasti kaikki jo tietää. Aika näyttää et mitä siitä seuraa.

Keskiviikkona perheen äiti teki kotoa töitä, jotta pysty järjestelee illan juhlia. Meillä kotona oli nimittäin hänen työporukan cocktail kutsut ja tänne tuli noin 17 henkee. Osa oli samasta toimistosta, osa arizonasta ja yks ainaki kanadasta. Fordilaisia tietenki kaikki. Iltapäivällä mää lähdin tytön kanssa puistoon ku oli niin makee ilma. Ihan sika lämmin et t-paidat päällä vaan oltiin ulkona ja marraskuussa hei! Ihan älytöntä. Mummi lähti viemään lapset harrastuksiin ja otti lapset hoitoon juhlien ajaksi. Mää menin spinningiin, josta tulin suoraa kotiin juhliin. Täällä oli jo juhlat kovasti menossa. Söin jotai tarjottavia ja juttelin muutaman perheen äitin työkaverin kanssa. Kaikki olivat kuulleet mun leipomisjutut ja tiesivät mut ennemminki nimellä leipuri ku armi. :) Porukka lähti joskus 9-10 välillä, jonka jälkeen lapset tulivat kotiin mummilasta. Vasta 10 jälkeen olivat sängyssä mikä on tosi myöhään ku yleensä he menevät 9 aikaan. Ihan hyvin kuitenki aamulla nousivat ylös.

Torstaina olin aamulla koulussa ja meillä oli taas kokeita. Meillä nyt on melkeen joka kerta, et sinänsä ei yhtää uutta. Iltapäivällä oli tytön kanssa kotona ku hän oli hyvin väsynyt edellisen illan jälkeen. Ei lähdetty mihinkää, et jos sitte väsähtää keskenkaiken johonki. Illalla kävin salilla. Tällä kertaa vain vajaa tunnin treeni, et vähän helpommalla.

Perjantaina kävin aamulla tekee mun koululla kielitestin. Meillä nimittäin loppuu tää kurssi joulukuulle ja täytyy valita uus sit keväälle. Oon ajatellu ottaa kieliopista seuraavan tason. Muita vaihtoehtoja ois lukeminen tai kirjottaminen. Kielioppi on kaikista vaikein ja työlistää eniten, mut en halua päästä helpoimmalla. Haluan saada suurimman hyödyn tästä. Lukemista voin tehdä itseki ku lainaan koulun kirjastosta kirjoja. Koko ajan mulla on joku kirja menossa enkä nyt tiedä et onko kirjottaminen niin tärkee ku kielioppi. Et sää voi kirjottaa, jos sää et osaa kielioppia. Tai ainaki näin mää aattelen. Mun piti sitte käydä testaa lukeminen ku se oli edellisessä testissä sillon elokuussa sillä tasolla, etten sais ottaa seuraava tasoa kieliopista, vaan mun pitäs ottaa tästä samasta tasosta lukeminen ja kuuntelu kurssi. Kuuntelu mulla oli jo valmiiksi seuraavalla tasolla ja kielioppia mun ei tarvihe testata ku näillä näkymin oon selviytymässä hyvin tästä kurssista. Aattelin sitte mennä perjantai aamuna ku ei ollu koulua. Moni muuki oli ilmeisesti ajatellu samoin ja siellä oli hirvee jono. Aattelin jo etten etes pääse pois sieltä ennen ku mun pitää tyttö hakee koulusta. Ihan hyvin se jono kuitenki liikku. Testiki meni ihan ok. Sain 9 pistettä enemmän ku viimeksi eli nyt se sitte taitaa olla sillä seuraavalla tasolla. En tosin oo ihan varma, joten meen ensi viikolla juttelmaan mun opettajan kanssa siitä. Ilmottautuminen tammikuussa alkaville kursseille alkaa ens keskiviikkona 3 jälkeen. Pitää sitte seki hoitaa ensi viikolla ennen Chicagoon lähtöä.

Illalla pelasin kaks jääkiekkopeliä. Ajattelin pelata kaks ku viime viikon missasin halloweenin takia ja ens viikon tuun missamaan Chicagon reissun vuoksi, niin saa sitte kuitenki pelata. Ekan pelin pelasin mustissa ja tokan pelin omissa oransseissa. Mustat hävisi valkosille muistaakseni 3-1. Ongelma oli siinä, että niillä oli vaan 3 alkuperästä niitten joukkuelaista ja niillä on sellanen sääntö tuolla, et ylimääräset saa tehdä vaan yhden maalin per peli ja sitte ku meistä ylimääräsistä yksi teki sen heti pelin alussa, niin se oliki sitte siinä. Mullaki oli monta paikkaa mut sitte tuli hyvin typerä olo, et mitäs mää tällä nyt teen ku en saa tehä maalia. Yhessäki välissä katoin muita kentällä olijoita et kyllä meillä täällä ihan hyvä kenttä on kasassa ja hyvin pyörii, mut ei meistä kukaan saa tehä maalia ku oltiin kaikki ylimääräsiä. En tiedä et mikä kato niitten joukkueelle oli koittanu. Meidän oma peli alko heti tän jälkeen ja me pelattiin ihan hyvin. Voitettiin punaset 4-0 ja tää oli meidän eka nolla peli ja mää tein kolme maalia! VAU! :) Ja sitte sain sieltä kiekon muistoksi, johon yks meidän joukkuelainen kirjotti, et missä, millon ja mitä. Jääkiekossa on nimittän tapana antaa kiekko muistoksi ku tekee ekan maalin ja tää nyt oli mun eka maali tässä joukkueessa ja siinä sivussa tein sitte toisen ja kolmannenki. Siellä porukka jo puhu et mitäs me ens viikolla tehään ku armi ei oo ja kukas sitte tekee ne armin kolme maalia. No, kyllä ne hyvin siellä ens viikolla pärjää ja toivottavasti voittavat. :)

Pelien jälkeen ajoin kotiin ja lähdin nopeesti uudestaan suihkun kautta liikkeelle. Olin menossa mun amerikkalaisen kaverin bileisiin ku sieltä oli taas vanhemmat poissa kotoa, niin bileet käynnissä. Olin sopinu etukäteen et jään sinne yöksi. Siellä oli ihan kivaa. Mukavasti porukkaa ja pelattiin juomapeliä ja juteltiin. Nukkumaan menin joskus kuuden aikaan ja sitte 11 aikaan lähin ajamaan kotiin. Väsytti ihan sikana, joten menin sitte päivällä taas pariksi tunniksi nukkumaan ku illalla oli taas tiedossa baari reissu tällä kertaa muitten au pairien kanssa. Lauantaina nyt en saanu aikasi oikein mitää järkevää ku aika meni nukkuessa. No, sain mää tehtyä mun koulun läksyt tiistaiksi mikä on jo hyvä saavutus ja sitte perehdyin mun kakkukurssiin et mitä tarvitaan sitte sinne tiistaina. 10 aikaan hain italialaisen au pairin kyytiin ja mentiin downtowniin. Mentiin Starbucksiin jossa kaikki aina on. Olin aikasemmin illalla yrittäny soitttaa toiselle suomalaiselle au pairille et mikä on illan tarkotus mut hän ei vastannu mulle. Ihmettelin suuresti et mikä tässä nyt mättää. Starbuckissa hän sitte oli istumassa ja oli onnistunu hukkaamaan päivällä puhelimesa, et kyllähän siihen saa sitte yrittää soittaa. Hän oli sitte ajatellu tulla sinne ku siellä nyt ihan varmasti näkee jonkun. Hyvä tuuri ku meidät näki siellä. Sieltä jatkettiin matkaa yhdessä baariin. Lauantaisin joudutaan käymään Nectossa ku tää uus paikka jossa oltiin halloweenina on vaan perjantaisin alle 21 baari, lauantaisin ei. Tällä kertaa Nectossa oli eri portsari ja aattelin heti testata et tunteeko se suomalaisen syntymäajan. Tähän asti siellä on aina ollu se sama portsari joka tietää ihan liikaa. Annoin sille mun suomalaisen ajokortin enkä puhunu mitää et mulla on olemassa paikallinenki kortti. Sit se anto mulle täysi-ikäsen rannekkeen eli eipä tienny mitää. :) No, eipä siitä mitää hyötyä ollu ku olin autolla liikkeellä, mut piti sitä nyt saada testata. Sit tää italialainen rupes siinä ovella höpöttää et ethän sää nyt vielä voi olla täysi-ikänen ja sullahan oli synttärit vasta joulukuussa. Sanoin sille et vähän hiljempaa kiitos, kerron sulle kohta. Sit kerroin sille ku oli parempi paikka ja sitte se ymmärsi et mistä oli kyse. Siellä oli kyllä ihan kivat menot ja italialaisen kanssa bailattiin melkeen koko ilta. Siellä oli yks mies, jonka huomasin varmaan jo 12 aikaan et se seuras mua koko ajan. Se katteli ku mää tanssin ja sitte se tuli muutaman kerran ihan viereenki ku oltiin jossai muualla ku tanssilattialla mut ei ikinä uskaltanu sanoo mitää. Huomasin et se oli ihan selvästi kiinnostunu mut ei uskaltanu ikinä sanoo mitää. Mua rupes käymään sääliksi ku toinen on niin ujo, ettei uskaltanu tulla mitää sanoo. Mut tietysti ihan hyvä ettei tullu ku sitte se ois voinu olla kova paikka ku oisin sanonu et ei kiitos. Viime yönä oli varmaan joku ihme meno jossai sitte 2 aikaan, josta meillä ei ollu mitää tietoo, ku porukka oikeesti hävis nectosta. Loppuillasta tanssilattia oli melkeen tyhjä mikä oli hyvin kummallista. Yleensä se on koko ajan ihan täynnä. Oli siellä 12-1 välillä ihan yhtä paljon porukkaa ku aina ennenki mut sitte vaan kaikki hävis johonki. No, mahtupaha tanssimaan.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja vein sitte perheen keskimmäisen katsomaan mun kanssa uuden Madagascarin. En ollut hänen kanssaan tehnyt vielä mitään kahdestaan ja sillon aikasemmin vien vahemman pojan kattomaan badmannia. Poika oli ihan innoissaan ku kuuli, että pääse mun kanssa ihan kahdestaan. Ei oikeesti meinannu pysyä housuissaan ku rupes niin innostuneeksi ku kävin kysyy mukaan. Tosi mukava tietysti että hän oli innoissaan, niin oli tosi kiva viedä hänet leffaan. Hyvä leffa oli ja poika tykkäsi kovasti. Kamala ku meinasin saada sydärin äsken. Tyttö hiippaili mun huoneen ovelle joka siis on auki ja säikytti mut. Ihan hullu! Se vaan sano, et se halus säikyttää mut. Sulonen. No, oli sillä asiaaki eli syömään tuli käsky.

Ens viikolla sitte oon tosiaan lähdössä sinne Chicagoon perjantaina. Sunnuntaina tullaan myöhään illalla takasi. Yritän päivittää viikon tapahtumia ennen sinne lähtöä, niin saan sitte Chicagon omanaan tänne.

Halloween!

2008-11-02T16:24:00.003+02:00

Tällä viikolla nyt sitte oli se suuri Halloween, jota ei suomessa todellakaa ole. Puretaan nyt enste kuitenki vähän muita asioita.

Tää saksalainen joka tuli mun kanssa yhtäaikaa ja oltiin siellä New Yorkissa yhessä, on todella todella todella outo. En oikeesti ymmärrä yhtää hänen käytöstä. Ei mee mun jakeluun. Viime viikonloppuna meidän oli puhe mennä baariin ja se lupas mulle jo alkuviikosta et varmasti mennään. No, yritin hänelle sitte lauantaina soittaa, et mikä on tilanne, niin hän ei vastannu. Ei se mitää, mää menin muitten kanssa. Sitte se sunnuntaina mesessä pyysi anteeksi ku se oli ollu niin kännissä ettei ollu tienny mistää mitää. Sit se tän viikon maanantaina laitto mulle viestiä et voidaanko mennä keskiviikkona uimaan mun spinningin jälkeen. Sanoin, et kyllä se mulle sopii, mennään vaan. Sit se laitto keskiviikkona joskus neljän aikaan viestiä, et ei voikaa tulla. Ja sitte joka ikinen kerta ku sitä nään (niitä on kyllä tosi harvoin) se on olevinaan niin parasta kaveria ku vaan voi olla. Ja muutenki se puhuttelee mua honey ja cutie sanoilla. En vaan tajua, et sitte ku sattumalta sen jossai nään, niin kaikki on taas niin hyvin ja ollaan parhaat kaverit ikinä, mut sitte ei koskaan oo aikaa tehä mitää mun kanssa tai sitte jos jotai sopii, niin se aina peruu. No, ei siinä mitää. Oon kyllä oppinu sen et siihen ei kannata luottaa eli en ota sinä kovin vakavasti. Voi olla et jossai välissä tuun sanomaan sille jotai tuosta, mut pitää nyt kattoo. Mua ainaki ärsyttää suuresti.

Maanantai aamuna menin taas reippaana salille ja siellä todellaki tuli treenattua. Olin varmaan yli kaks tuntia. Vähän venähti ku innostuin yhteen laitteeseen. :) No, eipä se mitää haittaa. Nyt on nimittäin viikonloppuna tullu syötyä ihan liikaa suklaata ku oli toi Halloween, et huomenna saisin kyllä taas innostua ihan yhtä paljon, ettei tässä nyt ihan läskistytä. :) Salin jälkeen hain tytön koulusta ja mentiin ostamaan oranssia väriä Halloween leivontaa varten. Illalla tein kaikkia omia juttuja. Sain jopa päivitettyä mun scrapbookin ku se nyt on vähän jääny ja sitte sain mun kuvat järjestettyä koneelle. Eli hyvin tyytyväinen voin olla siihen suoritukseen. :)

Tiistaina saatiin takasi ne meidän kokeet, jotka meillä oli torstaina. 100 pistettä oli maksimi ja mää sain jotai vähän päälle 90. En tarkkaa määrää muista ja niitä ei saanu pitää itellä. Jotai pikku virheitä mulla siellä oli, et oli väärä prepositio tai olin jokun sanan taivuttanu yhen kirjaimen verran väärin tai mulla ei ollu prepositiota vaikka piti olla tai sit mulla oli vaikka ei saanu olla. Eli osaan kyllä asian ku ei ollu mitää isoja virheitä. Tyytyväinen voin olla suoritukseen. Ainii, mun super ärsyttävä luokkakaveri! Voi jestas sen kanssa! Meillä on koulussa hirveesti paritehtäviä et pitää keskustella kirjan tehtävän pohjalta jostai asiasta. Niitä on monta yhen kerran aikana, joten meillä ei oo kovin kauaa aikaa yhteen tehtävään. Mulla on sitte koko syksyn ollu parina yks irakilainen mies joka on jotai päälle 30. Aluksi se on ollu ihan mukava ja sen kanssa on sujunu ihan hyvin noi tehtävät. Nyt oon ruennu saamaan siitä tarpeekseni. Ensinnäki se on aina tosi väsyny siellä tunnilla ja tosi levoton. Se haluaa koko ajan alottaa tauon aikasemmin. Sitte se ei osaa oikeesti enää yhtää mitää. Kokeestaki se sai jotai päälle 50 pistettä ku piti saada vähintään 70, et sen pääsee läpi. Aina ku meille tulee tollanen paritehtävä, niin mulla menee puolet meidän ajasta jo siihen ku yritän selittää sille et mitä meidän pitää tehä ja siltiki se tekee väärin ja joudun koko ajan korjaamaan sitä ja vielä kaikenlisäksi ihan perusjutuissa, et mää en varsinaisesti pääse keskustelemaan koko asiasta ollenkaa. Torstainaki meillä oli yks tehtävä, jossa piti valita kaks kaupunkia, jotka molemmat tuntee. Molemmat tuntee Ann Arborin ja sitte joku toinen vielä. Opettaja selitti tämän ja se luki kirjassaki. Tää vaan höpötti mulle jostai ihme kaupungista, joka kuulemma on Irakin pääkaupunki. Varmaan mää tunneki sen! Ku meidän ois pitäny keskutella et kummassa on enemmän väkee ja parempi sää, tuulisempaa, vanhemmat rakennukset ja sitä rataa. Enhän mää nyt voi sanoo mitää mistää Irakin pääkaupungista! Yritin selittää sille, et kaks kaupunkia jonka molemmat tuntee. Ei menny jakeluun ollenkaa. Yritin ehottaa sille jotai kaupunkeja, mut ei kelvannu. Meidän takana istuu kaks irakilaista miestä, niin meinasin jo niille sanoo, et kertokaa tuolle irakiksi et mitä tässä pitää tehä ku ei se muuten tajua. Ei sitte päästy keskutelemaan koko asiasta ollenkaa. Oon todella kypsä kyllä tähän tyyppiin ja oon vakavasti harkinnu parin vaihtoa. Ainii, ja sitte se vielä torstaina teki aika törkeesti ainaki suomalaisittain. Se jäi jälkeen jossai tehtävässä ja opettaja käski sitte mennä seuraavalle sivulle. No, mää käänsin sille sivulle, niin sit tää tyyppi ottaa mun kädestä kiinni, siirtää sen pois mun kirjan päältä, kääntää sivun takasi ja ilmeisesti kopioi multa vastaukset ja kääntää takasi uudelle sivulle ja kaiken tän huipuksi se ei etes sanonu mitää! Meikä oli vähän niin ku, et mitä hemmettiä sää oikeen teet! Tää parin vaihto projekti on edenny siihen, et en oikein tiedä et onko se kuitenkaa hyvä idea. Yks tyyppi on kans siellä aina ilman paria ku sen pari on ilmeisesti lopettanu kesken, mut se taas on just sellanen, et jos me oltas yläasteella, niin se joutus joka kerta ulos luokasta ja muutenki se yrittää olla se luokan vitsi tyyppi ja joka vielä mahdollisesti ois sen takia tyttöjen suosiossa. Eli en tiedä et onko se yhtää sen parempi. Pitää vähän tutkailla tilannetta. Ei tuota koulua nyt onneksi oo ku pari kuukautta, et sitte pääsisin eroon mun parista. Tuskin se nimittäin mun kans tulee seuraavalleki kurssille. Sit pitää kyllä jo olla tosi huonoa tuuria.

Tyttö on nyt meinannu olla vähän hankala mulle. En tiedä et mikä kausi sillä on menossa. On se kyllä välillä tosi ihanaki, et se vaan jostai kimpaantuu mulle välillä. Tiistaina se löi mua ku pyysin sitä puhumaan mulle kiltisti eikä vaan komentelemaan mua. Se ois halunnu tatuoinnin käteen ja hyvin komentavaan äänen sävyyn käski mun laittaa sen sille. Pyysin pyytämään kiltisti, niin sit se hermostu ja löi. Tästä oli aika isot keskutelut ja muutenki on viikon aikana keskusteltu sen kanssa, et miten mua kuuluu kohella. On sen kanssa tosi hyvinki menny ja tänä aamunaki se oli tosi sulonen ku se tuli mulle kertoo, et se haluaa mennä leffaan mun kanssa ja selitti et sillä on hienoja uusia vaatteita. Se vaan saa jotai lyhyt kestoisia kiukunpuuskia välillä. Jospa se ois ohi menevää. Ihan hyvin meillä kuitenki nimittäin muuten menee.

Maanantaina ku käytiin tytön kanssa ostaa Halloween värejä, näin et siellä kaupassa järjestetään jotai kakun koristelu kursseja. Otin sieltä esitteen ja tutkin asiaa netistä. Joka paikassa kuitenki sanottiin, et pitää mennä paikan päälle kysymään. Menin sitte keskiviikko aamuna ja sain selville et niillä on neljä erilaista kurssia ja mää nyt oon periaatteessa suorittanu kaks ekaa tasoa muualla, et voisin sitte sinne mennä suorittaa kaks seuraavaa. Marraskuussa niillä ei oo ku ykkös ja kakkos kurssi menossa, et ehkä sitte joulukuussa menis seuraavat kurssit. Niitä näky olevan neljä kertaa aina yhtä kurssia ja iltasi eli pääsen kyllä sinne. Sit ku kysyin hintaa, niin se nainen sano et 21 taalaa kurssi! Siis kuvitelkaa!?!? 21 taalaa! Eihän se oli paljon mitää. Kysyin monta kertaa, et siis 21, ymmärsinkö oikein. Mää oon nimittäin nyt maksanu näistä mun kursseista 75 taalaa! Eli ehdottomasti oon kyllä tuonne menossa. Nainen pyysi tulemaan marraskuun puolessa välissä uudestaan, et sitte niillä ois se joulukuun ohjelma ku vielä sitä ei ollu. Sit ne näky järjestävän paljo ilmaisia juttuja, et vaikka sunnuntaina pari tuntia ja aiheena pikkuleipien Halloween koristelu ja kaikkee tällasta. Tosi kivaa ja se on vielä tossa tosi lähellä.

Illalla kävin selvittämässä mun tenniksen jatkoa. Tänään sunnuntaina nimittäin oli viimenen kerta johon oon ilmottautunu. Selitin naiselle mun tilanteen ja kysyin sitte et missä on vielä vapaata. Sit tää nainen sano mulle, et joo, mut nää kurssit on aikuisille. Mää olin niin ku, et joo,mää tiedän mut mää oon 20. Sit tää nainen sano, et okei. Eli se luuli mua junioriksi ja ois laittanu mut jolleki juniorikurssille! Just! Mun hostvanhemmat nauro ihan sikana ku kerroin niille. Sen verran sain sitte selville et seuraavalle kaudelle kaikki on jo täynnä, et näillä näkymin pääsen sitte tammikuussa pelaamaan uudestaan. Nyt ku tiedän et ne menee noin nopeesti täyteen, niin rupeen jo miettimään, et mitä haluan sitte helmikuussa pelata ja käyn ilmottamassa sinne itteni marraskuun aikana. Ei mitää toivoo, et sinne pääsis enää joulu- tai tammikuussa. Oon kuitenki sen verran tykänny tuosta tenniksestä, et ehdottomasti haluan oppia lisää. Illalla mulla oli kans mun spinningi ja siellä sitte opettaja kävi läpi, et ketä on paikalla. Ku se tuli mun nimen kohalle, niin se katto sitä vaan pitkään hiljaa ja sano, että en osaa kyllä sanoo tätä nimee ja sit tavasi sen. Ilmotin sitte olevani nimen omistaja ja kerroin et miten se sanotaan. Tää oli enimmäinen tapaus jonka oon tavannu, joka ei etes uskalla yrittää sanoo sitä.

Torstaina aamusta saatiin järkyttävä uutinen ku tää meidän espanjalainen kaveri oli joutunu sairaalaan. Kukaan ei tienny että miksi ja mummi yritti etsiä sitä jostai. Loppuen lopuksi selvisi kuitenki, et sillä oli selässä joku lihas menny ihan kivi kovaksi ja sillä oli todella suuret tuskat sen kanssa. Ja tääkii johtu ihan vaan siitä, et se on yli treenannu sitä ku se on salilla oikeesti kaikki sen vapaa-ajat! Se menee heti töitten jälkeen ja on iltaan asti. Sitte se on siellä kaikki viikonloput eikä se oikeesti yhtää anna kropan levätä. Toivottavasti se nyt tuosta tajuais jotai ku lihakset rupee sanoo itteesä irti. Onneksi ei kuitenkaa ollu kyse mistää vakavemmasta. Iltapäivällä leivottiin tytön kanssa Halloweeniksi. Tehtiin muffinseja, jotka koristeltiin Halloween aiheen mukaan ja sitte tehtiin kurpitsan näkönen kakku. Pojatki pääsi mukaan koristelemaan ku ei oltu vielä ehditty koristella ku ne tuli koulusta. Kurpistakakun pursottaminen oli niistä ainaki hyvin mielenkiintoista ku niillä oli melkeen nenä kiinni kakussa ku sitä tein, et meinas olla tiettyjä haasteita sen suhteen. :) Illalla kävin kokeilee puolen tunnin jumppaa ku meidän salille on tullu joku uus jumppa, jota ne testaa membereillä drop-in menetelmällä. Päätin sit käydä kattoo ja olin kyllä hyvin epäileväinen ku se oli vaan puoli tuntia. Eihän puolessa tunnissa ehdi tekee mitää. Se oli sitte sellanen ei sykkeen kohotus -jumppa. Nostettiin jotai painoja vähän ja tehtiin kyykkyjä mut syke ei noussu yhtää. Sopii niille jotka tykkää siitä, mut ei sovi mulle. Mää jäin kyllä ehdottomasti kaipaamaan jotai ja se jotai oli se sykkeen nosto. Ehkä ton voi sitte tehä jos vaikka eka menee puoleksi tunniksi johonki laitteeseen ja sit käy tuolla toisen puoli tuntia.

Torstaina mun auto oli huollossa ku hostäitin mielestä se puoltaa toiseen suuntaan ihan liikaa. Mää en kyllä oo huomannu mitää. Mulla sitte oli käytössä hostäitin mega iso auto, joka nyt on se sen uus. Se sai sen joskus ehkä 3 viikkoo sitte. Samanlainen se sinänsä on ku edellinen mut siinä on navigaattori ja sitte ku sää peruutat, niin taustapeiliin syttyy kamera. Se oli kyllä ihan siisti.

Perjantaina nyt sitte oli tää suuri päivä eli Halloween! Aamulla nukuin normaalia pidempään ku perheen äiti oli vapaalla ja sain vapaaksi mun aamun. Sitte lähdin perheen äitin kanssa shoppailee. Hän osti tarvikkeita koululle keskimmäisen Halloween juhliin jotka oli iltapäivällä ja johon äitin oli tarkotus mennä järjestäjäksi. Mää shoppailin talvivaatteita ku täällä on tällä viikolla välillä ollu tosi kylmä. Aamulla jotai 5 astetta pakkasta ja tosi kylmä tuuli. Mulla ei ollu täällä talvitakkia suomesta mukana, joten aattelin et sen vois nyt ostaa. Sain ostettua hyvän takin halvalla. Kunnon untuvatakki ja makso 50 taalaa. Oikee hinta ois ollu 150 taalaa. Sit löysin kaulahuivin ja hanskat. Pipo puuttuu vielä. Tosin en ois kyllä tarvinnukaa niitä ku yhtäkkiä täällä oliki perjantaina 20 astetta lämmintä! Just! Ja te saitte suomessa perjantaina lunta! Ihan epäreilua. Määkii haluan lunta! No, jospa me sitä joskus saatas. Kyllä toi ilma kuitenki vähän sitte jäähty lauantaiksi. Tietysti oli tosi kiva ku oli perjantaina noin lämmin ku oli just täydellinen sää trick or treat - kierrokselle. Ei ollu liian kylmä eikä kuuma ja tähdet loisti taivaalla. Ennen tätä kierrosta mentiin kuitenki käymään puvut päällä mummilla ja ukilla ja mentiin yhden suomalaisen perheen luokse, jonne meidät oli kutsuttu. Siellä oli pientä tarjottavaa, makeeta ja suolasta ja sitte käytiin kierroksella. Lapset oli ihan tohkeissaan ja saivatki karkkia ihan sikana! Siellä näky myös tosi makeita taloja. Yks talo oli hienosti koristeltu oransseilla valoilla teeman mukaan ja yhessä talossa oli hautoja pihalla ja kuistilla istu mies joka piti päätään kädessä. Aiheeseen sopiva musiikki soi joittenki pihalla ja pihalle tuli savua ja siellä oli hämäkinseittejä, luurankoja ja kaikkee muuta teemaan sopivaa. Tosi makeeta nähä, et joku viitti nähä aikaa ja vaivaa tommoseen ja laittaa vielä rahaa siihen, et talo on täydellinen yhden illan ajan. Joskus 10 jälkeen mää lähin ajamaan pois ja menin muitten au pairien kanssa baariin. Siellä nyt vaikka minkälaista pukua päällä ihmisillä. Ihan hyvä meno oli, ettei siinä mitää. Tänne on tullu uus baari joka on myös alaikäisille ja ainaki Halloweenin perusteella se ei oo niin ällötys ku Necto. Lähdettiin pois joskus 1 jälkeen ja mentiin yhteen taloon bileisiin. Siellä oli ihan sikana porukkaa ja me vaan käveltiin sisälle eikä tunnettu ketään. Ei nimittäin heti löydetty meidän kavereita sieltä. Eikä kukaan sanonu yhtää mitää! Siis oikeesti! Me vaan käveltiin siellä ympäriinsä, kukaan ei tuntenu meitä eikä kukaan tullu sanomaan mitää. Just! Löydettiin kuitenki meidän kaverit ja jäätiin sitte sinne bilettään ja joskus kolmen jälkeen olin kotona. Osa meidän porukasta oli kyllä loppu illasta niin kännissä, et huh huh. Siellä ku sai alaikäsetki juoda. Mää nyt olin autolla, et oli ihan kiltisti. Olin liikkeellä, italialaisen, saksalaisten ja puolalaisen kanssa. Kivaa meillä kyllä oli ja oli kiva Halloween! :)

Lauantaina lähettiin käymään CedarPointissa. Se on sellanen valtava huvipuisto toisessa osavaltiossa (Ohiossa) ja määhän oon just hyvä menemään huvipuistoon! Mua hirvitti jo valmiiksi ku lupauduin. Meitä oli pari saksalaista, puolalainen, israililainen ja yks amerikkalainen. Oon täällä huomannu et aina ku ollaan jotai sovittu, niin varmasti porukka rupee soittelee viime minuuteilla et on muutoksia. Nytki mulle soitettiin et mun voinko hakee pari tyyppiä niitten kotoa ku niillä ei ookaa autoa, vaikka oltiin sovittu et tullaan kaikki yhteen kahvilaan ja mää haen siitä. Tää on just näitä kulttuuri juttuja taas. Aina keksitään viime minuuteilla rueta soittelee muutoksia. No, onneksi meillä tällä kertaa oli aikaa. Mää kävin muutamassa vähän helpommassa laitteessa ja sit mentiin Halloween jutut läpi. Siellä oli nimittäin tehty pari pelottavaa paikkaa. Jonotettiin niihin varmaan yli tunti yhteensä ja ne oli ihan sika pelottavia! Kiljuttiin kilpaa ja oltiin toistemme sylissä ja huudettiin! Mut kyllä meillä oli kivaa! Hienosti olivat onnistunu laittamaan tollasia ihan oikeesti tosi pelottavia Halloween juttuja. Aina joku tuli jostai ja säikytti just sillon ku sitä vähiten odotit. Ja sitte joku tuli yhtäkkiä sun korvan viereen jossai kauheessa sumussa ja pimeessä ja sano, että mitä teet täällä, pelottaako, kuka sää oot. Sillon meinas oikeesti olla sydäri lähellä. Sit nää pelottavat hahmot oikeesti oli tosi pelottavan näkösiä ja ne oikeesti tuli lähelle sua, ne ahisti sua seinään eikä päästäny liikkumaan. Toinen näistä oli sellanen talo, jossa liikuttiin sokkelosti ja toinen oli joku viidakko, jossa meni jotai sokkeloita. Puhuttiin jälkikäteen et yksin sinne ei ois kyllä todellakaa uskaltanu mennä. Täydet pisteet kyllä hyvästä toteutuksesta CedarPointille! Siellä oli sitte kyllä ihan sika pelottavia näitä huvipuistolaitteita. Mää vaan katoin vierestä ku osa porukasta meni niihin. Kaikki ei uskaltanu, joten sain määkii odotus seuraa. Mentiin sinne joskus 5 aikaan ku sillon oli sisäänpääsy puolet halvempi ja Halloween jututki on paljon pelottavampia ku tulee pimee. Lähettiin joskus 11 aikaan ja kotona mää olin yhen maissa. Auto meinas temppuilla kotiin tullessa. Oltiin just lähetty, niin yhtäkkiä siihen sytty kaikki mahdolliset varotusvalot (moottorinvalo, öljynvalo jne) ja sitte ohjaustehostin lakkas toimimasta. Tai ainaki ratti meni tosi jäykäksi. Sain jotenki auton pysäytettyä, ei onneksi ollu vauhtia paljon ku oltiin vielä keskustassa. Sit sammutin ja käynnistin uudelleen ja toimi taas. Soitin kotiin, et uskaltaako tällä ajaa. Hostisä käski tulla suorilta kotiin ja ajaa varovasti, et jos se taas jotai keksii. Pelotti kyllä et jos ei päästäkää kotiin. Kotiin onneksi päästiin eikä se enää keksiny mitää. Ne varmaan tekivät sille jotai pahaa torstaina ku tähän asti se on toiminu ihan kiltisti.

Sunnuntaina sai sitte tunnin pidemmän yön ku me käännettiin kelloja eli nyt sitte ollaan taas 7 tunnin aikaerossa suomen kanssa. Iltapäivällä menin keskustaan puolalaisen au pairin kanssa ja katottiin vähän meidän Chicagon matkaa. Mää, tää puolalainen, toinen suomalainen ja yks saksalainen ollaan suunniteltu, et lähetään Chicagoon 11/14 ja ollaan sitte kaks yötä. Illalla mää varasin sitte meille hotellin. Saatiin 90 taalaa yö + vero. Ei yhtää paha ja käytännössä ihan keskeltä kaikkea. Todennäköisesti ollaan menossa omalla autolla. Tutkittiin sen verran et se tulis halvimmaksi vaihtoehdoksi ja tietysti se on myös joustavin. Sit käytiin syömässä lunch meksikolaisessa ravintolassa ja mentiin kirjakauppaan pyörimään. Löysin hevoskirjan 6 taalalla ja pakkohan se oli saada. En nimittäin tunne juuri hevossanastoa enkuksi ja sitte jos vielä pääsen täällä hoitamaan hevosia, niin voin siitä sitte vähän opiskella sanastoa. Sillä aikaa ku mää olin downtownissa, niin perheen äiti oli lähteny lasten kanssa leffaan. Isä oli kuitenki joutunu hakemaan vanhimman pois sieltä ku sillä oli tullu tosi kipee pää ja sit se oli oksentanu ku ne tuli kotiin. Illalla ei kuitenkaa ollu enää mitää häikkää, joten todennäköisesti migreenikohtaus. Tällä perheen äitillä on nimittäin nuorempana ollu tosi paha migreeni, et se on joutunu jopa sairaalaan sen takia ku pääkipu ei menny millään pois.

Illalla mulla sitte oli mun tennis. Nyt oli vika kerta tosiaan tätä kautta ja niin ku jo kirjotinki, uudestaan pääsen sit todennäköisesti tammikuussa. Harmillista ku tulee tällanen tauko, mut pitää sit vaikka ite vähän pallotella, et ei ihan kaikki unohdu. Olin saanu illalla myös sähköpostia suomalaiselta au pairilta, joka seuraa mun blogia ja asuu jossai kohtuu lähellä Ann Arboria. Täytyykin seuraavaksi vastata hänelle, et pääsee vähän enemmän tutustumaan. Munki blogista on ihan jotai hyötyäki ku löytyy lisää ihmisiä. :)

Kiireellinen viikko

2008-10-26T19:11:00.002+02:00

Tää viikko on todellaki ollu kiireellinen. Veljeni oli täällä perjantaihin asti ja hänen kanssaan käytiin tosi monessa paikassa ja koko ajan melkeen oltiin menossa. Viikonloppuna onki kyllä tullu nukuttua siihen malliin, et tais jäädä viikolla unet vähän vähille.

Maanantaina käytiin aamulla salilla. Veljeni halus, että näytän sille vähän et miten ne jutut toimii ja mää sain memberinä viedä vieraan kolme kertaa ilmatteeksi. Tytön päästyä koulusta lähdettiin ostamaan ipodia. Veljeni halusi saada kans ipodin ku mää sain sen täällä niin halvalla. Illaksi tehtiin treffit puolalaisen au pairin kanssa downtowniin. Sieltä jatkettiin myöhemmin matkaa tapaamaan espanjalaista yhteen kahvilaan ja sattumalta sinne tuli tää saksalainen kavereidensa kanssa, jonka kanssa olin orientaatiossa yhtäaikaa. Sit meitä oliki 8 hengen porukka. Sieltä lähdettiin pelaamaan biljardia ja mää olin kuolla väsymykseen. Kello oli yli puolen yön ku pääsin kotiin asti ja varmaan yli puol 1 ennen ku olin sängyssä. Aamulla meinas olla rankka ylös nousu.

Tiistaina selvisin ku selvisinki koulusta, vaikka väsymys meinas kyllä olla todella paha. Iltapäivällä lähettiin tytön kanssa käymään ostarissa. Tyttö tykkää siitä leikkipaikasta siellä, joten hän lähti hyvin mielellään meidän kanssa sinne shoppailee. Mää sain ostettua viimeset asusteet mun halloween pukuun, joten sain kaiken kuntoon sunnuntaita varten. Illalla mentiin leffaan. Käytiin kattoo joku jonka piti olla komedia, mut en nyt oikee tiiä mitä se oli. Ei se ollu kovin hyvä, mut menettelee. Pääsi mun veliki vähän leffan makuun, ku lauantaina hän oli vähän yli väsynyt ja siinä leffassa oli aika vaikee sanasto. Komedioissa on yleensä helpoin sanasto. Leffan jälkeen olin todellaki valmis nukkumaan.

Keskiviikkona aamusta oltiin kotona ku mun oli pakko tehdä läksyt kouluun ja vähän opiskella ku meillä oli torstaina eka iso koe. Iltapäivällä lähettiin käymään keskustassa valosaan aikaan. Ei oltu vielä käyty ku pimeellä siellä. Käytiin Michigan kaupassa ja sit kierreltiin vähän ympäriisä ja lopuksi mentiin kahvilaan. Tyttö sai sieltä haluamansa mehun ja oli hyvin onnellinen. Illalla mentiin mun spinningiin. Veljeniki lähti kokeilee sitä, vaikka meinas jo etukäteen ettei varmana tykkää siitä. Eikä kyllä tykännykää, mut sen ei tarvihe olla menossa toista kertaa. :) Spinningin jälkeen nähtiin saksalaista, joka on eri järjestö ku mää ja suomalaista au pairia keskustassa. Mentiin voileipä/salaatti paikkaan syömään.

Torstaina meillä oli koulussa kokeet ja ne oli aika helpot. Tai ainaki luulen niin. Lähin ekana joskus reilu puolen tunnin jälkeen ja muut oli tehny ehkä puolet siitä ku vähän katselin niitä pois kävellessäni. Tuli sellanen tunne, et en varmasti tajunnu sieltä jotai kohtaa oikein ku muut tekee noin hitaasti. No, tiistaina näkee et mitä sieltä tulee. :) Iltapäivällä käytiin jälleen ostarissa ja illalla meillä oli sovittu illallinen tän perheen edellisen au pairin kanssa. Hän tuli suomen reissultaan keskiviikkona ja hänellä oli työhaastattelu torstaina ja sai työpaikan! Onnittelut hänelle! Ja kaiken lisäksi hänellä oli vielä synttärit perjantaina, joten tupla onnittelut. :) Torstai oli rankka päivä tytön kanssa. Hän oli vähän hankalalla tuulella. Mikään ei kelvannu ja kaikesta piti itkee ja nostaa metakka. Loppuen lopuksi kaikki pääty siihen et vähän ennen mun töitten loppua hän löi mua. Suutuin siitä kyllä totaallisesti nimittäin en todellakaa hyväksy et neljä vee lyö mua. Tää oli eka kerta ku se sen teki ja toivottavasti myös viimenen nimittäin hän sai sen verran kovat puhuttelut isältä ku kerroin, et mitä tapahtu ja sanoin, että en hyväksy tollasta käytöstä. Lopuksi hän tuli pyytämään anteeksi ja halasi, et kaikki päätty kuitenki hyvin.

Perjantaina aamusta pakattiin veljeni laukku ja mää sain mukaan jo jotain omia tavaroitani. Laitoin lehtiä ja muuta semmosta, jota en täällä tarvihe enää. En kuitenkaa ehi lukemaan toista kertaa niitä lehtiä läpi. Hyvä ku etes yhen kerran ehtii. Ihan hyvä, että sain niitä menemään ku täällä esim. Cosmo on tyyliin 200-300 sivua, joten yksiki lehti painaa jo tosi paljon. Kun sain tytön koulusta lähettiin viemään veljeäni kentälle. Oli tosi kiva ku näin etes jonkun suomen päästä, mutta ei se siltikää aiheuttanu mulle koti-ikävää. En kaipaa sen enempää kotiin ku aikasemminkaa eli en käytönnässä yhtää. Mulla kuitenki pyörii nyt täällä elämä sen verran hyvin, et ei oo mitää syytä hajottaa sitä ja lähtä suomeen. Harkitaan sitte ens kesänä. :) Myöhemmin iltapäivällä oltiin poikien kanssa taekwandossa ja sinä aikana perheen äiti oli tullut kotiin työmatkaltaan. Hän oli Arizonassa. Illalla mulla oli jääkiekko peli. 2-2 jälleen eli ei vieläkää voittoa. Nyt on kolme tasapeliä ja yks tappio. Mulla oli viime sekunneilla, niin hyvä maalipaikka et jäi kyllä harmittamaan ku se ei menny, mut eihän tuo niin vakavasti otettavaa oo. Ens viikolla en pääsekää ku täällä on halloweeni ja haluan tehdä jotai muuta mun ekana halloweenina ku pelata jäkistä.

Lauantaina mulla ei pitäny olla mitää muuta tekemistä ku mennä illalla baariin, mut olinki sitte jostai kahesta asti koko ajan menossa. Eka lähettiin perheen kanssa tän edellisen au pairin synttärikahveille ja sieltä jatkettiin hostäitin kanssa michiganin jalkapallopeliin. Taas oli pelissä, vaikka sanoin viime kerran jälkeen etten tuu menemään enää ku se oli niin tylsää. Saatiin tällä kertaa ilmaset liput naapurilta, joten oli pakko käyttää ne. Mentiin vasta puoli välin jälkeen, ettei katottu koko peliä ja se kyllä riitti mulle ku se peli kesti kokonaisuudessan neljä tuntia! Kaks tuntia riitti mulle ihan hyvin. Sinne mennessä nähtiin tosi läheltä ku oli sattunu tosi paha kolari. Ekaa kertaa näin jonkun tollasen noin läheltä ja oli aika hirveetä. Tällä kertaa peli oli kuitenki parempi ku edellisellä kerralla. Yleisö oli enemmän mukana ku michigan pelasi michigan statea vastaan eli vähän niin ku kaks michiganin joukkuetta pelas vastakkain. Pelistä suoraa mentiin syömään hostäitin veljelle. Sieltä suoraa tulin kotiin, vaihdoin vaatteet, meikkasin ja ajoin keskustaan. Italialaisen ja suomalaisen au pairin kanssa oltiin enste kahvilassa ja sitte mentiin baariin. Espanjalainenki oli mukana jonkun puoli tuntia. Baarissa oli ihan kivaa, vaikka porukkaa oli ihan sikana ja mua meinas raivostuttaa. En muutenkaa enää oo kovin innostunu tosta necton menosta. Onneksi oon kohta täysi-ikänen et voin sitte mennä jonneki muualleki. Tappiin asti kuitenki oltiin ja sitte yli väsyneenä nukkumaan.

Sunnuntaina ei oikeesti ollu muuta ohjelmaa ku halloween bileet Greenfiel Villagessa. Mää lähin kuskiksi ja sainki melkeen auton täyteen. Mentiin sinne kuudeksi ja siellä piti olla puku päällä. Ekaa kertaa tänään puin kokonaisuudessaan mun puvun ja laitoin meikit ja kaikki. Todellaki näytin ihan eri ihmiseltä! Kaikki oli ihan, et hei, oot sää oikeesti armi ja porukka tykkäs mun puvusta. Olimpaha ainaki uskaltanu tehdä todellisen muutoksen ku joillaki oli vaan jotkut siivet selässä ja muuten ihan normaali, joten mää olin sitte ainaki laittautunu. Olin itseasiassa eniten laittautunu eikä mua haitannu yhtää. Kyllähän se tietysti tekee musta hyvin erilaisen ku mulla oli ihan mustat meikit ja mustat hiukset. :) Yritän laittaa mahdollisimman pian siitä kuvia facebookiin. Ihan kivaa oli Greenfield Villagessa mut vähän meinas olla kylmä ku tää kaikki tapahtu ulkona. Siellä kierrettiin semmonen kierros, et siellä sai katella kaikkia pelottavia juttuja. Oli päätöntä ratsumiestä, ruumiita ja sun muuta. Sit ne jako siellä karkkia ja muuta pientä tavaraa.

Te ootte suomessa nyt kääntäny kelloja eli nyt sitte ollaan vähän aikaa kuuden tunnin aikaerolla. Me kyllä käännetään jo ens viikonloppuna ettei kovin kauaa. Me käännetään lauantai ja sunnuntain välisenä yönä kahdesta yhteen, niin että baarit saa tunnin lisäaikaa ku täällä ne menee tosiaan jo kahdelta kiinni.

Sain veljeni kylään!

2008-10-19T16:00:00.000+03:00

Tällä viikolla sitten oli se suuri viikko ku sain veljeni kylään ja suomalaisia juttuja itselleni! Vähän kivaa. Mut puretaan ensin alkuviikkoa ja palataan mun veljen tänne tulemiseen myöhemmin.

Maanantaina menin aamusta heti reippaana salille ku olin saanu lapset kouluun. Olin melkeen valmis treenissäni ku huomasin tän saksalaisen au pairin salilla jonka kanssa oltiin yhtä aikaa New Yorkissa. Hän pääsi poikkeuksellisesti salille siihen aikaan ku hänen koulun tunnit oli peruttu siltä aamulta. Juteltiin vähän aikaa ja tehtiin molemmat treenimme loppuun. Sitten hän pyysi minua jäämään vielä yhteen laitteeseen, jossa sitte juteltiin kaikkee. Sen loputtua huomasin, että olin ollut yli 2 tuntia salilla! Oho! Vähän venähti ku sain juttu seuraa ja tuli kyllä ainaki treenattua ku koko ajan kuitenki tein jotai. Päivällä käytiin tytön ja suomalaisen au pairin kanssa ostarissa. Tyttö tykkää hirveesti leikkiä ostarissa olevassa leikkipaikassa. Se monesti multa kysyy, et millon ollaan menossa uudestaan. En vaan kyllä ymmärrä et mikä siellä on niin kauheen jännää ku ei sillä oo ku jotai isoja esineitä (kuten kilpikonna ja kenkä), joitten päältä voi laskee liukumäkee ja niihin voi kiipeillä. Varmaan se niissä on se jännä ku niitä ei oo missää muualla. Illalla meillä oli au pair tapaaminen. Ihmeen paljo tuli porukkaa ja oli mukava jutella kaikkien kanssa ku munki kielitaito on sen verran kehittyny et pystyn jo juttelee ihmisten kanssa ihan hyvin. Tosin suurin ongelma on vieläki se, että saan tuotettua itseni ulos. Hyvin ymmärrän kyllä mitä mulle sanotaan, mut en välttämättä osaa sanoo mitää takasi ja sitte luullaan että en tajua. Paremmin mää kuitenki nyt osaan sanoo jotai takasi ku pari kuukautta sitte. Saatiin meidän aluevalvojalta esite erilaisista matkoista, joissa on 20 prosentin au pair alennus. Rupes heti ihan hirveesti houkuttamaan kaikki noi reissut ku onhan mulla sentään kaks viikkoo sitä lomaa. Raha puoli vaan meinaa olla vähän ongelma. Ei ne siltikää oo mitää halpoja, vaikka au pairit saakii alennuksen.

Tiistaina käytiin tytön kanssa kirjastossa. Ei ollakaa käyty ties millon viimeksi ja ku palautin kirjat ja yritin lainata uusia, niin vaati 20 taalaa sakkomaksua! Oho! Vähän on unohtunu toi kirjastossa käynti. Illalla lähettiin suomalaisen au pairin ja tän meidän espanjalaisen kaverin kanssa kattelemaan Halloween pukua. Mulla nyt ei sitä vielä ollut ja tarvin sen kuitenki jo 10/26 ku meillä on au pair järjestön Halloween bileet. Löysin ku löysinki itselleni puvun. Se onki ollu työn ja tuskan takana. Oon nyt sitte hieno leidi. :D Eli mulle tulee sellanen musta polkkatukka peruukki, ällön punasta huulipunaa, tupakka sellaseen pitkään tikkuun, sellanen musta puuhka käsivarsille, hienot hansikkaat käteen ja kaikkee muuta pientä asustetta jos vaan löydän sellasta. Vielä pitää noita asusteita ostella, mut ompaha nyt ainaki jo puku keksitty. Shoppailun jälkeen käytiin kattomassa espanjalaisen kämppä ja vitsi ku se oli sika hieno! Mulle tuli heti mieleen sellaset hienot illalliskutsut ku siellä oli niin avaraa ja vaaleeta se sisustus. Just sellasta ku telkkarissa näkee ku ne pitää niitä kutsuja, joissa on ihan sikana hienoja ihmisiä. Katsastuksen jälkeen mentiin syömään ku oli suomalaisen viimenen ilta täällä. Saatiin mukaan myös pari muuta au pairia.

Tää espajalainen oli meillä kuskina ja saatiin kyllä muutamat tosi makeet naurut. Esim. ku seisottiin punasissa valoissa se lähti yhtäkkiä ulos autosta ja meni jotai tekemään auton ulkopuolelle. Me katottiin suomalaisen kanssa toisiamme ja naurettiin ihan räkänä. Tää espanjalainen ei oikein ymmärtäny et mikä siinä nyt oli niin hauskaa. Kerrottiin sit sille et suomessa kukaan ei tee tuota tai jos sää teet, niin sää oot kyllä täys ääliö. Voi vitsi! Se oli kyllä ihan sika hauskaa ku kuski lähti vaan kävelemään ja jätti meidät punaisiin valoihin. Oi voi. :D

Keskiviikko aamuna lähti suomalaisen au pairin lento kotiin. Mun hostäiti vei hänet työmatkallaan kentälle. Nyt oon sitte virallisesti ainut suomalainen meidän järjestössä. Päivän aikana sain siivottua kunnolla huoneeni ja kylppärini. Näyttää oikein hyvältä ku on puhdasta ja siistiä. Illalla kävin spinningissä ja sen jälkeen näin uutta suomalaista au pairia, joka ei kyllä virallisesti oo au pairi. Tää tuli hätäapuun tähän perheeseen, josta tää toinen suomalainen lähti. Hänellä lähtee lento kotiin 11/28 ja niille tulee uus ihan virallinen au pairi 11/20. Hän tulee eri järjestön kautta. Ihan mukavalta vaikutti tää uus suomalainen. Hänen kanssaan varmasti pärjää ku hän on niin lyhyen aikaa täällä.

Torstaina kävin tytön kanssa uimassa ku hän ei päässyt uimakouluun perjantaina ku haettiin mun veli just samaan aikaan kentältä. Ekaa kertaa kävin tän meidän salin lasten altaassa ja oli kyllä ihan tajuttoman lämmintä vettä! Ihan niin ku ois tullu johonki porealtaaseen. En oo koskaan tavannu lasten altaassa noin lämmintä vettä. Onhan suomessaki lasten allas lämpimämpi ku aikuisten, mut ei nyt noin paljoa! Eipähän tarvihe ainakaa lasten valittaa, et vesi on kylmää. Tytöllä oli kyllä kivaa ja tunnin verran me siellä pulikoitiin. Illalla kävin vielä salilla ku en nyt tiedä miten tässä viikkoon pääsee ku veli on kylässä.

Perjantaina olin aamusta kotosalla ja tein läksyt valmiiksi ensi viikoksi. Melkeen heti ku hain tytön koulusta, lähettiin hakemaan mun veljeä lentokentältä. Se oliki vähän sompailua löytää paikka, josta veljeni pitäisi tulla ulos. Tää oli nimittäin ihan uus terminaali ja siellä oli rakennustyöt vielä käynnissä eikä ollu kaikkia opastekylttejä laitettu paikoilleen. Piti sitten kysyä apua yhdeltä työntekijältä et miten pääsen sinne saapuvien paikkaan. Jouduttiin venaamaan veljeäni sen verran että luulin jo, ettei hän tuu ollenkaa. Hän oli kuulemma ensin jonottanu amerikan kansalaisena tulli jonoon, joten joutu sitte vaihtamaan jonoa ku sen hoksas ja näin sitten siinä hommassa kesti kauemmin. Tullissa oli kuitenki menny ihan hyvin. Ne oli kysyny et mitä teet täällä, miten kauan oot, mihin oot menossa ja onko sillä jotai tuomisia mulle suomesta. Ei mitää erikoista. Ihan perusjutut varmaan melkeen jokaiselta turistilta. Päästiin meille kotiin ja esiteltiin talo. Olin vapaa normaalia aikasemmin ku perheen äiti oli kotona töissä. Lähdettiin kuitenki koko perhe porukalla syömään ja otettiin espanjalainenki mukaan. Tää oliki projekti ku mentiin syömään. Mentiin kahdella autolla, et jos me halutaan veljeni kans mennä sit vielä sen jälkeen johonki. Mää ajoin ekaa kertaa perheen isän mustangilla. Ei siinä autossa muuten mitää vikaa ollu mutta ku se oli manuaali! Voi jestas! Se oli jotain aivan järkyttävää! Mää oon oikeesti unohtanu ihan täysin vajaassa neljässä kuukaudessa et miten ajetaan manuaalia! Ensinnäki piti alottaa siitä, et mieten hetken et onko jarru vai kytkin se keskimmäinen poljin. Ekassa risteyksessä mun veli joutu sanomaan et sun pitää pienentää vaihetta, sulla sammuu auto. :D Meikä vaan paino jarrua, enkä tajunnu yhtää et pitäs muka pienentää jotai hemmetin vaihetta. Sit piti miettiä vähän aikaa et miten ihmeessä saan tän auton menemään hiljaa eteenpäin, niin sitte tajusin et munhan pitää luistattaa kytkintä eikä jarrua niin ku mun autossa. En osannu vaihtaa vaihteita yhtää luontevasti. Aina töksähti jotenki ja joku meni pieleen. Mun veli jo meinas, et se haluu ajaa ite ku se ei kehtaa olla mun kyydissä. :D Ongelma oli vaan siinä, että hän on vaan 17. Sit ku päästiin perille ravintolaan, mulla oli vasen jalka todella kipee. Kyllähän se raukka nyt vähemmästäki rasittuu ku se ei oo melkeen neljään kuukauteen tehny yhtää mitää autolla ajaessa ja nyt se yhtäkkiä joutu painamaan kytkintä vähän väliä. Se oli kyllä ihan hemmetin rankkaa ja työlästä olla painamassa sitä kytkintä joka välissä. No, ainaki mulla oli hauskaa ku en osannu ajaa sitä. Nauroin ihan sikana. :D Hyvä auto toi mustangi sinänsä oli ja tosi kiva sitä muuten oli ajaa.

Perjantaina mulla oli myös vuorossa jäkis peli ja mun veli sekä espanjalainen lähtivät sitä katsomaan. Tällä kertaa hävittiin 5-3. Se oli niin koomista ku aina ku me tasotettiin, niin ne teki uuden maalin melkeen heti perään. Ei ikinä keretty kauaa nauttia meidän tasotuksesta. Hyvä peli oli kuitenki meidän ketjulta ku meidän ketju teki kaikki meidän joukkueen maalit. Yhdestä maalista ei olla ihan varmoja et oliko sen tekijä mää vai mun joukkuetoveri. Se oli sellanen sähellys maali. Espanjalainen todella tykkäs jääkiekosta. Se kyseli mun veljeltä et miks peli vihellettiin poikki ja mitä nyt tapahtu. Mun veljellä oli vaan pieni ongelma ku se ei osannu selittää niitä enkuksi. Hän kyllä tietää säännöt mut ei osannu selittää enkuksi. Pelin lopuksi tää esnpanjalainen sano, et se haluaa kokeilla pelata jäkistä. Mun veli oli kuulemma sanonu sille, et mää voin opettaa sitä. Pitää nyt kattoo, et jos se on kiinnostunu, niin jos sen kans vaikka lähtis siitä et menis yleisövuorolla luistelee.

Lauantaina herättiin aamusta ja lähettiin hakee toista suomalaista au pairia (tätä joka tuli ihan tällä viikolla, kerroinki siitä jo aikasemmin) meidän mukaan Detroittiin. Käytiin eka Henry Fordin museossa, jossa on mm. auto jossa Kennedy on tapettu ja kaikkee tällasta. Eka kerta ku mää meen vapaehtoisesti museoon ja voi olla et seuraavaa kertaa ei tuukaa pitkään aikaan. Taitaa riittää vähäksi aikaa toi yleissivistys mulle. Ei sinänsä etteikö ois ollu kivaa, mut kuitenki. Sen jälkeen ajettiin Detroitin keskustaan ja mentiin Hard Rock kahvilaan syömään. Oli hyvin outoa saapua Detroitin keskustaan. Se oli oikeesti ku autiomaa. Ei ketää missää lauantaina! Detroitin keskusta on täynnä firmojen toimistoja, joten ei siellä ei oo mitää shoppailupaikkoja niin ku New Yorkissa ja yleensä isoissa kaupungeissa. Ei siellä kukaan tee mitää viikonloppuna ja viikollaki ihmiset menee vaan töihin ja lähtee pois. Syömisen jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja yhtäkkiä tuli jotenki outo tunne et kaikki kattoo meitä. Huomattiin olevamme ainoot valkoset muutaman kymmenen mustan keskellä. Tilanne oli oikeesti hyvin koominen. Keskellä ei mitää, vaan me ja mustia ja kaikki kattoo meitä. Hengissä kuitenki selvittiin et ei sinänsä mitää. Illalaksi meidät oli kutsuttu yhtiin bileisiin. Tää amerikkalainen mies joka on mun isän ystävän ystävä, oli kutsuja. Ne oli hänen lasten luokkakaverin kotona. Siellä oli kaikkee tarjolla ja porukka katto jalkapalloa ja jäkistä telkkarista ja jutteli keskenään. Tosi kiva oli jutella eri ihmisten kanssa ja saada uusia tuttavuuksia, vaikka me oltiinki veljeni kanssa ainoot nuoret. Loput oli aikuisia ja lapsia. Juhlien jälkeen mentiin leffaan espanjalaisen ja yhden tän perheen firman työntekijän kanssa.

Sunnuntaina mentiin kurpitsa metsälle. Mentiin sellaselle farmille joka kasvattaa kurpitsoja ja käytiin sieltä ostaa meidän Halloween kurpitsat. Oli hyvin koomista olla valitsemassa hyvännäköisiä kurpitsoja ja metsästää niitä sieltä pellolta. Tän jälkeen lähettiin shoppailee. Mentiin vajaa puolen tunnin matkan päässä olevaan ostariin. En ollu itekkää käyny siellä aikasemmin. Se oli monta kertaa isompi ku meidän ostari ja takasi tullessa hukattiin meidän auton sijainti. Metsästettiin meidän autoa vaikka kuinka kauan. Kierreltiin ja kierreltiin kunnes löydettiin se. Siinä välissä kerettiin jo monta kertaa todeta, et ois pitäny pysyä vaan yhdessä ja samassa kaupassa koko ajan ja autoissa pitäis olla joku satelliitti systeemi joka kertoo et missä se on tai sitte pitäs vaihtoehtoisesti ajatella et mihin jäättää autosa, et sen vois sitte takasi tullessa muistaa. Mää löysin melkeen kaikki loput asusteet mun Halloween pukuun. Enää puuttuu vaan ne hanskat siihen. Mun veli osti samasta kaupasta normaalia arkivaatteita, mistä mää ostin juttuja mun Halloween pukuun. :D Shoppailun jälkeen levättiin vähän aikaa kotona ja sit oli mun tenniksen vuoro. Veli lähti kattomaan ja meinas kuolla tylsyyteen. Eihän se nyt varmasti kovin jännää pidemmällä tähtäimellä ole. Tenniksen jälkeen kotiin tultuamme täällä oli menossa illallinen. Perheen äitin veljen vaimon äiti ja mummu olivat tulleet kylään ja ne oli kutsuttu kaikki meille syömään espanjalainen mukaan lukien. Illallisen jälkeen oltiinki aika valmista peti kamaa.