Synttäreitä, Thanksgiving ja shoppailua

Tää viikko on ollut niin kaukana mun normaali viikosta ku vaan voi olla. Ja sen takia joutuu aina miettimään et mikäs päivä tänään olikaan ja mitäs mun tänään pitää tehdä. Ensinnäki oon ollu töissä vaan maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ku loppuviikon molemmat vanhemmat ovat olleet töistä vapaalla ku oli toi Thanksgiving torstaina.

Maanantaina en mennyt aamusta salille kuten normaalisti vaan käytin käytännössä koko päivän kakkuihin. Tein perheen äitin ja hänen äitin synttärikakut ja sitte tein valmisteluja mun tiistain kakkukurssille. Perheen äitillä oli synttärit maanantaina ja hänen äitillään keskiviikkona, joten syötiin sitte yhteinen synttäri illallinen maanantaina ja mää tein kakut sinne. Halusin tehdä perinteisen suomalaisen täytekakun, mutta kun siihen tulee maitoo ja tyttö on allerginen maidolle, joten piti tehdä sitte myös pieni amerikkalainen kakku lapsille. Lapset muutenki tykkää enemmän amerikkalaisesta sokerimömmöstä ku aikuiset. Sitte tein myös jotai koristeita mun kakkukurssin "päättötyötä" varten. Illalla mentiin sitte syömään perheen äitin veljelle. Hän oli vaimonsa kanssa järjestänyt meille illallisen. Hänen vaimo vielä oli löytänyt lehdestä jonkun kivan uuden perunareseptin ja oli kyllä hyvää. Kiitos siitä.

Tiistaina menin sitte salille ku ei ollu koulua. Iltapäivällä tehtiin tytön kanssa vähän lumitöitä ku saatiin maanantaina ja tiistaina vähän lunta. Ja kyllä oliki kivassa kunnossa tuo meidän hiekkatie. Eka kerta ku mää pääsin luistelee täällä kesärenkailla. Se sato sellasta räntää ja sitte se lanttautu tohon meidän kotitielle tasaiseksi ja sileeksi matoksi. Ja oli kyllä ihan hemmetin liukas. Ilman lämpötila oli kuitenki plussan puolella. Piti kyllä ajaa niin hiljaa ku vaan osas ja todellaki kieli keskellä suuta. Se lumi kyllä käytännössä hävis keskiviikkona ja sitte meillä oliki loppuviikon ihan musta maa ja meidän hiekkatie todella kurainen. Uutta räntää saatiin taas sunnuntaina ja tällä hetkellä meillä on maa valkosena. Mutta sitte kolauksen jälkeen lähdettiin käymään tytön kanssa ostarissa. Mentiin tapaamaan suomalaisia au paireja ja tyttö pääsi samalla leikkipaikkaan josta kovasti tykkää. Illalla oli sitte mun vika kerta tätä mun kakkukurssia. Tehtiin nyt siellä kakku hyödyntäen niitä taitoja, joita oltiin opittu. Harmillinen seikka vaan oli se ku missasin viime viikon kurssin ku oltiin siellä Madonnan konsertissa ja se oli just se kerta ku ne teki niitä erilaisia kukkia. Sit mulla ei juuri ollu mitää kukkia laittaa mun kakun päälle ku en ollu päässy niitä harjoittelee. Pääsen sitte ehkä käymään ton kukka kerran ku niille tulee tää kakkoskurssi uudestaan. Kurssin lopuksi saatiin sieltä oikein todistuksen et ollaan suoritettu sellainen. Sit ilmotin itteni kolmoskurssille joka alkaaki heti ens viikolla ja sitäki on neljä kertaa. Sit siellä on enää se yks kurssi, joka varmaanki tulee sitte olemaan heti alkuvuodesta.

Keskiviikkona pojat oli vapaalla koulusta. Ne saivat viiden päivän loman ku oli toi Thanksgiving. Tyttö meni kuitenki aamupäiväksi kouluun, joten mentiin sitte poikien kanssa uimaan. Mentiin heti aamusta jotta ei olisi niin kova ruuhka ja eihän siellä onneksi ollu paljoa ketää. Iltapäivällä sinne ei ois mahtunu mukaan. Tytön päästyä koulusta mentiin hakee tätä suomalaista joka lähti sitten perjantaina suomeen. Haettiin hänet downtownista kyytiin ja mentiin Targettiin ostaa meille Detroit Red Wingsin pelipaidat ku illalla oltiin sitte menossa kattoo niitten peliä. Pitihän sitä nyt asianmukaiset paidat olla päällä. Käytiin myös pesettää auto et kehdataan lähtä. :) Lähdettiin peliin hyvissä ajoin mikä oli ehdottomasti hyvä idea ku satuttiin pieneen lomaruuhkaan. Onneksi se ruuhka johtu vaan siitä lomasta ja meni sitte eri motarille, joten ei tarvinnu koko matkaa olla siinä ruuhkassa. Se oli jotai aivan järkyttävää. Vaikka täällä menee kolme tai neljä kaistaa yhteensuuntaan, niin sieltä siellä liikenne seiso välillä. Ja vain ja ainostaan sen takia ku kaikki haluaa Thanksgivingiksi johonki. Parkkeeraminen tuotti hieman ongelmia ja sainki sitte rutattua vähän mun ihan uutta autoa. Oltiin menossa yhteen parkkihalliin ja en ollu ihan varma et saanko mennä sinne vai en. Täällä on jotai parkkitaloja jotka toimii vaan jollai kortilla. Yritin tavata sitä kylttiä ja selvittää et paljoko se maksaa. Siinä oli jotai ihmeen kellon aikoja et mistä mihin tapahtuu mitäki. Sit olin kuitenki koko ajan tiellä ku autoja paino päälle. Yritin sitte vähän liikuttaa itteeni et pääsisin etes vähän pois tieltä ja sitte en huomannu et vänkärin puolen takaovi otti kiinni yhteen tolppaan. Muutenki oli ihan sika ahas se sisäänkäynti mun isolla autolla. Korjasin sen heti pois, mut tuli pieni lommo ja naarmuja. Vaurio on kyllä niin pieni ettei sitä huomaa jos ei tarkkaan katso ja naarmutki on vaan pintanaarmuja et ne saa fiksattua ilman mitää sen suurempia toimenpiteitä. Heti tapahtuman jälkeen soitin hostäitille. Hän ei suhtaunut mitenkää katastrofaalisesti ku kerroin että vaurio oli aika pieni kuitenki. Ja tässä kaikessa hässäkässä espanjalainen soitti vielä mulle ja kysy et tehdäänkö jotai. Se varmaan luuli etten osaa enää puhua englantia ku en osannu sanoo sille mitää. Olin kuitenki sen verran shokissa tapahtuneesta etten osannu sanoo mitää suomeksi, saatika sitte enkuksi jolleki. Jotai sain kuitenki sille selitettyä ja luulen et se ymmärti et missä mää oon.

Kaiken tän jälkeen kuitenki päästiin hyvissä ajoin hallille ja nähtiin alkulämmittelyäki. Paikat oli ihan hyvät vaikka odotin paljon huonompia. Ihan hyvin sieltä näki. Detroittia vastassahan oli Montreal Canadiens eli Saku Koivun joukkue ja Detroitissa pelaa Valtteri Filppula eli suomalaisiaki oli näkyvillä. Peli oli ihan hyvä vaikka hävittiin 3-1, mut ei se mitää. Kelpaa mulle Saku Koivunki joukkue. Sitä ei vaan passannu siellä enkuksi ääneen tunnustaa ku oltiin siellä kuitenki Detroitin paidat päällä. Mun mielestä hallissa ei ollu läheskää niin hyvä tunnelma ku suomessa on. Johtuu ehkä siitä et tähän halliin menee yli 20 000 henkee ja sit siellä ei ollu fanikatsomoa erikseen kuten meillä on. Ja sehän pitää aina meteliä jos kukaan muu ei pidä. Sitte ku yleisö ei pitäny mitään meteliä niin rupes kuuluumaan puheen sorina ku istuttiin sen verran ylhäällä että ei kuulunu kaukalon äänet sinne. Mun mielestä tosi outoa puheen sorina jääkiekkopelissä. Kuulutukset oli tosi surkeet. Tai ainaki ne kuulu todella huonosti jos ne etes kuulutti mitää. Jäähyjä ne ei kuuluttanu ollenkaa ja maalitki vähän niin ja näin. Eikä Detroitti tullu etes näyttävästi kentälle yleisön kannustamana niin ku Oulussa Kärpät tulee. Ne vaan tuli jäälle. No, ihan hyvä kokemus tuo kuitenki oli ja sitte uudestaan ennen joulua mun poikaystävän kanssa.

Torstaina oli sitte tää suuri Thanksgiving. Sain keksiviikkona mun synttärilahjan hostperheeltä. Sain todella hienot juhlavaatteet. Olin puhunu et mulla ei oo ja kuitenki tarvin niitä tässä ennen joulua. Sain ne sitte jo keskiviikkona, jotta pääsen pukemaan ne päälle Thanksgiving illalliselle. Sinne nimittäin on tapana pukeutua. Sain hienon mustan hameen ja kaks toppia siihen. Toinen vihree ja toinen tumman violetti ja molemmat erikoisempia leikkaukseltaan. Sitte sain sellasen huivin jota voin täällä pitää harteilla sen topin kanssa. Ja sit sain kaulakorun joka sopii hyvin tumman violetin topin kanssa ku se on ilman olkaimia oleva toppi. Tosi ihana lahja. Kiitos paljon hostperheeni. :)

Thanksgiving aamuna yritin mennä spinningiin mutta se oli ihan täynnä enkä saanu enää pyörää. Menin sen verran myöhässä. Sitte päädyin tapaamaan viimesen kerran tätä suomalaista joka siis lähti sitte perjantaina. Käytiin vaan downtownissa kahvilassa istumassa ja juttelemassa. Keskusta oli kyllä hyvin autio. Kaikki paikat oli käytännössä kiinni. Parkkipaikatki oli ilmaisia. Sieltä tulin kotiin ja rupesin valmistautuu illalliselle, joka oli mummilla ja ukilla. Mentiin sinne joskus ennen neljää. Sinne tuli myös tää espanjalainen ja hänen äitinsä sekä mummin ja ukin joku suomalainen tuttu. Tarjolla oli tietenki täytettyä kalkkunaa ja sit perunamuusia, vihanneksia, salaattia ja sitä rataa. Jälkkäriksi oli kurpitsapiirakka joka on hyvin perinteinen Thanksgivingin jälkiruoka. Toisena vaihtoehtona oli omenapiirakkaa. Ruuat oli kyllä todella hyvät ja juuri tämän vuoksi moni oli ihan ähky täynnä. :) Ruuan jälkeen vaan seurusteltiin keskenään ja kotona olimme joskus 9 aikaan.

Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan mustaksi perjantaiksi. Sillon nimittäin on hirveet alet kaupoissa, jotka jatkuu koko viikonlopun. Tämän vuoksi viikonloppuna on tullu vähän shoppailtua. Perjantaina jotkut kaupat aukee jo 12 yöllä tai sitte joskus 4 tai 5 aikaan aamulla ja sinne menee heti sillon kaikki yli innokkaat jotka haluaa saada tavaraa ihan sika halvalla. Minä, perheen äiti ja hänen äiti lähdettiin viemään espanjalaisen äitiä shoppailee hieman hienompaan ostoskeskukseen joka oli vajaa tunnin matkan päässä. Hänellä nimittäin on rahaa ku roskaa, joten ei kehdattu viedä häntä ihan mihin tahansa. Lähdettiin joskus 10 jälkeen ja oltiin jotai 6 tuntia tällä reissulla ja lopputulos oli se etten mää ostanu mitää. Kaikki oli niin kallista vaikka siellä oliki paljon tuotteita -75% ja sitä rataa. Ei mun varoilla ikinä osteta mitää tollasta. Olin jo pyörtyä ku näin hintalapun. Kaiken huippu oli se ku tää espanjalaisen äiti sano, et se haluu mennä yksin ku se ostaa niin erijuttuja ku me muut (mikä nyt lienee on ihan ymmärrettävää), ja sovittiin sitte et tavataan 1 aikaan yhen kaupan edessä ja mennään sitte porukalla syömään. No, tää soitti sitte 1 aikaan et se ei oo vielä siinä missä meidän piti tavata, vaan hän on siinä viereisessä liikkeessä. Ja tää liike vielä oli se jossa me oltiin käyty joku vartti sitte ihan vaan sen takia ku perheen äiti halus näyttää mulle et mikä on kallista. Siellä joku vaivanen t-paita makso 2 000 ja sitte joku nahkatakki 4 000. Voi luoja! Ja sitte tää espanjalaisen äiti oli siellä ja ostiki vielä jotai. Just. Vähän erilaista tää shoppailu ku on tuota rahaa mitä polttaa. Ja sit automatkalla tää kyseli jotai liikkeitä et onko niitä siellä. Mää en ollu ikinä kuullukaa ainuttakaa niistä. Ei meikäläinen tiedä mitää parin tonnin t-paita -liikkeitä. :)

Perjantai iltana mulla oli vähän erilainen jääkiekko ku yleensä. Meidän normaaleja pelejä ei nimittäin ollu ku Thanksgivingin aikaan melkeen kaikki lähtee pois kaupungista. Siellä oli sitte sellanen harjottelutunti ja sitte drop-in jääkiekko jonne sai mennä jos halus. Harjottelussa meidät jaettiin kahteen ryhmään, parempiin ja huonompiin. Huonommat harjotteli luistelee ja me muut tehtiin jotai laukaisu-, syöttö-, ja hyökkäysharjoituksia. Oli ihan kivaa. Tän jälkeen vaan pelattiin ilman mitää tuomareita, kelloa ja maalien laskua. Ens perjantaina onkin sitten taas normaalit pelit.

Lauantaina olin puoli päivää kotona ja soittelin suomeen. Se oli tällä viikolla jäänyt jo niin pahasti et sain porukoilta valitussähköpostin perjantaina ku ei mitää kuulu. Lauantaina sitte korjasin tilannetta. Loppupäivän ohjelman muodostumisen ongelmaksi tuli se, etten tienny et mitä haluan tehä ku mua oli kysytty taas niin moneen paikkaan. Aamulla mulla ei vielä ollu mitää tekemistä koko päiväksi mut sitte sitä yhtäkkiä oliki vaikka muille jakaa. Päätin sitte kuitenki mennä sen tän perheen edellisen au pairin kanssa shoppailee. Tällä kertaa mentiin vähän halvempaan paikkaan ja löydinki pari vaatekappaletta tosi halvalla. Ois varmaan löytyny enemmänki ostettavaa mut aika oli hieman rajallinen ku eksyttiin pari kertaa matkan aikana. :) Sieltä suoraa mää ajoin Ann Arborin downtowniin ja menin baariin kavereitten kanssa. Mukana oli tää uus suomalainen ja sitte puolalainen. Meillä oli ihan sika hauskaa ja tosi hyvä meininki päällä ja biletettiin kyllä ihan älyttömästi ja kerättiinki sitte niitä miehiä ympärille ihan liikaa. Taas meinas hermot mennä niitten kanssa. Jotkut tuli sitte kysymään jo monta kertaa et joko sää nyt tanssit mun kanssa ja yks sano sitte et alkuillasta sää sanoit että ei, mut joko sää nyt sanot että joo. Just! Se varmaan luuli et mää oon jo loppuillasta niin kännissä et huolin ketä vaan tai sitte oon jo niin epätoivonen et se kelpaa mulle. No, en onneksi tarvi sitä miestä niin ei oo sitä ongelmaa. Kysyin myös tätä espanjalaista meidän mukaan ku hänen äiti kyseli multa perjantaina et miks hän ei lähde ulos mun ja mun kavereiden kanssa. Sit ku kysyin häntä, niin hän sano, ettei voi ku hän ei voi jättää äitiään yksin. Et se siitä.

Sunnuntaina kävin puolen päivän aikaa parissa kaupassa kattoo alennuksia. En ollu vielä ollenkaa käyny niissä kaupoissa, joista yleensä ostan mun vaatteet. Löysinki muutaman halvan vaatteen. Ja sit kävin ostaa vähän tarvikkeita mun ens viikon kakkukurssille. Sinä aikana ku olin shoppailemassa rupes sataa räntää ihan kunnolla ja meinas mennä tiet vähän huonoon kuntoon. Onneksi kuitenki pääsin kotiin asti hengissä. Illalla kävin espanjalaisen kanssa leffassa. Soitin muitaki mukaan mut kukaan ei innostunu, joten mentiin kahdestaan. Käytiin kattoo uus James Bond. Tää oli mun eka James Bond jonka oon ikinä nähny ja tää oli kuulemma kaikista huonoin niistä, et hyvin alko mun James Bond ura. :)

Ulkona tulee räntää oikein urakalla ja tiet on todella huonossa kunnossa. Hostäiti jo sano, et saa nähä perutaanko koulut huomenna. Täällä perutaan heti koulut jos bussit ei pääse kulkee. Aamulla näkee et mikä on tilanne. Jos ne on peruttu, niin sitte mulla on ainaki pojat koko päivän. Mut jos ei, niin sitte suuntaan aamulla salille. Saas nähdä.

Madonnan keikka ja vähän muutaki

Tällä viikolla mää oon päässy Allianssin sivulle au pair juttuni kanssa. Sieltä tuli joku pari viikkoo sitte sähköpostia et mitä mulle kuuluu ja sit vaan lyhyesti ja ytimekkäästi vastasin et mitä kuuluu ja laitoin yhden kuvan jossa oon lasten kanssa. Sitte ne kysy et saadaanko laittaa tää meidän nettisivuille muidenki luettavaksi. Samapa tuo mulle. Nyt sitte komeilen sillä lasteni kanssa. Täältä voit käydä kattoo.

Maanantai reissun jälkeen alko sillä että tein kaikki pieniä hommia kotona. Piti joitaki koulujuttuja vielä hoitaa ja semmosta. Salilla kyllä kävin niin ku yleensäki maanantai aamuna, mut tällä kertaa se vaan oli vähän lyhyempi reissu, et jäi aikaa hoitaa muitaki asioita. Tytönki kanssa oltiin kotosalla ja mää olin vielä illanki kotona eli hyvin rennosti alko tää viikko.

Tiistai olikin sitte aivan eri maata. Olin koko ajan menossa pää kolmantena jalkana. Aamulla oli koulussa, sieltä suoraa kotiin ja suihkuun jo valmiiksi iltaa varten. Sit hain tytön ja lähdettiin hoitamaan asioita. Käytiin useemmassa kaupassa ja meinas aika vetää tiukille et ehdittiin hakee pojat koulusta. Tällä kertaa meidän piti nimittäin hakee pojat koulusta ku mun piti ehtiä ne viemään firmaan ennen ku me lähdetään Madonnan keikalle. Tiistaina nimittäin oli tää kauan odotettu Madonnan keikka päivä. Meillä oli kuudet liput ja sinne sit lähti mää, mun hostvanhemmat, näitten edellinen au pairi muutaman vuoden takaa ja sit yks toinen suomalainen pariskunta. Heti ku olin saanu lapset firmaan mummin ja ukin vahdittavaksi ja pääsin ite kotiin, meitä oltiinki jo hostisän kanssa hakemassa. Ajettiin sitte suoraa hostäitin työpaikalle ja otettiin hänet kyytiin. Sieltä jatkettiin Detroitin keskustaan syömään. Meille oli varattu illallispöytä hienosta ravintolasta. Sieltä mentiin people moverilla konserttipaikalle. Siellä olikin vähän jonoa sisälle. Ihan valtavat jonot. Aateltiin jo ettei päästä koko päivänä sisälle. Päästiin kuitenki jonottamisen jälkeen sisälle ja löydettiin omat paikat. Siellä sitte venattiin ja venattiin ja Madonna alotti 9:30. Eikä ollu mitää lämppäriä eikä mitää. Kukaan ei soittanu musiikkia eikä muutenkaa ollu mitää muuta ääntä ku ihmishäly. Tosi outoa, sillä esiintymään oli kuitenki tulossa Madonna eikä ihan kuka tahansa. No, Madonna sieltä kuitenki tuli ja olihan sillä makee show! Ja kesti vielä kaks tuntia et sai kyllä koko rahan täydeltä esitystä. Tosi makee esitys oli et kannatti mennä kattoo. Siellä on hienot ne kaikki tanssit ja muut. Tosin meidän edessä oli kaks jotai hyvin raivotuttavaa naista jotka oli aivan liian kännissä ja ne hyppi ja riehu koko ajan eestakasi mikä oli hyvin raivotuttavaa. Näki aina vilauksen sieltä ja toisen täältä ku ne hyppi eestakasi. No, hyvä show oli kuitenki. Kotona oltiin joskus yhden jälkeen, et aika myöhään meni.

Keskiviikkona mää sain nukkua pari tuntia pidempään ku lapset oli mummilla ja ukilla yötä ja hostäiti sitte vaan lähti viemään niille kamppeita kouluun. Ei nyt kuitenkaa ollu kovin pitkään vara nukkua ku piti tehdä läksyjä. Ku sain tytön koulusta niin lähdettiin käymään Hands-on museossa joka on ihan Ann Arborin keskustassa. Siellä nää lapset on tosi paljon tykänny käydä mut tää oli eka kerta ku mää menin sinne. Kesällä ku mulla oli kaikki kolme lasta koko päivän, oli sen verran hyvät ilmat et oltiin melkeen joka päivä uima-altaalla. Nyt mulla on vaan tyttö, niin en oo etes muistanu koko museota. Keskiviikkona sitte muistin ja aattelin et voidaan ihan hyvin mennä sinne. Tyttö kyllä tykkäs kovasti. Siellä oli kaikkee mitä voi käsin koskettaa ja kokeilla et mitä tapahtuu. Tullaan varmasti menemään uudestaanki. Illalla mulla oli mun spinningi ja sieltä sitte kotiin läksyjen kimppuun.

Torstai aamuna olin järin hajamielinen. En ymmärrä et miten olin niin hajamielinen. Menin ihan normaalisti kouluun ja rupesin sit ihmettelee et eihän tossa ennen oo ollu tommosta ovea ja miten tää muutenki näyttää niin kummalliselta. Kerkesin melkeen luokan ovelle ku tajusin olevani väärässä kerroksessa. :) Olin kerrosta alempana ku mun pitäs. En ymmärrä et miten mää noin ja miks mulla kesti ihan sika kauan oikeesti tajuta et oon väärässä kerroksessa. No, pääsin kuitenki oikeeseen luokkaan. Nyt meillä sitte alko koulusta viikon breikki ja enää meillä ei oo tota koulua ku kuus kertaa. Ja niistäki vaan neljä varsinaista opiskelua ku yhellä kerralla meillä on koe ja sit ihan vikalla kerralla me saadaan kokeet takasi ja vähän jotai palautetta ja vaan jutellaan keskenämme. Kamalaa, sitte oon jo suorittanu puolet mun oppivelvollisuudesta täällä. Ihan järkyttävää ku aika juoksee. Koulun jälkeen ajoin tennishallille ja kävin selvittää et miten jatkan tammikuusta eteenpäin tennistä. Oon nyt ilmottanu itteni tammi-helmikuulle torstaisin olevalle aloittelijakurssille. Sit tammikuussa voin ilmottaa itteni maaliskuussa alkavalle jatkokurssille. Nyt ainaki näyttää olevan tenniskurssi ihan hyvissä kuosissa. Sit uuden vuoden jälkeen pääsen taas pelaamaan. Tytön kanssa viettiin torstai kotona ku kaks edellistä päivää oltiin menossa. Illalla meillä oli au pair tapaaminen jossai juutalaisessa paikassa. Kuulosti todella lupaavalta. Siellä pääsi kokeilee jotai israelilaista tanssia. Just! Eikä ollu yhtää hauskaa. En tykänny yhtää. Onneksi mulla on ens tiistaina parempaa tekemistä ku sinne voi taas mennä tanssimaan jos haluaa. Sit mulla on hyvä syy sanoa et miks en tuu. Lähinnä sen takia muutenki menin sinne ku en ollu nähny meidän aluevalvojaa yli kuukauteen ku hän on nyt ollu siellä orientaatiossa avustamassa niin ku nää nyt kaikki joutuu vuorotellen sinne. Tanssin jälkeen mentiin porukalla downtowniin ja käytiin istumassa yhdessä baarissa. Ja meikä pääsi vielä täysi-ikäisenä sisään ku portsari ei tienny mun syntymäaikaa. Eipä tuosta kyllä hyötä ollu keskellä viikkoa ja ei me oltu siellä ku joku tunti.

Perjantaina kävin aamulla hakee keskimmäisen pojan luokasta keittotarvikkeet pois. Ne nimittäin valmisti keskiviikkona ite keittoa ja söivät sitte torstaina yhdessä vanhempien kanssa. Poika oli ihan onnellinen ku oli oppinu käyttämään kuorimaveistä. :) Perjantai oli myös poikien harrastuspäivä eli sinne siis matka koulun jälkeen. Niillä oli jotai pieniä testejä et sitte saa seuraavan tason vyön jos läpäisee testin. Molemmilla oli vielä vähän treenattavaa, joten vielä saadaan odotella seuraavaa tasoa. Illalla mulla oli mun jääkiekkopeli ja se oliki harvinaisen aikasi. Jo 7:50! Tällä kertaa voitettiin 6-2 ja mää tein kaks maalia. Hyvin pelattiin koko joukkue et tyytyväinen voi kyllä olla suoritukseen. :) Pelin jälkeen tulin kotiin, kävin suihkussa ja söin jotai. Sitte lähdin downtowniin näkee kahta suomalaista au pairia. Nyt meitä suomalaisia on viikon ajan kolme ku tähän toiseen perheeseen on tullu uus au pairi perjantaina joten siellä on kaks päälekkäin viikon ajan. Eli taas mulle uus suomalainen au pairi tänne. Toivottavasti hän viihtyisi sitten sen vuoden. :)

Lauantaina olin aamusta kotosalla ja viikonlopun suunnitelmat oli vähän auki. Puolen päivän aikaan sain kylään yhden naisen kertomaan tuotteistaan. Mää oon nimittäin täältä tilannu samoja kasvojen hoitoaineita mitä suomessaki käytin. Tosin täällä ne on paljon halvempia. Ekan kerran tilasin joskus syyskuun alussa ja nyt sitte tällä viikolla toisen kerran. Nyt sieltä sitte soitti keskiviikkona nainen ja kyseli et mistä oon kuullu heistä ja tiedänkö että käytän varmasti oikeeta sarjaa. Sit se halus lauantaina tulla mua näkemään ja samapa tuo nyt mulle. Se toi mulle samalla hirveesti kaikkia näytteitä jostai urheilujuomista ja muista. Sano soittavasa ens viikolla et jos tykkään jostaki ja haluan sitä ostaa lisää. Soittakoot vaan mut ei mulla oo vara ottaa mitää. Eli sanon sille että ei kiitos. Sen naisen käynnin jälkeen rupesin suunnittelee et mitä tekis. Olin yhteydessä yhden saksalaisen au pairi kanssa joka oli koko viikonlopun yksin kotona ku sen perhe oli reissussa. Menin sitte hänen luokseen ja hengailtiin siellä jonkun aikaa ja sitte lähdettiin syömään. Syömisen jälkeen mentiin downtowniin ja tavattiin kolme muuta au pairia ja mentiin yhdessä leffaan. Mentiin Michiganin leffateatteriin, josta kaikki on sanonu et sinne pitää ihan vaan sen takia mennä kattoo ainaki yks leffa ku se on niin hieno sieltä sisältä ku se on tosi vanha elokuvateatteri. Tosi makeehan se kyllä oliki sisältä, et ihan oikeessa kaikki on ollu. Leffa nyt oli vähän mitä oli. Varmaan huonoin leffa jonka oon täällä ollessani nähny. Leffan jälkeen lähdettiin tän saksalaisen au pairin kotiin ja sieltä sitte baariin. Pääsin taas täysikäsenä sisään. :)

Lauantaina menetin hermot yhden toisen saksalaisen au pairin kanssa ku hän on niin hemmetin arka ratissa. Heti ku tuli puhetta leffan jälkeen et mennään tän toisen saksalaisen kotiin niin se rupes sitte hössöttää et miten hän sinne uskaltaa ajaa ja mistä hän tietää et mihin tulee mennä ja mistä hän tietää et mitä hänen pitää tehä. Sit se rupes kyselee et mennäänkö kaikki sun autolla. En jaksanu keskustella sen kans joten sanoin sitte hyvin vihaisesti et mennään kaikki vaan mun autolla. Kaikki ois ollu niin yksinkertasta et sen ei ois ku tarvinnu ajaa sitä sen hemmetin autoa ja seurata mua. Mutta ku se on vaikeeta niin se kans on vaikeeta. Ja tää tyyppi on kaikenlisäksi tullu vielä jotai viikko mun jälkeen et melkeen ollu yhtä kauan ku mää. En ymmärrä et miten se selviää päivittäisissä asioissa tommosen hirveen stressin kans ajamisen suhteen.

Sunnuntaina menin iltapäivällä näkee tätä samaa saksalaista jonka kanssa vietin lauantain. Mentiin vaan istumaan yhteen kahvilaan. Tästä tuliki mieleen et en ymmärrä miks täällä kaikki käy Starbucksissa. Täällä on toinen tuhat kertaa parempi paikka ja paljon kodikkaampi ja tunnelmallisempi paikka istua kavereiden kanssa ja kuluttaa aikaa. Mun mielestä Starbucks on jotenki kylmä ja karu paikka vaan istua ja kuluttaa aikaa. Ja sitä paitsi tää toinen kahvila on vielä paljon halvempi ja ainaki niitä ann arborissa on ihan kivasti, et joka nurkasta melkeen löytyy sellanen. Mää ainaki tästä lähtien ku tän toisen löysin tänä viikonloppuna, tuun aina menemään sinne jos mun kaveri ei välttämättä halua Starbucksiin. Mun mielestä tää toinen paikka ainaki oli paljon kivempi.

Sunnuntaina oli puhe mennä luistelee yleisöluisteluvuorolla parin au pairin kanssa mut eihän siitä mitää tullu ku ne oli vielä syömässä illallista ravintolassa ku meidän ois jo pitäny olla siellä. Tai siis itseasiassa ne ei ollu saanu etes ruokaa vielä ku sinne ois pitäny mennä. Ja sit soitin tälle espanjalaiselle et lähteekö se mukaan mut se ei halunnu lähtä ku se oli luvannu olla illan sen äitin kanssa. Sinänsä hyvä et soitin tälle espanjalaiselle ku joku outo numero pommitti mua eilen koko ajan. Välillä olin leffassa etten voinu vastata ja välillä en muuten vaan kuullu puhelinta. Sit yritin siihen soittaaki mut kukaan ei vastannu. Sit mulle selvis tänään et se oli ollu tää espanjalainen ku sillä on nyt uus numero. Ja sit sain kutsun uuten James Bond leffaan. Pitää se sit yrittää johonki päivään mahduttaa et lähen sen kattoo tän espanjalaisen ja ehkä myös sen äitin kanssa.

Sunnuntai iltana suunnittelin synttärikakkua ku perheen äitillä on maanantaina synttärit ja meillä on maanantai iltana synttäri illallinen ja mää on luvannu tehdä kakun. Laitan sitte mun leivontablogiin kuvia et mitä sain aikaseksi.

Chicago!!!

Näin sitä tuli vaan viikonloppu vietettyä Chicagossa ja oli kyllä kivaa. Tosin olin kyllä myös onnellinen ku palasin kotiin, nimittäin Chicago on aivan liian iso paikka mulle asua. Viikonloppu riitti siellä ihan hyvin.

Perjantai aamuna startattiin puoli 8 aikaan. Tai siis itseasiassa oli tarkotus lähtä sillon. Mää ja puolalainen oltiin bussipysäkillä joskus 7:25. Soitin sitte toiselle suomalaiselle ja kysyin et missä hän on. Ihmettelin ku se kuulosti vähän vaisulta ja kankeelta. Sit tajusin et se hitto on nukkumassa! Siis oikeesti nukkumassa 5 minuuttia ennen bussin lähtöä! No, sitte todettiin et meillä on nyt pieni ongelma. Jätin hänen lipun mummille, et sitte jos se yrittää tulla sillä samalla lipulla sitte seuraavalla bussilla. Seuraava ois lähteny sit ysiltä et ei paljon myöhemmin. Venattiin puolalaisen kanssa bussia ja joskus 7:50 yks mies sano, et vielä 40 minuuttia on bussi myöhässä. Just, alko loistavasti. Sit soitin suomalaiselle et ala tulla nyt, tää meidän bussi on vasta joskus puol ysin aikaan lähössä. Mut sit meillä oli ongelma hänen lippu. Me oltiin annettu se mummille ja mummi oli menny töihin ja hänen piti joutua lähtemään Kanadan mökille eli ei ylimääräistä aikaa ajella eestakasi. Eikä tällä suomalaisen perheellä ole autoa. Sit hän sai kuitenki selville et hän tarvitsee vaan sen jonkun numeron siitä lipusta. Mummi luetteli ne hänelle ja sillä hän sitte pääsi bussiin. Matkaan siis lähdettiin vasta joskus puoli 9 jälkeen eli yli tunnin myöhässä aikataulusta. Matka suju kuitenki ihan hyvin täydessä bussissa. Pysähdyttiin Ann Arborin jälkeen vaan kerran yhelle huoltoasemalle et ei ainakaa turhia pysähdyksiä liikaa. Perillä piti muistaa siirtää kelloa, nimittäin siellä on kello tunnin jälessä meitä eli 8 tuntia suomeen. Lähdettiin kävelee bussipysäkiltä ja etsimään hotellia. Löydettiin kohtuu helposti ja saatiin huoneki heti. Oltiin ihan suut auki ku nähtiin meidän huone! Tosi makee. Siellä oli kaks parisänkyä, jääkaappi, mikro, tv systeemi ja kunnon suihkutila. Puolalainen sai oman sängyn ja me suomalaiset jaettiin yks.

Sit lähdettiin suunnistaa meidän kiertoajelupaikkaan. Kiertoajelu kesti jonkun pari tuntia. Ajeltiin bussilla ympäri Chicagoa ja nähtiin kaikki tärkeet paikat. Opas oli tosi mukava. Tosin se ajo autoa ja piti mikkiä kädessä samaan aikaan ja yritti viihdyttää meitä, et aluksi tuntu todella turvalliselta mut ihan hyvin toi suju. :) Kiertoajelun jälkeen jotai syömään ja sitte vaan käveltiin ympäriinsä. Ostettiin jotai Chicago kamaa ja löydettiin vielä kiva kauppa, jossa oli 3 Chicago t-paitaa kympillä ja meitä oli just sopivasti kolme, et saatiin tosi halvat Chicago t-paidat. Ostettiin myös jotai ruokaa ilta- ja aamupalaksi meidän jääkaappiin. Ihan iltasella lähdettiin etsimään baaria johon myös alaikäiset pääsee sisälle. Yritettiin yhteen mut ei. Sitte juteltiin jonkun paikallisen kanssa ja hän meinas että ei oo. Ok, ei sitte. Mää nyt todennäköisesti oisin päässy sisään ku ei ne siellä tiedä mun syntymäaikaa, mut mitäpä mää siellä yksin oisin tehny. Oli huvittavaa ku puolalainen meni meistä ekana ja yritti sisään. Sit se portsari kysy et mikä näistä on sun syntymäaika ku se näytti puolalaista ajokorttia. Ja siinä kortissahan oliki tasan kaks päivämäärää. Toinen 1989 vuonna ja toinen 2008! Joo, kumpikohan näistä on syntymäaika! Sitä saakii miettiä aika kauan. :D

Lauantaina lähdettiin käppäilee ympäri Chicagoa. Käveltiin vaan eestaas ja kateltiin paikkoja, varmaan jotai 10 tuntia. Meinas tuntua vähän jaloissa illalla. Ja mun piti ostaa uudet kengät ku mun entiset meni rikki. Tosin pakko niitten oli olla jo rikki ennen Chicagoaki. En vaan ollu huomannu sitä ennen ku piti vähän kävellä. Mentiin me kyllä pari kertaa sillä metrolla ku oli sen verran pitkä väli. Ja yhdessä välissä huomattiin et ollaan menossa väärään suuntaan! Kyllä oli hauskaa ku tajuttiin et meillä on väärä suunta! :D Sit vaan seuraavalla pysäkillä ulos. Huomattiin et jäätiin ulos jollai kiinalaisella alueella. Siellä oli kaikki kiinaksi ja kaikki ravintolat ja sun muut. Saatiin sieltä kuitenki metro takasi. Ihan kivaa metromatkustamista kuitenki. Mun elämäni eka kerta metrossa ja heti vaatimattomasti Chicagossa. :)

Päivän loppu puolella hajaannuttiin sillee et mää menin puolalaisen kanssa akvaarioon ja toinen suomalainen meni museoon. Molemmat oli ihan vierekkäin. Tää oli maailman suurin akvaario jossa käytiin ja oli siellä kyllä kaikkia hienoja juttuja. Meduusat, hait, merihevoset ja kaikki mahdolliset. Sen jälkeen suunnistettiin ihan ravintolaan syömään. Löydettiin joku ravintola jonka piti olla hyvä. Tai ainaki niin pääteltiin ku sinne oli ihan sika pitkä jono. Jonotettiin vaikka kuinka kauan et saatiin etes pyötä ja se ruuan odotuski kesti vaikka kuinka kauan. Eikä se meidän mielestä ollu sen kummempi ku muutakaa paikat. No, saatiin mahat täyteen kuitenki.

Sunnuntaina suunnistettiin aamusta yhteen taidemuseoon. Tosin meille tuli pieni ongelma. Tää toinen suomalainen rupesi voimaan pahoin ja oksentamaan ku hän oli syönyt yhden jogurtin mikä kyllä sinänsä oli kummallista ku mää söin puolalaisen kanssa ihan samaa jogurttia eikä meille tullu mitää. No, tää suomalainen sit käytännössä asu museon vessassa ja mää kävin aina välillä kysyy et onko se hengissä. Hän kuitenki sitte päivän päälle vähän tokeni ja uskalsi syödä jotain muutaki ja kykeni sitte kotiin asti sieltä. Et sinänsä ihan hyvin kuitenki. Ois ollu tympee sairastaa kunnolla linkussa.

Museossa joku nainen tuli sanoo meille et siellä alkaa ilmanen esittelykierros kello 12. Oltiin puolalaisen kans, et miks ei. Lähetään meneee omaa matkaa jos se on tylsä. No, eka meidät laitettiin istuu jonki luokkaan, jota kyllä vähän ihmettelin. Sit saatiin joku luennoitsija ja hirveesti materiaalia siitä et kuinka ollaan vihreitä! Just! Siitä et miten säästetään vettä, sähköä, luontoa ja kaikkee. Sitte sen jälkeen saatiin joku mies joka yritti kaupata meille jotai taloja Chicagosta! Saatiin talon pohjapiirustuksia ja tietoa siitä et millanen lattia kannattaa valita. Ja kaiken huipuksi sinne tuli lopuksi nainen jolle piti kertoo oma nimi ja mitä oppi tänään. Tää kaikki siis kesti tunnin. Sit vaan puolalaisen kans katottiin toisimme et mitä ihmettä me sanotaan ku ymmärrettiin ehkä 25 prosenttia koko jutusta. Pääidea kyllä ymmärrettiin mut siinäpä se suurinpiirtein oliki. Sanottiin vaan sitte jotai et me vaan tultiin museoon ja ei ymmärretty ihan kaikkee ku ei olla täältä kotosi. Se tyyty onneksi siihen. Kyllä meillä oli hauskaa ku siellä istuttiin. Ois tehny mieli nauraa ihan sikana, mut ei kehannu ku jotkut yritti oikeesti kuunnella. Lopulta meillä ei sitte ollu aikaa jäädä mihinkää esittelykierrokselle ku istuttiin tunti ihan turhanpäiväisellä luennolla.

Museon jälkeen suunnistettiin Sears Toweriin. Se on pohjois amerikan korkein rakennus ja maailman kolmanneksi korkein. Kerroksia oli 103, ku Top of Rockissa, missä kävin Nykissä, oli vaan jotai vajaa 70. Oli tosi makeet näköalat ja saatiin pieni videon pätkä siitä et miten se rakennus on syntyny. Ainii, tänne mennessä käveltiin yhen talon ohi joka oli täysin vartioutu poliiseilla. Ihmeteltiin vähän et mikä ihme tässä on homman nimi ku ei täällä etes ketää näy ja sen ympärilläki pari korttelia oli ihan täynnä poliiseja. Sit tajuttiin et tää on se Obaman rakennus. Se kuulemma oli Chicagossa samaan aikaan. Tornin jälkeen mentiin syömään ja sit bussille. Tällä kertaa bussi oli ihan ajoissa ja olin kotona joskus 11 jälkeen. Et ihan kohtuulliseen aikaan.

Sää oli meillä ihan hyvä. Katoin torstai iltana et se on luvannu ihan hirveetä säätä mut ei se sitä toteuttanu, onneksi. Mitää ei satanu koko sinä aikana ku siellä oltiin. Hirveen kova ja kylmä tuuli vaan oli mut Chicago on tunnettu tuulisena kaupunkina ku se on ison Michigan järven rannalla ja sieltä puhaltaa kiva tuuli koko ajan. Kiinnitin huomiota et parkeeraminen oli siellä ihan sika kallista. Jotai 14-20 taalaa yks ilta tai jotai vastaavaa. Meillä maksaa 40-50 senttiä puoli tuntia. Lunta siellä ei ollu yhtää, mut meillä kotona oli satanu ensi lumi sinä aikana ku olin poissa. Maa oli valkee ku tulin kotiin. Tosi kiva. :) Tosin vähän hassusti satanu ku meillä on maa ihan valkee mut tän puolalaisen kotona ei oo yhtää lunta ja se asuu ehkä 20 minsaa etelämpänä. :)

Lauantaina tää mun perhe järjesti suomalaisten saunaillan ja täällä oli kuulemma ollu ihan sikana porukkaa ja hyvät kemut. Tosin hostäiti oli saanu yöllä viestin joltai luottokortti yhtiöltä et joku on väärinkäyttäny hänen korttiaan tänään parilla tuhannella taalalla. Onneksi se oli kuitenki selvinny niin, et hänen ei tarvihe maksaa mitää kunhan hän vaan tekee selvityksen et ne ei oo hänen ostoksia. Kaikkee sitä sattuu, mut onneksi selvis nyt eikä sitte ku sitä on käytetty vielä enemmän väärin.

Ennen Chicagoa

Tällä viikolla nyt sitte on ollut kylmempää säätä niin kuin viikonloppu jo vähän enteiliki. Ihan hyvä niin. Ei marraskuussa kuulu olla 20 astetta lämmintä! Tosin torstaiksi saatiin taas reilusti lämpöasteita ja keskiviikko iltana saatiin vettä.

Viime viikonloppuna tää toinen suomalainen au pairi rupesi puhumaan et saataskohan me vielä liput NHL peliin ennen ku hän lähtee suomeen. Hän siis lähtee tämän kuun lopussa. Kävin sitte maanantaina kattomassa netistä. Epäilin että niitä ei enää saa. Löysin kuitenki liput 26. päivä olevaan peliin Motrealia vastaan. Tosin nää on vielä halvemmat liput ku mulla ja mun poikaystävällä sillon joulukuussa, et nää sitte on varmasti kaikista huonoimmat, joten näkyvyys on ihan eriasia. Ostettiin sinne kuitenki kaks lippua eli tää nyt on sitte eka Detroitin NHL peli jonka tuun näkemään.

Tällä viikolla on tytön kanssa meinannut olla ongelma se, että saan sen lähtemään koulusta. Tuun aina kuulemma hakemaan ihan liian aikasi, vaikka meen just sillon ku mun pitääki. Ongelma on siinä, että ne ehtii ehkä just ja just mennä toisen kerran ulos (ovat aamulla yhden kerran ja toisen kerran just ennen ku meen hakee heti ruuan jälkeen). Maanantaina hän ei ollut ehtinyt ulos asti ku tulin hakemaan ja sit kauhee itku et mää haluan toisen kerran ulos täällä. Tiistaina ja keskiviikkona hän oli ehtinyt ulos, mutta vain minuutiksi ja sit kauhee itku et haluan olla pidempään toisella kerralla. Talvella ja kylmällä säällä toi ulos meneminen ja sisään tuleminen vie vaan enemmän aikaa, niin sen takia hän ei välttämättä ehdi olee ulkona toista kertaa. Sama ongelma oli ollu vanhemman kanssa ku hän oli tuossa iässä. Hänenki kanssaan oli ollut kauhee riita siitä. Aina tultiin hakemaan liian aikasi. Oon mää sen kuitenki jollaki keinolla aina saanu sieltä lähtemään, mutta kestää vaan nykyisin kauemmin toi hakeminen ku saa neuvotella hieman pidempään et saan hänet lähtemään. No, eipä se mitää. Ihan ymmärrettävää eikä toi nyt kovin vakava ongelma oo. Eihän se nyt oo kivaa ku kesken kaiken tullaan hakemaan pois. Yritän sitte aina vaan selittää et mun pitää hakee sut tähän aikaan ja noi opettajat ei tykkää jos jäät pidempään ku sää oot täällä vaan puoli päivää, niin sun pitää lähtä tähän aikaan. Ja sitte jos mulla on tiedossa jotai kivaa tekemistä niin siitä hän sitte innostuu yleensä ainaki sen verran et saan hänet lähtemään koulusta. Torstaina oltiin vähän paremmalla mielellä lähtemään koulusta. Ilmeisesti oli ehditty jo olemaan jonkun aikaa ulkona ku oli hieman lämpimämpi sää, niin ei oo tarvinnu pukeutua niin paksusti.

Maanantaina menin normaalia myöhemmin salille ku mun lupasin olla kotona siihen asti, että joku verho tyyppi on käyny. Hänen piti käydä ottaa vielä jotai mittoja ku meille tulee verhot ruokasaliin niitten kautta. Koska menin normaalia myöhemmin, niin en sitte ehtiny tekee extra pitkää treeniä. En mää nyt ollu ku jonkun puoli tuntia vähemmän ku yleensä mut kuitenki. Iltapäivällä ku sain tytön lähtemään koulusta hän sano olevansa niin väsyny et haluaa olla vaan kotona. Eipä siinä, oltiin sitte kotona ku ei meillä nyt mitää pakollisia menoja ollu. Illalla perheen äitin tultua töistä mää lähdin käymään asioilla. Kävin koulun kirjastossa (nyt on sitte uusia kirjoja Chicagon bussimatkalle), kävin ostamassa pipon ja joitaki leivontatarvikkeita tiistain kurssille. Sinä aikana ku olin asioille meille oli tullu tää saksalainen joka on eri järjestön kautta ku mää. Juteltiin vaan kaikkee joku pari tuntia ja katottiin sivu silmällä NHL peliä telkkarista. Oon vihdoin ja viimein saanu aikaseksi et selvitin sen kanavan et mistä niitä pelejä tulee. Kyllähän tuo kestiki aika kauan. :)

Tiistaina olin aamulla koulussa ja jouduin taas sen irakilaisen pariksi. Ei ollu ketään muita vaihtoehtoja ku mää nyt oon melkeen aina myöhässä minuutin tai pari. Tällä kertaa se ääliö luuli sanaa "park" auton parkkeeraus paikaksi. Yritin sille selittää et se ei todellakaa oo sitä. En tiedä et tajusko. Se on varmaan itekki nyt huomannu et sillä on jotai ongelmia ton kurssin kanssa ku se melkeen joka kerta jää tunnin jälkeen juttelee opettajalle. Kai se on tajunnu et jotai pitäs tehä jos meinaa päästä läpi. Jos et pääse läpi niin joudut uudestaan sille kurssille ja maksamaan uudestaan kurssimaksun, jotka ei täällä oo mitenkää halpoja. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa ihan kotosalla ja valmisteltiin yhdessä mun illan kakkukurssia. Mun piti valmistaa kahdenlaista frostingia, värjätä niitä ja sit tehdä sellasia malleja valmiiksi. Itse kurssi oli taas tosi kiva! Aika meni ihan sika nopeesti. Yhtäkkiä opettaja sano, et on aika rueta siivoomaan. Kaks tuntia meillä sitä aina kerrallaan on. Kaikkee kivaa opittiin taas ja suunniteltiin jo kolmoskurssin ajankohtaa ku näillä näkymin kaikki me neljä jotka ollaan kakkoskurssilla, tullaan menemään myös kolmoselle, joten sovittiin sitte vähän yhdessä et mikä aikataulu käy. Näillä näkymin meillä on joulukuun alussa heti kaks ekaa viikkoa tiistaina ja torstaina et päästään sitte joulun alta pois.
Tiistaina mun auto oli huolossa, joten mulla oli sitte perheen äitin mega auto käytössä. Tällä kertaa se oli sen takia huollossa, et jos ne sais selville et miksi se temppuili sillon ku tultiin pois Cedar Pointista. Mitää ei kuitenkaa selvinny. Se ei ollu jättäny mitää merkkejä vikakoodeihin ja kaikki siellä oli kunnossa ku ne oli käyny joka nippelin ja nappelin läpi. Et se siitä viasta sitte. On se ainaki toistaiseksi toiminu. Ihmettelen vaan suuresti ku vikakoodeihin ei jääny mitää. No, määpä nyt en muutenka noista autoista mitää ymmärrä et parempi vaan olla hiljaa. :)

Tiistaina oli mun eka aamu ku laitoin lapset yksin kouluun. Perheen isä lähti jo kuuden aikaan ku hän lähti päivän työreissulle Los Angelesiin. Tuli seuraavana aamuna kuuden aikaan ja sitte perheen äiti lähti seittemän jälkeen ku hänen piti olla palaverissa kahdeksalta. Ihan hyvin meillä meni ja sain ne jopa lähtemään ajoissa. Tosin keskimmäinen oli heränny jo sen verran aikasi, että oli käytännössä jo valmis ennen ku perheen äiti lähti töihin, et se tietenki autto asiaa.

Keskiviikkona tein aamusta läksyjä. Iltapäivällä ku sain tytön pois koulusta leivottiin. Tehtiin New York Cheesecake. Ohjeen tähän löysin amerikkalaisesta Bon Appetit lehdestä. Yritän päivättää sen leivontablogiini heti kun ehdin. Samoin kuin myös kakkukurssin harjotukset. Harjottelin nimittäin keskiviikkona yhdessä tytön kanssa ku tiistailta jäi värjättyjä frostingeja, niin aattelin sitte ne tuhlata. Tytön mielestä ne oli tosi hienoja mut mun mielestä tarvii vielä runsaasti harjottelua. :) Sen totesin, että meidän keittiö on liian kuuma paikka pursotella. Frostingi oli aivan liian löysää eikä pysyny ollenkaa muodossaan vaikka se oli just samaa jota käytin kurssilla ja siellä se toimi hyvin. Suunnittelin sitte et mää voin levittäytyä näitten juttujeni kanssa saunakamarin pyödälle. Se on täällä alakerrassa ja täällä on paljon viileempi ku ylhäällä ja sitte siellä ne ainaki saa kuivua rauhassa ku se ei oo joka päiväisessä käytössä. Ja vesipisteki on lähellä ku mun vessa on siinä. Ja sit vielä kaikenlisäksi saan olla siellä rauhassa vaikka iltasi ja viikonloppusi. Joo, taidanki tehdä sen, että vallotan sen mun pursotusharjotuksille. :) Illalla kävin spinnigissä ja kotiin tulessa meinasin saada sydärin. Ajoin vasenta kaistaa ja joku toinen oikeeta. Näin silmäkulmassa auton keulan koko ajan ja aattelin et ajaapas joku lähellä mua. Sit käännyin kattomaan, niin sieltä hymyili ja vilkutti tää espanjalainen! Mää olin saada sydärin siihen paikkaan! En todellakaa olettanu et siellä on joku tuttu ja olin ihan omissa ajatuksissani. No, selvisin kuitenki hengissä kotiin. Lasten mentyä nukkumaan ilmotettiin mut seuraavalle enkun kurssille, joka on sitte seuraava taso kieliopista. Hoidin ilmottautumisen sen verran valmiiksi tiistaina opettajan kanssa, että pystyin sitte tekemään sen lopullisen netissä keskiviikkona ku ilmottautuminen virallisesti alko. Ei tarvinnu lähtä koululle sen takia, niin ku alunperin luulin. Tää kurssi alkaa tammikuussa ja kestää toukokuun alkuun. Näkyy vielä olevan just sama aika ja opettaja. Ei haittaa yhtää. Tää ajankohta on ollu just hyvä eli tiistai ja torstai aamusi ja sitte opettajasta tykkään kovasti. Hän on myös siinä mielessä mukava et se ei sano mitää ku melkeen aina myöhästyn vähäsen. Toiset kuulemma valittaa heti ja on hyvin tarkkoja siitä. Mää en vaan hirveesti voi ite vaikuttaa tohon mun aikatauluun ku mun pitää kuitenki saada lapset aamulla kouluun ennen ku voin ite mennä kouluun.

Torstaina sain taas tän irakilaisen pariksi, mut onneksi meillä ei ollu niin paljon paritehtäviä ku yleensä. Meillä oli kolmet kokeet, niin siinä meni ihan kivasti aikaa. Sit sain kuulla et meillä ei oo koulua thanksgiving viikolla ollenkaa eli marraskuun vikalla viikolla. Ens viikko enää ja sitte viikon breikki. Tekee ihan hyvää. Oon nyt yrittäny tehä läksyjä valmiiksi jo tiistaiksi, niin ei sitte maanantaina ois kauhee urakka. Chicagon jälkeen ku voi nimittäin väsyttääki. Illalla menin lasten ja perheen äidin mukaan poikien koululle. Siellä oli Book Fair. Lapset oli etukäteen viikolla saanu käydä kattoo et mitä ne haluaa ostaa ja sitte torstai iltana sai mennä yhdessä vanhempien kanssa niitä ostamaan. Tai sitte sai antaa lapselle rahaa ja hän osti itse sitte koulupäivän aikana. Sitte sinne oli myös jokainen opettaja tehny listaa, et mitä kirjoja se haluaa et hänen luokkaan ostetaan ja sitte perhe sai ostaa niitä sinne ja sitte siihen laitettiin, et kuka sen on lahjoittanut ja kelle. Meidän perhe osti molempien poikien luokkaan yhden kirjan. Sen jälkeen mentiin kaikki porukalla syömään. Sieltä kotiin, lapset nukkumaan ja mää pakkaamaan ja tsekkaamaan et mulla on kaikki tarvittava materiaali huomiseksi. Mun nimellä nimittäin on se hotelli, et mun täytyy pitää huoli et mulla on mukana kaikki info siitä. Muut ei juuri tiedä koko hotellista mitää. Huomen aamulla sitte aikanen herätys ku mummi tulee hakee mua täältä kello 7. Bussin pitäs lähtä 7:30. Mummi vie mut sinne koska hän yleensäki menee töihin sen verran aikasi ja sitte hän ottaa mun auton viikonlopuksi ja lähtevät sillä Kanadan mökille. Sinne on lähössä tosi iso porukka ku ne ottaa meidän molemmat isot autot. :)

Kirjottelen sitte kuulumisia ku kotiudun Chicagosta! Hyvää viikonloppua!

Kummallista säätä ja super kiva kakkukurssi

Tällä kertaa voisin alottaa siitä, että sää on ollut tällä viikolla hyvin kummallinen. Koko viikon (käytännössä ma-pe) on ollu melkeen 20 astetta lämmintä, joinaki päivinä jopa yli ja mää ostin sen hemmetin toppatakin viikko sitte perjantaina. No, se kiltisti odottaa vuoroaan hengarissa. Viikonlopuksi kuitenki saatiin kylmä sää ja nyt on ollu jotai 5 astetta lämmintä ja saatiin meidän ekat lumi-/räntähiutaleet! JEE!! Onhan sitä jo odotettuki. Alkuviikosta näytti siltä ettei saada lunta vuoteen ku oli ihan sika lämmin ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Nyt kuitenki sää tila muuttu tosi nopeesti ja tälläkin hetkellä siellä tulee valkosia hiutaleita taivaalta. Ei noista kyllä maahan asti riitä, mut ekat hiutaleet kuitenki saatiin tänään. :)

Maanantaina oli mulla vapaata ku perheen äiti oli vapaalla töistä. Nukuin hieman pidempään ja lähdin sitten salille, jossa taas vierähti mukavasti muutama tunti. Näköjään muodostunu tavaksi toi maanantai aamun pidempi treeni tuokio. Iltapäivällä olin kotona, soittelin suomeen päin skypellä ja hoitelin omia asioita kuten mm. mun koulua. Siinä riittääki ihan kiitettävästi hommaa. Illalla mentiin espanjalaisen synttäri illalliselle mummille ja ukille. Oikea päivä oli vasta tiistaina, mutta ukin mielestä ei voitu pitää sitä sillon ku oli vaalipäivä ja vaaleja piti seurata koko ilta. Hyvin tärkeä syy siirtää synttäri illallista. :)

Tiistaina oli sitten tämä kauan odotettu äänestyspäivä eli Election day. Perheen äitillä oli vapaata töistä ja pojilla oli vapaa päivä koulusta tämän vuoksi. Mää ja perheen tyttö kuitenki jouduttiin menemään kouluun. Meidän koulu ei tunne mitää ylimääräsiä vapautuksia. Tällä kertaa irakilainen oli ite vaihtanu istumapaikkaa, joten tällä hetkellä pärjään hänen kanssaan. Jospa se tajus et mää saatan ehkä olla hieman tympääntyny häneen tai sitte se ajattelee, et mää oon täys ääliö ku en osaa oikein työskennellä hänen kanssaan, mut samapa tuo mulle. Kuhan vaan pääsen siitä eroon, niin mun hermotki riittää siellä tunnilla. Torstaina ku meillä oli muitten mielestä ilmeisesti tosi vaikee tehtävä ja sitte opettaja kyseli et ketkä tajusi. Mää viittasin parin muun lisäksi koska mää ymmärsin et mitä pitää tehä. Sit se opettaja laitto kolme muuta jotka ei tajunu, mun ympärille ja mun piti selittää niille kaikille muille et mitä siinä tehtävässä pitää tehä. Kyllä se välillä menee ja siinä oppii hyvin itekki ku joutuu muita neuvomaan, mut sitte taas koko ajan ja yksinkertaisissaki asioissa se on hyvin raivotuttavaa.

Maanantaina sain puhelinsoiton et mun kakkukurssi on peruttu, joka ois pitäny alkaa tiistaina. Tää ois ollu se kakkostaso. Eka olin harmissani ku olin sitä odottanut, mutta sitte ajattelin, että ehkä sitteki parempi ku siellä toisessa paikassa, jonka löysin viime viikolla, ne kurssit oli jotai 21 taalaa ja tässä paikassa 75 taalaa. Menin sitte tiistaina mun koulun jälkeen selvittämään et mikä niillä on nyt sen kakkoskurssin tilanne ku tää mun alkuperänen peruuntu. Sain selville et niillä alkaa se sinä iltana ja hyvin mahdun vielä mukaan. Maksoin sen ja selvitin sitte et mitä tarvin sinne mukaan. Niillä oli valmiita tarvikepakkauksia joka kurssille, jonka vaan osti ja sitte siellä oli kaikki mitä tarvit sinne. Tässä mun edellisessä paikassa se opettaja selitti ekalla kerralla et mitä sää tarvit ja sitte sun piti ite juosta kaupasta toiseen ja yrittää ettiä niitä tarvikkeita seuraavaksi kerraksi. Makso muistaakseni 30 taalaa se paketti eli yhteensä vaan 51 taalaa. Tarvikkeiden kanssaki huomattavasti halvempi ku toi toinen. Olin tosi innoissani ku tää kurssi vaikutti jo heti alkuvalmisteluidenki perusteella tuhat kertaa paremmalta ku edellinen. Menin illalla sitte kurssipaikalle ja siellä oli pari muutaki mun lisäksi. Opettaja jako lehtisen jossa on melkeen 50 sivua ja siinä on hyvin selitetty ja kuvitettu kaikki ne asiat, jota tullaan tällä kurssilla käymään ja saatiin se vielä omaksi. Tosi hyvä juttu tällaselle, joka ei kaikkia sanoja vielä osaa. Huomattavasti helpompi seurata et mitä se käskee tehä ja millä tavalla ku nään sen asian kirjasta itekki koko ajan. Sitte tunnin aikana opettaja kierteli ja anto palautetta sun tekemisistä. Se korjasi heti jos teit väärin ja neuvo et miten tehdään oikein. Siellä toisessa paikassa opettaja tuli neuvomaan jos pyysit apua. Tätä ei tarvinnu pyytää. Ennen loppua käytiin läpi et mitä tarvitaan seuraavalle kerralle. Tohon lehtiseen on kätevästi laitettu lista tarvikkeista et mitä tarvit ens tunnille mukaan. Varmasti jokainen on ainaki valmiina siellä sitte. Tunnin lopuksi juttelin opettajan kanssa ku tuun missaamaan yhden kerran tästä ku sillon on se Madonnan konsertti. Opettaja sano, ettei se oo mikää ongelma et sitte ku niillä menee seuraavan kerran tää kakkoskurssi, niin mää voin sitte mennä vaan sen kerran siellä käymään. VAU! Ne aina etenee samassa tahdissa, joten voin vaan sitte sen yhden kerran siellä käydä, jonka tuun nyt missaamaan. Olin niin innoissani tästä kurssista et näin sitte yölläki jotai kakun teko unia! :D Anii, ja sitte sain vielä siltä opettajalta ykköskurssin lehtisen, et voin sitte kattoo et osaan ne kaikki mitä siellä on opettu ja jos on joku yksittäinen outo asia niin ei sen takia kannata mennä sinne ykköskurssille ku voin kuitenki sen opiskella sitte tosta lehtisestä ja harjotella kotona. Huvittaa suuresti et miten eri maata nää kurssit voi olla. Oon kyllä alunperin ollu niin väärässä paikassa ku vaan voin olla. Onneksi löysin kuiteni tän paikan ja tiedän ainaki et tää on tosi hyvä. Seuraavan kerran mulla on tätä sitte ensi tiistaina.

Tiistaina olin iltapäivän töissä ku perheen äiti lähti shoppailemaan tarvikkeita keskiviikon cocktail kutsuja varten. Mää olin sitte lasten kanssa kotona. Illalla seurattiin sivusilmällä vaaleja samalla ku vähän järjesteltiin paikkoja keskiviikkoa varten. Obamahan sen sitte vei, jonka varmasti kaikki jo tietää. Aika näyttää et mitä siitä seuraa.

Keskiviikkona perheen äiti teki kotoa töitä, jotta pysty järjestelee illan juhlia. Meillä kotona oli nimittäin hänen työporukan cocktail kutsut ja tänne tuli noin 17 henkee. Osa oli samasta toimistosta, osa arizonasta ja yks ainaki kanadasta. Fordilaisia tietenki kaikki. Iltapäivällä mää lähdin tytön kanssa puistoon ku oli niin makee ilma. Ihan sika lämmin et t-paidat päällä vaan oltiin ulkona ja marraskuussa hei! Ihan älytöntä. Mummi lähti viemään lapset harrastuksiin ja otti lapset hoitoon juhlien ajaksi. Mää menin spinningiin, josta tulin suoraa kotiin juhliin. Täällä oli jo juhlat kovasti menossa. Söin jotai tarjottavia ja juttelin muutaman perheen äitin työkaverin kanssa. Kaikki olivat kuulleet mun leipomisjutut ja tiesivät mut ennemminki nimellä leipuri ku armi. :) Porukka lähti joskus 9-10 välillä, jonka jälkeen lapset tulivat kotiin mummilasta. Vasta 10 jälkeen olivat sängyssä mikä on tosi myöhään ku yleensä he menevät 9 aikaan. Ihan hyvin kuitenki aamulla nousivat ylös.

Torstaina olin aamulla koulussa ja meillä oli taas kokeita. Meillä nyt on melkeen joka kerta, et sinänsä ei yhtää uutta. Iltapäivällä oli tytön kanssa kotona ku hän oli hyvin väsynyt edellisen illan jälkeen. Ei lähdetty mihinkää, et jos sitte väsähtää keskenkaiken johonki. Illalla kävin salilla. Tällä kertaa vain vajaa tunnin treeni, et vähän helpommalla.

Perjantaina kävin aamulla tekee mun koululla kielitestin. Meillä nimittäin loppuu tää kurssi joulukuulle ja täytyy valita uus sit keväälle. Oon ajatellu ottaa kieliopista seuraavan tason. Muita vaihtoehtoja ois lukeminen tai kirjottaminen. Kielioppi on kaikista vaikein ja työlistää eniten, mut en halua päästä helpoimmalla. Haluan saada suurimman hyödyn tästä. Lukemista voin tehdä itseki ku lainaan koulun kirjastosta kirjoja. Koko ajan mulla on joku kirja menossa enkä nyt tiedä et onko kirjottaminen niin tärkee ku kielioppi. Et sää voi kirjottaa, jos sää et osaa kielioppia. Tai ainaki näin mää aattelen. Mun piti sitte käydä testaa lukeminen ku se oli edellisessä testissä sillon elokuussa sillä tasolla, etten sais ottaa seuraava tasoa kieliopista, vaan mun pitäs ottaa tästä samasta tasosta lukeminen ja kuuntelu kurssi. Kuuntelu mulla oli jo valmiiksi seuraavalla tasolla ja kielioppia mun ei tarvihe testata ku näillä näkymin oon selviytymässä hyvin tästä kurssista. Aattelin sitte mennä perjantai aamuna ku ei ollu koulua. Moni muuki oli ilmeisesti ajatellu samoin ja siellä oli hirvee jono. Aattelin jo etten etes pääse pois sieltä ennen ku mun pitää tyttö hakee koulusta. Ihan hyvin se jono kuitenki liikku. Testiki meni ihan ok. Sain 9 pistettä enemmän ku viimeksi eli nyt se sitte taitaa olla sillä seuraavalla tasolla. En tosin oo ihan varma, joten meen ensi viikolla juttelmaan mun opettajan kanssa siitä. Ilmottautuminen tammikuussa alkaville kursseille alkaa ens keskiviikkona 3 jälkeen. Pitää sitte seki hoitaa ensi viikolla ennen Chicagoon lähtöä.

Illalla pelasin kaks jääkiekkopeliä. Ajattelin pelata kaks ku viime viikon missasin halloweenin takia ja ens viikon tuun missamaan Chicagon reissun vuoksi, niin saa sitte kuitenki pelata. Ekan pelin pelasin mustissa ja tokan pelin omissa oransseissa. Mustat hävisi valkosille muistaakseni 3-1. Ongelma oli siinä, että niillä oli vaan 3 alkuperästä niitten joukkuelaista ja niillä on sellanen sääntö tuolla, et ylimääräset saa tehdä vaan yhden maalin per peli ja sitte ku meistä ylimääräsistä yksi teki sen heti pelin alussa, niin se oliki sitte siinä. Mullaki oli monta paikkaa mut sitte tuli hyvin typerä olo, et mitäs mää tällä nyt teen ku en saa tehä maalia. Yhessäki välissä katoin muita kentällä olijoita et kyllä meillä täällä ihan hyvä kenttä on kasassa ja hyvin pyörii, mut ei meistä kukaan saa tehä maalia ku oltiin kaikki ylimääräsiä. En tiedä et mikä kato niitten joukkueelle oli koittanu. Meidän oma peli alko heti tän jälkeen ja me pelattiin ihan hyvin. Voitettiin punaset 4-0 ja tää oli meidän eka nolla peli ja mää tein kolme maalia! VAU! :) Ja sitte sain sieltä kiekon muistoksi, johon yks meidän joukkuelainen kirjotti, et missä, millon ja mitä. Jääkiekossa on nimittän tapana antaa kiekko muistoksi ku tekee ekan maalin ja tää nyt oli mun eka maali tässä joukkueessa ja siinä sivussa tein sitte toisen ja kolmannenki. Siellä porukka jo puhu et mitäs me ens viikolla tehään ku armi ei oo ja kukas sitte tekee ne armin kolme maalia. No, kyllä ne hyvin siellä ens viikolla pärjää ja toivottavasti voittavat. :)

Pelien jälkeen ajoin kotiin ja lähdin nopeesti uudestaan suihkun kautta liikkeelle. Olin menossa mun amerikkalaisen kaverin bileisiin ku sieltä oli taas vanhemmat poissa kotoa, niin bileet käynnissä. Olin sopinu etukäteen et jään sinne yöksi. Siellä oli ihan kivaa. Mukavasti porukkaa ja pelattiin juomapeliä ja juteltiin. Nukkumaan menin joskus kuuden aikaan ja sitte 11 aikaan lähin ajamaan kotiin. Väsytti ihan sikana, joten menin sitte päivällä taas pariksi tunniksi nukkumaan ku illalla oli taas tiedossa baari reissu tällä kertaa muitten au pairien kanssa. Lauantaina nyt en saanu aikasi oikein mitää järkevää ku aika meni nukkuessa. No, sain mää tehtyä mun koulun läksyt tiistaiksi mikä on jo hyvä saavutus ja sitte perehdyin mun kakkukurssiin et mitä tarvitaan sitte sinne tiistaina. 10 aikaan hain italialaisen au pairin kyytiin ja mentiin downtowniin. Mentiin Starbucksiin jossa kaikki aina on. Olin aikasemmin illalla yrittäny soitttaa toiselle suomalaiselle au pairille et mikä on illan tarkotus mut hän ei vastannu mulle. Ihmettelin suuresti et mikä tässä nyt mättää. Starbuckissa hän sitte oli istumassa ja oli onnistunu hukkaamaan päivällä puhelimesa, et kyllähän siihen saa sitte yrittää soittaa. Hän oli sitte ajatellu tulla sinne ku siellä nyt ihan varmasti näkee jonkun. Hyvä tuuri ku meidät näki siellä. Sieltä jatkettiin matkaa yhdessä baariin. Lauantaisin joudutaan käymään Nectossa ku tää uus paikka jossa oltiin halloweenina on vaan perjantaisin alle 21 baari, lauantaisin ei. Tällä kertaa Nectossa oli eri portsari ja aattelin heti testata et tunteeko se suomalaisen syntymäajan. Tähän asti siellä on aina ollu se sama portsari joka tietää ihan liikaa. Annoin sille mun suomalaisen ajokortin enkä puhunu mitää et mulla on olemassa paikallinenki kortti. Sit se anto mulle täysi-ikäsen rannekkeen eli eipä tienny mitää. :) No, eipä siitä mitää hyötyä ollu ku olin autolla liikkeellä, mut piti sitä nyt saada testata. Sit tää italialainen rupes siinä ovella höpöttää et ethän sää nyt vielä voi olla täysi-ikänen ja sullahan oli synttärit vasta joulukuussa. Sanoin sille et vähän hiljempaa kiitos, kerron sulle kohta. Sit kerroin sille ku oli parempi paikka ja sitte se ymmärsi et mistä oli kyse. Siellä oli kyllä ihan kivat menot ja italialaisen kanssa bailattiin melkeen koko ilta. Siellä oli yks mies, jonka huomasin varmaan jo 12 aikaan et se seuras mua koko ajan. Se katteli ku mää tanssin ja sitte se tuli muutaman kerran ihan viereenki ku oltiin jossai muualla ku tanssilattialla mut ei ikinä uskaltanu sanoo mitää. Huomasin et se oli ihan selvästi kiinnostunu mut ei uskaltanu ikinä sanoo mitää. Mua rupes käymään sääliksi ku toinen on niin ujo, ettei uskaltanu tulla mitää sanoo. Mut tietysti ihan hyvä ettei tullu ku sitte se ois voinu olla kova paikka ku oisin sanonu et ei kiitos. Viime yönä oli varmaan joku ihme meno jossai sitte 2 aikaan, josta meillä ei ollu mitää tietoo, ku porukka oikeesti hävis nectosta. Loppuillasta tanssilattia oli melkeen tyhjä mikä oli hyvin kummallista. Yleensä se on koko ajan ihan täynnä. Oli siellä 12-1 välillä ihan yhtä paljon porukkaa ku aina ennenki mut sitte vaan kaikki hävis johonki. No, mahtupaha tanssimaan.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja vein sitte perheen keskimmäisen katsomaan mun kanssa uuden Madagascarin. En ollut hänen kanssaan tehnyt vielä mitään kahdestaan ja sillon aikasemmin vien vahemman pojan kattomaan badmannia. Poika oli ihan innoissaan ku kuuli, että pääse mun kanssa ihan kahdestaan. Ei oikeesti meinannu pysyä housuissaan ku rupes niin innostuneeksi ku kävin kysyy mukaan. Tosi mukava tietysti että hän oli innoissaan, niin oli tosi kiva viedä hänet leffaan. Hyvä leffa oli ja poika tykkäsi kovasti. Kamala ku meinasin saada sydärin äsken. Tyttö hiippaili mun huoneen ovelle joka siis on auki ja säikytti mut. Ihan hullu! Se vaan sano, et se halus säikyttää mut. Sulonen. No, oli sillä asiaaki eli syömään tuli käsky.

Ens viikolla sitte oon tosiaan lähdössä sinne Chicagoon perjantaina. Sunnuntaina tullaan myöhään illalla takasi. Yritän päivittää viikon tapahtumia ennen sinne lähtöä, niin saan sitte Chicagon omanaan tänne.

Halloween!

Tällä viikolla nyt sitte oli se suuri Halloween, jota ei suomessa todellakaa ole. Puretaan nyt enste kuitenki vähän muita asioita.

Tää saksalainen joka tuli mun kanssa yhtäaikaa ja oltiin siellä New Yorkissa yhessä, on todella todella todella outo. En oikeesti ymmärrä yhtää hänen käytöstä. Ei mee mun jakeluun. Viime viikonloppuna meidän oli puhe mennä baariin ja se lupas mulle jo alkuviikosta et varmasti mennään. No, yritin hänelle sitte lauantaina soittaa, et mikä on tilanne, niin hän ei vastannu. Ei se mitää, mää menin muitten kanssa. Sitte se sunnuntaina mesessä pyysi anteeksi ku se oli ollu niin kännissä ettei ollu tienny mistää mitää. Sit se tän viikon maanantaina laitto mulle viestiä et voidaanko mennä keskiviikkona uimaan mun spinningin jälkeen. Sanoin, et kyllä se mulle sopii, mennään vaan. Sit se laitto keskiviikkona joskus neljän aikaan viestiä, et ei voikaa tulla. Ja sitte joka ikinen kerta ku sitä nään (niitä on kyllä tosi harvoin) se on olevinaan niin parasta kaveria ku vaan voi olla. Ja muutenki se puhuttelee mua honey ja cutie sanoilla. En vaan tajua, et sitte ku sattumalta sen jossai nään, niin kaikki on taas niin hyvin ja ollaan parhaat kaverit ikinä, mut sitte ei koskaan oo aikaa tehä mitää mun kanssa tai sitte jos jotai sopii, niin se aina peruu. No, ei siinä mitää. Oon kyllä oppinu sen et siihen ei kannata luottaa eli en ota sinä kovin vakavasti. Voi olla et jossai välissä tuun sanomaan sille jotai tuosta, mut pitää nyt kattoo. Mua ainaki ärsyttää suuresti.

Maanantai aamuna menin taas reippaana salille ja siellä todellaki tuli treenattua. Olin varmaan yli kaks tuntia. Vähän venähti ku innostuin yhteen laitteeseen. :) No, eipä se mitää haittaa. Nyt on nimittäin viikonloppuna tullu syötyä ihan liikaa suklaata ku oli toi Halloween, et huomenna saisin kyllä taas innostua ihan yhtä paljon, ettei tässä nyt ihan läskistytä. :) Salin jälkeen hain tytön koulusta ja mentiin ostamaan oranssia väriä Halloween leivontaa varten. Illalla tein kaikkia omia juttuja. Sain jopa päivitettyä mun scrapbookin ku se nyt on vähän jääny ja sitte sain mun kuvat järjestettyä koneelle. Eli hyvin tyytyväinen voin olla siihen suoritukseen. :)

Tiistaina saatiin takasi ne meidän kokeet, jotka meillä oli torstaina. 100 pistettä oli maksimi ja mää sain jotai vähän päälle 90. En tarkkaa määrää muista ja niitä ei saanu pitää itellä. Jotai pikku virheitä mulla siellä oli, et oli väärä prepositio tai olin jokun sanan taivuttanu yhen kirjaimen verran väärin tai mulla ei ollu prepositiota vaikka piti olla tai sit mulla oli vaikka ei saanu olla. Eli osaan kyllä asian ku ei ollu mitää isoja virheitä. Tyytyväinen voin olla suoritukseen. Ainii, mun super ärsyttävä luokkakaveri! Voi jestas sen kanssa! Meillä on koulussa hirveesti paritehtäviä et pitää keskustella kirjan tehtävän pohjalta jostai asiasta. Niitä on monta yhen kerran aikana, joten meillä ei oo kovin kauaa aikaa yhteen tehtävään. Mulla on sitte koko syksyn ollu parina yks irakilainen mies joka on jotai päälle 30. Aluksi se on ollu ihan mukava ja sen kanssa on sujunu ihan hyvin noi tehtävät. Nyt oon ruennu saamaan siitä tarpeekseni. Ensinnäki se on aina tosi väsyny siellä tunnilla ja tosi levoton. Se haluaa koko ajan alottaa tauon aikasemmin. Sitte se ei osaa oikeesti enää yhtää mitää. Kokeestaki se sai jotai päälle 50 pistettä ku piti saada vähintään 70, et sen pääsee läpi. Aina ku meille tulee tollanen paritehtävä, niin mulla menee puolet meidän ajasta jo siihen ku yritän selittää sille et mitä meidän pitää tehä ja siltiki se tekee väärin ja joudun koko ajan korjaamaan sitä ja vielä kaikenlisäksi ihan perusjutuissa, et mää en varsinaisesti pääse keskustelemaan koko asiasta ollenkaa. Torstainaki meillä oli yks tehtävä, jossa piti valita kaks kaupunkia, jotka molemmat tuntee. Molemmat tuntee Ann Arborin ja sitte joku toinen vielä. Opettaja selitti tämän ja se luki kirjassaki. Tää vaan höpötti mulle jostai ihme kaupungista, joka kuulemma on Irakin pääkaupunki. Varmaan mää tunneki sen! Ku meidän ois pitäny keskutella et kummassa on enemmän väkee ja parempi sää, tuulisempaa, vanhemmat rakennukset ja sitä rataa. Enhän mää nyt voi sanoo mitää mistää Irakin pääkaupungista! Yritin selittää sille, et kaks kaupunkia jonka molemmat tuntee. Ei menny jakeluun ollenkaa. Yritin ehottaa sille jotai kaupunkeja, mut ei kelvannu. Meidän takana istuu kaks irakilaista miestä, niin meinasin jo niille sanoo, et kertokaa tuolle irakiksi et mitä tässä pitää tehä ku ei se muuten tajua. Ei sitte päästy keskutelemaan koko asiasta ollenkaa. Oon todella kypsä kyllä tähän tyyppiin ja oon vakavasti harkinnu parin vaihtoa. Ainii, ja sitte se vielä torstaina teki aika törkeesti ainaki suomalaisittain. Se jäi jälkeen jossai tehtävässä ja opettaja käski sitte mennä seuraavalle sivulle. No, mää käänsin sille sivulle, niin sit tää tyyppi ottaa mun kädestä kiinni, siirtää sen pois mun kirjan päältä, kääntää sivun takasi ja ilmeisesti kopioi multa vastaukset ja kääntää takasi uudelle sivulle ja kaiken tän huipuksi se ei etes sanonu mitää! Meikä oli vähän niin ku, et mitä hemmettiä sää oikeen teet! Tää parin vaihto projekti on edenny siihen, et en oikein tiedä et onko se kuitenkaa hyvä idea. Yks tyyppi on kans siellä aina ilman paria ku sen pari on ilmeisesti lopettanu kesken, mut se taas on just sellanen, et jos me oltas yläasteella, niin se joutus joka kerta ulos luokasta ja muutenki se yrittää olla se luokan vitsi tyyppi ja joka vielä mahdollisesti ois sen takia tyttöjen suosiossa. Eli en tiedä et onko se yhtää sen parempi. Pitää vähän tutkailla tilannetta. Ei tuota koulua nyt onneksi oo ku pari kuukautta, et sitte pääsisin eroon mun parista. Tuskin se nimittäin mun kans tulee seuraavalleki kurssille. Sit pitää kyllä jo olla tosi huonoa tuuria.

Tyttö on nyt meinannu olla vähän hankala mulle. En tiedä et mikä kausi sillä on menossa. On se kyllä välillä tosi ihanaki, et se vaan jostai kimpaantuu mulle välillä. Tiistaina se löi mua ku pyysin sitä puhumaan mulle kiltisti eikä vaan komentelemaan mua. Se ois halunnu tatuoinnin käteen ja hyvin komentavaan äänen sävyyn käski mun laittaa sen sille. Pyysin pyytämään kiltisti, niin sit se hermostu ja löi. Tästä oli aika isot keskutelut ja muutenki on viikon aikana keskusteltu sen kanssa, et miten mua kuuluu kohella. On sen kanssa tosi hyvinki menny ja tänä aamunaki se oli tosi sulonen ku se tuli mulle kertoo, et se haluaa mennä leffaan mun kanssa ja selitti et sillä on hienoja uusia vaatteita. Se vaan saa jotai lyhyt kestoisia kiukunpuuskia välillä. Jospa se ois ohi menevää. Ihan hyvin meillä kuitenki nimittäin muuten menee.

Maanantaina ku käytiin tytön kanssa ostaa Halloween värejä, näin et siellä kaupassa järjestetään jotai kakun koristelu kursseja. Otin sieltä esitteen ja tutkin asiaa netistä. Joka paikassa kuitenki sanottiin, et pitää mennä paikan päälle kysymään. Menin sitte keskiviikko aamuna ja sain selville et niillä on neljä erilaista kurssia ja mää nyt oon periaatteessa suorittanu kaks ekaa tasoa muualla, et voisin sitte sinne mennä suorittaa kaks seuraavaa. Marraskuussa niillä ei oo ku ykkös ja kakkos kurssi menossa, et ehkä sitte joulukuussa menis seuraavat kurssit. Niitä näky olevan neljä kertaa aina yhtä kurssia ja iltasi eli pääsen kyllä sinne. Sit ku kysyin hintaa, niin se nainen sano et 21 taalaa kurssi! Siis kuvitelkaa!?!? 21 taalaa! Eihän se oli paljon mitää. Kysyin monta kertaa, et siis 21, ymmärsinkö oikein. Mää oon nimittäin nyt maksanu näistä mun kursseista 75 taalaa! Eli ehdottomasti oon kyllä tuonne menossa. Nainen pyysi tulemaan marraskuun puolessa välissä uudestaan, et sitte niillä ois se joulukuun ohjelma ku vielä sitä ei ollu. Sit ne näky järjestävän paljo ilmaisia juttuja, et vaikka sunnuntaina pari tuntia ja aiheena pikkuleipien Halloween koristelu ja kaikkee tällasta. Tosi kivaa ja se on vielä tossa tosi lähellä.

Illalla kävin selvittämässä mun tenniksen jatkoa. Tänään sunnuntaina nimittäin oli viimenen kerta johon oon ilmottautunu. Selitin naiselle mun tilanteen ja kysyin sitte et missä on vielä vapaata. Sit tää nainen sano mulle, et joo, mut nää kurssit on aikuisille. Mää olin niin ku, et joo,mää tiedän mut mää oon 20. Sit tää nainen sano, et okei. Eli se luuli mua junioriksi ja ois laittanu mut jolleki juniorikurssille! Just! Mun hostvanhemmat nauro ihan sikana ku kerroin niille. Sen verran sain sitte selville et seuraavalle kaudelle kaikki on jo täynnä, et näillä näkymin pääsen sitte tammikuussa pelaamaan uudestaan. Nyt ku tiedän et ne menee noin nopeesti täyteen, niin rupeen jo miettimään, et mitä haluan sitte helmikuussa pelata ja käyn ilmottamassa sinne itteni marraskuun aikana. Ei mitää toivoo, et sinne pääsis enää joulu- tai tammikuussa. Oon kuitenki sen verran tykänny tuosta tenniksestä, et ehdottomasti haluan oppia lisää. Illalla mulla oli kans mun spinningi ja siellä sitte opettaja kävi läpi, et ketä on paikalla. Ku se tuli mun nimen kohalle, niin se katto sitä vaan pitkään hiljaa ja sano, että en osaa kyllä sanoo tätä nimee ja sit tavasi sen. Ilmotin sitte olevani nimen omistaja ja kerroin et miten se sanotaan. Tää oli enimmäinen tapaus jonka oon tavannu, joka ei etes uskalla yrittää sanoo sitä.

Torstaina aamusta saatiin järkyttävä uutinen ku tää meidän espanjalainen kaveri oli joutunu sairaalaan. Kukaan ei tienny että miksi ja mummi yritti etsiä sitä jostai. Loppuen lopuksi selvisi kuitenki, et sillä oli selässä joku lihas menny ihan kivi kovaksi ja sillä oli todella suuret tuskat sen kanssa. Ja tääkii johtu ihan vaan siitä, et se on yli treenannu sitä ku se on salilla oikeesti kaikki sen vapaa-ajat! Se menee heti töitten jälkeen ja on iltaan asti. Sitte se on siellä kaikki viikonloput eikä se oikeesti yhtää anna kropan levätä. Toivottavasti se nyt tuosta tajuais jotai ku lihakset rupee sanoo itteesä irti. Onneksi ei kuitenkaa ollu kyse mistää vakavemmasta. Iltapäivällä leivottiin tytön kanssa Halloweeniksi. Tehtiin muffinseja, jotka koristeltiin Halloween aiheen mukaan ja sitte tehtiin kurpitsan näkönen kakku. Pojatki pääsi mukaan koristelemaan ku ei oltu vielä ehditty koristella ku ne tuli koulusta. Kurpistakakun pursottaminen oli niistä ainaki hyvin mielenkiintoista ku niillä oli melkeen nenä kiinni kakussa ku sitä tein, et meinas olla tiettyjä haasteita sen suhteen. :) Illalla kävin kokeilee puolen tunnin jumppaa ku meidän salille on tullu joku uus jumppa, jota ne testaa membereillä drop-in menetelmällä. Päätin sit käydä kattoo ja olin kyllä hyvin epäileväinen ku se oli vaan puoli tuntia. Eihän puolessa tunnissa ehdi tekee mitää. Se oli sitte sellanen ei sykkeen kohotus -jumppa. Nostettiin jotai painoja vähän ja tehtiin kyykkyjä mut syke ei noussu yhtää. Sopii niille jotka tykkää siitä, mut ei sovi mulle. Mää jäin kyllä ehdottomasti kaipaamaan jotai ja se jotai oli se sykkeen nosto. Ehkä ton voi sitte tehä jos vaikka eka menee puoleksi tunniksi johonki laitteeseen ja sit käy tuolla toisen puoli tuntia.

Torstaina mun auto oli huollossa ku hostäitin mielestä se puoltaa toiseen suuntaan ihan liikaa. Mää en kyllä oo huomannu mitää. Mulla sitte oli käytössä hostäitin mega iso auto, joka nyt on se sen uus. Se sai sen joskus ehkä 3 viikkoo sitte. Samanlainen se sinänsä on ku edellinen mut siinä on navigaattori ja sitte ku sää peruutat, niin taustapeiliin syttyy kamera. Se oli kyllä ihan siisti.

Perjantaina nyt sitte oli tää suuri päivä eli Halloween! Aamulla nukuin normaalia pidempään ku perheen äiti oli vapaalla ja sain vapaaksi mun aamun. Sitte lähdin perheen äitin kanssa shoppailee. Hän osti tarvikkeita koululle keskimmäisen Halloween juhliin jotka oli iltapäivällä ja johon äitin oli tarkotus mennä järjestäjäksi. Mää shoppailin talvivaatteita ku täällä on tällä viikolla välillä ollu tosi kylmä. Aamulla jotai 5 astetta pakkasta ja tosi kylmä tuuli. Mulla ei ollu täällä talvitakkia suomesta mukana, joten aattelin et sen vois nyt ostaa. Sain ostettua hyvän takin halvalla. Kunnon untuvatakki ja makso 50 taalaa. Oikee hinta ois ollu 150 taalaa. Sit löysin kaulahuivin ja hanskat. Pipo puuttuu vielä. Tosin en ois kyllä tarvinnukaa niitä ku yhtäkkiä täällä oliki perjantaina 20 astetta lämmintä! Just! Ja te saitte suomessa perjantaina lunta! Ihan epäreilua. Määkii haluan lunta! No, jospa me sitä joskus saatas. Kyllä toi ilma kuitenki vähän sitte jäähty lauantaiksi. Tietysti oli tosi kiva ku oli perjantaina noin lämmin ku oli just täydellinen sää trick or treat - kierrokselle. Ei ollu liian kylmä eikä kuuma ja tähdet loisti taivaalla. Ennen tätä kierrosta mentiin kuitenki käymään puvut päällä mummilla ja ukilla ja mentiin yhden suomalaisen perheen luokse, jonne meidät oli kutsuttu. Siellä oli pientä tarjottavaa, makeeta ja suolasta ja sitte käytiin kierroksella. Lapset oli ihan tohkeissaan ja saivatki karkkia ihan sikana! Siellä näky myös tosi makeita taloja. Yks talo oli hienosti koristeltu oransseilla valoilla teeman mukaan ja yhessä talossa oli hautoja pihalla ja kuistilla istu mies joka piti päätään kädessä. Aiheeseen sopiva musiikki soi joittenki pihalla ja pihalle tuli savua ja siellä oli hämäkinseittejä, luurankoja ja kaikkee muuta teemaan sopivaa. Tosi makeeta nähä, et joku viitti nähä aikaa ja vaivaa tommoseen ja laittaa vielä rahaa siihen, et talo on täydellinen yhden illan ajan. Joskus 10 jälkeen mää lähin ajamaan pois ja menin muitten au pairien kanssa baariin. Siellä nyt vaikka minkälaista pukua päällä ihmisillä. Ihan hyvä meno oli, ettei siinä mitää. Tänne on tullu uus baari joka on myös alaikäisille ja ainaki Halloweenin perusteella se ei oo niin ällötys ku Necto. Lähdettiin pois joskus 1 jälkeen ja mentiin yhteen taloon bileisiin. Siellä oli ihan sikana porukkaa ja me vaan käveltiin sisälle eikä tunnettu ketään. Ei nimittäin heti löydetty meidän kavereita sieltä. Eikä kukaan sanonu yhtää mitää! Siis oikeesti! Me vaan käveltiin siellä ympäriinsä, kukaan ei tuntenu meitä eikä kukaan tullu sanomaan mitää. Just! Löydettiin kuitenki meidän kaverit ja jäätiin sitte sinne bilettään ja joskus kolmen jälkeen olin kotona. Osa meidän porukasta oli kyllä loppu illasta niin kännissä, et huh huh. Siellä ku sai alaikäsetki juoda. Mää nyt olin autolla, et oli ihan kiltisti. Olin liikkeellä, italialaisen, saksalaisten ja puolalaisen kanssa. Kivaa meillä kyllä oli ja oli kiva Halloween! :)

Lauantaina lähettiin käymään CedarPointissa. Se on sellanen valtava huvipuisto toisessa osavaltiossa (Ohiossa) ja määhän oon just hyvä menemään huvipuistoon! Mua hirvitti jo valmiiksi ku lupauduin. Meitä oli pari saksalaista, puolalainen, israililainen ja yks amerikkalainen. Oon täällä huomannu et aina ku ollaan jotai sovittu, niin varmasti porukka rupee soittelee viime minuuteilla et on muutoksia. Nytki mulle soitettiin et mun voinko hakee pari tyyppiä niitten kotoa ku niillä ei ookaa autoa, vaikka oltiin sovittu et tullaan kaikki yhteen kahvilaan ja mää haen siitä. Tää on just näitä kulttuuri juttuja taas. Aina keksitään viime minuuteilla rueta soittelee muutoksia. No, onneksi meillä tällä kertaa oli aikaa. Mää kävin muutamassa vähän helpommassa laitteessa ja sit mentiin Halloween jutut läpi. Siellä oli nimittäin tehty pari pelottavaa paikkaa. Jonotettiin niihin varmaan yli tunti yhteensä ja ne oli ihan sika pelottavia! Kiljuttiin kilpaa ja oltiin toistemme sylissä ja huudettiin! Mut kyllä meillä oli kivaa! Hienosti olivat onnistunu laittamaan tollasia ihan oikeesti tosi pelottavia Halloween juttuja. Aina joku tuli jostai ja säikytti just sillon ku sitä vähiten odotit. Ja sitte joku tuli yhtäkkiä sun korvan viereen jossai kauheessa sumussa ja pimeessä ja sano, että mitä teet täällä, pelottaako, kuka sää oot. Sillon meinas oikeesti olla sydäri lähellä. Sit nää pelottavat hahmot oikeesti oli tosi pelottavan näkösiä ja ne oikeesti tuli lähelle sua, ne ahisti sua seinään eikä päästäny liikkumaan. Toinen näistä oli sellanen talo, jossa liikuttiin sokkelosti ja toinen oli joku viidakko, jossa meni jotai sokkeloita. Puhuttiin jälkikäteen et yksin sinne ei ois kyllä todellakaa uskaltanu mennä. Täydet pisteet kyllä hyvästä toteutuksesta CedarPointille! Siellä oli sitte kyllä ihan sika pelottavia näitä huvipuistolaitteita. Mää vaan katoin vierestä ku osa porukasta meni niihin. Kaikki ei uskaltanu, joten sain määkii odotus seuraa. Mentiin sinne joskus 5 aikaan ku sillon oli sisäänpääsy puolet halvempi ja Halloween jututki on paljon pelottavampia ku tulee pimee. Lähettiin joskus 11 aikaan ja kotona mää olin yhen maissa. Auto meinas temppuilla kotiin tullessa. Oltiin just lähetty, niin yhtäkkiä siihen sytty kaikki mahdolliset varotusvalot (moottorinvalo, öljynvalo jne) ja sitte ohjaustehostin lakkas toimimasta. Tai ainaki ratti meni tosi jäykäksi. Sain jotenki auton pysäytettyä, ei onneksi ollu vauhtia paljon ku oltiin vielä keskustassa. Sit sammutin ja käynnistin uudelleen ja toimi taas. Soitin kotiin, et uskaltaako tällä ajaa. Hostisä käski tulla suorilta kotiin ja ajaa varovasti, et jos se taas jotai keksii. Pelotti kyllä et jos ei päästäkää kotiin. Kotiin onneksi päästiin eikä se enää keksiny mitää. Ne varmaan tekivät sille jotai pahaa torstaina ku tähän asti se on toiminu ihan kiltisti.

Sunnuntaina sai sitte tunnin pidemmän yön ku me käännettiin kelloja eli nyt sitte ollaan taas 7 tunnin aikaerossa suomen kanssa. Iltapäivällä menin keskustaan puolalaisen au pairin kanssa ja katottiin vähän meidän Chicagon matkaa. Mää, tää puolalainen, toinen suomalainen ja yks saksalainen ollaan suunniteltu, et lähetään Chicagoon 11/14 ja ollaan sitte kaks yötä. Illalla mää varasin sitte meille hotellin. Saatiin 90 taalaa yö + vero. Ei yhtää paha ja käytännössä ihan keskeltä kaikkea. Todennäköisesti ollaan menossa omalla autolla. Tutkittiin sen verran et se tulis halvimmaksi vaihtoehdoksi ja tietysti se on myös joustavin. Sit käytiin syömässä lunch meksikolaisessa ravintolassa ja mentiin kirjakauppaan pyörimään. Löysin hevoskirjan 6 taalalla ja pakkohan se oli saada. En nimittäin tunne juuri hevossanastoa enkuksi ja sitte jos vielä pääsen täällä hoitamaan hevosia, niin voin siitä sitte vähän opiskella sanastoa. Sillä aikaa ku mää olin downtownissa, niin perheen äiti oli lähteny lasten kanssa leffaan. Isä oli kuitenki joutunu hakemaan vanhimman pois sieltä ku sillä oli tullu tosi kipee pää ja sit se oli oksentanu ku ne tuli kotiin. Illalla ei kuitenkaa ollu enää mitää häikkää, joten todennäköisesti migreenikohtaus. Tällä perheen äitillä on nimittäin nuorempana ollu tosi paha migreeni, et se on joutunu jopa sairaalaan sen takia ku pääkipu ei menny millään pois.

Illalla mulla sitte oli mun tennis. Nyt oli vika kerta tosiaan tätä kautta ja niin ku jo kirjotinki, uudestaan pääsen sit todennäköisesti tammikuussa. Harmillista ku tulee tällanen tauko, mut pitää sit vaikka ite vähän pallotella, et ei ihan kaikki unohdu. Olin saanu illalla myös sähköpostia suomalaiselta au pairilta, joka seuraa mun blogia ja asuu jossai kohtuu lähellä Ann Arboria. Täytyykin seuraavaksi vastata hänelle, et pääsee vähän enemmän tutustumaan. Munki blogista on ihan jotai hyötyäki ku löytyy lisää ihmisiä. :)