Suuria muutoksia

Okei, eli kaikki lähtee liikkeelle tammikuusta 2008. Tai oikeestaan jos tarkkoja ollaan, haave on ollu minulla jo vuosia vuosia päästä ulkomaille näkemään maailmaa ja oppimaan kieltä. Tammikuussa 2008 kuitenki rupesin kunnolla selvittämään au pairiksi lähtemistä, vaikka allani on vakituinen työpaikka, et sinänsä ei mitään hätää mihinkää. Mutta kyllä sitä sillon pitää lähtä ku siihen on vielä tilaisuus. Viiden tai kymmenen vuoden päästä voi olla jo paljon huonompi tilanne.

Huonon kielitaitoni vuoksi ainut vaihtoehto olisi suomalainen perhe tai ainakin toinen vanhemmista suomalainen. En uskaltaisi lähteä kielitaitoni kanssa vieraaseen maahan ja kulttuuriin hoitamaan vieraita lapsia vieraalla kielellä. Etsin eri au pair perheitä ja moneen paikkaan laitoinkin hakemuksia. Hain paikkoja lähinnä euroopasta, mutta sitte rupesin miettimään, et järkevintä mun on mennä enkun kieliseen maahan, jos oikeesti haluan sitä enkkua oppia ja euroopassa niitä maita ei kovin montaa ole. Sitte hoksasin, et onko sillä nyt väliä et oonko euroopassa vai amerikassa ku kaukana kotoa oon kuitenki. Helmikuussa näin hyvältä kuulostavan perheen hakemuksen ja sinne piti laittaa heti sähköpostia. Perhe vastasi nopeasti ja viestittelimme reilun viikon toisillemme päivittäin. Aina vaan kuulosti paremmalta ja paremmalta eikä minulle ainakaan ollut selvinnyt mitään miksi en heille kelpaisi. Reilu viikon mailailun jälkeen juttelimme skypen välityksellä ja perhe kertoi haluavansa minut niille, jos minä vaan tulen! Herranen aika, tottakai minä tulen! :D Perheen äiti sano mulle, että saan mietintä aikaa jos haluan, mutta sanoin, että en tarvitse mitään sellasta. Homma oli sitten selvä ja ei muuta kuin hommaamaan paperihommia kuntoon, jotta pääsen lähtemään.

Seuraavana päivänä kun menin töihin kerroin heti työkaverille et mihin olen lähdössä. Hän ei ollut kovin onnellinen. Vielä huhtikuussaki mua on yritetty käännyttää että en sais lähteä. Pyh! Minähän lähden kun olen jo kaikki paperihommat saanu kasaan ja perhe odottaa ja olen itseni irtisanonut.

Mutta enemmän siitä, että mihin nyt tarkalleenottaen olen menossa, sitä varmaan suurin osa lukijoista odottaa. Eli amerikkaan Michiganiin Ann Arbor nimiseen kaupunkiin. Siistiä! Eikö totta? Kuvitelkaa nyt! Meikä pääsee vuodeksi amerikkaan au pairiksi! Ann Arbor on joku tampereen kokonen yliopistokaupunki ja lähellä on Detroit. Eli kyllä siellä menoa piisaa. :)

Perheeni on siis suomalainen, jossa on äiti, isä ja kolme lasta. Pojat on 8 ja 6 sit ku meen sinne ja tyttö täyttää syyskuussa 4. Perheen kanssa natsaa tosi hyvin yhteen ja kaikki on heidän kanssa sujunu heti alusta asti tosi hyvin. Tuntuu että tunnen heidät jo, vaikka en ole heitä koskaan tavannut. Nyt on kamala matkakuume päällä ja pitäs jo päästä lähtemään! Ainii, en ookaa kertonu vielä et millon olen lähdössä. Eli lentopäiväni on 7.7. Sillon lennän New Yorkin lähelle valmennuskurssille neljäksi päiväksi ja sitte lennän sieltä perheeseen. Tämä au pair järjestö, jonka kautta olen järjestää minulle valmennuskurssin, jossa valmistaudutaan tulevaan vuoteen.

Mut palataampas ajassa hieman taaksepäin. Mennään vielä siihen mun hakuprosessiin. Heti seuraavana päivänä kun perhe oli varmistunut otin yhteyttä au pair toimistoon. Menen siis Alianssin eli Au pair in American kautta. Sitten alkoki kamala papereitten täyttö. Piti olla yks jos toinenki valokuva sinusta ja hoitamistasi lapsista. Lisäksi piti olla suosituksia monelta eri henkilöltä. Minulla oli kolmelta. Yksi oli lastenhoitosuositus ja kaksi luonnesuositusta. Piti myös kirjottaa vähintään 600 sanaa sisältävä Dear family -kirje. Au pair järjestö järjesti myös haastattelun. Tuntu ihan turhalta noi kuvat ja kirjeet ku mulla kuitenki oli jo perhe valmiina. Jouduin kuitenki käymään läpi saman prosessin ku ei perheelliset. Kun au pair järjestö oli hyväksynyt minut ohjelmaansa ja sain hyväksymis kirjeen Lontoosta, lähtö oli jo hyvin varmaa. Enää puuttui vain viisumi, jotta pääsen maahan, mutta sen nyt saa ku ei oo rikoksia(uskokaa tai älkää:)). Tässä vaiheessa elettiin maaliskuuta. Huhtikuun lopulla mulla oli viisumihaastattelu Helsingissä ja seuraavana päivänä oli viisumi tullut postissa eli sekin on nyt kunnossa. Enää ei tarvitse ku odottaa lähtöpäivää ja pakata. Ainii, onhan tässä vielä yks iso projekti. Nimittäin mun kämpän tyhjennys. Asun omassa vuokra kämpässä ja tää pitää tyhjentää ku lähen. Kaikki tavarat pitäs saada mahtumaan mun kotiin. Huomenna onki sitte edessä ullakon siivous, jotta saadaan mun tavaroille tilaa.

Tarkoitukseni on myös käydä vielä pääsykokeissa ennen ku lähen. Ne ois reilu viikon päästä, et niihinki pitäs lukee työssä käynnin ja kaiken muun lisäksi. Varalta haen kouluun, et jos en pääsekää töihin ku tuun suomeen. Siis mikäli tulen suomeen, eihän sitä koskaan tiedä vaikka jään sinne. :)

Nyt oon sitte tässä lähiaikoina ettiny muita amerikkaan lähteviä au paireja. Muutaman kanssa olenki mailaillut ja huippuja tyyppejä tuntuu löytyvän. Yks lähtee mun kans samana päivänä, toivottavasti saatas sama lento. Varmasti on tulossa mahtava ja ikimuistoinen vuosi ja tuun samaan paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa. Tällä mun au pair järjestöllä on Ann Arborissa vuosittain 30-40 au pairia ympäri maailmaa. Tarkoitukseni on matkustaa siellä mahdollisimman paljon ja nähdä erilaisia paikkoja.

Kuten varmaan moni huomaa, elämässäni piisaa paljon tekemistä viimeisen reilu kuukauden aikana kun olen suomessa, joten leivontablogini voi jäädä hieman vähemmälle päivitykselle. Tarkoitukseni on kuitenki ylläpitää sitä blogia amerikassaki ja tietenki päivitän sitä tällä suomessa ollessani aina kun leivon. Perheeni on antanut minulle luvan leipoa myös siellä. :) Tähän blogiin on tarkoitus kirjoittaa kuulumisia au pair vuodestani, jota sitten halukkaat voivat käydä lukemassa. Mikäli päivityksiä tänne ei rupea ilmestymään tarpeeksi usein, niin muistuttakaa mua. :)