torstai 31. heinäkuuta 2008

Aurinkoa aurinkoa aurinkoa

Toi jos mikä on hyvä otsikko just tälle jutulle. Nimittäin tämä viikko ollaan mua kärvennetty aika tehokkaasti. Lapsilla ei oo ollu leiriä, joten ne on ollu mulla koko päivän. Paisti maantaina puoli päivää ku ne tuli sieltä mökiltä vasta puolen päivän aikaan. Muina päivinä ollaanki oltu sitte näitten uima-altaalla suunnilleen 5 tuntia päivissä. Kaikilla lapsilla on ollu uimakoulua aamupäivästä puoli tuntia ja sitte tiistaisin ja torstaisin pojilla on tunnin mittanen tennistunti. Molemmat ei oo koskaan pelannu tennistä ja ne on aina halunnu sitä kokeilla, joten ovat ihan innoissaan siitä. Onneksi tää tennistunti ja uima-allas on samassa pihassa, niin voidaan sit sen aikaa olla tytön kans altaalla ku pojat pelaa tennistä. Sit vielä tenniksen jälkeen takas uimaan. Eilenki mentiin sinne altaalle joskus ennen 11 ja sit en meinannu vanhinta poikaa saada lähtemään 4 aikaan! Sit vaan sanoin et me tullaan kyllä huomenna uudestaan. Mää oon aika lahjakkaasti saanu väriä. Oon levittäny ihan älyttömästi aurinkorasvaa, jonka suojakerroin on 45 ja silti oon jonkun verran palanu! Eilen perheen äiti kävi sitte ostamassa suojakerroin 50 rasvaa. Tällähetkellä iho tuntuu siltä, että se on todellaki saanu aurinkoa ja osittain se on palanu. Saa nähdä et miten tää loppuviikko sujuu auringossa. Oon varmaan viikonloppuna aika kaunis näky. :) Ens viikon ohjelma on myös samanlainen, et saa nähdä miltä mää sit näytän ku mua on kaks viikkoo kärvennetty tuolla auringossa suunnilleen 5 tuntia päivässä. :) Pitää viikonloppuna olla enemmän sisätiloissa, niin saa iho vähän rauhottua auringolta.
Toi uima-allas on kyllä tosi kiva. Se on yksityinen, et ei mikää kaupunginallas jossa on ihan tuhottomasti ihmisiä. Se on ihan kivan kokonen ja tosi kätevä lasten kans. Siellä saa myös pitää kellukeita, toisin ku kaupungin altailla. Kertaakaa siellä ei oo vielä ollu liikaa väkee. Siellä kyllä viihtyy oikein mainiosti. Sit siinä on sellanen snacki baari, josta saa ostettua kaikkee pientä syötävää. Sit sinne on tuotu mikro, et saa tehdä vaikka popcorneja. Kyllä siellä päivä tehokkaasti kuluu.
Tänään sinne todennäköisesti tulee tän perheen entinen au pairi kahden vuoden takaa omien hoitolasten kanssa. Siitä tulee kyllä kivaa! On mulleki muutaki seuraa ku lapset ja voidaan sit kaikkee jutella. Lapsetki on niin saman ikäsiä et tulee varmasti hyvin toimeen ja voivat leikkiä keskenään.
Välillä musta tuntuu siellä altaalla, et ne uimavalvojat varmaan ajattelee, et mää oon ihan hullu ku tuun päiväksi yksin kolmen lapsen kans. Nää nyt ei mitään hirveen pieniä oo, mut kahta pienintä pitää kuitenki koko ajan vahtia ja vanhintaki saa vahtia ku se on aika tehokas tekemään kaikkee kiellettyä. Onneksi siellä ei kukaan ymmärrä suomea, niin saa ihan huoletta höpöttää niille lapsille. Ei ne muut aina tajua et taas joudun valittamaan niille jostaki. :) Ihan hyvin näitten kans kuitenki sujuu. Välillä ne on tosi kilttejä ja sitte taas välillä kaikki menee ihan överiksi. Oon silti todennu et parempi mennä päiväksi sinne altaalle ku olla päivä kotona. Maanantainaki oltiin puoli päivää kotona, niin tää vanhin kerkes varmaan tuhat kertaa kysymään, et "Armi, mitä mää voin tehdä ku mulla ei oo mitään tekemistä." Nyt ei oo enää kuulunu kertaakaan semmosta kommentia ku ollaan altaalla oltu. Ja onneksi meitä on säätki suosinu. Sellasta +30 astetta joka päivä ja välillä enemmänki. Eikä oo ollu sateesta tietoakaa. Täällä ei oo satanu yli viikkoon ollenkaa ja sit ku on noi paahtava helle, niin nurmikot ja kaikki vihree on kyllä aika kovilla. Puut nyt näyttää ihan hyviltä mut kaikki pienempi kasvillisuus on kärsimässä. Sais kyllä tulla vettä, vaikka sitte viikonloppuna.
Maanantaina kävin aamusta salilla treenamassa ku ei ollu tullu vielä lapsia kotiin. Se oliki eka kerta ku sain kunnolla tehtyä täällä salitreenin, oli kyllä tosi kivaa. Maanantai iltana oli tarkotus mennä brasillialaisen au pairin kans downtowniin. Se itse soitti mulle päivällä et lähenkö sen kans illalla johonki ja oli sit puhe et soitan sille ku pääsen töistä. Sit ku yritin soittaa sille montaki kertaa, niin se ei vastannu. Tosi kummallista. Enste itse pyytää johonki ja sit ei vastata puhelimeen. Eikä siitä oo sit sen jälkeen kuulunu mitää. Ehkä parempi et en suomalaisena yritä etes ymmärtää tommosta. :) No, eipä tuossa mitenkää käyny. Täällä kyllä huomaa ku on paljon eri kulttuureita, et läheskää kaikki ei oo yhtä täsmällisiä ja luotettavia ku suomalaiset yleensä on. Tiistai iltana kävin sitte kattomassa yhtä enkunkielistä keskusteluryhmää. Se on ilmanen, et menin sinne vähän sillee et mikähän juttu tää oikein on. Oli se ihan ok. Siellä sai niissä ryhmissä keskustella ihan mistä vaan ja nää sit päätti keskustella maissista, museoista ja sen yhden naisen kengänpohjallisista, jotka oli maksanu 300 dollaria. Et sinänsä hyvin mielenkiintoiset puheenaiheet. :) Olin vielä selvästi nuorin siellä, joten ei taida olla oikein mulle sopivia puheenaiheita. Mut pitää nyt kattoo. Voishan siellä pari kertaa käydä ennen ku koulu alkaa. Sit ei välttämättä jää aikaa, oon nimittäin kuullu, et ne antaa tosi paljon läksyjä sieltä koulusta.
Eilen illalla mun piti tavata yks amerikkalainen tyttö, mut se halus sit mennäki kattoo sen siskon kans tennismatsia. Sovittiin sitte et nähdään joskus muullon. Onhan tässä kuitenki aikaa. Menin sit suomalaisen au pairin luo ja suunniteltiin vähän viikonloppua. Perjantaina täällä järjestää yks hostperhe bileet ja sinne on kutsuttu kaikki tän alueen au pairit. Ajateltiin et mennään sinne. Ne vaan ei oo tossa ihan lähellä. Ne on nimittäin Tecumseh nimisessä kaupungissa/kylässä taikka mikä ikinä onkaan. Tutkittiin netistä et sinne ajaa jonkun 45 min. Eihän toi sillee paha oo ku ei tarvihe yksin ajaa ja mulla nyt on oma auto, et pääsen mihin vaan. Ja pääseepähän vähän näkemään tätä lähiympäristöä. Sinne ajetaan Salinen läpi, jossa on se loistava leivontatarvikekauppa, jonne ehdottomasti haluan. Valitettavasti se vaan ei ole illalla/yöllä auki, mut joskus toiste sitte. :) Sit lauantaina ajateltiin et voitas kutsua se viime viikonloppunen saksalainen au pairi ja sit se tanskalainen au pairi, joka tulee tänne tänään, meidän kans syömään ja sit leffaan. Ajateltiin et käydään enste jossai hyvin syömässä ja sit kattoo Mamma Mia leffaa. Se nyt näytti tällähetkellä olevan ainut järkevä leffa ja melko moni on sanonu et se on tosi hyvä. Soitan huomenna tai lauantaina tälle tanskalaiselle ja kysyn et haluaako se lähtä. Ei nyt ihan tänään viitti soittaa ku se tulee vasta tänään perheeseen. Toi meidän suunnitelma koskee lauantai iltaa/yötä ku leffaki alkaa joskus 11.40 pm et ei sillä ainakaa töitä oo sillon. Ja eihän se nyt vielä tiedä paikkoja täältä, niin voitas sit samalla näyttää sille niitä. Ja sit tää saksalainen au pairi, vaikka se on tullu samaan aikaan ku mää, niin se vaikutti siltä et ei oo käyny juuri missään eikä sillä oo oikein kavereita. Se ei tunne täältä juuri ketään. Toivottavasti molemmat lähtee lauantaina. Jos ei, niin sitte mennään kahdestaan. Täällä nimittäin suurin osa muista au paireista, jotka on täysi-ikäisiä on menossa lauantaina Liveen, jossa on bileet ku se intialainen au pairi muuttaa ens viikolla pohjois-carolinaan. Mehän nyt ei sinne päästä sisälle, joten ajateltiin sit tommosta. Kuulostaa ainaki tosi kivalta kuhan vaan saadaan sinne muitaki ku me kaks, vaikka kyllähän me kahdestaanki pärjätään. Tulis vaan sit puhuttua enkkua ku siellä on muitaki ku me. No, katsotaan miten se nyt menee.
Meillä on tapana jäädä juttelee moneksi tunniksi tän perheen vanhempien kans sen jälkeen ku lapset on menny nukkumaan. Yks ilta tuli sitte puhetta Halloweenista. Sehän tosiaan on täällä amerikassa vähän eri juttu ku meillä suomessa. Sit ne sano, et mun pitäs jo nyt rueta miettimään ja kohta tietää et mikä mää sitte haluan olla, et ehitään sit saada mulle siihen tarvittavat asusteet. Voi apua! Eihän mulla nyt oo aavistustakaa. Eli kertokaa ihmeessä, jos teillä on jotai ideoita et mikä voisin olla Halloweenina. Sillon nyt voi olla ihan mikä vaan, joten sinänsä ongelma ku niitä vaihtoehtoja on ihan liikaa. Mut antakaa ehdotuksia jos tulee jotai mieleen. :)

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Amerikkalaisia juttuja

Tähän ajattelin nyt koota sellaisia amerikkalaisia juttuja, jotka oon tähän mennessä havainnu. Näissä nyt voi sitte tietenki olla osavaltio kohtaisia eroja, joten nyt on kyse Michiganista. Lisäilen näitä tänne blogiin sitä mukaan kun niitä havaitsen lisää.

- Poliisit ei saa pysäyttää ellet oo tehny mitään rikettä eli ne ei saa pysäyttää esim. sen takia et ne haluaa puhalluttaa sut tai tarkistaa sun ajokortin

- Jos poliisit ovat jossain tutkan kanssa, niin vastaantulevat autot välkyttävät pitkiä valoja, jotta osaat varautua ja hiljentää tarvittaessa vauhtia. Tää on kyllä kiva systeemi.

- Joka päivä tiellä liikkuessa näkee heti monta auton alle jäänyttä eläintä. Niitä on täällä huomattavasti enemmän ku minun kotikaupungissani. Enimmäkseen ne taitaa olla pesukarhuja ja haisunäätiä.

- Liikennesäännöissä sitten riittäkin kummallisuuksia. Ensinnäkin täällä on stoppeja ihan joka paikassa ja niistä saa mennä se ensin joka tuli ensin. Ei siis tunneta oikeelta tulevan väistämissääntöä. Punaisia päin saa kääntyä oikealle, jos ei tule ketään eikä sitä erikseen kielletä tekstillä. Keltasta viivaa joutuu ylittämään tosi usein jos haluaa kääntyä vasemmalle. Muutenkin täällä ajaa ihmiset vähän niin ja näin. Ei täällä oo niin nuukaa et miten ajaa ja missä ajaa, kunhan vaan liikkuu paikasta toiseen.

- Kun käyt kaupassa (siis missä tahansa kaupassa), melkeen jokainen myyjä joka kävelee vastaan kyselee et mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Aluksi olin tästä hyvin ihmeissäni enkä osannu vastata mitään. Jäin vaan tuijottamaan tyhmänä. :) Nyt jo osaan vastata ku oon tottunu siihen.

- Kaupan hyllyllä olevat hinnat ovat verottomia. Eli ku meet kassalle, niin hintaan lisätään vielä vero, joka on Michiganissa 6 %. Huomattavasti vähemmän ku suomessa. Mun mielestä tää on tosi tyhmä systeemi et hinnat on verottomia. En vieläkää aina muista sitä.

- Melkeen jokaisessa ruokakaupassa on pakkaajat, jotka tarvittaessa myös kärräävät tavarat sun autoon. Välillä siinä tulee itelle tosi tyhmä olo, ku ollaan vaikka perheen äitin kans ruokakaupassa ja me vaan molemmat seistaan vieressä ku pakkaajaa hoitaa työnsä.

- Joissaki isommissa kaupoissa on itsepalvelu systeemi maksamista varten. Tosi kätevä jos ei ole paljoa mitään ostettavaa. Ei tarvitse yhen limsan takia jonottaa kassalla. Tällaset suomeenki, kiitos.

- Ravintoloissa tarjoilijat tulee vähän väliä kyselemään et miten menee, onko kaikki hyvin ja maistuuko ruoka. Välillä tosi raivostuttavaa ku tuntuu ettei saa yhtään istua rauhassa. Aina ne on jotai kysymässä.

- Dippiä on tapana jättää muutama dollari.

- Käytännössä kaikki pullot, jotka suomessa pitäs aukasta pullon avaajalla, aukeaa täällä käsin. Vaikka niissä on samanlainen korkki, niin niissä on kierrettä sen verran et se aukee pyörittämällä.

- Puhumiseen pitää kiinnittää sitte kyllä huomiota ku tulee suomeen. Täällä pystyy puhumaan ihan mitä vaan, ihan mistä vaan ja ihan missä vaan, sillä se on hyvin epätodennäköistä et joku ymmärtää ku puhuu suomee. Tänäänki ku käytiin perheen äitin kans kaupassa, niin puhuttiin siitä meidän pakkaajapojasta kaikkee ja se teki työtään koko ajan meidän vieressä. Oli tosi outo tunne kyllä. Mut ei se meitä tajunnu. Tää pitää vaan muistaa ku tulee suomeen, et siellä sitte ihmiset tajuu. :)

- Miehet käyttäytyy täällä ihan eritavalla ku suomessa. Tai ainaki ne on paljon röyhkeempiä. Eilenki baarissa yks mies kävi väkisin päälle ja yritti suudella mua. En suostunu, joten yritykseksi jäi, mut se yritti kyllä ihan väkisin. Siitä varmaan sainki mustelman käteen ku se kävi päälle. Keskustassa ku kävelee niin miehet huutelee perään ja viheltelee auton kyydistä. Pitemmän päälle tosi raivostuttavaa. Kaupasta ku lähtee ja jos sua on palvellu mies, niin yleensä ne sanoo et see you later ja sit niiltä saa kaikkee kommenttia sun vaatetuksesta, hiuksista ja muutenki ulkonäöstä. Moni mies myös kysyy toisen suomalaisen kanssa liikkuessa et mitä kieltä te puhutte. Sit ku sanoo et puhuu suomee, niin se mies sanoo aina et kaunis kieli teillä. Naiset ei oo vielä kertaakaan tullu kysymään et mitä kieltä te puhutte.

- Shampoo- ja hoitoainepullot on täällä ihan mielettömiä. Joku 750 ml on aika normaalikoko ja 1 000 ml löytyy kans. Hirveitä pulloja. Mut sit taas löytyy niitä tosi pieniä 50 millin matkakokoja hirveesti, joita saa kyllä suomesta metsästää etkä siltikää löydä.

- Ravintolakulttuuri on erilaista. Ravintolaan mennään syömään tosi usein ja se tehdään hetken mielijohteesta eikä sitä suunnitella etukäteen eikä siihen tarvitse olla mitään muuta syytä ku se, että on nälkä. Eikä sinne pukeuduta mitenkää kummemmin. Sinne mennään ne vaatteet päällä, jotka sattuu sillä hetkellä olemaan ku keksii mennä syömään.

- Hedelmiä ei punnita itse, vaan ne punnitaan kassalla.

- Kalentereissa viikot on aina sunnuntai-lauantai. Ei maanantai-sunnuntai niin ku meillä. Eli viikot alkaa aina sunnuntaista. Tosi kummallista enkä meinaa osata lukee kalenteria.

- Päivämäärissä täällä merkataan aina enste kuukausi ja sitte päivämäärä. Vaatii vielä tosi paljon ajattelua päivämäärän kohdalla et sen laittaa oikein.

- Täysi-ikäiseksi tullaan 21 vuotiaana, mut ajokortin saa 16 vuotiaana.

- Downtownissa ei ole yhtään isoa vaatekauppaa eikä mitään muutakaan kauppaa joka vie paljon tilaa. Kaikki isommat kaupat on downtownin ulkopuolella. Tää taitaa koskea kaikkia isoja kaupunkeja. Downtownissa on aivan älyttömästi erilaisia ruokapaikkoja ja pieniä erikoisliikkeitä. Ruokapaikkoja kyllä löytyy joka lähtöön, on voileipäravintolaa, salaattiravintolaa, keittoravintolaa, jäätelöbaaria ja sit tietenki intialaiset ja sun muut. Ruokapaikoista ei ainakaa tuu pulaa ja riittää valinnan varaa.

- Pyörilijät menee tuolla autojen seassa ja noudattaa liikennevaloja. Täällä ei nimittäin ole kevyenliikenteenväliä ollenkaa downtownin ulkopuolella. Kävellen on turha lähtee tonne liikenteeseen, sillä siitä et saa mitään muuta irti ku sen, että menetät todennäköisesti henkes. Downtownissa kyllä pystyy kävelemään.

- Ihmisillä on joko tosi hienot ja uudet autot tai sitte tosi vanhat ja rumat. Ei tahdo löytyä semmosta välimallia. Joko tai.

- Ihmiset ei taida hirveesti itse laittaa ruokaa tai leipoa. Kaupoista löytyy vielä enemmän valmisjuttuja ku suomesta. Valmisruokia on joka lähtöön ja sit helposti tehtäviä esim. muffinseja ja piirakoita löytyy älyttömästi. Lisätään joukkoon kananmunat, nesteet ja rasvat ja uuniin.

Loppuviikon kuulumiset

Viimeksi kirjoitin amerikkalaisesta leivontakurssista, et voisin sellasta opiskella. Nyt oon sen verran tän perheen äitin kans tutkinu, että se on mahdoton toteuttaa mun kohdalla. Ainaki näin syyslukukaudeksi ne oli kahtena päivänä viikossa ja 5 tuntia kerrallaan. Ei mulla oo niin pitkää vapaa-aikaa päivällä, jotta voisin tonne mennä. Harmillista. No, ehkä tulis jotai viikonloppu- tai iltakursseja jossain vaiheessa. Alussahan tämä vuosi vasta on.
Torstai iltana olin kokeilemassa spinningiä siellä meidän kuntosalilla. Oli tosi kivaa! Kävin jo suomessa spinningissä, joten tiesin kyllä mistä oli kyse. Suomessa oon vaan ollu paljon rankemmalla tunnilla. Pitää ens kerralla vaan reilusti laittaa enemmän vastusta, vaikka tolla tunnilla ei tarviskaa. Tykkään spinningistä sen takia ku se on sellasta ittesä rääkkäämistä. En tykkää jos se tunti on liian löysä.
Perjantaina mulla loppu normaalia aikasemin työt, sillä lapset lähti mummin ja ukin kanssa näitten mökille Kanadan puolelle viikonlopuksi. Lapset oli ihan innoissaan perjantaina, sillä silloin oli niitten viimenen leiripäivä ja ens viikosta alkaen ne saakin sitten olla hieman vapaammin.
Töitten jälkeen lähin suomalaisen au pairin kans shoppailemaan. Mulla nyt ei vielä ole mitenkään runsaasti kertyny tuota vaatetta, joten meinaa välillä loppua kesken jos ei koko ajan ole pesemässä. Löysin tosi hyvät korkkarisandaalit 10 dollarilla! Täällä on kengätki aivan älyttömän halpoja meikäläisittäin. Lauantaina käytiin shoppailee lisää, sillä en perjantaina löytäny oikein mitää päälle pantavaa intialaisen au pairin synttärijuhliin. Lauantaina löysin sitte hyvin vaatetta. Nyt pärjään taas jonkun aikaa. Ainii, perjantaina tein ekan sormusostoksen täällä. Saa nähdä et montako miljoonaa mulla niitäki on sitte vuoden päästä. :)
Perjantai iltana käytiin vuokraa leffa ja katottiin se suomalaisen au pairin kans. Tällä suomalaisella au pairilla ei ole autoa, joten mun pitää aina kulettaa sitä joka paikkaan mihin sen haluan. Ei se nyt sinänsä ole ongelma, sillä mulla on auto ja välimatka ei todellakaa ole mikään pitkä.
Lauantaina shoppailun jälkeen käytiin syömässä ja syötiinki sitte oikein kunnolla. Oltiin molemmat ihan liian täynnä. Syötiin heti kunnon jälkkäritki, jotka oli ihan älyttömän hyviä! Niitä kuulemma tulee sitte ikävä ku suomeen palaa. Suomessa ei osata tehdä yhtä hyviä jälkkäreitä. Syömisen jälkeen mentiin kiireesti suomalaisen au pairin kotiin ja ruettiin valmistautumaan synttäreille. Saatiin mukaan samaan aikaan mun kanssa tullut yks saksalainen au pairi, joka on eri järjestön kautta, joten en entuudestaan häntä tuntenut. Tosi mukava tyttö. Siitä saa kans mukavan kaverin täällä. Synttäreillä oli paljon muitaki au paireja ja meidän aluevalvoja. Synttäreiltä jatkettiin baariin ja sieltä sitte menin suomalaisen au pairin kotiin nukkumaan. Tuli oltua hyvin kiltisti, sillä täällä ei saa alle 21 wee juoda mitään, sillä silloin ollaan vielä alaikäisiä. No, joulukuussa sitte on kunnon täysikäisyys pippalot! :) Oli kyllä mukavat synttärit ja baarissa oli hyvä meno. Porukkaa oli ihan älyttömästi. Olin liikkeellä hameella ja ostamallani korkkarisandaaleilla. Ajatelkaapas sitä! Ne jotka mut tuntee, tietää että se ei oo normaalia. :)
Lauantai aamuna kävin juoksemassa ku ilma ei tällä kertaa ollut niin kamalan kuuma. Aurinko oli pilvessä ja tuuli, joten oli toivoa selvitä hengissä juoksulenkiltä. Ihan tarpeeksi kuuma siellä kyllä siltiki oli. Tällä viikolla ei ole satanu ollenkaa ja joka päivä on ollu 25-30 astetta lämmintä. Eli on ihan hyvin pärjänny. Muutamana aamuna on ollu vähän kylmempi, jotai 20 astetta, mut päivän mittaan lämpötila on kyllä taas kohunnu 30 asteen tienoille.
Sunnuntaina käytiin kävellen downtownissa sillä suomalaisen au pairin koti on sen verran lähellä. Käytiin vaan kiertelee ja kattelee paikkoja.
Lauantai iltana tän perheen vanhemmat oli kattomassa Polizen keikkaa Detroitissa. Oli ollu tosi hyvä keikka ja sääkin oli suosinut ulkoilmakonserttia!
Tällä viikolla huomasin, että mulla on mun autossa pimee kohta. Eli sellanen, johon auton jää piiloon enkä huomaa niitä sieltä peilin kautta ellen käännä kunnolla päätä ja katso. En saa luottaa peileihin. Sinänsä pelottavaa et oon ajanu tuolla autolla yli kaks viikkoa ja huomasin sen pimeen kohdan ihan vasta. Nyt sentään tiedän sen ja osaan siihen varautua, joten sinänsä kaikki hyvin. Enkä etes ajanu vielä kolaria sen takia. Meinasin kyllä loppuviikosta ajaa, mut huomasinki sen auton sitte.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Kuulumisia

Sunnuntaina vietettiin leppoisa päivä ja käytiin koko perhe uimassa uima-altaalla. Täällä oli sen verran nätti ilma, et pitihän se käyttää hyväkseen. Mun ei ois ollu pakko lähteä mukaan jos en ois halunnu ku mulla nyt on ne viikonloput vapaat. Ajattelin kuitenki lähteä mukaan ku ei mitään muutakaan tekemistä ollut. Aurinko paisto melkeen kirkkaalta taivaalta, joten ei auttanu muu kuin kunnolla laittaa aurinkorasvaa. Meikä mun vaaleen ihon kans kärtsää heti. Nyt oon saanu sitä jo peräti vähän ruskettumaan, mut ei kyllä uskalla ulos mennä ilman aurinkorasvaa.
Uima-altaalla oli kyllä tosi kivaa! 8 vee poika oli ylpee ku se jakso kantaa mua vedessä niin ku morsianta. :)
Tämän viikon ohjelma on ollut samanlainen ku viime viikonki. Kaikki lapset on ollu samanlaisella leirillä. Tiistaina oltiin tytön kans puistossa. Oltiin eri puistossa ku viime viikolla. Täällä kyllä riittää noita puistoja. Ihan mukava että on erilaisia, niin ei tarvihe aina samaan puistoon mennä. Keskiviikkona leivottiin tytön kans omenapiirakkaa. Tehtiin sitä sen verran reilusti et perheen äiti sai viedä sitä torstaina töihin. Tyttö laitto sen verran tunnollisesti omenia piirakan päälle, et meinas loppua omenat kesken. Onneksi ostin niitä paljon. :)
Maanantaina mää tein hyydykekakkua. Se oli sinänsä aika mielenkiintoista ku täällä nyt on liivate ihan erilaista ku meillä ja sitte täältä ei saa valmista vaniljakastiketta ollenkaa. Eikä täällä ole vanilja- tai vanilliinisokeria. Mulla oli ohje, jonka mukaan yritin tehdä mut käytönnössä se meni päästä tekemiseksi. Jouduin niin paljon soveltamaan. Hyvin kyllä onnistu ja se hyyty tosi hyvin. Yritän lisätä sen mun leivontablogiin kunhan ehdin, niin voitte sitte sieltä käydä lukemassa paremmin.
Maanantai iltana käytettiin pojat parturissa. Tuli ihan erinäköisiä poikia ku lähti pitkä tukka pois. Perheen äiti sano, että pojilla ei oo koskaan ollu noin pitkää tukkaa. Ruuaksi haettiin kiinalaista ruokaa, joka oli kyllä ihan hyvää. Seuraavan yön vaan jouduin osittain valvomaan ku tuli maha ihan hirveen kipeeksi eli ilmeisesti se ei ollu mun mahalle hyvä. Perheen äiti sano, että sillä meni kans nuorempana maha aina sekasi kiinalaisesta. Siinä on joku mauste joka saattaa laittaa mahan sekasi.
Tiistaina mulla oli kuntosalille varattuna orientaatio. Siinä käytiin läpi kaikki laitteet, et miten ne toimii. Se ei kestäny kovin kauaa ku mää nyt kuitenki oon suomessa käyny salilla, niin tiedän sen periaatteen. Halusin vaan nähdä et miten niitä laitteita säädetään. Sit mulle tehtiin sellanen ohjelma, johon on määritelty sopivat painot ja säädöt mulle. Mulla piti olla ohjaajana joku Andrew mut hän ei koskaan saapunu paikalle, joten mulla oli sitte tosi mukava mun ikänen tyttö. Lopuksi se kyseli kaikkee et miks oon tänne tullu ja minkä ikänen oon. Nyt oon sit päässy vähän kiinni tohon kuntosali puoleen. Hyvä niin, että pääsee siellä käymään.
Mun aluevalvoja kävi täällä perheessä keskiviikkona. Ne tulee aina käymään sitte ku au pairi on muutaman viikon ollu perheessä. Se halus nähdä mun huoneen ja sit kyseli et miten menee, tuunko toimeen lasten kanssa, pelaako kommunikaatio äitin ja isän kanssa, tunneko olevani perheenjäsen jne. Sit allekirjotettiin työsopimus. Sit se sano, et voi olla mahdollista valita mun koulusta joku leivonta- tai ruuanlaittokurssi! VAU! Jos siellä on niin haluan ehdottomasti perinteisen amerikkalaisen leivontakurssin. Siis sellasen jossa tehdään perinteisiä amerikkalaisia leivonnaisia. Kuukauden päästä pitää valita et mitä ottaa, et siihen mennessä kyllä selviää et mitä kursseja siellä on. Toi joku leivontakurssi ois kyllä ku just mulle tehty! :)
Keskiviikkona hommattiin mulle paikallinen sosiaaliturvatunnus. Se tulee joskus parin viikon päästä postissa. Eli nyt on sitte seki hommattu. Vielä pitää vaan saada hommattua se autokoulunkirja et pääsen sitä tavaamaan.
Kuulin aluevalvojalta, et tänne on tulossa ens viikon torstaina tanskalainen au pairi, joka on melkeen saman ikänen ku mää. Täyttää tammikuussa 21. Laitoin sille tytölle sähköpostia ja kerroin että oon halukas tapaamaan sen heti ku se vaan ehtii. Sit se vastas mulle, et se ottaa muhun yhteyttä ku on kotiutunu sen verran perheeseen et ehtii tapaamaan mut. Oon ihan innoissani tästä tanskalaisesta tytöstä! Suurin osa au paireista on täällä nimittäin jotai 25 tai vanhempiaki. Mukava saada tänne joku oman ikäinen ja seki hyvä puoli ku se tulee vasta tänne, niin se ei heti oo lähdössä pois. Tympee jos johonki oikein kunnolla tutustuu ja sit se lähtee heti takasi kotimaahansa.
Keskiviikkona mulle soitti toinen suomalainen au pairi. Hän oli nyt ollu kolme viikkoa suomessa lomalla ja oli eilen lentäny tänne takas. Kävin sen kans sit syömässä ja kävellen niitten lähikaupassa. Tosi mukava tyttö, mut se lähtee suomeen jo syyskuun lopussa eli sen on enää kaks kuukautta täällä. Harmillista. Mut onneksi tää perhe ottaa uuden suomalaisen au pairin tän tytön tilalle. En oo sitte ainut suomalainen au pairi täällä. En mää tarvihe mitää suomalaista au pair ryhmää tänne. Mulle riittää se, että täällä on se yks mun lisäksi. Mukava kuitenki, että on etes yks suomalainen kaveri täällä.
Nyt täytyy lähteä hakemaan tyttöä leiriltä. Sit mennään joko puistoon tai uima-altaalle uimaan. Pitää vähän tiedustella että mitä tyttö haluais tehdä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Eka työviikko takana

Nyt onkin sitten jo eka työviikko takana. Hyvin suju. Vein lapset aamulla leirille ja nuorimman hain puolen päivän aikaan ja pojat sitte neljän aikaan. Pari tuntia sitte olin kaikkien kolmen kanssa, kunnes vanhemmat tulivat töistä. Siinä lyhyesti tää viikko, mut kerron kyllä hieman tarkemmin.
Maanantaina sain navigaattorin tohon mun autoon. Joudun niin paljo täällä ajelemaan nyt ku tuo poikien leiriki on sen verran kaukana, et en varmaan osais mennä joka paikka. Hienoa siinä navigaattorissa on se, et sen nimi on Garmin eli sen on melkeen niin ku mun. :) Tiistaina tosin eksyttiin ku lähin aamulla lapsia viemään leirille vaikka mulla oliki navigaattori. Halusin yrittää ajaa muistin varassa, mut käännyinki vahingossa liian aikasi pois tuolta yheltä tieltä. Sit rupesin jonkun matkan päästä kattomaan, et hetkinen, nyt ei näytä yhtään tutulta. Sit totesin, et nyt meillä on täysin väärä suunta ja yritin saada navigaattoria toimimaan. Se ei jostain syystä paikantanu et missä me ollaan. Sit soitin perheen äitille ja kerroin tilanteen. Se tajus et missä me ollaan ja sain sitte kyllä navigaattorinki toimimaan. Ei me pahasti oltu hukassa, mut myöhästyttiin kuitenki lasten leiriltä. Sen jälkeen oon kyllä joka kerta osannu mennä sinne. :)
Tiistaina leivoin tytön kanssa sinäaikana ku pojat olivat vielä leirillä. Tehtiin ihan perinteisiä mustikkamuffinseja, jotta pääsin vähän sinuiksi aineiden, tarvikkeiden ja uunin kanssa. Ainii, tästä tulikin mieleen, että Sirja oli kyselly ruuan hintaa täällä. Sen voin sanoa, että halvempaa ku suomessa. Hinta saattaa olla sama, mutta dollarihan on nyt sen verran heikko, että halvemmaksi tulee kuitenki. Sama homma on ravintoloissa. Sellaisen havainnon oon nyt tehny. Okei, takas leipomiseen. Muffinsit onnistu tosi hyvin. Ainaki ne oli kelvannu, kun perheen isä vei ne työpaikalle. Itse leipomisen kans meinas vaan olla vähän säheltämistä ku täällä nyt on vielä kaikki paikat mulle vähän outoja ja mua oli avustamassa kohta 4 vee tyttö. Yks kananmuna oli pitkin pöytiä ku piti välttämättä saada itse rikkoa se ja sit jauhojen mittaus oli vähän mitä oli. Opetin kyllä sitte jauhojen mittauksen ja sit meinas mennä vähän liianki tunnolliseksi. :) No, pääasia et tyttö oli onnellinen ku pääsi leipomaan. Sen kans pitää kyllä leipoa lisää, ku se todella tykkäs siitä. Keskiviikkona käytiin tytön kans puistossa. Meillä oli snackia mukana ja oli kiva syödä sitä puun alla varjossa ku ulkona oli yli 30 astetta lämmintä. Tällä viikolla onki ollu tosi lämmin. Joka päivä 30 asteen tienoilla. Keskiviikko iltana saatiin tosi myöhään sit heti kunnon ukkonen. Suomen ukkoset on pieniä tänne verrattuna. Ja se vielä lisää sitä tunnelmaa ku täällä on öisin ihan pilkko pimeetä. Oli aika makee ukkonen. Tälläkin hetkellä itseasiassa jyrisee ukkonen, et taidetaan saada täksikin illaksi ukkonen. Tänään kyllä onki ollu tosi painostava ja kostee ilma koko päivän.
Torstaina oltiin sit uima-altaalla. Siitä tyttö tykkäs hirveesti. Hienosti se osaa jo itsekin uida ja touhuta kaikkee vedessä. Siellä altaalla sain sitte poltettua itseni. Nyt näkyy kauniit uikkarin rajat selässä. Onneksi se ei kuitenkaa palanu kovin pahasti.
Yks päivä tällä viikolla ku menin ton mun auton kans tankille, niin sain kyllä todella loistavaa palvelua. Tai no, en nyt tiedä että kannattako siitä olla ylpee. Näytin varmaan jo valmiiksi niin tyhmältä etten varmana osaa tankata, ku en kerenny etes nousta autosta ylös ku mun ikkunaan koputettiin ja joku 50+ mies (joka oli onneksi kuitenki huoltsikan työntekijä) otti mun kortin ja kysy että mitä bensaa laitetaan. Menin sit näyttämään sen bensan ku en muistanu sen numeroo, muistin vaan et se on vasemman puoleinen. Jäin sit siihen viereen seisomaan ku se tankkas, niin sit se sano mulle, et mee autoon istumaan ja ota rennosti. Mää olin, et okei, mennään vaan. Menin sit autoon istumaan ja tää sit rupes pesemään mun etu- ja takatuulilasin vaikka en sitä ees pyytäny. Tyhmänä sitte istuin autossa ja ootin et se oli hoitunu hommansa ja toi kuitin mulle. Ku kerroin tästä perheen vanhemmille, niin ne oli ihan ihmeissään. Ei siinä huoltsikalla oo kuulemma mihin elämään ollu tommosta palvelua. Eli en oo varma, et osaanko vieläkää hoitaa sitä tankkaus hommaa ku en vieläkää saanu tankata ite. No, ei se kyllä näyttäny kovin vaikeelta et eiköhän se hoidu. :)
Torstai iltana mulla oli treffit sen saman brasillialaisen tytön kans, jonka tapasin sunnuntaina mun ekassa au pair tapaamisessa. Oltiin sovittu et mennään yhdessä Art Fairiin. Se on sellanen taidetapahtuma täällä keskustassa, joka kestää muutaman päivän ja järjestetään joka vuosi samaan aikaan. Suurin osa keskustan kaduista on suljettu ja ne oli ihan täynnä kaikenlaisia kojuja, joissa oli esillä erilaista taidetta. Kaikista jännin oli sellanen taiteilija, joka tekee muotokuvia ihmisistä ja ne näyttää ihan oikeilta ihmisiltä. Se oli aika uskomatonta, et miten aidon näkösiä ne oli. Itseasiassa se oli jopa pelottavaa. Se tekee niihin joka ikisen pikku rypyn, suonen ja kynnen kolhun. Sillon torstaina tosiaan olin kolmen muun au pairin kanssa siellä Art Fairissa. Kaks oli brasilliasta ja yks ranskasta. Tosi mukavia olivat. Kaikki vaan huomattavasti vanhempia ku mää. Ne oli jotai 25+ kaikki. Ne kysy heti mua baariin niitten kans tänä viikonloppuna, mut en vielä innostunu. Ens viikonloppuna ehkä sitte ku sillon on yhden intialaisen au pairin synttäribileet, joka tosin täyttää 27. Suomessa lähtisessä luulin, että oon tosi vanha au pairiksi ku kaikki tuntu olevan sen kaks vuotta nuorempia. Täällä en kyllä todellakaa oo mikään vanha ku en etes oo vielä täysikänen. 21 on amerikassa täysikänen. Yhteen baariin pääsee sisälle 18 vuotiaat, mut sit jos on alle 21, niin sulle ei myydä juomista. Okei, mut takasi siihen Art Fairiin. Kierreltiin siellä eri kojuja ja sit löydettiin sellanen koju, joka möi erilaisia korviksia. Sellasia tosi makeita, joihin ei tarvitse tehdä reikiä. Meikä heti innostu niistä ku mulla ei reikiä ole, eikä mulla oo koskaan ollu korvissa mitään. Ostin sitten neljä semmosta. Nyt mulla sitte on ollu vähän totuttelmista et mun korvissa on jotai. :) Nää on kyllä aika makeet. :) Perjantai iltana kävin sitte Art Fairissa tän perheen äidin kans. Lapset jäi isän kanssa kotiin ku oli niin tuhottoman kuuma, ettei niitä kannattanu roudata sinne. Kierreltiin siellä muutama tunti ja sit mentiin ravintolaan syömään. Sieltä videovuokraamon kautta kotiin, lapset nukkumaan ja leffan kimppuun. Oli kyllä ihan hyvä leffa, vaikka en ihan kaikkee siitä ehtiny tajuumaan. Vaatii nimittäin hieman treenausta tää mun kielitaito. :)
Tiistaina kävin vapaa-ajalla ekaa kertaa siellä salilla, jonne mulla on jäsenyys. Olin yksin enkä oikein tajunnu niitä kaikkia laitteita. Ja lisäksi mulla oli aikaa tosi vähän, niin en sitte joutanu niitä värkkämään sen kummemmin. Tein vaan sellasen pika katselmuksen ja sit tänään käytiin perheen äitin kanssa vähän tarkemmin kattomassa. Se sali on kyllä tosi kiva. Se on tossa 10 minsan ajomatkan päässä ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen saman katon alta ja kaikenlisäksi mun jäsenyyteen kuuluu vaikka ja mitä ilmatteeksi tai ainaki tosi halvalla. Siellä on kunnon kuntosali, sisäjuoksurata, uima-altaat, kunnon pukuhuoneet ja suihkut, sauna (ajattele! ja siellä saa jopa heittää löylyä ku siellä on löylysanko ja -kauha), lasten leikkipaikka, jonne ne voi ihan huoletta jättää siks aikaa ku ite treenaa ja paljon erilaisia jumppia. Ens viikolla mulla on sitte tiistaina varattuna esittelykierrosaika sinne kuntosalin puolelle. Siinä ne käy perusteellesti läpi ne kaikki laitteet. Sit pääsee taas mun kielitaito treeniin. Torstaina ajattelin et jos kävisin kokeilee spinningiä. Jäsenet saa mennä millon vaan yhden kerran kokeilemaan 5 dollarilla. Oon kyllä tosi innoissani siitä salista! Kuhan pääsen sen kans sinuiksi, niin tuun todennäköisesti käymään siellä aika usein. Lisäksi täällä on tosi hyvät mahdollisuudet käydä juoksemassa ulkona. Omalta pihalta lähtee heti tosi hyvä hiekkatie ja sit ihan tossa lähellä on sellanen metsäreitti tehty lenkkeilyä varten. Tosin ajattelin kyllä, et taitaa juokseminen jäädä odottamaan sitä, et täällä viilenee ilmat. Kävin nimittäin torstaina 10 aikaan aamulla juoksemassa ja meenasin kuolla kuumuuteen. Täällä oli jo sillon 30 astetta lämmintä. Kävin puolen tunnin lenkin, mikä oli kyllä ihan hyvä, enempää en varmaan ois siinä kuumuudessa jaksanu. Kyllähän se juokseminen onnistuu, jos menee tosi aikasi aamulla tai tosi myöhään illalla, mut pääsääntösesti mää haluan nukkua siihen aikaan. :)
Torstaina lapset sai kauan toivoman jätti trampoliinin. Kyllä ne oli innoissaan! Mua vähän harmittaa ku en ollu näkemässä sitä ku ne pääs ekaa kertaa siinä hyppimään. Olin nimittäin siellä Art Fairissa just sillon. Trampoliini onki nyt ollu tosi kovalla käytöllä. Kuumuuden takia ei vaan oo pystyny hyppimään ku vähän aikaa kerrallaan.
Tänään täällä on keskimmäisen pojan 6 vee synttärit. Mitään sen kummempia juhlia täällä ei ole. Käytiin ostamassa kaupasta perinteinen amerikkalainen täytekakku, joka suomalaisittain on kaukana oikeesta kakusta. Se on tosi äklö makeeta ja en ainakaa hirveesti siitä innostunu. Sanoinki sit kakkupöydässä, et mää teen teille kyllä vielä oikeen kunnon täytekakun tässä joskus.
Lasten kanssa tuun kyllä hyvin toimeen. Ei oo mitään sen kummempia ongelmia ilmenny. Enimmäkseen oon tytön kanssa kahdestaan ja sen kans on kyllä kiva touhuta kaikkee ku se on tosi sulonen. Pojatki on kyllä ihania ja tosi auttavaisia ku vaan osaa oikein pyytää.
Perheen vanhemmat on aivan mahtavia! Niitten kans tuskin tulee mitään suurempia ongelmia. Tullaan nimittäin tosi hyvin toimeen.
Autolla ajo sujuu jo tosi hyvin. Enää ei oo automaatin kans ongelmia (voisinko mää saada automaatin sitte ku tuun suomeen;)). Liikennesäännötki oon oppinu ja tosi hyvin ja oon ihan varma, et mun ei kannata antaa ajaa yksin vähään aikaan ku tuun suomeen. Onnistun kyllä heti aiheuttamaan kolarit, ku täällä on niin kummallisia liikennesääntöjä meihin verrattuna.
Tällä viikolla ilmotettiin mut opiskelijaksi sinne kouluun, jonne meen syksyllä. Se alkaa 2.9. ja mulla on orientaatio sinne joskus elokuun puolessa välissä. Sit alkaaki taas opiskelu. Tosin ei mulla oo ku max kolme tuntia viikossa. :) Et tuskin se hirveen rankaksi käy.
Täällä on kyllä aivan älyttömän halpaa. Mulle tilattiin amerikkkalainen cosmopoltin vuodeksi ja makso 18 dollaria eli jotai 12 euroo. Sit kaikki leivontatarvikkeet on ihan älyttömän halpoja. Perjantaina löysin sieltä Art Fairilta kaks tosi hyvää amerikkalaista leivontakirjaa. Toisessa on perinteisiä amerikkalaisia leivonnaisia ja toisessa kaikkia suklaajuttuja. Maksovat peräti yhteensä 9 dollaria eli jotai 6 euroo ja toinen kirjoista on tosi paksu ja molemmat on tosi uusia eli ei mitää vanhoja painoksia. Tiedetään, mulla on jo liikaa leivontakirjoja, mutta en voi vastustaa niitä ku ne on niin älyttömän halpoja ja niitä on kiva lukee. :) Oon nyt ollu täällä kaks viikkoo ja mulla on kaks leivontakirjaa eli viikko/kirja tahti on menossa. Toivottavasti ei jatku samanlaisena, nimittäin muuten mulla on iso ongelma saada ne suomeen. Ja vaikka saisinki ne suomeen, niin sitte joutusin heti mennä ostamaan isompaa kirjahyllyä. No, katsotaan miten tää tästä kehittyy. :)

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Oho! Tässä on mennyt jo viikko...

Eka viikko USA:ssa ja eka viikonloppu perheessä on jo takana. Meneepäs aika nopeesti. On ollu sen verran hulinaa, että ei oo etes ehtiny tänne kirjoittamaan. No, nyt yritän tähän vähän purkaa viime viikkoa.
Maanantai tosiaan oli se mun lentopäivä. Sillon lensin jonkun 10 tuntia. Mulla oli vaihto Franfurtissa. Kaiken kaikkiaan kesti 12 tuntia päästä New Yorkiin asti. Ihan hyvin meni lennot. Molemmat lennot oli ihan ajallaan. New Yorkissa kestiki sitte joku kaks tuntia päästä pois kentältä. Sinä aikana ku lentoemot jako niitä lappuja joihin pitää täyttää omat tiedot ja kertoa mitä on matkatavaroissa, olin ilmeisesti nukkunu tai jotai ku en saanu niitä lappuja. Mulla ei ollu aavistustakaa et sellaset laput pitää edes olla, joten en osannu niitä kaivata. Meinas iskee paniikki ku olin lähdössä koneesta ja kuulin parilta suomalaiselta et tämmöset laput pitää olla. Sain ne sitte onneksi aika helposti, mut siinä meni sitte aikaa ku rupesin täyttämään niitä koneen ulkopuolella, vaikka ihan hyvin oisin voinu täyttää ne 8 tunnin lennon aikana. New Yorkin kentällä oli älyttömät jonot viisumisedän luokse. Ja sitte vielä jonotettiin matkatavaroitten kans eri jonossa. Au Pair in American työntekijät oli heti siinä ulkona vastassa ja lähdettiin pienellä bussilla saksalaisten kans kohti Stamfordia. Matka kesti jonkun 45 min. Sänkyyn asti pääsin vasta puolen yön aikaan (siis paikallista aikaa) ja olin heränny suomen aikaa kello 3 maanantai aamuna, joten vähän väsytti. Mun toinen huonetoveri oli jo siellä, mut sillä toisella oli lento myöhässä joku kolme tuntia, niin se tuli sit joskus 3 aikaan yöllä sinne huoneeseen ja meidät nostettiin ylös 7 aikaan, joten ei kovin paljoa unta. Tiistai oliki sitte aika rankka päivä ku aikaero paino ja edellisenä yönä nukuttu huonosti.
Meitä oli siellä orientaatiossa joku 200 ja mää olin ainut suomalainen ja pohjoismaalainen! Saksalaisia oli varmaan melkeen 150 ja loput brasilliasta ja sit oli muutamia thaimaasta, etelä-afrikasta jne. Mun molemmat huonetoverit oli saksalaisia. Se oli kauheeta saksan pakkosyöttöä. En osaa sanaakaa saksaa, joten en ymmärtäny mitää mitä ne puhu. Oli tosi kivaa. No, kyllä ne kuitenki välillä puhu englantia et mää etes jotai ymmärsin.
Selkä oli kyllä tosi kovilla ku me vaan istuttiin ja istuttiin luennoilla. Tiistaina ja keskiviikkona joku 8 tuntia/päivä ja sit torstaina joku 5 tuntia. Ihan mielenkiintoisia juttuja niillä oli ja meidän "opettaja" oli tosi mukava, mut ei ihan aina jaksanu oikein keskittyä siihen et kuuntelee englantia. Ymmärsin hyvin ku vaan jaksoin keskittyä siihen et mitä se sano. Sit jos ajatus rupes harhailee, eikä jaksanu keskittyä, niin meni kaikki ohi ja lujaa. :)
Keskiviikko oli siellä ehdottomasti paras päivä. Sillon illalla käytiin nimittäin New Yorki kierroksella. Käytiin WTC:n raunioilla, päästiin poseeramaan paikallisten palomiesten kans, käytiin Top of the Rock tornissa kattomassa huikeita näköaloja (kerroksia 69), nähtiin vapauden patsas ja käytiin niillä kaduilla jotka näkyy aina telkkarissa. Kauheet mainokset, paljon erilaisia valojuttuja ja hirveesti ihmisiä. Oli siistiä! :) Vaikka siellä oli tosi kivaa, niin en kyllä haluais viettää vuottani siellä. Oon onnellinen siitä, et mulla on vähän rauhallisempi paikka. :)
Torstai iltana sitte lensin tänne perheen luo. Perheen äiti oli vastassa mua Detroitin lentokentällä. Isä oli jääny kotiin ja perheen lapset oli isovanhempien kans näitten Kanadan mökillä, joten sain hyvin pehmeän laskeutumisen. Näin lapset vasta sunnuntaina ekan kerran, kun he kotiutuivat mökiltä. Oltiin siis viikonloppu vanhempien kans kolmistaan. Tosin lauantaina tänne tuli Emman (perheen tyttö) kummit lapsensa kanssa, jotka oli täällä päin lomilla. He lähtivät tänä aamuna.
Perjantaina purin tavarani, joissa ei kyllä ollu paljoa purkamista ja toi mun iso vaatekaappi nauraa mun vaatteille ku niitä on niin vähän. :) Perheen äiti teki perjantain töitä kotoa, joten se oli sit jonkun verran mun kaverina. Käytiin sit iltapäivällä kaupassa ja pääsin ekaa kertaa ajamaan mun hienolla autolla! Se on aika iso, mut ei läheskää niin iso ku tän perheen äitin auto. Näin sen auton eilen ja meinasin oikeesti saada sydärin! Mua oli kyllä varoitettu, mut en mää silti uskonu et se on noin iso! Onneks mun ei tartte ajaa sitä. :) No, mut palataan takasi mun autoon. Koska se on jotai puol vuotta vanha, niin siitähän löytyy kaikki hienoukset. Hirveesti kaikkia nappuloita ja vipuja. Sit siinä on sellanen systeemi, et ku mää laitan virtalukkoon omat avaimet, niin se säätää mulle penkin, ratin ja peilit oikein, jos joku muu on ajanu sitä autoa. Cool! Se on automaattivaihteinen, joten hieman vaati treeniä sillä ajaminen. Nyt sujuu jo ihan hyvin ku oon ajanu tosi paljon viikonloppuna. Täällä on joitaki tosi kummallisia liikennesääntöjä, jotka hämää mua hirveesti. Esim. joissaki tilanteissa saa kääntyä oikeelle päin punaista ja sit sulkuviivan saa ylittää! Onneksi mulla on kuitenki melkeen kolme kuukautta aikaa treenata ajamista. Siihen mennessä mun pitää olla suorittanu paikallinen ajokortti.
Perjantaina käytiin laittamassa mut jäseneksi tonne kuntosalille ja lauantaina käytiin avaamassa paikallinen pankkitili. Tänään ois tarkotus käydä hakemassa mulle paikallinen sosiaaliturvatunnus ja ilmoittamassa et ajan paikallisen ajokortin. Perjantaina käytiin sit iltapäivällä shoppailemassa mulle vaatteita ku niitä tosiaan tuli tosi vähän mukana. Mikä oli tosi hyvä juttu! Täällä on tosi halpaa meikäläisittäin. Esim. hyvät farkkushortsit sain 17 dollarilla eli noin 12 eurolla! Ihan illalla käytiin sit italialaisessa syömässä perheen isän ja äitin kans. Oli helppo käydä ku ei oo lapsia. Täällä vahemmat onki sanonu et oli tosi kummallista olla ilman lapsia ku ne ei oo ollu ilman niitä yli kahdeksaan vuoteen! Lauantaina tehtiin sitte porukalla ruokaa näitten Emman kummien kans.
Sunnuntaina mulla oli ekat treffit mun aluevalvojan ja muitten au pairien kans. Siellä ei ollu läheskää kaikkia au paireja ku se oli vaan sellanen pieni picnic. Oli mukava päästä näkemään muitaki. Siellä oli yks tosi mukava brasilialainen tyttö, jonka kanssa on tarkoitus olla enemmänki tekemisissä. Se innostu heti ku se kuuli, et mää oon suomesta. Se on ollu täällä nyt kolme kuukautta. Mää innostuin siitä ku kuulin, et miten huono englanti sillä oli ollu kolme kuukautta sitte. Innostuin siitä, et määhän oon hyvä englannissa! Meillä on nyt englanti aikalailla samalla tasolla ja se on ollu täällä kolme kuukautta, mää viikon. Oli tosi mukava tyttö ja sitä on tarkotus tavata tällä viikolla. Sit aattelin et jos tällä viikolla vois käydä salilla ekan kerran ja sais leivottua jotain pientä. Pitää vähän päästä kokeilee näitä amerikkalaisia leivontavälineitä ja -aineita et jotai pientä vaan kokeilis enste.
Eilen tosiaan sit illalla näin lapset. Tosi sulosia! Emma on aivan paras! Alex on tosi kova puhumaan ja varsinki nyt ku se oli ollu viikon poissa vanhempien luota. Olin ollu Alexin kans jonkun tunnin ku sit ruettiin syömään hyvää grilliruokaa ja sen oli ihan pakko päästä mun viereen. Mikään muu paikka ei kelvannu millään. Pukas on sit kaikista hiljasin ja enemmän omissa oloissaan. Tämän ja ens viikon kaikki lapset on päiväleirillä. Eli mun tehtävänä on viedä ja hakee ne sieltä. Kaikki lapset voi viedä samalla kyydillä, mut sitte Emma pitää hakee 12 aikaan pois ja pojat 4 aikaan. Emman leiri on ihan lähellä mut poikien leirille on joku 30 kilsaa, et pääsen ainaki ajamaan autolla. Kohta tänne tulee tän perheen entinen au pair neljän vuoden takaa. Se asuu tässä ihan lähellä miehesä kanssa. Löysi täältä miehen ja meni viime vuonna naimisiin. Nyt ne on ostanu talon tosta läheltä. Se haluaa ehdottomasti näyttää mulle paikkoja ja tutustua muhun. Tosi kivaa!
Ainii, sit olin tosiaan päässy sinne kouluun! Eli tampereen ammattikorkeeseen opiskelemaan tradenomiksi. Tänään tai huomenna pitäs tulla postia kotoa ja siellä on sit niitä lappuja joita pitää laittaa eteenpäin. Lykkään sitä vuodella ja katson sitte vuoden päästä et meenkö sinne vai en. Ompahan ainaki joku paikka mihin mennä sit ku tulee täältä. Sinne oli joku 1200 hakijaa ja joku 115 oli valittu! Eli aika hyvin pärjäsin! :)
Ainii, sit vielä tästä selästä. Se oli tosiaan sillon luennoilla tosi kovilla ja särkylääkkeitä söin. Nyt on menny taas paremmin eikä oo tarvinnu syödä särkylääkkeitä.
Perheen kanssa tuun tosi hyvin toimeen! Vanhemmat on aivan mahtavia tyyppejä! Ne on heti ottanu mut perheenjäseneksi ja oon jo tosi hyvä kaveri niitten kans. Niille voi kyllä kertoa ihan kaiken. Eli loistavasti menee! :)

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Huomenna kaikki alkaa

Huomenna tosiaan on se kauan odotettu lähtöpäivä. Kummallisinta tässä on se, että mua ei jännitä juuri yhtää. En ymmärrä et missä on vika! No, eiköhän se tässä illan päälle rupee jännittämään. Aamulla lähetään joskus neljän aikaan ajamaan lentokentälle päin ja sit 13.40 lähtee kone suomen kamaralta. Eniten mua pelottaa mun selän puolesta. Mulla on sen kans ongelmia, et saa nähä miten pärjään sen kans 12 tunnin lentomatkustamisen ja sit vielä tyyliin 6 tunnin automatkan meiltä kentälle. Onneksi särkylääkkeet on keksitty. :)
Laukut on jo käytännössä pakattu. Enää puuttuu jotai pientä kuten hammasharjaa ja semmosta.
Perheen kanssa ollaan koko ajan mailailtu ja ne odottaa jo innolla mua sinne. Kiva mennä ku tietää että mua ollaan sinne odotettu. :) Torstai iltana lennän sitte sinne perheeseen. Se on suomen aikaa jo perjantain puolella ku oon perheessä. Mut kirjottelen sitte lisää ku oon amerikassa. Kerron sitte et millasta oli orientaatiossa. :)