maanantai 14. heinäkuuta 2008

Oho! Tässä on mennyt jo viikko...

Eka viikko USA:ssa ja eka viikonloppu perheessä on jo takana. Meneepäs aika nopeesti. On ollu sen verran hulinaa, että ei oo etes ehtiny tänne kirjoittamaan. No, nyt yritän tähän vähän purkaa viime viikkoa.
Maanantai tosiaan oli se mun lentopäivä. Sillon lensin jonkun 10 tuntia. Mulla oli vaihto Franfurtissa. Kaiken kaikkiaan kesti 12 tuntia päästä New Yorkiin asti. Ihan hyvin meni lennot. Molemmat lennot oli ihan ajallaan. New Yorkissa kestiki sitte joku kaks tuntia päästä pois kentältä. Sinä aikana ku lentoemot jako niitä lappuja joihin pitää täyttää omat tiedot ja kertoa mitä on matkatavaroissa, olin ilmeisesti nukkunu tai jotai ku en saanu niitä lappuja. Mulla ei ollu aavistustakaa et sellaset laput pitää edes olla, joten en osannu niitä kaivata. Meinas iskee paniikki ku olin lähdössä koneesta ja kuulin parilta suomalaiselta et tämmöset laput pitää olla. Sain ne sitte onneksi aika helposti, mut siinä meni sitte aikaa ku rupesin täyttämään niitä koneen ulkopuolella, vaikka ihan hyvin oisin voinu täyttää ne 8 tunnin lennon aikana. New Yorkin kentällä oli älyttömät jonot viisumisedän luokse. Ja sitte vielä jonotettiin matkatavaroitten kans eri jonossa. Au Pair in American työntekijät oli heti siinä ulkona vastassa ja lähdettiin pienellä bussilla saksalaisten kans kohti Stamfordia. Matka kesti jonkun 45 min. Sänkyyn asti pääsin vasta puolen yön aikaan (siis paikallista aikaa) ja olin heränny suomen aikaa kello 3 maanantai aamuna, joten vähän väsytti. Mun toinen huonetoveri oli jo siellä, mut sillä toisella oli lento myöhässä joku kolme tuntia, niin se tuli sit joskus 3 aikaan yöllä sinne huoneeseen ja meidät nostettiin ylös 7 aikaan, joten ei kovin paljoa unta. Tiistai oliki sitte aika rankka päivä ku aikaero paino ja edellisenä yönä nukuttu huonosti.
Meitä oli siellä orientaatiossa joku 200 ja mää olin ainut suomalainen ja pohjoismaalainen! Saksalaisia oli varmaan melkeen 150 ja loput brasilliasta ja sit oli muutamia thaimaasta, etelä-afrikasta jne. Mun molemmat huonetoverit oli saksalaisia. Se oli kauheeta saksan pakkosyöttöä. En osaa sanaakaa saksaa, joten en ymmärtäny mitää mitä ne puhu. Oli tosi kivaa. No, kyllä ne kuitenki välillä puhu englantia et mää etes jotai ymmärsin.
Selkä oli kyllä tosi kovilla ku me vaan istuttiin ja istuttiin luennoilla. Tiistaina ja keskiviikkona joku 8 tuntia/päivä ja sit torstaina joku 5 tuntia. Ihan mielenkiintoisia juttuja niillä oli ja meidän "opettaja" oli tosi mukava, mut ei ihan aina jaksanu oikein keskittyä siihen et kuuntelee englantia. Ymmärsin hyvin ku vaan jaksoin keskittyä siihen et mitä se sano. Sit jos ajatus rupes harhailee, eikä jaksanu keskittyä, niin meni kaikki ohi ja lujaa. :)
Keskiviikko oli siellä ehdottomasti paras päivä. Sillon illalla käytiin nimittäin New Yorki kierroksella. Käytiin WTC:n raunioilla, päästiin poseeramaan paikallisten palomiesten kans, käytiin Top of the Rock tornissa kattomassa huikeita näköaloja (kerroksia 69), nähtiin vapauden patsas ja käytiin niillä kaduilla jotka näkyy aina telkkarissa. Kauheet mainokset, paljon erilaisia valojuttuja ja hirveesti ihmisiä. Oli siistiä! :) Vaikka siellä oli tosi kivaa, niin en kyllä haluais viettää vuottani siellä. Oon onnellinen siitä, et mulla on vähän rauhallisempi paikka. :)
Torstai iltana sitte lensin tänne perheen luo. Perheen äiti oli vastassa mua Detroitin lentokentällä. Isä oli jääny kotiin ja perheen lapset oli isovanhempien kans näitten Kanadan mökillä, joten sain hyvin pehmeän laskeutumisen. Näin lapset vasta sunnuntaina ekan kerran, kun he kotiutuivat mökiltä. Oltiin siis viikonloppu vanhempien kans kolmistaan. Tosin lauantaina tänne tuli Emman (perheen tyttö) kummit lapsensa kanssa, jotka oli täällä päin lomilla. He lähtivät tänä aamuna.
Perjantaina purin tavarani, joissa ei kyllä ollu paljoa purkamista ja toi mun iso vaatekaappi nauraa mun vaatteille ku niitä on niin vähän. :) Perheen äiti teki perjantain töitä kotoa, joten se oli sit jonkun verran mun kaverina. Käytiin sit iltapäivällä kaupassa ja pääsin ekaa kertaa ajamaan mun hienolla autolla! Se on aika iso, mut ei läheskää niin iso ku tän perheen äitin auto. Näin sen auton eilen ja meinasin oikeesti saada sydärin! Mua oli kyllä varoitettu, mut en mää silti uskonu et se on noin iso! Onneks mun ei tartte ajaa sitä. :) No, mut palataan takasi mun autoon. Koska se on jotai puol vuotta vanha, niin siitähän löytyy kaikki hienoukset. Hirveesti kaikkia nappuloita ja vipuja. Sit siinä on sellanen systeemi, et ku mää laitan virtalukkoon omat avaimet, niin se säätää mulle penkin, ratin ja peilit oikein, jos joku muu on ajanu sitä autoa. Cool! Se on automaattivaihteinen, joten hieman vaati treeniä sillä ajaminen. Nyt sujuu jo ihan hyvin ku oon ajanu tosi paljon viikonloppuna. Täällä on joitaki tosi kummallisia liikennesääntöjä, jotka hämää mua hirveesti. Esim. joissaki tilanteissa saa kääntyä oikeelle päin punaista ja sit sulkuviivan saa ylittää! Onneksi mulla on kuitenki melkeen kolme kuukautta aikaa treenata ajamista. Siihen mennessä mun pitää olla suorittanu paikallinen ajokortti.
Perjantaina käytiin laittamassa mut jäseneksi tonne kuntosalille ja lauantaina käytiin avaamassa paikallinen pankkitili. Tänään ois tarkotus käydä hakemassa mulle paikallinen sosiaaliturvatunnus ja ilmoittamassa et ajan paikallisen ajokortin. Perjantaina käytiin sit iltapäivällä shoppailemassa mulle vaatteita ku niitä tosiaan tuli tosi vähän mukana. Mikä oli tosi hyvä juttu! Täällä on tosi halpaa meikäläisittäin. Esim. hyvät farkkushortsit sain 17 dollarilla eli noin 12 eurolla! Ihan illalla käytiin sit italialaisessa syömässä perheen isän ja äitin kans. Oli helppo käydä ku ei oo lapsia. Täällä vahemmat onki sanonu et oli tosi kummallista olla ilman lapsia ku ne ei oo ollu ilman niitä yli kahdeksaan vuoteen! Lauantaina tehtiin sitte porukalla ruokaa näitten Emman kummien kans.
Sunnuntaina mulla oli ekat treffit mun aluevalvojan ja muitten au pairien kans. Siellä ei ollu läheskää kaikkia au paireja ku se oli vaan sellanen pieni picnic. Oli mukava päästä näkemään muitaki. Siellä oli yks tosi mukava brasilialainen tyttö, jonka kanssa on tarkoitus olla enemmänki tekemisissä. Se innostu heti ku se kuuli, et mää oon suomesta. Se on ollu täällä nyt kolme kuukautta. Mää innostuin siitä ku kuulin, et miten huono englanti sillä oli ollu kolme kuukautta sitte. Innostuin siitä, et määhän oon hyvä englannissa! Meillä on nyt englanti aikalailla samalla tasolla ja se on ollu täällä kolme kuukautta, mää viikon. Oli tosi mukava tyttö ja sitä on tarkotus tavata tällä viikolla. Sit aattelin et jos tällä viikolla vois käydä salilla ekan kerran ja sais leivottua jotain pientä. Pitää vähän päästä kokeilee näitä amerikkalaisia leivontavälineitä ja -aineita et jotai pientä vaan kokeilis enste.
Eilen tosiaan sit illalla näin lapset. Tosi sulosia! Emma on aivan paras! Alex on tosi kova puhumaan ja varsinki nyt ku se oli ollu viikon poissa vanhempien luota. Olin ollu Alexin kans jonkun tunnin ku sit ruettiin syömään hyvää grilliruokaa ja sen oli ihan pakko päästä mun viereen. Mikään muu paikka ei kelvannu millään. Pukas on sit kaikista hiljasin ja enemmän omissa oloissaan. Tämän ja ens viikon kaikki lapset on päiväleirillä. Eli mun tehtävänä on viedä ja hakee ne sieltä. Kaikki lapset voi viedä samalla kyydillä, mut sitte Emma pitää hakee 12 aikaan pois ja pojat 4 aikaan. Emman leiri on ihan lähellä mut poikien leirille on joku 30 kilsaa, et pääsen ainaki ajamaan autolla. Kohta tänne tulee tän perheen entinen au pair neljän vuoden takaa. Se asuu tässä ihan lähellä miehesä kanssa. Löysi täältä miehen ja meni viime vuonna naimisiin. Nyt ne on ostanu talon tosta läheltä. Se haluaa ehdottomasti näyttää mulle paikkoja ja tutustua muhun. Tosi kivaa!
Ainii, sit olin tosiaan päässy sinne kouluun! Eli tampereen ammattikorkeeseen opiskelemaan tradenomiksi. Tänään tai huomenna pitäs tulla postia kotoa ja siellä on sit niitä lappuja joita pitää laittaa eteenpäin. Lykkään sitä vuodella ja katson sitte vuoden päästä et meenkö sinne vai en. Ompahan ainaki joku paikka mihin mennä sit ku tulee täältä. Sinne oli joku 1200 hakijaa ja joku 115 oli valittu! Eli aika hyvin pärjäsin! :)
Ainii, sit vielä tästä selästä. Se oli tosiaan sillon luennoilla tosi kovilla ja särkylääkkeitä söin. Nyt on menny taas paremmin eikä oo tarvinnu syödä särkylääkkeitä.
Perheen kanssa tuun tosi hyvin toimeen! Vanhemmat on aivan mahtavia tyyppejä! Ne on heti ottanu mut perheenjäseneksi ja oon jo tosi hyvä kaveri niitten kans. Niille voi kyllä kertoa ihan kaiken. Eli loistavasti menee! :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Tosi kiva kuulla että siellä menee hyvin! Oon käynyt vähän väliä vilkuilemassa että joko olisit kirjoitellut kuulumisia :D Oliko sun perhe siellä minkä maalainen? Oot varmaan aiemmin sen jo kertonut, mutta ei ehdi millään selata kaikkia tekstejä. Ja minkä hintasta siellä on noin niinkuin muuten, esim ruoka kaupassa ja ravintoloissa?

Virpi kirjoitti...

Joo, olen minakin mielissani etta noinkin ihanan perheen loysin. :) Tokihan vaikka nyt tuntuu kaikki hyvalta voi yllatyksia tulla matkan varrella vastaan, mutta ei niista kannata valittaa. Ei ne kaikki paivat mene aina niin hyvin. Vakisinkin tulee paskoja paivia. ;) Mutta paa'asia etta hengissa selvitaan ja kokemusta rikkaampana taas jalleen kerran.
Ihanaa et oot kotiutunut perheeseen! Sain sen sun mailis tonne msn osotteelle. Harvemmin kayn sita lukemassa niin oli vahan yllatys kun sinne olit kirjottanu. :P hehe.. Mut koittelehan tosiaan kirjotella sita mailia sitten jossain vaiheessa! Ei kiiretta.. =)
Ja toki saat tulla kaymaan sitten siella perheessa. ;) Ilomielin otan vastaan vieraita. x) Btw. otin yhteytta niihin muihin auppareihin, eilen pistin sahkopostia. Yks vastas etta han kirjottaa uuden mailin ja pistaa kuvia tulemaan sielta Key Biscayne alueelta! Arvaa odotanko sita mailia! Ja tanaan, TANAAN, pitais tulla kuvia perheesta.. :D Ja kaikenlisaksi mulla on vapaapaiva etta JEEE.. x)

Onnee ja pida hauskaa.. ;)