Kiireellinen viikko

Tää viikko on todellaki ollu kiireellinen. Veljeni oli täällä perjantaihin asti ja hänen kanssaan käytiin tosi monessa paikassa ja koko ajan melkeen oltiin menossa. Viikonloppuna onki kyllä tullu nukuttua siihen malliin, et tais jäädä viikolla unet vähän vähille.

Maanantaina käytiin aamulla salilla. Veljeni halus, että näytän sille vähän et miten ne jutut toimii ja mää sain memberinä viedä vieraan kolme kertaa ilmatteeksi. Tytön päästyä koulusta lähdettiin ostamaan ipodia. Veljeni halusi saada kans ipodin ku mää sain sen täällä niin halvalla. Illaksi tehtiin treffit puolalaisen au pairin kanssa downtowniin. Sieltä jatkettiin myöhemmin matkaa tapaamaan espanjalaista yhteen kahvilaan ja sattumalta sinne tuli tää saksalainen kavereidensa kanssa, jonka kanssa olin orientaatiossa yhtäaikaa. Sit meitä oliki 8 hengen porukka. Sieltä lähdettiin pelaamaan biljardia ja mää olin kuolla väsymykseen. Kello oli yli puolen yön ku pääsin kotiin asti ja varmaan yli puol 1 ennen ku olin sängyssä. Aamulla meinas olla rankka ylös nousu.

Tiistaina selvisin ku selvisinki koulusta, vaikka väsymys meinas kyllä olla todella paha. Iltapäivällä lähettiin tytön kanssa käymään ostarissa. Tyttö tykkää siitä leikkipaikasta siellä, joten hän lähti hyvin mielellään meidän kanssa sinne shoppailee. Mää sain ostettua viimeset asusteet mun halloween pukuun, joten sain kaiken kuntoon sunnuntaita varten. Illalla mentiin leffaan. Käytiin kattoo joku jonka piti olla komedia, mut en nyt oikee tiiä mitä se oli. Ei se ollu kovin hyvä, mut menettelee. Pääsi mun veliki vähän leffan makuun, ku lauantaina hän oli vähän yli väsynyt ja siinä leffassa oli aika vaikee sanasto. Komedioissa on yleensä helpoin sanasto. Leffan jälkeen olin todellaki valmis nukkumaan.

Keskiviikkona aamusta oltiin kotona ku mun oli pakko tehdä läksyt kouluun ja vähän opiskella ku meillä oli torstaina eka iso koe. Iltapäivällä lähettiin käymään keskustassa valosaan aikaan. Ei oltu vielä käyty ku pimeellä siellä. Käytiin Michigan kaupassa ja sit kierreltiin vähän ympäriisä ja lopuksi mentiin kahvilaan. Tyttö sai sieltä haluamansa mehun ja oli hyvin onnellinen. Illalla mentiin mun spinningiin. Veljeniki lähti kokeilee sitä, vaikka meinas jo etukäteen ettei varmana tykkää siitä. Eikä kyllä tykännykää, mut sen ei tarvihe olla menossa toista kertaa. :) Spinningin jälkeen nähtiin saksalaista, joka on eri järjestö ku mää ja suomalaista au pairia keskustassa. Mentiin voileipä/salaatti paikkaan syömään.

Torstaina meillä oli koulussa kokeet ja ne oli aika helpot. Tai ainaki luulen niin. Lähin ekana joskus reilu puolen tunnin jälkeen ja muut oli tehny ehkä puolet siitä ku vähän katselin niitä pois kävellessäni. Tuli sellanen tunne, et en varmasti tajunnu sieltä jotai kohtaa oikein ku muut tekee noin hitaasti. No, tiistaina näkee et mitä sieltä tulee. :) Iltapäivällä käytiin jälleen ostarissa ja illalla meillä oli sovittu illallinen tän perheen edellisen au pairin kanssa. Hän tuli suomen reissultaan keskiviikkona ja hänellä oli työhaastattelu torstaina ja sai työpaikan! Onnittelut hänelle! Ja kaiken lisäksi hänellä oli vielä synttärit perjantaina, joten tupla onnittelut. :) Torstai oli rankka päivä tytön kanssa. Hän oli vähän hankalalla tuulella. Mikään ei kelvannu ja kaikesta piti itkee ja nostaa metakka. Loppuen lopuksi kaikki pääty siihen et vähän ennen mun töitten loppua hän löi mua. Suutuin siitä kyllä totaallisesti nimittäin en todellakaa hyväksy et neljä vee lyö mua. Tää oli eka kerta ku se sen teki ja toivottavasti myös viimenen nimittäin hän sai sen verran kovat puhuttelut isältä ku kerroin, et mitä tapahtu ja sanoin, että en hyväksy tollasta käytöstä. Lopuksi hän tuli pyytämään anteeksi ja halasi, et kaikki päätty kuitenki hyvin.

Perjantaina aamusta pakattiin veljeni laukku ja mää sain mukaan jo jotain omia tavaroitani. Laitoin lehtiä ja muuta semmosta, jota en täällä tarvihe enää. En kuitenkaa ehi lukemaan toista kertaa niitä lehtiä läpi. Hyvä ku etes yhen kerran ehtii. Ihan hyvä, että sain niitä menemään ku täällä esim. Cosmo on tyyliin 200-300 sivua, joten yksiki lehti painaa jo tosi paljon. Kun sain tytön koulusta lähettiin viemään veljeäni kentälle. Oli tosi kiva ku näin etes jonkun suomen päästä, mutta ei se siltikää aiheuttanu mulle koti-ikävää. En kaipaa sen enempää kotiin ku aikasemminkaa eli en käytönnässä yhtää. Mulla kuitenki pyörii nyt täällä elämä sen verran hyvin, et ei oo mitää syytä hajottaa sitä ja lähtä suomeen. Harkitaan sitte ens kesänä. :) Myöhemmin iltapäivällä oltiin poikien kanssa taekwandossa ja sinä aikana perheen äiti oli tullut kotiin työmatkaltaan. Hän oli Arizonassa. Illalla mulla oli jääkiekko peli. 2-2 jälleen eli ei vieläkää voittoa. Nyt on kolme tasapeliä ja yks tappio. Mulla oli viime sekunneilla, niin hyvä maalipaikka et jäi kyllä harmittamaan ku se ei menny, mut eihän tuo niin vakavasti otettavaa oo. Ens viikolla en pääsekää ku täällä on halloweeni ja haluan tehdä jotai muuta mun ekana halloweenina ku pelata jäkistä.

Lauantaina mulla ei pitäny olla mitää muuta tekemistä ku mennä illalla baariin, mut olinki sitte jostai kahesta asti koko ajan menossa. Eka lähettiin perheen kanssa tän edellisen au pairin synttärikahveille ja sieltä jatkettiin hostäitin kanssa michiganin jalkapallopeliin. Taas oli pelissä, vaikka sanoin viime kerran jälkeen etten tuu menemään enää ku se oli niin tylsää. Saatiin tällä kertaa ilmaset liput naapurilta, joten oli pakko käyttää ne. Mentiin vasta puoli välin jälkeen, ettei katottu koko peliä ja se kyllä riitti mulle ku se peli kesti kokonaisuudessan neljä tuntia! Kaks tuntia riitti mulle ihan hyvin. Sinne mennessä nähtiin tosi läheltä ku oli sattunu tosi paha kolari. Ekaa kertaa näin jonkun tollasen noin läheltä ja oli aika hirveetä. Tällä kertaa peli oli kuitenki parempi ku edellisellä kerralla. Yleisö oli enemmän mukana ku michigan pelasi michigan statea vastaan eli vähän niin ku kaks michiganin joukkuetta pelas vastakkain. Pelistä suoraa mentiin syömään hostäitin veljelle. Sieltä suoraa tulin kotiin, vaihdoin vaatteet, meikkasin ja ajoin keskustaan. Italialaisen ja suomalaisen au pairin kanssa oltiin enste kahvilassa ja sitte mentiin baariin. Espanjalainenki oli mukana jonkun puoli tuntia. Baarissa oli ihan kivaa, vaikka porukkaa oli ihan sikana ja mua meinas raivostuttaa. En muutenkaa enää oo kovin innostunu tosta necton menosta. Onneksi oon kohta täysi-ikänen et voin sitte mennä jonneki muualleki. Tappiin asti kuitenki oltiin ja sitte yli väsyneenä nukkumaan.

Sunnuntaina ei oikeesti ollu muuta ohjelmaa ku halloween bileet Greenfiel Villagessa. Mää lähin kuskiksi ja sainki melkeen auton täyteen. Mentiin sinne kuudeksi ja siellä piti olla puku päällä. Ekaa kertaa tänään puin kokonaisuudessaan mun puvun ja laitoin meikit ja kaikki. Todellaki näytin ihan eri ihmiseltä! Kaikki oli ihan, et hei, oot sää oikeesti armi ja porukka tykkäs mun puvusta. Olimpaha ainaki uskaltanu tehdä todellisen muutoksen ku joillaki oli vaan jotkut siivet selässä ja muuten ihan normaali, joten mää olin sitte ainaki laittautunu. Olin itseasiassa eniten laittautunu eikä mua haitannu yhtää. Kyllähän se tietysti tekee musta hyvin erilaisen ku mulla oli ihan mustat meikit ja mustat hiukset. :) Yritän laittaa mahdollisimman pian siitä kuvia facebookiin. Ihan kivaa oli Greenfield Villagessa mut vähän meinas olla kylmä ku tää kaikki tapahtu ulkona. Siellä kierrettiin semmonen kierros, et siellä sai katella kaikkia pelottavia juttuja. Oli päätöntä ratsumiestä, ruumiita ja sun muuta. Sit ne jako siellä karkkia ja muuta pientä tavaraa.

Te ootte suomessa nyt kääntäny kelloja eli nyt sitte ollaan vähän aikaa kuuden tunnin aikaerolla. Me kyllä käännetään jo ens viikonloppuna ettei kovin kauaa. Me käännetään lauantai ja sunnuntain välisenä yönä kahdesta yhteen, niin että baarit saa tunnin lisäaikaa ku täällä ne menee tosiaan jo kahdelta kiinni.

Sain veljeni kylään!

Tällä viikolla sitten oli se suuri viikko ku sain veljeni kylään ja suomalaisia juttuja itselleni! Vähän kivaa. Mut puretaan ensin alkuviikkoa ja palataan mun veljen tänne tulemiseen myöhemmin.

Maanantaina menin aamusta heti reippaana salille ku olin saanu lapset kouluun. Olin melkeen valmis treenissäni ku huomasin tän saksalaisen au pairin salilla jonka kanssa oltiin yhtä aikaa New Yorkissa. Hän pääsi poikkeuksellisesti salille siihen aikaan ku hänen koulun tunnit oli peruttu siltä aamulta. Juteltiin vähän aikaa ja tehtiin molemmat treenimme loppuun. Sitten hän pyysi minua jäämään vielä yhteen laitteeseen, jossa sitte juteltiin kaikkee. Sen loputtua huomasin, että olin ollut yli 2 tuntia salilla! Oho! Vähän venähti ku sain juttu seuraa ja tuli kyllä ainaki treenattua ku koko ajan kuitenki tein jotai. Päivällä käytiin tytön ja suomalaisen au pairin kanssa ostarissa. Tyttö tykkää hirveesti leikkiä ostarissa olevassa leikkipaikassa. Se monesti multa kysyy, et millon ollaan menossa uudestaan. En vaan kyllä ymmärrä et mikä siellä on niin kauheen jännää ku ei sillä oo ku jotai isoja esineitä (kuten kilpikonna ja kenkä), joitten päältä voi laskee liukumäkee ja niihin voi kiipeillä. Varmaan se niissä on se jännä ku niitä ei oo missää muualla. Illalla meillä oli au pair tapaaminen. Ihmeen paljo tuli porukkaa ja oli mukava jutella kaikkien kanssa ku munki kielitaito on sen verran kehittyny et pystyn jo juttelee ihmisten kanssa ihan hyvin. Tosin suurin ongelma on vieläki se, että saan tuotettua itseni ulos. Hyvin ymmärrän kyllä mitä mulle sanotaan, mut en välttämättä osaa sanoo mitää takasi ja sitte luullaan että en tajua. Paremmin mää kuitenki nyt osaan sanoo jotai takasi ku pari kuukautta sitte. Saatiin meidän aluevalvojalta esite erilaisista matkoista, joissa on 20 prosentin au pair alennus. Rupes heti ihan hirveesti houkuttamaan kaikki noi reissut ku onhan mulla sentään kaks viikkoo sitä lomaa. Raha puoli vaan meinaa olla vähän ongelma. Ei ne siltikää oo mitää halpoja, vaikka au pairit saakii alennuksen.

Tiistaina käytiin tytön kanssa kirjastossa. Ei ollakaa käyty ties millon viimeksi ja ku palautin kirjat ja yritin lainata uusia, niin vaati 20 taalaa sakkomaksua! Oho! Vähän on unohtunu toi kirjastossa käynti. Illalla lähettiin suomalaisen au pairin ja tän meidän espanjalaisen kaverin kanssa kattelemaan Halloween pukua. Mulla nyt ei sitä vielä ollut ja tarvin sen kuitenki jo 10/26 ku meillä on au pair järjestön Halloween bileet. Löysin ku löysinki itselleni puvun. Se onki ollu työn ja tuskan takana. Oon nyt sitte hieno leidi. :D Eli mulle tulee sellanen musta polkkatukka peruukki, ällön punasta huulipunaa, tupakka sellaseen pitkään tikkuun, sellanen musta puuhka käsivarsille, hienot hansikkaat käteen ja kaikkee muuta pientä asustetta jos vaan löydän sellasta. Vielä pitää noita asusteita ostella, mut ompaha nyt ainaki jo puku keksitty. Shoppailun jälkeen käytiin kattomassa espanjalaisen kämppä ja vitsi ku se oli sika hieno! Mulle tuli heti mieleen sellaset hienot illalliskutsut ku siellä oli niin avaraa ja vaaleeta se sisustus. Just sellasta ku telkkarissa näkee ku ne pitää niitä kutsuja, joissa on ihan sikana hienoja ihmisiä. Katsastuksen jälkeen mentiin syömään ku oli suomalaisen viimenen ilta täällä. Saatiin mukaan myös pari muuta au pairia.

Tää espajalainen oli meillä kuskina ja saatiin kyllä muutamat tosi makeet naurut. Esim. ku seisottiin punasissa valoissa se lähti yhtäkkiä ulos autosta ja meni jotai tekemään auton ulkopuolelle. Me katottiin suomalaisen kanssa toisiamme ja naurettiin ihan räkänä. Tää espanjalainen ei oikein ymmärtäny et mikä siinä nyt oli niin hauskaa. Kerrottiin sit sille et suomessa kukaan ei tee tuota tai jos sää teet, niin sää oot kyllä täys ääliö. Voi vitsi! Se oli kyllä ihan sika hauskaa ku kuski lähti vaan kävelemään ja jätti meidät punaisiin valoihin. Oi voi. :D

Keskiviikko aamuna lähti suomalaisen au pairin lento kotiin. Mun hostäiti vei hänet työmatkallaan kentälle. Nyt oon sitte virallisesti ainut suomalainen meidän järjestössä. Päivän aikana sain siivottua kunnolla huoneeni ja kylppärini. Näyttää oikein hyvältä ku on puhdasta ja siistiä. Illalla kävin spinningissä ja sen jälkeen näin uutta suomalaista au pairia, joka ei kyllä virallisesti oo au pairi. Tää tuli hätäapuun tähän perheeseen, josta tää toinen suomalainen lähti. Hänellä lähtee lento kotiin 11/28 ja niille tulee uus ihan virallinen au pairi 11/20. Hän tulee eri järjestön kautta. Ihan mukavalta vaikutti tää uus suomalainen. Hänen kanssaan varmasti pärjää ku hän on niin lyhyen aikaa täällä.

Torstaina kävin tytön kanssa uimassa ku hän ei päässyt uimakouluun perjantaina ku haettiin mun veli just samaan aikaan kentältä. Ekaa kertaa kävin tän meidän salin lasten altaassa ja oli kyllä ihan tajuttoman lämmintä vettä! Ihan niin ku ois tullu johonki porealtaaseen. En oo koskaan tavannu lasten altaassa noin lämmintä vettä. Onhan suomessaki lasten allas lämpimämpi ku aikuisten, mut ei nyt noin paljoa! Eipähän tarvihe ainakaa lasten valittaa, et vesi on kylmää. Tytöllä oli kyllä kivaa ja tunnin verran me siellä pulikoitiin. Illalla kävin vielä salilla ku en nyt tiedä miten tässä viikkoon pääsee ku veli on kylässä.

Perjantaina olin aamusta kotosalla ja tein läksyt valmiiksi ensi viikoksi. Melkeen heti ku hain tytön koulusta, lähettiin hakemaan mun veljeä lentokentältä. Se oliki vähän sompailua löytää paikka, josta veljeni pitäisi tulla ulos. Tää oli nimittäin ihan uus terminaali ja siellä oli rakennustyöt vielä käynnissä eikä ollu kaikkia opastekylttejä laitettu paikoilleen. Piti sitten kysyä apua yhdeltä työntekijältä et miten pääsen sinne saapuvien paikkaan. Jouduttiin venaamaan veljeäni sen verran että luulin jo, ettei hän tuu ollenkaa. Hän oli kuulemma ensin jonottanu amerikan kansalaisena tulli jonoon, joten joutu sitte vaihtamaan jonoa ku sen hoksas ja näin sitten siinä hommassa kesti kauemmin. Tullissa oli kuitenki menny ihan hyvin. Ne oli kysyny et mitä teet täällä, miten kauan oot, mihin oot menossa ja onko sillä jotai tuomisia mulle suomesta. Ei mitää erikoista. Ihan perusjutut varmaan melkeen jokaiselta turistilta. Päästiin meille kotiin ja esiteltiin talo. Olin vapaa normaalia aikasemmin ku perheen äiti oli kotona töissä. Lähdettiin kuitenki koko perhe porukalla syömään ja otettiin espanjalainenki mukaan. Tää oliki projekti ku mentiin syömään. Mentiin kahdella autolla, et jos me halutaan veljeni kans mennä sit vielä sen jälkeen johonki. Mää ajoin ekaa kertaa perheen isän mustangilla. Ei siinä autossa muuten mitää vikaa ollu mutta ku se oli manuaali! Voi jestas! Se oli jotain aivan järkyttävää! Mää oon oikeesti unohtanu ihan täysin vajaassa neljässä kuukaudessa et miten ajetaan manuaalia! Ensinnäki piti alottaa siitä, et mieten hetken et onko jarru vai kytkin se keskimmäinen poljin. Ekassa risteyksessä mun veli joutu sanomaan et sun pitää pienentää vaihetta, sulla sammuu auto. :D Meikä vaan paino jarrua, enkä tajunnu yhtää et pitäs muka pienentää jotai hemmetin vaihetta. Sit piti miettiä vähän aikaa et miten ihmeessä saan tän auton menemään hiljaa eteenpäin, niin sitte tajusin et munhan pitää luistattaa kytkintä eikä jarrua niin ku mun autossa. En osannu vaihtaa vaihteita yhtää luontevasti. Aina töksähti jotenki ja joku meni pieleen. Mun veli jo meinas, et se haluu ajaa ite ku se ei kehtaa olla mun kyydissä. :D Ongelma oli vaan siinä, että hän on vaan 17. Sit ku päästiin perille ravintolaan, mulla oli vasen jalka todella kipee. Kyllähän se raukka nyt vähemmästäki rasittuu ku se ei oo melkeen neljään kuukauteen tehny yhtää mitää autolla ajaessa ja nyt se yhtäkkiä joutu painamaan kytkintä vähän väliä. Se oli kyllä ihan hemmetin rankkaa ja työlästä olla painamassa sitä kytkintä joka välissä. No, ainaki mulla oli hauskaa ku en osannu ajaa sitä. Nauroin ihan sikana. :D Hyvä auto toi mustangi sinänsä oli ja tosi kiva sitä muuten oli ajaa.

Perjantaina mulla oli myös vuorossa jäkis peli ja mun veli sekä espanjalainen lähtivät sitä katsomaan. Tällä kertaa hävittiin 5-3. Se oli niin koomista ku aina ku me tasotettiin, niin ne teki uuden maalin melkeen heti perään. Ei ikinä keretty kauaa nauttia meidän tasotuksesta. Hyvä peli oli kuitenki meidän ketjulta ku meidän ketju teki kaikki meidän joukkueen maalit. Yhdestä maalista ei olla ihan varmoja et oliko sen tekijä mää vai mun joukkuetoveri. Se oli sellanen sähellys maali. Espanjalainen todella tykkäs jääkiekosta. Se kyseli mun veljeltä et miks peli vihellettiin poikki ja mitä nyt tapahtu. Mun veljellä oli vaan pieni ongelma ku se ei osannu selittää niitä enkuksi. Hän kyllä tietää säännöt mut ei osannu selittää enkuksi. Pelin lopuksi tää esnpanjalainen sano, et se haluaa kokeilla pelata jäkistä. Mun veli oli kuulemma sanonu sille, et mää voin opettaa sitä. Pitää nyt kattoo, et jos se on kiinnostunu, niin jos sen kans vaikka lähtis siitä et menis yleisövuorolla luistelee.

Lauantaina herättiin aamusta ja lähettiin hakee toista suomalaista au pairia (tätä joka tuli ihan tällä viikolla, kerroinki siitä jo aikasemmin) meidän mukaan Detroittiin. Käytiin eka Henry Fordin museossa, jossa on mm. auto jossa Kennedy on tapettu ja kaikkee tällasta. Eka kerta ku mää meen vapaehtoisesti museoon ja voi olla et seuraavaa kertaa ei tuukaa pitkään aikaan. Taitaa riittää vähäksi aikaa toi yleissivistys mulle. Ei sinänsä etteikö ois ollu kivaa, mut kuitenki. Sen jälkeen ajettiin Detroitin keskustaan ja mentiin Hard Rock kahvilaan syömään. Oli hyvin outoa saapua Detroitin keskustaan. Se oli oikeesti ku autiomaa. Ei ketää missää lauantaina! Detroitin keskusta on täynnä firmojen toimistoja, joten ei siellä ei oo mitää shoppailupaikkoja niin ku New Yorkissa ja yleensä isoissa kaupungeissa. Ei siellä kukaan tee mitää viikonloppuna ja viikollaki ihmiset menee vaan töihin ja lähtee pois. Syömisen jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja yhtäkkiä tuli jotenki outo tunne et kaikki kattoo meitä. Huomattiin olevamme ainoot valkoset muutaman kymmenen mustan keskellä. Tilanne oli oikeesti hyvin koominen. Keskellä ei mitää, vaan me ja mustia ja kaikki kattoo meitä. Hengissä kuitenki selvittiin et ei sinänsä mitää. Illalaksi meidät oli kutsuttu yhtiin bileisiin. Tää amerikkalainen mies joka on mun isän ystävän ystävä, oli kutsuja. Ne oli hänen lasten luokkakaverin kotona. Siellä oli kaikkee tarjolla ja porukka katto jalkapalloa ja jäkistä telkkarista ja jutteli keskenään. Tosi kiva oli jutella eri ihmisten kanssa ja saada uusia tuttavuuksia, vaikka me oltiinki veljeni kanssa ainoot nuoret. Loput oli aikuisia ja lapsia. Juhlien jälkeen mentiin leffaan espanjalaisen ja yhden tän perheen firman työntekijän kanssa.

Sunnuntaina mentiin kurpitsa metsälle. Mentiin sellaselle farmille joka kasvattaa kurpitsoja ja käytiin sieltä ostaa meidän Halloween kurpitsat. Oli hyvin koomista olla valitsemassa hyvännäköisiä kurpitsoja ja metsästää niitä sieltä pellolta. Tän jälkeen lähettiin shoppailee. Mentiin vajaa puolen tunnin matkan päässä olevaan ostariin. En ollu itekkää käyny siellä aikasemmin. Se oli monta kertaa isompi ku meidän ostari ja takasi tullessa hukattiin meidän auton sijainti. Metsästettiin meidän autoa vaikka kuinka kauan. Kierreltiin ja kierreltiin kunnes löydettiin se. Siinä välissä kerettiin jo monta kertaa todeta, et ois pitäny pysyä vaan yhdessä ja samassa kaupassa koko ajan ja autoissa pitäis olla joku satelliitti systeemi joka kertoo et missä se on tai sitte pitäs vaihtoehtoisesti ajatella et mihin jäättää autosa, et sen vois sitte takasi tullessa muistaa. Mää löysin melkeen kaikki loput asusteet mun Halloween pukuun. Enää puuttuu vaan ne hanskat siihen. Mun veli osti samasta kaupasta normaalia arkivaatteita, mistä mää ostin juttuja mun Halloween pukuun. :D Shoppailun jälkeen levättiin vähän aikaa kotona ja sit oli mun tenniksen vuoro. Veli lähti kattomaan ja meinas kuolla tylsyyteen. Eihän se nyt varmasti kovin jännää pidemmällä tähtäimellä ole. Tenniksen jälkeen kotiin tultuamme täällä oli menossa illallinen. Perheen äitin veljen vaimon äiti ja mummu olivat tulleet kylään ja ne oli kutsuttu kaikki meille syömään espanjalainen mukaan lukien. Illallisen jälkeen oltiinki aika valmista peti kamaa.

Älä parkkeeraa autoasi mihin sattuun

Puretaampas taas yksi viikko tänne.

Tää viikko alko sillä, että olin maanantaina kipee. Sunnuntai iltana mulle tosiaan nousi se kuume ja maanantaina olinki sitte lähes elävien kirjoissa. Olin todella kipeenä. Teki mieli vaan nukkua ja maata sängyssä. Tyttö meniki sitte perheen äitin veljen vaimolle päiväksi. Sain sairastaa rauhassa, mikä oli ehdottomasti hyvä. Tosin onhan meillä tän viikon ollu täällä tää toinen suomalainen au pairi, mutta kuitenki. Poikien tultua koulusta olin jo sen verran elävien kirjoissa, että niiden suhteen ei tarvinnu tehdä mitää erikoisjärjestelyjä. Tein siinä samalla ku oottelin vanhempia töistä, kakkupohjan ja frostingin sinne meidän kakkukurssille. Tää frostinki on kyllä mahdollisimman ällöttävää. Siinä ei käytännössä oo mitää muuta ku rasvaa ja sokeria. No, lapset kyllä tykkää ja helppo siitä on pursotella ku se pysyy kasassa.

Tiistaina olin jo ihan ok kunnossa ja menin kouluun ja mun kakkukurssille. Kakkukurssilla tehtiin kivoja pursotusharjoituksia ja tulin valmiin kakun kanssa kotiin. Kakku meni keskiviikkona perheen isän työpaikalle. Torstaina pursoteltiin ruusuja, mikä oli tosi kivaa. Tosin en kyllä vielä tajunnu sitä taktiikkaa, et miten saan niistä hienoja, mut niitä pitää yrittää tässä harjoitella kuhan vaan keksisin aikaa jostai. Yritän laittaa tän mun kakkukurssin sadon mun leivontablogiin heti ku vaan ehdin. Seuraava kakkukurssi onki sitte marraskuussa ja siellä sit tehään vähän vaikeempia juttuja. Tosi kiva tää kurssi kyllä oli ja tykkäsin kovasti, vaikka osa jutuista oliki mulle ihan tuttuja ja helppoja.

Kerroinki mun viime päivityksestä tästä espanjalaisesta miehestä, joka tänne tuli joitaki viikkoja sitte. Hän oli meillä illallisella sillon sunnuntaina ku mää olin huonossa kunnossa. Sit hän soitti mulle tiistaina kysyäkseen et oonko kunnossa ja voinko yhtää paremmin. Ilmoitti sitte, että voin soittaa hänelle jos mulla on aikaa tehä hänen kanssaan jotai. Mää nyt oon aikalailla ainut kenet se tuntee. Käytiin sitte yhdessä perjantaina leffassa. Mentiin kattoo se uus Chihuahua. Aluksi tää mies oli hyvin epäileväinen ku kerroin et mihin ollaan menossa. Meinas ettei tuu tykkäämään leffasta ku me oltiin menossa johonki lasten leffaan. :D Leffan jälkeen hän joutu kuitenki sanomaan, että tykkäs leffasta kovastiki. Lauantaina olin hänen kanssaan sitte baarissa ja ainaki hänellä oli hauskaa jos ei mulla ollu. Hän nimittäin nauro ihan tyhmänä mulle ja niille miehille jotka yritti kovasti mua iskee. Niitä oikeesti oli taas yks tuhat ja meinasin hermostua. Yhessä välissä hänen piti tulla väliinki ku meinas olla vähän liian hanakka päällekäyjä. Oli mullaki kyllä hauskaa, vaikka meinasinki hermostua.

Mutta mennäämpäs keskiviikkoon. Keskiviikkona olin tosi väsyny ku yö meni siinä, että yskin. En osannu ottaa täällä mitää yskänlääkettä, joten ei auttanu ku yskiä. Illalla otin sitte yskänlääkettä ku olin selvittäny hostvanhemmilta et mitä mun täytyy ottaa, joten seuraava yö meni paremmin. Aamupäivällä kävin viemässä tän perheen edellisen au pairin kentälle ku hän lähti kahdeksi viikoksi suomeen. Hän tuli meille tiistai iltana yöksi ja saunottiin illalla porukalla. Hänelle tuli mukava yllätys ku hän sai tehtyä lähtöselvityksen Detroitissa. Selvis että hänen lento tulee Kennedyn kentälle ja jatkolento lähtee Laguardialta, joten aivan eri kentiltä. Eli kyse oli siis New Yorkista. Tosi kiva. Hän joutu ottamaan kaikki laukut Kennedyn kentältä ja tekemään uudestaan lähtöselvityksen Laguardian kentällä ja menemään kenttien välin taksilla. Onneksi hän kuitenki oli ehtinyt hyvin ja kaikki oli sujunu niin ku piti. Illalla menin spinningiin ja kun olin lähdössä sieltä, näin tän saksalaisen au pairin, joka tuli mun kans yhtä aikaa. Satuttiin yhtä aikaa pukuhuoneen ovelle. Hänen kanssaan muutaman sanan vaihdoin ja toivotin hyvät treenit. Mua vähän harmittaa ku en oo nähny häntä tosi pitkään aikaan kunnolla. Hän on niin kiireellinen ku opiskelee tosi montaa kurssia.

Keskiviikkona saatiin varattua mun ja mun poikaystävän Las Vegas!! Oujee!! Sinne siis ollaan menossa uutena vuotena. Ollaan neljä yötä paikanpäällä, mikä toivottavasti riittää ihan kivasti. :)

Perjantaina käytiin aamusta shoppailemassa suomalaisen au pairin kanssa ja löydettiin halloween kauppaki. Eihän tota oo metsästetykää ku muutaman viikon. En vaan vielä saanu ostettua mitää pukua ku pitää vähän miettiä et paljoko mulla ois rahaa käytettävissä siihen. Aika pian se kuitenki täytyy hommata, et saan ees jotai päälle pantavaa. Ihan viime tinkaan ku jättää, niin et varmana saa mitää. Perjantaina oli myös lasten harrastuspäivä. Kävin iteki uimassa sinä aikana ku tyttö oli uimakoulussa. Illalla kävin siellä leffassa sen espanjalaisen kanssa ja sit pelasin jääkiekkoo. Tällä kertaa olin keskushyökkääjää. Pelattiin taas 1-1 ja sain taas kehuja mun luistelusta. Kyllä mää nyt sen tiedän, että osaan luistella. Oon varmaan meidän joukkueen paras siinä lajissa. Tällä kertaa meillä oli kaikista myöhäsin peli ku se alko 10:50 pm eli olin joskus 12 jälkeen kotona.

Lauantaina pääsin ku pääsinki kattomaan sen amerikkalaisen jalkapallo pelin. Menin yhden brasillialaisen au pairin kanssa. Ilma oli kyllä aivan loistava. Aurinko paisto ihan kirkkaalta taivaalta ja onnistuin polttamaan nenäni ja vähän rintakehää. No, mikäs siinä ku lokakuussa ittesä kärventää. :D Itse peli oli kyllä todella tylsää enkä tajunnu yhtää mitää. Tietääpähä ainaki ettei tarvihe mennä toista kertaa ja kaiken huipuksi Michigan vielä hävis. Tää peli kesti 3,5 tuntia ja se etenee aivan liian hitaasti. Ne pitää ihan liikaa jotai ihme taukoja. Mahtavaa siellä kyllä oli se valtava yleisömäärä. Ihan sikana oli porukkaa ja kaikki kadut oli ihan täynnä ihmisiä ennen ja jälkeen pelin. Ennen peliä kaduilla soi musiikki ja ihmisillä oli hirveen hauskaa. Pelin jälkeen tuntu siltä, että ois tullu autiomaahan ku kaikki oli hiljenteny. Se oli tosi hauskaa ku kaikki oli vetäytyny pois kadulta ja bileet ohi ku Michigan hävis. Se oli jotenki niin koomista. Jokunen saatto istua kadulla, mut se näytti mietiskelevän syntyjä syviä ja polttavan tupakkia. Mua ei nyt hirveesti liikuttanu Michiganin tappio.

Pelin jälkeen olin lähdössä kotiin ja kauhukseni huomasin, että autoni oli hävinnyt siitä mihin olin sen jättänyt. Se oli pieni shokki. Olin ihan paniikissa ku huomasin et mun autoo ei oikeesti oo siinä. Olin kysyny paikalliselta et voinko jättää autoni siihen ennen ku lähin peliin. Mulle sanottiin, et se on ihan turvallista. No, soitin kotiin ja hostisä vastas. Hän ei tiennyt yhtää et mitä ois voinu tehä ja käski soittaa hostäitille, joka oli poikien kans menossa kaupungilla. Soitin hänelle ja hän meni ihan sanattomaksi. Hän lupasi tulla paikan päälle selvittämään asiaa. Mää olin ihan paniikissa ja ekaa kertaa koko mun reissun aikana itkin. Koko kolmen kuukauden aikana ei oo tarvinnu itkee mut eilen piti. Selvityksen jälkeen auto kuitenki löyty ja se oli hinattu pois eli sitteki parkkeerattu jotenki väärin. Kaiken huippu tässä hommassa vaan oli se ku siitä piti maksaa enste 85 taalaa poliisilaitokselle ja 170 taalaa hinausfirmalle et se saatiin pois sieltä. Se oli ihan sika kallista eikä mulla nyt oo tollasia rahoja. Hostäiti sitte hoiti hommaan ja sano ettei mun tarvihe maksaa sitä takasi ku se on niin iso raha mulle. Iso rahahan se onki, mut ei se silti menny mun mielestä oikein. Mun vikahan se oli, että se oli parkkeerattu väärin. No, tosi kivasti tehty kuitenki mun hostvanhemmilta, että maksoivat sen. Yritän nyt jotenki sen sitte sopeuttaa itseeni. Tästä nyt ainaki opittiin se, että älä todellakaa jätä autoasi yhtää mihinkää. Tai ainaki kannattaa olla todella tarkkaa et mihin sen uskaltaa jättää.

Auto härdellin jälkeen, mulla ja mun hostvanhemmilla oli sovittu illallinen yhden amerikkalaisen vanhemman miehen kanssa, joka tuntee väkeä mun kotipaikkakunnalta suomesta. Mentiin yhteen hyvin tyypilliseen amerikkalaiseen ravintolaan. Tää oli mun eka kerta siellä ja oli kyllä järin mielenkiintoista. Sää menit jonoon ja lastasit itelles kuppiin kaikkee mitä halasit syödä. Sait valita kasvikset, lihat, kalat, mausteet, kastikkeet ja ihan kaiken. Huomioiden kuitenki et nää kaikki meni vaan sekasi. Sit menit lautasen kanssa jonoon ja odotit, että saat vuorosi päästä ruuan valmistukseen. Sit vaan kokki otti sun ruuan siitä kupista ja paisto sen isolla pannulla sun nenäs eessä. Sit siinä vaan odotit et ruoka on valmis, sait sen lautaselle ja menit syömään. Sit vaan uus kierros jos jäi vielä nälkä. Se oli kyllä ihan hullua touhua. Tommosessa paikassa kannattaa käydä jos amerikkaan tulee. Se on ihan mielenkiintoinen kokemus. Myöhemmin illalla olin sitte siellä baarissa tän espanjalaisen kanssa.

Tällä viikolla tänne on ruennu tulemaan syksy. Tosi ihana ruska. Osa puista on ihan tulipunasia eli tosi makeen näkösiä. Ihailen tuolla ku autolla kulen ja yritän saada otettua kuviaki niistä. Se on vaan välillä tosi hankala totetuttaa ku autolla liikkuu. Nyt täällä on kyllä tosi kaunista ku toi ruska rupee olemaan parhaimmillaan, et ihan hyvään aikaan mun pikkuveli on tänne tulossa. Hä tulee nimittäin ens perjantaina viikoksi.

Tän toisen suomalaisen au pairin tilanne on edistyny sillee, että hän joutuu lähtemään kotiin. Hän ei saa mahdollisuutta etsitä uutta isäntäperhettä. Meidän järjestön joku päätyyppi sano niin. Viikonlopun hän oli italialaisen au pairin kotona ja tänään hän tuli takasi meille. Vielä ei oo lentoja eli ei oo tietoo et millon hän lentää, mutta mahdollisimman pian hänen täytyy ku ei järjestö anna olla au pair viisumilla maassa jos et tee au pair työtä.

Tänään oon tehny läksyjä ja ollu kotona. Illalla pääsin ekaa kertaa pelaamaan tennistä. Se järjestyki vaikka luulin, että joudun taas sitä siirtämään ku en yhtenä kertana pääse ku mulla on sillon meidän au pair järjestön halloween bileet. Sieltä tennis clubilta sanottiin, että ei se mitää vaikka en pääse yhellä kerralla. Maksan kuitenki vaan niistä kerroista, jotka pääsen eli en koe taloudellista tappiota, vaikka en pääsekää yhellä kerralla. Tosi kiva juttu kyllä. Ihan kivaa oli tennis, vaikka pelasin ekaa kertaa ja en käytännössä osannu mitää. Meitä oli vaan 3, mikä oli tosi kiva. Ne kaks muutaki oli pelannu ennenki tai ainaki jotenki ollu tenniksen kans tekemisessä. Ne sitte teki jotai juttuja kahestaan ja tää opettaja sitte anto mulle yksityisopetusta, mikä oli kyllä tosi kiva. Pääsin paremmin jyvälle asiasta. Tosi mukava vanhempi mies opettaja. Mulla kyllä riittää paljon tavotetta siinä, että yritän oppia pelaamaan tennistä. Kattoo nyt tän alkeiskurssin ja miettii sitte että eteneekö vielä. Tosi kivaa se kyllä oli, että enköhän etene. :)

Suuria asioita ja lisää sairastelua

Kylläpäs nämä viikot katoo. En tajua et mihin tämäki viikko taas meni. Taas on kyllä piisannu tapahtumia vaikka millä mitalla, et niihin tapahtumiin kai nää viikot sitte hukkuu. :)

Maanantaina kävin aamulla salilla ku olin saanu lapset kouluun. Lopuksi juoksin siellä sen mailin, joka nyt ei oo mikää pitkä matka, mutta sen jälkeen mulla on ollu jalat niin kipeenä, et on meinannu tulla kuolema. Sillon illalla olin ihan varma, etten nuku ens yönä ja sit rupesin kyselee perheen isältä et onko meillä ice poweria. Isä tuumas, ettei etes tiedä mitä se on eikä tiedä et saako sitä kaupasta. Lähin sitte mun kipeillä jaloilla metsästämään sitä kaupasta ja oli kyllä tuskanen reissu. Löysin ku löysinki jotai etes sen tyylistä ja sitä sitte vaan jalkoihin. Vähän helpotti, että oon kyllä saanu nukuttua ja pystyn kävelemään mut yhtää ainutta juoksu- tai hyppyaskelta ei kyllä uskalla ottaa. Heti käy ihan hemmetin kipeetä. En kyllä ymmärrä et mikä ihme niitä nyt vaivaa. Tympäsee suuresti ku ehdottomasti haluaisin juosta.

Maanantaina tein meille päivällisen ku perheen äiti tosiaan oli siellä suomessa vielä. Tein ihan yksinkertasta spagettia ja kastiketta, et lapsille ainaki kelpaa. Perheen isä oli yllättynyt ku tuli kotiin ja näki, että oon tehny ruuan valmiiksi. Samalla ku metsästin sitä ice poweria kävin meidän koulun kirjastossa. Oon täällä lukenu joitaki enkun kielisiä kirjoja. Tosin ne on niitä helpoimmasta päästä olevia eli kestää 5-10 minuuttia niin yks kirja on luettu. :) Oon nyt siirtyny seuraavaan asteeseen et niitten lukemisessa kestää vähän kauemmin. Saa nähä et kiinnostaako mua sitte ku pääsen tarpeeksi pitkälle noissa kirjoissa. Siis sellaselle tasolle et ne on ihan kunnon kirjoja. En oo suomessa tykänny lukee kirjoja yhtää, et paljon mahdollista et sitte lopahtaa mun innostus. Ois kyllä ihan hyvä jos ei lopahtas, niin tulis sitä kieltä lisää. Aika näyttää et miten käy.

Tiistaina mulla oli koulua aamupäivällä ja sitte illalla menin sinne mun kakkukurssille. Tällä kertaa meillä oli vaan teoriaa. Se vaan selitti et mitä tarvitaan seuraavalle kurssi kerralle ja lupasi lähettää kaikille sähköpostia et saadaan tieto siitä, että mitä kaikkee meillä pitää olla mukaan. En sitte kirjottanu niitä mihinkää ylös. No, oottelin ja oottelin sähköpostia mut ei kuulunu. En sitte saanu sitä postia ennen seuraavaa kurssia, joka oli torstai iltana. Otin sitte jotai tarvikkeita mukaan mitä muistin, mutta ongelma oli siinä, että meidän ois pitäny valmistaa butter creamia sen reseptin mukaan, mutta ku en saanu sitä postia, niin eihän siitä mitää tullu eli en voinu tehä siellä kurssilla sitte yhtää mitää. Hyvin mielekästä. Kattelin sitte mitä muut teki ja opettaja lupas ottaa mut seuraavana tiistaina vähän aikasemmin, niin se opettaa mulle et mitä ne teki. Kyllä tympäsi ku en saanu sitä postia. Se oli kirjottanu mun osotteen sinne väärin. Todella raivostuttavaa. No, mut eipä tuo nyt sinänsä ollu kauhee katastrofi. Juttelin nimittäin niitten muitten kanssa ja ne ei ollu ikinä tehny yhtää kakkua saatika sitte että ne ois pursottanu mitään! Eli oon ehdottomasti sen kurssin paras ku oon kuitenki tehny yhden jos toisenki kakun ja sillon torstaina nää teki just sellaisia juttuja joita mää nyt olin tehny jo tuhat kertaa aijemminki.

Kakkukurssille menossa meinas olla ongelmia, nimittäin mää en meinannu millää löytää sitä rakennusta saatika sitte että oisin löytäny oikeen luokkahuoneen. Tää oli yhessä tosi isossa lukiossa, jossa on kuvattu Jumper leffa. Soitin sitte hostisälle et missä ihmeessä se rakennus oikeestaan on. Jouduin sitte toteamaan et olin käytännössä jo sen pihalla. Mun mielestä se vaan näytti ennemminki joltai vankilalta ku lukiolta. Oikeen luokan löysin sitte kysymällä yhdeltä naiselta neuvoa.

Keskiviikkona tapahtu sitte vaikka ja mitä. Ensinnäki yritin mennä luistelemaan yleisövuorolla ennen ku perjantaina alko mun jääkiekko. Pääsin hallille asti ja sain maksettu mun vuoron ku hostisä soitti, että koulusta oli soitettu et keskimmäinen lapsi on kipee ja se pitää hakee pois. Pyysin sitte mieheltä rahat takasi ja lähin hakemaan häntä koulusta. Pojalla oli todella kipee pää ja myöhemmin päivän mittaan hänelle nousiki kuume. Pääsin sitte onneksi perjantai aamuna luistelee yleisövuorolla. Siellä se hallin mies sanoki mulle, et sää tulit takasi. Lupailin nimittäin hänelle, et ehkä tuun perjantaina uudestaan yrittämään. No, mutta takasi keskiviikkoon. Hostäiti tuli kotiin suomen matkaltaan joskus kahden aikaan päivällä. Leivoin sitte sitruunapiirakkaa sen kunniaksi. Tein siitä ainesosasta joka tuotiin kanadasta ja johon sain sieltä leipomosta vinkin. Tuli kyllä tosi hyvää ja se sai tosin paljon kehuja. Mm., että näin hyvää ei saa etes ravintolassa.

Hostäiti toi suomesta kaikkia kivoja suomi juttuja. Määki sain tuliaisia. Sain marimekon esiliinan, muumi kynän ja liivatelehtiä. Täällä kun ei noita liivatelehtiä saa ku netistä tilaamalla ja oon siitä valittanu, niin perheen äiti sitte muisti tän suomessa ja toi mulle. Tosi kilttiä. :) Ja sit saatiin tietenki salmiakkia ja ruisleipää. Ruisleipä oli kyllä taivaallista. Vaikka täällä perheen äiti kyllä leipoo et ei me nyt täysin ilman ruisleipää olla. Lapset sai muumi juttuja ja marimekko juttuja. Illalla menin sitte mun spinningiin ja sen jälkeen hain suomalaisen au pairin meille. Katottiin yks leffa ja vein hänet kotiin. Tosi myöhään kyllä meni et seuraavana päivänä väsytti.

Torstaina hostäiti oli sitte vuorostaan kipee. Hänelläki kauhee pään särky ja kuumetta. Tosin hän oli jo tosi huonossa kunnossa ainaki äänen suhteen ku hän tuli suomesta. Mustaki rupes tuntumaan et sairastun taas uudelleen ku välillä muka jo paranin. Nyt onki sitte viikonlopun aikana ollu hyvin huono olotila ja oon ollu kipeenä. Torstai iltana mulla sitte oli se kakkukurssi, josta jo kerroinki.

Perjantaina kävin aamulla siellä yleisövuorolla luistelemassa ja sitte illalla mulla alkoki jääkiekko. Pelaan oranssissa joukkueessa ja oli kyllä tosi kivaa. Pari ekaa vaihtoa meni vähän ihmetellessä et mitä tässä pitäs tehä, mut sitte suju jo ihan hyvin ja sain kehuja joukkuetovereilta ku kuulin parhaimpaan päähän. Meidänki joukkueessa on pari, jotka ei oo pelannu koskaan. 1-1 pelattiin sinisiä vastaan et ei huonosti alkanu. Kuljetin yhden amerikkalaisen sinne hallille ku hän nyt asuu käytännössä mun matkan varrella. Tosi mukava tyttö ja hän kutsui mua jo hänen kanssaan bileisiin. Niitä näillä amerikkalaisilla kyllä riittää ja mullaki ku on amerikkalaisia kavereita. Tässä on mun jääkiekkoseuran nettisivut, et niitä voi käydä kattomassa jos haluaa: http://www.macrhl.org/

Perjantaina täällä myös tapahtu yks tosi iso juttu. Tää toinen suomalainen au pairi nimittäin muutti meille määrättömäksi ajaksi. Sen omassa perheessä asiat kärjisty niin pahaksi, et se lähti sitte perjantaina sieltä. Tai oikeestaan lopullisen päätöksen teki sen hostäiti sanomalla että sun on lähdettävä nyt. Nyt hän sitte asuu meillä kunnes löytää uuden perheen tai lähtee suomeen takasi. Maanantaina todennäköisesti lähtee käyntiin uuden perheen etsintä, et sitte näkee mitä tapahtuu. Perjantaina oli myös lasten harrastuspäivä. Poikien kanssa oltiin taekwondossa ja tytön kanssa uimakoulussa.

Lauantaina käytiin Salinessa leivontatarvikekaupassa ku tarvitsin uusia tarvikkeita mun kakkukurssille. Samalla käytiin sitte kattomassa, että onko eräs amerikkalainen mies kotona. Tästä kerron sitte lisää asian osaisille. Yritettiin myös metsästä halloween asuja mut ei löytyny mulle vielä. Kaikki oli väärän kokosia. No, onneksi on vielä vähän aikaa. Illalla mentiin italialaisen tytön kanssa leffaan ja sitte jatkettiin meikkauksen kautta baariin. Mukaan lähti myös espanjalainen mies. Hän asuu tällä hetkellä mun hostisovanhemmilla ja muuttaa alkuviikosta niitten naapuriin. Hän on tullut tänne viikko sitte näitten firmaan töihin ja hänen isällä on rahaa enemmän ku kellään et hänestä sais ainaki riikkaan miehen jos ei muuta. Tosi mukava tää on ja ihan mielelläni otan sitä mukaani, jos hän vaan voi. Ei se kuitenkaa kovin helposti tuu saamaan oman ikästä seuraa. Ja välttypähä baarissa iskemisiltä ku vierressä seiso mies koko ajan. :) Ihan hyvännäkönenki tää on, et kyllä hänen kanssaan kulkea kehtaa. Tänään hän on todennäköisesti lähössä leffaan meidän kanssa. Lähettiin baarista jo joskus 12 jälkeen. Mää olin tosi kipee ja varmaan kuumessa sillon yöllä, niin ei hirveesti ollu innostusta olla paikalla. Ajettiin sitte yhden kahvilan kautta kotiin.

Sunnuntaina käytiin tapaamassa yhtä perhettä, johon tää suomalainen au pairi voisi mennä töihin siks aikaa kunnes löytää uuden perheen. Eipähä tarttis olla ainakaa ilman rahaa. Asia nyt jäi vielä mietintää et meneekö hän vai ei. Siellä oli just saman ikäset lapset ku mulla. Pojat 8 ja 6 ja tyttö nyt oli vielä 3, mutta täyttämässä neljä. Treffien jälkeen yritettiin löytää halloween kauppaa, mut sen lyötäminen on kyllä tehty hyvin vaikeeksi. Ne kuulemma muuttaa joka vuosi eri paikkaan ja ei niitä hirveesti mainosteta et missä niitä on eikä väki oikein tuntunu tietävän ku kyseltiin eli jäi löytämättä.

Ainii, tällä viikolla tapahtui vielä yks tosi isoa asia! Nimittäin mun poikaystävä on tulossa tänne jouluksi ja uudeksi vuodeksi! Tällä viikolla ostettiin lentoliput, et nyt se on sitte ihan varmaa. Voi vitsi, vähän hienoa! :) Sit ollaan suunniteltu uutta vuotta Las Vegasiin. Vielä ei olla matkaa ostettu, mut voi olla et kohta on. Ja sitte meillä on liput Detroitin NHL peliin 20. päivä joulukuuta. Ja sit tää perhe lähtee suomeen joulun jälkeen eli jäädään sitte mun poikaystävän kanssa kahdestaan tänne. Ikävää siinä on vaan se, että joudun muutaman päivän olemaan yksin mun poikaystävän lähdettyä, kunnes perhe tulee takasi. No, eiköhän se suju. Meen vaikka mummille ja ukille, jos kukaan muu ei mua hoida. :D