Lomaviikko ennen Kanadaa

Tällä viikolla on siis lapsilla ollu loma viikko koulusta. Tai siis pojilla on ollut. Tyttö on saanut mennä kouluun ja hienosti hän on sinne halunnutkin mennä. Torstaina joskus puolen päivän jälkeen lähdetään Kanadan mökille mummin ja ukin kanssa kaikki kolme lasta ja mää. Hostvanhemmat jää tänne, ku heidän nyt täytyy mennä töihin. Tiistai iltana kuulin, että torstaina lähdetään. Vähän kivaa! Oon tosi innoissani ku oon koko ajan toivonu, että pääsisin sinne talvella. Siellä on varmasti hienot maisemat talvella ku lunta on joka paikassa. Oon siis koko ajan ollu vapaehtoinen lähtemään mummin ja ukin mukaan, jos ne ottaa myös kaikki kolme lasta mukaansa. Ei tietoa että millon tarkaalleen tullaan takasi, mutta viimestään sunnuntaina ku lasten pitää kuitenki mennä kouluun maanantaina.

Maanantain ja tiistain lomapäivän ohjelma oli aikalailla samanlainen. Aamulla kun tyttö heräs omatoimisesti, vietiin hänet poikien kanssa kouluun. Poikien kanssa tultiin kotiin ja syötiin lounas ennen ku haettiin tyttö koulusta. Koulun jälkeen sitte mentiin pulkkamäkeen. Meillä on aikalailla vikat päivät menossa ku on lunta, niin viimeset mahdollisuudet mennä pulkkamäkeen ja ilmaki oli tosi nätti molempina päivinä. Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta, et sitte saatiin kaikki punaset posket ku oltiin reippailtu pulkkamäessä. Maanantaina oltiin siellä joku kaks tuntia ja tiistaina joku vajaa tunti. Tiistaina eivät olleet enää niin innostuneita siitä pulkkailusta ja koko ajan meinas tulla itku jostaki asiasta. Maanantai iltana mää olin vaan kotosalla ku olin niin väsyny pulkkapäivän jälkeen. :D Tiistai iltana lähdin salille, vaikka väsytti kyllä taas kamalasti, mutta oli nyt jo pakko päästä. Tällä viikolla ku ei tosiaan oo mitää niitä ohjattuja tunteja ku on lomaviikko. Onneksi myös lomaviikon takia salilla ei ollu yhtä paljon väkee ku yleensä. Yleensä sinne ei mahdu iltasin sekaa, mutta nyt mahtu ihan hyvin. Sali reissun jälkeen kävin tapaamassa yhtä amerikkalaista miestä. Ihan kiva tapaus, mutta katsotaan nyt.

Keskiviikkona oltiin aamusta poikien kanssa kotona, odotettiin että tyttö pääsee koulusta ja syötiin lounas. Ja mää sain jopa tehtyä läksyjäki. Otan kyllä kirjat mukaan mökille, niin siellä voi sitte opiskella iltasin ku on pimeetä tai jos on huono ilma. Ei siellä kuitenkaa niin hirveesti sitä tekemistä oo jos ei voi ulkona olla. Iltapäivällä ku saatiin tyttö koulusta, vein kaikki kolme leffaan. En ollukaa vielä käyny kaikkien kanssa leffassa yhtä aikaa. Mentiin kattoo se Bolt leffa. Varsinaisista leffateattereista se nyt on meillä jo lähteny, mutta nyt se on tullu sellaseen leffateatteriin, jossa liput maksaa tyyliin taalan kappale. Oli ihan kiva leffa, pojat tykkäs kovasti ja tyttöki kyllä tykkäs, mutta välillä meinas olla liian tylsä juoni tytölle. Ei siinä koko ajan tapahtunu jotai mielenkiintosta, joten ei meinannu jaksaa seurata, mutta kiltisti silti katso ku pääsi sitte mun syliin istumaan. Leffan aikana oli ruennu sataa vettä, joten nyt sitte viimestään lähtee loputki lumet. Illlalla kävin metsästää vähän talvivaatteita. Mulla nyt ei oo täällä toppahousuja ja oon huomenna lähdössä sinne mökille, joten sellaset on tarpeen. Löysinki ihan hyvät ja halvat ku täällä toppahousut on lähteny jo melkeen kaikista kaupoista. Pari hassua kauppaa enää myy niitä ja niissäki ne on puoleen hintaan ja tosi vähän kokoja. Löysin nyt kuitenki jotain. Vielä ihan illalla kävin näkee toista suomalaista au pairia. Käytiin vaan kahvilassa istumassa ja höpöttelemässä.

Yritän sitten alkuviikosta päivittää Kanadaa tänne. Hyvää viikonloppua suomeen!

Pääsin laskettelee!

Tää viikko alko sillä, että lapset oli maanantaina kotona ku ei ollu koulua presidentin päivän takia. Tyttö ois voinu mennä kouluun, mutta hän ilmoitti että ei halua. Vanhin jäi sunnuntaina mummilaan yöksi ja meni sitte siitä niitten mukana firmaan ja oliki siellä sitte päivän eli kahden nuorimmaisen kanssa vietin aikaa. Käytiin Hands-on museossa ku tyttö sitä toivo ja kylläpäs siellä oliki ihmisiä. En oo ikinä nähny noin paljoa siellä väkee. Se oli ihan täynnä. Yleensä ku meen sinne tytön kanssa keskellä päivää, niin siellä on ehkä pari muuta meidän lisäksi. Ihan hyvin kuitenki vielä mahduttiin sekaan ja oltiin siellä joku pari tuntia. Molemmat lapset tykkäs kyllä kovasti.

Tiistaina oli taas normaali arkipäivä ja mullaki koulua. Koulussa tuli puhetta mun luokkakavereiden (siis niiden poikien, joitten kanssa istun) mun nimestä, että miten se kirjotetaan. No, aina nyt eka versio on Army ja toinen versio on yleensä Armie ja ehkä kolmannella menee oikein. Mää oon nyt kyllä kamalasti ihastanu tohon Armie nimeen. Mää voisin ihan hyvin olla Armie. Eiks se ois aika cool. :D Illalla kävin näkee tätä saksalaista viimesen kerran Ann Arborin maisemissa. Hän lähti sitte keskiviikkona pois kaupungista. Oltiin kaveriporukalla istumassa kahvilassa, ettei nyt mitää sen kummempaa. Mutta tosi hauskaa meillä oli. Vietettiin siellä noin vaan pari tuntia. Sit sain ihana kortin tältä mun kaverilta. Hän oli kirjoittanut että tulee kaipaamaan mua eniten, sillä mää oon aina saatavissa ku se mua tarvii. Ihana. Määkii kyllä tuun kaipaamaan häntä ja just sen takia ku hän on niin erilainen ku mun muut kaverit. Hän ei koskaan lähde baariin eikä tykkää bilettää tai puhua miehistä sen kummemmin. Osa piti häntä just tuon takia outona ku ei ikinä lähteny toisten mukaan baariin. Musta taas oli kiva, että oli joku erilainen kaveri. Ei kaikkien tarvihe olla samanlaisia niin ei aina tarvihe puhua samoja juttuja.

Keskiviikkona olin aamulla yogassa. Maanantai aamuna siis missasin mun spinningin ku lapset oliki kotona. Yogassa oli kyllä tosi kivaa. Yogan jälkeen hain tytön koulusta ja oltiin vaan kotosalla. Illalla sitte spinningiin ja oli kyllä kamalin spinningi ikinä! Inhosin sitä tuntia heti ekasta hetkestä alkaen ja ihan vaan sen takia että meillä oli sellanen ohjaaja joka soitti niin kummallista musiikkia etten vaan voinu sietää sitä. Meidän oikea ohjaaja oli miehesä kanssa Kaliforniassa ystävänpäivämatkalla, niin meillä oli tuuraajana joku noin 50 vuotias mies. Ihan hyvän tunnin se varmaan muuten veti, mutta en vaan voinu sietää sitä musiikkia. Se oli jotain aivan hirveetä. En oo ikinä ennen oikeesti inhonnu jotai musiikkia niin paljon. Oli onnellinen ku tunti loppu ja sai lähtee kotiin. Treenattua nyt kuitenki tuli, mikä nyt tietysti oli ihan hyvä.

Torstaina olin aamulla koulussa ja tää oliki vika kerta ennen viikon breikkiä. Meillä ei siis ens viikolla oo koulua ku on loma viikko ja sama juttu on myös lapsilla. Pojilla on ihan loma viikko mutta tyttö saa mennä jos haluaa. Saatiin koulusta kamalasti läksyjä viikon ajaksi. Pitää yrittää niitä tässä pikku hiljaa viikon aikana tehdä, ettei sitte yhtäkkiä viikon päästä sunnuntaina oo kaikki tekemättä. Pitää yrittää olla fiksu niitten kanssa. Torstaina tapahtu myös eräs todella surullinen ja harmillinen asia. Erosin nimittäin suomessa olevan poikaystäväni kanssa. Ihan yhteinen ja sovussa tehty päätös, että sinänsä ei mitää erikoista. Illalla olin tenniksessä ja sielläki meillä oli joku tuuraaja. Oikea ohjaaja ties missä. Tää tuuraaja tosin oli parempi ku spinningin tuuraaja, että sinänsä meni tunti ihan hyvin. Pikku hiljaa myös huomaa kehittyväsä tenniksessä. Tosin hyvin pikku hiljaa ku ei mulla oo aikaa pelata ku kerran viikossa tunnin. Parempi seki ku ei mitää. Samaan aikaan ku mää olin tenniksessä hostäiti käytti vanhinta lääkärissä ku hänellä oli silmissä jotai. Tai siis tiistaista asti ollu silmissä sellanen tunne, että siellä on jotai ylimäärästä. Koko ajan hänen täytyi niitä räpäyttää ja keskiviikkona hän oli kotona kuumeen takia ja torstaina mun koulun aikana oli hostisä hakenu hänet koulusta pois firmaan, josta mää sitte hain hänet kotiin mun koulun jälkeen. Lääkäri ei kuitenkaa nähny silmissä mitää, joten hän sai vaan tippoja ja on kyllä mennyki nyt käytännössä ohi.

Perjantaina olin aamulla salilla nostamassa painoja. Tytön kanssa oltiin päivällä vaan kotona. Täällä viikolla ei tehty mitää erikoista kyllä muutenkaa. Käytiin vaan kaupassa ja pankissa ja sit jotai muita perusjuttuja hoitamassa. Ja torstaina piti sitte olla kotona ku vanhin oli silmiensä kanssa kipee. Poikien taekwondoa ei ollu taaskaa. Nyt se oli peruttu sen takia ku opettaja oli kipee. Niillä on tosi monesti sattunu jotai että ei oo taekwondoo. Huono tuuri käyny ton perjantai päivän suhteen. Ens viikolla salilla onki tauko viikko ja siellä ei oo ollenkaa ohjattuja tunteja. Jotai ilmasia on, että voi käydä kokeilee, mutta kaikki näky olevan siihen aikaan, että mää en pääse ku mulla on lapset koko ens viikon. Sitte seuraavalla viikolla alkaaki uus kausi ja mää oon päättäny mennä niihin samoinhin ku mitkä mulla on nytki ollu. Ekahan mää suunnittelin että vaihdan sen maanantain spinningin joksiki muuksi mutta ei siellä sitte ollu mitää järkevää, joten annoin sitte olla. Pitää sitte kattoo taas uusiksi ku koulu loppuu, niin on enemmän vapaa-aikaa.

Perjantai iltana olin pelaamassa jääkiekkoa. Pelasin kaks peliä. Eka olin omissa häviämässä 2-0 ja sitte olin punaisissa ylimääräisissä voittamassa 1-0. Mun "uusi" mailaki toimi ihan hyvin, et ei ollu mitää ongelmia sen kanssa. Tuun nyt sitte sitä käyttämään seuraavat kaks kuukautta. Kahden pelin jälkeen olin niin naatti, että en oo varmaan ikinä ollu niin valmis nukkumaan ku sillon. Tosin kävinhän mää vielä aamulla salilla nostaa painoja, että seki tietysti tekee vielä. Mutta toisaalta taas kiva toi systeemi että voi halutessaan pelata kaks peliä jos joku tarvii ylimääräsiä. Saa sitte ne pelata jotka haluaa ja sitte ku kuitenki joutuu olee jotai pelejä pois, niin saa sitte vähän "rahan hyvitystä."

Lauantai aamuna tuli siis nukuttua aika pitkään. Meillä oli taas vaihteeksi lumipyrypäivä lauantaina. Eli nyt meillä on taas lunta. Keli oli tien päällä taas jotai aivan hirveetä. Kyllä siellä nyt pärjäs ku vaan ajo tarpeeksi varovasti. Meillä nyt onneksi rupee oli talvi jo voiton puolella kovastiki. Meillä nyt kuitenki tulee aikasemmin kevät ku suomeen. Tämä talvi on ollu Ann Arborissa kaikista kylmin ja runsas lumisin siitä lähtien ku ollaan ruettu pitää tilastoja säästä. Mulle kyllä kelpaa ku tykkään lumesta ja pakkasesta. :) Osa au paireista on vaan aika kypsiä tähän keliin. Mun yhdelle saksalaiskaverille ottaa aika koville. Oon yrittäny häntä lohduttaa, että voiton puolella kuitenki ollaan.

Lauantaina iltapäivällä meillä oli au pair meetingi. Mentiin syömään yhteen ravintolaan. Tää toinen suomalainenki tuli sinne vaikka onki eri järjestön kautta täällä. Pari tuntia siellä istuttiin, syötiin ja höpöteltiin. Meidän aluevalvoja sano, että jos me saadaan joku tulemaan amerikkaan au pairiksi Au Pair in American kautta eli tän meidän järjestön, niin sitte me tullaan saamaan siitä 65 taalaa järjestöltä palkkiota. Eli jos joku on innostunu lähtemään au pairiksi mun blogia lukiessaan ja lähtee au pair in american kautta, niin kerrohan mulle, niin mää saan palkkio rahat. :) Illalla oli tarkotus lähteä saksalaisen kanssa baariin ja pitämään hauskaa. Hänen hostperheen piti olla lomalla eli oltas menty sinne alkuillaksi, mutta sitte lennot oliki peruttu talvimyrskyn takia ja heidän poika oli kuumeessa, joten he eivät päässeet mihinkää. Sitte oli tarkotus, että hän tulee hakee mut kotoa, mutta sitte kuuden aikaan illalla hän ilmotti mulle olevasa todella kipee eikä voi lähteä yhtää mihinkää. Hänki oli sairastanu ku perheen poikaki oli kipee. Rupesin sitte kyselee täysi-ikäisiltä kavereilta, että kuka lähtee ulos mun kanssa. Tää mun amerikkalainen kaveri innostu. Mää ajoin hänen kotiin, sieltä hän oli sitte kuskina Ypsilantin baariin ja mää jäin sinne sitte yöksi. Mukana oli myös paljon hänen kavereitaan, joten meillä oli tosi hauskaa. Alunperin oli tarkotus, että ei olla tappiin asti ku tän mun kaverin piti herätä aamulla töihin, mutta ei sitte maltettukaa lähteä ku oli niin hyvä meno. Tosi kiva ilta kyllä oli, vaikka aluksi näytti ettei tuu mitää ku kaikki hangotteli vastaan.

Sunnuntaina ajelin sitte aamulla kotiin ja puolen päivän aikaan lähdin hostisän ja poikien kanssa rinteeseen. Se oli ihan tossa reilu puolen tunnin matkan päässä eli tosi lähellä mutta oli kyllä tosi pahanenki. Ihan onneton laskettelumäki. Pojille tosi hyvä ku ne nyt vasta treenaa laskettelua. Pojat meni 1,5 tunniksi laskettelukouluun ja sinä aikana hostisän kanssa laskettiin yhdessä. Hisseinä siellä oli ainoastaan tuolihissejä. Ekan kerran ku mentiin siihen hissiin, niin hostisä ei ollu yhtää varautunu et se tuoli tulee sieltä ja hän meinas tippua kyydistä ja löi päänsä siihen turvakaareen. Sitte ku siitä toivottiin ja päästiin matkaan, niin mää tajusin että hitto, meillä ei oo ollenkaa turvakaarta tässä tuolihississä. OMG! Naurettiin ihan räkänä ja meikä taivasteli että miten tää nyt voi olla mahdollista. Ihan yhtä korkeella ja samanlailla ne hissit liikku ku suomessa, mutta niissä ei ollu minkäänlaista turvakaarata. Se oli oikeesti hyvin pelottavaa. Todella järkyttävä kokemus. Mentiin kyllä nyt monta kertaa uudestaan ku ekasta kerrasta toivuttiin. En ymmärrä että kuka ääliö on voinu keksiä tommosen tuolihissin. Lapsiaki siellä niissä kulki ja nää ei harrasta turvakaaria. Varsinaisissa lasten harjottelurinteissä oli sellanen matto- ja naruhissi ja ne nyt toimi ihan hyvin. Vanhin poika halus välttämättä päästä testaa aikuisten rinnettä, joten lähdin häntä sitte viemään. Isä jäi nuorimman kanssa lasten harjottelumäkeen. Mentiin sitte sillä tuolihissillä ja ihmettelin ku poika on ihan hiljaa. Kysyin että pelottaako ja hän vaan sano, että joo. Se on hyvin epänormaalia, että hän on todella hiljainen ja nyt kyllä heti huomasin, että häntä pelottaa ku ei uskaltanu sanoa mitää. Mäestä tultiin sitte jotenki alas mutta ei kovin hyvällä menestyksellä. Treenausta vaatii vielä kääntyminen, jotta hän voi oikeesti laskea aikuistenrinteitä. Välillä olin sitä mieltä että en tuu saamaan häntä turvassa alas sieltä, mutta onneksi nyt ei sattunu mitää muuta ku kaatumisia tuhat kertaa. Sen yhden kerran jälkeen turvallisesti takasi lasten harjottelurinteeseen, mutta pääsipähän ainaki testaamaan ja kokemaan, että vielä pitää treenata. Hirveesti ei ollu väkee liikkeellä, vaikka tää saatto olla vika viikonloppu ku siellä voi lasketella. Lumet kuitenki on aikalailla viimestä kertaa nyt meillä.

Sää oli ihan kiva. Tuuli vaan huipulla aika kovasti, mutta ihan nätti ilma kuitenki. Välineitten vuokraus systeemi oli hyvin outo ja typerästi tehty. Kamalan pitkä matka piti kävellä kamojen ja monojen kanssa ja portaita kyllä riitti vaikka muille jakaa. Hyvin typerää. Kamojen kanssa ne ei oo lapsille kovin helppoja. Oli kyllä kiva päästä laskettelee, vaikka rinteet ei ollukaa kovin häävit. En etes muista, että millon oon lasketellu viimeksi. Illaksi tultiin sitte kotiin eli päivä me siellä vietettiin. Hostäiti oli ollu tytön kanssa suomikoulun kanssa pulkkamäessä ku tänään taitaa olla laskiaissunnuntai tai joku muu vastaava (?). Hän oli sitte kaatunu mäessä tosi pahasti suoraan persuksille ja nyt hänellä on häntäluu todella kipeä eikä hän pysty yhtää liikkumaan eikä tekemään yhtään mitään. Tosi kurjaa. Toivottavasti ei oo mitää vakavaa, että se on vaan tärähtäny pahasti ja menee ohi.

Ens viikko on siis loma viikko koulusta sekä mulla että lapsilla. Tyttö saa mennä jos haluaa. Saas nähdä että mitä tekemistä keksitään viideksi päiväki ettei ihan mökkihöperöiksi tultas.

Tallille, tallille, tallille

Tällä viikolla ollaan taas saatu aika nopeita säätilan vaihteluita. Alkuviikosta meillä oli jotai 10-15 astetta lämmintä, sato vettä välillä ja lumet hävis. Mut sitte ku lauantai aamuna heräs, niin maa oli ihan valkonen. Eli lunta taas. Sunnuntaina oli tosi nätti ilma ku maa oli valkonen ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta eikä ollu yhtää kylmä.

Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ei tapahtunut mitää ihmeellistä. Tytön kanssa touhuttiin kotona ku hän ei halunnut lähteä mihinkää. Maantaina kävin aamulla spinningissä ja keskiviikkona olin mun yogassa. Yoga oli kyllä tosi kiva ku en nyt viime viikolla päässy ja sitte viikonlopun ajomatkojen jälkeen meinannu olla selkä vähän kipee. Oon joutunu särkylääkkeitä syömään siihen, mikä ei oo ollu kovin normaalia ku oon täällä ollu. Lauantai aamuna oisin päässy hostmummin hierojalla käymään. Hän on kuulemma tosi hyvä tietämään kaikkee ja sit mun pitäs käydä tätä selkää näyttää sille. Hostmummi ois antanu mulle hänen vastaanottoajan, joka oli 9 jälkeen aamulla. Heräsin reippaana ja olin jo syömässä aamupalaa, niin sit hieroja soitti et hän on kipee ja vastaanottoaika on peruttu. Harmi sinänsä ku heräsin vielä lauantai aamuna sillee, et selkään koskee ja aattelin et kiva päästä tänään sinne hierojalle, niin jos sais vähän helpotusta tähän selkään. No, ehkä sitte ens kerralla. Maanantai ja tiistai ilta meni mulla mun läksyjen kanssa. Siis tää enkun kurssi kyllä oikeesti työllistää ihan sikana, mut eipä tuota paljoa enää oo. Maaliskuun alussa meillä on jo midterm testi. Keskiviikkona kävin illalla spinningissä ja oli taas kyllä rankka. Oikeesti mää joka kerta ajattelen siellä tunnilla, et oon mää ihan hullu ku itteni ton sinne aina tapettavaksi ja ihan vapaaehtoisesti vielä. Mut sen verran hullu oon ja niin paljon siitä tykkään, et oon ajatellu oottaa saman opettajan tunnin myös seuraavalle kaudelle. Meillä nimittäin on ens viikolla vika kerta tätä kauttaa, sit oon viikon breikki ja sit alkaa uus kausi. Sinne taiski alkaa ilmottautuminen ens viikolla. Ja yogaa otan kyllä kans. Maanantai aamun spinningi mulla on vielä vähän mietinnässä et otanko sitä uudestaan vai en. Tykkään kyllä siitä, et ei siinä mitää, mut en oikeen tykkää siitä opettajasta ja jotenki se ei oo sitä mitä haluan. Tosin johtuu varmaan siitä, et toi on paljon helpompi ku keskiviikon spinningi, niin sit on sellanen tunne, et siitä ei saa mitää irti. No, sitä pitää miettiä et oisko siihen tilalle jotai muuta, et mitä voisin ottaa.

Tiistai ja torstai aamuna kävin koulussa ja tiistaina oli kyllä hyvä ku menin sinne. Olin varmaan 10 minuuttia myöhässä ku sen yöllisen vesisateen jälkeen toi meidän hiekkatie oli ihan jäässä. Et ei kyllä kovin lujaa uskaltanu ajaa. Sit ku pääsin sinne, niin huomasin vaan, et joku istuu jo "mun paikalla". Ei meillä mitää varsinaisia omia paikkoja oo, mutta ne nyt oon vaan sillee jääny et aina istutaan niissä paikoissa. Sit menin toiseen paikkaan ja sit huomasin sivusilmällä, et ihan niin ku joku heiluttas mulle kamalasti. Sit katoin, niin siellähän oli tää mun iki-ihana luokkakaveri, jonka vieressä oon aina istunu ja joka ei etes tienny et missä on suomi ja kehtaa kantaa ferrarin takkia päällään (ei oo muuten pitäny sitä päällään mun kommentin jälkeen, hups :D). Sieltä se kuitenki kauheena huiskutti mulle ja toivotteli huomenta. Sit siinä "mun paikalla" istuva nainen tuli kysyy multa et haluanko vaihtaa paikkaa hänen kanssaan et ku hän ei haluais istua siellä. Sit mää sanoin, et mulle nyt on aivan sama, et ihan miten sää haluat. Sit vaihdettiin. Oon huomannu sen tuolla tunnilla et kukaan muu ei oo kovin innokas istumaan noitten kolmen pojan kanssa ku mää. Ne nyt pitää aika isoa meteliä siellä ja välillä häiritsevät tuntia ja muuta, mutta ei mulla niitten kanssa oo ollu mitää ongelmia. Ihan hyvin pärjään siellä. Opettaja varmaan ajattelee et mää oon ihan ääliö ku istun vapaehtoisesti kolmen pojan kanssa, jotka varmasti häiritsee mun oppimista. Mut eipä nuo ainakaa vielä oo mitää häirinny. Ihan hyvin pärjään sillä kurssilla ja melkeen täysiä pisteitä oon saanu niistä meidän pienistä välikokeista. En oo sit kokenu aiheeksi vaihtaa paikkaa. Tosin oon kyllä jo sen verran tuttu niitten jätkien kanssa, et jos ne rupeis mua liikaa häiritsee ja sen takia menee koulu huonosti, niin varmaan sanosin niille kyllä siitä. Ja kyllä ne sen ymmärtää. Sit ne aina välillä pyytää anteeksi, et ku ne häiritsi.

Torstaina oltiin tytön kanssa sitte muuallaki ku kotona. Mentiin briawoodin leikkipaikkaan ku hän tykkää siitä tosi paljon. Siellä hän sitte leikki parin muun tytön kanssa. Sieltä jatkettiin ruokakauppaan sillä meillä oli suunnitelmissa leipoa ystävänpäiväleivoksia perjantaina, joten piti käydä aineet ostaa valmiiksi. Illalla menin mun tennikseen ja sain mun mailan! JEE! :D Nyt mulla on ihan oma tennismaila ja vielä hyvä semmonen. Kyllä nyt kelpaa. Onneksi sen suomeen kuljettaminen on hyvin helppo homma. Tenniksen jälkeen tulin kotiin vaihtaa vaateet ja lähdin näkemään sitä mun paikallista kaveria, josta nyt ei oo kuulunu mitää joulun jälkeen. Käytiin myöhäisellä illallisella ja siellä oli myös hänen poikaystävä ja sit yks kaveri eli neljästään oltiin. Oli kyllä kiva nähdä häntä pitkästä aikaa, mut mulla oli kyllä siellä sellanen olo, et enhän mää osaa enkkua yhtää. En oo nimittäin paikallisten kanssa kunnolla jutellu ties millon viimeksi ja ne kuitenki puhuu tuhat kertaa nopeemmin ku ei paikalliset. Mulla oli oikeesti sellanen tunne, et mää oon hävittäny mun enkun ihan kokonaan. Melkeen aina piti kysyä toisen kerran, et niin, mitä sanoit. Ekalla kerralla meni melkeen aina ohi. Vaikka oon ihan hyvin pärjänny mun muitten kavereitten kanssa, mutta ne nyt tietenki puhuu paljon ymmärrettävämmin ku ei niillekkää enkku oo äidinkieli. Sain selville et hänen äiti oli kuollu ihan ennen joulua. Sillonhan hän soitteli mulle et äiti oli tosi huonossa kunnossa ja hän ei tiedä et mitä hän tekee. Sen takia hänestä ei oo myöskää mitää kuulunu.

Torstaina tein tosi hyvän teon, jonka takia oli tosi hyvä mieli koko päivän. Sanoin mun hostisälle, että se voi tehdä jotai kivaa lauantaina hostäitin kanssa ku on kuitenki ystävänpäivä, ku ei mun nyt mikää välttämättömyys ollu päästä mihkää. Lupasin sit kattoo lapsia ja laittaa ne nukkumaan. Vähänkö oli hyvä mieli koko torstai päivän ku lupasin vapaehtoisesti olla lauantai iltana töissä et mun hostvanhemmat pääsee johonki ystävänpäivänä. :) He sit menivät syömään ja leffaan.

Perjantaina kävin aamulla nostaa salilla painoja ja sit sen jälkeen kävin pelastusarmeijan myyntipisteessä ja sit yhdessä kirpparissa. Kävin ettii jotai vaatteita tallille ku pääsen tohon ihan naapurin hoitaa heppoja. En halunnu paljoa maksaa mistää tallivaatteista ja kuitenkaa en halua raahata niitä suomeen. Löysinki ihan halvalla kaikkee. Sain kumpparit 4 taalalla. Vähän ehkä isot, mutta kyllä mää nyt niitten kanssa diilin. Sit sain tuulipuvun, hanskat ja pipon ja näihin kaikkiin meni yhteensä alle 20 taalaa eli just hyvä summa. Ku sain tytön koulusta, niin ruettiin sit tekee meidän ystävänpäiväleivoksia. Tehtiin sellasia vaaleanpunaisia sydämiä ja tyttö oli hyvin onnellinen vaaleanpunaisesta väristä. Poikien tultua koulusta lähdettiin taekwondoon ja hostisä oli meitä siellä vastassa ku hän halusi tulla katsomaan. Tyttöki tällä kertaa päätti et hän haluaa katsoa eikä mennä leikkipaikkaan. Ja hän ei oo kyllä ikinä niin huonosti käyttäytyny ku ollaan oltu katsomassa. Koko ajan joku oli hätänä ja kitisi jostai. Johtu varmaan isän läsnäolosta. Vein hänet sitte loppuajaksi pois salista ja taas oli tosi kiltti ja kaikki oli hyvin. Tosin ku lähdettiin salilta, niin otin hänen kanssaan aika pahasti yhteen. Hostisä lupas ottaa pojat sen kyytiin mut tyttö tuli sitte mun kyytiin. Siitä nousi kauhee huuto ja meteli. En meinannu millää saada sitä istumaan turvaistuimeen enkä laittamaan vyötä päälle. Aina ku laitoin sille vyön, niin se otti sen pois. Sain sen sitte kuitenki pitämään sen vyön ku perustelin et miks se pitää olla. Sit ku lähdettiin liikkeelle, niin vähän aikaa se mulle huus ja myökkäs mut sitte se lopetti. Sit oltiin taas tosi hyvällä tuulella. Tyttö onki kyllä nyt oli tosi kiltisti ja tosi ihana, et pitäähän sitä nyt välillä vähän ottaa yhteen. Illalla ennen mun jääkiekkoa käyvin hostvanhempien kanssa syömässä ku mummi ja ukki halus lapset yökylään. Jääkiekossa hävittiin 6-3. Mää tein yhden maalin ja syötin yhden. Tosin oli kyllä hyvin perjantai 13. päivä ku mun maila meni poikki siis ihan kahteen osaan. Kyllä otti päähän. En oo koskaa aikasemmin etes kaatunu siellä mitenkää kenenkää kanssa ja nyt sitte yks nainen joka ei varmaan osannu jarruttaa, niin tuli suoraa mun päälle ja kaaduttiin ja mun maila jäi sen alle ja ku se kaatu ennen mua eli mun mailan toinen pää oli kädessä, niin tietenki se meni sitte poikki. Ja sattu vielä olee vähän tukeva nainen. Olin kyllä järin pahalla tuulella ku en todellakaa halua ostaa uutta mailaa ku todennäköisesti pelaan sillä vaan jonkun 6-8 kertaa ja sit joudun jättämään sen tänne. En mää nyt sitä voi suomeen viedä. Tai voin, mutta en halua sen takia maksaa jotai lisämaksuja. Sain sitte mun yhdeltä ihanalta joukkuetoverilta mailan, et voin kokeilla sitä ens viikolla ja jos se tuntuu hyvältä, niin voin käyttää sitä tän pari kuukautta. Tosi kilttiä. :) Pakko kyllä kelvata sen mailan, sillä en halua ostaa uutta. Ens viikolla näkee.

Lauantaina heräsin siis aamulla reippaana kello kahdeksan, et meen sille hierojalle. Kamalan aikanen herätys lauantai aamuksi. No, en sitte päässykää sinne ja en nyt enää saanu unta ku olin jo kuitenki heränny ja kerenny syödä aamupalan. Sit rupesin tekee kakkua tälle mun saksalaiselle kaverille, joka nyt ens viikolla muuttaa Traverse Cityyn. Hän toivo läksiäislahjaksi pientä kakkua ja mikäs siinä. Sen kanssa värkkäsin sitte viikonloppuna. Ite en kyllä ollu yhtää tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyllä se mun kaverille kelpas. Lauantaina kävin tän saman kaverin kanssa leffassa. En ollukaa käyny pitkään aikaan ja oli ihan hyvä leffa. Illalla siis oli töissä vapaaehtoisesti ja hyvin suju lasten kanssa. Ei ollu mitää ongelmaa. Syötin ne ja ne kattovat leffan ja sit nukkumaan. Määkii nukahdin jo 11 aikaan ku tukki. Olin vähän väsyny ilmeisesti, et en etes tienny mitää et hostvanhemmat oli tullu kotiin vähän sen jälkeen ku olin menny nukkumaan.

Sunnuntaina valmistelin sitte mun kaverin kakun loppuun ja näin häntä iltapäivällä. Mentiin syömään. Oli puhe nähä vielä tiistaina ku keskiviikkona hän sitte muuttaa pois kaupungista. Surullista sinänsä. Hän on tosi mukava, vaikka onki ihan erilainen ku mun muut kaverit. Hän ei halua koskaan mennä ulos siis baariin, mutta on tosi luotettava ja aina voi luottaa siihen, et asiat kans menee niin ku ollaan sovittu. Oon luvannu mennä hänen luona käymään Traverse Cityssä ku tulee kevät/kesä ja mulla on koulu ja jääkiekko ohi, niin on aikaa. Illalla pääsin käymään siellä tallilla! Vähän ihanaa! :) Niillä on kaks hevosta (molemmat yli 10 vuotiaita) ja sitte kaks laamaa siellä samassa aitauksessa. Niillä on ihan pihatto menetelmällä se eli ei tarvitse puhdistaa karsinoita. Tää nainen kerto, että talvisin ne vaan lähinnä on siellä ja rapsuttelevat niitä ja muuta mut ku tulee kesä, niin sitte se tekee niitten kanssa enemmänki, et ihan vaan harrastusluontoista hommaa, ajelevat ja ratsastavat. Niille tulee yks poni kevään aikana. Tosi kiva oli tää perheen äiti. Juttelin sen kanssa tosi pitkään, vaikka oltiin jo käyty hevoset rapsuttelemassa. Hän sano soittavasa mulle ku ne tekee jotai niitten heppojen kanssa ja sitte mää voin mennä sinne mukaan ainaki katsomaan. Tai sitte mää voin soitttaa sinne ku haluan mennä niitä rapsuttelee ja muuta. Tallin jälkeen menin mummille ja ukille ku siellä oli tän meidän espanjalaisen kaverin läksiäisillallinen. Hän nimittäin lähtee tiistaina pois kokonaan. Hänen piti olla täällä kesäkuuhun asti, mut sitte hänen vanhemmat oli eronnu jouluna ku hän oli kotonaan käymässä et varmaan se sitte liikaa. En tiedä. Kävin siellä taas roikkumassa vähän pääalaspäin, mutta tällä kertaa kyllä tuntu et se vaan pahensi mun olotilaa, sillä sen jälkeen oli selkä kyllä tosi kipee taas vaihteeksi.

Ainii, sunnuntaina tää perhe valitsi uuden au pairin. Vähän pelottavaa, meikä joutuu oikeesti kotiin täältä! Kamalaa. No, ehkä mää oon jo vähän tottunu siihen ajatukseen ku nyt oon tosi paljon nähny unta siitä et meen suomeen. Välillä oon menny vaan käymään pariksi viikoksi ja sit välillä ihan lopullisesti oon tullu täältä pois. En oo koskaan ennen nähny niitä unia ku nyt ihan parin viikon aikana. Viime yönäki menin mun entiselle työpaikalle ja sit siellä oli molemmat työntekijät paikalla ja mää halasin molempia ihan hirveesti ja itkin ku olin niin onnellinen, että näin ne. :) Mut loppu kuukausista täällä kyllä nautitaan ja otetaan kaikki irti ja toivotetaan uusi au pairi tervetulleeksi Amerikkaan! :) Hyvän perheen kyllä saat et älä siitä huoli! :)

Niagaran putoukset ja Toronto, Kanada

Lauantai aamuna päästiin lähtemään ihan hyvissä ajoin ku sain mun matkatoverit, saksalainen ja puolalainen, meille yöksi perjantaina. Lähdettiin liikkeelle joskus vähän ennen 7 aamulla. Mentiin siis mun autolla ja mää ajoin koko matkan. Kotiin tullessa katsoin, että matkaa oli tullu noin 650 mailia kahden päivän aikana. Ihan hyvä saavutus, mutta ei paha kuitenkaa. Selän kanssa vaan meinas olla vähän kestämistä, joten särkylääkkeitä tuli viikonlopun aikana syötyä.

Matkaan siis lähdettiin karttojen ja mapquestin opasteiden kanssa, sillä mun navigaattorissa ei oo Kanadan karttaa ja mentiin jo Detroitista (tunnin matkan päästä) Kanadan puolelle. Tulliin saavuttiin sen verran aikasi, että ei tarvinnu ainakaa jonottaa. Mikä oli kyllä hyvä, sillä meillä kesti jo ilman jonotusta siellä puoli tuntia ku olivat ilmeisesti sitä mieltä, että yritetään viedä huumeita sinne ku saatiin oikein supertarkastus. Tavattiin neljä eri tullityyppiä, joista jokainen kysy, että mitä tehdään tehdään Kanadassa ja kaikkee muuta eli samat litaniat sai selittää melkeen kaikille. Pahin oli kuitenki yks nainen, joka kyseli kaikki maan ja taivaan väliltä. Se oli se varsinainen tullitarkastus. Se kyseli mm. mitä me tehdään kanadassa, missä ollaan yötä, tunnetaanko ketään sieltä, onko meillä mitää lahjoja sinne, mitä tehdään usassa, missä asutaan usassa, ollaanko kaikki samassa perheessä, miten voidaan tuntea toisemme, montako laukkua meillä on, miten paljon meillä on käteistä ja miten paljon tilillä rahaa, kenen auto, tietääkö mun hostperhe et mulla on niitten auto, onko meillä jotai bisneksiä sinne vai ollaanko ihan vaan turisteje, millon tullaan pois, mitä on laukkujen sisällä. Sit piti näyttää meidän ajo-ohjeet, jotka olin tulostanu ja meidän hotellin tiedot. Ja sit se kysy vielä et millon ollaan tultu usaan ja millon lähdetään ja miksi ollaan tultu usaan. Kaikista paras oli, et miks just tästä halutaan mennä yli ku täällä on montaki ylityspaikkaa. Siinä vaiheessa oli vähän et anteeks mitä. En oikein tienny et mitä ois pitäny vastata et miks just tästä. Se nyt vaan sattu tulee ekana vastaan :D Sit se nainen passitti meidät seuraavaan pisteeseen, jossa piti sammuttaa auto, tulla ulos autosta ja mennä seisoo jolleki jalkakäytävälle ja sit ne tarkisti meidän auton. Sit mentiin vielä yhden naisen luo, joka kyseli taas samoja juttuja ja sit se laitto leimat meidän passiin et ollaan menty Kanadaan helmikuun 7. päivä. Maahan kuitenki päästiin mut oli aika hullua. Jälkikäteen hyvin hauskaa. Oltiin varmaan hyvin epäilyttäviä ku kolme nuorta tyttöö tosi hienolla autolla ja kaikki ollaan eri maan kansalaisia eikä kukaan oo usan tai kanadan kansalainen. Hostäiti soitti sitte ku oltiin jo hyvän matkaa ajettu Kanadan puolella et miten meni tullissa. Hän oli hyvin ihmeissään et miten ne nyt tollee teki ku yleensä se on helpompi mennä Kanadaan ku usaan. Siinä vaiheessa meinas vähän jännittää et mitenhän meidän käy ku yritetään takasi usaan, mut se meni helposti. Ihan pari peruskysymystä se mies kysy, kuten et mitä tehtiin kanadassa, miten kauan oltiin ja mitä tehdään usassa ja onko meillä mitään tuomisia kanadasta. Kesti varmaan kaks minuuttia. Huomattavasti nopeempi toimitus.

Enste ajettiin Niagaran putouksille. Oltiin siellä joskus puol yhden aikaan. Se oli aika hassua ku me saavuttiin sinne ja luultiin eka et ollaan eksytty ja meidän pitää palata takasi motorille ja seurata kylttejä uudestaan. No, siinä samalla ku mää ajoin vaan suoraa ja kattelin ympärille saksalaisen kanssa, puolalainen selvitti kartalta et missä ollaan. Mut ennen kun hän ehti saada ihan tarkan sijainnin meille, katsottiin saksalaisen kanssa et tuossahan noi putoukset on. :D Siinä ne oli ihan yhtäkkiä meidän edessä. Sit vaan auto parkkiin ja kävelemään lähemmäksi ja ottamaan kuvia. Onhan ne makeet, muuta ei voi sanoa. Ja vielä talvella ku siellä oli jäätä kivasti kertyny joka paikkaan. Sit käveltiin läheiseen ravintolaan syömään ja käytiin maailmanpyörän tyylisessä jutussa kattomassa maisemia. Se oli tosi kivaa ku näki putoukset ylhäältä, mutta sitte taas ku siellä oli tosi kova tuuli ja se heilutti siellä ylhäällä meidän koppia, niin se ei ollu yhtää kivaa. Hengissä kuitenki selvittiin ja todettiin, että ei kyllä haluttas asua siellä ku ei siellä oo yhtää mitää putouksien lisäksi. Muuten se nimittäin näytti aika tylsältä seudulta. Putouksilta lähdettiin joskus viiden maissaa jatkaa kohti Torontoa. Hotellilla oltiin joskus 7 maissa eli ei kovin kauaa etsitty hotellia. Vähän oltiin hukassa ku yks mapquestin ohje oli epäselvä, mutta aika nopeesti kuitenki löydettiin taas oikee tie ja päästiin hotellille. Parkkipaikkakaa ei ollu kallis, ku se oli 20 kanadan taalaa 24 tunnilta. Hotelli oli ihan Toronton keskustassa eli tosi hyvällä paikalla ja siistit kivat huoneet. Ja sit vielä hintaan kuulu ilmanen aamiainen, joka oli kyllä tosi kiva. Lauantaina illalla yritettiin mennä baariin ku puolalainen halus saada juoda hänen oluensa kanadassa ku siellä hän on täysikänen mutta ei amerikassa. Kanadassa täysikäisyyden raja on 19. Käytiin yhden baarin ovella ja kyseltiin, että paljo maksaa ja muuta. Ois pitäny maksaa 10 kanadan taalaa ja joihinki kuulemma enemmän et pääsee etes sisälle ja todennäköisesti tulee olemaan ainaki alku illasta hyvin tyhjä. Todettiin, että ei mennä sisälle ku en mää ainakaa ois jaksanu valvoa kovin myöhään. Kuitenki pitkä ajo takana ja seuraavana päivänä sama juttu edessä uudestaan. Mentiin sit vaan yhteen pubiin istuu, et hän sai oluensa ja oli onnellinen. :) Kaiken huippu oli ku hän tilas cosmopolitanin ja oli juonu sen melkeen kokonaan ku hän sit onnistu kippaamaan sen siihen pöydälle. Kohta baarimikko tuli kyselee et mitä täällä tapahtu ja sit selitettiin et se vaan vahingossa kaato. No, baarimikko anto hänelle uuden cosmon ilmatteeksi. Takasi hotellilla oltiin joskus puolen yön jälkeen et saatiin ihan hyvät noin 9 tunnin yöunet.

Sunnuntaina käytiin aamulla aamupalalla ja sen jälkeen luovutettiin hotellihuone. Saatiin kuitenki jättää auto sinne parkkiin, joten tavarat autoon ja eiku menoksi. Liikuttiin kävellen lähiseutua. Eka mentiin Hockey Hall of Fameen, joka on galleria jääkiekon historiasta ja kuuluisimmista ja vaikuttavimmista pelaajista. Eka käytiin siinä kaupassa joka on sen yhteydessä. Ja siellä meikä innostu ihan täysin! Näin siellä suomen pelipaidan, jossa luki suomeksi, että suomi! Olin saada sydärin ku näin sen. Täällä sitä vaan innostuu ihan sikana ku näkee jotai suomi juttua tai suomalaista tekstiä jossai ku se on niin ihmeellistä. Ei siihen ihan joka päivä törmää. Innostuin siitä niin paljon, että mun oli ihan pakko saada ostaa se! Oon siitä hyvin ylpeä. :D Sit jos meen täällä vielä Detroitin NHL peliin, niin tuun laittaamaan sitte sen pelipaidan päälleni. Onhan meillä sentään Filppula täällä. Aika cool, vai mitä. :D Shoppailu innostuksen jälkeen menin yksin käymään sit tän gallerian sisällä ku mun kaverit ei sinänsä ollu kiinnostunu jääkiekosta eikä ne halunnu maksaa sit sitä sisäänpääsymaksua. Ehdottomasti kohokohta koko galleriassa oli Stanley Cup pokaali. Sitä parempaa versiota nimittäin säilytetään siellä. Tää on se versio, joka on pelaajien mukana jäällä ja joka on kaikissa valokuvissa. Sit se toinen versio on vähän huonompi kuntosempi ja se sit kulkee pelaajien mukana saunat ja sun muut vähän vähemmän hohdokkaat paikat läpi ja on voittaja joukkueella. Löysin sieltä sit pari suomalaista nimee, Selänteen, Kurrin ja Tikkasen. Siihen ei ollu vielä tullu sitä uusinta Detroitilta eli en nähny Filppulan nimee siinä. Sit pyysin yhtä naista ottaa kuvan musta ja pokaalista. Olihan se hieno. :)

Sieltä jatkettiin historialliselle kaupungin alueelle, jossa oli vanhoja rakennuksia ja kauppoja. Siellä näin yhdessä kaupassa marimekkoa. Olin taas saada sydärin! Siis ihan oikeesti, marimekkoa oli Torontossa kaupassa. Näin mää sitä jossai muuallaki täällä usassa ettei se nyt sillee oo ihme. Tää vaan oli sellanen pikkunen erikoistarvikekauppa keskellä historiallisia rakennuksia, niin en todellakaa odottanu näkeväni siellä marimekkoa. Sieltä käveltiin syömään ja sit viimeseksi mentiin maailman korkeimpaan vapaasti seisovaan rakennukseen. Hyvällä säällä sieltä näkee Niagaran putoukset ja Nykin osavaltion pohjoisosaa. 447 metriä oli korkein paikka, johon ihmiset pääsi. Oli aika makeet näkymät. Ja hurjaa oli ku noin 350 metrin korkeudessa pääsi kävelee sellasen lasin päälle, josta oli suora näkymä maahan. Se tuntu aika hurjalta. Tornin jälkeen suunnattiin hotellille hakee autoa ja kotiin päin. Kotimatkalla ku päästiin ulos Toronton keskustasta, törmättiin meidän matkan suurimpaan ongelmaan eli bensa-aseman löytämiseen. Ajettiin motarilta ulos exitistä, jossa oli bensa-aseman kuva. No, aikamme ajettiin siinä lähellä eestakasi, mutta ei näkyny eikä ollu etes mitää kylttiä missää. Todettiin, että mulla ei riitä bensa vaan kruisailla eestaas, joten ei muuta ku kysymään. Ajoin ekan talon pihaan ja siellä oli vaan pihalla valot mutta talo oli pimee, joten todennäköisesti kukaan ei ollu kotona. Seuraavan talon pihaan ja siellä kävi hyvä tuuri ku joku mies oli pihalla. Ei tarvinnu mennä ovikelloa soittaa. Kävin sitte kysymässä et miten mää löydän bensa-aseman täältä ja hän sitte ystävällisesti neuvo meidät sinne. Ei ois kyllä ikinä ite osattu ku se oli kuitenki jotai 3 kilsaa pois motarilta ja ois vielä pitäny osata kääntyä tietystä risteyksestä vasemmalle. No, bensaa kuitenki saatiin ja sit vaan kotia kohti. Nopean tullin jälkeen olin kotona joskus 11 jälkeen eli ei menny kovin myöhään.

Oli kyllä kiva reissu. Ja meidän suurimmat ongelmat oli bensa-aseman löytäminen ja Kanadaan pääsy eikä esim. meidän hotellin löytäminen Kanadan suurimman kaupungin keskustasta karttojen avulla, vaikka niin ois voinu kuvitella. Ehdottomasti koko reissun hauskin kohta oli ku oltiin lauantaina illalla hotellilla ihan yli väsyneenä ja sit puolalainen yritti saada sen konetta nettiin. Netissä oli joku vika ku se ei toiminu. Sit hän soitti vastaanottoon siitä pari kertaa ja valitti ja sit joku mies toi siihen piuhanki et sen voi yhdistää siihen koneeseen ettei käytä langatonta mut eihän se piuha passannu hänen tietokoneeseen. No, annettiin sitte sen olla ku ei me nyt välttämättä tarvittu nettiä. Mutta hauskin kohta oli, ku hän soitti varmaan neljännen tai kolmannen kerran vastaanottoon ja esitteli ittesä, et Hi, I m a girl with internet. :D Oltiin saksalaisen kanssa kuolla nauruun. Sit tää respan mies soitti ihan vaan yhden kerran sen takia meidän hotellihuoneeseen et se halus tietää et onhan kaikki hyvin. Joo, saatiin ainaki palvelua. :D Niagaran putouksista voin sanoo sen, että ehdottomasti ne kannattaa mennä näkemään ja Torontosta sen, että tykkäsin siitä enemmän Chicagosta. Jos saan valita et meenkö uudestaan Chicagoon vai Torontoon, niin Torontoon ehdottomasti. Tosi nätti kaupunki, niin ku kaikki muutki on sanonu jotka siellä on käyny.

Flussani kanssa selvisin ihan hyvin. Päivä päivältä tuli paremmaksi ja sen ainakaa lisää sairastunu reissun aikana. Et se ei häirinny mitenkää reissua. Selän kanssa vaan meinas olla ongelmia ku sen verran rankka ajo matka, mut särkylääkkeet on onneksi keksitty. Säänki kanssa meille kävi tosi hyvä tuuri ku ilman lämpötila oli varmaan jotai +0-10 astetta ja aurinko paisto Torontossa ihan koko ajan ja Niagaran putouksillaki vähän aikaa. Mut ei kuitenkaa satanu mitää. Tuuli oli vaan molemmissa paikoissa välillä vähän turhan kylmä, mutta sen kanssa pärjäs. Näin helmikuussa ois voinu käydä huonoki tuuri ja oltas saatu parin kymmenen asteen pakkaset mut ei onneksi saatu.

Sairastelua, sairastelua, sairastelua

Tässä viikossa nyt ei oo hirveesti mitää kirjottamista, sillä ei oo tapahtunut yhtää mitää ku ollaan oltu kipeenä koko viikko. Maanantaina, tiistaina ja perjantaina kaks nuorimmaista oli kotona ja keskiviikkona nuorin. Eli torstaina ei ollu ketää kotona, mutta mää olin mun koulussa ja kuitenki ku meillä nyt on ollu taas 10-20 asteen pakkaset, niin ei sitte lähdetty nuorimmaisen kanssa päivällä mihinkää, ettei vaan vilustus uudestaan. Eli siis flunssaa on ollu ja kuumetta. Määkii on sitte siinä sivussa saanu tartunnan, mutta ainaki toistaiseksi ilman kuumetta, yskää ja nuhaa vaan. Kotona ollessa ollaan katottu leffoja ja muita lasten ohjelmia telkkarista, väritetty, pelattu pelejä ja sit lapset nyt on leikkiny keskenäänki ja tietenki nukkunu ku ovat kuumeessa. Eli mulla jäi nyt sitte käymättä spinningi maanantai aamuna, yoga keskiviikko aamuna ja perjantai aamun sali reissu. Pääsin onneksi kuitenki spinningiin keskiviikkona (se on illalla) ku rupes jo tuntuu selässä tosi kipeeltä ku en ollu liikkunu neljään päivään yhtää. Mulla voi selkä heti paljon paremmin ku sen kanssa pääsee liikkumaan. Normaalisti liikun sen kanssa tosi monta kertaa viikossa, niin sitte se heti suuttuu, jos jää neljäki päivää väliin ilman liikuntaa. Torstai iltana kävin tenniksessä ja ens viikolle lupasivat sen mailan mulle sieltä. Tilasin sen viime viikolla ja sanovat et menee pari viikkoa, et ehkä nyt sitte ens viikon torstain tunnille saan jo oman mailan. Tiistai aamunaki onneksi pääsin kouluun ku hostisä oli niin ihana, että jäi pois töistä pariksi tunniksi aamulla, et mää pääsin kouluun. Siellä sainki kohteliaisuuden ku yks mies (tää jonka kanssa keskutelin aikasemmin, et missä suomi sijaitsee) kysy, että minkä ikänen oon. Sit ku sanoin että oon 21, niin se sano, että ihan oikeesti, mää luulin, että sää oot 18. :D Ja 18 pitää olla että etes pääsee tohon kouluun sisään. Siitä se järkytty suuresti ku mää olin sit vanhempi ku se. Se nimittäin täyttää vasta tänä vuonna 21. Perjantai iltana kävin sit pelaa jääkiekkoa ku oli oikeesti taas pakko päästä liikkumaan tän selän kanssa. Sain kolme fania yleisöön; brasillialaisen, saksalaisen ja meksikolaisen. Ku ne kerto, et tulevat kaikki katsomaan mun peliä, olin, et ihan oikeestiko. No, saahan tonne tulla. Mää tosin oon keränny varmaan eniten yleisöä. Yleensä siellä ei nimittäin oo ketään katsomossa ja yleensä ku siellä joku on, niin se on katsomassa mua ja mulla nyt on ollu jo aika monta katsojaa. Pelattiin valkosia vastaan 1-1. Ihan hyvä peli oli ja kiva oli pelata.

Keskiviikkona katottiin tytön kanssa Joulupukki ja noitarumpu leffa, jonka saivat lahjaksi pukilta. Tyttö tykkäs siitä kovasti ja se halus ehdottomasti näyttää sen perjantaina veljelleen ku olivat molemmat kotona. Pikkuveliki tykkäs kovasti. Eli joulutunnelmissa ollaan myös oltu tällä viikolla ja hyvän lahjan osas pukki tuoda. :)

Tosi hyvään saumaan tää munki sairastuminen sattunu, sillä lähden nyt viikonlopuksi kahden kaverin (puolalaisen ja saksalaisen) kanssa Niagaran putouksille ja Torontoon. Tarkotus on lähtä aikasi lauantaina aamuna ja tulla takasi sunnuntaina, todennäköisesti aika myöhään. Ja mun on vielä tarkotus olla kuskina ku mennään mun autolla ja oon nyt kamalassa flunssassa. Toivottavasti ei nostata kuumetta. Kirjotan sitte Kanadan reissun tänne omaanaan alkuviikosta, mikäli nyt etes selviän hengissä koko reissusta tän mun vointini kanssa.

Tammikuu oli ja meni

Tällä viikolla säätila oli hyvin talvinen. Joka päivä on ollu 10-20 astetta pakkasta ja lunta saatiin joka päivä lisää, et meillä on ihan hyvin lunta nytte. Tosin yhdessä yössä saatiin taas melkeen kevät meille. Sunnuntaina nimittäin oliki yhtäkkiä melkeen 10 astetta lämmintä, aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja oli ihan kevät ilma. Näin ne säätilat meillä vaihtuu. Vähän nopeempaa ku suomessa.

Tällä viikolla ei tapahtunu mitää kovin ihmeellistä eli välttämättä ei ole luvassa kovin pitkä kirjoitus. Mutta puretaan nyt kuitenki tänne, niin saan tästä sitte itsellenikin päiväkirjaa muistoksi.

Maanantai alko taas ahkerasti spinning tunnilla ku olin vieny lapset kouluun. Iltapäivällä tehtiin tytön kanssa kakkupohja valmiiksi mun tiistain kakkukurssille. Tyttö on kyllä niin ihana ku se innostuu siitä, että pääsee leipomaan. Vaikka sinänsä kakkupohja ei ole kovin suuritöinen, mutta hänelle se on iso asia. Illalla sitte tein läksyjä tiistaiksi.

Aamulla olin koulussa ja kiusasin yhtä miestä, joka ei tienny missä on suomi. Ja ihan vaan sen takia kiusasin sitä ku siellä oli viime viikolla Ferrarin takki päällä ja siellähän on Kimi Räikkönen (kai se siellä vielä on, entinen työkaveri ei oo hoitanu hommiaan ku en oo enää ajantasalla formuloista :D), mut kuitenki Räikkönen on suomesta ja hän kehtas mulle väittää että ei tiedä missä suomi on. Sanoin sille, että miten voi mahdollista, että et tiedä et missä on suomi ja kuljet täällä ferrarin takki päällä ja siellä on suomalainen kuski. Sit se vaan sano jotai, en mää oo kovin hyvä maantiedossa. No, sitte lähdettiin selvittää et mistä se suomi löyty. Ensiksi mää aina yritän tarjota ruotsia ja norjaa, et sanooko ne mitää. Sit jos ne ei sano mitää, niin sitte tarjoan venäjää. Tälle tyypille nyt venäjä vasta sano jotai, ja sit se sano, että ei sillä nyt oo väliä et onko Räikkönen venäjältä vai suomesta. Mää sanoin, heti et kyllä sillä kuule on. Pyh, siinäki mulla luokkakaveri. En muista et mistä hän on kotosi, mut varmaan jostai ihme ähläppi maasta ku mää oon ainaki ainut eurooppalainen.

Tiistaina käytiin iltapäivällä tytön kanssa uimassa. Ei oltukaa käyty pitkään aikaan ja oli kyllä kivaa. Sit siellä oli yhtä aikaa joku espanjaa puhuva nainen 2,5 vuotiaan tyttönsä kanssa. Sen kanssa sitte siinä vaihdoin muutaman sanan "meidän" lapsista. Täällä tosi moni sanoo mua tytön äidiksi, et varmaan tämäkin nainen luuli, että oon hänen äiti. Kouluunki ku meen häntä hakee, niin sieltä kuuluu monesti, et sun äiti tuli hakee sua. En jaksa aina kaikille korjata ku ei ne sinänsä tee sillä tiedolla mitää, eikä jaksa selittää sitä pitkää litaniaa kaikille, et mitä oikeesti teen täällä ja miksi. Ja tyttö nyt on niin sulonen, et ei tarvi korjatakaa sitä väärinkäsitystä. :) Illalla mulla sitte oli vika kerta mun kakkukurssia. Tehtiin lopputyökakku, joka on näkyvillä mun leivontablogissa. Ihan tyytyväinen olin lopputulokseen. Sinänsä harmi ku mun kakkukurssit on nyt käyty, sillä tykkäsin niistä kyllä kovasti. Mutta toisaalta tää mun nykynen enkun kurssi on kyllä sen verran työllistävä, että ei kyllä välttämättä riittäs aikaakaa enää kakkukurssille.

Keskiviikkona tein aamulla läksyjä ja sitte yogaan reippaasti. Oli taas kyllä tosi kivaa. Oon suunnitellu et voisin ottaa sitä sitte kaks kertaa viikossa ku koulu loppuu ja ei oo enää läksyjä mitä tehdä. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa vaan kotosalla. Illalla menin sitte spinningiin ja juttelin yhden naisen kanssa, joka käy maanantaina mun kans myös samalla spinningin tunnilla. Sinänsä hassua et meillä on just samat spinning tunnit eikä kumpikaa käy enää kolmannella tunnilla.

Torstaina olin aamulla koulussa ja meillä oli ekat kokeet siellä paikan päällä. Olin onneksi ihan hyvissä ajoin ja sain yhtä paljon aikaa kokeeseen ku kaikki muutkin. Iltapäivällä mentiin tytön kanssa käymään hands-on museossa. Ei oltu sielläkää käyty pitkään aikaan ja oli kivaa. Se on tosi kiva ku ne vaihtaa siellä niitä näytillä olevia juttuja kohtuu usein, niin nyt siellä oli taas paljon kaikkee uutta jota ei oltu nähty. Illalla kävin mun tenniksessä ja sain jopa päätettyä et minkälaisen mailan ostan itselleni. Oon niitä nyt tässä testaillu koko tammikuun ja nyt sitte torstaina päätin, et tän haluan. Ei riitä enää järki miettiä et onko tää nyt parempi ku tää ja entäs sitte tää toinen. Joku maila vaan joka tuntuu hyvältä ja that s it. Turha tehä asiasta sen vaikeempaa. Saan sen sitte viikon tai kahden sisään ku niillä ei valmiiksi ollu siellä yhtää.

Perjantaina kävin aamulla salilla nostamassa painoja. En ollukaa nostanu painoja vähään aikaan. Oon kyllä liikkunu ja tehny raskastaki treeniä, mutta en oo painoilla treenannu. Tuli sitte vedettyä ilmeisestikin aika kova treeni, sillä lauantaina ja sunnuntaina en meinannu päästä portaita ylös enkä alas, enkä voinu nostaa käsiä kunnolla ylös enkä nauraa ku vatsalihakset jumissa. Eli jokainen mahdollinen lihas kipee. Oli kyllä arvattavissaki, vaikka venyttelin, ku oli sen verran pitkä tauko painojen nostosta. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa kotona ja lähdettiin sitte poikien tultua koulusta taekwondoon. Illalla pelasin vielä jääkiekkoa, tosin vasta 11 aikaan illalla, et aika väsynyt olin. Voitettiin 6-1 ja mää tein kaks maalia, mutta ei ollu kovin kiva pelata ku meillä oli maalivahtina ekaa kertaa tyyliin joku 8 vuotias poika. Toinen maalivahti oli ihan aikuinen nainen. Ekassa erässä tää poika oli vastustajien maalissa ja me tehtiin sinne kolme. Määkii tein yhden ja ois pitäny olla tekemättä. Sovittiinki sitte että ei tehdä enää yhtää ku meitä rupes käymään tää pikku poika niin sääliksi. Sen isä oli vielä katsomossa kannustamassa sitä. Sitte toiseen tää pikku poika tuli meidän maalivahdiksi ja ei päästäny yhtää. Tosin peli kyllä pyöri aika paljon vastustajan päässä ku me nyt vaan oltiin parempia. Sit tää pikku poika oli hyvä ku se vaan makas siellä mahallaan ja selällään ja heilutteli mailaa, että on tylsää. :D

Lauantaina hostäiti vei vanhimman pojan hänen kaverin synttäreilleen ja oli nähny siellä sen naisen, joka omistaa niitä hevosia tuossa meidän lähellä. Hän oli sitte menny juttelee hänen kanssaan ja kysyny, että josko mää voisin käydä hoitaa niitä. Nainen oli luvannu, että saan tulla. Vähän kivaa! :) Tällä hetkellä niillä on kaks hevosta ku poni oli ihan vähän aikaa sitte jouduttu lopettaa, mut uusi poni on kuulemma tulossa hoitoon joskus tässä keväällä. Hän oli luvannu, että saan mennä sinne melkeen ihan millon vaan ku soitan ja varmistan, että ovat kotona. Nyt vaan pitää sitte fiksata, et saan johonki väliin aikaa. Pitää sitte viimestään ens viikonlopun jälkeen mennä, et jos ei viikolla kerkee ku lähdetään sinne Niagaran putouksille ja Torontoon, niin siinäki on jo tarpeeksi järjestämistä. Kiva kuitenki tietää, et voin mennä sinne ainaki niitä heppoja rapsuttelee. :) Illalla oli suomalaisten biljarditurnaus yhdellä suomalaisella perheellä ja mää menin sinne omalla autolla, niin pääsin sitte pois ku halusin. Siellä oli tosi paljon uusia kasvoja ku olin sillon Chicagossa ku meillä oli suomalaisten saunabileet. Ja yks suomalainen perhe, jonka olin nähny vaan Halloweenina, oli vähän, että oot sää oikeesti se sama tyyppi, ku sillon mulla oli se musta peruukki päässä. Sit juttelin vähän pidempään yhden suomalaisen naisen kanssa ja kävi ilmi, että hän on käyny lukee mun leivontablogia. Olin vähän, et hetkinen. Siis ihan julkinenhan se on, että ei siinä mitää, mut aina yllättää ku tapaa jonkun sellasen joka sitä käy lukee ja kehuu mun aikaansaannoksia. Lähdin sieltä sitte joskus 10 aikaan ja ajoin suoraa Ann Arborin downtowniin ja lähdettiin saksalaisen kanssa baariin. Samassa paikassa oltiin ku viimeksiki ja oli ihan hyvä meno. Tosin sitä ennen käytiin katsoo yks baari, johon aina jonot ulkona. Siellä ihmiset jonottaa sinne, et pääsee sisään heti ku joku tulee ulos ku se on niin täys. Oltiin siinä ennen 11, et meidän ei tarvinnu jonottaa mut heti vähän jälkeen 11 siinä oli pitkä jono ja ihmiset odotti, että joku tulee ulos sieltä. Tosin me ei ymmärretty et miks sinne oli semmoset jonot ku sinänsä kokemus ei ollu kovin lupaava ku siellä oli kirjaimellisesti valot päällä baarissa! Se oli aika järkyttävää. Sisäänpääsymaksua ei tarvinnu maksaa ja ehkä siellä on halpaa sitte juoda. En tiedä ku oltiin molemmat selvinpäin. Kivoja ihmisiä siellä oli ku siellä näytti tosi paljon olevan paikallisia nuoria, et ehkä ne menee sinne vaan tapaamaan kavereita. Tanssilattiaa ei sieltä nimittäin löydetty. Lähdettiin sitte aika pian pois ku ei ollu kovin kotoisa olo.

Sunnuntaina kävin tapaamassa mun ens viikonlopun reissun kavereita ja vähän suunniteltiin et mitä sitte Torontossa halutaan nähdä ja monen aikaan lähdetään lauantai aamuna. Karttoja ja reittejä pitää tulostaa paljon mukaan, sillä mulla ei oo navigaattorissa kanadan karttaa ja me mennään jo detroitista kanadan puolelle, että jostai 6 tunnin matkasta ajetaan tunti usan puolella. Tällä hetkellä on sellanen suunnitelma, että ensin ajetaan lauantaina Niagaran putouksille ja sitte sieltä Torontoon ja sunnuntaina kotiin. Torontossa käydään ainaki siellä korkeessa tornissa ja jääkiekkomuseossa. Oli meillä muitaki paikkoja, mutten muista niitä enää. Sunnuntaina illalla tuli sitte amerikkalaisen jalkapallon finaalipeli. Ihan hullua ku jotkut firmat tekee ihan tota varten mainoksia, jotka maksaa monta miljoonaa eikä niitä näytetä ku ton pelin aikana vaan. Ja sitte tv firmat on jo monta kuukautta mainostanu, että osta uus tv, niin pärjäät tän finaalipelin yli. Meilleki oli tarkotus, että jos hostäitin veli tulee perheineen kattomaan sitä, mutta sitte keskimmäiselle nousi korkea kuume, joten he eivät sitte tulleet.

Tällä viikolla tein suuria päätöksiä, jotka aattelin kertoo tällee lopuksi. Oon nimittäin varannu mun 13. kuukaudelle vähän matkoja eripuolille amerikkaa eli en oo tulossa suomeen heti heinäkuun alussa, vaikka työt loppuuki sillon. Oon varannu kaks eri matkaa. Yhden Nykin seudulle, jossa oon viikon ja tuun näkemään Washington D.C.:n, Bostonin, Philadelphian, Paltimoren, Provincen ja itse Nykin tietenki. Sieltä lennän suoraa Los Angelesiin ja sielläpäin kestävä reissu on sitte kaksi viikkoa. Liikkelle lähdetään Los Angelesista ja mennään Grand Canyonille, Las Vegasiin, San Fransiscoon ja sitte lähdetään menee länsirannikkoa ylöspäin kunnes ollaan Seatlessa asti, joka on meidän viimenen matkakohde ja se on melkeen kanadan rajalla. Eli sitte nään käytännössä koko usan länsirannikon. Vähän kivaa! :) Oon todella todella innoissani noista matkoista! Mun viimenen matkapäivä on sitte elokuun 1., että joskus sen jälkeen sitte tuun suomeen. Eli puolen vuoden päästä tähän aikaan mun matkat on ohi, kamalaa. Just itseasiassa tällä viikolla tajusin, et mulla on mun koulua täällä enää kolme kuukautta, sitte ku se on ohi, niin mulla on 6 viikkoa sillee, että lapset menee vielä kouluun, mutta mää en ja sit ku lapset pääsee kesälomalle, niin mulla on noin kolme viikkoa jäljellä ja sitte lähden mun reissuihin ja oon jo kohta suomessa. Kamalaa, ihan sika vähän aikaa jäljellä. Tässä iskee oikeesti jo kohta kriisi. Tosin tän ku poikaystävälle kerroin, niin hän meinas, että älä nyt vielä mitää kriisiä saa, että on se kuitenki vielä niin kaukana. :) Siis oikeesti ihmiset, nyt on jo helmikuu ja se menee aina sika nopeesti ku se on niin lyhyt kuukausi. Sit onki jo melkeen kesä. Oi voi.