Pääsin laskettelee!

Tää viikko alko sillä, että lapset oli maanantaina kotona ku ei ollu koulua presidentin päivän takia. Tyttö ois voinu mennä kouluun, mutta hän ilmoitti että ei halua. Vanhin jäi sunnuntaina mummilaan yöksi ja meni sitte siitä niitten mukana firmaan ja oliki siellä sitte päivän eli kahden nuorimmaisen kanssa vietin aikaa. Käytiin Hands-on museossa ku tyttö sitä toivo ja kylläpäs siellä oliki ihmisiä. En oo ikinä nähny noin paljoa siellä väkee. Se oli ihan täynnä. Yleensä ku meen sinne tytön kanssa keskellä päivää, niin siellä on ehkä pari muuta meidän lisäksi. Ihan hyvin kuitenki vielä mahduttiin sekaan ja oltiin siellä joku pari tuntia. Molemmat lapset tykkäs kyllä kovasti.

Tiistaina oli taas normaali arkipäivä ja mullaki koulua. Koulussa tuli puhetta mun luokkakavereiden (siis niiden poikien, joitten kanssa istun) mun nimestä, että miten se kirjotetaan. No, aina nyt eka versio on Army ja toinen versio on yleensä Armie ja ehkä kolmannella menee oikein. Mää oon nyt kyllä kamalasti ihastanu tohon Armie nimeen. Mää voisin ihan hyvin olla Armie. Eiks se ois aika cool. :D Illalla kävin näkee tätä saksalaista viimesen kerran Ann Arborin maisemissa. Hän lähti sitte keskiviikkona pois kaupungista. Oltiin kaveriporukalla istumassa kahvilassa, ettei nyt mitää sen kummempaa. Mutta tosi hauskaa meillä oli. Vietettiin siellä noin vaan pari tuntia. Sit sain ihana kortin tältä mun kaverilta. Hän oli kirjoittanut että tulee kaipaamaan mua eniten, sillä mää oon aina saatavissa ku se mua tarvii. Ihana. Määkii kyllä tuun kaipaamaan häntä ja just sen takia ku hän on niin erilainen ku mun muut kaverit. Hän ei koskaan lähde baariin eikä tykkää bilettää tai puhua miehistä sen kummemmin. Osa piti häntä just tuon takia outona ku ei ikinä lähteny toisten mukaan baariin. Musta taas oli kiva, että oli joku erilainen kaveri. Ei kaikkien tarvihe olla samanlaisia niin ei aina tarvihe puhua samoja juttuja.

Keskiviikkona olin aamulla yogassa. Maanantai aamuna siis missasin mun spinningin ku lapset oliki kotona. Yogassa oli kyllä tosi kivaa. Yogan jälkeen hain tytön koulusta ja oltiin vaan kotosalla. Illalla sitte spinningiin ja oli kyllä kamalin spinningi ikinä! Inhosin sitä tuntia heti ekasta hetkestä alkaen ja ihan vaan sen takia että meillä oli sellanen ohjaaja joka soitti niin kummallista musiikkia etten vaan voinu sietää sitä. Meidän oikea ohjaaja oli miehesä kanssa Kaliforniassa ystävänpäivämatkalla, niin meillä oli tuuraajana joku noin 50 vuotias mies. Ihan hyvän tunnin se varmaan muuten veti, mutta en vaan voinu sietää sitä musiikkia. Se oli jotain aivan hirveetä. En oo ikinä ennen oikeesti inhonnu jotai musiikkia niin paljon. Oli onnellinen ku tunti loppu ja sai lähtee kotiin. Treenattua nyt kuitenki tuli, mikä nyt tietysti oli ihan hyvä.

Torstaina olin aamulla koulussa ja tää oliki vika kerta ennen viikon breikkiä. Meillä ei siis ens viikolla oo koulua ku on loma viikko ja sama juttu on myös lapsilla. Pojilla on ihan loma viikko mutta tyttö saa mennä jos haluaa. Saatiin koulusta kamalasti läksyjä viikon ajaksi. Pitää yrittää niitä tässä pikku hiljaa viikon aikana tehdä, ettei sitte yhtäkkiä viikon päästä sunnuntaina oo kaikki tekemättä. Pitää yrittää olla fiksu niitten kanssa. Torstaina tapahtu myös eräs todella surullinen ja harmillinen asia. Erosin nimittäin suomessa olevan poikaystäväni kanssa. Ihan yhteinen ja sovussa tehty päätös, että sinänsä ei mitää erikoista. Illalla olin tenniksessä ja sielläki meillä oli joku tuuraaja. Oikea ohjaaja ties missä. Tää tuuraaja tosin oli parempi ku spinningin tuuraaja, että sinänsä meni tunti ihan hyvin. Pikku hiljaa myös huomaa kehittyväsä tenniksessä. Tosin hyvin pikku hiljaa ku ei mulla oo aikaa pelata ku kerran viikossa tunnin. Parempi seki ku ei mitää. Samaan aikaan ku mää olin tenniksessä hostäiti käytti vanhinta lääkärissä ku hänellä oli silmissä jotai. Tai siis tiistaista asti ollu silmissä sellanen tunne, että siellä on jotai ylimäärästä. Koko ajan hänen täytyi niitä räpäyttää ja keskiviikkona hän oli kotona kuumeen takia ja torstaina mun koulun aikana oli hostisä hakenu hänet koulusta pois firmaan, josta mää sitte hain hänet kotiin mun koulun jälkeen. Lääkäri ei kuitenkaa nähny silmissä mitää, joten hän sai vaan tippoja ja on kyllä mennyki nyt käytännössä ohi.

Perjantaina olin aamulla salilla nostamassa painoja. Tytön kanssa oltiin päivällä vaan kotona. Täällä viikolla ei tehty mitää erikoista kyllä muutenkaa. Käytiin vaan kaupassa ja pankissa ja sit jotai muita perusjuttuja hoitamassa. Ja torstaina piti sitte olla kotona ku vanhin oli silmiensä kanssa kipee. Poikien taekwondoa ei ollu taaskaa. Nyt se oli peruttu sen takia ku opettaja oli kipee. Niillä on tosi monesti sattunu jotai että ei oo taekwondoo. Huono tuuri käyny ton perjantai päivän suhteen. Ens viikolla salilla onki tauko viikko ja siellä ei oo ollenkaa ohjattuja tunteja. Jotai ilmasia on, että voi käydä kokeilee, mutta kaikki näky olevan siihen aikaan, että mää en pääse ku mulla on lapset koko ens viikon. Sitte seuraavalla viikolla alkaaki uus kausi ja mää oon päättäny mennä niihin samoinhin ku mitkä mulla on nytki ollu. Ekahan mää suunnittelin että vaihdan sen maanantain spinningin joksiki muuksi mutta ei siellä sitte ollu mitää järkevää, joten annoin sitte olla. Pitää sitte kattoo taas uusiksi ku koulu loppuu, niin on enemmän vapaa-aikaa.

Perjantai iltana olin pelaamassa jääkiekkoa. Pelasin kaks peliä. Eka olin omissa häviämässä 2-0 ja sitte olin punaisissa ylimääräisissä voittamassa 1-0. Mun "uusi" mailaki toimi ihan hyvin, et ei ollu mitää ongelmia sen kanssa. Tuun nyt sitte sitä käyttämään seuraavat kaks kuukautta. Kahden pelin jälkeen olin niin naatti, että en oo varmaan ikinä ollu niin valmis nukkumaan ku sillon. Tosin kävinhän mää vielä aamulla salilla nostaa painoja, että seki tietysti tekee vielä. Mutta toisaalta taas kiva toi systeemi että voi halutessaan pelata kaks peliä jos joku tarvii ylimääräsiä. Saa sitte ne pelata jotka haluaa ja sitte ku kuitenki joutuu olee jotai pelejä pois, niin saa sitte vähän "rahan hyvitystä."

Lauantai aamuna tuli siis nukuttua aika pitkään. Meillä oli taas vaihteeksi lumipyrypäivä lauantaina. Eli nyt meillä on taas lunta. Keli oli tien päällä taas jotai aivan hirveetä. Kyllä siellä nyt pärjäs ku vaan ajo tarpeeksi varovasti. Meillä nyt onneksi rupee oli talvi jo voiton puolella kovastiki. Meillä nyt kuitenki tulee aikasemmin kevät ku suomeen. Tämä talvi on ollu Ann Arborissa kaikista kylmin ja runsas lumisin siitä lähtien ku ollaan ruettu pitää tilastoja säästä. Mulle kyllä kelpaa ku tykkään lumesta ja pakkasesta. :) Osa au paireista on vaan aika kypsiä tähän keliin. Mun yhdelle saksalaiskaverille ottaa aika koville. Oon yrittäny häntä lohduttaa, että voiton puolella kuitenki ollaan.

Lauantaina iltapäivällä meillä oli au pair meetingi. Mentiin syömään yhteen ravintolaan. Tää toinen suomalainenki tuli sinne vaikka onki eri järjestön kautta täällä. Pari tuntia siellä istuttiin, syötiin ja höpöteltiin. Meidän aluevalvoja sano, että jos me saadaan joku tulemaan amerikkaan au pairiksi Au Pair in American kautta eli tän meidän järjestön, niin sitte me tullaan saamaan siitä 65 taalaa järjestöltä palkkiota. Eli jos joku on innostunu lähtemään au pairiksi mun blogia lukiessaan ja lähtee au pair in american kautta, niin kerrohan mulle, niin mää saan palkkio rahat. :) Illalla oli tarkotus lähteä saksalaisen kanssa baariin ja pitämään hauskaa. Hänen hostperheen piti olla lomalla eli oltas menty sinne alkuillaksi, mutta sitte lennot oliki peruttu talvimyrskyn takia ja heidän poika oli kuumeessa, joten he eivät päässeet mihinkää. Sitte oli tarkotus, että hän tulee hakee mut kotoa, mutta sitte kuuden aikaan illalla hän ilmotti mulle olevasa todella kipee eikä voi lähteä yhtää mihinkää. Hänki oli sairastanu ku perheen poikaki oli kipee. Rupesin sitte kyselee täysi-ikäisiltä kavereilta, että kuka lähtee ulos mun kanssa. Tää mun amerikkalainen kaveri innostu. Mää ajoin hänen kotiin, sieltä hän oli sitte kuskina Ypsilantin baariin ja mää jäin sinne sitte yöksi. Mukana oli myös paljon hänen kavereitaan, joten meillä oli tosi hauskaa. Alunperin oli tarkotus, että ei olla tappiin asti ku tän mun kaverin piti herätä aamulla töihin, mutta ei sitte maltettukaa lähteä ku oli niin hyvä meno. Tosi kiva ilta kyllä oli, vaikka aluksi näytti ettei tuu mitää ku kaikki hangotteli vastaan.

Sunnuntaina ajelin sitte aamulla kotiin ja puolen päivän aikaan lähdin hostisän ja poikien kanssa rinteeseen. Se oli ihan tossa reilu puolen tunnin matkan päässä eli tosi lähellä mutta oli kyllä tosi pahanenki. Ihan onneton laskettelumäki. Pojille tosi hyvä ku ne nyt vasta treenaa laskettelua. Pojat meni 1,5 tunniksi laskettelukouluun ja sinä aikana hostisän kanssa laskettiin yhdessä. Hisseinä siellä oli ainoastaan tuolihissejä. Ekan kerran ku mentiin siihen hissiin, niin hostisä ei ollu yhtää varautunu et se tuoli tulee sieltä ja hän meinas tippua kyydistä ja löi päänsä siihen turvakaareen. Sitte ku siitä toivottiin ja päästiin matkaan, niin mää tajusin että hitto, meillä ei oo ollenkaa turvakaarta tässä tuolihississä. OMG! Naurettiin ihan räkänä ja meikä taivasteli että miten tää nyt voi olla mahdollista. Ihan yhtä korkeella ja samanlailla ne hissit liikku ku suomessa, mutta niissä ei ollu minkäänlaista turvakaarata. Se oli oikeesti hyvin pelottavaa. Todella järkyttävä kokemus. Mentiin kyllä nyt monta kertaa uudestaan ku ekasta kerrasta toivuttiin. En ymmärrä että kuka ääliö on voinu keksiä tommosen tuolihissin. Lapsiaki siellä niissä kulki ja nää ei harrasta turvakaaria. Varsinaisissa lasten harjottelurinteissä oli sellanen matto- ja naruhissi ja ne nyt toimi ihan hyvin. Vanhin poika halus välttämättä päästä testaa aikuisten rinnettä, joten lähdin häntä sitte viemään. Isä jäi nuorimman kanssa lasten harjottelumäkeen. Mentiin sitte sillä tuolihissillä ja ihmettelin ku poika on ihan hiljaa. Kysyin että pelottaako ja hän vaan sano, että joo. Se on hyvin epänormaalia, että hän on todella hiljainen ja nyt kyllä heti huomasin, että häntä pelottaa ku ei uskaltanu sanoa mitää. Mäestä tultiin sitte jotenki alas mutta ei kovin hyvällä menestyksellä. Treenausta vaatii vielä kääntyminen, jotta hän voi oikeesti laskea aikuistenrinteitä. Välillä olin sitä mieltä että en tuu saamaan häntä turvassa alas sieltä, mutta onneksi nyt ei sattunu mitää muuta ku kaatumisia tuhat kertaa. Sen yhden kerran jälkeen turvallisesti takasi lasten harjottelurinteeseen, mutta pääsipähän ainaki testaamaan ja kokemaan, että vielä pitää treenata. Hirveesti ei ollu väkee liikkeellä, vaikka tää saatto olla vika viikonloppu ku siellä voi lasketella. Lumet kuitenki on aikalailla viimestä kertaa nyt meillä.

Sää oli ihan kiva. Tuuli vaan huipulla aika kovasti, mutta ihan nätti ilma kuitenki. Välineitten vuokraus systeemi oli hyvin outo ja typerästi tehty. Kamalan pitkä matka piti kävellä kamojen ja monojen kanssa ja portaita kyllä riitti vaikka muille jakaa. Hyvin typerää. Kamojen kanssa ne ei oo lapsille kovin helppoja. Oli kyllä kiva päästä laskettelee, vaikka rinteet ei ollukaa kovin häävit. En etes muista, että millon oon lasketellu viimeksi. Illaksi tultiin sitte kotiin eli päivä me siellä vietettiin. Hostäiti oli ollu tytön kanssa suomikoulun kanssa pulkkamäessä ku tänään taitaa olla laskiaissunnuntai tai joku muu vastaava (?). Hän oli sitte kaatunu mäessä tosi pahasti suoraan persuksille ja nyt hänellä on häntäluu todella kipeä eikä hän pysty yhtää liikkumaan eikä tekemään yhtään mitään. Tosi kurjaa. Toivottavasti ei oo mitää vakavaa, että se on vaan tärähtäny pahasti ja menee ohi.

Ens viikko on siis loma viikko koulusta sekä mulla että lapsilla. Tyttö saa mennä jos haluaa. Saas nähdä että mitä tekemistä keksitään viideksi päiväki ettei ihan mökkihöperöiksi tultas.