Pikaisesti alkuviikon tapahtumat ennen Kanadaa

Okei, eli kerron nyt mitä täällä on tapahtunu tässä alkuviikosta. Huomenna eli torstaina tosiaan lähdetään Kanadaan ja takasi tullaan joko sunnuntaina tai maanantaina. En tiedä vielä. Maanantai on täällä pyhä ku on Labor Day. Mää ja tyttö lähdetään mummin ja ukin mukaan jos joskus 11 aikaan aamulla ja vanhemmat sekä pojat lähtee sitte joskus 6 aikaan illalla eli käytännössä me ollaan jo perillä ku loppu porukka lähtee täältä. Tehdään mm. sen takia tämmönen järjestely ku mulla mahdollisuus päästä leipomaan sinne leipomoon perjantaina ja mun pitää kuitenki olla siellä tosi aikasi aamulla, niin ei siitä tuu mitää jos olisin ensinnäki mökillä joskus puolen yön aikaan ja sit pitäs olla leipomassa joskus 4 tai 5 aikaan aamulla.

Poikien leiri on ollu tällä viikolla aamupäivällä eli sillon ollaan tytön kans oltu kahdestaan. Lähinnä ollaan oltu kotona ku se on kuitenki niin aikasi aamusta et ei oikein kannata lähtee mihinkää. Ollaan me kaupassa käyty ja sellasta pientä. Maanantai päivä oltiin kokonaan kotona ku oli sen verran viilee et ei lähetty altaalle. Tiistai ja keskiviikko oltiin altaalla. Ne oliki meidän viimeset kerrat ku täällä menee ulkouima-altaat kiinni nyt viikonloppuna. Tiistaina saatiin se mun saksalainen kaveri altaalle mukaan ja keskiviikkona hän tuli sitte oman hostpoikansa kanssa, joka on 9 vee, et leikki hyvin mun vanhimman pojan kanssa yhteen. Oli tosi mukava saada vieraita uima-altaalle. Kaikilla oli kivaa. Tiistaina tää saksalainen tuli myös käymään mun kotona ja tykkäs kovasti mun huoneesta, talosta, ruuasta ja kaikesta. Tää on kyllä niin huippu tyyppi tää saksalainen! Tykkään kyllä kovasti. Sen kanssa meillä on niin yhteiset ajatukset et hengataan tosi paljon yhdessä. Maanantai ja keskiviikko iltana käytiin uimassa salilla. Tosi kivaa ku hän tykkää uida ja muutenki liikkua niin saan siitä aina kaverin mun mukaan. Ja varsinki toi uinti on kiva ku se tekee hyvää mun selälle, mut ei sitä välttämättä tuu yksin lähettyä. Hänen kanssa kyllä tulee lähettyä.

Tiistai iltana oli menossa spinningiin, mut sitä ei ollukaa ku nyt on kesäkausi loppunu ja syyskausi alkaa 8.9. eli nyt on tällanen siirtymäjakso menossa, et siellä on joitaki ilmaisia tunteja menossa. Kävin sitte salin puolella tunnin olemassa ennen ku menin au pair tapaamiseen. Ihmeen paljon tuli au paireja paikalle. Se oli vaan sellanen pieni tapaaminen yhdessä kahvilassa, mut oli kuitenki ihan kivaa. Keskiviikkona ennen uintia kävin sitte spinningissä ku oli se ilmanen tunti. Et oon kuitenki saanu käydä spinningissä tälle viikolle, et voin olla ihan tyytyväinen. :)

Tiistaina ku vein sieltä au pair tapaamisesta yhden ranskalaisen au pairin kotiin, niin selvis et se asuu tosi lähellä mua! Sinne ajaa varmaan jonkun 5 minuuttia. Se on ihan tossa matkan varrella ku koululle mennessä, joten siitä tulee ajettua kaks kertaa päivässä ohi ku koulut alkaa. Oliki puhe et sitte voitas nähellä ja muutenki tietenki ku asutaan niin lähellä. En oo tiennykää et täällä on joku noin lähellä mua.

Täällä on nyt hirveesti liikkeellä sitä autoo, jonka mää saan kuukauden päästä. En vaan oo nähny kellään saman väristä ku mulla. En sitte tiedä et onko se hyvä vai huono asia. :) Sen näkee sitte ku sen auton saan.

Tänään oli tullu sähköpostia siltä jääkiekkoseuralta, jossa rupeen pelaa, et oon päässy sinne mukaan ja ne julkaisee niitten nettisivuilla myöhemmin syyskuussa joukkueet. Et pitää sitä sivua sit tässä rueta seuraamaan niin näkee et missä joukkueessa pelaan ja tietää sitte peliajat.

Huomenna tosiaan koittaa se Kanadan reissu. Sinne mökille lähtee meidän lisäksi isovanhemmat ja yks amerikkalainen perhe joilla on 18 vee poika, et vähän mun ikästä seuraaki löytyy. Ihan kiva. Ja sit eipähä tuu mulle monen päivän enkun puhumistaukoo ku amerikkalainen perhe on lähdössä mukaan. Se on vaan hyvä. Nyt tuntuu ku sen kans on päässy vauhtiin et ei haluu olla montaa päivää puhumatta sitä ku sitte pian taas tökkää johonki. Mut palailen tänne sitte reissun jälkeen. Nyt nukkumaan.

Vähän rauhallisempi viikko takana

Viime viikko oli vähän rauhallisempi ku sitä edellinen, sillä olin peräti kaks kokonaista iltaa kotona! Oho! Sitä en ookaa tehny pitkään aikaan. Teki kyllä ihan hyvää et ei siinä mitää.

Viime viikolla työtki vähän helpotti, sillä pojat oli iltapäiväleirillä joka päivä aina iltapäivällä eli mulla oli vaan tyttö. Tytön kans tehtiinki vaikka ja mitä, sillä se on hyvin helppo ottaa mukaan melkeen joka paikkaan. Se malttaa ihan hyvin olla downtownissaki. Maanantaina ja keksiviikkona me oltiin uima-altaalla ku oli niin hyvä ilma. Tiistaina käytiin downtownissa jätskillä ja sit mentiin sen mun amerikkalaisen kaverin kotona käymään. Tyttö oli ihan onnessaan, sillä se sai leikkiä barbeilla ja niitä oli ihan vähän vaan. Sit se ois halunnu mennä torstaina sinne uudestaan mut valitettavasti se ei onnistunu, sillä tää mun kaveri oli töissä. Torstaina mentiin sitte suomalaisen au pairin luo ja lapset sai leikkiä keskenään. Perjantaina meillä oli leivontapäivä. Ei ookaa leivottu pitkään aikaan ku pojatki on ollu messissä. Nyt saatiin olla kahdestaan, niin tehtiin sitte mokkapaloja. Hyvin onnistu, ei ongelmaa. Ja tyttö oli onnelinen ku pääsi leipomaan. :)

Vanhin poika oli survivor campilla ja sit ne sai perjantaina jäädä sinne leirille yöksi jos vanhemmat anto luvan. Poika oli ihan liekeissä ku kuuli et saa jäädä yöksi. Se kielsi mua monta kertaa, et en saa mennä hakemaan sitä perjantai iltana kotiin. Sanoin vaan, et oon kyllä tulossa, älä huoli. :) Ihan kivaa sillä oli siellä ollu. Ne oli tehny jotai tulijuttuja ja kalanki se oli saanu, jonka se toi kotiin.

Keskiviikkona kävin aamusta ilmottautumassa sinne kouluun. Otin enkun kieliopin ja keskustelun. Eli mulla nyt sitte alkaa koulu 2.9. ja mulla on sitä aina tiistai ja torstai aamuna kaks tuntia kerrallaan. Vielä reilu viikko ja pitäs rueta käymään koulua. No, eiköhän tuo kuitenki suju ku sitä on noin vähän. :)

Maanantai ja tiistai iltana olin sen saksalaisen kans joka tuli tänne mun kans yhtä aikaa. Molempina päivinä oltiin uimassa. Tiistaina mulle tuliki kova treenipäivä ku kävin ennen uintia vielä spinningissä. Uinnin jälkeen mentiin Starbucksiin istuu ja juteltiin kaikkee. Tosi mukava kyllä tää saksalainen. Tykkään kovasti. Perjantai iltana oltiin sitte baarissa. Oltiin Livessä joka on K-21 paikka. Päästiin sisälle yhden brasillialaisen au pairin avustama ja sit ku luvattiin portsareille että ei juoda. :D Ei toimi suomessa tää systeemi. Ihan hyvät menot siellä oli. Sit brasillaiset suunnitteli jatkoa jonkun hyvin ällytyksen luo ja ne pyys meitäki sinne. Todettiin vaan et me ei kyllä tulla, me lähdetään kotiin. Joku raja sentään et mihin sitä lähtee.

Keskiviikko ja torstai illan olinki sitte kiltisti kotona ku se amerikkalainen tyttö ei tullukaa keskiviikkona kattoo leffaa mun kotiin. Tai no, vika oli kyllä mun ku täällä meidän talossa on niin huono kenttä puhelimessa, niin se ei ollu saanu yhteyttä muhun ku se oli yrittäny tavoittaa. Sovittiin et seuraavalla kerralla se sit soittaa mun kotipuhelimeen. Se sentään toimii hyvin.

Lauantaina olin tän perheen entisen au pairin (neljän vuoden takaa), sen miehen ja toisen suomalaisen au pairin kans shoppailemassa. Ku oltiin Briawoodilla melkeen valmiina lähtemään, niin se saksalainen au pairi, joka oli ollu viikon sen isäntäperheen kans reissussa, soitti et se on nyt kotona ja haluais tehdä jotai. Mentiin sitte syömään. Mun isäntäperhe oli lauantaina kutsuttu yhdille synttäreille, niin täällä oli sitte talo tyhjänä koko illan. Tultiin suomalaisen au pairin kans tänne ja ruettiin valmistautuu baari iltaan. Oltiin lähdössä saksalaisen ja yhden brasillailaisen kans. Oli kyllä hauska ilta. Biletettiin ja pidettiin hauskaa. Meinasin vaan yhdessä välissä hermostua totaalisesti ku tuntu että niitä miehiä oikeesti on ihan liikaa! Käänsi ittesä pois toisen miehen edestä, niin sitte siellä oli vastassa toinen joka halus tanssia mun kans. Voi luoja! Eikä ne etes oo oikeesti mitään varteenotettavia vaihtoehtoja. Jotai ihme intialaisia tai jotai vastaavia yhtä ällötyksiä tai sitte ne vaan on ihan liian kännissä ja sen takia ällötyksiä. Voi voi. Saksalainen nauro mulle ku siinä yhessäki välissä pyörin vaan ympyrää ku yritin saada itseni pois miesten keskeltä. Tuntu jopa toivottomalta. No, hengissä selvittiin kuitenki ja siihen on pakko tottua jos ei meinaa värjätä hiuksia mustaksi. :) Sit siellä oli yks ihan kahjo amerikkalainen tyttö, joka ensinnäki oli ihan liian kännissä ja sit se sekos siitä ihan täysin ku sai tavata saksalaisen ja suomalaisen tytön. Sit se välttämättä halus mun puhelinnumeron, et se haluaa meidät sen bileisiin ens viikonloppuna ku sen kaveritki oli niin innoissaan meistä. Se ei suostunu ottamaan ku mun puhelinnumeron, mikä nyt tietysti on sinänsä ihan hyvä ku mää en oo ens viikonloppuna maisemissa. :) Se nimittäin oli ihan uskomaton tapaus.

Lauantaina ku hain tätä suomalaista sinne shoppailee, niin keskustassa odotti pieni yllätys. Nimittäin siellä oli teitä suljettu ties miten monta tietyön takia ja mää olin ekaa kertaa mun ison autoni kans jumissa täällä. Olin keskellä risteystä ihan miten sattuun ja autoja oli joka puolella. Vähän aikaa ihmettelin et mitäs nyt tehdään. Päädyin sitte törkeeseen ratkaisuun ja ilmotin muille, et anteeks mut mää ajan nyt autoni kans tästä. Ihan hyvin se suju et ei siinä mitää. En ois kyllä muuten päässy pois. Ja täällä ei saa heti torvea jos vähän töskää tai tekee jotai hölmöä ku nää muutenki ajelee ihan miten sattuun. Välillä näkee et joku peruuttaa keskellä tietä tai on muuten vaan siinä parkissa. Saa nähä et miten monta kertaa tuun olee mun uuden auton kans jumissa. Se nimittäin on vielä isompi ja parin viikon sisään tänne tulee ne 40 000 yliopiston opiskelijaa et saahan vielä vähän lisää liikennettä tänne.

Sunnuntaina järjestin sitte special timea vanhimmalle lapselle. Mentiin kahdestaan kattomaan uus Badmanni. Suosittelen kyllä kaikille sitä! Kannattaa ehdottomasti kattoo se! Vaikka se oliki tosi pitkä, 2 ½ tuntia, niin se ei tuntunu yhtää siltä. Poikaki kysy puoli tuntia ennen loppua et millon tää loppuu ja hän on kuitenki 8 vee. Seuraavalla special time kerralla otan sitte keskimmäisen pojan mukaan. Tytön kanssa meillä nimittäin on special timea melkein joka päivä ku ollaan kahdestaan ja tehdään jotai tosi jännää kuten leivotaan. Sille ei sitte tarvihe erikseen järjestää mitää. Sit mun piti mennä saksalaisen kans uimaan illalla, mut monen mutkan kautta päädyttiinki kolmen brasillialaisen kans downtowniin hengailee. Oli kivaa.

Tänne oli tullu viikonloppuna postissa sellanen esite, jossa oli vähän samantyylisiä kursseja mitä meillä saa suomessa kansalaisopistosta. Ette ikinä arvaa mitä siellä oli?!?! Siellä oli kakun koristelukursseja!! Voitteko kuvitella! Mää innostuin ihan totaalisesti ku sen näin! Sinne oli sit pakko päästä ja eilen sitte ilmotettiin mut sinne! Oijoi! :D Oo niin innoissani siitä! Sitä on kaks kertaa viikossa kahden viikon ajan eli neljä kertaa yhteensä sit syys-lokakuun vaihteessa. Sit siellä oli myös jatkokurssi joka on sitte marraskuussa. Sit siellä oli joulukuussa oleva yhden illan suklaakurssi. Niihin siis olen menossa! Oli siellä vaikka kuinka paljon muutaki kivaa leivontajuttua mut ei riitä aika kaikkiin. Pitää sit kattoo et jos keväällä sitte ois taas noita kursseja. Tää lehtinen nimittäin oli vaan joulukuuhun asti voimassa.

Tällä viikolla pojat on leirillä aamupäivän, joten päinvastoin ku viime viikolla. Ollaan aamupäivät tytön kanssa kahdestaan ja sitte iltapäivät on kaikki kolme lasta. Ens viikolla tosiaan alkaa jo koulu eli enää tää viikko lomaa. Torstaina todennäköisesti ollaan sitte lähdössä sinne mökille Kanadaan.

Säästä on pakko sanoo muutama sana ku se nyt oli perjantaina ja lauantaina tosi kummallinen. En oo ikinä kohdannu moista. Molempina päivinä auringo oli pilvessä ja lämmintä oli silti jotai 30 astetta! Lauantaina auton mittari näytti 35 vaikka aurinko ei paistanu! Ja sit ilmankosteus oli varmaan 100, sillä perjantaina todellaki tuntu siltä et jos ois jääny ulos yöksi, ois ollu homeessa aamulla. Autossa ku on automaattinen ilmastointi, niin oli tosi hyvä olla, niin sitte meinas saada kuoleman ku aukas auton oven ja kamalan kostee ja kuuma lämpöaalto iski vastaan. Sit lauantaina ku tulin baarista kotiin, niin täällä oli ukkonen. Tosin ilman jyrinää ja sadetta. Se vaan iski salamaa. Oli tosi makee ku koko taivas valkeni ihan täysin. Meni vähän aikaa et tajusin sen olevan ukkonen ku ei jyrissy eikä satanu.

Ainii, tällanen hyvin tärkee tieto. Eli kaikki varmaan tietää sen usalaisen uimarin Michael Phelpsin, joka voitti olympialaisissa 8 kultaa. Hän on kotoisin Ann Arborista! Eli samasta kaupungista ku missä mää oon nyt. Kyllä sillä taitaa vieläki koti olla täällä. Tai ainaki sillä on ollu koti ihan tossa kaupungin keskustassa. Kysyin mun hostäitiltä et missä se nyt asuu, niin hän ei ollut varma et asuuko se enää siinä samassa asunnossa, mut Ann Arborissa kuitenki. Vähän ois kivaa jos ne järjestäs juhlat sille täällä. Tosin niitä ei saa järjestää sillon ku mää en oo täällä et pääsen mukaan. :) No, katsellaan et järjestääkö tää kaupunki etes juhlia.

Paljon tapahtumia

Nyt on taas niin paljon tapahtunu viikon aikana, et saa nähä osaanko purkaa tähän kaikki. Yritän ainaki kovasti.

No, ensiksi vois lähtee siitä et viimeksi oon kirjottanu sillon ku tultiin Kanadasta. Ei siitä nyt niin hirveen montaa päivää oo, mut tuntuu että siitä on ikuisuus ku oon koko ajan ollu menossa ja tapahtumia on riittäny.

Keskiviikkona käytiin lasten kanssa kirjastossa. Se meinas olla katastrofi, sillä kolme lasta rupes kaikki kantaa kirjoja ihan kauheen pinon siihen mun eteen, et me otetaan nää kaikki. Me ei oltu etes lastenkirjojen osastolla. Niistähän se tietenki oli tosi hauskaa. Mää sit yritin jotenki nätisti niitä komentaa siellä kirjastossa, jossa saa tietenki pitää ihan hirveetä meteliä. Sain sen loppumaan sillä, et uhkasin että me lähetään kotiin ilman ainuttakaa kirjaa jos toi ei lopu nyt. Sit sain ne vietyä lastenkirjojen osastolle ja kaikki suju taas paljon paremmin. Saatiin sit lainattua kirjoja ja ihan asiallisia sellasia. Ne vaan jostai aluksi innostu. Keskiviikko iltana näin yhtä saksalaista au pairia. Sitä, jolla on kauhee koti-ikävä koko ajan. Mentiin ihan vaan dowtowniin pyörii ja syötiin jätskit. Tosi mukava tää tyttö on vaikka sillä onki kauhee koti-ikävä koko ajan. Ainut huonopuoli siinä on vaan se, et se on alaikäinen koko sen ajan ku se on täällä ja sit sitä ei todellakaa tuu saamaan ikinä mihinkää baariin. Ihmettelen kyllä jos se tapahtuu. No, voihan se kans tietysti tehä jotai muutaki. Suunniteltiin sit et matkustetaan yhdessä johonki. Lähinnä Niagaran putouksista ja Chicagosta puhuttiin. Kysyin sit mun hostisältä et millon kannattaa mennä kattoo Niagaran putouksia. Hän on nimittäin asunu ihan niitten lähellä. Hän sit suositteli talvea, sillä sillon sinne jäätyy sitä vettä puihin ja kaikkialle, et siellä on sit tosi hienon näkösiä kaikkia jää juttuja. Sovittiin sit tän saksalaisen kans et mentäs sinne sitte joskus tammi- tai helmikuussa ku talvi on kerenny kunnolla tulla.

Torstaina oltiin mun lasten ja sit toisen suomalaisen au pairin lasten kanssa piknikillä. Tehtiin kunnon eväät. Meillä oli marjoja, hedelmiä ja vihanneksia joka lähtöön ja sit tietenki lapsille myös jotai vähän vähemmän epätervellistä. Ne ei ois varmaan tyytyny pelkkään tervellisyys piknikiin. :) Hienosti meni, vaikka meinas yrittää sataa jossai välissä, mut sitkeesti vaan oltiin, niin sit se loppu. Illalla menin salille ja sit näin siellä yhden saksalaisen au pairin, joka tuli mun kans samaan aikaan tänne. Ei olla juuri juteltu sen jälkeen ku se on vaan ollu niitten saksalaisten kans ja jotenki kummallinen. Nyt sitte juteltiin kunnolla ja se oli tosi mukava. Yks juttu jäi vaan ihmetyttää ku se kysy melkeen heti ekana, et millon se sun suomalainen kaveri lähtee täältä. Se ilmeisesti kuvittelee et mää oon koko ajan vaan sen kans eikä mulle muut kelpaa. Mikä ei kyllä todellakaa pidä paikkansa. En sitte viittyny enää mennä sanomaan, et sen tilalle on itseasiassa tulossa uus suomalainen au pairi (joka muuten on tosi mukava tyttö ja tosi läheltä mun kotia suomessa). Sit perjantaina tää au pairi laitto viestiä ja oli onnelinen siitä ku nähtiin ja muuta. Sit sovittiin et voidaan nähdä jatkossaki. Näinki sitä sitte viikonloppuna mut siitä sitte lisää vähän tuonnempana.

Torstaina kävin myös meidän aluevalvojan kotona hakemassa Tigersin baseball peliin liput. Samalla ku hain ne liput, niin se sit pyys jäämään vähäks aikaa sinne kylään. Siellä oli yks ukrainalainen au pairi, joka oli tullu tänne 3 viikkoa sitte ja se haluaa nyt vaihtaa perhettä. Mulle tuli siitä tytöstä heti jotenki kummallinen olo. Musta tuntu jotenki siltä et kaikki ei kyllä taida ton kans sujua ihan hyvin. Ja itseasiassa viikonlopun aikana oon tehnyki sellasen johtopäätöksen, et se on kävelevä katastrofi. Onneksi sen uus perhe on ihan lähellä New Yorkia, joten ihan tarpeeksi kaukana täältä. Mulla on jo oikeesti menny hermot sen kans parin päivän aikana. Kamalan sekava tyyppi ja se vaan sotkee asioita koko ajan. Torstaina ku näin sen ekan kerran, niin meidän aluevalvoja sit kysy et voinko viedä sen sitte sunnuntaina kanoottiretki paikkaan. Mää sit suostuin, koska oli puhe et se menee sitte toisen suomalaisen au pairin kotiin, jonka olin jo luvannu kuljettaa. No, perjantaina sit nähtiin tätä tyttöä sattumalta kaupungilla ja sit kysyttiin et etkös sää ollu tulossa sit sunnuntaina mun kyydissä. Sit se ei ollu enää lähdössä mihinkää. Se vaan sano, et en mää oo mihinkää sunnuntaina menossa. Oltiin sillee, et no, ei sitte. Sit tää rupes soittaa mulle sunnuntaina minuuttia ennen ku olin lähdössä et voinko hakee sen meidän aluevalvojan kotoa. Olin aivan raivona sille, koska nyt me myöhästyttiin sen takia sieltä kanootti jutusta, mut en taas voinu kieltää ku aluevalvoja oli kans mukana pyytämässä. Mää en oikeesti tajua et mitä ihmettä se oikein ajattelee, enkä todellakaa halua etes tajuta. Mun hostäitiki sano, et onneksi sun nyt ei enää tartte olla sen kans tekemisissä. Voi jestas mikä tyyppi!

Torstaina tänne tuli kolme uutta au pairia, joille oli käyny tosi huono tuuri lennon kanssa Detroittiin. Se oli nimittäin peruttu kokonaan ja kaks lensi sitte myöhään yöllä tänne ja yks joutu palaamaan takasi hotellille ja lähtemään vasta perjantai aamuna. Tässä vaiheessa saa kyllä olla onnellinen, et itellä suju lennot ihan hyvin.

Perjantaina oltiin lasten kanssa uima-altaalla. Ekaa kertaa tälle viikolle oltiin koko päivä. Tytöllä oli vaan yön aikana tullu silmätulehdus ja sen kans sai sitte olla aika varovainen et se ei tartu. Se nimittäin tarttuu tosi helposti. Ihmettelen kyllä ku en oo vielä sitä saanu, ku kuitenki piti värkätä kaikkien pyyhkeitten ja muitten kans eikä noin pieni osaa olla koskematta siihen silmään. Onneksi se ei ollu todellakaa pahan näkönen, et ihan hyvin pystyttiin altaalla olemaan. Siellä altaalla ne uimavalvojat välillä kattoo huolestuneena ku mun kimpussa on kolme lasta. Sit ku meen veteen, niin saan heti päälleni kolme lasta. Yks roikkuu selässä, toinen etupuolella ja kolmas käsivarressa. Sit niitä pitää pyörittää, hyppelyttää ja nakella siellä veessä. Lapsista se on kauheen kivaa, mut mää en todellakaa jaksa tehä sitä kovin kauaa. Se ei oo mitää helppoa kolmen lapsen kans.

Perjantai iltana meillä oli tarkotus saksalaisen ja suomalaisen au pairin kans olla mun kotona ja katto leffa. Mää oon nimittäin meistä ainut, jolla on tv ja dvd soitin. No, sit tällä saksalaisella ei ollukaa autoo (suomalaisella ei oo autoo ollenkaa) ja mun ois sit pitäny kuskata ne. En suostunu koska mulle ois tullu niin paljon ylimäärästä ajoa. Mentiin sitte dowtowniin syömään. Mentiin kreikkalaiseen ja mää söin elämäni ekan fajitaksen. Se oli kanaversio ja oli kyllä tosi hyvä. Sit vielä mentiin yhteen jätskibaariin, jossa syötiin jälkkärit. Sen jälkeen oli kyllä sellanen olo, et ei viikkoon enää mitää ruokaa. Ku oltiin päästy dowtowniin ja etsittiin ruokapaikkaa, kadulla käveli vastaan kamala joukko ihmisiä, jotka oli pukeutunu ruumiiksi ja sit ne oli ihan täynnä verta ja ne örisi jotai hyvin kummallista. Ei oikeesti ymmärretty et mikä ihme juttu se oli. Se oli lähinnä huvittaa, koska ei vielä oo Halloween. Illalla täällä oli myös joku ihme tapahtuma, sillä ensinnäkää ei meinattu löytää parkkipaikkaa ja parkkitalossa oli liikenteen ohjaajat ja sit ei meinattu päästä sieltä pois. Jonotettiin ainaki 20 minuuttia et päästiin ulos parkkitalosta. Ihan sairasta touhua oli. No, siinä vaiheessa olin onnellinen et mulla on automaattivaihteinen auto. Jonottaminen oli hyvin helppoa. Sain muuten tänään tietää, et saan mun uuden auton jo ens kuun lopussa. Siis se joka tilattiin mulle viime viikolla. Ford flex. Sitä ruetaan rakentaa 8.9. ja sit sen yleensä saa parin viikon kuluttua. Eka luultiin et saan sen joskus ens vuonna, mut se tuleeki tosi pian. Kiva kiva. Eihän toi nykynen tietysti ookaa ku jotai 8 kuukautta vanha. :)

Lauantai aamuna mulla oli orientaatio sinne meidän kouluun. Se oli heti aamulla kasilta, joten tosi aikasi piti nousta ylös. Siis lauantai aamuksi tosi aikasi. Siellä orientaatiossa oli tosi paljon aasialaisia. Sen jälkeen tein sen kielitestin, jossa ne kattoo et mitä voit opiskella. Kielioppi oli mulla heikoin osa-alue, kuuntelu oli paras ja sit lukeminen vähän heikompi ku kuuntelu. Aattelin sit et voisin ottaa kieliopin ja kommunikoinnin oppiaineeksi. Todennäköisesti ens viikolla käyn sit rekisteröimässä itteni sinne kouluun ja ilmotan itteni sille kurssille. Sitä sit olis kaks kertaa viikossa aina pari tuntia kerrallaan. Tää sit alkaa 2.9. eli samana päivänä ku lasten koulu. Kamalasti saatiin kaikkee turhaa paperitavaraa sieltä koulusta, joista en varmaan tuu etes puolia tarviimaan koskaan. Orientaation jälkeen ajoin pankkiin ja vein mun ylimääräiset käteiset sinne. Ekaa kertaa asioin drive in pankissa. Se oli aika helppoa. Laitoin tarvittavat laput ja rahat kuppiin ja painoin send. Sit mun tartti sanoo, et okei ja thank you. Siinä se. Ja takasi sain kuitin. Ei tarvi vaivautua etes autosta ulos, jos pankkiin haluaa. Amerikka on tosiaan tehty autoille.

Lauantai iltana sit tosiaan oli se baseball peli. Se kesti kolme tuntia ja oli ihan älyttömän tylsä ja pitkästyttävä. Ensinnäkää en ymmärtäny siitä pelistä mitää ja toiseksi mulle tuli selkä kipeeksi siitä penkistä. Myöhästyttiin siitä pelistä jotai 45 min, mut siltiki meinas tulla kuolema sinne peliin. Tosi makeeta siinä kyllä oli se ku Tigers voitti sen, niin sit ne järjesti aivan valtavan ilotulituksen sinne. En oo sellasta nähny suomessa livenä etes uutena vuotena. Se kesti ainaki 10 min ja oli tosi makee. Ja tämän aihe tosiaan oli vaan, et Tigers voitti yhden baseball pelin. Sairasta. No, mut sitte siihen aiheeseen et miks me myöhästyttiin siitä pelistä. Mulle oli jo etukäteen sovittu kyyti Soult Lyonissa asuvan hostperheen kanssa. Tai siis se äitin piti viedä sinne sen au pairin, minut ja yhden toisen au pairin. Mun oli vaan puhe ajaa itteni niitten kotiin. No, vähän ennen ku olin lähdössä niin huomasin, et mulle oli yritetty soittaa 7 kertaa, olin saanu yhden viestin vastaajaan ja yhden tekstarin. Rupesin sit niitä purkaa ja selvis et mun pitäs hakee kaks saksalaista kyytiin ja viedä ne Soult Lyoniin. Ei siinä muuten mitää, mut olin just lähdössä ja ne piti hakee ihan eri suunnasta. Mut ei auttanu muu ku hakee, koska se hostäiti oli jo luvannu ottaa ne kyytiin. Toinen näistä oli se, joka tuli mun kans yhtä aikaa tänne. Se oli kyllä tosi mukava ja pyys mua sen kans ens perjantaina baariin ja sit viikon aikanaki oli puhe nähä, jos sillä vaan on vapaa ilta. Mentiin kuitenki syömään, vaikka oltiin aikataulusta myöhässä. Käytiin meksikolaisessa ja oli tosi hyvää. Eipä tuo haittaa vaikka myöhästyttiin, koska se oli muutenki tosi pitkästyttävä. Detroit oli kyllä hieno paikka. Sitä pitää vielä mennä monesti tutkimaan paremmin. Eihän se nyt oo ku jonkun tunnin matkan päässä. Sit ku lähettiin sieltä pelistä, niin siellä oli koko Detroit aivan tukossa. Aivan järkyttävät ruuhkat. Meni varmaan 45 min et päästiin motarille, jossa pysty ajaa vähän vapaammin. Tuntia ennen ku peli loppu, niin se toinen saksalainen, joka oli tullu tänne tällä viikolla, kysy multa et voinko ajaa sen Salineen. Sillä ei ollu puhelinta eikä se tiedä täältä mitää. Teki mieli sanoo, et en varmaan vie ku se nyt oli taas eri suuntaan ku mun koti. Ei mun auttanu muu ku viedä, en mää sitä nyt voinu heitteille jättää keskellä yötä. Onneksi se ei kuitenkaa ollu Salinen keskustassa. Tästä mun kotoo on sinne jotai 12 mailia, et ei sillee paha. En vaan ymmärrä et miten se on voinu lähtä johonki tietämättä mitää kyydistä. Ei se voi olettaa et kyllä muut kuskaa. Makso se nyt sentään bensarahaa, mut ois se voinu vaikka kysyä aikasemmin. Me nyt sentään oltiin siihen mennessä oltu yhdessä jotai 5 tuntia.

Sunnuntaina mulla sitte oli se kanoottipäivä. Kerroinki jo siitä kävelevästä katastrofista. No, ku päästiin perille niin kaikki suju ihan hyvin. Meillä oli siellä kaverina joku Erik, joka on ollu selviytyjissä 15 viikkoa. En tosin tiedä et millon. Ei ainakaa näyttäny yhtää tutulta. Mää, suomalainen ja sit yks saksalainen oltiin samassa kanootissa. Se oli sellasta vapaata et meni kuka meni. Sit otettiin arskaa ja sai uida jos halus. Se vesi tosin oli niin likasta et en mää ainakaa halunnu mennä sinne. Sit ennen kanootti juttua syötiin voileivät Welcome to Hell nimisessä paikassa. Se oli aika mielenkiintoinen keskellä ei mitään paikka. Koko sunnuntai päivä meillä meniki sit siellä aurinkoa ottaen ja laiskotellen.

Se mun amerikkalainen kaveri, jota nyt en tosin vielä oo kunnolla ehtiny näkemään, on kyllä tosi mahtava tyyppi. Lauantainaki se pyys mua sen kans jonkun sen kaverin bileisiin Salineen. Valitettavasti olin Detroitissa niin en voinu lähtä. Ja sit se on pyytäny mua elokuun vika viikonloppu sen perheen kans mökille johonki pohjoiseen. Tekis hirveesti mieli mennä mukaan, mut me ollaan menossa sillon mun perheen kans Kanadan mökille. Harmi. Pitää sanoo kysyä et onko ne menossa sinne joskus uudestaan. Sitte kyllä haluan mukaan. Ja sit se tosi paljon laittaa mulle viestiä (onneksi mulla on tekstariliittymä täällä). Se viestittelee ihan koko ajan. Ei oo moneen viikkoon ollu sellasta päivää et siitä ei ois mitää kuulunu. Huippu tyyppi kyllä ja vielä paikallinen, niin se tietää näitä juttuja täältä.

Ens kuussa pääsen kokeilee tennistä. Oon aina halunnu kokeilla sitä ja nyt sit pääsen täällä ihan kurssille. Sitä on neljä kertaa torstai iltaisin sitte syyskuun tokalta viikolta alkaen. Tosi siistiä mennä kokeilee sitä. Ja sit löysin tällä viikolla myös sellasen, et voisin pelata jääkiekkoa täällä! Vähän siistiä! Innoistuin siitä aivan mielettömästi. Mulla on suomessa olemassa kaikki varusteet. Tosin osa on kyllä pieniä, mut ei kaikki. Ja tää perheen äiti on menossa syyskuun lopulla suomessa käymään, niin se vois sit tuoda niitä mulle, et mun ei tartte kaikkia ostaa täältä. Tää jäkis alkas sit lokakuun alussa ja ne pelaa joka perjantai ilta. Se on sellanen harraste juttu, et siellä on 8 joukkuetta, jotka pelaa toisiaan vastaan. Vähän hankala ajankohta tuo perjantai ilta, mut ei auta. Ei se nyt saa olla ongelma jos se muuten onnistuu. Todennäköisesti tänä iltana katotaan et onnistuuko se ja paljonko se maksaa. Täällä on sellanen kauppa, jossa myydään vaan käytettyjä urheilutarvikkeita. Sieltä voin sitte löytää halvalla loput varusteet. En mää nyt mitää uusia tarvihe. Sit tänne oli tullu postissa sen mun koulun esite, jossa oli jotai yksittäisiä kursseja mitä ne järjestää. Siis lähinnä sellasia, et sitä on yhtenä tai parina päivänä muutaman tunti, et ei mitää kovi sitovaa. Ja sit siellä oli yks leivontajuttu tälle syksylle. Se ois lokakuussa kahtena lauantaina pari tuntia. Se oli joku jälkiruoka systeemi. Kaikki muut oli jotai ruuanlaitto juttuja. En mää sellaseen halua. Tohon leivontajuttuun vois kyllä mennäki. Ois kiva päästä etes yks kurssi käymään. Näkee vähän amerikkalaisia juttuja.

Oonkohan nyt saanu kerrottua kaiken oleellisen tästä viikosta. Toivottavasti. Ei ainakaa enää tuu mitää mieleen. :)

Kanadan reissun jälkeen

Toissa yönä tosiaan kotiuduttiin Kanadasta. Joskus yhden jälkeen yöllä oltiin kotona ja eilen kaikkia muita meinas väsyttää paitsi lapsia ku ne nukku onnellisena autossa. :)
Torstaina tosiaan lähdettiin joskus kuuden aikaan illalla ajamaan. Automatka suju ihan hyvin. Tosin oltiin ihan pilkko pimeellä siinä mahtavalla sillalla ja sitte Kanadan rajalla, niin en nähny ku valot vaan. Joskus puolen yön jälkeen oltiin perillä mökillä. Lapset kannettiin sänkyyn ja ite nukkumaan. Mää sain ihan oman "mökin." Nukuin sellasen varastotilan yläkerrassa. Sain ainaki nukkua ihan rauhassa aamulla.

Me vietettiin todellista mökki elämää ku meillä ei ollu keittiössä vettä, mun kännykässä ei ollu verkkoa, saunaan kannettiin vesi järvestä ja pesuvesi sekoitettiin ite. Tosin eilen ku lähdettiin, niin sinne tuli miehet laittamaan keittiöön vettä, et on siellä nyt vesi ku sinne seuraavan kerran menee. Mökki sijaitsi ihan Lake Superiorin rannalla. Ontarion osavaltiossa. Batchawana Bay on se paikka missä oltiin. Mökiltä oli tosi makeet maisemat. Vettä ja vuoria. Tykkäsin kyllä maisemista tosi paljon. Muutenki ihan erilaiset ku täällä. Käytönnössä koko Michigan on hyvin litteetä, mut sitte heti Kanadan puolella on makeita vuoria. Lake Superior muuten on maailman suurin makean veden vesistö vesimäärältään. Sinne on joskus uponnu valtamerilaivoja eikä niitä kukaan oo löytäny. Ilmat oli hyvät. Eilen vaan meinas tuulla vähän kylmästi järveltä ja lauantaina sato vähän vettä, mut ei mitään valittamista kuitenkaa. Täällä Ann Arborissa oli kuulemma ollu sunnuntaina jotai 10 astetta lämmintä. Meillä oli sentään mökillä 20 astetta. Nyt täällä Ann Arborissa taas paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja tulee varmasti lämmin päivä, et ihan hyvään aikaan oltiin mökillä. :)

Oli kiva tulla Kanadaan ku huomasin et täällähän on ihan kansainvälinen mittajärjestelmä. Meikä jopa ymmärsi jostai jotai. :) Liikennemerkissäki luki et saa ajaa 90 km/h, niin mää jopa tajusin et miten lujaa se on. Täällä ku lukee et saa ajaa 40 mailia, niin ajan kyllä sillee et auton mittari näyttää 40 mailia mut ei se mulle sano sen kummemmin mitää. Sit jopa kaupassa ymmärsin et miten isoja ne paketit oli ku niissä oli grammat ja kilot. Oli sentään jotai tuttua siellä. :)

Kanadan ja USA:n raja ei ole samanlainen ku meillä Ruotsiin tai Norjaan. Siellä on tulli välillä ja ne kattoo passit ja tsekkaa ettet vie mitää laitonta maahan. Takasi tullessa me jonotettiin 45 min tulliin. Oli vähän jonot. Hostperhe sano, et ne ei oo koskaan nähny tommosia jonoja ja niillä on kuitenki ollu tää mökki 25 vuotta. Et en tiedä miks siellä just eilen oli jonot.

Perjantaina lähdettiin hostäitin kans käymään kaupungissa. Eihän meillä tosiaan ollu mitään ruokaa ku yöllä oltiin tultu. Aamupala käytiin syömässä lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Oli kunnon perinteinen amerikkalainen aamupala. Onneksi mun ei tartte syödä sitä joka aamu. Menis kyllä korvista ulos aika pian. :D Lähimpään kaupunkiin oli noin 45 min matka. Käytiin siellä vähän shoppailee tavaraa mökille ja ruokaa tietenki. Sieltä palattuamme lähdettiin koko perhe veneretkelle. Otettiin eväät mukaan ja lähdettiin ajamaan Batchawana riveriä ylöspäin. Järvellä tuuli sen verran, et todettiin parhaaksi lähtä joelle. Matkalla nähtiin majavan tekemä pato. Oli eka majavapato, jonka mää oon nähny. Oli tosi hieno. Sen padon toisella puolella oli vesi tosi paljon korkeemmalla ku toisella puolella. Se joki oli aika vaarallinen ajettava moottoriveneellä. Siellä nimittäin puut kaatuilee veteen ja sit niitä on siellä missä sattuun ja yht´äkkiä saattaa vesi olla tosi matalalla. Tosi tarkkana piti olla et pääsi turvallisesti liikkumaan. Vesi oli kyllä melko kirkasta et hyvin siitä kyllä näki et oliko liian matalaa tai oliko puita. Sit nää puut ku ne kaatuu tonne jokeen, niin ne ajalehtii sieltä järvelle ja tää näiden mökin lahti oli ihan täynnä puita siellä vedessä. Sit ku menee enemmän järvelle päin, niin siellä ei tietenkää oo puita. Rantauduttiin sellaseen pieneen rantaan, johon voitiin tehdä nuotio, jotta lapset sai tehdä vaahtokarkkeja. Syötiin siinä eväät ja nautittiin lämpimästä auringosta.

Lauantaina lämmitettiin sauna heti aamusta. Tai aamusta ruettiin sitä lämmittää mut jostai syystä se lämpes hirveen hitaasti ja päästiin vasta iltapäivällä saunaan. Oli varmaanki tosi huonoja puita. Päästin kuitenki saunaan ja oli hyvät löylyt. Oli mukava saunoa "vanhan aikaisesti." Kivaa vaihtelua. Lauantaina käytiin myös inkkarikaupassa. Siellä on kaikkee inkkaritavaraa ihan älyttömästi et sieltä saa kyllä itelleen inkkariasun, jos vaan haluaa. Mää en tosin investoinu sulkiin tai muihin. Ostin jotai matkamuistoja kylläki.

Sunnuntaina käytiin putouksia kattomassa. Lähdettiin kaikki muut paitsi hostäiti niitten Jeepillä ajellulle. Sanottiin et käydään vaan putouksilla mut sit lähdettiinki etsimään jotai kultakaivosta, joka on siellä jossai metsän keskellä mut kukaan ei tienny et miten kaukana. Oltiin sillä retkellä jotai 3 tuntia ja sinä aikana hostäiti oli meinannu saada sydärin et mihin ne on joutunu. Ku puhelin ei toimi, niin meitä ei saa kiinni eikä me voida soittaa apua. Ihan hyvin kuitenki selvittiin vaikka tie oli ihan hirvee. Sitä ei kyllä oikeestaan voi etes sanoa tieksi. Onneksi meillä oli hyvä maastoauto matkassa. Muuten oltas jääty sinne. Ei sit pystytty menemään sinne kultakaivokselle asti. Se ois ollu päivän retki eikä meillä ollu mitää eväitä mukana. Joskus toiste ehkä sitte. Mut ne putoukset. Ne oli kyllä hienot. Vesi pauhasi kallion välissä. Tosi makeet oli. Oisin voinu vaikka jäädä sinne niitä katsomaan, mut valitettavasti se ei onnistunu. Siellä meni jotkut kanootilla. Ilmeisesti olivat tulossa sitä jokee alas, mut joutuivat sitte kantamaan kanootit tän putouksen kohdalla. Oli se sen verran hurja.

Sunnuntaina pääsin ekan kerran kokeilee kanoottia. En ollu koskaa etes ollu kyydissä. Nyt pääsin ihan ite melomaan. Käytiin vähän hostäitin kans treenaa ja sit otettiin lapset kyytiin. Ihan hyvin suju oli tosi siistiä. Tän viikon sunnuntaina mulla on au pair järjestön kanootti iltapäivä et siellä sit pääsen taas melomaan ja todennäköisesti vähän enemmän. Sunnuntai iltana tehtiin melkeen niin ku muurinpohjalettuja. Pannu ei vaan ollu oikee, mut nuotiolla paistettiin kuitenki. Sunnuntaina kävin myös lenkillä. Oli jo pakko päästä jotai tekee ku ei ollu tehny mitää moneen päivään. Tosin ei ollu kovin hyvä lenkki. En uskaltanu lähtä mihinkää tieltä ku en todellakaa tunne paikkoja ja eksyminen ois voinu koitua kohtaloksi. No, yritin sitte juosta ison tien varressa. Ei mun ihan autojen keskellä tarvinnu olla ku siinä oli kuitenki sellanen kevyen liikenteen kaistale, mut se oli niin pehmeetä hiekkaa et se luisti koko ajan jalkojen alta. No, tulipahan etes jotai vähän tehtyä.

Maanantaina käytiin uudella veneretkellä, joka oli hieman hurjempi ku edellinen. Lähdettiin nimittäin menemään järveä eikä jokea. Takasi tullessa tuuli oli yltyny ja jouduttiin tulee tosi hiljaa et ei kaaduttas. Me kaikki oltiin ihan märkiä sen reissun jälkeen ku aallot löi vähän vettä päälle. Selvittiin kuitenki hengissä ja saatiin ainaki nähdä tosi hienot maisemat. :) Illalla lähdettiin tosiaan ajamaan kotiin. Pysähdyttiin ihan kunnolla syömään melkeen heti tullin jälkeen ja käytiin ottaa kuvia siitä isosta sillasta ja musta. Oli tosi makee silta. Siinä on kaks kaistaa molempiin suuntiin ja siinä ihan keskellä se toinen kaista on sellasta ritilää ja sen päällä ku ajaa, niin näkee sinne jokeen.

Maanantaina kuultiin remottimiehiltä, et siellä mökillä kulkee jotai vanhoja ihmisiä hiippailemassa sillon ku siellä ei oo isäntäväkee paikalla. Ne tulee istumaan siihen meidän mökin terassille ja kurkkivat ikkunasta sisään!! Kuvitelkaa!! Miten ne kehtaa!?!? Tosin ihmeteltiin kyllä sitä et miten se remottimies voi tietää niistä hiippareista. Muutenki siellä kulki ihmisiä veneellä ja ties millä vekotuksella tosi läheltä meidän mökin rantaa. Ihmelteltiin et miten ne kehtaa tulla melkeen parkkeeraamaan ittensä siihen meidän rannalle. Ei sitä ite ainakaa kehtais mennä toisen rantaa noin lähelle.

Eilen sitte vietettiin eka arkipäivä reissun jälkeen. Lapset touhus kotona suurimman osan päivästä. Tykkäsivät leikkiä legoilla ja muuta ku oltiin monta päivää pois kotoa. Käytiin sit iltapäivällä pieni visiitti uima-altaalla. Illalla olin taas siellä spinningissä. Kyllä se on sitte huippua! Tykkään siitä aivan mielettömästi! :)

Tällä viikolla meillä ei ole lasten kanssa mitää ohjelmaa. Ollaan ihan lomalla ja saadaan tehdä mitä halutaan. Ihan kiva välillä, niin mun ei tarvi saaha niitä mihinkää lähtemään johonki tiettyyn aikaan. Uima-altaalleki voidaan mennä sitte ku halutaan. Täällä on tän viikon jälkeen vielä kaks viikkoa, niin sit alkaa koulu ja sit helpottaa mulla työtki ku oon aamupäivästä jonkun kolme tuntia vapaalla ku kaikki lapset on poissa. Nyt mulla on kaikki lapset aamusta iltaan.

Alkuviikon kuulumiset

Viimeksi unohin kirjottaa siitä, et söin viime perjantaina ekan kerran sushia! En tosin syönyt mitään eksoottista raakaa kalaa ja sun muuta. On niitä olemassa vähän vähemmänki eksoottisia. Toisessa oli katkarapuja ja avokadoa ja toisessa rapuja. Rapu versio oli mun mielestä parempi.

Sunnuntaina lähdettiin käymään hostäitin ja hänen vanhempien kans Ikeassa. Oli mun eka reissu Ikeaan ja mahtava kauppa oli. Se on tosi kiva ku sinne on sisustettu valmiiksi erilaisia huoneita. Ostettiin sieltä kaikkee niitten Kanadan mökille, jonne tosiaan ollaan menossa nyt viikonlopuksi. Munki viisumi tuli keskiviikkona au pair järjestön pääkonttorilta, joten pääsen takaisin maahan mökki reissun jälkeen.

Maanantaina oltiin lasten kans altaalla, sillä niillä oli se uimakoulu. Tällä kertaa ei tosin voitu jäädä uimakoulun jälkeen sinne, sillä pojilla alko joku pokemon päivä yhdessä kirjastossa. Sinne siis. Päästiin perille, niin katsoin vähän aikaa sitä touhua, et tää on aivan älytöntä. Siellä oli ihan älyttömästi ihmisiä ja kaikki oli tullu pelaamaan DC:llä pokemonia. No, jäätiin sit tytön kans oottelee et pojat pääsis pelaa. Joku tunti kerettiin olla, niin vanhin poika totes et se haluaa kotiin, koska sen DC:llä ei voinu pelata siellä. En ymmärtäny yhtää että miks, ku en ymmärrä noista laitteista mitää. Lähdettiin sit kotiin ja vanhimmalla pojalla oli tosi paha mieli. Se oli odottanu toukokuusta asti, et se pääsee tonne ja sit ku se päivä koittaa niin se ei voikaa pelata siellä. Ihan ymmärrettävää et sillä oli paha mieli. Yritin sitte kovasti saada sitä vielä loppupäiväksi yhteistyöhön meidän kans. Mentiin sitte toisen suomalaisen au pairin kotiin ja siellä sitte meidän lapset leikki keskenään. Illalla kävin sitte pitkällä kävely lenkillä tän suomalaisen kans. Tosi makeita paikkoja täällä on käydä kävelemässä/juoksemassa. Käytiin yhdessä puistossa, jossa oli tosi makeita niittyjä ja metsäpolkuja. Pääsee pois asfalttiviidakosta.

Tiistaina oltiinki sitte koko päivä altaalla. Sitkeesti vaan siellä oltiin, vaikka koko ajan näytti siltä et voi rueta satamaan ihan millon vaan. Ei kuitenkaa satanu. Maanantaina täällä muuten sato ekan kerran kahteen viikkoon, mut ois kyllä saanu sataa enemmän. Pojilla oli myös tiistaina se tennistunti. Illalla olin spinningissä. Taisin kirjottaaki siitä tänne ku olin sillon reilu viikko sitte torstaina sitä kokeilemassa ja se oli liian löysä mun makuun. Nyt tää oli paljon parempi. Tunnin jälkeen oli paljon enemmän kuollu olo ku sen toisen tunnin jälkeen. Tässä spinningissä rupeen kyllä käymään. Kerran viikossa ku sais käytyä, niin oon tyytyväinen.

Keskiviikkona ei tarvinnu ihan koko päivää olla altaalla, sillä pojilla oli vuositarkastusaika lääkäriin, jonne hostäiti vei ne. Altaalla näin yhden brasillialaisen au pairin, joka oli sillon siellä Art Fairilla mun ja parin muun au pairin kans. Oli kyllä mukava nähdä sitä, niin oli sitte mulleki vähän juttu kaveria siinä samalla ku vahti lapsia. Tää tyttö tosin on eri järjestön kautta ja lähtee kotiin syyskuun alussa. Se oli siellä sen hostlapsen kans, joka on 10 wee. Eli sillä on hurjan rankkaa duunia. Mulla näitten kans nyt riittää hulinaa ku kuitenki kolme lasta on. Mut on ne kuitenki tosi sulosia, et ei niille kovin pitkään voi olla pahalla tuulella. Riittääpähän mulla ainaki tekemistä. Välillä vanhin poika on hyvä ku se on ihan ulalla mun murteen kanssa. Täällä on kuitenki jokainen au pairi tässä lähi vuosina ollu eri paikkakunnalta ja puhuu eri murretta. Sit se aina kysyy, et mitä se Armi tarkottaa. Sit yritän selittää sille vähän selvemmällä suomella mun kieltä.

Keskiviikkona se saksalainen au pairi pyys mua lauantaina sen kans sen järjestön allas bileisiin (sillä on siis eri järjestö ku mulla). Harmitti vähän kieltäytyä ku tiedän et sillä on muutenki vähän kavereita ja ne bileet on kuitenki jossai hornassa et se ois halunnu matkaseuraa. No, me nyt ollaan kuitenki menossa sinne mökille ja eiköhän se sieltä saa seuraa ku se on kuitenki sen järjestön järjestämä juttu. Tosin siinä järjestössä ei kyllä oo ku ihan pari hassua tyttöä etes tässä lähialueella. Mun järjestöllä kuitenki on jotai yli 20 tyttöä jo pelkästään tässä samassa kaupungissa.

Ainii, oisin keskiviikkona päässy sen amerikkalaisen tytön kans Cedar Pointiin, mut mulla oli työpäivä, niin ei onnistunu. Se on sellanen todella iso huvipuisto ja sit se on eri osavaltiossa et se on ihan koko päivän reissu ku sinne menee. Tosin multa ei oo kyllä kovin hyvä idea lähtee mihinkää huvipuistoon, et nyt oo kamalan pettyny vaikka en päässykää mukaan.

Keskiviikko iltana oli pieni au pair tapaaminen yhdessä keskustan kahvilassa. Siellä näin sitte sen tanskalaisen tytön, joka on viikko sitte tullu. Tosi mukava tyttö oli ja sovittiin sit et nähdää ens viikolla ku mää tuun sieltä mökiltä. Meitä au paireja oli joku 7, et ei kovin montaa, mut mukava nähdä kuitenki välillä muitaki ja varsinki niitä, joitten kans en muuten oo sen kummemmin tekemisissä. Meinas vaan olla ongelmia päästä sinne ku en vielä oo kovin hyvä tossa keskustassa liikkumaan ja sit siellä oli tietyö just siellä minne mää oisin halunnu, joten olin vähän pihalla et mites mää nyt tuonne pääsen. Löysin kuitenki sattumalta oikeen paikan.

Tänään tosiaan lähetään sinne mökille. Enste mennään päiväksi sinne altaalle, ku lapsilla on vielä uimakoulua ja pojilla on sitä tennistä iltapäivällä. Lähetään sitte illalla ajamaan kohti Kanadaa, joten seuraava päivitys tuleeki sitte mökkireissun jälkeen.

Rusketusta, kavereita ja koti-ikävästä

Nyt mää todellaki näytän siltä, et mua on kärvennetty tällä viikolla vähän auringossa. Oon saanu tosi makeet rusketusrajat. :) Perheen isä sano just eilen et mää tiedän miten harvinaista se on, että ei pala ku ekan kerran yrittää saada rusketusta täysin valkoseen ihoon. Mää en nimittäin oo juuri palanu! Vähän mahasta ja selästä mut ei pahasti eikä ne etes oo ollu kipeet. On mulla kyllä olluki työtä siinä ku oon rasvannu itteeni. Joudun vähän väliä lisäämään rasvaa ja välillä jo tuntuu ettei kehtaa enää lisätä ku ne muut kattoo et toi on ihan friikki ku koko ajan rasvaa itteensä. Ei siellä kukaan muu rasvaa niin tehokkaasti itteensä ku minä. Mut on kannattanu. Nyt mulle on tosi hyvä rusketuspohja saatu, et tästä on hyvä jatkaa.
Torstaina tosiaan oltiin siellä altaalla 6 tuntia, enkä meinannu saada tyttöä lähtemään pois! Uskomatonta! Ainaki ne viihtyy siellä. Viihtyvyyttä varmaan lisäs se, et saatiin pariksi tunniksi ne meidän vieraat sinne. Se tän perheen entinen au pairi reilu kahden vuoden takaa hoitolasten kanssa. Perjantaina ei sitte oltu kovin montaa tuntia ku keskimmäisellä oli sen parhaan kaverin synttärit iltapäivällä. Ku vein sen sinne, niin juttelin siinä vähän aikaa sen kaverin äitin kans. Pojalle oli todellaki tulossa hurjat 6 wee bileet, sillä siellä oli kasvomaalausta, vesiliukumäki, pitsan syöntiä ja kaikkee mahdollista. Ku kävin hakee keskimmäisen pois, sillä oli hirveet tuomiset mukanaan. Kaikkee mahdolllista se oli saanu. Melkeen jopa enemmän ku mitä se sinne vei. :)
Torstaina tein testin tälle brasillialaiselle, joka ei vastannu sillon maanantaina puhelimeen vaikka ite pyys mua johonki sen kans. No, soitin sille et mitä teet illalla, et voitasko tehdä jotai. Se sit lupas soittaa mulle ku se on päässy töistä, et tehdään sitte jotai. Ei siitä oo vielä tähänkää mennessä kuulunu mitään eli tosi luotettava tapaus. No, tiedämpähä ainaki et siihen ei kannata luottaa. Kävin sitte juoksemassa torstai iltana. En jaksanu salille lähtä ku olin kuitenki maanantaina käyny ja kävin sitte lauantaina.
Torstai yönä kolmen aikaan sain shokki herätyksen. Nimittäin mun puhelin rupes soimaan. Meni hetki että tajusin etes että se on puhelin. Näin heti, että se numero on suomesta. En ehtiny vastaamaan ku se meni just vastaajaan. Sit piti kyllä vähän aikaa kelata et kuka ihme on yrittäny soittaa mulle kolmen aikaan yöllä (tosin suomessa kello on ollu jo 10 aamulla). Mun shokkia vielä lisäsi se, et olin just nähny unta et oltiin mun isän kans autolla liikkeellä ja nähtiin hirveen iso onnettomuus tiellä ja mun piti sitte soittaa 112. Meinasin jo sillon yöllä et pitääkö tässä oikeesti soittaa suomeen jolleki et onko siellä kaikki kunnossa, mut yritin sit kuitenki saada itteni rauhottumaan. Tosin en meinannu millään saada unta enää. Aamulla soitin sitte vastaajaan ja heti selvis et se oli taskupuhelu enkä todellakaa tuntenu sen miehen ääntä joka jutteli jonkun naisen kans työasioita. Sit mun hostäiti kuunteli sitä ja se ties heti kuka se oli. Se oli tän perheen vuoden takaisen au pairin poikaystävä. Et kiitos vaan shokki herätyksestä sinne päin. :D
Perjantaina siellä altaalla nuorimmat lapset oli vähän hankalia. Molemmat meni syvään päähän kaks kertaa ilman mun lupaa. Keskimmäinen saa mennä sinne ilman kellukkeita, mut mun pitää tietää et se menee sinne, jotta osaan vahtia sitä. Nuorimmainen saa mennä kellukkeitten kans mut mun pitää tietää et se on siellä. Ihmettelin kyllä et mikä ihme niitä perjantaina vaivas ku muuten on menny tosi hyvin tää viikko. Mää sit olin aina sydärin partaalla ku näin ne siellä veessä. Kerroin sit hostäitille et miten päivä oli menny. En kertonu sitä sillä, et asialle ois pitäny tehä jotai, mut ilmeisesti ne oli pitäny puhuttelun, koska mun sängylle oli ilmesteny kaks anteeksipyyntö korttia sinä aikana ku olin siellä au pair bileissä. Tosi sulosta! :) Aamulla sitte kiitin lapsia niistä korteista.
Perjantaina tosiaan oli ne au pair bileet. Eka mun oli tarkotus lähtee kahdestaan suomalaisen au pairin kans mun autolla. No, sit kaks saksalaista au pairia halus ottaa meidät niitten kyytiin. Ajateltiin sit lähtä. Saatiin sit mukaan myös se saksalainen, joka on tullu samaan aikaan ku mää ja jolla ei juuri oo kavereita. Ensinnäki ne tuli hakee meitä tosi myöhään ja sit ne ei suostunu ottamaan mun autosta navigaattoria ku ne meinas et ne osaa. No, eksyttiin kolme kertaa, et siinä niitten osaaminen. :) Ku päästiin perille, niin siellä oli juhlat jo ohi. Siellä oli ollu isot bileet ku siellä oli kunnon ulkoteltta ja hirveesti oli ollu ruokia tarjolla. Tai ainaki meille oli jääny tähteitä syötäväksi ihan kiitettävästi. Istuttiin siellä sitte vähän aikaa ja lähettiin kotiin. Sovittiin tän suomalaisen kans, et seuraavalla kerralla mennään kyllä mun autolla ja ihan oman aikataulun mukaan. Jos me oltas tehty niin ku oli alunperin puhe, niin me oltas oltu siellä bileissä just parhaimpaan aikaan. No, tulipaha ainaki käytyä.
Perjantaina tää saksalainen au pairi sano mulle, et se todellaki toivoo et me voidaan olla kavereita. Se ei nimittäin tunne ketään muita ku mut ja tän toisen suomalaisen ja tää toinen suomalainen lähtee kotiin syyskuun lopulla. Sanoin sille, et tottakai me voidaan olla. Kyllä mää nyt sen kaveri voin olla, ei oo ongelma. Se on tosi mukava, et ei siinä mitään. Sit vielä eilen illalla se kysy uudestaan et voidaanhan me varmasti olla kavereita. Sanoin et tottakai, älä huoli. Sillä raukalla on hirvee paniikki ku se ei tunne täältä ketään ja sillä ei oo kavereita. No, nyt sillä on ainaki mut koko vuoden ajan ku ollaan tultu tänne yhtä aikaa ja sit tää toinen suomalainen vajaa parin kuukauden ajan. Tällä saksalaisella on kauhee koti-ikävä. Se jutteli siitä tän toisen suomalaisen kans ku sillä on kans ollu käytönnössä koko vuoden hirvee koti-ikävä, joten ne on kohtalotovereita. Nyt tällä suomalaisella tosin on helpottanu ku sillä on yks hyvä kaveri. Tai ainaki se sano mulle niin. :) Ennen mun tuloa sillä ei oo ollu ketää kunnon kaveria, jonka kans voi tehdä kaikkee. Onhan sillä tietenki ollu muun maalaisia au paireja, mut niillä on niitä omia kulttuurijuttuja, joita suomalainen ei aina tajua. Mut takaisin koti-ikävään. Mää en oikee osannu sanoo niitten koti-ikävä keskusteluun muuta ku, että ei mulla oo koti-ikävä. Molemmat katto mua, että ihan oikeestiko. Sanoin vaan et ihan oikeesti. Tuntuu, että oon hyvin kummallinen yksilö ku mulla ei oo koti-ikävä. Kaikki muut puhuu hirveestä koti-ikävästä, mut en mää. Enkä mää voi niitten kans siitä jutella ku mulla ei oo sitä. Ja sitä varsinki kaikki ihmettelee ku mulla on poikaystävä suomessa eikä mulla siltikää oo koti-ikävä. On mulla tietenki mun poikaystävää ikävä, mut se nyt ei oo ylitsepääsemätön ongelma ainakaa tällä hetkellä, joten ei mulla oo mitää hätää täällä. Viihdyn täällä tosi hyvin eikä kyllä vaivaa koti-ikävä. Kyllähän tuo tietysti vielä ehtii iskeä, mut ainaki on alkanu hyvin. :)
Lauantai iltana oli sitte vuorossa leffailta. Enste mentiin syömään ja sit leffaan. Oltiin kolmestaan ku se tanskalainen ei halunnu lähtee mukaan. Ihan ymmärrettävää. Onhan se vasta torstaina tullu tänne. Sen leffan oli tarkotus alkaa 11.40 pm mut muistinki sitte, et toisessa leffateatterissa se alko joskus 10 aikaan, et sinne siis, niin ei tarvinnu odottaa niin myöhään ja selvis ihan ajoissa nukkumaan. Käytiin kattoo se Mamma Mia! Oli hyvä leffa. Tai ainaki mää tykkäsin, mut sit ei kannata kattoo jos inhoo ylikaiken Abbaa. Sinänsä se leffa oli helppo katsoa ku siinä ei tarvinnu ajatella sen kummemmin ja siinä oli tosi helppo sanasto. Se oli sellanen komedia, jossa ne aina sopivan tilanteen tullen laulo Abban biisejä.
Tällä viikolla sain ton autokoulunkirjan, jota pitäs tavata sinne teoriakokeeseen. Alotin sitä vähän eilen sillee, et selasin sen läpi. Siinä onki ihan kiitettävästi hommaa, et selviää sanastosta. En nimittäin tunne mitää liikennesanastoa pahemmin. No, sitä pitää nyt vaan rueta lukee, et sais sen jo hyvälle mallille ennen ku mulla alkaa se koulu. Sit voi olla et ei oo aikaa mihinkää ylimääräseen. Mun nyt on kuitenki pakko saada toi paikallinen ajokortti, sillä mulla ei oo mukana kansainvälistä ajokorttia. Saan ajaa suomalaisella kortilla vielä reilu kaks kuukautta. Sillä saa sen kolme kuukautta ajaa, joka on se turistiaika, joten ei auta muu ku lukee, jos meinaa vielä täällä ajaa kahden kuukauden kuluttua.