Merry Christmas!

Tämän viikon säätila on kyllä taas ollu mitä kummallisin. Viime viikollahan saimme perjantaina lunta taivaan täydeltä ja sitä sitte oliki joka paikka täynnä ja saatiin vielä lisää vähän joka päivä paitsi jouluaaton jälkeen ku ruettiin saamaan vettä taivaalta ja lämpöasteita. Sunnuntaihin mennessä oliki sitte hävinny käytännössä kaikki lumet ja lauantainaki oli melkeen 15 astetta lämmintä. Et näin meillä, ilman lunta mennään tällä hetkellä.

Maanantai aamuna olin töissä jonkun vajaa tunnin ku hostäiti kävi asioilla ja sen jälkeen käytiin salilla kuten nyt yleensäkin oon normaalisti käynyt. Yhdeksi piti tulla kotiin ku hostäiti oli lasten kanssa yhden suomalaisen synttäreillä ja meille tuli yhdeltä verhojen asentajat tonne meidän ruokasaliin, niin piti sitte olla ovi avaamassa. Ja sit saatiin vielä näiden edellinen au pairi meille kylään hoitamaan joulupukin asioita. Tosi makee kyllä tuli tuosta meidän ruokasalista ku siellä on hienot verhot, jotka on suunnittelija tehnyt ja sitte sellanen tosi makee kristallilamppu, joka on pallon muotoinen. Nyt sitä huonetta kyllä kehtaa esitellä kaikille. Iltapäivällä mentiin kattoo twilight ja oli kyllä hyvä ja todella helppo sanasto. Etukäteen aateltiin ettei se välttämättä oo hyvä ja ei välttämättä ymmärretä kaikkee jos siinä on jotai vanhanaikaista vampyyri sanastoa, mutta eipäs ollutkaan. Tosi hyvä oli leffa, et yllätyttiin molemmat suuresti. Suosittelen lämpimästä sen katsomista ku saatte sen suomeen jossai välissä. Illaksi oltiin sovittu et toinen suomalainen au pairi ja yks saksalainen tulisivat meille ku joka paikka oli todella täynnä ihmisiä tekemässä jouluostoksia, joten ei huvittanu lähtä mihkää ryysikseen. Saksalainen laitto kuitenki viestiä ettei uskalla lähteä ajamaan meille ku oli niin huono ilma. Tää on eka kerta hänelle ku hän ajaa lumessa ja jäässä, joten varmaan vähemmästäki pelottaa. Muaki meinaa kuitenki välillä hirvittää ku kesärenkailla luistellaan tuolla peili jäällä ja kauheessa lumihangessa. Tää suomalainen kutenki tuli meille, tai siis mehän sitä kuskattiin ku niillä ei oo autoa. Oltiin meillä joitaki tunteja ja juteltiin kaikkee. Leffan jälkeen ku lähdettiin hakee tätä suomalaista meille, niin kaks kertaa sama ääliö nainen oli ajaa mun perään. Tien päällä oli sen verran liukasta ja paljon väkee liikkeellä. Jonotettiin liikennevaloissa ja kaks kertaa ku liikuttiin vähäsen eteenpäin ja sit pysähdyttiin, niin meinasin saada sen päälleni. Kummallaki kerralla se joutu ajaa ulos siitä kaistalta, jotta ei ois tullu mun päälle. Ja se hiton ääliö vielä puhu puhelimessa. Se oli hyvin pelottavaa ja olin hyvin vihainen sille naiselle.

Tiistaina olin jonkun 5 tuntia töissä ku hostäiti kävi tekemässä jouluostokset loppuun. Lasten kanssa vaan oltiin kotosalla ja katsottiin joululeffaa. Sinne ihmisryysikseen ei paljoa huvittanu lähtä lasten kanssa, joten parempi olla vaan kotona. Tiistaina meillä oli taas tosi huono keli tien päällä, mutta lähdettiin kuitenki illalla uhkaamaan keliä ja ajettiin puolalaisen au pairin luokse. Hänen piti olla ilta töissä ja halusin antaa joululahjani ennen joulua, joten ei auttanu muu ku ajaa hänen luokseen. Samalla käytiin myös suorittamassa joulupukin tuloon liittyviä asioita. Käytiin nimittiäin hakee toisen suomalaisen au pairin luota joulupukin puku. Meille tuli sama pukki, mut se tuli enste meille, joten tarvittiin sieltä se puku sitte. Kotiin tullessa matka kestiki hieman kauemmin, sillä tien päällä oli keli vaan pahentunut. Motarilla uskalsi ajaa hyvällä tuurilla 40 mailia tunnissa ja sit siellä lähti rekat menemään ohi. Se oli hyvin pelottavaa.

Keskiviikkona oliki sitte jouluaatto. Me vietettiin ihan suomalainen joulu, joten vietimme sitä jouluaattona. Hostisä oli puoli päivää töissä, sillä täällä jouluaatto ei ole mitään. Kaupatki oli jouluaattona auki johonki 9 asti illalla. Täällä kaikki vaan odotti joulupäivää. Eikä täällä tunneta tapaninpäivääkää, ku sillon oli jo kaikki pankit, postit ja kaupat auki ihan normaalisti, joten täällä tulee vaan yks ylimääränen vapaapäivä joulusta. Eli täällä tuskin odotetaan joulua sen takia, että sitte saa pidemmän vapaan töistä. Neljän aikaan meille saapu suomea puhuva pukki. Pukin visiitti oli hyvin pikainen ku tää sama henkilö tuli meille sitte jouluillalliselle, joten ei voinut liian pitkään viipyä jottei lapsille jäisi ääni liikaa mieleen. Lapset oli onnellisia ku saivat lahjoja. Tyttö sai mm. erilaisia soittimia, vaatteita ja setin josta voi tehdä koruja. Pojat saivat lisäosan niiden lempipeliin eli Wiihin ja sit tietenki kaikkee muutaki. Mää sain perheeltä kaks leivontakirjaa (niitä ei mulla ookaa ku jo yks tuhat kappaletta:)). Toinen kirja oli tosi makee. Siinä oli neuvottu kaikkia koristeita, joita voit tehdä marsipaanista tai täällä fondantista kakun päälle. Sit sain pari vaatekappaletta. Poikaystävältä sain hienon leijonan kellon! :) Edellisen rannekellon olin saanut rippilahjaksi äidin puolen suvulta, joten ihan kiva, et sain nyt uuden niin voin välillä vaihtaa sitä. Vaikka ei se mun edellinen kello rikki ollu menny, mut saapahan välillä vaihtaa kelloa. Sit poikaystävän vanhemmilta sain sellasen pienen enkelikoristeen ja omilta vanhemmilta suomalaisen joululevyn (just kirottiinki poikaystäväni kanssa aattona ku ei etes kuulu suomalaisia joululauluja), enkelikoristeen ja yhden leivontakirjan, joka mulla ikävä kyllä oli jo valmiiksi. Sanoin mun poikaystävälle et ajatteleekohan siellä suomessa väki et mää oon täällä jotenki vaarassa ku sain enkelin poikaystävän vanhemmilta ja omilta vanhemmilta. :) No, molemmat on nyt sitte laitettu esille. Poikaystäväni kanssa yhteiseksi lahjaksi saatiin liput Vegasin johonki esitykseen. Se on kuulemma paras Vegasin show mikä siellä on menossa ja se on tosi makee. Hostisä on nähny sen ja se tietää kyllä mistä puhuu, mut sitä on kuulemma hankala selittää et mitä se on, ennen ku sen on ennen nähny, mut kai jotai sirkustemppuja siellä pitäs olla tai ainaki jotai sen tyylisiä. Tiistaina sitte näkee ku se esitys on tiistai iltana. Jouluillallinen syötiin joskus kuuden maissa ja tarjolla oli kaikkee suomalaista; porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Jälkkäriksi söytiin mun tekemiä joulutorttuja joita tein vielä aattona lisää. Oli hyvät jouluruuat ja tuli maha täyteen.

Torstaina oltiin vaan päivä kotona. Hostperhe teki lähtöä suomeen, sillä heillä lähti illalla kone Detroitista. Mää kävin heittämässä ne kentälle ja lähtiessä sain halit ja pusut kaikilta lapsilta. Se oli kyllä söpöä. :) 7.1. saan sitten perheeni takaisin. Tai siis hostäiti tulee lasten kanssa. Hostisä jää vielä sinne työpalavereihin ja tulee sitte 11.1. kotiin.

Perjantaina lähdettiin heti aamusta shoppailemaan ku täällä alko hirveet alennusmyynnit heti tapaninpäivän aamuna. Tai siis eihän nää tunne tapaninpäivää, mut kuitenki. Eka mentiin ostoskeskukseen ja jouduttiin motarilla tosi pahaan ruhkaan. Se liikenne ihan seiso ja oli todella liukasta. Ulkona sato vettä, mutta silti oli pakkasta eli hetihän se vesi sitte jääty siihen tiehen. Ruuhka kuitenki vapautu ja epäilin että se johtu kolarista. Näytti vähän siltä et siellä ois sattunu kolari. Sain ostettua tosi paljon kivoja uusia vaatteita. Oon huono shoppailemaan vaatteita ja on jo vähän ruennu tympäsee ku aina pidän samoja vaatteita päällä, mulla nyt ei kuitenkaa hirveesti täällä oo ollu vaatteita. Nyt oli sitte kiva ku sain vielä halvalla uusia vaatteita. Nyt ei sitte tarvikaa shoppailla pitkään aikaan. Illalla mentiin puolalaisen kanssa downtowniin ja käytiin pelaamassa biljardia. Sieltä suoraa mentiin mun jääkiekkoon. Tällä kertaa meidän joukkueessa oli vaan kolme oikeeta meikäläistä. Kaikki muut yli ylimääräsiä. Pelattiin tasan 2-2 punasia vastaan ja mää sain aikaan ensimmäisen jäähyniki meidän peleissä. Sain sen korkeesta mailasta ja en edes huomannu et oli korkee maila. Pelin jälkeen suoraa kotiin ja nukkumaan, sillä tällä kertaa meillä oli kaikista myöhäisin peli eli se loppu 12 aikaan.

Lauantaina käytiin vielä muutamassa kaupassa ku tarvittiin vielä jotai kamaa Vegasia varten. Ja sit käytiin michigan kaupassa. Täällä on nimittäin toi meidän michigan kauppa lopettamassa liiketoimintansa ku se on menettäny oikeudet käyttää michigan brändiä. Siellä on ollu alennusmyynnit menossa ja aika kauan ku ne haluaa päästä eroon siitä kamasta siellä. Nyt siellä oli alennukset 90 prossaa ja ostin sitte t-paitoja. Tosin kaikki jäljellä olevat koot oli XL tai sitä isompia, joten sit niistä sai sellasia hengailupaitoja. Yks t-paita oli peräti 80 senttiä. Ei kovin kallista. Kauppojen jälkeen tultiin kotiin ja tehtiin ruokaa. Sit lähdettiin puolalaisen kanssa nectoon. Mää olin kuskina, niin ei tarvinnu järkätä mitää kyydityksiä.

Sunnuntaina käytiin ajelemassa ja kattelemassa et missä mun koulu sijaitsee ja sitä rataa. Oli kiva auringonpaiste, joten katseltiin sitte päiväsaikaan paikkoja. Huomenna meillä lähteeki sitte kone Vegasiin aamulla puol 7 aikaan, joten huomenna on aikanen herätys. Meille on tilattu taksin tyylinen autokyyti kentälle joka tulee hakemaan 4:20. Tommoseen aikaan en kehannu pyytää ketää kaveria viemään kentälle. Mun puolalainen kaveri tulee kuitenki sit hakemaan meidän kentältä perjantaina et se järjesty kivasti. Mut vois mennä pakkaamaan et selviääkii huomenna sinne Vegasiin. Ei olla vielä etes alotettu ja kello jo kuitenki on 7 illalla.

Hyvää uutta vuotta suomeen ja palataan tänne blogimaailmaan sitte ens vuoden puolella! Tutuille muuten tiedoksi et aikaero Vegasin ja suomen välillä on 10 tuntia et jos haluatte uuden vuoden viestiä laittaa. Me olemme siis Vegasissa 10 tuntia suomea jäljessä.

Poikaystäväni saapui vihdoinkin!

Tällä viikolla sain siis poikaystäväni tänne amerikkaan mun uuteen kotiin. Vähän kivaa!! :)

Mut puretaan ensin alkuviikkoa. Sää nyt on taas ollu mitä kummallisin. Maanantai aamuna ei ollu lunta yhtää missää ja joita 10 astetta lämmintä. Sit se rupes päivän päälle kylmenee niin, että oli ihan pirun kylmä ku saatiin vielä tuuliki mukaan. Ei etes uskaltanu pikkurilliä ulos laittaa ku se ois heti paleltunu kuoliaaksi. Tiistaina saatiin sitte pimeän tultua lumipyry ja sitä lunta sitte vähän tuliki. Tosi huono keli oli tien päällä. Keskiviikko aamuksi oli kuitenki loppunut, joten päästiin turvallisesti kouluun. Taidetaan sittenkin saada valkonen joulu nimittäin nyt on lunta ihan kiitettävästi. Eniten tähän asti tälle vuodelle. Perjantaille meille oliki sitte asetettu talvimyrsky varoitus alkaen aamulla kello 4 ja jatkuen aina iltapäivä neljään asti eli saatiin vielä lisää lunta.

Maanantai aamuna kävin normaalin rutiinini mukaan salilla. Iltapäivällä tytön kanssa käytiin shoppailee piparitarvikkeita ku tarkoitusena oli leipoa pipareita ja tehdä taikina itse. Suuret epäilykset pipareiden suhteen alko siitä ku kuulin et ne tehdään melassiin eikä siirappiin. No, saman näköstä tököttiähän se on, mutta mulle sana melassi tuo mieleen lehmän ruuan eikä ihmisten. Ei auttanu ku kokeilla, sillä täällä siirappi ei ole samanlaista ku meillä suomessa. Tein taikinan ja ainakin vaikutti ihan lupaavalta. Tiistaina leivoin tytön kanssa ja koristeltiin sitte poikien tultua koulusta, jotta hekin pääsivät osallistumaan. Ja kyllähän se koristelu oliki kivaa. Tein tomusokeri-vesi -kuorrutusta ja sit jokainen sai valita kaks väriä et mitä haluaa, ku mulla nyt noita värejä vähän on ku käyn siellä kakkukurssilla. Sit vaan laitoin sitä pursotinpussiin, päähän pieni reikä ja annoin lapsille. Hyvin kätevästi suju neljä vuotiaalta ja pojiltaki pursotinpussin käyttö. Vanhin oli ensiksi sitä mieltä ettei halua osallistua ku kysyin et ketkä haluaa koristella. Sit se haluski mukaan ku hän näki että miten kivalta se näytti ku kaks nuorinta pursotteli menemään. Ja hyviähän niistä pipareista tuli vaikka mun ennakkoluulot oli hyvin vahvat.

Maanantai iltana meille tuli syömään tää espanjalainen, perheen äitin veli perheineen ja sit perheen äidin äiti. Syötiin tän espanjalaisen läksiäisillallinen, sillä hän lähti keskiviikkona joulun ja uuden vuoden ajaksi espanjaan perheensä luokse.

Tiistaina meillä sitte oli koulussa vuorossa loppukoe. Mummi heitti lapset kouluun, sillä mulla ei todellakaa ollu vara olla yhtää myöhässä ku aloitettiin heti yhdeksältä kuuntelulla ja mää nyt melkeen joka kerta oon sieltä myöhässä pari minuuttia. Onneksi mummi pysty avustaa tiistai aamuna. Ku menin luokkaan, siellä oli kaikki lukemassa. Kaikilla oli kirjat ja monisteet esillä. Mää vaan menin sinne kynän ja kumin kanssa. Enkä kyllä muutenkaa lukenu yhtää. Luotin siihen että osaan. Ja koe kyllä oliki ihan sika helppo. Tai ainaki siltä se tuntu. Olin valmis taas jossai puolessa tunnissa ja lähin ekana pois. Opettajaki kysy et oot sää oikeesti valmis. Luokan ulkopuolella jäin sitte jututtaa yhtä saksalaista au pairia ja sieltä sitte ehti pari muuta tulla ulos kokeesta. Kysyin et miten meni. Meinasivat et se oli ihan hirveen vaikee ja meni huonosti. Mää vaan katoin, et vaikee, anteeks mitä. Lopputulos tästä nyt tais olla se et mää varmaan olin ainut joka ei ollu lukenu yhtää ja jonka mielestä se oli helppo. Torstaina saatiin kuitenki jo tietää tulokset ettei kauaa tarvinnu odottaa ja sainki 95 pistettä sadasta eli ihan hyvin meni. :) Helposti läpäsin ton meidän kurssin ku piti saada 70 pistettä et pääsee läpi. Seuraavalle kurssille ostinki jo kirjat torstaina, et sitte pääsee alottamaan heti ahkerasti koulun tammikuussa.

Koska tiistai iltana saimme sen järkyttävän lumipyryn, meni illan suunnitelmat vähän uusiksi. Olin suunnitellu et lähden käymään asioilla ja salilla. No, en sitte uskaltanu lähtä mihkää joka nyt oli ihan varmasti viisas ratkaisu. Perheen äitilläki kesti 1,5 tuntia tulla töistä kotiin ku yleensä hän tulee vajaassa tunnissa. Sit tän perheen edellinen au pairi, joka nyt asuu miehesä kanssa täällä, oli ollu iltavuorossa ja ajo sitte meille yöksi ku ei uskaltanu lähtä ajamaan kotiin asti. Hänen kanssaan sitte höpöteltiin kaikkee, joten venähti aika myöhään toi nukkumaan meno ja keskiviikkona kyllä väsyttiki siihen malliin.

Keskiviikkona kävin sitte aamulla hoitaa ne asiat ku en tiistaina päässy. Kävin mm. hakee mun kuvat ku ne oli tullu. Sit vaan ei muuta ku albumiin laittamaan niitä ja mun se on valmis lähtemään mun poikaystävän mukana suomeen. Iltapäivällä tytön kanssa leivoimme jälleen, sillä mulla piti olla kouluun jotai viemistä torstaille ku meillä oli pienet "juhlat" siellä. Aluksi olin suunnitellu et vien niitä lauantaisia joulutorttuja mut en sitte raskinu viedä niitä. Sen verran harvinaista herkkua täällä ja vaativat paljon enemmän työtä ku suomessa. Tehtiin sitte kuivakakku ja kääretorttu, joihin molempiin laitoin itse tekemääni luumuhilloa. Hyvin kelpasivat koulukavereille. :)

Illalla olin spinningissä ja se oliki sitte viimenen kerta ennen tammikuuta ku alkaa taas uudestaan. Onhan siellä kyllä jotai ilmaisia tunteja tässä parin viikon aikana et sinne ois kyllä johonki tarkotus mennä vaikka poikaystäväni onki täällä. Lisäksi kuulin spinningissä et ne oli luvannu jäämyrskyä meille alkaen torstai iltapäivästä. Loistavaa. Just torstai iltapäiväksihän mää olin sen tilannuki ku poikaystäväni lennon piti laskeutua neljältä iltapäivällä. Mut onneksi ei saatukaa myrskyä vielä torstaiksi, joten kaikki meni lennon suhteen niin ku pitiki.

Odotettiin pojat koulusta ja sitte lähdettiin saman tien hakemaan mun poikaystävää kentältä. Mulla oli lapsille syömistä autoon ja sit kattoivat leffaa, joten hyvin viihtyivät. Kentällä kyllä meinas olla vähän tukalat paikat ku menin lasten kanssa siihen hakemaan, jossa ei tarvitse nousta ulos autosta ja mun poikaystävän oli puhe tulla ulos sitte ensimmäisistä lasiovista. No, tää hakupaikka oli ihan täynnä autoja ja siellä oli poliisit ohjaamassa liikennettä ja sitte yritin jollaki tavalla olla vaan siellä jossai välissä autoni kanssa ja venata. Vähän meinas olla ahistava paikka ku joka paikasta tunkee autoja. Ja tietenki vielä venattiin mun poikaystävää vaikka kuinka kauan. Hänellä itsellään ei ollu mitää hätää tullissa mut hänen edellä oli jotai irakilaisia joilla kesti ja kesti. Tullissa oli ollu nainen joka oli kyselly et onko mitää tuomisia mulle. Sit ku hän oli sanonu et ei oo, niin tulli nainen oli epäilly et tuut oikeesti suomesta tänne asti tyttöystävän luo jouluksi ja et tuo hänelle mitää. Sit se oli tyytyny siihen ku hän oli sanonu et mulla on tonni käteistä ja aidon sitte sillä ostaa jotai. Tultiin meille kotiin ja oltiin torstai ilta vaan kotosalla.

Perjantaiksi sitte olikin asetettu se talvimyrsky varoitus ja oltiinki jo aamuun mennessä saatu sen verran lunta, että lasten koulut oli peruttu. Päivän mittaan saatiin vielä lunta lisää et perjantain yhteissaldo lumen suhteen oli varmaan 30 senttiä. Aamulla katottiin lasten kanssa elokuva ja sit vaan lapset touhusivat kaikkee sisällä kunnes saatiin lumisade loppuumaan iltapäivällä ja päästiin sitte ulos peuhaamaan lumessa. Lapset oli onnellisia ku mun poikaystävän kanssa vedettiin heitä pulkassa. Hostäiti teki aamupäivän kotona töitä ja sitte iltapäivällä hän kävi lääkärissä ja oli loppu päivän vapaalla, joten mää olin vähän vähemmän töissä ku yleensä. Illalla mulla oli jääkiekko peli ja silloin ensimmäisen kerran lähdettiin tien päälle talvimyrskyn jälkeen. Lunta oli oikeesti tosi paljon ja oli tosi huono keli vieläki tien päällä vaikka lumisade oli loppunu jo tyyliin 5 tai 6 tuntia sitte. Täällä niillä nyt ei oo kunnon kalustoa ku lumimyrsky tulee ku se nyt on täällä kuitenki sen verran harvinaista. Päästiin kuitenki ihan ehjänä tuolla liikkumaan. Tällä kertaa voitettiin 4-0 eli ihan hyvin pelattiin. Pelin jälkeen ajettiin suoraa kotiin, suihkuun ja valmistautumaan baariin. Hostisä heitti meidän downtowniin ja mentiin eka martiini baariin ja sieltä jatkettiin alaikäisillekin sopivaan paikkaan. Oltiin nimittäin sovittu et pari mun alaikäistä kaveria tulisivat meidän kanssa sinne. Tää mun puolalainen kaveri kuitenki soitti, että hän ei voi tulla ku ei pääsee heidän pihasta mihinkää ku siellä oli niin valtava lumipenkka, joten se sitte siitä. Käytiin siellä kuitenki sisällä ja sitte mentiin täysi-ikäisten paikkaan ja sieltä sitte taksilla kotiin. Taksi ei voinu tuoda pihaan asti ku meillä oli pieni lumipenkka tossa tiellä, mutta lähelle kuitenki päästiin ja sitte loput kävelemällä.

Lauantaina oltiin kotosalla ja iltapäivästä lähdettiin käymään syömässä ja sitte sieltä jatkettiin Detroittiin NHL peliin. Onneksi saatiin lauantaiksi jo parempi ilma, et ihan hyvä keli oli tien päällä. Tällä kertaa Detroit pelasi Los Angeles Kingsiä vastaan ja voittivat 6-4. Nyt meillä oli vähän paremmat paikat ku sillon ku olin katsomassa toisen suomalaisen kanssa sitä peliä. Mentiin people moverilla, jotta poikaystäväni näki vähän Detroittia siinä samalla ku se kiertää hyvin kaikki tärkeet paikat eikä se nyt maksa ku 50 senttiä sivu ja vähän kauempaa siitä hallista saatiin vielä halvempi parkkipaikkaki. Peli oli kyllä hyvä ja huomattavasti parempi tunnelma oli pelissä ku Detroit pelasi sen verran hyvin ja voittivat. Osittain pelin tunnelma voi tietysti myös johtua siitä ku oli lauantai ilta. Pelistä ajettiin suoraa kotiin ja nukkumaan.

Sunnuntaina mentiin kattoo se uus joululeffa. Oli ihan hyvä. Ainaki siinä sai välillä nauraa ja komediahan sen piti ollaki. Sieltä jatkettiin downtowniin ku ei nyt vielä valosalla oltu käyty siellä. Siellä käytiin parissa kaupassa ja mentiin sitte kahvilaan istumaan ja juttelemaan. Kuudeksi oltiin sovittu illallinen saksalaisen au pairin ja suomalaisen au pairin kanssa yhteen ravintolaan. Saksalainen au pairi toi mukanaan yhden meksikolaisen, joten meitä oli 5 siellä yhteensä. Teki mulle hyvää päästä puhumaan välillä enkkua ku nyt tulee puhuttua suomea huomattavasti enemmän ku koskaan ennen mun täällä olon aikana ja heti näkyy enkun puhumisessa ku on pariki päivää et sitä ei käytännössä puhu. Teki tosi hyvää päästä nyt puhumaan sitä. Sunnuntaina meillä oli ihan järkyttävä ilma. Pakkasta melkeen 20 astetta ja sitte tuuli ihan hemmetisti. Tuuli oli ihan sika kylmä ja kova, joten tuulen kanssa meillä oli varmaan 40 astetta pakkasta. Kaikki lentokentät on käytännössä peruttu ja isoja ketjukolareita on ollu ympäri maata. Michiganissaki on kuulemma ollu 100 auton ketjukolari moottoritiellä. Meillä nyt ei lunta käytönnässä tullu sunnuntaina mut toi tuuli lennätti sitä lunta ihan kivasti ja joissaki paikoissa on kuulemma tullu yli metri lunta. Täällä tää säätila on kyllä hyvin kummallinen ja vaihtuu ihan sika nopeesti. Maanantaina meillä ei ollu lunta yhtää missää ja lämpöasteita oli ulkona. Sunnuntaina oli lunta jotai yli 30 senttiä ja sitte pakkasta 20 astetta. Suomessa ei yleensä vaihtele näin nopeesti säätilat, niin tää on kyllä tosi kummallista.

Joulu tulee

Alkuviikosta oli aivan loistavat kelit tuolla tien päällä. Voi jestas. Tiistaina tuli koko päivän vettä taivaan täydeltä ja ku meillä nyt oli ollu toi meidän hiekkatie jo lumen peitossa, niin tietenki se sitte vesisateen myötä muuttu ihan pelijääksi, jonka päällä oli vettä. Jippii! Hostäiti soitti aamulla ku se lähtee nyt aina ennen mua tonne tien päälle, et hän ei tiedä et miten selviät sillä sun autolla tuosta meidän tiestä et se on aivan hirvee ja yks auto siellä oli jo ollu ojassa. No, selvittiin onneksi lasten kanssa ihan hyvin ku ajettiin hyvin hiljaa ja kieli keskellä suuta pari mailia. Koulusta vaan myöhästyin normaalia enemmän ku yleensä, mutta onneksi sattu sellanen kerta et meillä ei ollu kokeita. Keskiviikko aamuna meillä oli kuitenki vähintään yhtä paljon lunta ku ennen tiistain vesisateita, joten ilmeisesti se sade oli sitte yöllä muuttunu lumeksi. Eli vielä meillä oli valkonen maa. Sunnuntaina saatiin kuitenki koko päivä vettä taas taivaan täydeltä ja sinne meni meidän lumet. Nyt meillä on suuri ongelma, et miten meille saadaan pukki tulemaan ku ei oo yhtää lunta maassa.

Maanantaina menin normaalin tapaan aamulla salille. Sieltä ajoin suomalaisen au pairin kautta kotiin ku hain sieltä CD levyni pois. Sieltä ajoin suoraa hakemaan tyttöä koulusta ja tultiin kotiin. Kotona oltiinki sitte iltapäivä. Illanki mää olin kotona ku valmistin lisää niitä ruusuja mun kakkukurssille.

Tiistaina olin aamulla koulussa ja siellä käytiin läpi viimesiä kokeeseen tulevia asioita. Iltapäivällä tytön kanssa käytiin asioilla. Shoppailtiin mun kakkukurssitarvikkeita illan kakkukurssia varten ja yritettiin käydä terottaa mun luistimet, mut se paikka aukes vasta kolmelta, joten yritykseksi jäi. Sen verran kuitenki jo edistyin et sain selville et missä ja millon voin niitä teroittaa. Illalla sitte oli tää mun kakkukurssi ja tehtiin erilaisia kukkia pursottamalla. Kakkukurssin jälkeen näin italailaista au pairia ja muutamaa muuta kahvilassa. Meillä oli italailaisen "läksiäiset" ku hän lähti torstaina kolmeksi viikoksi italiaan.

Keskiviikkona kävin aamulla viemessä mun suomeen menevät joulukortit postiin. Jee, sain senki hoidettua. :) Ja sit sain vietyä mun valokuvat kehitykseen. Mulla nimittäin on täällä yks skarpbooki täys, joten mun poikaystävä saa sitten viedä sen suomeen ku saan vielä ne kuvatki sinne ens viikolla. Sit se on virallisesti täysin valmis. Asioitten hoitelun jälkeen tulin kotiin ja tein läksyt ja taas kerran lisää ruusuja mun kakkukurssille. Tiistaina tyttö kyseli et millon leivotaan, niin lupasin sitte, että tehdään keskiviikkona kakkupohjat mun torstaina olevalle kakkukurssille valmiiksi, joten niitä sitte tehtiin keskiviikkona. Tyttö osaa hienosti mitata aineita ja hän on niin onnellinen ku pääsee käyttämään sähkövatkainta. Kyllähän se nyt jo on ison tytön merkki. :) Illalla olin spinningissä ja sitte sieltä suoraa ajoin teroittamaan mun luistimet ja tällä kertaa se jopa onnistuki. Jee, viikon tavoite tuli suoritettua. Luulin kyllä et se prosessi kestää monta tuntia ku se teroittaja oli just sillon ku menin sinne, niin jossai käymässä ja sit siellä oli sikana muittenki luistimia, mut onneksi se oliki ihan nopee homma. Hän nimittäin otti sitte mun luistimet ekana ku tuli takasi työpaikalleen.

Torstaina oli sitte viimenen kerta koulua ennen loppukoetta, joka siis on ens tiistaina. Opettaja piti hyvin tiukan puheen perusteluineen kaikkineen et miks ei saa lukee kokeisiin maanantaina. Sen mielestä me mennään ihan sekasi jos hädissään ruetaan maanantaina lukemaan ja pänttäämään asioita. No, empä mää kyllä muutenkaa oo niihin lukenu enkä oo etes sellasta suunnitellu, joten ei tuota mulle ongelmia olla maanantaina lukematta. Iltapäivällä valmisteltiin tytön kanssa loppuun mun kakkukurssinkakut. Tällä kertaa oli vaan sen verran vaikeeta hommaa, et hän ei voinu kuin käytännössä katsoa, mutta luulen että tärkeint tekijä oli se, että hän pääsi nuolemaan frostinki kupin. :) Sitä nää lapset nimittäin rakastaa yli kaiken ja heti ku ne näkee et teen etes jotai siihen liittyvää, ne kysyy, et saanko mää nuolla sen kupin sitte. Illalla sitte oli tää mun kurssi ja siellä meinas olla pieni häslinki meidän kurssin suhteen. Siellä oli joku postimerkkikurssi yhtä aikaa meidän kanssa ja siellä on tilat vaan yhdelle ryhmälle kerrallaan. Sit meille vaan sanottiin et teidän kurssia ei oo. Oltiin, et anteeks mitä. Tiistaina meille sanottiin et se on ja sit meillä oli kaikki meidän kamat mukana. Mentiin sitte toisen kurssilaisen kanssa, joka on muuten slovakiasta kotoisin, selvittämään et mitä ihmettä. Saatiin vastaus et meidän opettaja on kyllä tulossa ku se oli soittanu et hän tulee myöhästymään hieman. Onneksi siellä kaupassa oli kuitenki sen verran mukavia työntekijöitä et järkkäsivät sitten meille oman taukotilansa meidän työpaikaksi. Hyvä niin, sillä ois suuresti ottanu päähän lähtä niitten kaikkien kamojen kanssa takaisin kotiin ja järjestää kaikki kamat uudestaan sinne joku toinen päivä. Tehtiin siellä sitte meidän kolmos kurssin lopputyökakku, johon mää oli kotona etukäteen valmistanu niitä ruusuja fondantista. Ekaa kertaa voin oikeesti sanoo, et oon ylpee suorituksestani. Mielestäni sain aikaan todella upean kakun. Oon laittanu kakusta kuvan mun leivontablogiin, jos joku haluaa käydä kattomassa. Tällä kertaa oli kaks eri kakkua eli kerroskakku, joten perjantaina toinen meni sitte perheen äidin ja toinen perheen isän työpaikalle. Perheen äidin työpaikalla kukaan ei ollu uskaltanu aamupäivällä koskee siihen ku ne oli luullu et on joku koriste. :) Kaikki oli vaan käyny pyörimässä sen ympärillä. Sit ku oli sanottu et kyllä se on ihan syötäväksi tarkoitettu, niin sitte se oli kyllä hävinny sieltä, et ilmeisesti kelpasi. Mun ei ite tee missään tapauksessa mieli maistaa niitä. Niissä ei käytännössä oo mitää muuta ku sokeria, joten ei kiitos. Tehdä voin, mut muut saa syödä.

Torstai iltana katoin kakkuohjelmaa telkkarista. Täällä on tosi kiva leivonta- ja ruokakanava, joka näkyy ihan munki telkkarissa. Nyt vasta bongasin sen ku puhuivat kyseisestä kanavasta mun leivontakurssilla. Ei mulla oo ollu aikaa tutkia et mitä mun telkkari sisältää. Se on hyvällä tuurilla päälläki ehkä kerran kuussa. Nyt ehkä vähän useammin ku löysin ton kivan kanavan ja vielä kivan kakkuohjelman. :)

Torstai iltana olin myös siinä suhteessa hyvin ahkera et sain tehtyä jo mun läksyt. Lähinnä sillä ne tein, että sain käydä ne sitte perjantai aamuna tarkistamassa mun koululla, jotta teidän että teen oikein ennen kokeita. Joten siis koululla kävin perjantain aamuna ja yritin samalla katella sitä meidän kirjakaupasta et josko ois tullu seuraavan kurssin kirjat sinne, mutta en löytäny. Ne ois ollu helpompii ostaa nyt ku sitte tammikuussa kauheessa ryysiksessä ku kaikki muutki haluaa ne samaan aikaan. No, kerrahan sitä tietysti tarvii vaan jonottaa. Perjantaina oli siivouspäivä. Yleensä meillä on ne siivoojat sellasia keski-ikäisiä naisia, jotka ei ikinä puhu mitää. Tällä kertaa meillä oli täällä mukana nelikymppinen mies, jonka kanssa höpöttelin kaikkee mahdollista. Hän oli kotosi Costa Ricasta. Tulin vaan omasta huoneesta hakemaan nopeesti jotai syötävää siivoojien keskeltä mut jäinki sitte ylös syömään, jotta pystyin juttelemaan tämän meidän siivoojan kanssa. Ku hain tytön koulusta, niin mentiin sitte käymään siellä museossa. Siivoojat vielä oli meillä, joten kivempi tytön kanssa olla jossai muualla ku kotona. Ja tyttö tykkää hirveesti tästä museosta, joten se oli oikein loistava valinta. Poikien tultua koulusta lähdettiin harrastuksiin. Tää oliki nyt sitte vika kerta ennen joulubreikkiä, joten seuraavan kerran tarvitsee sinne raahautua heidän kanssaan, vasta joskus tammikuussa.

Perjantai iltana pelasin jääkiekkoo ja hävittiin 5-1. Pelattiin vihreitä vastaan ja ne on ihan sika hyvä joukkue, joten eipä tuo sinänsä ihmekää vaikka hävittiin. Yhtä meidän joukkuelaista rupes ottaa päähän ku vihreessä on paljon sellasia, jotka pelaa tosi korkeella tasolla jääkiekkoo ja sit ne tulee tonne vaan sen takia et saavat etes jossai loistaa ja tehdä maaleja ku kukaan ei voi niille mitää. Sinänsä typerää, mut sinänsä mulle taas aivan sama. Toi nyt on vaan tollanen harrastusjuttu, joten en kyllä ymmärtäny sitä meidän joukkuelaista joka oli ihan hermona siitä. Antaa toisten olla ja tehä maaleja, jos se kerta saa niille hyvän mielen et pystyvät tekemään niitä paljon heikompien seurassa. Jääkiekosta suoraa ajoin puolalaisen au pairin kotiin. Siellä suihkuun ja valmiiksi iltaa varten. Mää lupasin olla kuskina sillä ehdolla et hän voi sitte olla kuskina mulle ja mun poikaystävälle ens perjantaina jos lähdetään johonki. Eli M, mulla on meille jo kuski ens perjantaiksi eli eiköhän sitä sillon johonki olla menossa, vai mitä? ;) Anyway, käytiin hakee kyytiin itävaltainen ja ajettiin downtowniin. Siellä sit mentiin eka käymään baarissa tanssimassa ja sieltä sitte yhteen taloon bileisiin. Ihan kivaa oli ja joskus neljän aikaan oltiin puolalaisen au pairin kotona. Jäin sinne yöksi ku en jaksanu lähtä ajaa enää siihen aikaan kotiin. Asutaan kuitenki ihan eri puolella kaupunkia.

Lauantaina ajelin ennen puolta päivää sitte kotiin ja rupesin suunnittelee et teen joulutorttuja. Soitin hostäitin äitille et mitä taikinaa mun pitää ostaa et tulee hyvä ja sitä rataa. Eli sit vaan kauppaan tarvikkeet ostamaan ja sitte tekemään luumuhilloa. Meillä ei nimittäin saa mitää luumuhilloa, joten täytyy ostaa kuivattuja kivettömiä luumuja ja keittää niistä. Mää vaan keitin ne vedessä, muussasin ja lisäsin sokeria. Ihan hyvin toimi. Kunnon joulutorttutaikinaakaa meillä ei luonnollisesti ole, mutta onneksi sentään jotai voitaikinoita on. Niistä sitte tein kaulitsemalla torttuja ja ihan hyvin kyllä onnistuin ja maistuu ihan suomalaiselle joulutortulle. Mun tämän vuoden ekat joulutortut siis söin lauantaina. Ja oli hyviä ku vielä ihan ite vaivalla tehty. :) Kelpasivat myös muille perheenjäsenille. Lauantai oliki oikein joulupäivä ku mää tein noita torttuja ja sitte mentiin koko perhe hakee joulukuusta ja ostettiin siihen jotai koristeita. Sit vielä illalla mää tein lasten kanssa piparkakkutalon. Haettiin ihan oikee joulukuusi, joka nyt tuoksuu ihan joululle. Mentiin vaan sellaseen kauppaan joka niitä myy ja sit siellä oli koristeltu malliksi jotai kuusia. Voi jestas ku ne oli rumia. Nää amerikkalaiset oikeesti tunkee ne niin täyteen ja niin sikana kaikkee rumaa koristetta joka ei millään tavalla liity jouluun, et mää en etes ymmärrä et miten niitä voi kutsua joulukuusiksi. Onneksi meillä nyt kuitenki on ihan tavallinen joulukuusi ilman mitään typeriä "ei liity jouluun" -koristeita. Lauantai iltana mulla oliki sitte mun eka työpäivä viikonloppuna koko sinä aikana ku oon ollu täällä. Eikä sekää nyt ollu ku pari tuntia ja sit laitoin lapset nukkumaan ja olin vaan kotosalla. Tehtiin sitte piparkakkutalo illalla. Täällä on sen tekeminen tehty kyllä mahdollisimman helpoksi. Sää voit kaupasta ostaa sellasen kitin, joka sisältää kaiken mitä tarvit. Liimausaineen, joka yllätys yllätys on frostingia, koristeet ja valmiit palat. Sit vaan liimasin frostingilla palat yhteen ja annoin lasten päättää et mitä tehdään. Mää vaan laiton frostingia sinne minne ne käski, jotta pystyivät sitte koristelemaan karkeilla. Itse kitissä oli karkkeja ja frostingia meidän lasten makuun liian vähän, mutta onneksi mää käyn kakkukurssilla ja mulla oli valmista frostingia vaikka muille jakaa, joten ei muuta ku sitä käyttöön ja kaapista penkomaan lisää karkkia ja koristelut jatkuu. Lapset meinasivat että oli päivän pelastus et mulla oli frostingia lisää. :) Nyt meidän piparkakkutalo on kyllä hyvin kaukana piparkakkutalosta. Se on niin täynnä karkkia ja frostingia et saa kyllä etsiä et löytää sieltä jotai pipariin liittyvää väriä. No, ainaki meillä oli lasten kanssa hauskaa ja saivatpahan ainaki tehdä sellasen piparkakkutalon ku halusivat. Toi kit oli kyllä kätevä. Tollasen haluan suomeenki. Täälläki se makso ehkä 10 taalaa, et ei kovin suuri investointi ja hyvin nopee tehdä.

Sunnuntaina olikin sitte kohtuu aikanen herätys ku lähdettiin jonneki puolen tunnin matkan päähän au pairien joulupäivälliselle. Meidän piti olla siellä ennen yhtä ja hienosti pukeutuneena, joten pääsin taas käyttämään mun hostperheeltä saatua synttärilahjaa. Ekaksi paikan päällä oltiin pukin kanssa valokuvissa ja sitte asetuttiin pöytiin. Sit meillä oli jotai leikkejä ja kilpailuja ja voittaja pöytä sai jotai au pair in america -juttuja palkinnoksi. Välissä syötiin ja taas jatkettiin leikeillä ja valokuvauksilla. Sieltä jatkettiin yhteen ostoskeskukseen kuluttamaan aikaa. Matkalla sinne nähtiin yhdessä kaupungissa (emme tiedä et mikä kaupunki se oli) vaaleanpunainen koira! Voi jestas se oli näky! Oltiin saada kaikki sydärit, et ei voi olla totta, vaaleenpunanen koira! Se oli vähän liikaa meille. :) Toi oli kyllä tähän mennessä kummallisin juttu täällä amerikassa jonka oon nähny. Muuta ei voi sanoa. Ostarista jatkettiin matkaa Detroitin oopperataloon ja mentiin katsomaan joku uusi musikaali. Aluksi olin hyvin epäileväinen sen suhteen ku mää nyt en muutenkaa oo kauheen innostunu tommoisista kulttuurijutuista ja sit ku tiedossa vielä oli et se kestää monta tuntia. Mut onneksi olin väärässä. Se oli ihan sika hyvä! Kertaakaa ei tarvinnu kattoo kelloa et joko tää vois loppua, vaikka se kesti kuitenki taukoineen kaikkineen 3 tuntia. Kotona olin joskus vähän ennen puolta yötä et meni aika myöhään. Välillä ku käytiin ostarissa, niin oli vähän turhan hienosti pukeutunut olo ku oltiin kaikki juhlavaatteet päällä. Oopperatalossa ei kyllä ollu sen suhteen mitää hätää. Siellä sai olla onnellinen että oli pukeutunut hienosti.

Täällä on myös meineillään surullista asiaa. Tän mun amerikkalaisen kaverin äiti tekee kuolemaa. Hänellä on syöpä ja todennäköisesti ei elä enää kauaa. Tää mun kaveri soitti mulle itkusena keskiviikko iltana ja sano, ettei tiedä mitä pitäs tehdä ja hänen äitin aika vähenee koko ajan. Tää on ihan hirveetä ku en mää siihen mitään osaa sanoo. Suomeksiki tommoseen tilanteeseen on hyvin hankala sanoa mitään, saatika sitte enkuksi. Enkuksi se on tuhat kertaa vaikeempi yrittää keksiä jotai järkevää sanottavaa. Kuukauden ajan mää oon tienny et hänellä on syöpä, mutta nyt se vaan pahenee ja pahenee koko ajan. Kamalaa ku vielä näin joulun alla.

Happy Birthday!

Tällä viikolla meillä on ollu oikein kunnon talvi. JEE! :) Pakkasta nyt ei oo juuri ollu mut lunta ollaan saatu. Sillon viikko sitte sunnuntaina kirjotin et saattaa olla koulut suljettu maanantaina ku oli niin huono ilma. Ei onneksi ollu suljettu. Ja itseasiassa pahin ilma tälle viikolle sattu lauantaiksi, joten ei vaikuttanu kouluun. Lauantaina olin oikein kunnon ensimmäinen lumipyrypäivä. Lunta tuli taivaan täydeltä ja tuuli aika kovasti ja keli tien päällä oli myös sen mukainen. Ja ihan sika kivaa kesärenkailla.

Maanantaina menin sitte aamusta salille. Tällä kertaa pääsin kuten aina normaalistikin menen. Iltapäivällä hoidettiin tytön kanssa asioita. Käytiin mun koulun kirjastossa, palautettiin kaks mun paitaa, jotka ostin sunnuntaina mutten sitte ollut niihin tyytyväinen, tehtiin mun kakkukurssiostoksia ja käytiin ostamassa mulle uus vyö. Tyttö oli hyvin ylpee ku pääsi valitsemaan et millasen vyön ostan. Nyt se voi sitte kaikille sanoo, et mulla on sen valitsema vyö päällä. :) Illalla olin vaan kotona ja tein läksyjä. Vaikka oli viikko lomaa koulusta, niin silti onnistuin jättämään läksyt viimeseen iltaan. Ihan normaalia.

Tiistaina aamulla koulussa ja opettaja höpötti hyvin tiiviisti meidän kahden viikon kuluttua olevasta loppukokeesta. Se on monelle aika tärkee. Jos välikoe meni huonosti, etkä läpäissy sitä, niin loppukoe on pakko saada läpi, jotta pääsee kurssin läpi. Ja jos taas ei pääse kurssia läpi, niin sen joutuu ottamaan uudestaan ja maksamaan uudestaan. Tosi kivaa. Mulla nyt ei oo mitää stressin aihetta tosta loppukokeesta. Voihan niitä sitte ens viikonloppuna vähän kattoo jos on jotai epäselvää. Mulla meni se välikoe sen verran hyvin, et vaikka tää loppukoe menis huonosti niin pääsen silti kurssin läpi. Näin ainaki opettaja on sanonu. Mut en kyllä usko et se menis huonosti. Luotan kuitenki sen verran mun enkkuun, et uskon pärjääväni siinä kokeessa. Iltapäivällä mentiin tytön kanssa käymään uimassa ja sit valmisteltiin mun kakkukurssia illaksi. Illalla mulla sitte oli eka kerta tätä kolmos kurssia. Tää kurssi käydään tosi nopeesti. Meillä oli tällä viikolla kaks kertaa ja ens viikolla kaks kertaa ja siinä se sitte oliki. Edellis kurssiaki oli neljä kertaa, mut sitä oli vaan kerran viikossa. Aika paljo vaatii aikaa näillä kahdella viikolla tuo kurssi ku sinne pitää kuitenki tosi paljon valmistella etukäteen. Tällä viikolla tiistaina vaan tehtiin pursotusharjotuksia ja torstaina valmistettiin ihan kakku. Se oli mun eka kakku ikinä, jonka oon tehny fondantista. Oli tosi kivaa käsitellä fondantia. Päällystettiin se kakku sillä ja tehtiin siitä koristeita. Opeteltiin tekee ruusuja ja se oliki vähän haastavaa. Oon nyt sitte viikonlopun aikana tehny niitä lisää ja yrittäny harjoitella. En vaan oo oikein tyytyväinen ollu lopputulokseen, et vaatii paljon lisää harjoittelua. Sen verran pitäs saada kuitenki hyviä ruusuja aikaan, et ne voi laittaa sitte kakun päälle ens viikon torstaina. Sillon meillä on viimenen kerta tätä kurssia ja tehdään taas "loppukakku", joka koristellaan noilla ruusuilla.

Keskiviikkona olin aamulla kotona ja sain päivitettyä mun skarpbookin. JEE! :) Se onki vähän turhan kauan odottanut vuoroaan, joten oon nyt hyvin ylpee et sain sen tehtyä. Nyt mulla on sitte yks kansio täynnä, joten pitäs teettää sinne kuvat, jotta saan sen sitte mun poikaystävän mukana suomeen. Se nimittäin on kuvien kanssa aika painava ja varsinki ku mulla tulee niitä ainaki kaks ellei jopa kolme. Pitää yrittää ens viikolla diiliä niitten kuvien kanssa. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa siellä samassa museossa, jossa käytiin pari viikkoa sitte. Tyttö innostu siitä kovasti, joten nyt meillä on sitte jäsenyys sinne ja voidaan mennä sinne niin monesti ku halutaan. Mikä on tosi hyvä diili ku kuitenki se on tosi iso museo ja paljon kaikkee mitä lapset haluaa kokeilla ja nähdä, joten ihan hyvä että me voidaan ihan hyvin olla vaikka koko päivä samassa osastossa ja mennä seuraavana päivänä uuteen. Ja joka kerta sieltä varmasti löytää jotai sellasta, jota ei oo aikasemmin nähny. Esim. tällä kertaa löysin sieltä eläviä ampiaisia! YÄK! Meinasin saada sydärin ku tajusin et ne on oikeesti ihan oikeita ampiaisia. Mää en mitää pelkää niin paljon ku ampiaisia ja hiiriä. Siellä oli ne ampiaiset sellasessa läpinäkyvässä laatikossa et sitte sai kattoo et mitä ne puuhaa siellä. Voi jestas. Se oli vähän liikaa mulle. :) Seuraavalla kerralla sitte varmaan löydän sieltä niitä oikeita hiiriä jossai laatikossa. Sitä odatanki hyvin innolla. Illalla olin sitte spinningissä ja tein läksyjä kouluun.

Torstaina oli sitte sellainen päivä, jota en ois koskaan uskonu odottavani ennen ku tulin tänne. Nimittäin täytin 21!!! :) Hyvä minä! Aikasemmin olin jo saanut hostperheeltä lahjaksi hienot juhlavaatteet ja sitte mun pikkuveli toi mukanaan mun synttärilahjan mun suomen perheeltä. Aukasin sen sitte torstai aamuna ja siellä oli jotai ihan muuta ku mitä olin odottanut. Olin odottanu et siellä on joku villapaita ku se oli ihan sen tuntuinen. Siellä oliki sitte oulun kärppien kaulahuivi ja pipo sekä lämpimät sukat ja paita. Ei kuitenkaa sitä villapaitaa mitä olin odottanut. Kärppien kaulahuivi oli kyllä loistovalinta. Kiitos siitä. :) Sitte olin saanu maanantaina postissa paketin mun poikaystävältä. Siellä oli Fazerin suklaata ja sitte sain lahjakortin hänen lompakkoon, joka on voimassa sillon ku hän tulee tänne. :) Hän ei ollut löytänyt sitä mitä olis halunnut mulle ostaa, joten sitte päätyi tällaiseen ratkaisuun. Hyvä idea ku hän kuitenki tulee parin viikon sisään tänne ja postittaminen nyt on aika kallista ja täällä muutenki on kaikki paljon halvempaa ku suomessa. Nyt mun tehtävä on vaan miettiä et mihin sitte käytän sen rahan. Kiitos tästä ongelmasta. :) Hostperheeltä sain mun hienojen juhlavaatteiten lisäksi vielä aamulla ruusukimpun, kortin ja 100 taalaa rahaa. Sain kyllä ihan sika hienon lahjan niiltä. Kiitos paljon. :) Sit olin jo aikasemmin tällä viikolla saanu kortin postissa mummolta ja työporukalta. Loppuja onniteluja sain sitte sähköpostilla ja facebookin kautta. Osa paikallisista kavereista laitto myös tekstarin tai soitti. Ja sitte sain vielä mun hostäidiltä lahjasi pari drinkkiä baarissa. Hän vei mut illalla mun kakkukurssin jälkeen kahteenki baariin. Toinen oli tosi hieno martiini baari, jota kyllä meiltä päin suomesta saa metsästää. Siellä ne teki mulle sitte ilmasen synttäridrinkinki. Oltiin kotona jo joskus 11 aikaan, ku seuraavana päivänä oli kuitenki työpäivä. Synttäreistä huolimatta olin aamulla koulussa ja sitte iltapäivällä käytiin tytön kanssa ruokakaupassa ja sit oltiin vaan kotosalla ku koko alkuviikko oltiin menossa.

Perjantaina lähdin aamulla tuhlaamaan mun lahjarahoja. Tai itseasiassa tuhlasin jo osan torstaina ku löysin kaupasta yhden leivontakirjan, jota oon kauan halunnu, mut mulla ei oo ollu rahaa ostaa sitä. Nyt sitte päätin sen heti ostaa ku sain ylimäärästä rahaa. Sit sain ostettua samalla satasella talvikengät, sukkia, laukun, ann arborin t-paidan ja michiganin tosi hienon lippiksen. Tosi paljon sain satasella aikaan ja kaikki vielä tosi hyviä ostoksia. Talvikenkiä mulla ei oo ollu. Täällä nyt ei oo niin kylmä, et välttämättä tarttis, mut lunta ja sohjoa on kuitenki, niin on hyvä olla etes jotkut kengät joissa on vähän vartta, ettei heti oo sukat märkänä. Sukkia oon kans kaivannu ku melkeen kaikki mun sukat joita toin suomesta, on menny rikki. Laukkuaki oon himoinnu jo vaikka kuinka kauan. Mulla on koko ajan ollu sama marimekon laukku. Nyt sain ostettua uuden ja oli kyllä jo aikaki. Aika kulahtanu jo toi mun laukku ku se on joka paikassa ollu mun mukana ku mulla ei oo ollu mitää muuta. Sit tota ann arborin t-paitaa oon kans himoinnu kauan. Nyt oon tyytyväinen et sain se ostettua, niin saan sen sitte mun poikaystävän mukana suomeen. Ja michiganin lippiksestä oon kans tyytyväinen ku se on tosi hieno ja sit tää on mun ihan eka michiganin kama, jonka oon ostanu itelleni. Sit kävin selvittämässä et paljonko mun kuvien teettäminen maksaa ja montako päivää se kestää. Sit sain vielä selvitettyä tennismaila asiaa. Mulla nimittäin ei oo omaa mailaa vaan oon pelannu vanhimman pojan mailalla. Oon kuitenki ajatellu ostaa oman ku tarkotus on kuitenki pelata koko kevät ja saan sitte viedä sen suomeenki. Kävin kysyy mun tennisclubilta et mikä on hyvä aloittelijoille ku en mää nyt ymmärrä niistä mitää. Sit se suositteli mulle kolmea mailaa ja mää voin sitte tammikuussa niitä siellä testata ku mulla alkaa mun kurssi. Kirjotettiin ne ylös, jotta muistetaan sitte. Tai sitte voin tehdä, niin että varaan sieltä puolen tunnin ajan sellaseen pallokoneeseen, joka syöttää niitä palloja mulle ja pääsen testaamaan kaikki kolme kerralla, et mikä tuntuu parhaalta. Ja saan sitte avustusta sieltä työntekijöiltä. Pitää sit tammikuussa miettiä et miten teen sen mailan valinnan kanssa. Nyt oon kuitenki päässy jo alkuun siinä projektissa. Eli olin hyvin tehokas perjantai aamuna. :)

Iltapäivällä oltiin tytön kanssa kotona ja sain kirjotettua mun suomeen lähtevät joulukortit. VAU! :) Tääkii on ollu jo projekti muutaman viikon. Nyt sitte vaan ens viikolla ne postiin. Poikien tultua koulusta lähdettiin heidän harrastuksiin. Meillä nyt ei sitte ookaa enää ku ens viikon perjantaina ennen joulubreikkiä. Illalla pelasin jääkiekkoa ja tällä kertaa oli sitte ihan normaalit pelit. Hävittiin harmaille 2-1. Ihan hyvä peli se kuitenki oli ja paljon oli tilanteita. Ei vaan onnistu. Jääkiekosta ajoin suoraa kotiin, suihkuun ja valmistautumaan baariin. Mun amerikkalainen kaveri halusi nimittäin viedä mut juhlimaan mun synttäreitä. Hän tuli hakemaan mua kotoa ja lupasi olla kuskina, jotta pääsen kotiin yöksi. Mentiin ypsilantiin yhteen baariin ja siellä oli pari hänen muutaki kaveria. Ku päästiin baarin pihalle, hän sano mulle et laita ovi lukkoon ku hänellä ei oo keskuslukitusta. Aattelin et ok. Kerettiin kävellä pari metriä, niin hän sano, että hän unohti avaimet sisälle autoon. Mää olin, niin ku et huijaat sää mua. Valitettavasti hän ei huijannu ja hänellä oli avaimet auton sisällä. Tosi hyvin alko. No, sitte hän soitti jolleki kaverille joka tuli parin tunnin päästä hakee meidät pois ja toi mut kotiin. Et pääsin kuitenki kotiin yöksi. Matkalla meidät vaan pysäytti poliisiauto, mut tällä kertaa syy oli se, et takavalo tai -vilkku ei toiminu. Täällä ku ne ei saa pysäyttää noi vaan niin ku suomessa, et ne puhalluttaa tai tarkistaa kortin, niin sit ne pysäyttää tommosistaki syistä et pääsee sit tarkastaa kortin ja puhalluttamaan. Ja sit se poliisi heti kysy et onhan kaikki 21. Jos joku meistä ei ois ollu ja ne ois epäilly et ollaan joutu, puhalluttaa ne ei kuitenkaa saa, niin sitte ois tullu sakkoja. Ei ne meidän papereita kysyny ku sanottiin et ollaan 21.

Lauantaina oli vanhimmalla pojalla hänen kaverin synttärit. Mää menin sitte mukaan viemään ja hakemaan, et jos oltas törmätty siihen äitiin, jolla on ne hevoset tossa melkeen naapurissa. Ei kuitenkaa törmätty ku tää hänen poika kulki jonkun toisen kyydillä. Typerää. Ihan turhaa olin siellä tyrkyllä. Sit myöhemmin iltapäivällä mentiin koko perhe puolen tunnin matkan päähän yhden suomalaisen 8 vee synttäreille. Sinne oli kutsuttu muitaki suomalaisia perheitä. Ne oli sellaisessa pomppulinna paikassa et lapset sai eka hyppiä siellä niissä linnoissa ja sitte mentiin kaikki syömään pitsaa ja kakkua. Lopuksi synttärisankari aukasi lahjat ja sit siellä oli sen firman työntekijä, joka kirjotti ylös et mitä se sai ja keltä ku täällä amerikassa on tapana kirjottaa sellanen kiitos -kortti, jossa kiitetään just siitä lahjasta, jonka sai tältä vieraalta. Just, kaikkee sitä kuulee. Synttäreitten jälkeen tultiin vähäksi aikaa kotiin ja sit lähdettiin mummille ja ukille. Siellä oli koko suku paikalla, joten otettiin sitte perhekuvia. Mää toimin kuvaajana ku mää nyt en millää tavalla kuulu sukuun. Hyviä kuvia saatinki aikaan. Toiset rupesi syömään, niin mää lähin sitte espanjalaisen kanssa ajamaan downtowniin. Oli nimittäin kahdeksaksi kutsunu mun kavereita syömään ja juhlimaan mun synttäreitä. Paikalle ei kuitenkaa päässy ku tää espanjalainen ja sitte puolalainen. Ainaki 4 mun kaveria, joita olin pyytäny joutu olee töissä sillon illalla ja sitte pari tyyppiä oli Chicagossa. No, ei se mitää. Meillä oli kuitenki tosi kivaa kolmestaanki. Sen jälkeen espanjalainen lähti omille teilleen ja me tultiin puolalaisen kanssa meille. Hän oli ekaa kertaa meillä, joten esittelin talon. Sit joku kaks tuntia istuttiin mun huoneessa ja jouruttiin. Sit hän lähti joskus puolen yön aikaan ajamaan kotiin ja mää juttelin vähän aikaa hostäitin kanssa ja menin nukkumaan. Eka oli suunnitelmissa mennä baariin, mut ei mua kyllä haitannu vaikka ei menty. Olin perjantaina ja se on ihan riittävästi mulle. Selvispähä aikasemmin nukkumaan ja ei menny sitte koko sunnuntai siinä että nukku.

Sunnuntaina soittelin suomeen ja treenasin kakkukurssille mun ruusuja. Kyllä se ehkä siitä pikkuhiljaa kehittyy. Viiden aikoihin lähdettiin koko perhe tohon ihan lähelle illalliselle yhden suomalaisen mummon luokse. Illallisen tarkoituksena oli juhlistaa suomen itsenäisyyttä. Eilenhän se itsenäisyyspäivä tais tosiaan suomessa olla. Siellä oli tosi paljon vanhempaa väkee, mut suomalaisia kaikki. Ruoka oli tosi hyvää ja saatiin vielä Fazerin sinistäki siellä. Nam! :) Ja juttelin vaikka ja kenen kanssa vanhoja asioita. Tai no, en mää niistä osaa jutella mut osaan sujuvasti kuunnella. Musta seuraavaksi nuorin oli tää meidän vanhin ja sitte musta seuraavaksi vanhin varmaan mun hostäiti. Kivaa oli kuitenki. Hyvä porukka ja kaikki tuli kyselee et sääkö oot se uus au pairi tai sitte ne sano et sääkö et se joka pelaa sitä jääkiekkoo. Meillä nimittäin on välillä tuomarina suomalainen siellä pelissä ja oon hänen kanssaan jutellut ja hän oli illallisellaki, joten moni kyllä tiesi, että pelaan jääkiekkoa. Illallisen jälkeen oli tarkotus lähtä parin kaverin kanssa kattoo yhtä uutta jouluaiheista komediaa, joka on tullu leffateattereihin viime viikolla. Mulla vaan meni sitte sen verran myöhään, ettei enää jaksettu. Kuitenki työpäivä jokaisella maanantaina. Ja se nyt on ihan uus joululeffa, joten pyörii varmasti joulun yli teattereissa, joten voitas sit vaikka mennä mun poikaystävän kanssa kattoo se. Haluan nimittäin nähdä sen. Mitäs sanot M?

Ainii, ku tulin perjantaina kotiin jääkiekosta ja tulin mun huoneeseen, niin piti vähän aikaa kattoo suu auki, et mitä ihmettä. Mun hyllylle, jossa on mun CD soitin oli ilmestyny kaks sukkaa roikkumaan. Toisessa oli A -kirjain ja toisessa M. Piti vähän aikaa kelata et mitä hemmettiä noilla tehdään. Sit tajusin et ne on joulusukat mulle ja mun poikaystävälle. Ne ei nimittäin oo mitenkää kuvioiutu jouluteemalla, vaan ne on vaan yks väriset (sininen ja vihree), joissa on sitte nimikirjain. Vähän mahtavaa. :) Mun hostäiti oli käyny ostamassa meille sellaset. Tosi ihanaa.

Ens viikolle mulla on yks iso tavote. Mun luistimet on ihan pakko saada teroitettua. Olivat kyllä niin tylsää kamaa perjantaina pelissä, et ens perjantaina en kyllä niitten kans suostu menemään peliin. Täytyy vaan enste keksiä et missä ne teroitetaan. Kyselin jo vähän tältä meidän tuomarilta siellä illallisella. 4 talaa suunnilleen maksaa terotus, et ei paha.

Synttäreitä, Thanksgiving ja shoppailua

Tää viikko on ollut niin kaukana mun normaali viikosta ku vaan voi olla. Ja sen takia joutuu aina miettimään et mikäs päivä tänään olikaan ja mitäs mun tänään pitää tehdä. Ensinnäki oon ollu töissä vaan maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ku loppuviikon molemmat vanhemmat ovat olleet töistä vapaalla ku oli toi Thanksgiving torstaina.

Maanantaina en mennyt aamusta salille kuten normaalisti vaan käytin käytännössä koko päivän kakkuihin. Tein perheen äitin ja hänen äitin synttärikakut ja sitte tein valmisteluja mun tiistain kakkukurssille. Perheen äitillä oli synttärit maanantaina ja hänen äitillään keskiviikkona, joten syötiin sitte yhteinen synttäri illallinen maanantaina ja mää tein kakut sinne. Halusin tehdä perinteisen suomalaisen täytekakun, mutta kun siihen tulee maitoo ja tyttö on allerginen maidolle, joten piti tehdä sitte myös pieni amerikkalainen kakku lapsille. Lapset muutenki tykkää enemmän amerikkalaisesta sokerimömmöstä ku aikuiset. Sitte tein myös jotai koristeita mun kakkukurssin "päättötyötä" varten. Illalla mentiin sitte syömään perheen äitin veljelle. Hän oli vaimonsa kanssa järjestänyt meille illallisen. Hänen vaimo vielä oli löytänyt lehdestä jonkun kivan uuden perunareseptin ja oli kyllä hyvää. Kiitos siitä.

Tiistaina menin sitte salille ku ei ollu koulua. Iltapäivällä tehtiin tytön kanssa vähän lumitöitä ku saatiin maanantaina ja tiistaina vähän lunta. Ja kyllä oliki kivassa kunnossa tuo meidän hiekkatie. Eka kerta ku mää pääsin luistelee täällä kesärenkailla. Se sato sellasta räntää ja sitte se lanttautu tohon meidän kotitielle tasaiseksi ja sileeksi matoksi. Ja oli kyllä ihan hemmetin liukas. Ilman lämpötila oli kuitenki plussan puolella. Piti kyllä ajaa niin hiljaa ku vaan osas ja todellaki kieli keskellä suuta. Se lumi kyllä käytännössä hävis keskiviikkona ja sitte meillä oliki loppuviikon ihan musta maa ja meidän hiekkatie todella kurainen. Uutta räntää saatiin taas sunnuntaina ja tällä hetkellä meillä on maa valkosena. Mutta sitte kolauksen jälkeen lähdettiin käymään tytön kanssa ostarissa. Mentiin tapaamaan suomalaisia au paireja ja tyttö pääsi samalla leikkipaikkaan josta kovasti tykkää. Illalla oli sitte mun vika kerta tätä mun kakkukurssia. Tehtiin nyt siellä kakku hyödyntäen niitä taitoja, joita oltiin opittu. Harmillinen seikka vaan oli se ku missasin viime viikon kurssin ku oltiin siellä Madonnan konsertissa ja se oli just se kerta ku ne teki niitä erilaisia kukkia. Sit mulla ei juuri ollu mitää kukkia laittaa mun kakun päälle ku en ollu päässy niitä harjoittelee. Pääsen sitte ehkä käymään ton kukka kerran ku niille tulee tää kakkoskurssi uudestaan. Kurssin lopuksi saatiin sieltä oikein todistuksen et ollaan suoritettu sellainen. Sit ilmotin itteni kolmoskurssille joka alkaaki heti ens viikolla ja sitäki on neljä kertaa. Sit siellä on enää se yks kurssi, joka varmaanki tulee sitte olemaan heti alkuvuodesta.

Keskiviikkona pojat oli vapaalla koulusta. Ne saivat viiden päivän loman ku oli toi Thanksgiving. Tyttö meni kuitenki aamupäiväksi kouluun, joten mentiin sitte poikien kanssa uimaan. Mentiin heti aamusta jotta ei olisi niin kova ruuhka ja eihän siellä onneksi ollu paljoa ketää. Iltapäivällä sinne ei ois mahtunu mukaan. Tytön päästyä koulusta mentiin hakee tätä suomalaista joka lähti sitten perjantaina suomeen. Haettiin hänet downtownista kyytiin ja mentiin Targettiin ostaa meille Detroit Red Wingsin pelipaidat ku illalla oltiin sitte menossa kattoo niitten peliä. Pitihän sitä nyt asianmukaiset paidat olla päällä. Käytiin myös pesettää auto et kehdataan lähtä. :) Lähdettiin peliin hyvissä ajoin mikä oli ehdottomasti hyvä idea ku satuttiin pieneen lomaruuhkaan. Onneksi se ruuhka johtu vaan siitä lomasta ja meni sitte eri motarille, joten ei tarvinnu koko matkaa olla siinä ruuhkassa. Se oli jotai aivan järkyttävää. Vaikka täällä menee kolme tai neljä kaistaa yhteensuuntaan, niin sieltä siellä liikenne seiso välillä. Ja vain ja ainostaan sen takia ku kaikki haluaa Thanksgivingiksi johonki. Parkkeeraminen tuotti hieman ongelmia ja sainki sitte rutattua vähän mun ihan uutta autoa. Oltiin menossa yhteen parkkihalliin ja en ollu ihan varma et saanko mennä sinne vai en. Täällä on jotai parkkitaloja jotka toimii vaan jollai kortilla. Yritin tavata sitä kylttiä ja selvittää et paljoko se maksaa. Siinä oli jotai ihmeen kellon aikoja et mistä mihin tapahtuu mitäki. Sit olin kuitenki koko ajan tiellä ku autoja paino päälle. Yritin sitte vähän liikuttaa itteeni et pääsisin etes vähän pois tieltä ja sitte en huomannu et vänkärin puolen takaovi otti kiinni yhteen tolppaan. Muutenki oli ihan sika ahas se sisäänkäynti mun isolla autolla. Korjasin sen heti pois, mut tuli pieni lommo ja naarmuja. Vaurio on kyllä niin pieni ettei sitä huomaa jos ei tarkkaan katso ja naarmutki on vaan pintanaarmuja et ne saa fiksattua ilman mitää sen suurempia toimenpiteitä. Heti tapahtuman jälkeen soitin hostäitille. Hän ei suhtaunut mitenkää katastrofaalisesti ku kerroin että vaurio oli aika pieni kuitenki. Ja tässä kaikessa hässäkässä espanjalainen soitti vielä mulle ja kysy et tehdäänkö jotai. Se varmaan luuli etten osaa enää puhua englantia ku en osannu sanoo sille mitää. Olin kuitenki sen verran shokissa tapahtuneesta etten osannu sanoo mitää suomeksi, saatika sitte enkuksi jolleki. Jotai sain kuitenki sille selitettyä ja luulen et se ymmärti et missä mää oon.

Kaiken tän jälkeen kuitenki päästiin hyvissä ajoin hallille ja nähtiin alkulämmittelyäki. Paikat oli ihan hyvät vaikka odotin paljon huonompia. Ihan hyvin sieltä näki. Detroittia vastassahan oli Montreal Canadiens eli Saku Koivun joukkue ja Detroitissa pelaa Valtteri Filppula eli suomalaisiaki oli näkyvillä. Peli oli ihan hyvä vaikka hävittiin 3-1, mut ei se mitää. Kelpaa mulle Saku Koivunki joukkue. Sitä ei vaan passannu siellä enkuksi ääneen tunnustaa ku oltiin siellä kuitenki Detroitin paidat päällä. Mun mielestä hallissa ei ollu läheskää niin hyvä tunnelma ku suomessa on. Johtuu ehkä siitä et tähän halliin menee yli 20 000 henkee ja sit siellä ei ollu fanikatsomoa erikseen kuten meillä on. Ja sehän pitää aina meteliä jos kukaan muu ei pidä. Sitte ku yleisö ei pitäny mitään meteliä niin rupes kuuluumaan puheen sorina ku istuttiin sen verran ylhäällä että ei kuulunu kaukalon äänet sinne. Mun mielestä tosi outoa puheen sorina jääkiekkopelissä. Kuulutukset oli tosi surkeet. Tai ainaki ne kuulu todella huonosti jos ne etes kuulutti mitää. Jäähyjä ne ei kuuluttanu ollenkaa ja maalitki vähän niin ja näin. Eikä Detroitti tullu etes näyttävästi kentälle yleisön kannustamana niin ku Oulussa Kärpät tulee. Ne vaan tuli jäälle. No, ihan hyvä kokemus tuo kuitenki oli ja sitte uudestaan ennen joulua mun poikaystävän kanssa.

Torstaina oli sitte tää suuri Thanksgiving. Sain keksiviikkona mun synttärilahjan hostperheeltä. Sain todella hienot juhlavaatteet. Olin puhunu et mulla ei oo ja kuitenki tarvin niitä tässä ennen joulua. Sain ne sitte jo keskiviikkona, jotta pääsen pukemaan ne päälle Thanksgiving illalliselle. Sinne nimittäin on tapana pukeutua. Sain hienon mustan hameen ja kaks toppia siihen. Toinen vihree ja toinen tumman violetti ja molemmat erikoisempia leikkaukseltaan. Sitte sain sellasen huivin jota voin täällä pitää harteilla sen topin kanssa. Ja sit sain kaulakorun joka sopii hyvin tumman violetin topin kanssa ku se on ilman olkaimia oleva toppi. Tosi ihana lahja. Kiitos paljon hostperheeni. :)

Thanksgiving aamuna yritin mennä spinningiin mutta se oli ihan täynnä enkä saanu enää pyörää. Menin sen verran myöhässä. Sitte päädyin tapaamaan viimesen kerran tätä suomalaista joka siis lähti sitte perjantaina. Käytiin vaan downtownissa kahvilassa istumassa ja juttelemassa. Keskusta oli kyllä hyvin autio. Kaikki paikat oli käytännössä kiinni. Parkkipaikatki oli ilmaisia. Sieltä tulin kotiin ja rupesin valmistautuu illalliselle, joka oli mummilla ja ukilla. Mentiin sinne joskus ennen neljää. Sinne tuli myös tää espanjalainen ja hänen äitinsä sekä mummin ja ukin joku suomalainen tuttu. Tarjolla oli tietenki täytettyä kalkkunaa ja sit perunamuusia, vihanneksia, salaattia ja sitä rataa. Jälkkäriksi oli kurpitsapiirakka joka on hyvin perinteinen Thanksgivingin jälkiruoka. Toisena vaihtoehtona oli omenapiirakkaa. Ruuat oli kyllä todella hyvät ja juuri tämän vuoksi moni oli ihan ähky täynnä. :) Ruuan jälkeen vaan seurusteltiin keskenään ja kotona olimme joskus 9 aikaan.

Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan mustaksi perjantaiksi. Sillon nimittäin on hirveet alet kaupoissa, jotka jatkuu koko viikonlopun. Tämän vuoksi viikonloppuna on tullu vähän shoppailtua. Perjantaina jotkut kaupat aukee jo 12 yöllä tai sitte joskus 4 tai 5 aikaan aamulla ja sinne menee heti sillon kaikki yli innokkaat jotka haluaa saada tavaraa ihan sika halvalla. Minä, perheen äiti ja hänen äiti lähdettiin viemään espanjalaisen äitiä shoppailee hieman hienompaan ostoskeskukseen joka oli vajaa tunnin matkan päässä. Hänellä nimittäin on rahaa ku roskaa, joten ei kehdattu viedä häntä ihan mihin tahansa. Lähdettiin joskus 10 jälkeen ja oltiin jotai 6 tuntia tällä reissulla ja lopputulos oli se etten mää ostanu mitää. Kaikki oli niin kallista vaikka siellä oliki paljon tuotteita -75% ja sitä rataa. Ei mun varoilla ikinä osteta mitää tollasta. Olin jo pyörtyä ku näin hintalapun. Kaiken huippu oli se ku tää espanjalaisen äiti sano, et se haluu mennä yksin ku se ostaa niin erijuttuja ku me muut (mikä nyt lienee on ihan ymmärrettävää), ja sovittiin sitte et tavataan 1 aikaan yhen kaupan edessä ja mennään sitte porukalla syömään. No, tää soitti sitte 1 aikaan et se ei oo vielä siinä missä meidän piti tavata, vaan hän on siinä viereisessä liikkeessä. Ja tää liike vielä oli se jossa me oltiin käyty joku vartti sitte ihan vaan sen takia ku perheen äiti halus näyttää mulle et mikä on kallista. Siellä joku vaivanen t-paita makso 2 000 ja sitte joku nahkatakki 4 000. Voi luoja! Ja sitte tää espanjalaisen äiti oli siellä ja ostiki vielä jotai. Just. Vähän erilaista tää shoppailu ku on tuota rahaa mitä polttaa. Ja sit automatkalla tää kyseli jotai liikkeitä et onko niitä siellä. Mää en ollu ikinä kuullukaa ainuttakaa niistä. Ei meikäläinen tiedä mitää parin tonnin t-paita -liikkeitä. :)

Perjantai iltana mulla oli vähän erilainen jääkiekko ku yleensä. Meidän normaaleja pelejä ei nimittäin ollu ku Thanksgivingin aikaan melkeen kaikki lähtee pois kaupungista. Siellä oli sitte sellanen harjottelutunti ja sitte drop-in jääkiekko jonne sai mennä jos halus. Harjottelussa meidät jaettiin kahteen ryhmään, parempiin ja huonompiin. Huonommat harjotteli luistelee ja me muut tehtiin jotai laukaisu-, syöttö-, ja hyökkäysharjoituksia. Oli ihan kivaa. Tän jälkeen vaan pelattiin ilman mitää tuomareita, kelloa ja maalien laskua. Ens perjantaina onkin sitten taas normaalit pelit.

Lauantaina olin puoli päivää kotona ja soittelin suomeen. Se oli tällä viikolla jäänyt jo niin pahasti et sain porukoilta valitussähköpostin perjantaina ku ei mitää kuulu. Lauantaina sitte korjasin tilannetta. Loppupäivän ohjelman muodostumisen ongelmaksi tuli se, etten tienny et mitä haluan tehä ku mua oli kysytty taas niin moneen paikkaan. Aamulla mulla ei vielä ollu mitää tekemistä koko päiväksi mut sitte sitä yhtäkkiä oliki vaikka muille jakaa. Päätin sitte kuitenki mennä sen tän perheen edellisen au pairin kanssa shoppailee. Tällä kertaa mentiin vähän halvempaan paikkaan ja löydinki pari vaatekappaletta tosi halvalla. Ois varmaan löytyny enemmänki ostettavaa mut aika oli hieman rajallinen ku eksyttiin pari kertaa matkan aikana. :) Sieltä suoraa mää ajoin Ann Arborin downtowniin ja menin baariin kavereitten kanssa. Mukana oli tää uus suomalainen ja sitte puolalainen. Meillä oli ihan sika hauskaa ja tosi hyvä meininki päällä ja biletettiin kyllä ihan älyttömästi ja kerättiinki sitte niitä miehiä ympärille ihan liikaa. Taas meinas hermot mennä niitten kanssa. Jotkut tuli sitte kysymään jo monta kertaa et joko sää nyt tanssit mun kanssa ja yks sano sitte et alkuillasta sää sanoit että ei, mut joko sää nyt sanot että joo. Just! Se varmaan luuli et mää oon jo loppuillasta niin kännissä et huolin ketä vaan tai sitte oon jo niin epätoivonen et se kelpaa mulle. No, en onneksi tarvi sitä miestä niin ei oo sitä ongelmaa. Kysyin myös tätä espanjalaista meidän mukaan ku hänen äiti kyseli multa perjantaina et miks hän ei lähde ulos mun ja mun kavereiden kanssa. Sit ku kysyin häntä, niin hän sano, ettei voi ku hän ei voi jättää äitiään yksin. Et se siitä.

Sunnuntaina kävin puolen päivän aikaa parissa kaupassa kattoo alennuksia. En ollu vielä ollenkaa käyny niissä kaupoissa, joista yleensä ostan mun vaatteet. Löysinki muutaman halvan vaatteen. Ja sit kävin ostaa vähän tarvikkeita mun ens viikon kakkukurssille. Sinä aikana ku olin shoppailemassa rupes sataa räntää ihan kunnolla ja meinas mennä tiet vähän huonoon kuntoon. Onneksi kuitenki pääsin kotiin asti hengissä. Illalla kävin espanjalaisen kanssa leffassa. Soitin muitaki mukaan mut kukaan ei innostunu, joten mentiin kahdestaan. Käytiin kattoo uus James Bond. Tää oli mun eka James Bond jonka oon ikinä nähny ja tää oli kuulemma kaikista huonoin niistä, et hyvin alko mun James Bond ura. :)

Ulkona tulee räntää oikein urakalla ja tiet on todella huonossa kunnossa. Hostäiti jo sano, et saa nähä perutaanko koulut huomenna. Täällä perutaan heti koulut jos bussit ei pääse kulkee. Aamulla näkee et mikä on tilanne. Jos ne on peruttu, niin sitte mulla on ainaki pojat koko päivän. Mut jos ei, niin sitte suuntaan aamulla salille. Saas nähdä.

Madonnan keikka ja vähän muutaki

Tällä viikolla mää oon päässy Allianssin sivulle au pair juttuni kanssa. Sieltä tuli joku pari viikkoo sitte sähköpostia et mitä mulle kuuluu ja sit vaan lyhyesti ja ytimekkäästi vastasin et mitä kuuluu ja laitoin yhden kuvan jossa oon lasten kanssa. Sitte ne kysy et saadaanko laittaa tää meidän nettisivuille muidenki luettavaksi. Samapa tuo mulle. Nyt sitte komeilen sillä lasteni kanssa. Täältä voit käydä kattoo.

Maanantai reissun jälkeen alko sillä että tein kaikki pieniä hommia kotona. Piti joitaki koulujuttuja vielä hoitaa ja semmosta. Salilla kyllä kävin niin ku yleensäki maanantai aamuna, mut tällä kertaa se vaan oli vähän lyhyempi reissu, et jäi aikaa hoitaa muitaki asioita. Tytönki kanssa oltiin kotosalla ja mää olin vielä illanki kotona eli hyvin rennosti alko tää viikko.

Tiistai olikin sitte aivan eri maata. Olin koko ajan menossa pää kolmantena jalkana. Aamulla oli koulussa, sieltä suoraa kotiin ja suihkuun jo valmiiksi iltaa varten. Sit hain tytön ja lähdettiin hoitamaan asioita. Käytiin useemmassa kaupassa ja meinas aika vetää tiukille et ehdittiin hakee pojat koulusta. Tällä kertaa meidän piti nimittäin hakee pojat koulusta ku mun piti ehtiä ne viemään firmaan ennen ku me lähdetään Madonnan keikalle. Tiistaina nimittäin oli tää kauan odotettu Madonnan keikka päivä. Meillä oli kuudet liput ja sinne sit lähti mää, mun hostvanhemmat, näitten edellinen au pairi muutaman vuoden takaa ja sit yks toinen suomalainen pariskunta. Heti ku olin saanu lapset firmaan mummin ja ukin vahdittavaksi ja pääsin ite kotiin, meitä oltiinki jo hostisän kanssa hakemassa. Ajettiin sitte suoraa hostäitin työpaikalle ja otettiin hänet kyytiin. Sieltä jatkettiin Detroitin keskustaan syömään. Meille oli varattu illallispöytä hienosta ravintolasta. Sieltä mentiin people moverilla konserttipaikalle. Siellä olikin vähän jonoa sisälle. Ihan valtavat jonot. Aateltiin jo ettei päästä koko päivänä sisälle. Päästiin kuitenki jonottamisen jälkeen sisälle ja löydettiin omat paikat. Siellä sitte venattiin ja venattiin ja Madonna alotti 9:30. Eikä ollu mitää lämppäriä eikä mitää. Kukaan ei soittanu musiikkia eikä muutenkaa ollu mitää muuta ääntä ku ihmishäly. Tosi outoa, sillä esiintymään oli kuitenki tulossa Madonna eikä ihan kuka tahansa. No, Madonna sieltä kuitenki tuli ja olihan sillä makee show! Ja kesti vielä kaks tuntia et sai kyllä koko rahan täydeltä esitystä. Tosi makee esitys oli et kannatti mennä kattoo. Siellä on hienot ne kaikki tanssit ja muut. Tosin meidän edessä oli kaks jotai hyvin raivotuttavaa naista jotka oli aivan liian kännissä ja ne hyppi ja riehu koko ajan eestakasi mikä oli hyvin raivotuttavaa. Näki aina vilauksen sieltä ja toisen täältä ku ne hyppi eestakasi. No, hyvä show oli kuitenki. Kotona oltiin joskus yhden jälkeen, et aika myöhään meni.

Keskiviikkona mää sain nukkua pari tuntia pidempään ku lapset oli mummilla ja ukilla yötä ja hostäiti sitte vaan lähti viemään niille kamppeita kouluun. Ei nyt kuitenkaa ollu kovin pitkään vara nukkua ku piti tehdä läksyjä. Ku sain tytön koulusta niin lähdettiin käymään Hands-on museossa joka on ihan Ann Arborin keskustassa. Siellä nää lapset on tosi paljon tykänny käydä mut tää oli eka kerta ku mää menin sinne. Kesällä ku mulla oli kaikki kolme lasta koko päivän, oli sen verran hyvät ilmat et oltiin melkeen joka päivä uima-altaalla. Nyt mulla on vaan tyttö, niin en oo etes muistanu koko museota. Keskiviikkona sitte muistin ja aattelin et voidaan ihan hyvin mennä sinne. Tyttö kyllä tykkäs kovasti. Siellä oli kaikkee mitä voi käsin koskettaa ja kokeilla et mitä tapahtuu. Tullaan varmasti menemään uudestaanki. Illalla mulla oli mun spinningi ja sieltä sitte kotiin läksyjen kimppuun.

Torstai aamuna olin järin hajamielinen. En ymmärrä et miten olin niin hajamielinen. Menin ihan normaalisti kouluun ja rupesin sit ihmettelee et eihän tossa ennen oo ollu tommosta ovea ja miten tää muutenki näyttää niin kummalliselta. Kerkesin melkeen luokan ovelle ku tajusin olevani väärässä kerroksessa. :) Olin kerrosta alempana ku mun pitäs. En ymmärrä et miten mää noin ja miks mulla kesti ihan sika kauan oikeesti tajuta et oon väärässä kerroksessa. No, pääsin kuitenki oikeeseen luokkaan. Nyt meillä sitte alko koulusta viikon breikki ja enää meillä ei oo tota koulua ku kuus kertaa. Ja niistäki vaan neljä varsinaista opiskelua ku yhellä kerralla meillä on koe ja sit ihan vikalla kerralla me saadaan kokeet takasi ja vähän jotai palautetta ja vaan jutellaan keskenämme. Kamalaa, sitte oon jo suorittanu puolet mun oppivelvollisuudesta täällä. Ihan järkyttävää ku aika juoksee. Koulun jälkeen ajoin tennishallille ja kävin selvittää et miten jatkan tammikuusta eteenpäin tennistä. Oon nyt ilmottanu itteni tammi-helmikuulle torstaisin olevalle aloittelijakurssille. Sit tammikuussa voin ilmottaa itteni maaliskuussa alkavalle jatkokurssille. Nyt ainaki näyttää olevan tenniskurssi ihan hyvissä kuosissa. Sit uuden vuoden jälkeen pääsen taas pelaamaan. Tytön kanssa viettiin torstai kotona ku kaks edellistä päivää oltiin menossa. Illalla meillä oli au pair tapaaminen jossai juutalaisessa paikassa. Kuulosti todella lupaavalta. Siellä pääsi kokeilee jotai israelilaista tanssia. Just! Eikä ollu yhtää hauskaa. En tykänny yhtää. Onneksi mulla on ens tiistaina parempaa tekemistä ku sinne voi taas mennä tanssimaan jos haluaa. Sit mulla on hyvä syy sanoa et miks en tuu. Lähinnä sen takia muutenki menin sinne ku en ollu nähny meidän aluevalvojaa yli kuukauteen ku hän on nyt ollu siellä orientaatiossa avustamassa niin ku nää nyt kaikki joutuu vuorotellen sinne. Tanssin jälkeen mentiin porukalla downtowniin ja käytiin istumassa yhdessä baarissa. Ja meikä pääsi vielä täysi-ikäisenä sisään ku portsari ei tienny mun syntymäaikaa. Eipä tuosta kyllä hyötä ollu keskellä viikkoa ja ei me oltu siellä ku joku tunti.

Perjantaina kävin aamulla hakee keskimmäisen pojan luokasta keittotarvikkeet pois. Ne nimittäin valmisti keskiviikkona ite keittoa ja söivät sitte torstaina yhdessä vanhempien kanssa. Poika oli ihan onnellinen ku oli oppinu käyttämään kuorimaveistä. :) Perjantai oli myös poikien harrastuspäivä eli sinne siis matka koulun jälkeen. Niillä oli jotai pieniä testejä et sitte saa seuraavan tason vyön jos läpäisee testin. Molemmilla oli vielä vähän treenattavaa, joten vielä saadaan odotella seuraavaa tasoa. Illalla mulla oli mun jääkiekkopeli ja se oliki harvinaisen aikasi. Jo 7:50! Tällä kertaa voitettiin 6-2 ja mää tein kaks maalia. Hyvin pelattiin koko joukkue et tyytyväinen voi kyllä olla suoritukseen. :) Pelin jälkeen tulin kotiin, kävin suihkussa ja söin jotai. Sitte lähdin downtowniin näkee kahta suomalaista au pairia. Nyt meitä suomalaisia on viikon ajan kolme ku tähän toiseen perheeseen on tullu uus au pairi perjantaina joten siellä on kaks päälekkäin viikon ajan. Eli taas mulle uus suomalainen au pairi tänne. Toivottavasti hän viihtyisi sitten sen vuoden. :)

Lauantaina olin aamusta kotosalla ja viikonlopun suunnitelmat oli vähän auki. Puolen päivän aikaan sain kylään yhden naisen kertomaan tuotteistaan. Mää oon nimittäin täältä tilannu samoja kasvojen hoitoaineita mitä suomessaki käytin. Tosin täällä ne on paljon halvempia. Ekan kerran tilasin joskus syyskuun alussa ja nyt sitte tällä viikolla toisen kerran. Nyt sieltä sitte soitti keskiviikkona nainen ja kyseli et mistä oon kuullu heistä ja tiedänkö että käytän varmasti oikeeta sarjaa. Sit se halus lauantaina tulla mua näkemään ja samapa tuo nyt mulle. Se toi mulle samalla hirveesti kaikkia näytteitä jostai urheilujuomista ja muista. Sano soittavasa ens viikolla et jos tykkään jostaki ja haluan sitä ostaa lisää. Soittakoot vaan mut ei mulla oo vara ottaa mitää. Eli sanon sille että ei kiitos. Sen naisen käynnin jälkeen rupesin suunnittelee et mitä tekis. Olin yhteydessä yhden saksalaisen au pairi kanssa joka oli koko viikonlopun yksin kotona ku sen perhe oli reissussa. Menin sitte hänen luokseen ja hengailtiin siellä jonkun aikaa ja sitte lähdettiin syömään. Syömisen jälkeen mentiin downtowniin ja tavattiin kolme muuta au pairia ja mentiin yhdessä leffaan. Mentiin Michiganin leffateatteriin, josta kaikki on sanonu et sinne pitää ihan vaan sen takia mennä kattoo ainaki yks leffa ku se on niin hieno sieltä sisältä ku se on tosi vanha elokuvateatteri. Tosi makeehan se kyllä oliki sisältä, et ihan oikeessa kaikki on ollu. Leffa nyt oli vähän mitä oli. Varmaan huonoin leffa jonka oon täällä ollessani nähny. Leffan jälkeen lähdettiin tän saksalaisen au pairin kotiin ja sieltä sitte baariin. Pääsin taas täysikäsenä sisään. :)

Lauantaina menetin hermot yhden toisen saksalaisen au pairin kanssa ku hän on niin hemmetin arka ratissa. Heti ku tuli puhetta leffan jälkeen et mennään tän toisen saksalaisen kotiin niin se rupes sitte hössöttää et miten hän sinne uskaltaa ajaa ja mistä hän tietää et mihin tulee mennä ja mistä hän tietää et mitä hänen pitää tehä. Sit se rupes kyselee et mennäänkö kaikki sun autolla. En jaksanu keskustella sen kans joten sanoin sitte hyvin vihaisesti et mennään kaikki vaan mun autolla. Kaikki ois ollu niin yksinkertasta et sen ei ois ku tarvinnu ajaa sitä sen hemmetin autoa ja seurata mua. Mutta ku se on vaikeeta niin se kans on vaikeeta. Ja tää tyyppi on kaikenlisäksi tullu vielä jotai viikko mun jälkeen et melkeen ollu yhtä kauan ku mää. En ymmärrä et miten se selviää päivittäisissä asioissa tommosen hirveen stressin kans ajamisen suhteen.

Sunnuntaina menin iltapäivällä näkee tätä samaa saksalaista jonka kanssa vietin lauantain. Mentiin vaan istumaan yhteen kahvilaan. Tästä tuliki mieleen et en ymmärrä miks täällä kaikki käy Starbucksissa. Täällä on toinen tuhat kertaa parempi paikka ja paljon kodikkaampi ja tunnelmallisempi paikka istua kavereiden kanssa ja kuluttaa aikaa. Mun mielestä Starbucks on jotenki kylmä ja karu paikka vaan istua ja kuluttaa aikaa. Ja sitä paitsi tää toinen kahvila on vielä paljon halvempi ja ainaki niitä ann arborissa on ihan kivasti, et joka nurkasta melkeen löytyy sellanen. Mää ainaki tästä lähtien ku tän toisen löysin tänä viikonloppuna, tuun aina menemään sinne jos mun kaveri ei välttämättä halua Starbucksiin. Mun mielestä tää toinen paikka ainaki oli paljon kivempi.

Sunnuntaina oli puhe mennä luistelee yleisöluisteluvuorolla parin au pairin kanssa mut eihän siitä mitää tullu ku ne oli vielä syömässä illallista ravintolassa ku meidän ois jo pitäny olla siellä. Tai siis itseasiassa ne ei ollu saanu etes ruokaa vielä ku sinne ois pitäny mennä. Ja sit soitin tälle espanjalaiselle et lähteekö se mukaan mut se ei halunnu lähtä ku se oli luvannu olla illan sen äitin kanssa. Sinänsä hyvä et soitin tälle espanjalaiselle ku joku outo numero pommitti mua eilen koko ajan. Välillä olin leffassa etten voinu vastata ja välillä en muuten vaan kuullu puhelinta. Sit yritin siihen soittaaki mut kukaan ei vastannu. Sit mulle selvis tänään et se oli ollu tää espanjalainen ku sillä on nyt uus numero. Ja sit sain kutsun uuten James Bond leffaan. Pitää se sit yrittää johonki päivään mahduttaa et lähen sen kattoo tän espanjalaisen ja ehkä myös sen äitin kanssa.

Sunnuntai iltana suunnittelin synttärikakkua ku perheen äitillä on maanantaina synttärit ja meillä on maanantai iltana synttäri illallinen ja mää on luvannu tehdä kakun. Laitan sitte mun leivontablogiin kuvia et mitä sain aikaseksi.

Chicago!!!

Näin sitä tuli vaan viikonloppu vietettyä Chicagossa ja oli kyllä kivaa. Tosin olin kyllä myös onnellinen ku palasin kotiin, nimittäin Chicago on aivan liian iso paikka mulle asua. Viikonloppu riitti siellä ihan hyvin.

Perjantai aamuna startattiin puoli 8 aikaan. Tai siis itseasiassa oli tarkotus lähtä sillon. Mää ja puolalainen oltiin bussipysäkillä joskus 7:25. Soitin sitte toiselle suomalaiselle ja kysyin et missä hän on. Ihmettelin ku se kuulosti vähän vaisulta ja kankeelta. Sit tajusin et se hitto on nukkumassa! Siis oikeesti nukkumassa 5 minuuttia ennen bussin lähtöä! No, sitte todettiin et meillä on nyt pieni ongelma. Jätin hänen lipun mummille, et sitte jos se yrittää tulla sillä samalla lipulla sitte seuraavalla bussilla. Seuraava ois lähteny sit ysiltä et ei paljon myöhemmin. Venattiin puolalaisen kanssa bussia ja joskus 7:50 yks mies sano, et vielä 40 minuuttia on bussi myöhässä. Just, alko loistavasti. Sit soitin suomalaiselle et ala tulla nyt, tää meidän bussi on vasta joskus puol ysin aikaan lähössä. Mut sit meillä oli ongelma hänen lippu. Me oltiin annettu se mummille ja mummi oli menny töihin ja hänen piti joutua lähtemään Kanadan mökille eli ei ylimääräistä aikaa ajella eestakasi. Eikä tällä suomalaisen perheellä ole autoa. Sit hän sai kuitenki selville et hän tarvitsee vaan sen jonkun numeron siitä lipusta. Mummi luetteli ne hänelle ja sillä hän sitte pääsi bussiin. Matkaan siis lähdettiin vasta joskus puoli 9 jälkeen eli yli tunnin myöhässä aikataulusta. Matka suju kuitenki ihan hyvin täydessä bussissa. Pysähdyttiin Ann Arborin jälkeen vaan kerran yhelle huoltoasemalle et ei ainakaa turhia pysähdyksiä liikaa. Perillä piti muistaa siirtää kelloa, nimittäin siellä on kello tunnin jälessä meitä eli 8 tuntia suomeen. Lähdettiin kävelee bussipysäkiltä ja etsimään hotellia. Löydettiin kohtuu helposti ja saatiin huoneki heti. Oltiin ihan suut auki ku nähtiin meidän huone! Tosi makee. Siellä oli kaks parisänkyä, jääkaappi, mikro, tv systeemi ja kunnon suihkutila. Puolalainen sai oman sängyn ja me suomalaiset jaettiin yks.

Sit lähdettiin suunnistaa meidän kiertoajelupaikkaan. Kiertoajelu kesti jonkun pari tuntia. Ajeltiin bussilla ympäri Chicagoa ja nähtiin kaikki tärkeet paikat. Opas oli tosi mukava. Tosin se ajo autoa ja piti mikkiä kädessä samaan aikaan ja yritti viihdyttää meitä, et aluksi tuntu todella turvalliselta mut ihan hyvin toi suju. :) Kiertoajelun jälkeen jotai syömään ja sitte vaan käveltiin ympäriinsä. Ostettiin jotai Chicago kamaa ja löydettiin vielä kiva kauppa, jossa oli 3 Chicago t-paitaa kympillä ja meitä oli just sopivasti kolme, et saatiin tosi halvat Chicago t-paidat. Ostettiin myös jotai ruokaa ilta- ja aamupalaksi meidän jääkaappiin. Ihan iltasella lähdettiin etsimään baaria johon myös alaikäiset pääsee sisälle. Yritettiin yhteen mut ei. Sitte juteltiin jonkun paikallisen kanssa ja hän meinas että ei oo. Ok, ei sitte. Mää nyt todennäköisesti oisin päässy sisään ku ei ne siellä tiedä mun syntymäaikaa, mut mitäpä mää siellä yksin oisin tehny. Oli huvittavaa ku puolalainen meni meistä ekana ja yritti sisään. Sit se portsari kysy et mikä näistä on sun syntymäaika ku se näytti puolalaista ajokorttia. Ja siinä kortissahan oliki tasan kaks päivämäärää. Toinen 1989 vuonna ja toinen 2008! Joo, kumpikohan näistä on syntymäaika! Sitä saakii miettiä aika kauan. :D

Lauantaina lähdettiin käppäilee ympäri Chicagoa. Käveltiin vaan eestaas ja kateltiin paikkoja, varmaan jotai 10 tuntia. Meinas tuntua vähän jaloissa illalla. Ja mun piti ostaa uudet kengät ku mun entiset meni rikki. Tosin pakko niitten oli olla jo rikki ennen Chicagoaki. En vaan ollu huomannu sitä ennen ku piti vähän kävellä. Mentiin me kyllä pari kertaa sillä metrolla ku oli sen verran pitkä väli. Ja yhdessä välissä huomattiin et ollaan menossa väärään suuntaan! Kyllä oli hauskaa ku tajuttiin et meillä on väärä suunta! :D Sit vaan seuraavalla pysäkillä ulos. Huomattiin et jäätiin ulos jollai kiinalaisella alueella. Siellä oli kaikki kiinaksi ja kaikki ravintolat ja sun muut. Saatiin sieltä kuitenki metro takasi. Ihan kivaa metromatkustamista kuitenki. Mun elämäni eka kerta metrossa ja heti vaatimattomasti Chicagossa. :)

Päivän loppu puolella hajaannuttiin sillee et mää menin puolalaisen kanssa akvaarioon ja toinen suomalainen meni museoon. Molemmat oli ihan vierekkäin. Tää oli maailman suurin akvaario jossa käytiin ja oli siellä kyllä kaikkia hienoja juttuja. Meduusat, hait, merihevoset ja kaikki mahdolliset. Sen jälkeen suunnistettiin ihan ravintolaan syömään. Löydettiin joku ravintola jonka piti olla hyvä. Tai ainaki niin pääteltiin ku sinne oli ihan sika pitkä jono. Jonotettiin vaikka kuinka kauan et saatiin etes pyötä ja se ruuan odotuski kesti vaikka kuinka kauan. Eikä se meidän mielestä ollu sen kummempi ku muutakaa paikat. No, saatiin mahat täyteen kuitenki.

Sunnuntaina suunnistettiin aamusta yhteen taidemuseoon. Tosin meille tuli pieni ongelma. Tää toinen suomalainen rupesi voimaan pahoin ja oksentamaan ku hän oli syönyt yhden jogurtin mikä kyllä sinänsä oli kummallista ku mää söin puolalaisen kanssa ihan samaa jogurttia eikä meille tullu mitää. No, tää suomalainen sit käytännössä asu museon vessassa ja mää kävin aina välillä kysyy et onko se hengissä. Hän kuitenki sitte päivän päälle vähän tokeni ja uskalsi syödä jotain muutaki ja kykeni sitte kotiin asti sieltä. Et sinänsä ihan hyvin kuitenki. Ois ollu tympee sairastaa kunnolla linkussa.

Museossa joku nainen tuli sanoo meille et siellä alkaa ilmanen esittelykierros kello 12. Oltiin puolalaisen kans, et miks ei. Lähetään meneee omaa matkaa jos se on tylsä. No, eka meidät laitettiin istuu jonki luokkaan, jota kyllä vähän ihmettelin. Sit saatiin joku luennoitsija ja hirveesti materiaalia siitä et kuinka ollaan vihreitä! Just! Siitä et miten säästetään vettä, sähköä, luontoa ja kaikkee. Sitte sen jälkeen saatiin joku mies joka yritti kaupata meille jotai taloja Chicagosta! Saatiin talon pohjapiirustuksia ja tietoa siitä et millanen lattia kannattaa valita. Ja kaiken huipuksi sinne tuli lopuksi nainen jolle piti kertoo oma nimi ja mitä oppi tänään. Tää kaikki siis kesti tunnin. Sit vaan puolalaisen kans katottiin toisimme et mitä ihmettä me sanotaan ku ymmärrettiin ehkä 25 prosenttia koko jutusta. Pääidea kyllä ymmärrettiin mut siinäpä se suurinpiirtein oliki. Sanottiin vaan sitte jotai et me vaan tultiin museoon ja ei ymmärretty ihan kaikkee ku ei olla täältä kotosi. Se tyyty onneksi siihen. Kyllä meillä oli hauskaa ku siellä istuttiin. Ois tehny mieli nauraa ihan sikana, mut ei kehannu ku jotkut yritti oikeesti kuunnella. Lopulta meillä ei sitte ollu aikaa jäädä mihinkää esittelykierrokselle ku istuttiin tunti ihan turhanpäiväisellä luennolla.

Museon jälkeen suunnistettiin Sears Toweriin. Se on pohjois amerikan korkein rakennus ja maailman kolmanneksi korkein. Kerroksia oli 103, ku Top of Rockissa, missä kävin Nykissä, oli vaan jotai vajaa 70. Oli tosi makeet näköalat ja saatiin pieni videon pätkä siitä et miten se rakennus on syntyny. Ainii, tänne mennessä käveltiin yhen talon ohi joka oli täysin vartioutu poliiseilla. Ihmeteltiin vähän et mikä ihme tässä on homman nimi ku ei täällä etes ketää näy ja sen ympärilläki pari korttelia oli ihan täynnä poliiseja. Sit tajuttiin et tää on se Obaman rakennus. Se kuulemma oli Chicagossa samaan aikaan. Tornin jälkeen mentiin syömään ja sit bussille. Tällä kertaa bussi oli ihan ajoissa ja olin kotona joskus 11 jälkeen. Et ihan kohtuulliseen aikaan.

Sää oli meillä ihan hyvä. Katoin torstai iltana et se on luvannu ihan hirveetä säätä mut ei se sitä toteuttanu, onneksi. Mitää ei satanu koko sinä aikana ku siellä oltiin. Hirveen kova ja kylmä tuuli vaan oli mut Chicago on tunnettu tuulisena kaupunkina ku se on ison Michigan järven rannalla ja sieltä puhaltaa kiva tuuli koko ajan. Kiinnitin huomiota et parkeeraminen oli siellä ihan sika kallista. Jotai 14-20 taalaa yks ilta tai jotai vastaavaa. Meillä maksaa 40-50 senttiä puoli tuntia. Lunta siellä ei ollu yhtää, mut meillä kotona oli satanu ensi lumi sinä aikana ku olin poissa. Maa oli valkee ku tulin kotiin. Tosi kiva. :) Tosin vähän hassusti satanu ku meillä on maa ihan valkee mut tän puolalaisen kotona ei oo yhtää lunta ja se asuu ehkä 20 minsaa etelämpänä. :)

Lauantaina tää mun perhe järjesti suomalaisten saunaillan ja täällä oli kuulemma ollu ihan sikana porukkaa ja hyvät kemut. Tosin hostäiti oli saanu yöllä viestin joltai luottokortti yhtiöltä et joku on väärinkäyttäny hänen korttiaan tänään parilla tuhannella taalalla. Onneksi se oli kuitenki selvinny niin, et hänen ei tarvihe maksaa mitää kunhan hän vaan tekee selvityksen et ne ei oo hänen ostoksia. Kaikkee sitä sattuu, mut onneksi selvis nyt eikä sitte ku sitä on käytetty vielä enemmän väärin.

Ennen Chicagoa

Tällä viikolla nyt sitte on ollut kylmempää säätä niin kuin viikonloppu jo vähän enteiliki. Ihan hyvä niin. Ei marraskuussa kuulu olla 20 astetta lämmintä! Tosin torstaiksi saatiin taas reilusti lämpöasteita ja keskiviikko iltana saatiin vettä.

Viime viikonloppuna tää toinen suomalainen au pairi rupesi puhumaan et saataskohan me vielä liput NHL peliin ennen ku hän lähtee suomeen. Hän siis lähtee tämän kuun lopussa. Kävin sitte maanantaina kattomassa netistä. Epäilin että niitä ei enää saa. Löysin kuitenki liput 26. päivä olevaan peliin Motrealia vastaan. Tosin nää on vielä halvemmat liput ku mulla ja mun poikaystävällä sillon joulukuussa, et nää sitte on varmasti kaikista huonoimmat, joten näkyvyys on ihan eriasia. Ostettiin sinne kuitenki kaks lippua eli tää nyt on sitte eka Detroitin NHL peli jonka tuun näkemään.

Tällä viikolla on tytön kanssa meinannut olla ongelma se, että saan sen lähtemään koulusta. Tuun aina kuulemma hakemaan ihan liian aikasi, vaikka meen just sillon ku mun pitääki. Ongelma on siinä, että ne ehtii ehkä just ja just mennä toisen kerran ulos (ovat aamulla yhden kerran ja toisen kerran just ennen ku meen hakee heti ruuan jälkeen). Maanantaina hän ei ollut ehtinyt ulos asti ku tulin hakemaan ja sit kauhee itku et mää haluan toisen kerran ulos täällä. Tiistaina ja keskiviikkona hän oli ehtinyt ulos, mutta vain minuutiksi ja sit kauhee itku et haluan olla pidempään toisella kerralla. Talvella ja kylmällä säällä toi ulos meneminen ja sisään tuleminen vie vaan enemmän aikaa, niin sen takia hän ei välttämättä ehdi olee ulkona toista kertaa. Sama ongelma oli ollu vanhemman kanssa ku hän oli tuossa iässä. Hänenki kanssaan oli ollut kauhee riita siitä. Aina tultiin hakemaan liian aikasi. Oon mää sen kuitenki jollaki keinolla aina saanu sieltä lähtemään, mutta kestää vaan nykyisin kauemmin toi hakeminen ku saa neuvotella hieman pidempään et saan hänet lähtemään. No, eipä se mitää. Ihan ymmärrettävää eikä toi nyt kovin vakava ongelma oo. Eihän se nyt oo kivaa ku kesken kaiken tullaan hakemaan pois. Yritän sitte aina vaan selittää et mun pitää hakee sut tähän aikaan ja noi opettajat ei tykkää jos jäät pidempään ku sää oot täällä vaan puoli päivää, niin sun pitää lähtä tähän aikaan. Ja sitte jos mulla on tiedossa jotai kivaa tekemistä niin siitä hän sitte innostuu yleensä ainaki sen verran et saan hänet lähtemään koulusta. Torstaina oltiin vähän paremmalla mielellä lähtemään koulusta. Ilmeisesti oli ehditty jo olemaan jonkun aikaa ulkona ku oli hieman lämpimämpi sää, niin ei oo tarvinnu pukeutua niin paksusti.

Maanantaina menin normaalia myöhemmin salille ku mun lupasin olla kotona siihen asti, että joku verho tyyppi on käyny. Hänen piti käydä ottaa vielä jotai mittoja ku meille tulee verhot ruokasaliin niitten kautta. Koska menin normaalia myöhemmin, niin en sitte ehtiny tekee extra pitkää treeniä. En mää nyt ollu ku jonkun puoli tuntia vähemmän ku yleensä mut kuitenki. Iltapäivällä ku sain tytön lähtemään koulusta hän sano olevansa niin väsyny et haluaa olla vaan kotona. Eipä siinä, oltiin sitte kotona ku ei meillä nyt mitää pakollisia menoja ollu. Illalla perheen äitin tultua töistä mää lähdin käymään asioilla. Kävin koulun kirjastossa (nyt on sitte uusia kirjoja Chicagon bussimatkalle), kävin ostamassa pipon ja joitaki leivontatarvikkeita tiistain kurssille. Sinä aikana ku olin asioille meille oli tullu tää saksalainen joka on eri järjestön kautta ku mää. Juteltiin vaan kaikkee joku pari tuntia ja katottiin sivu silmällä NHL peliä telkkarista. Oon vihdoin ja viimein saanu aikaseksi et selvitin sen kanavan et mistä niitä pelejä tulee. Kyllähän tuo kestiki aika kauan. :)

Tiistaina olin aamulla koulussa ja jouduin taas sen irakilaisen pariksi. Ei ollu ketään muita vaihtoehtoja ku mää nyt oon melkeen aina myöhässä minuutin tai pari. Tällä kertaa se ääliö luuli sanaa "park" auton parkkeeraus paikaksi. Yritin sille selittää et se ei todellakaa oo sitä. En tiedä et tajusko. Se on varmaan itekki nyt huomannu et sillä on jotai ongelmia ton kurssin kanssa ku se melkeen joka kerta jää tunnin jälkeen juttelee opettajalle. Kai se on tajunnu et jotai pitäs tehä jos meinaa päästä läpi. Jos et pääse läpi niin joudut uudestaan sille kurssille ja maksamaan uudestaan kurssimaksun, jotka ei täällä oo mitenkää halpoja. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa ihan kotosalla ja valmisteltiin yhdessä mun illan kakkukurssia. Mun piti valmistaa kahdenlaista frostingia, värjätä niitä ja sit tehdä sellasia malleja valmiiksi. Itse kurssi oli taas tosi kiva! Aika meni ihan sika nopeesti. Yhtäkkiä opettaja sano, et on aika rueta siivoomaan. Kaks tuntia meillä sitä aina kerrallaan on. Kaikkee kivaa opittiin taas ja suunniteltiin jo kolmoskurssin ajankohtaa ku näillä näkymin kaikki me neljä jotka ollaan kakkoskurssilla, tullaan menemään myös kolmoselle, joten sovittiin sitte vähän yhdessä et mikä aikataulu käy. Näillä näkymin meillä on joulukuun alussa heti kaks ekaa viikkoa tiistaina ja torstaina et päästään sitte joulun alta pois.
Tiistaina mun auto oli huolossa, joten mulla oli sitte perheen äitin mega auto käytössä. Tällä kertaa se oli sen takia huollossa, et jos ne sais selville et miksi se temppuili sillon ku tultiin pois Cedar Pointista. Mitää ei kuitenkaa selvinny. Se ei ollu jättäny mitää merkkejä vikakoodeihin ja kaikki siellä oli kunnossa ku ne oli käyny joka nippelin ja nappelin läpi. Et se siitä viasta sitte. On se ainaki toistaiseksi toiminu. Ihmettelen vaan suuresti ku vikakoodeihin ei jääny mitää. No, määpä nyt en muutenka noista autoista mitää ymmärrä et parempi vaan olla hiljaa. :)

Tiistaina oli mun eka aamu ku laitoin lapset yksin kouluun. Perheen isä lähti jo kuuden aikaan ku hän lähti päivän työreissulle Los Angelesiin. Tuli seuraavana aamuna kuuden aikaan ja sitte perheen äiti lähti seittemän jälkeen ku hänen piti olla palaverissa kahdeksalta. Ihan hyvin meillä meni ja sain ne jopa lähtemään ajoissa. Tosin keskimmäinen oli heränny jo sen verran aikasi, että oli käytännössä jo valmis ennen ku perheen äiti lähti töihin, et se tietenki autto asiaa.

Keskiviikkona tein aamusta läksyjä. Iltapäivällä ku sain tytön pois koulusta leivottiin. Tehtiin New York Cheesecake. Ohjeen tähän löysin amerikkalaisesta Bon Appetit lehdestä. Yritän päivättää sen leivontablogiini heti kun ehdin. Samoin kuin myös kakkukurssin harjotukset. Harjottelin nimittäin keskiviikkona yhdessä tytön kanssa ku tiistailta jäi värjättyjä frostingeja, niin aattelin sitte ne tuhlata. Tytön mielestä ne oli tosi hienoja mut mun mielestä tarvii vielä runsaasti harjottelua. :) Sen totesin, että meidän keittiö on liian kuuma paikka pursotella. Frostingi oli aivan liian löysää eikä pysyny ollenkaa muodossaan vaikka se oli just samaa jota käytin kurssilla ja siellä se toimi hyvin. Suunnittelin sitte et mää voin levittäytyä näitten juttujeni kanssa saunakamarin pyödälle. Se on täällä alakerrassa ja täällä on paljon viileempi ku ylhäällä ja sitte siellä ne ainaki saa kuivua rauhassa ku se ei oo joka päiväisessä käytössä. Ja vesipisteki on lähellä ku mun vessa on siinä. Ja sit vielä kaikenlisäksi saan olla siellä rauhassa vaikka iltasi ja viikonloppusi. Joo, taidanki tehdä sen, että vallotan sen mun pursotusharjotuksille. :) Illalla kävin spinnigissä ja kotiin tulessa meinasin saada sydärin. Ajoin vasenta kaistaa ja joku toinen oikeeta. Näin silmäkulmassa auton keulan koko ajan ja aattelin et ajaapas joku lähellä mua. Sit käännyin kattomaan, niin sieltä hymyili ja vilkutti tää espanjalainen! Mää olin saada sydärin siihen paikkaan! En todellakaa olettanu et siellä on joku tuttu ja olin ihan omissa ajatuksissani. No, selvisin kuitenki hengissä kotiin. Lasten mentyä nukkumaan ilmotettiin mut seuraavalle enkun kurssille, joka on sitte seuraava taso kieliopista. Hoidin ilmottautumisen sen verran valmiiksi tiistaina opettajan kanssa, että pystyin sitte tekemään sen lopullisen netissä keskiviikkona ku ilmottautuminen virallisesti alko. Ei tarvinnu lähtä koululle sen takia, niin ku alunperin luulin. Tää kurssi alkaa tammikuussa ja kestää toukokuun alkuun. Näkyy vielä olevan just sama aika ja opettaja. Ei haittaa yhtää. Tää ajankohta on ollu just hyvä eli tiistai ja torstai aamusi ja sitte opettajasta tykkään kovasti. Hän on myös siinä mielessä mukava et se ei sano mitää ku melkeen aina myöhästyn vähäsen. Toiset kuulemma valittaa heti ja on hyvin tarkkoja siitä. Mää en vaan hirveesti voi ite vaikuttaa tohon mun aikatauluun ku mun pitää kuitenki saada lapset aamulla kouluun ennen ku voin ite mennä kouluun.

Torstaina sain taas tän irakilaisen pariksi, mut onneksi meillä ei ollu niin paljon paritehtäviä ku yleensä. Meillä oli kolmet kokeet, niin siinä meni ihan kivasti aikaa. Sit sain kuulla et meillä ei oo koulua thanksgiving viikolla ollenkaa eli marraskuun vikalla viikolla. Ens viikko enää ja sitte viikon breikki. Tekee ihan hyvää. Oon nyt yrittäny tehä läksyjä valmiiksi jo tiistaiksi, niin ei sitte maanantaina ois kauhee urakka. Chicagon jälkeen ku voi nimittäin väsyttääki. Illalla menin lasten ja perheen äidin mukaan poikien koululle. Siellä oli Book Fair. Lapset oli etukäteen viikolla saanu käydä kattoo et mitä ne haluaa ostaa ja sitte torstai iltana sai mennä yhdessä vanhempien kanssa niitä ostamaan. Tai sitte sai antaa lapselle rahaa ja hän osti itse sitte koulupäivän aikana. Sitte sinne oli myös jokainen opettaja tehny listaa, et mitä kirjoja se haluaa et hänen luokkaan ostetaan ja sitte perhe sai ostaa niitä sinne ja sitte siihen laitettiin, et kuka sen on lahjoittanut ja kelle. Meidän perhe osti molempien poikien luokkaan yhden kirjan. Sen jälkeen mentiin kaikki porukalla syömään. Sieltä kotiin, lapset nukkumaan ja mää pakkaamaan ja tsekkaamaan et mulla on kaikki tarvittava materiaali huomiseksi. Mun nimellä nimittäin on se hotelli, et mun täytyy pitää huoli et mulla on mukana kaikki info siitä. Muut ei juuri tiedä koko hotellista mitää. Huomen aamulla sitte aikanen herätys ku mummi tulee hakee mua täältä kello 7. Bussin pitäs lähtä 7:30. Mummi vie mut sinne koska hän yleensäki menee töihin sen verran aikasi ja sitte hän ottaa mun auton viikonlopuksi ja lähtevät sillä Kanadan mökille. Sinne on lähössä tosi iso porukka ku ne ottaa meidän molemmat isot autot. :)

Kirjottelen sitte kuulumisia ku kotiudun Chicagosta! Hyvää viikonloppua!

Kummallista säätä ja super kiva kakkukurssi

Tällä kertaa voisin alottaa siitä, että sää on ollut tällä viikolla hyvin kummallinen. Koko viikon (käytännössä ma-pe) on ollu melkeen 20 astetta lämmintä, joinaki päivinä jopa yli ja mää ostin sen hemmetin toppatakin viikko sitte perjantaina. No, se kiltisti odottaa vuoroaan hengarissa. Viikonlopuksi kuitenki saatiin kylmä sää ja nyt on ollu jotai 5 astetta lämmintä ja saatiin meidän ekat lumi-/räntähiutaleet! JEE!! Onhan sitä jo odotettuki. Alkuviikosta näytti siltä ettei saada lunta vuoteen ku oli ihan sika lämmin ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Nyt kuitenki sää tila muuttu tosi nopeesti ja tälläkin hetkellä siellä tulee valkosia hiutaleita taivaalta. Ei noista kyllä maahan asti riitä, mut ekat hiutaleet kuitenki saatiin tänään. :)

Maanantaina oli mulla vapaata ku perheen äiti oli vapaalla töistä. Nukuin hieman pidempään ja lähdin sitten salille, jossa taas vierähti mukavasti muutama tunti. Näköjään muodostunu tavaksi toi maanantai aamun pidempi treeni tuokio. Iltapäivällä olin kotona, soittelin suomeen päin skypellä ja hoitelin omia asioita kuten mm. mun koulua. Siinä riittääki ihan kiitettävästi hommaa. Illalla mentiin espanjalaisen synttäri illalliselle mummille ja ukille. Oikea päivä oli vasta tiistaina, mutta ukin mielestä ei voitu pitää sitä sillon ku oli vaalipäivä ja vaaleja piti seurata koko ilta. Hyvin tärkeä syy siirtää synttäri illallista. :)

Tiistaina oli sitten tämä kauan odotettu äänestyspäivä eli Election day. Perheen äitillä oli vapaata töistä ja pojilla oli vapaa päivä koulusta tämän vuoksi. Mää ja perheen tyttö kuitenki jouduttiin menemään kouluun. Meidän koulu ei tunne mitää ylimääräsiä vapautuksia. Tällä kertaa irakilainen oli ite vaihtanu istumapaikkaa, joten tällä hetkellä pärjään hänen kanssaan. Jospa se tajus et mää saatan ehkä olla hieman tympääntyny häneen tai sitte se ajattelee, et mää oon täys ääliö ku en osaa oikein työskennellä hänen kanssaan, mut samapa tuo mulle. Kuhan vaan pääsen siitä eroon, niin mun hermotki riittää siellä tunnilla. Torstaina ku meillä oli muitten mielestä ilmeisesti tosi vaikee tehtävä ja sitte opettaja kyseli et ketkä tajusi. Mää viittasin parin muun lisäksi koska mää ymmärsin et mitä pitää tehä. Sit se opettaja laitto kolme muuta jotka ei tajunu, mun ympärille ja mun piti selittää niille kaikille muille et mitä siinä tehtävässä pitää tehä. Kyllä se välillä menee ja siinä oppii hyvin itekki ku joutuu muita neuvomaan, mut sitte taas koko ajan ja yksinkertaisissaki asioissa se on hyvin raivotuttavaa.

Maanantaina sain puhelinsoiton et mun kakkukurssi on peruttu, joka ois pitäny alkaa tiistaina. Tää ois ollu se kakkostaso. Eka olin harmissani ku olin sitä odottanut, mutta sitte ajattelin, että ehkä sitteki parempi ku siellä toisessa paikassa, jonka löysin viime viikolla, ne kurssit oli jotai 21 taalaa ja tässä paikassa 75 taalaa. Menin sitte tiistaina mun koulun jälkeen selvittämään et mikä niillä on nyt sen kakkoskurssin tilanne ku tää mun alkuperänen peruuntu. Sain selville et niillä alkaa se sinä iltana ja hyvin mahdun vielä mukaan. Maksoin sen ja selvitin sitte et mitä tarvin sinne mukaan. Niillä oli valmiita tarvikepakkauksia joka kurssille, jonka vaan osti ja sitte siellä oli kaikki mitä tarvit sinne. Tässä mun edellisessä paikassa se opettaja selitti ekalla kerralla et mitä sää tarvit ja sitte sun piti ite juosta kaupasta toiseen ja yrittää ettiä niitä tarvikkeita seuraavaksi kerraksi. Makso muistaakseni 30 taalaa se paketti eli yhteensä vaan 51 taalaa. Tarvikkeiden kanssaki huomattavasti halvempi ku toi toinen. Olin tosi innoissani ku tää kurssi vaikutti jo heti alkuvalmisteluidenki perusteella tuhat kertaa paremmalta ku edellinen. Menin illalla sitte kurssipaikalle ja siellä oli pari muutaki mun lisäksi. Opettaja jako lehtisen jossa on melkeen 50 sivua ja siinä on hyvin selitetty ja kuvitettu kaikki ne asiat, jota tullaan tällä kurssilla käymään ja saatiin se vielä omaksi. Tosi hyvä juttu tällaselle, joka ei kaikkia sanoja vielä osaa. Huomattavasti helpompi seurata et mitä se käskee tehä ja millä tavalla ku nään sen asian kirjasta itekki koko ajan. Sitte tunnin aikana opettaja kierteli ja anto palautetta sun tekemisistä. Se korjasi heti jos teit väärin ja neuvo et miten tehdään oikein. Siellä toisessa paikassa opettaja tuli neuvomaan jos pyysit apua. Tätä ei tarvinnu pyytää. Ennen loppua käytiin läpi et mitä tarvitaan seuraavalle kerralle. Tohon lehtiseen on kätevästi laitettu lista tarvikkeista et mitä tarvit ens tunnille mukaan. Varmasti jokainen on ainaki valmiina siellä sitte. Tunnin lopuksi juttelin opettajan kanssa ku tuun missaamaan yhden kerran tästä ku sillon on se Madonnan konsertti. Opettaja sano, ettei se oo mikää ongelma et sitte ku niillä menee seuraavan kerran tää kakkoskurssi, niin mää voin sitte mennä vaan sen kerran siellä käymään. VAU! Ne aina etenee samassa tahdissa, joten voin vaan sitte sen yhden kerran siellä käydä, jonka tuun nyt missaamaan. Olin niin innoissani tästä kurssista et näin sitte yölläki jotai kakun teko unia! :D Anii, ja sitte sain vielä siltä opettajalta ykköskurssin lehtisen, et voin sitte kattoo et osaan ne kaikki mitä siellä on opettu ja jos on joku yksittäinen outo asia niin ei sen takia kannata mennä sinne ykköskurssille ku voin kuitenki sen opiskella sitte tosta lehtisestä ja harjotella kotona. Huvittaa suuresti et miten eri maata nää kurssit voi olla. Oon kyllä alunperin ollu niin väärässä paikassa ku vaan voin olla. Onneksi löysin kuiteni tän paikan ja tiedän ainaki et tää on tosi hyvä. Seuraavan kerran mulla on tätä sitte ensi tiistaina.

Tiistaina olin iltapäivän töissä ku perheen äiti lähti shoppailemaan tarvikkeita keskiviikon cocktail kutsuja varten. Mää olin sitte lasten kanssa kotona. Illalla seurattiin sivusilmällä vaaleja samalla ku vähän järjesteltiin paikkoja keskiviikkoa varten. Obamahan sen sitte vei, jonka varmasti kaikki jo tietää. Aika näyttää et mitä siitä seuraa.

Keskiviikkona perheen äiti teki kotoa töitä, jotta pysty järjestelee illan juhlia. Meillä kotona oli nimittäin hänen työporukan cocktail kutsut ja tänne tuli noin 17 henkee. Osa oli samasta toimistosta, osa arizonasta ja yks ainaki kanadasta. Fordilaisia tietenki kaikki. Iltapäivällä mää lähdin tytön kanssa puistoon ku oli niin makee ilma. Ihan sika lämmin et t-paidat päällä vaan oltiin ulkona ja marraskuussa hei! Ihan älytöntä. Mummi lähti viemään lapset harrastuksiin ja otti lapset hoitoon juhlien ajaksi. Mää menin spinningiin, josta tulin suoraa kotiin juhliin. Täällä oli jo juhlat kovasti menossa. Söin jotai tarjottavia ja juttelin muutaman perheen äitin työkaverin kanssa. Kaikki olivat kuulleet mun leipomisjutut ja tiesivät mut ennemminki nimellä leipuri ku armi. :) Porukka lähti joskus 9-10 välillä, jonka jälkeen lapset tulivat kotiin mummilasta. Vasta 10 jälkeen olivat sängyssä mikä on tosi myöhään ku yleensä he menevät 9 aikaan. Ihan hyvin kuitenki aamulla nousivat ylös.

Torstaina olin aamulla koulussa ja meillä oli taas kokeita. Meillä nyt on melkeen joka kerta, et sinänsä ei yhtää uutta. Iltapäivällä oli tytön kanssa kotona ku hän oli hyvin väsynyt edellisen illan jälkeen. Ei lähdetty mihinkää, et jos sitte väsähtää keskenkaiken johonki. Illalla kävin salilla. Tällä kertaa vain vajaa tunnin treeni, et vähän helpommalla.

Perjantaina kävin aamulla tekee mun koululla kielitestin. Meillä nimittäin loppuu tää kurssi joulukuulle ja täytyy valita uus sit keväälle. Oon ajatellu ottaa kieliopista seuraavan tason. Muita vaihtoehtoja ois lukeminen tai kirjottaminen. Kielioppi on kaikista vaikein ja työlistää eniten, mut en halua päästä helpoimmalla. Haluan saada suurimman hyödyn tästä. Lukemista voin tehdä itseki ku lainaan koulun kirjastosta kirjoja. Koko ajan mulla on joku kirja menossa enkä nyt tiedä et onko kirjottaminen niin tärkee ku kielioppi. Et sää voi kirjottaa, jos sää et osaa kielioppia. Tai ainaki näin mää aattelen. Mun piti sitte käydä testaa lukeminen ku se oli edellisessä testissä sillon elokuussa sillä tasolla, etten sais ottaa seuraava tasoa kieliopista, vaan mun pitäs ottaa tästä samasta tasosta lukeminen ja kuuntelu kurssi. Kuuntelu mulla oli jo valmiiksi seuraavalla tasolla ja kielioppia mun ei tarvihe testata ku näillä näkymin oon selviytymässä hyvin tästä kurssista. Aattelin sitte mennä perjantai aamuna ku ei ollu koulua. Moni muuki oli ilmeisesti ajatellu samoin ja siellä oli hirvee jono. Aattelin jo etten etes pääse pois sieltä ennen ku mun pitää tyttö hakee koulusta. Ihan hyvin se jono kuitenki liikku. Testiki meni ihan ok. Sain 9 pistettä enemmän ku viimeksi eli nyt se sitte taitaa olla sillä seuraavalla tasolla. En tosin oo ihan varma, joten meen ensi viikolla juttelmaan mun opettajan kanssa siitä. Ilmottautuminen tammikuussa alkaville kursseille alkaa ens keskiviikkona 3 jälkeen. Pitää sitte seki hoitaa ensi viikolla ennen Chicagoon lähtöä.

Illalla pelasin kaks jääkiekkopeliä. Ajattelin pelata kaks ku viime viikon missasin halloweenin takia ja ens viikon tuun missamaan Chicagon reissun vuoksi, niin saa sitte kuitenki pelata. Ekan pelin pelasin mustissa ja tokan pelin omissa oransseissa. Mustat hävisi valkosille muistaakseni 3-1. Ongelma oli siinä, että niillä oli vaan 3 alkuperästä niitten joukkuelaista ja niillä on sellanen sääntö tuolla, et ylimääräset saa tehdä vaan yhden maalin per peli ja sitte ku meistä ylimääräsistä yksi teki sen heti pelin alussa, niin se oliki sitte siinä. Mullaki oli monta paikkaa mut sitte tuli hyvin typerä olo, et mitäs mää tällä nyt teen ku en saa tehä maalia. Yhessäki välissä katoin muita kentällä olijoita et kyllä meillä täällä ihan hyvä kenttä on kasassa ja hyvin pyörii, mut ei meistä kukaan saa tehä maalia ku oltiin kaikki ylimääräsiä. En tiedä et mikä kato niitten joukkueelle oli koittanu. Meidän oma peli alko heti tän jälkeen ja me pelattiin ihan hyvin. Voitettiin punaset 4-0 ja tää oli meidän eka nolla peli ja mää tein kolme maalia! VAU! :) Ja sitte sain sieltä kiekon muistoksi, johon yks meidän joukkuelainen kirjotti, et missä, millon ja mitä. Jääkiekossa on nimittän tapana antaa kiekko muistoksi ku tekee ekan maalin ja tää nyt oli mun eka maali tässä joukkueessa ja siinä sivussa tein sitte toisen ja kolmannenki. Siellä porukka jo puhu et mitäs me ens viikolla tehään ku armi ei oo ja kukas sitte tekee ne armin kolme maalia. No, kyllä ne hyvin siellä ens viikolla pärjää ja toivottavasti voittavat. :)

Pelien jälkeen ajoin kotiin ja lähdin nopeesti uudestaan suihkun kautta liikkeelle. Olin menossa mun amerikkalaisen kaverin bileisiin ku sieltä oli taas vanhemmat poissa kotoa, niin bileet käynnissä. Olin sopinu etukäteen et jään sinne yöksi. Siellä oli ihan kivaa. Mukavasti porukkaa ja pelattiin juomapeliä ja juteltiin. Nukkumaan menin joskus kuuden aikaan ja sitte 11 aikaan lähin ajamaan kotiin. Väsytti ihan sikana, joten menin sitte päivällä taas pariksi tunniksi nukkumaan ku illalla oli taas tiedossa baari reissu tällä kertaa muitten au pairien kanssa. Lauantaina nyt en saanu aikasi oikein mitää järkevää ku aika meni nukkuessa. No, sain mää tehtyä mun koulun läksyt tiistaiksi mikä on jo hyvä saavutus ja sitte perehdyin mun kakkukurssiin et mitä tarvitaan sitte sinne tiistaina. 10 aikaan hain italialaisen au pairin kyytiin ja mentiin downtowniin. Mentiin Starbucksiin jossa kaikki aina on. Olin aikasemmin illalla yrittäny soitttaa toiselle suomalaiselle au pairille et mikä on illan tarkotus mut hän ei vastannu mulle. Ihmettelin suuresti et mikä tässä nyt mättää. Starbuckissa hän sitte oli istumassa ja oli onnistunu hukkaamaan päivällä puhelimesa, et kyllähän siihen saa sitte yrittää soittaa. Hän oli sitte ajatellu tulla sinne ku siellä nyt ihan varmasti näkee jonkun. Hyvä tuuri ku meidät näki siellä. Sieltä jatkettiin matkaa yhdessä baariin. Lauantaisin joudutaan käymään Nectossa ku tää uus paikka jossa oltiin halloweenina on vaan perjantaisin alle 21 baari, lauantaisin ei. Tällä kertaa Nectossa oli eri portsari ja aattelin heti testata et tunteeko se suomalaisen syntymäajan. Tähän asti siellä on aina ollu se sama portsari joka tietää ihan liikaa. Annoin sille mun suomalaisen ajokortin enkä puhunu mitää et mulla on olemassa paikallinenki kortti. Sit se anto mulle täysi-ikäsen rannekkeen eli eipä tienny mitää. :) No, eipä siitä mitää hyötyä ollu ku olin autolla liikkeellä, mut piti sitä nyt saada testata. Sit tää italialainen rupes siinä ovella höpöttää et ethän sää nyt vielä voi olla täysi-ikänen ja sullahan oli synttärit vasta joulukuussa. Sanoin sille et vähän hiljempaa kiitos, kerron sulle kohta. Sit kerroin sille ku oli parempi paikka ja sitte se ymmärsi et mistä oli kyse. Siellä oli kyllä ihan kivat menot ja italialaisen kanssa bailattiin melkeen koko ilta. Siellä oli yks mies, jonka huomasin varmaan jo 12 aikaan et se seuras mua koko ajan. Se katteli ku mää tanssin ja sitte se tuli muutaman kerran ihan viereenki ku oltiin jossai muualla ku tanssilattialla mut ei ikinä uskaltanu sanoo mitää. Huomasin et se oli ihan selvästi kiinnostunu mut ei uskaltanu ikinä sanoo mitää. Mua rupes käymään sääliksi ku toinen on niin ujo, ettei uskaltanu tulla mitää sanoo. Mut tietysti ihan hyvä ettei tullu ku sitte se ois voinu olla kova paikka ku oisin sanonu et ei kiitos. Viime yönä oli varmaan joku ihme meno jossai sitte 2 aikaan, josta meillä ei ollu mitää tietoo, ku porukka oikeesti hävis nectosta. Loppuillasta tanssilattia oli melkeen tyhjä mikä oli hyvin kummallista. Yleensä se on koko ajan ihan täynnä. Oli siellä 12-1 välillä ihan yhtä paljon porukkaa ku aina ennenki mut sitte vaan kaikki hävis johonki. No, mahtupaha tanssimaan.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja vein sitte perheen keskimmäisen katsomaan mun kanssa uuden Madagascarin. En ollut hänen kanssaan tehnyt vielä mitään kahdestaan ja sillon aikasemmin vien vahemman pojan kattomaan badmannia. Poika oli ihan innoissaan ku kuuli, että pääse mun kanssa ihan kahdestaan. Ei oikeesti meinannu pysyä housuissaan ku rupes niin innostuneeksi ku kävin kysyy mukaan. Tosi mukava tietysti että hän oli innoissaan, niin oli tosi kiva viedä hänet leffaan. Hyvä leffa oli ja poika tykkäsi kovasti. Kamala ku meinasin saada sydärin äsken. Tyttö hiippaili mun huoneen ovelle joka siis on auki ja säikytti mut. Ihan hullu! Se vaan sano, et se halus säikyttää mut. Sulonen. No, oli sillä asiaaki eli syömään tuli käsky.

Ens viikolla sitte oon tosiaan lähdössä sinne Chicagoon perjantaina. Sunnuntaina tullaan myöhään illalla takasi. Yritän päivittää viikon tapahtumia ennen sinne lähtöä, niin saan sitte Chicagon omanaan tänne.