NBA peli ja sakon hoitoa

Viime viikolle olin unohtanu kirjottaa, että kävin ajokorttipaikassa hakemassa mun täysi-ikäisten ajokortin maanantaina. Tai siis ne otti uuden kuvan siihen ja piti maksaa 9 taalaa ja sitte sain sen lauantaina postissa. Eli nyt mulla on täysi-ikäisten ajokortti ja ku menin sillä ekan kerran baariin tämän viikon lauantaina, niin ei se etes kattonu sitä läheltä. Katto vaan että se on oikein päin ja that s it. Ei sen etes tarvinnu ottaa käteen sitä ja kattoo. Hyvin helppo juttu.

Tää viikko siis alko aika leppoisasti ku en tehny töitä maanantaina ollenkaa. Lapsilla oli vapaapäivä jonkun pyhäpäivän takia ja hostäiti oli kans vapaalla. Aamusta mää menin mun spinningin tunnille ja sieltä jatkoin suoraa ostariin vaihtaa mun kenkiä, joka olikin pieni projekti. Ostin nämä kengät nimittäin tapaninpäivänä alennusmyynneistä ja menin niitten kanssa sitte Las Vegasiin. Siellä kuitenki jouduin toteamaan, että en voi pitää niitä ku toisessa kengässä oli just pikkuvarpaan kohdalla kamala rytty siinä kankaassa, joka hiersi koko ajan varpaaseen. Ja se oli ihan liimausvirhe, et se kangas oli liimautunu huonosti, joten sitä ei paljoa fiksailtu. Kuittia mulla nyt ei tietenkää enää ollu tallessa ja ne makso 15 taalaa, joten ajattelin antaa niitten olla. Viime sunnuntaina menin kuitenki ekaa kertaa sen jälkeen tonne meidän ostarille ku tapasin siellä mun puolalaisen kaverin, joten ajattelin sitte vaan käydä kysymässä et voinko vaihtaa niitä kenkiä. Selitin mun tilanteen ja sanoin, että mulla ei oo kuittia enää. Nainen sano, että ei se mitää. Tuo ne vaan tänne, niin voit vaihtaa ne. Maanantaina sitte suuntasin tänne kenkäkauppaan uudestaan ja vaihdoin ne. Katoin vaan, että ne on samaa kokoa ja tällä kertaa ei ole ryppyjä. En sovittanu jalkaan ku tiesin jo, että se koko passaa. Tulin kotiin ja laitoin ne jalkaan ja heti huomasin et eihän nää pysy mun jalassa, että miten nää voi olla näin isot. Katoin kokoa uudestaan ja siellä luki, että 6 W. Mun koko siis on 6, mutta ilman tuplaweetä. Eli olin ostanu leveän jalan kengät ja eihän ne mulla nyt pysy jalassa. No, ei muuta ku illalla lähdin takasin ostarille ku halusin saada asian pois päiväjärjestyksestä. Sinne päästyäni, niillä ei enää ollu just niitä kenkiä mun kokoa ja halusin just ne. No, sitte myyjä katto koneelta, että missä ois lähin paikka, jossa ois yhdet mun kokoset. Kerranki kävi hyvä tuuri ja lähimmäisessä mahdollisessa liikkeessä oli ne. Se oli jonkun 10 minuuttia ostarilta ja jonkun 10 minuuttia meiltä kotoa eli ei kaukana. Enkä etes tienny että sielläki on tämä sama kenkäliike ja se on jopa lähempänä ku toi ostarin kenkäliike, joten taidan rueta jatkossa käyttämään sitä. Mää oon nimittäin ostanu kaikki mun kengät sieltä ku en vaan löydä mistään muualta. Meen aina sinne ku tarvin kenkiä. Nyt mulla siis on ne samat kengät, oikeeta kokoa ja ilman ryppyjä mutta vastustivat kyllä niin paljon, että saa nähä et oliko ne kengät sitte mulle tarkotettu ollenkaa. Sen aika näyttää. Tän kenkä härdellin lisäksi kävin ostarilla moikkaa toista suomalaista, joka on siellä töissä yhdessä liikkeessä. Se tän perheen edellinen au pairi. Hän pääsi sitte just tauolle ja ehdittiin vähäksi aikaa istahtaa syömään. Sieltä tulin kotiin ja tein läksyjä tiistaiksi. Illalla mun kenkä metsästyksen jälkeen menin käymään mummilla ja ukilla ku mulla nyt on taas ollu tää selkä niin kipee. Sunnuntaina oli niin kipee, et tuntu etten saa henkee. Mummilla ja ukilla sitte on sellanen joku selkäkippi, jossa roikotetaan sua pää alaspäin (kirjaimellisesti!) ja sitte sen pitäs poistaa painetta selästä. Mua ei oo oikeesti ikinä ennen roikotettu 180 astetta pää alaspäin. Ihan kamala kokemus päässä ku veri meni päähän. Selän vaikutuksista nyt en tiedä ku oon ollu vaan tän yhden kerran. Pitäs käydä useammin niin vois jotai sanoo. Ja siihen veren menemiseen päähän kyllä tottuu, et ehkä seki sitte siitä helpottas.

Tiistaina mulle selvis koulussa vähän lisää tietoa meidän kurssista. Viime kurssillahan mulla oli kans kolmesta eri aiheesta kokeita ja melkeen yks jokaisesta joka viikko eli kolme koetta viikossa. Sama juttu tässäkin kurssissa, et se ei oo sinänsä uutta. Mutta viime kurssilla me tehtiin kaikki aina tunnin alussa, että riitti vaan, että olit paikalla tunnilla, niin sait kokeet tehtyä. Ei sen kummempaa muistamista vaatinu. Mutta nyt me tehdään kaikki kolme eri tavalla. Yks tehdään joka torstai aamu ens viikon torstaista alkaen tunnilla, toinen pitää tehdä jonkun tietyn ajan sisällä (vajaa viikko) netissä sun omalla koneella ja kolmas pitää mennä tekemään meidän koulun testing centeriin jonkun tietyn ajan sisällä (noin puoli viikkoa) sun omalla ajalla. Siinäpä sitä sitte ollaanki, että muistaa, että mikä koe piti tehä millonki ja mihin ja oonko jo tehny ton vai en. Ja tosi paljonhan tää kurssi nyt muutenki työllistää. Tunnilla on tosi tappava tahti, joten kotona joutuu käymään läpi asioita uudestaan, jotta pääsee kärryille. Ja sitte vielä ku me ei etes mennä tuota kirjaa järjestyksessä läpi. Välillä ollaan sivulla 20 ja sitte sivulla 150 ja sitte taas 22. Jotenki tuntuu kauheen sekavalta koko systeemi, etten saa sellasta selvää mielikuvaa mun päähän et miten ne asiat nyt menee ja liittyy toisiinsa. Tähän keksin sitte sellaisen ratkaisun, että kirjotan joka tunnin jälkeen sillä tunnilla käydyt asiat vihkoon just niin ku mää ne tajuan. Käyn niitä läpi kirjasta ja yritän suomestaa ne enste omaan päähän, et tajuan ne ja sitte vielä laittaa vihkoon ylös. Näin saan mun vihon ainaki menemään järjestyksessä ja voin jopa säilyttääkii jonkunlaisen mielikuvan siitä, että miten ne asiat menee. Kyllähän toi hirveesti työllistää mua lisää, mutta ei auta. En tykkää siitä tunteesta, että mulla ei oo hyvää mielikuvaa päässäni asioista. Tän vihon tekemiseen, sitte ensimmäisen neljän kerran jälkeen, meniki koko perjantai. Eli oikeestaan koko perjantain, mitä mulla oli vapaa-aikaa, tein tota vihkoa ja pänttäsin kielioppia, että sinänsä ihan hyvä perjantai. Jatkossa siihen nyt ei mee enää yhtä paljon aikaa ku teen sen vaan reippaasti joka tunnin jälkeen.

Tiistai iltana mulla sitte oli mun kakkukurssi. Tämän kertanen kurssi ei vaatinu hirveesti valmisteluja ku harjoteltiin tekemään erilaisia kukkia gum pastesta. Eli ei kakkua tällä kertaa. Ens viikolla on sitte vika kerta tätä kurssia ja sitte on mun osalta kakkukurssit käyty, paitsi se nyt yks kerta nyt odottaa vuoroaan ku missasin se madonnan keikan takia. Ens viikolla tehdään siis lopputyökakku ja sitä varten on pitäny valmistaa kotona kukkia, et niitten parissa sujui sitten viikonloppuna aikaa. Kävin lauantaina täällä mun kakkukurssipaikassa ku siellä oli joku brownie demo, että siellä piti saada vinkkejä brownien valmistukseen. Se oli kyllä tosi outo eikä oikein toiminu niin ku oletin, että siitä ei tarvitse kertoa sen enempää, mutta sitte tää joka piti tätä demoa, niin sano vetäväsä helmikuussa kakkoskurssin näistä kakkukursseista. Ja just sieltähän mää missasin sen yhden kerran. Selitin hänelle sitte asiani ja sanoin, että mun opettaja sano, että voin vaan sitte tulla käymään tän yhden kerran jonka missasin ku oon kuitenki maksanu kaikista neljästä kerrasta. Hänelle se ei käyny ollenkaa. Oli kyllä hyvin törkee ja hankala ihminen. En oo todellakaa menossa käymään sitä mun puuttuvaa kertaa hänen tunnille. Jos sitä ei enää mun opettaja pidä ennen ku lähden täältä, niin olkoot sitte. Opettelen mielummin vaikka ite kuhan ei tarvihe ton tunnille mennä. En oikeesti ymmärtäny että mikä siinä nyt oli noi vaikeeta ku ei tuntunu sille käyvän mitenkää päin se, että kävisin vaan sen yhden kerran. Mun mukana ollut saksalainenki kaveri ihmetteli, että mistä nyt oikein kiikasti.

Keskiviikkona menin aamulla selvittää jonnekin oikeustalon tyyliseen paikkaan mun sakkoa. Halusin käydä sanomassa, että miten se oikeesti meni se tilanne ja miks en nähny sitä hemmetin kylttiä. Ja vaarana ei kuitenkaa ollu, että ne nostaa sitä mun sakkoa, ettei sinänsä kovin suuri menetys jos ei mitää tapahdukaa. Ne ois voinu joko unohtaa koko sakon, pisteet tai molemmat tai sitte osan pisteistä tai sakosta. Täällä kertyy ajokorttiin pisteitä ku saa sakkoja ja sitte ne nostaa jossai määrin sun vakuutusmaksuja, mutta mua se nyt ei kosketa ku mun nimissä ei oo täällä yhtää autoa. Mun tapauksessa ne ei voinu unohtaa mun pisteitä mutta pienensivät sakkoa 30 taalaa eli lopputulos oli se, että maksoin 100 taalaa siitä. Mutta oli kyllä elämäni kamalin kokemus ikinä, että toi 30 taalaa ei todellakaa tunnu missää. Näin jälkeenpäin ajatellen oisin mielummin maksanu sen 130 taalaa ja jättäny ton kokemuksen kokematta. Mutta teitä varmaanki kiinnostaa et millanen tää mun kokemus oli, niin rupeen nyt sitä sitte purkaa. Eli siis menin sinne heti aamusta reippaana ku tää muutenki oli auki vaan aamusta pari tuntia. Heti ovella oli kyltti, että ei saa viedä kännykää eikä kameraa sisälle vaan ne piti jättää johonki lokeroon säilytykseen. Ja sitte mentiin turvatarkastuksen läpi, niin ku lentokentillä. Sit löysin tieni oikeeseen huoneeseen ja kerroin, että miksi oon täällä. Sieltä sitte käskettiin mennä viereiseen huoneeseen kertomaan mun asia eli siis se, että mitä halusin sanoa lauantaista. Menin sinne ja sain kamalan järkytyksen. Se oikeesti oli niin ku oikeussali! Voi jestas! En mää nyt ihan oikeuteen asti tän jutun kanssa halunnu. Elämäni eka kerta ku oon ikinä ollu oikeussalissa asianomaisena ja seki piti vielä hoitaa enkuksi. Loistavaa. Siellä oli yks mies ku menin sisään ja ootin sit vuoroani. Sit tuli mun vuoro ja tää tuomari joka istu korkeella musta viitta päällään kutsu mut sinne eteen. Sit mun piti seisoa sellasessa "puhujanpöntössä" suoraa tän naistuomarin vastapäätä ja kertoa että mitä mulla oli sanottavaa. Ku sain asia sanottua tää tuomari sano, että ei voi tehdä mitää mun pisteille mutta alentaa mun sakkoa 30 taalaa ja kysy, että onko se ok. Sanoin vaan, että joo se on. Siinä vaiheessa millää muulla ei ollu väliä ku sillä, että halusin vaan pois sieltä paikasta mahdollisimman äkkiä. Lähdin pois salista, maksoin sakkoni ja häivyin koko paikasta vannoen, että en mee enää ikinä sinne. Sen jälkeen hain autoni ja vaan ajelin ympäri Ann Arboria sen tarkempaa tietoa että mihin oon menossa. Piti vaan saada nollattua itteni koko kamalan jutun jälkeen. Oli niin ahistava olotila. Pienen ajelun jälkeen menin sitte mun yoga tunnille jossa nyt kaikki sitte viimestään unohtu. Tän viikon yoga tuliki hyvään saumaan ku sain sitte siellä rentouduttua ton kamalan kokemuksen jälkeen.

Keskiviikkona käytiin tytön kanssa ostarissa ku hän kysy jo tiistaina että millon mennään sinne leikkipaikkaan. Lupasin sitte keskiviikkona viedä, joten siellä siis oltiin joku tunteroinen ja tyttö oli onnellinen. Hän ei ookaa pitkään aikaan ollu oikeesti niin älyttömän hyvällä tuulella. Vaikka tosi hyvällä tuulella hän oli koko viikon, että ei sinänsä. Illalla mulla oli sitte mun spinningi ja taas kyllä mentiin eikä meinattiin. Ja oli tosi kivaa. :) Tykkään siitä just sen takia. Tunnilla aina aattelee, et oon mää ihan ääliö ku tuon itseni vapaehtoisesti joka viikko tänne tapettavaksi, mutta sitte tunnin jälkeen on ihan mahtava fiilis tosi pitkään.

Torstaina oltiin tytön kanssa vaan kotosalla päivä. Illalla mulla oli mun tennis ja oli taas kivaa niin ku aina ennenki. Tykkään siitä meidän opettajasta ja se on niin huippu ku se oikeesti ihan vaan mun nimen takia yrittää opetella ärrää. :D Ei se nyt ihan hirveeltä enää kuulosta, et eiköhän se sieltä tuu.

Perjantaina siis oli tää mun kielioppipäivä. Tytön kanssa käytiin vähän asioilla iltapäivällä ja tultiin kotiin. Illalla mulla sitte alko mun uus jääkiekkokausi täällä. Edellinen siis päätty viime viikolla ja nyt saatiin jo uusi kausi alkamaan ja uudet joukkueet. Oranseissa siis olen jälleen ja kolme samaa joukkuetoveria, loput uusia. Tosi kivoja oli nää kaikki uudet, et musta ainaki tuntuu ekan kerran jälkeen, et meillä on mukavampi joukkue ku viime kerralla, vaikka ei siinäkää kyllä mitää valittamista ollu. Tosi kiva oli pelata perjantaina meidän eka peli yhdessä. Pelattiin vihreitä vastaan ja hävittiin 1-0. Sinänsä jäi vähän harmittaa ku me oikeesti pyöritettiin ihan koko ajan ja mullaki varmaan tuhat maalipaikkaa mutta ku se ei mene, niin se ei mene. Ja sitte vihreet sai ihan lahjamaalin ku maalivahti laitto sen ite sisään. No, eipä siinä mitää. Hyvä peli se meiltä kuitenki oli. Ens kerralla sitte ehkä vähän paremmalla prosentilla saadaan niitä maaleja. :)

Lauantaina kävin siis mun saksalaisen kaverin kanssa siellä brownie demossa kääntymässä ja sen jälkeen vaan hengattiin ja odotettiin kello kolmea, jolloin oli puhe tavata puolalainen au pairi ja lähtä yhdessä naapurikaupunkiin ku siellä oli tän viikonlopun ajan menossa jääveistosnäyttely. Hengeillessa käytiin Dollar Tree nimiessä kaupassa. Se on sellanen paikka jossa on kaikki taalan. Ihan hirveesti siellä oli kaikkee sellasta, jota ei suomesta sais taalalla. Löysin sieltä myös kaikkee kivaa usa kamaa. Ku oon lähinnä ettiny usa kamaa enkä varsinaisesti tietyn osavaltion kamaa. Kyllä mää nyt Michiganinki kamaa haluan suomeen viedä, mutta myös usa kamaa. Siellä sitte oli mukeja ja kippoja usan lipuilla varustettuna ja taalan kappale, että ei nyt varmaan hirveesti käyttöä kestä, mutta viimestään sitte ku joku tulee tänne suomesta käymään, niin meen ostaa niitä suomeen ja voin sitte viedä niitä muistoksi omaan suomen kotiini. Oli ne kuitenki hienoja jos vaikka kirjahyllyyn laittaa. Siellä jääveistosnäyttelyssä oli väkee oikeesti ihan älyttömästi. Yksiki mies kysy ku pyydettiin sitä ottaa kuvaa meistä, että mistä ollaan kotosi ja ollaanko tultu ihan tätä jäänäyttelyä varten amerikkaan. Joo, niin varmaan ollaanki tultu. Sinne kuulemma tulee ympäri maailmaa ihmisiä sitä kattomaan. Just. Ei se mun mielestä nyt niin ihmeellinen ollu. Siis olihan siellä ihan älyttömästi hienoja veistoksia, en mää sitä sano, mutta kyllä sen nyt mun mielestä pitäs olla paljon enemmän, jotta lähtisin sitä kattomaan suomesta asti. Joku tunti kierreltiin ja räpsittiin kuvia ihmistungoksessa ja lähdettiin pois. Tosin pois lähteminen oli vähän ongelma. Mentiin saksalaisen kanssa mun autolle ja sitte yritettiin soittaa puolalaisella ja sen hosttytöllle, että missä te ootte ku tiet erkani jossai välissä siellä tungoksessa, mutta mun autolle päästyämme huomasimme, että hänellä olikin puhelin tippunu mun autoon. Great! Mää hain autoni ku sain pitää sitä siinä vaan viiteen asti ja rupesin kiertämään ympäri kylää samalla ku tää saksalainen metsästi heitä väen tungoksessa. Todella nopeesti ne kyllä löytyivät, että sinänsä ihan hyvä tuuri. Sieltä tulin kotiin ja illalla lähdin toisen saksalaisen kanssa baariin. Sieltä tulin kotiin nukkumaan eikä nyt ollu mitenkää erikoinen ilta eli ei tapahtunu mitää erikoista. Paitsi illan aikana sain tältä mun saksalaiselta kaverilta 40 taalaa siitä mun sakosta ku sain sen sillon ku vein häntä kotiin eli mun maksettavaksi jäi vaan 60 taalaa, et ei paha.

Sunnuntaina tein kukkia mun kakkukurssille. Oli kivaa. Tein kahta erilaista, jotka tuutte näkemään sitte mun leivontablogissa ens viikon aikana. Iltapäivällä lähdin saksalaisen kanssa Pistonsin NBA korispeliin. Hän tuli meille ja lähdettiin sitte meiltä mun autolla. Oltiin ihan ajoissa paikalla mikä oli hyvä niin saatiin helposti parkkipaikka ja löydettiin istumapaikat ilman väen tungosta. Itse pelistä voi nyt ainaki sanoo sen verran, että Pistons hävis ja en välttämättä halua mennä toista kertaa. Voin kyllä sanoa kaikille, että ehdottomasti pitää nähdä yks NBA peli, ei se niin tylsää ollu. Mulle parhaat hetket oli ne väliajat ja muut tauot ku sit siellä oli kaikkia tanssiesityksiä, voimisteluesityksiä ja sitte oli vähän huumoriaki mukana ku siellä oli tanssiryhmä todella lihavista miehistä, jotka loppuen lopuksi heittivät paidat pois. Voi jestas. Siinä vaiheessa meinas kyllä ollu huumori kaukana ku se oli todella ällöttävää. Itse pelistä parhaat hetket oli lopussa kaks vikaa minuuttia joita pelattiin varmaan 10 minuuttia ku yritettiin taktikoida ja pelata aikaa. Kotiin selvisin vasta 11 aikaan. Tää itse peli kesti jonkun 2,5 tuntia ettei sinänsä kovin paha, mutta takasi tullessa oli motarilla sattunu pieni kolari ja seistiin siellä puoli tuntia. Ihan tukossa oli motari ku normaalisti siinä on käytössä neljä kaistaa yhteen suuntaan, mutta tässä tapauksessa käytössä ei ollu oikeestaan yhtää kaistaa, vaan autot joutu menemään hyvin kapeesta yhdestä välistä. Ku me tultiin paikalle, niin itse kolarista ei ollu jäljellä ku yks auto ja paljon lasinsiruja ja muuta sotkua, joita ne siellä siivosi pois. Siellä on jonkun täytyny nukahtaa rattiin tai jotai ku tie oli ihan kuiva ja sula eikä lunta mailla halmeilla ja näkyvyys oli tosi hyvä ku ei satanu mitää.

Hyviä ja huonoja juttuja

Tää viikko on kyllä ollu tapahtumien puolesta hyvin erikoinen. On ollu paljon uusia ja kivoja juttuja ja sitte yks todella iso asia ja ehkä coolein asia ever tapahtui lauantaina. Sit lauantaina tapahtu mun ehkä huonoin asia täällä, joten siis hyvin tapahtuma rikas viikko takana. Alotetaan kuitenki ihan alusta vähän purkamaan tätä viikkoa.

Maanantaina kävin aamulla spinningissä, johon nyt sitte on yhdistetty myös yläkropan treeniä. Se on tosi hyvä ja tehokas. Kivasti tulee koko kroppa treenattua. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa asioilla ja tultiin sitte kotiin leipomaan kakkupohjan mun tiistain kakkukurssille valmiiksi. Hän oli hyvin onnellinen ku pääsi pitkästä aikaa mittailemaan aineita ja sekoittelmaan niitä. Ei oltukaa leivottu mitää vielä joulun jälkeen ku vastahan he nyt tulivat suomesta. Kovasti hän halus leipoa lisää, joten kysyin sitte, että mitä hän haluais leipoa, et jos keskiviikkona sitte leivotaan ku meillä on aikaa. Vastaus tuli heti, että muffinseja, joten keskiviikkona meillä sitte oli muffinsipäivä. Valitsin sillee helpon ohjeen, että aineet on helppo myös hänen mitata ja niitä on helppo sekoittaa keskenään. Ennen leipomista vaan saatiin vähän itkua aikaan, ku hän on liian pieni rikkomaan kananmunia ja se oli hänen mielestään todella surullista. Kyllä hän ymmärsi, että on liian pieni eikä sen takia voi sitä tehdä, et hän ei väittäny mulle vastaan et haluaa kuitenki rikkoa niitä. Hyvin saatiin kuitenki muffinseja aikaan. Palataampas takasin maanantaihin. Illalla kävin shoppailemassa meikkejä ja hiusjuttuja. Nyt mun ei sitte tarvikaa ostaa täällä meikkejä enää ollenkaa. Meikkaan niin harvoin, että ihan hyvin pärjään noilla vaikka kuinka pitkään. Eli eipähän ainakaa niihin tarvitse enää rahoja tuhlata.

Tiistaina alko meidän koulu kolmen viikon loman jälkeen. Olihan tuo jo aikaki. Hyvä mun enkunki kannalta että koulu taas alko. Kyllähän mää nyt kavereita nään ja kaikkee mut ei tota koulua voi mikää korvata. On se kuitenki niin hyvä mun kielitaidon kannalta. Mulla siis on sama aika, sama paikka ja sama opettaja ja oikeestaan sama aiheki ku kieliopilla jatketaan. Tässä vaan nyt on vaikeemmat asiat ja kirja on 100 sivua paksumpi, joten etenemistahti on todella raju. Mutta toisaalta olen innoissani tästä kurssista ku mulla nyt ainaki on oikeesti haastetta tän kurssin kanssa. Tykkään haasteista ja ei täällä nyt käytännössä muita haasteita ole. Töitä tää kurssi tulee teettämään paljon enemmän ku edellinen ja kotiläksyjä kyllä tulee. Tän takia mää oon hyvin onnellinen, että mulla on nyt tammikuussa menossa mun vika kakkukurssi. Sit oon käyny kaikki paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin siellä Madonnan keikalla, mutta se nyt on vaan yks kerta eli ei paljoa sotke asioita. Tää kakkukurssiki kuitenki teettää kotona töitä ku aina sinne täytyy jotai valmistella. Tälle kerralle meidän piti tehdä kakku valmiiksi, joka tytön kanssa valmisteltiin päivällä. Ja tää kakkukurssi on aina just tiistai iltana ja mulla on koulua tiistaina ja heti sitte torstaina, joten siinä välissä on aika lyhyt aika tehdä läksyjä ja varsinki nyt ku niitä tulee paljon enemmän ku viimeksi ja tää kakkukurssi vie aina koko tiistai illan aikaa. Mulla nyt on tää enää kahtena tiistaina ja sitte se on ohi, joten saan sitte enemmän aikaa koululle. Enkä tuu nyt enää ottamaan mitää harrastusta tiistai illalle, niin saan aikaa koululle. Nyt sille on oikeesti pakko olla aikaa. Mutta vähän tosta koulusta vielä. Menin sinne 10 minuuttia myöhässä ku täällä oli ihan hirvee keli aamulla eli ihan vaan kelin takia olin myöhässä ja sille nyt ei voi mitää. Menin luokkaan, niin piti kyllä vähän aikaa miettiä että oonko oikeessa paikassa ku luokka oli ihan täys. Piti hakee käytävältä lisää tuoleja, että päästiin kaikki istuu. Olin hyvin ihmeissäni ku edellisellä kurssilla oli vielä tyhjiäki paikkoja, vaikka kaikki oli paikalla. Opettaja kyllä tosi sano, että hän ei tuu jakamaan kaikki papereita nyt ku se ei tiedä, että ketkä meinaa oikeesti opiskella ja ketkä ei, joten saatiin sitte loput paperit torstaina ku torstaina (opettajan tiedon mukaan) tuli paikalle neki, jotka oikeesti meinaa opiskella, joten torstaina pääsi jo ihan hyvin istuu, vaikka paljon siellä vieläki oli väkee.

Keskiviikkona varmistu sitte meidän Floridan reissu. Hostäiti varas meille lennot ja talon sieltä viikoksi huhtikuussa ku lapsilla on breikki koulusta. Mulla ei oo breikkiä, et joudun sit olee viikon pois just paria viikkoa ennen loppukoetta (ei hyvä juttu), mutta en halua missata tätä Floridan reissua kuitenkaa. Ihan tyhmähän mää nyt oon jos en mee sinne. Ja varmasti tulee olemaan mukava reissu, joka pitää ehdottomasti kokea. Lapsilla on toinen breikki helmikuun lopussa, mutta onneksi myös mun kuolusta on sillon loma viikko, joten sen kanssa ei tarvihe diiliä mitää. Aamupäivällä kävin siellä mun yogassa ja sen jälkeen ajoin suoraa sieltä hakee tytön koulusta. Tultiin kotiin ja leivottiin. Illalla mulla oli mun spinningi ja meillä siis on se uus yli-innokas ohjaaja. Se oikeesti vetää ihan sika kovaa. Tällä kertaa mulla oli mun kovin treeni ikinä ja hyvä ku pystyin etes kävelee seuraavana aamuna ku se veti reidet niin maitohapoille. Yleensä siellä tunnilla me pidetään taukojaki, jollon me löysätään vastus ja poljetaan hyvin kevyesti vähän aikaa, jotta ehdit juoda ja pyyhkii hikeä pois. Tällä kertaa ei tehty mitää turhia taukoja. Koko tunti polettii ihan älyttömän kovaa ja aina vaan lisättiin ja lisättiin vauhtia. Sit vaan piti juoda ja pyyhkiä hikeä ku tuntu että siihen oli aikaa. Ikinä ennen en oo oikeesti polkenu kokonaista tuntia ilman löysäämistaukoja. Mutta oli kyllä hyvä treeni, ettei sen puoleen.

Torstaina meillä siis oli koululla vähemmän oppilaita ku tiistaina. Tuntien jälkeen menin käymään tervetuliaispäivässä. Siellä oli oppilaitten tervetuliaispäivä niin ku meillä oli syksylläki. Syksyllä en jostai syystä menny sinne. Kävelin vaan ohi ja totesin ettei siellä oo mitää järkevää eikä siellä kyllä ollukaa et ei sen puoleen. Kyllä siitä nyt sitte on hyötyä jos sää opiskelet ihan päätoimisesti. Siellä oli kaikkia tarjouksia pankkilainoista ja esitteitä vaihto-oppilaaksi lähtemisestä ja muusta eli ei mitää hyötyä mulle. Tytön kanssa oltiin iltapäivällä kotosalla. Illalla menin tennikseen ja oli kyllä kivaa. Tenniksen jälkeen meillä oli au pair meetingi. Mentiin yhden brasillialaisen au pairin kotiin. Mää en kyllä ollu siellä ku jonkun puoli tuntia, olin liian väsyny. Siellä porukka katto leffaa ku menin sinne vähän muita myöhemmin. Lähinnä nyt vaan kävin näyttäytymässä meidän aluevalvojalle että kaikki on hyvin ja oon hengissä. Siellä meetingissä sitte tapasin yhden thaimaalaisen au pairin, joka käy mun kanssa samassa yogassa. Molemmat ollaan mietitty et onkohan toi au pairi ku näyttää niin tutulta ja nyt selvis et on se. Tosi mukava tää thaimaalainen. Hän on ollut täällä vuoden ja osaa kyllä englantia huonommin ku mää, mutta niillä nyt lähtötasoki on paljon huonompi ku muilla. Ja hän on thaimaalaisessa perheessä ja tekee tosi paljon töitä, joten hänellä ei ole aikaa nähdä kavereita hirveesti vapaa-aikana eli puhuu aika vähän englantia. Thaimaalaiset on kyllä aina tosi mukavia ku ne on niin kilttejä ja hyvä sydämisiä kaikille. Ne ei varmana juorua susta mitää pahaa ympäri kyliä niin ku kaikki muun maalaiset tekee. Niitten kans on sillee tosi helppo olla. Ei tarvi pelätä et mitä tuoki nyt musta ajattelee ku ne aina mielellään ottaa vastaan kaikki. Oli puhe, et voitas jossai välissä yrittää nähdä myös tän yogan ulkopuolella ku molemmat nyt asutaan Ann Arborissa. Riippuen tietysti, että miten saadaan aika järjestymään.

Perjantai sitte oliki mielenkiintoinen päivä. Olin suunnitellu, että meen aamulla salille ja vähän käymään asioilla. Kaikki peruuntu ku hostäiti ilmotti että lasten koulu on peruttu ku meillä on liian kylmä. Just. Ulkona oli ollu yöllä jotai vajaa 30 astetta. Aamulla nyt ei enää ollu ku 20 mutta täällä ei oo kuulemma tyyliin ikinä ennen ollu näin kylmä. Tai ainaki tää oli eka kerta ku sen takia on koulut peruttu, joten mulla oli sitte kolme lasta koko päivän. Tyttö ois voinu mennä ku sen koulu ei kule samaan tahtiin ihan oikean peruskoulun kanssa, mutta hän ei halunnut. Oltiin sitte koko päivä kotosalla ja päivällä laitoin kaikki vähäksi aikaa pihalle riehumaan ku rupes olemaan vähän liikaa ylimäärästä energiaa ja riehuivat sisällä aivan liikaa. Ulkona vähän onneksi rauhottuvat. Poikien taekwondoki oli peruttu kovan pakkasen vuoksi, joten ei tarvinnu etes sinne lähteä. Mun jääkiekko kuitenki oli illalla ja tää oli viimenen peli tälle kaudelle. Hävittiin mustia vastaan 2-1. Ne sai molemmat maalit todella nopeasti ja vähän niin kuin vanhingossa ja ei sitte enää pystytty paikkaa sitä toista. Seuraava kausi alkaa heti ens perjantaina. Saadaan vaan uudet teamit. Ne oli tullu jo nettiin ja mää pelaan jälleen oransseissa, että sinänsä ihan turhaa luovutin mun oranssin paidan perjantaina pois ku tuun saamaan sen takasi ens viikolla. :) Muut mun joukkueessa ei sanonu mitää, et saa nähä ketä saan joukkuetoveriksi.

Lauantai... Mitähän siitä nyt sanos lyhyesti... No, ainaki sen, että oli hyvin tapahtumarikas päivä ja senki voi sanoo et samana päivänä tapahtu ihan sika hieno ja cooli asia ja sitte kaikista huonoin koko täällä oloni aikana. Alotetaan hyvästä asiasta ensin ku mennään nyt aika järjestyksessä ku valitettavasti se tapahtu ensin, niin sitte toi huono asia jäi vähän varjostamaan koko hyvää tapahtumaa. No, mutta hyvä juttu se on kuitenki. Heräsin aamulla aikasi ku lähin yhden saksalaisen au pairin mukaan Detroittiin maailman kuuluisimpaan autonäyttely tapahtumaan. North American International Auto Show 2009! Tää saksalainen oli se, joka oli tullu tänne samaan aikaan ku mää, mutta on eri järjestön kautta. Hän tuli hakemaan mua 9 aikaan. Näyttelyyn saavuttiin joskus 10 maissa. Sinänsä ei kuulostanu kovin lupaavalta ku en hirveesti nyt autoista välitä enkä jaksa niitä kovin kauaa katella, mutta aattelin et voin ihan hyvin lähtä hänen mukaan ku hän lupas mut hakee eli mun ei tarvinnu ajaa ja liput oli vaan 12 taalaa. Olihan siellä ihan sika hienoja autoja ja paljon niitä olikin. Kaikkia uusia ja hienoja malleja vaikka muille jakaa. Ei me nyt kovin kauaa jaksettu yhtä autoa katsoa. Otettiin pari kuvaa ja jatkettiin matkaa. Eikä jäätyy kuuntelee mitää esitelmiä niistä autoista. No, siellä oli sitte Mustangi osasto ja ku saavuttiin sinne, niin kateltiin vähän ympäriinsä et mitä on meneillään. Huomasin et tää mun kaveri puhu jonkun miehen kanssa, jolla oli Mustangin paita päällä eli aattelin sen olevan vaan jotai mainosta ja ku kuulin mun kaverin vielä sanovan, että ei kiitos. Aattelin sitte, että ei mun tarvihe kuunnella niitä. Sit tää mun kaveri kysy, että mitä sää oot mieltä. Mun piti sitte kysyä et oon mieltä mistä ku en kuunnellu yhtää. Tää mies pyys meitä tietokoneella rakentamaan meidän lempi Mustangin ja sit se printataan. Voitiin valita kaikki lisäosat siihen, vanteet, vauhtiviivat ja ihan kaikki perusjutut. Sit se printattiin ja aateltiin että se nyt oli tässä. So what. Tehtiin molemmat omat. Sit tää mies sano, että ne tulee hetken kuluttua rakentamaan tän meidän suunnitteleman auton sinne kaikkien nähtäville. Siellä siis oli tää itse auto valmiina näytillä, mut ne vaan sitte laitto siihen kaikki lisäosat mitä me oltiin haluttu ja sit siellä oli tv kamerat ja juontaja joka selitti että mitä tälle autolle tapahtuu, et en tiedä näkyykö tää telkkarissa joskus. Yritin tänään ettii netistä tietoa, mutta en löytäny. No,ei siinä mitää mut arvatkaa et mistä nää tyypit oli kotosi!?!? Pimp My Ride:stä! Ja me ei etes tunnettu niitä ku en nyt oo kattonu sitä ohjelmaa yli vuoteen. :) Sit me saatiin niitten nimmarit ja valokuvat sillee, et siinä oli minä, tää team ja Mustangi. Vähän coolia. Kyllä me oltiin saada sydäri, et miks ihmeessä ne otti just meidän, jotka ei ymmärrä autoista yhtää mitää. Se yks mies sanoki, että hän oli ollu ihmeissään ku oli kuullu, et me tullaan tekemään naisen suunnittelema auto. Enste ne teki tän mun kaverin auton sinne ja vähän myöhemmin mun auton. Ei nähty sitä ku ne mun auton teki sinne näytille, mutta nähtiin se sitte valmiina. Ja kaiken tän huipuksi tää mies pyysi mua niitten mukaan ulos illalla. :D Hän anto mulle käyntikortin ja sano, että nyt sää voit sitte tulla näkemään meitä ku sulla on meidän tiedot. Sit mää aattelin, et se tarkotti sinne paikan päälle missä ne nyt on jossai Kaliforniassa. Katoin sitä osotetta ja sanoin, että oon kyllä tulossa ens kesänä Kaliforniaan et katotaan sitte. Sit se sano, että se nyt on vaan osote. Siinä on mun puhelinnumero, että voit sitte soittaa illalla 9 jälkeen ku tää show on ohi. Hän käski mun soittaa sille, että sitte ne tietää et missä ne on illalla ja mää voin sitte liittyä mukaan. Joo, niin varmaan. Ja sit ku mää täytin siellä jonkun arpajaislapun ja sit siihen piti laittaa puhelinnumero, niin tää mies otti tän mun lapun erilleen ja sano, että nyt mulla sitte on sun numero, et jos sää et soita, niin mää voin soittaa sulle. Olin kyllä niin puulla päähän löyty ettei mitää järkee. En soittanu sitte tälle miehelle eikä siitä kuulunu mitää. Jotenki oli koko ajan sellanen tunne, että en voi luottaa siihen ku oltiin sisällä ja sillä oli koko ajan mustat aurinkolasit päässä, joten en voinu nähdä sen silmiä. Ja täällä oli niin hirvee keli sillon lauantai iltana, että en ois kyllä päässy etes hengissä Detroittiin asti uudestaan.

Tultiin sitte sieltä kotiin joskus kahden maissa. Kotiin tulomatka kesti aika kauan ku sinä aikana oli ruennu satamaa lunta ja tiet oli tosi huonossa kunnossa. Seistiin tuolla jossai liikenneruuhkassaki ku oli tapahtunu kolari motarilla. Käytiin ulkona syömässä ja tultiin sen jälkeen meille suunnittelee meidän Niagaran putouksien reissua. Mää, tää mun kaveri ja sitte puolalainen ainaki ollaan lähdössä Niagaran putouksille 7-8.2. ja mennään sitte siinä samalla käymään Torontossa ja sinne yöksi. Etittiin sitte eilen hotelli Torontosta ja varattiin se, että nyt meillä on yöpaikka sinne. Vielä pitää vaan tutkia että mitä sitte Torontossa pitää ehdottomasti nähdä ja missä pitää ehdottomasti käydä ku aikaa kuitenki on tosi vähän. Tulispahan ainaki ne parhaat paikat sitte nähtyä. Tän mun saksalaisen kaverin lähdettyä lähin suoraa ajamaan yhden toisen saksalaisen kotiin. Tää on sit se saksalainen, joka tuli mun kanssa yhtä aikaa ja oltiin yhdessä siellä orientaatiossa. En oo hänen kanssaan ollu missää tekemisissä taaskaa moneen kuukauteen ja nyt se on taas ruennu pommittamaan mua tässä tammikuussa et tehdään jotai yhdessä. Sanoin sille keskiviikkona, että en tykkää tuosta että mitä teet ja sun pitää enste lopettaa toi ennen ku haluan tehdä sun kanssa jotai. Mua ärsyttää suunnattomasti se, että välillä ollaan olevinaan niin parasta kaveria ja sitte taas ei kuulu mitään moneen kuukauteen. En vaan voinu tehdä hänen kanssaan enää mitää, jos en saanu sanottua tuota asiaa ensin. Olin varautunu, että hän suuttuu mulle siitä pahastikin ku hänellä on sellainen taipumus. Kuitenki perjantaina mun yllätykseksi hän sano mulle että on miettiny että mitä sanoin ja oon oikeessa. Hän lupaa korjata tapansa ja antaa mulle kaiken takasi, että miten se on mua kohdellu. Ajattelin että mää nyt annan sille mahdollisuuden, mutta en voi suhtautua kovin vakavasti siihen ainakaa vielä enkä voi luottaa kaikkeen et mitä hän sanoo. Mut katotaan mihin tää tästä etenee. Lupasin sitte lähtä hänen mukaan lauantai iltana kattoo Michiganin yliopiston tanssi showta. Se oli sellanen kilpailu että siellä ratkes paras Michiganin yliopiston tanssiryhmä. Oli kyllä hyvä show, ettei siinä mitää. Sen jälkeen kello oli 9 illalla, joten aivan liian vähän mihinkää baariin. Mentiin sitte istuu Starbucksiin ja vaan juteltiin ja juteltiin. Oli tosi kivaa. Baariin ei sitte menty ollenkaa ku mää olin niin oli väsyny, ettei ois ollu mitää järkee lähtä mihinkää. Oltiin siis mun autolla ku mää kävin hänet hakee matkan varrella kyytiin.

Nyt sitte päästään siihen huonoimpaan asiaan. Sää oli siis todella todella todella huono ku oli vaan satanu ja satanu lunta koko ajan lisää ja lisää. Kello oli jo yli puolen yön, että oli myös todella pimeetä ja näkyvyys huono ku yhä sato lunta ja ku eihän meillä nyt oo mitää katuvaloja eli hyvin pimeetä. Olin siis viemässä tätä saksalaista kotiin eli en ajanu mun normaalia reittiä kotiin. Eli yleensä en tee siellä mitää jos meen vaan suoraa kotiin. No, tulin sitte yhteen risteykseen ja siinä palo punanen valo, odotin että yks auto meni ja käännyin sitte päin punasia ku käännyin oikealle ja yleensä täällä saa tehdä niin jos ei oo kylttiä ettei saa kääntyä. Enkä nähny mitää kylttiä missää. Sit sillä samalla sekunnilla poliisi tuli ja pysäytti. Hän sano, että käännyin päin punasia vaikka en ois saanu ku siellä oli kyltti. Olin oikeesti saada sydärin et sielläkö hitto oli kyltti. Yritin sanoo, että oon pahoillani ja en todellakaa nähny mitää kylttiä. Enkä nyt aiheuttanu mitää vaaratilanteita ku siellä oli vaan tää yks auto mun lisäksi, jonka annoin mennä. Mut ei se antanu mun sanoo mitää. Se oli hyvin törkee musta mies joka vaan otti mun ajokortin, meni istumaan autoonsa ja tuli takasi joskus 10 minuutin päästä ja anto mulle sen helvetin sakkolapun joka ei etes kerro että paljonko se on ja mihin hemmettiin se pitää maksaa ja millä tavalla. Kysyin sitte että miten tää toimii, mutta ei se suostunu sanomaan mitää. Sano, että mun pitää vaan soittaa johonki numeroon ku arki koittaa eli ehkä sitte tiistaina ku meillä on täällä huomenna "pyhä" ja lapset ei mee kouluun eikä hostäiti mee töihin. Katoin netistä niin se ois jotai 130 taalaa. Ihan sika kallista mulle joka tienaa 180 taalaa viikossa. Oli todella todella vihainen tälle hemmetin poliisille. Tää mun kaveriki sano, että se ei nähny mitää kylttiä missää. Tää poliisi oli kyllä epäkohtelian ikinä jonka oon tavannu. Sit ku sanoin että onko se miten kallis ja et se on varmaan mulle tosi kallis, niin se vaan nauro mulle. Mun kaveriki sano, että kerran joku au pairi oli missannu stop kyltin ja se ei ollu saanu mitää ku se sano että se on todella pahoillaan eikä hän huomannu sitä. Tää poliisi ei antanu sanoo mitää. Ja stop kyltin nyt kyllä huomaa ku se on monta kertaa isompi ku tää meidän kyltti jossa kielletään oikeelle kääntyminen päin punasta. Stop kyltti nyt on samanlainen ku meillä suomessaki, mut sitte tää toinen kyltti on vaan sellanen valkopohjanen jossa lukee mustalla että ei saa kääntyä punaisella. Ajoin sitte sunnuntaina ton risteyksen läpi, niin katoin että siellä oli kyllä se kyltti mutta se ei ollu siellä ylhäällä valojen vieressä, niin ku se yleensä on, vaan se oli siinä tien reunassa tolpan päässä. Uskon kyllä että en oikeesti nähny sitä. Katoin vaan sitä valoa ja keskityin siihen että en aja kolaria ku keli oli tosi huono. Inhoon täällä tätä hemmetin liikennekulttuuria. Mulla on täällä aina joku ongelma mun ajamisen kanssa. Suomessa mulla ei ollu koskaa mitää. Täällä oon saanu jo kahdet sakot puolen vuoden aikana ja suomessa en yhtiäkää ja oli mulla sielläki kortti kuitenki 2,5 vuotta ja ajoin vähintään yhtä paljon ku täällä. Noi liikennemerkit on vaan täällä välillä niin epäselviä et hostäitiki sano, että seki on välillä pihalla niitten kanssa vaikka onki asunu ikäsä täällä. Ja se on todella raivostuttavaa ku välillä saat kääntyä päin punaista ja välillä et. Tyhmä sääntö. No, ens viikolla sitte joku päivä selviää et miten se toimii ja miten pystyn sen maksamaan. En vielä tiedä että mistä saan siihen rahaa.

Sunnuntaina sitte vaan olin kotosalla ja kävin puolalaista näkemässä ostarissa. Käytiin siellä syömässä ja pari kauppaa kateltiin. Mulla oli hänelle paljon kerrottavaa ku ei oltu nähty koko viikolla ja hän ei ollu mun mukana lauantaina ja oli todellaki tapahtumarikaspäivä, mutta siinä mielessä lauantai oli hyvä ku puhuin oikeesti ihan koko päivän englantia. En etes muista et millon viimeksi oon puhunu noin paljon englantia yhden päivän aikana ja sehän nyt oli vaan hyvää harjotusta mulle taas. Illalla meille tuli tää espanjalainen (hän on siis palannut espanjan lomaltaan) ja mummi ja ukki syömään illallista. Ja huomenna siis on "pyhäpäivä" täällä eli sinänsä työviikko alkaa aika rennosti.

Perhe kotiin ja normaalia arkeen palaamista

Tällä viikolla sain sitte hostperheeni kotiin ja normaali arkeen palaaminen alkoi. Hostäiti kotiutui lasten kanssa keskiviikkona ja hostisä sunnuntaina, joten kaikki on nyt kasassa ja täysin normaali arki alkaa ens viikolla ku mullaki alkaa mun koulu. Tää viikko siis oli vielä lomaa mun koulusta.

Maanantai aamuna heräsin puolalaisen tytön kotoa ja lähdin sieltä suoraa salille. Menin spinning tunnille, joka oli vähän erilainen ku yleensä. Sen lisäksi, että poljimme pyörää noin tunnin, tehtiin puolen tunnin treeni yläkropan lihaksille ku spinningissä nyt alakorppa kuormittuu aika kovasti. Se oli kyllä tosi kiva, et tää nyt sitte on mulla jatkossaki joka maanantai aamu. Sieltä ajoin kotiin ja soittelin suomeen päin. Sit rupesin diilii meidän joulukuusen pihalle. Se oli nimittäin ollut jo muutaman viikon ja oli ihan pystyyn kuollu. Oksat repsatti alaspäin ja neulasia varisi hirveesti. Aattelin eka et se ois ihan easy homma ku ei se etes näyttäny isolta. No, ku rupesin ottaa koristeita pois niin tuntu et niitä riitti ja riitti. Ja sit ku raahasin sitä pihalle, niin niitä neulasia oliki sitte joka paikka täynnä. Siinä oliki oma homma et sain sitte kaikki imuroitua pois. Suurin ongelma koko projektissa oli kuitenki se, että en meinannu saada kuusta irrotettua siitä jalasta. Meinasin jo luovuttaa ja antaa olla, mut sain sitte kuitenki ku aikani sen kanssa taistelin. Hostäiti sanoki kotiin tultuaan että ei se oo itekkää tainnu sitä koskaan irrottaa siitä jalasta. Illalla menin mummille ja ukille yöksi. Päivisin pystyin kyllä olemaan yksin ku oonhan mää nyt yksin käytännössä joka päivä täällä, mut yöt ois ollu vähän liikaa. Iso, pimee, hiljanen talo ja mää. Ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä.

Tiistaina tulin aamulla kotiin ja soittelin taas suomeen päin. Tylsää olla yksin vailla mitää järkevää tekemistä ja kaikki kaverit kuitenki käytönnössä päivät töissä, enkä halua niitten jaloissa pyöriä työkseni. Suomessa oli onneksi tiistaina loppiainen, joten sain ihan hyvin ihmisiä kiinniki sieltä. Iltapäivällä sain kuitenki yhden saksalaisen au pairin kiinni ja mentiin ulos syömään ku ei oltu kumpikaa oikein syöty lounasta. Siinä sitte vaihdettiin joulun ja uuden vuoden kuulumiset ku ei oltu nähty ku ennen joulua viimeksi. Syömästä ajoin suoraa puolalaisen au pairin kotiin. Mulla oli hänelle vietävänä kysymyksiä mun pikkuveljeltä. Mun pikkuveli suomessa nimittäin tekee esitelmää puolasta kouluun ja hän oli sitte ajatellut et vois tehdä haastattelun tästä mun puolalaisesta kaverista. Ku kerroin mun kaverille, niin hän innostu ihan täysin ja sano, että haluaa miettiä niitä kysymyksiä, koska hän haluaa olla hyvä. :) Sieltä ajoin mun kakkukurssille. Vika kakkukurssi alko nytte ja sitä on vielä kolmena tiistaina. Sitte oon käyny kaikki, jotka vaan voin, paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin kattomassa Madonnaa, mut senki pitäs järjestyä tässä alkuvuoden aikana, et pääsen käymään sen yhden kerran. Ja sen kerran varsinki haluan käydä, ku sillon ne opetteli pursottamaan kaikenlaisia kukkia ja mää ehdottomasti haluan oppia kans. Nyt tän kakkukurssin aiheena on fondant ja gum paste, joten tällä kertaa ei tuu uusia pursotusharjoituksia vaan taiteillaan erilaisia juttuja vähän niin kuin muovailuvahasta. Ens viikolla me tehdään siellä ihan kakku, et sitte pitäs tulla satoa mun leivontablogiin. Kakkukurssilta ajoin taas mummille ja ukille yöksi. Onneksi tiedossa oli vika yö vieraassa sängyssä. Seuraavaksi yöksi pääsisin jo omaan sänkyyn.

Maanantai iltana puhuin mummille et toi mun selkä on taas ollu kamalan kipee. En oo täällä blogissa tainnukaa kirjottaa juuri mitää mun selästä, joten siellä suomen päässä varmaan luulette, että oon ok sen kanssa ku en oo valittanu. Mut siis tilanne on se, että se on samanlainen ku aina ennenki et koko ajan koskee, mut ku se on "normaalisti" kipee, niin pärjään kyllä sen kanssa ilman särkylääkkeitä, enkä sen kummemmin siitä valittele. Sit ku tää rupee pahaksi, niin tarvin särkylääkkeitä ja tuntuu etten pärjää tän kanssa. Nyt tää siis taas on juonitellu, mikä tietysti osittain ainaki johtuu siitä et mulla on ollu liian monta eri sänkyä reilu viikon aikana. Mut anyway, mummi sitte suositteli, että yoga vois olla hyvä mulle. Eka aattelin, et ei kai nyt sentään, sehän on ihan sika tylsää. Mut sitte aattelin et voinhan mää sitä kokeilla ku ei se nyt ollu kallistakaa tolla meidän salilla, 25 taalaa kaks kuukautta ja 1,5 tuntia viikossa aina keskiviikko aamuisin. Ja mummin nyt luulis tietävän jotai ku se on ite käyny yogassa jotai 10 vuotta. Sinne siis suuntasin sitte keskiviikko aamuna. Ennakkoluulot ei ollu kovin hyvät, sillä yleensä kaipaan toimintaa mun liikuntaan. En tykkää sellasta, jonka jälkeen ei tarvi mennä suihkuun ja jossa hiki ei nouse ollenkaa. Tunnin jälkeen olin kyllä hyvin positiivisesti yllättynyt, sillä tykkäsin siitä oikeesti! Se oli tosi kivaa! Eihän siellä nyt syke nouse eikä mitää mut sitte ku siellä kävis säännöllisesti, niin sit tulis lisää notkeutta ja kaikkee. Ja sit se kivasti tasapainottas mun muuten aktiivista elämäntyyliä. Mun poikaystäväki sano, et mitä ihmettä siellä tunnilla oikein tapahtu ku just ennen tunnille lähtöä puhuin sille, et saa nähä et tykkäänkö siitä ja tuunko nukkumaan sinne tunnille. Tunnin jälkeen selässä oli sellanen kipu, että sen kanssa on tehty jotai uutta ja ihmeellistä, mut tää kipu oli sellanen hyvä kipu eikä paha. Et ehkä mun selkä sitte tykkäs siitä.

Yogan jälkeen tulin kotiin odottelee, et lähden hakee mun perheen kentältä. Heti ensimmäisenä kentällä vanhimmainen lapsi hyökkäs mun syyliin ja sitte sain nuorimmaisen ja keskimmäisen viimeisenä. Hyvin oli heillä lennot menny, et koneet oli ollu ihan ajallaan ja muuta. Kotiin tultua lapsilla oli vähän liikaa energiaa ku kaikki oli istunu tyyliin 9 tuntia paikallaan, niin hostäiti sitte toimitti ne ulos möyryämään. Mää lähdin päivän päälle mun spinningiin. Tällä kertaa meillä oli siellä uus ohjaaja joka oli ihan innoissaan ku pääsi vetämään elämänsä ensimmäistä spinningin tuntia. Ja veti kyllä tosi rankan treenin. Välillä tuli ihan armeija olo ku se siellä meitä komensi tekemään kovemmin ja kovemmin. :) Mut oli kyllä ihan sika kivaa. Ens etes muista et millon viimeksi oisin spinningin tunnin jälkeen ollu oikeesti noin kuollu. Vaikka ihan ite sää säätelet sen vastuksen ja sen, että miten lujaa sää poljet, niin kyllä muhun ainaki vaikuttaa suuresti se, että mitä ohjaaja sanoo ja millasta musiikkia sillä on. Tällä oli hyvin menevä musiikki ja tahti oli kyllä kova. Toivottavasti sama innostunut tahti jatkuu koko ajan, sillä tykkäsin kyllä kovasti. Ku tulin kotiin, niin täällä oli jo kaikki nukkumassa aikaeroa pois.

Torstaina koitti sitten arki ku laitettiin lapset kouluun. Tosin kaikki oli jo pukenu ja syöny ku mää heräsin et sinänsä hyvin helppo aamu. Aikaerosta johtuen olivat heränneet joskus ennen kuutta. Aamulla kävin asioilla ja tytön haettua koulusta, tultiin kotiin. Tehtiin vähän aikaa lumitöitä ulkona, sillä oltiin saatu keskiviikko iltana vähän lunta eli musta maa häipy. Kovin kauaa tyttö ei jaksanu olla ulkona ku iski väsymys. Sit vaan tultiin sisälle ja juotiin kuuma kaakaota rankan ulkoilu tuokion jälkeen. Illalla mulla oli mun tennistunti pitkästä aikaa. Aloittelijoiden kurssilla olen tälläkin kertaa ku vastahan mää oon ruennu opettelee, mut nyt meillä oli eri opettaja. Ja tää opettaja oli kyllä tuhat kertaa kivempi ja parempi ku edellinen. Tää oikeesti puhu paljon enemmän kunnon asiaa eikä höpötelly mitää turhan päiväsiä ja selitti mun mielestä paljon ymmärrettävämmin ku edellinen. Tosin onhan mun enkkuki tietenki kehittyny tässä muutaman kuukauden aikana, et ehkä se voi johtua siitäki. Nyt sitte tuun pelaamaan tennistä aina torstai iltasin tunnin ajan. Ja tällä hetkellä mulla on menossa mun mailan osto projekti. Kävin ennen joulua kyselemässä tuolla tenniskoulussa hyviä mailoja ja suosittelivat mulle kolmea mailaa. Nyt sitte teistailen niitä tuolla mun tunnilla, et mikä ois hyvä. Sit ku päädyn siihen yhteen ja hyvään mailaan, niin yritän jostai löytää sen kohtuu hintaan. Tuolla tenniskoululla on nimittäin aika kalliita noi mailat. Tenniksen jälkeen kävin kaupassa hakemassa ihan perustarvikkeita kuten maitoo ja muuta sellasta.

Perjantai aamuna olin vaan kotosalla ja sitte iltapäivällä mentiin tytön kanssa avustamaan keskimmäisen pojan koululle. Siellä oli holiday juhlat, jotka jäivät pitämättä ennen joulua ku lumipyryn takia oli koulut kiinni. Hostäiti oli luvannut olla avustamassa, mutta ei voinut olla töistä pois perjantaina ku vasta meni takasi töihin kolmen viikon jälkeen, joten mää sitte lupasin tytön kanssa mennä. Juhlien tarkoituksena oli, että ne sai liimata sellaseen pieneen maitotölkkiin keksinpalaset frostingilla ja sitte koristella ne karkeilla, vähän niin ku piparkakkutalon. Lähinnä mun homma vaan oli huolehtia et karkkeja ja kaikkea oli saatavilla tarpeeksi kaikille, et sinänsä pääsin hyvin helpolla. Tyttökin sai tehdä siellä oman talon. Juhlien loputtua, sain vanhimmaisenki pojan koulusta mun mukaan ja tultiin kotiin valmistautuu taekwondoon. Ei oltukaa oltu siellä moneen viikkoon ku oli joululoma. Tunnin loputtua keskimmäinen taiteili pukuhuoneen penkillä ja oli just sanomassa hänelle, et älä taiteile siitä ku sää tiput, niin sitte saman tien kippas siitä penkiltä ja löi päänsä kivikovaan laattalattiaan. Säikähdin ihan hirveesti ku näin sen kippaamisen ja se näytti tosi pahalta. Onneksi ei kuitenkaa käyny sen pahemmin. Patti saatiin ja pieni haava, josta ei kyllä verta tullut. Tää onki ollut suurin tapaturma joka mulle on sattunu ja ainahan se tommonen säikäyttää.

Tällä viikolla lapsilla on kyllä ollu energiaa vähän liikaa ja ovat käyneet vähän liian yli kierroksilla. Nyt ne vaan pitäs saada palautuu arkeen ja tasaantumaan suomesta tulon jälkeen, mut kyllä se siitä ajan kanssa ainaki tasaantuu ku ens viikolla ovat joka päivä koulussaki.

Illalla mulla oli mun jääkiekko ja tällä kertaa voitettiin 2-1. Ens viikolla onki viimenen kerta tätä kautta ja sitte alkaa uus, johon ilmotetaan joukkueet ens viikolla. Saa nähä et minkä värisiin sitte pääsen. Puolalainen tuli kattoo mun jääkiekkoa noin 10 minuutiksi. Lähinnä hän halus vaan vähän nähä et miten mää pelaan. Sieltä sitte ajettiin itävaltalaisen kotiin ku mun piti päästä suihkuun. Jäähallin suihkuihin en missään tapauksessa suostu menemään. Ne on ihan liian ällöttäviä, likasia ja vanhoja. Laitoin nopeasti itteni valmiiksi ja sinä aikana puolalainen kävi hakee italialaisen meidän mukaan. Lähdettiin sitte yhteen kotibile paikkaan, mutta ei löydetty yhtää mistää parkkipaikkaa autolle, joten mentiin sitte baariin. Mulle nyt oli sinänsä ihan sama et missä oltiin sillon illalla kuhan vaan pääsin kotiin yöksi. Ei huvittanu enää yhtää jäädä mihinkää yöksi. Baarin jonolla oli kauhee jono ku mentiin sinne joskus puolen yön aikaan. Me kuitenki päästiin jonon ohi ku oltiin lauma tyttöjä ilman yhtää poikaa. Mää menin viimesenä meistä sisälle ja ojensin oikeen käden ku siihen ne nyt laittaa alaikäsille raksin ja täysikäsille rannekkeen. No, sit se veti raksin mun oikeeseen käteen ja kysyin siltä et mitä ihmettä sää teet ja miks sää noin teet. Siinä samalla kerkesin saada vasempaanki käteen raksin ku se selitti, että oon alaikänen. Sanoin, että enhän oo, oon täyttäny jouluun 4. 2008 21. Sit se katto mun papereita uudestaan ja totes saman. Sitte sain rannekkeen, joten mulla oli sitte molemmat merkinnät. Ei sillä nyt sinänsä ollu väliä et olinko alaikänen vai täysikänen ku olin autolla, mutta sisäänpääsy on kalliimpi alaikäsiltä ku täysikäsiltä ja enhän mää nyt enempää suostu maksaa ku oikeesti kuitenki oon täysikänen. Tää kaikki johtu vaan sitä ku mulla on mun paikallinen ajokortti väärinpäin. Eli se on sillee pystysuunnassa, vaikka mulla kuulus olla vaakasuunnassa ku oon täysikänen. Meen ens viikolla käymään siellä ajokorttipaikassa ja kysymään et saanko käännettyä sen ja miten se tapahtuu. Raivostuttavaa ku joka paikassa ne aina kauheen pitkään syynää sitä korttia et oonko oikeesti täysikänen. Jos mulla ois oikein päin se kortti, niin ne vaan kattos mun kuvan siitä. Ja periaatteessa mun nykysen ajokortin umpeenmeno päivämäärä ois pitäny olla mun 21 vuotis synttäripäivä mut se on joskus vuonna 2011. Sinänsä en nyt yhtää ihmettele vaikka seki ois menny mun kortissa väärin ku sen kanssa nyt oli muutenki yks tuhat ja sata ongelmaa. Katsotaan miten mun käy ku meen ens viikolla sitä selvittää. Baarista siis sitten ajoin kotiin yöksi.

Koko viikonlopun olinkin sitten käytännössä kotona ja sain tehtyä mun skarpbookin ajantasalle! Kotona olo lauantaina johtu ihan puhtaasti siitä ku meillä oli taas talvimyrsky täällä menossa. Saatiin lunta ainaki yhtä paljon ku viimeksi ellei jopa enemmän ja se sato varmaan ilta yhdeksään asti, et turha kuvitella et ois johonki päässy liikkumaan. Hostäiti kävi aamusella lasten kanssa uimakoulussa ja he olivat mummilla ja ukilla illallisella ja sieltä tullessa olivat olleet jumissa jossai tienhaarassa 10 minuuttia. Ei paljoa mua huvittanu lähtä tonne ja jättää itteeni kiinni johonki. Mitäs mää nyt sitte yksin oisin sille asialle voinu ku oisin ollu tuolla jossai lumipenkassa kiinni. Ja koska saatiin lunta taivaalta paljon ja hostisä oli vielä suomessa, meillä oli pieni ongelma pihan auraamisen suhteen. Hostäitin kanssa yritettiin ohjekirjasta tavata et miten se toimii, mut sitte ukki tuli ja osas hostisän parin ohjeen avulla käyttää sitä. Onneksi osas, sillä muuten ei oltas päästy pois meidän pihasta enää. Illalla katoin leffan hostäitin kanssa, joka oli kyllä todella todella todella huono ja pitkästyttävä. Lumen tulon loputtua taivan selkeni ja ulkona oli kuutamo ja ihan valkosena joka paikka, joten oli tosi makeen näköstä. Ihan niin ku ois ollu valot päällä ulkona. Tää onki eka kerta ku meillä näin tollasen ilman ja ehkä myös viimenen, sillä meillä ei yleensä noi lumet pysy kovin kauaa.

Sunnuntaina sitte vaan lorvailin muuten vaan kotona ku ei jaksanu lähtä mihkää. Hostäiti kävi lasten kanssa suomikoulussa. Täällä on nyt alkanu suomi koulu aina joka toinen sunnuntai, mikä on tosi hyvä juttu lapsille. Pienempien kanssa leikkivät ja laulavat suomeksi ja vähän jotai yksinkertaista keskustelua ja sitte isompien kanssa ihan lukemista ja kirjoittamista ja sit isompien pitäs saaha oikein läksyjä. Saa nähä et miten toi tosta lähtee luistaa ku tänään nyt oli vasta eka kerta. Koulun jälkeen he hakivat hostisän kentältä, joten saatiin sitte koko perhe kokoon. Ja hostisä toi mukanaan paljon salmiakkia ja ruisleipää. :) Iltapäivällä kävin hostäitin kanssa euromarket nimisessä kaupassa. Siellä myydään ihan sikana puolalaista kamaa ja sit suomalaista oltermannia. Tähän asti ollaan ostettu meidän suomalainen juusto toisesta paikasta, mut tää paikka on nyt menny konkkaan, joten täytyy sit rueta ostaa tuolta euromarketista. Mitää muuta suomi kamaa siellä ei kyllä ollu ku sitä juustoa. Ja itseasiassa siellä oli myös turunmaata ja joku kolmaksi Finland Lapland niminen juusto. Illalla meille tuli hostäitin veli perheineen syömään. Et sinänsä viikonloppuna nyt ei tapahtunu mitään jännää mut oon kyllä hyvin tyytyväinen et oon saanu mun skarpbookin ajantasalle. Ja tiedoksi muuten perheelle ja poikaystävälle, tää toinenki rupee jo olee ihan täys. :) Et täytyy ens viikolla käydä shoppailee kolmas.

Tällä viikolla tuli muuten täyteen mun puoli vuotta täällä! Siis ajatelkaa, oon ollu täällä jo puoli vuotta ja enää puolet jäljellä! Ihan sika nopeesti menny aika. Ihan kohta oon jo tulossa kotiin ja sen suhteen rupee kyllä kohta iskee kriisi. Ei hirveesti kiinnosta tulla suomeen, mut toisaalta mulla on siellä koulupaikka ens syksyksi ja ihan mielelläni kyllä meen sinne kouluun ku haluan opiskella lisää omaa alaa. Nyt vaan sitte nautiskellaan mun puolesta vuodesta täällä ja palataan sitte ens heinäkuussa suomeen alottamaan jälleen uutta elämää uudella paikkakunnalla. Toivottavasti asia sitte kans ois näin ens kesänä. :)

Las Vegas ja Happy New Year!

Las Vegas... Mitäköhän siitä nyt lyhyesti oikein sanos... Ainaki sen voin sanoo, et koko paikka on täynnä niitä hemmetin pelikoneita. Ja tästä lauseesta joku fiksu voi tietysti päätellä että en tykänny niistä yhtää ja hän on ihan oikeessa. Inhosin niitä hemmetin laitteita. Me ei laitettu niihin senttiäkää rahaa, et en inhoo niitä sen takia et olisivat vieneet meidän rahat. Rupesi vaan suunnattomasti ärsyttämään ku niitä oli ihan joka paikassa. Jokaiseen hotelliin ku menit sisälle, niin ekana oli pelikoneet vastassa ja ihmiset pelaa niitä ihan himona yötä päivää ja niistä vielä lähtee sellanen ärsyttävä limputusääni. Sit siellä on juomapalvelu ja ruokapalvelu, et ei tarvihe etes sen takia poistua "pelihallista" et tarvis ruokaa tai juomista. Tällä hetkellä oon hyvin vahvasti sitä mieltä et mikää ei oo niin typerä keksintö ku noi hiton pelikoneet.

Mutta olihan siellä tietysti paljon hyvääki. Ensimmäisenä mieleen tuleva asia on lämmin ilma ja auringonpaiste. Tosi lämpimät ja kivat ilmat oli meillä. Joka päivä aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja lämmintä jotai 15 astetta. Torstaina oli kuumin päivä et varmaan jotai yli 20 astetta sillon. Sit ku tultiin perjantaina kotiin, niin meinas paleltua ku ekan kerran meni ulos. Meillä oli nolla keli silloin. Nopeesti siihen lämpimään ja kivaan ilmaan tottu. Ja sit onhan siellä ne hotellit aivan mahtavia ja varsinki kaikkien kasinoitten ja hotelleitten valot pimeellä. Päivälläki siellä kyllä on näkemistä, et en suosittele et nukkuu koko valosan ajan. Osat hotellit näyttää paremmalta valossa ku pimeessä. Sit kadut pidettiin tosi siisteinä vaikka koko paikka on täynnä turisteja. En oo varmaan missään nähny niin puhtaita ja siistejä katuja ku siellä. Et ihan hyvin siellä pysty kävelee ympäriisä, ilman että ällötti astua. Sit hotelleitten ja kasinoitten sisällä kannattaa ehdottomasti käydä. Huomaa heti ku astuu sisälle, et onko kyseessä rikkaitten ja hieman vähemmän rikkaitten hotelli. Heti on sisustus ovelta asti erilainen ja tulee todellaki sellanen olo, et me ei taideta kuulua tänne.

Maanantaina sitte oli se suuri päivä ku lähdettiin poikaystäväni kanssa reissuun. :) Herättiin reippaana aamulla kello 3 ku lento lähti 6:30 ja kyyti tuli hakemaan neljän maissa. Lennot meni ihan hyvin yhdellä vaihdolla. Meillä oli vaihto Denverissä. Hyvin olivat ajallaan ja sit oltiin paikallista aikaa joskus 10 maissa aamulla Vegasissa. Sinne olin nimittäin kolmen tunnin aikaero meiltä. Taksilla hotellille ja jonotettiin huonetta varmaan tunti. Oli ihan sika hidasta hommaa. Sit ku saatiin huone, niin saman tien metsästämään jostai ruokaa. Syötiin ensimmäisessä hotellissa olleessa ravintolassa joka tuli vastaan. Syömästä nukkumaan pariksi tunniksi ja sit lähdettiin vähän tutkimusmatkalle. Käveltiin vaan sitä lähiympäristöä. Sit takas hotellille ja taas meinas väsymys voittaa. Ihmeen paljon väsytti toi kolmen tunnin aikaero. Lähdettiin kuitenki käymään viereisessä hotelli/kasinossa. Ei kuitenkaa löydetty mitää menopaikkaa ja oltiin sen verran väsyneitä et päätettiin mennä nukkumaan et ei mee koko seuraava päivä nukkuessa.

Tiistaina valosan aikaan käveleskeltiin ja katseltiin taas sitä lähiympäristöä siellä. Illalla meillä oli se show johon saatiin mun perheeltä joululahjaksi liput. Ja voi jestas ku se oli oikeesti tosi hyvä! Suosittelen kyllä lämpimästi sitä jos vaan Vegasiin oon menossa. Tää oli Cirque du Soleil:in esitys. Siellä pyörii tosi monta erilaista. Seuraavalla kerralla haluan mennä kattomaan jonkun muun. Hostisä oli jo entuudestaan nähny tän esityksen mut ku yritin kysellä et millanen se on, niin se sano et ei siitä voi semmonen kanssa puhua joka ei oo sitä nähny, ja se oli kyllä oikeessa. Siitä on hyvin vaikea puhua semmosen kanssa joka ei oo sitä nähny. Jos sanoo et siellä oli kaikenlaisia sirkustemppuja, akrobaatteja ja sit mukaan oli sekoitettu huumoria ja musiikkia, niin ei se anna siitä tarpeeksi hyvää kuvaa. Joten valitettavasti en pysty teille selittää et millanen se esitys oli, mut voin sanoo et se yllätti kyllä todella positiivisesti ja oli todella hyvä. Molemmat tykättiin kovasti. Et kiitos paljon hostperheelle joululahjasta! :) Oli tosi hyvä valinta eikä oltas kyllä ite osattu mennä sinne. Sit siinä samassa hotellissa/kasinossa missä tää esitys oli, oli sellanen baari ku Kahunaville. Ne on kuuluisia siitä et ne pitää siellä esityksiä joissa ne nakkelee ja heittelee niitä pulloja ihan miten sattuun samalla ku tekevät juomia. Ja sit ne lopuksi jakaa siellä ilmasta viinaa. Kerettiin vähän aikaa nopeesti näkemään ennen ku se loppu. Kuvia en vaan kyllä ehtiny siitä ottamaan. Sit ne on myös kuuluisia sellasesta isosta siis todella todella isosta juomasta joka kuplii ja kiehuu ku sen saat. Ei testattu mut näytti aika mielenkiintoiselta. Mua vaan lähinnä kiinnostas tietää et kuka on keksiny ton nimen. Ihan selvästi suomalainen nimi. :)

Ihan illalla yritettiin sitte sisälle yhteen yökerhoon, mut ei siitä tullu mitää ku sinne ois pitäny olla joku vipkortti tai jotai niin sitte pääsi helposti. Muuten oisit joutunu jonottaa ties miten monta vuotta ja siltiki maksamaan 30 taalaa sisälle. Muutenki meillä oli ongelmana löytää joku hyvä yökerho ku aina niissä oli joku juttu et ne ois ollu sika kalliita päästä sisälle ja sitte tietenki uutenavuotena ei ois ollu mitää mahiksia mihinkää sisälle ku kaikki paikat oli niin täynnä. Ei meillä nyt oo mitää vipkortteja. Ei sitte löydetty mitää kunnon bilepaikkaa, mut hauskaa oli kyllä ilman sitäki. Molemmat ku nyt oltiin siellä ekaa kertaa, niin vähän vaikee oli tietää et mihin ois pitäny mennä ja mitä ois pitäny tehä et ois päässy sisälle. Seuraavalla kerralla voi ehkä sitte olla vähän viisaampi.

Keskiviikkona oli sitte 2008 vuoden viimeinen päivä. Aamulla ei ollu tietookaa et missä vietetään se ilta. Tiedettiin kuitenki et mihinkää yökerhoon tai muuhun vastaavaan menopaikkaan ei tulla pääsee kohtuulliseen hintaan sisälle. Oishan siellä nyt voinu tehä vaikka ja mitä jos vaan ois ollu rahaa ku muille jakaa. Aamulla mentiin käymään yhdessä korkeessa tornissa josta oli tosi makeet näköalat koko Las Vegasiin ja sieltä kyllä näki että ei siellä Nevadassa oikeesti oo mitää muuta ku se Las Vegas. Ja kaiken huippu tässä tornissa oli se, että siellä huipulla (noin 850 feettiä korkee) oli kolme huvipuistolaitetta. Voi jestas! Se yks laiteki näytti jo niin pahalta etten etes pystyny kattoo vaikka en etes ollu kyydissä. Oon niin surkee noitten huvipuistolaitteiden kanssa, et mua pelotti jo pelkkä katsominen ja se että kuvittelin et miltä se tuntuu ku sen kyydissä on. Tiedän nimittäin et miten reagoin tollaseen. Siinä taas ollu joku järenjättiläinen joka on keksiny noi laitteet sinne huipulle. Hyi että. Ostettiin sitte uudeksi vuodeksi liput sinne huipulle. Näytti lupaavalta ku siinä luvattiin juhlia. Aateltiin et ompaha ainaki joku paikka missä olla ja sit näkee varmasti hienosti ilotulituksen ku ollaan siellä huipulla ja hotellit/kasinot kuitenki ampuu raketteja. No, ku mentiin sinne niin heti rupes vaikuttaa huonolta. Voi jestas mikä paikka. Soittivat jotai ihme jazzia ja muuta humppaa et siellä sitte vanhat pariskunnat tanssi lavatansseja. Juuri näin. Ei onneksi oltu ainoita tyhmiä turisteja siellä, vaan sinne oli eksyny muitaki nuoria ihan kiitettävä määrä ja näki että niitäki kyllä suuresti otti päähän se meno siellä. Aateltiin sitte että jospa se ilotulitus pelastaa kaiken, mut ei. Siellä oli tosi surkee ilotulitus. Sit ku tultiin Ann Arboriin niin kultiin et täällä ei oltu ammuttu yhtää rakettia missää. Amerikkalaiset ei kuulemma harrasta uutena vuotena rakettaja vaan ne ampuu niitä sitte itsenäisyyspäivänä heinäkuussa. Just. Ei tunnu yhtää siltä et vuosi ois vaihtunu ku en etes saanu kunnon ilotulitusta. Oli kyllä maailman tylsin uusi vuosi ikinä. Mut positiivista oli se, että meillä oli etes joku paikka missä olla ettei tarvinnu olla kadulla ja ei me kuitenkaa oltas päästy mihkää yökerhoon tai johonki muuhun menopaikkaan. Niihin ois varmasti pitäny maksaa ihan hirveitä summia eikä ois välttämättä päässy etes rahalla ku väkee oli ihan sikana liikkeellä. No, tulipahan seki koettua. Jälkikäteen vaan naurattaa hirveesti. :D

Torstaina oli sitte meidän viimenen päivä. Lähdettiin kävelee toiseen päähän tätä pääkatua ja kateltiin hienoja hotelleja/kasinoita. Käytiin mm. Bellagiossa ja sit Luxorissa. Luxor oli kyllä tosi cool ku se oli niin ku pyramiidin mallinen ja sit ku meni sisälle niin se oli keskeltä ontto. Siellä meni ne huoneet sitä pyramiidin seinää pitkin. Ja sit nähtiin se vesishow Bellagion edessä. Käveltiin käytännössä koko päivä, jotai yli 6 tuntia ja sen jälkeen oltiin ihan poikki. Ei jaksettu enää metsästää mitää hyvää menopaikkaa ku jalkoja särki jo valmiiksi ihan älyttömästi. Ja tiedossa oli kuitenki perjantai aamuna taas herätys kolmelta ku lento Detroittiin lähtisi taas ihan aamulla.

Takasikin päin lennot sujuivat ihan hyvin. Nukuttiin käytännössä koko matka koneessa. Puolalainen au pairi tuli hakee meidät kentältä kolmen maissa. Se oli kyllä tosi kiva juttu, niin päästiin ilman sen suurempia järjestelyjä kotiin. Kokonaisuudessaan meidän Vegasin reissu oli kyllä hyvä vaikka ei löydettykää mitää kunnon menopaikkaa. Mut onhan se tietysti vaikeeta ku ihan turisti on isossa kaupungissa. Tyytyväisiä olemme reissuun ja se tietysti on pääasia.

Perjantai iltana mulla oli sit vielä jääkiekkopeli 11 maissa. Meinas vähän väsyttää aikanen herätys ja lennot. Vaikka koneessa nukuttiinki niin ei se oo sama asia ku omassa sängyssä nukkuminen. Jaksoin kuitenki ihan kohtuullisesti pelata. Pelattiin tasan 2-2 ja mää tein yhden maalin. Tosin se tilanne oli niin sekava, et välttämättä kukaan muu ku mää ei tiedä et mää tein sen. Mää olin just siinä paikalla et näin ku laitoin itse sen maaliviivan yli. Mut eipä tuolla väliä. Kaks kertaa on vielä tätä jääkiekkoa ja sitte alkaa uusi kausi heti perään. Sit tulee uudet joukkueet ja uudet kujeet.

Lauantaina oli sitte mun poikaystävän viimeinen päivä täällä. Kaks viikkoa ja kaks päivää meni kyllä tosi nopeesti. Aika vaan hurahti. Mut siitä oon kyllä tyytyväinen et sain tosi paljon kamaa mun poikaystävän mukaan. Sain enemmän mun omia kamoja hänen mukaan ku mitä oli suunnitellut. Mulla kuitenki kertyy mm. noita sika painavia leivontakirjoja ihan sikana eikä mulla oo aikaa tavata niitä täällä, et ihan hyvä viedä niitä jo nyt suomeen. Vein hänet kentälle neljäksi ja sitte alkoki mun yksin olo. Mun hostperhe on nimittäin vielä suomessa. Hostäiti tulee lasten kanssa keskiviikkona ja hostisä tulee sunnuntaina. Olin lauantaina iltana sen verran väsyny etten jaksanu lähtä kavereitten kanssa baariin. Menin sitte mummille ja ukille yöksi ku ne oli tullu kotiin Kanadan mökiltä jo perjantaina. Tää on kyllä tosi kurjaa ku joudun olee yksin. Päivisin ja iltasin voi kyllä olla täällä yksi ku oonhan mää nyt ennenki ollu. Mut yötä en suostu olemaan täällä yksin. Liian pelottavaa yskin meidän isossa, pimeessä, tyhjässä talossa. Sunnuntaina menin sitte päivällä tälle puolalaiselle au pairille yöksi. Hänen 4 vuotias hostpoika on kyllä sulonen. Se on jostai syystä ihan yli ihastanu muhun ja se hyppii aina riemusta ku kuulee et mää tuun ja saatika sitte jos mää jään yöksi. Sit ku katottiin illalla leffaa, niin se tuli kysyy et saanko mää istua sun vieressä. No, tottakai ja sit katsottiin leffaa yhdessä. Ainii, ja sit pelattiin mun kaverin kanssa Wiitä! Tää on mun eka kerta ku oon koskaan pelannu sitä. Meilläki se kyllä on tuolla alakerrassa ja pojat sitä pelaa työkseen mut en oo ite perehtyny siihen. Enkä etes tiedä et onko meillä mitää sellasia pelejä mitä haluaisin pelata. Me pelattiin tennistä, nyrkkeilyä, golfia ja jotai muita kivoja pelejä. En välitä mistää Pokemon ja räiskintä peleistä, niin ku nää meidän pelit taitaa enimmäkseen olla sellasia. Oli kyllä ihan kivaa, et voin kyllä pelata toisetki kuhan vaan on jotai järkeviä pelejä. Tällä hetkellä odottelen hyvin innolla mun perhettä kotiin suomesta. En oo nähny niitä kuitenkaa kahteen viikkoon, niin johan tuo on aikaki. Varsinki ku oon nyt yksin.