maanantai 12. tammikuuta 2009

Perhe kotiin ja normaalia arkeen palaamista

Tällä viikolla sain sitte hostperheeni kotiin ja normaali arkeen palaaminen alkoi. Hostäiti kotiutui lasten kanssa keskiviikkona ja hostisä sunnuntaina, joten kaikki on nyt kasassa ja täysin normaali arki alkaa ens viikolla ku mullaki alkaa mun koulu. Tää viikko siis oli vielä lomaa mun koulusta.

Maanantai aamuna heräsin puolalaisen tytön kotoa ja lähdin sieltä suoraa salille. Menin spinning tunnille, joka oli vähän erilainen ku yleensä. Sen lisäksi, että poljimme pyörää noin tunnin, tehtiin puolen tunnin treeni yläkropan lihaksille ku spinningissä nyt alakorppa kuormittuu aika kovasti. Se oli kyllä tosi kiva, et tää nyt sitte on mulla jatkossaki joka maanantai aamu. Sieltä ajoin kotiin ja soittelin suomeen päin. Sit rupesin diilii meidän joulukuusen pihalle. Se oli nimittäin ollut jo muutaman viikon ja oli ihan pystyyn kuollu. Oksat repsatti alaspäin ja neulasia varisi hirveesti. Aattelin eka et se ois ihan easy homma ku ei se etes näyttäny isolta. No, ku rupesin ottaa koristeita pois niin tuntu et niitä riitti ja riitti. Ja sit ku raahasin sitä pihalle, niin niitä neulasia oliki sitte joka paikka täynnä. Siinä oliki oma homma et sain sitte kaikki imuroitua pois. Suurin ongelma koko projektissa oli kuitenki se, että en meinannu saada kuusta irrotettua siitä jalasta. Meinasin jo luovuttaa ja antaa olla, mut sain sitte kuitenki ku aikani sen kanssa taistelin. Hostäiti sanoki kotiin tultuaan että ei se oo itekkää tainnu sitä koskaan irrottaa siitä jalasta. Illalla menin mummille ja ukille yöksi. Päivisin pystyin kyllä olemaan yksin ku oonhan mää nyt yksin käytännössä joka päivä täällä, mut yöt ois ollu vähän liikaa. Iso, pimee, hiljanen talo ja mää. Ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä.

Tiistaina tulin aamulla kotiin ja soittelin taas suomeen päin. Tylsää olla yksin vailla mitää järkevää tekemistä ja kaikki kaverit kuitenki käytönnössä päivät töissä, enkä halua niitten jaloissa pyöriä työkseni. Suomessa oli onneksi tiistaina loppiainen, joten sain ihan hyvin ihmisiä kiinniki sieltä. Iltapäivällä sain kuitenki yhden saksalaisen au pairin kiinni ja mentiin ulos syömään ku ei oltu kumpikaa oikein syöty lounasta. Siinä sitte vaihdettiin joulun ja uuden vuoden kuulumiset ku ei oltu nähty ku ennen joulua viimeksi. Syömästä ajoin suoraa puolalaisen au pairin kotiin. Mulla oli hänelle vietävänä kysymyksiä mun pikkuveljeltä. Mun pikkuveli suomessa nimittäin tekee esitelmää puolasta kouluun ja hän oli sitte ajatellut et vois tehdä haastattelun tästä mun puolalaisesta kaverista. Ku kerroin mun kaverille, niin hän innostu ihan täysin ja sano, että haluaa miettiä niitä kysymyksiä, koska hän haluaa olla hyvä. :) Sieltä ajoin mun kakkukurssille. Vika kakkukurssi alko nytte ja sitä on vielä kolmena tiistaina. Sitte oon käyny kaikki, jotka vaan voin, paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin kattomassa Madonnaa, mut senki pitäs järjestyä tässä alkuvuoden aikana, et pääsen käymään sen yhden kerran. Ja sen kerran varsinki haluan käydä, ku sillon ne opetteli pursottamaan kaikenlaisia kukkia ja mää ehdottomasti haluan oppia kans. Nyt tän kakkukurssin aiheena on fondant ja gum paste, joten tällä kertaa ei tuu uusia pursotusharjoituksia vaan taiteillaan erilaisia juttuja vähän niin kuin muovailuvahasta. Ens viikolla me tehdään siellä ihan kakku, et sitte pitäs tulla satoa mun leivontablogiin. Kakkukurssilta ajoin taas mummille ja ukille yöksi. Onneksi tiedossa oli vika yö vieraassa sängyssä. Seuraavaksi yöksi pääsisin jo omaan sänkyyn.

Maanantai iltana puhuin mummille et toi mun selkä on taas ollu kamalan kipee. En oo täällä blogissa tainnukaa kirjottaa juuri mitää mun selästä, joten siellä suomen päässä varmaan luulette, että oon ok sen kanssa ku en oo valittanu. Mut siis tilanne on se, että se on samanlainen ku aina ennenki et koko ajan koskee, mut ku se on "normaalisti" kipee, niin pärjään kyllä sen kanssa ilman särkylääkkeitä, enkä sen kummemmin siitä valittele. Sit ku tää rupee pahaksi, niin tarvin särkylääkkeitä ja tuntuu etten pärjää tän kanssa. Nyt tää siis taas on juonitellu, mikä tietysti osittain ainaki johtuu siitä et mulla on ollu liian monta eri sänkyä reilu viikon aikana. Mut anyway, mummi sitte suositteli, että yoga vois olla hyvä mulle. Eka aattelin, et ei kai nyt sentään, sehän on ihan sika tylsää. Mut sitte aattelin et voinhan mää sitä kokeilla ku ei se nyt ollu kallistakaa tolla meidän salilla, 25 taalaa kaks kuukautta ja 1,5 tuntia viikossa aina keskiviikko aamuisin. Ja mummin nyt luulis tietävän jotai ku se on ite käyny yogassa jotai 10 vuotta. Sinne siis suuntasin sitte keskiviikko aamuna. Ennakkoluulot ei ollu kovin hyvät, sillä yleensä kaipaan toimintaa mun liikuntaan. En tykkää sellasta, jonka jälkeen ei tarvi mennä suihkuun ja jossa hiki ei nouse ollenkaa. Tunnin jälkeen olin kyllä hyvin positiivisesti yllättynyt, sillä tykkäsin siitä oikeesti! Se oli tosi kivaa! Eihän siellä nyt syke nouse eikä mitää mut sitte ku siellä kävis säännöllisesti, niin sit tulis lisää notkeutta ja kaikkee. Ja sit se kivasti tasapainottas mun muuten aktiivista elämäntyyliä. Mun poikaystäväki sano, et mitä ihmettä siellä tunnilla oikein tapahtu ku just ennen tunnille lähtöä puhuin sille, et saa nähä et tykkäänkö siitä ja tuunko nukkumaan sinne tunnille. Tunnin jälkeen selässä oli sellanen kipu, että sen kanssa on tehty jotai uutta ja ihmeellistä, mut tää kipu oli sellanen hyvä kipu eikä paha. Et ehkä mun selkä sitte tykkäs siitä.

Yogan jälkeen tulin kotiin odottelee, et lähden hakee mun perheen kentältä. Heti ensimmäisenä kentällä vanhimmainen lapsi hyökkäs mun syyliin ja sitte sain nuorimmaisen ja keskimmäisen viimeisenä. Hyvin oli heillä lennot menny, et koneet oli ollu ihan ajallaan ja muuta. Kotiin tultua lapsilla oli vähän liikaa energiaa ku kaikki oli istunu tyyliin 9 tuntia paikallaan, niin hostäiti sitte toimitti ne ulos möyryämään. Mää lähdin päivän päälle mun spinningiin. Tällä kertaa meillä oli siellä uus ohjaaja joka oli ihan innoissaan ku pääsi vetämään elämänsä ensimmäistä spinningin tuntia. Ja veti kyllä tosi rankan treenin. Välillä tuli ihan armeija olo ku se siellä meitä komensi tekemään kovemmin ja kovemmin. :) Mut oli kyllä ihan sika kivaa. Ens etes muista et millon viimeksi oisin spinningin tunnin jälkeen ollu oikeesti noin kuollu. Vaikka ihan ite sää säätelet sen vastuksen ja sen, että miten lujaa sää poljet, niin kyllä muhun ainaki vaikuttaa suuresti se, että mitä ohjaaja sanoo ja millasta musiikkia sillä on. Tällä oli hyvin menevä musiikki ja tahti oli kyllä kova. Toivottavasti sama innostunut tahti jatkuu koko ajan, sillä tykkäsin kyllä kovasti. Ku tulin kotiin, niin täällä oli jo kaikki nukkumassa aikaeroa pois.

Torstaina koitti sitten arki ku laitettiin lapset kouluun. Tosin kaikki oli jo pukenu ja syöny ku mää heräsin et sinänsä hyvin helppo aamu. Aikaerosta johtuen olivat heränneet joskus ennen kuutta. Aamulla kävin asioilla ja tytön haettua koulusta, tultiin kotiin. Tehtiin vähän aikaa lumitöitä ulkona, sillä oltiin saatu keskiviikko iltana vähän lunta eli musta maa häipy. Kovin kauaa tyttö ei jaksanu olla ulkona ku iski väsymys. Sit vaan tultiin sisälle ja juotiin kuuma kaakaota rankan ulkoilu tuokion jälkeen. Illalla mulla oli mun tennistunti pitkästä aikaa. Aloittelijoiden kurssilla olen tälläkin kertaa ku vastahan mää oon ruennu opettelee, mut nyt meillä oli eri opettaja. Ja tää opettaja oli kyllä tuhat kertaa kivempi ja parempi ku edellinen. Tää oikeesti puhu paljon enemmän kunnon asiaa eikä höpötelly mitää turhan päiväsiä ja selitti mun mielestä paljon ymmärrettävämmin ku edellinen. Tosin onhan mun enkkuki tietenki kehittyny tässä muutaman kuukauden aikana, et ehkä se voi johtua siitäki. Nyt sitte tuun pelaamaan tennistä aina torstai iltasin tunnin ajan. Ja tällä hetkellä mulla on menossa mun mailan osto projekti. Kävin ennen joulua kyselemässä tuolla tenniskoulussa hyviä mailoja ja suosittelivat mulle kolmea mailaa. Nyt sitte teistailen niitä tuolla mun tunnilla, et mikä ois hyvä. Sit ku päädyn siihen yhteen ja hyvään mailaan, niin yritän jostai löytää sen kohtuu hintaan. Tuolla tenniskoululla on nimittäin aika kalliita noi mailat. Tenniksen jälkeen kävin kaupassa hakemassa ihan perustarvikkeita kuten maitoo ja muuta sellasta.

Perjantai aamuna olin vaan kotosalla ja sitte iltapäivällä mentiin tytön kanssa avustamaan keskimmäisen pojan koululle. Siellä oli holiday juhlat, jotka jäivät pitämättä ennen joulua ku lumipyryn takia oli koulut kiinni. Hostäiti oli luvannut olla avustamassa, mutta ei voinut olla töistä pois perjantaina ku vasta meni takasi töihin kolmen viikon jälkeen, joten mää sitte lupasin tytön kanssa mennä. Juhlien tarkoituksena oli, että ne sai liimata sellaseen pieneen maitotölkkiin keksinpalaset frostingilla ja sitte koristella ne karkeilla, vähän niin ku piparkakkutalon. Lähinnä mun homma vaan oli huolehtia et karkkeja ja kaikkea oli saatavilla tarpeeksi kaikille, et sinänsä pääsin hyvin helpolla. Tyttökin sai tehdä siellä oman talon. Juhlien loputtua, sain vanhimmaisenki pojan koulusta mun mukaan ja tultiin kotiin valmistautuu taekwondoon. Ei oltukaa oltu siellä moneen viikkoon ku oli joululoma. Tunnin loputtua keskimmäinen taiteili pukuhuoneen penkillä ja oli just sanomassa hänelle, et älä taiteile siitä ku sää tiput, niin sitte saman tien kippas siitä penkiltä ja löi päänsä kivikovaan laattalattiaan. Säikähdin ihan hirveesti ku näin sen kippaamisen ja se näytti tosi pahalta. Onneksi ei kuitenkaa käyny sen pahemmin. Patti saatiin ja pieni haava, josta ei kyllä verta tullut. Tää onki ollut suurin tapaturma joka mulle on sattunu ja ainahan se tommonen säikäyttää.

Tällä viikolla lapsilla on kyllä ollu energiaa vähän liikaa ja ovat käyneet vähän liian yli kierroksilla. Nyt ne vaan pitäs saada palautuu arkeen ja tasaantumaan suomesta tulon jälkeen, mut kyllä se siitä ajan kanssa ainaki tasaantuu ku ens viikolla ovat joka päivä koulussaki.

Illalla mulla oli mun jääkiekko ja tällä kertaa voitettiin 2-1. Ens viikolla onki viimenen kerta tätä kautta ja sitte alkaa uus, johon ilmotetaan joukkueet ens viikolla. Saa nähä et minkä värisiin sitte pääsen. Puolalainen tuli kattoo mun jääkiekkoa noin 10 minuutiksi. Lähinnä hän halus vaan vähän nähä et miten mää pelaan. Sieltä sitte ajettiin itävaltalaisen kotiin ku mun piti päästä suihkuun. Jäähallin suihkuihin en missään tapauksessa suostu menemään. Ne on ihan liian ällöttäviä, likasia ja vanhoja. Laitoin nopeasti itteni valmiiksi ja sinä aikana puolalainen kävi hakee italialaisen meidän mukaan. Lähdettiin sitte yhteen kotibile paikkaan, mutta ei löydetty yhtää mistää parkkipaikkaa autolle, joten mentiin sitte baariin. Mulle nyt oli sinänsä ihan sama et missä oltiin sillon illalla kuhan vaan pääsin kotiin yöksi. Ei huvittanu enää yhtää jäädä mihinkää yöksi. Baarin jonolla oli kauhee jono ku mentiin sinne joskus puolen yön aikaan. Me kuitenki päästiin jonon ohi ku oltiin lauma tyttöjä ilman yhtää poikaa. Mää menin viimesenä meistä sisälle ja ojensin oikeen käden ku siihen ne nyt laittaa alaikäsille raksin ja täysikäsille rannekkeen. No, sit se veti raksin mun oikeeseen käteen ja kysyin siltä et mitä ihmettä sää teet ja miks sää noin teet. Siinä samalla kerkesin saada vasempaanki käteen raksin ku se selitti, että oon alaikänen. Sanoin, että enhän oo, oon täyttäny jouluun 4. 2008 21. Sit se katto mun papereita uudestaan ja totes saman. Sitte sain rannekkeen, joten mulla oli sitte molemmat merkinnät. Ei sillä nyt sinänsä ollu väliä et olinko alaikänen vai täysikänen ku olin autolla, mutta sisäänpääsy on kalliimpi alaikäsiltä ku täysikäsiltä ja enhän mää nyt enempää suostu maksaa ku oikeesti kuitenki oon täysikänen. Tää kaikki johtu vaan sitä ku mulla on mun paikallinen ajokortti väärinpäin. Eli se on sillee pystysuunnassa, vaikka mulla kuulus olla vaakasuunnassa ku oon täysikänen. Meen ens viikolla käymään siellä ajokorttipaikassa ja kysymään et saanko käännettyä sen ja miten se tapahtuu. Raivostuttavaa ku joka paikassa ne aina kauheen pitkään syynää sitä korttia et oonko oikeesti täysikänen. Jos mulla ois oikein päin se kortti, niin ne vaan kattos mun kuvan siitä. Ja periaatteessa mun nykysen ajokortin umpeenmeno päivämäärä ois pitäny olla mun 21 vuotis synttäripäivä mut se on joskus vuonna 2011. Sinänsä en nyt yhtää ihmettele vaikka seki ois menny mun kortissa väärin ku sen kanssa nyt oli muutenki yks tuhat ja sata ongelmaa. Katsotaan miten mun käy ku meen ens viikolla sitä selvittää. Baarista siis sitten ajoin kotiin yöksi.

Koko viikonlopun olinkin sitten käytännössä kotona ja sain tehtyä mun skarpbookin ajantasalle! Kotona olo lauantaina johtu ihan puhtaasti siitä ku meillä oli taas talvimyrsky täällä menossa. Saatiin lunta ainaki yhtä paljon ku viimeksi ellei jopa enemmän ja se sato varmaan ilta yhdeksään asti, et turha kuvitella et ois johonki päässy liikkumaan. Hostäiti kävi aamusella lasten kanssa uimakoulussa ja he olivat mummilla ja ukilla illallisella ja sieltä tullessa olivat olleet jumissa jossai tienhaarassa 10 minuuttia. Ei paljoa mua huvittanu lähtä tonne ja jättää itteeni kiinni johonki. Mitäs mää nyt sitte yksin oisin sille asialle voinu ku oisin ollu tuolla jossai lumipenkassa kiinni. Ja koska saatiin lunta taivaalta paljon ja hostisä oli vielä suomessa, meillä oli pieni ongelma pihan auraamisen suhteen. Hostäitin kanssa yritettiin ohjekirjasta tavata et miten se toimii, mut sitte ukki tuli ja osas hostisän parin ohjeen avulla käyttää sitä. Onneksi osas, sillä muuten ei oltas päästy pois meidän pihasta enää. Illalla katoin leffan hostäitin kanssa, joka oli kyllä todella todella todella huono ja pitkästyttävä. Lumen tulon loputtua taivan selkeni ja ulkona oli kuutamo ja ihan valkosena joka paikka, joten oli tosi makeen näköstä. Ihan niin ku ois ollu valot päällä ulkona. Tää onki eka kerta ku meillä näin tollasen ilman ja ehkä myös viimenen, sillä meillä ei yleensä noi lumet pysy kovin kauaa.

Sunnuntaina sitte vaan lorvailin muuten vaan kotona ku ei jaksanu lähtä mihkää. Hostäiti kävi lasten kanssa suomikoulussa. Täällä on nyt alkanu suomi koulu aina joka toinen sunnuntai, mikä on tosi hyvä juttu lapsille. Pienempien kanssa leikkivät ja laulavat suomeksi ja vähän jotai yksinkertaista keskustelua ja sitte isompien kanssa ihan lukemista ja kirjoittamista ja sit isompien pitäs saaha oikein läksyjä. Saa nähä et miten toi tosta lähtee luistaa ku tänään nyt oli vasta eka kerta. Koulun jälkeen he hakivat hostisän kentältä, joten saatiin sitte koko perhe kokoon. Ja hostisä toi mukanaan paljon salmiakkia ja ruisleipää. :) Iltapäivällä kävin hostäitin kanssa euromarket nimisessä kaupassa. Siellä myydään ihan sikana puolalaista kamaa ja sit suomalaista oltermannia. Tähän asti ollaan ostettu meidän suomalainen juusto toisesta paikasta, mut tää paikka on nyt menny konkkaan, joten täytyy sit rueta ostaa tuolta euromarketista. Mitää muuta suomi kamaa siellä ei kyllä ollu ku sitä juustoa. Ja itseasiassa siellä oli myös turunmaata ja joku kolmaksi Finland Lapland niminen juusto. Illalla meille tuli hostäitin veli perheineen syömään. Et sinänsä viikonloppuna nyt ei tapahtunu mitään jännää mut oon kyllä hyvin tyytyväinen et oon saanu mun skarpbookin ajantasalle. Ja tiedoksi muuten perheelle ja poikaystävälle, tää toinenki rupee jo olee ihan täys. :) Et täytyy ens viikolla käydä shoppailee kolmas.

Tällä viikolla tuli muuten täyteen mun puoli vuotta täällä! Siis ajatelkaa, oon ollu täällä jo puoli vuotta ja enää puolet jäljellä! Ihan sika nopeesti menny aika. Ihan kohta oon jo tulossa kotiin ja sen suhteen rupee kyllä kohta iskee kriisi. Ei hirveesti kiinnosta tulla suomeen, mut toisaalta mulla on siellä koulupaikka ens syksyksi ja ihan mielelläni kyllä meen sinne kouluun ku haluan opiskella lisää omaa alaa. Nyt vaan sitte nautiskellaan mun puolesta vuodesta täällä ja palataan sitte ens heinäkuussa suomeen alottamaan jälleen uutta elämää uudella paikkakunnalla. Toivottavasti asia sitte kans ois näin ens kesänä. :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

On kyllä tosi nopeasti mennyt aika, tuntuu että ihan vasta lähdit - mutta hirveen kiva lukea että oot viihtynyt :) Hyvää tammikuunjatkoa!