Viime viikolle olin unohtanu kirjottaa, että kävin ajokorttipaikassa hakemassa mun täysi-ikäisten ajokortin maanantaina. Tai siis ne otti uuden kuvan siihen ja piti maksaa 9 taalaa ja sitte sain sen lauantaina postissa. Eli nyt mulla on täysi-ikäisten ajokortti ja ku menin sillä ekan kerran baariin tämän viikon lauantaina, niin ei se etes kattonu sitä läheltä. Katto vaan että se on oikein päin ja that s it. Ei sen etes tarvinnu ottaa käteen sitä ja kattoo. Hyvin helppo juttu.
Tää viikko siis alko aika leppoisasti ku en tehny töitä maanantaina ollenkaa. Lapsilla oli vapaapäivä jonkun pyhäpäivän takia ja hostäiti oli kans vapaalla. Aamusta mää menin mun spinningin tunnille ja sieltä jatkoin suoraa ostariin vaihtaa mun kenkiä, joka olikin pieni projekti. Ostin nämä kengät nimittäin tapaninpäivänä alennusmyynneistä ja menin niitten kanssa sitte Las Vegasiin. Siellä kuitenki jouduin toteamaan, että en voi pitää niitä ku toisessa kengässä oli just pikkuvarpaan kohdalla kamala rytty siinä kankaassa, joka hiersi koko ajan varpaaseen. Ja se oli ihan liimausvirhe, et se kangas oli liimautunu huonosti, joten sitä ei paljoa fiksailtu. Kuittia mulla nyt ei tietenkää enää ollu tallessa ja ne makso 15 taalaa, joten ajattelin antaa niitten olla. Viime sunnuntaina menin kuitenki ekaa kertaa sen jälkeen tonne meidän ostarille ku tapasin siellä mun puolalaisen kaverin, joten ajattelin sitte vaan käydä kysymässä et voinko vaihtaa niitä kenkiä. Selitin mun tilanteen ja sanoin, että mulla ei oo kuittia enää. Nainen sano, että ei se mitää. Tuo ne vaan tänne, niin voit vaihtaa ne. Maanantaina sitte suuntasin tänne kenkäkauppaan uudestaan ja vaihdoin ne. Katoin vaan, että ne on samaa kokoa ja tällä kertaa ei ole ryppyjä. En sovittanu jalkaan ku tiesin jo, että se koko passaa. Tulin kotiin ja laitoin ne jalkaan ja heti huomasin et eihän nää pysy mun jalassa, että miten nää voi olla näin isot. Katoin kokoa uudestaan ja siellä luki, että 6 W. Mun koko siis on 6, mutta ilman tuplaweetä. Eli olin ostanu leveän jalan kengät ja eihän ne mulla nyt pysy jalassa. No, ei muuta ku illalla lähdin takasin ostarille ku halusin saada asian pois päiväjärjestyksestä. Sinne päästyäni, niillä ei enää ollu just niitä kenkiä mun kokoa ja halusin just ne. No, sitte myyjä katto koneelta, että missä ois lähin paikka, jossa ois yhdet mun kokoset. Kerranki kävi hyvä tuuri ja lähimmäisessä mahdollisessa liikkeessä oli ne. Se oli jonkun 10 minuuttia ostarilta ja jonkun 10 minuuttia meiltä kotoa eli ei kaukana. Enkä etes tienny että sielläki on tämä sama kenkäliike ja se on jopa lähempänä ku toi ostarin kenkäliike, joten taidan rueta jatkossa käyttämään sitä. Mää oon nimittäin ostanu kaikki mun kengät sieltä ku en vaan löydä mistään muualta. Meen aina sinne ku tarvin kenkiä. Nyt mulla siis on ne samat kengät, oikeeta kokoa ja ilman ryppyjä mutta vastustivat kyllä niin paljon, että saa nähä et oliko ne kengät sitte mulle tarkotettu ollenkaa. Sen aika näyttää. Tän kenkä härdellin lisäksi kävin ostarilla moikkaa toista suomalaista, joka on siellä töissä yhdessä liikkeessä. Se tän perheen edellinen au pairi. Hän pääsi sitte just tauolle ja ehdittiin vähäksi aikaa istahtaa syömään. Sieltä tulin kotiin ja tein läksyjä tiistaiksi. Illalla mun kenkä metsästyksen jälkeen menin käymään mummilla ja ukilla ku mulla nyt on taas ollu tää selkä niin kipee. Sunnuntaina oli niin kipee, et tuntu etten saa henkee. Mummilla ja ukilla sitte on sellanen joku selkäkippi, jossa roikotetaan sua pää alaspäin (kirjaimellisesti!) ja sitte sen pitäs poistaa painetta selästä. Mua ei oo oikeesti ikinä ennen roikotettu 180 astetta pää alaspäin. Ihan kamala kokemus päässä ku veri meni päähän. Selän vaikutuksista nyt en tiedä ku oon ollu vaan tän yhden kerran. Pitäs käydä useammin niin vois jotai sanoo. Ja siihen veren menemiseen päähän kyllä tottuu, et ehkä seki sitte siitä helpottas.
Tiistaina mulle selvis koulussa vähän lisää tietoa meidän kurssista. Viime kurssillahan mulla oli kans kolmesta eri aiheesta kokeita ja melkeen yks jokaisesta joka viikko eli kolme koetta viikossa. Sama juttu tässäkin kurssissa, et se ei oo sinänsä uutta. Mutta viime kurssilla me tehtiin kaikki aina tunnin alussa, että riitti vaan, että olit paikalla tunnilla, niin sait kokeet tehtyä. Ei sen kummempaa muistamista vaatinu. Mutta nyt me tehdään kaikki kolme eri tavalla. Yks tehdään joka torstai aamu ens viikon torstaista alkaen tunnilla, toinen pitää tehdä jonkun tietyn ajan sisällä (vajaa viikko) netissä sun omalla koneella ja kolmas pitää mennä tekemään meidän koulun testing centeriin jonkun tietyn ajan sisällä (noin puoli viikkoa) sun omalla ajalla. Siinäpä sitä sitte ollaanki, että muistaa, että mikä koe piti tehä millonki ja mihin ja oonko jo tehny ton vai en. Ja tosi paljonhan tää kurssi nyt muutenki työllistää. Tunnilla on tosi tappava tahti, joten kotona joutuu käymään läpi asioita uudestaan, jotta pääsee kärryille. Ja sitte vielä ku me ei etes mennä tuota kirjaa järjestyksessä läpi. Välillä ollaan sivulla 20 ja sitte sivulla 150 ja sitte taas 22. Jotenki tuntuu kauheen sekavalta koko systeemi, etten saa sellasta selvää mielikuvaa mun päähän et miten ne asiat nyt menee ja liittyy toisiinsa. Tähän keksin sitte sellaisen ratkaisun, että kirjotan joka tunnin jälkeen sillä tunnilla käydyt asiat vihkoon just niin ku mää ne tajuan. Käyn niitä läpi kirjasta ja yritän suomestaa ne enste omaan päähän, et tajuan ne ja sitte vielä laittaa vihkoon ylös. Näin saan mun vihon ainaki menemään järjestyksessä ja voin jopa säilyttääkii jonkunlaisen mielikuvan siitä, että miten ne asiat menee. Kyllähän toi hirveesti työllistää mua lisää, mutta ei auta. En tykkää siitä tunteesta, että mulla ei oo hyvää mielikuvaa päässäni asioista. Tän vihon tekemiseen, sitte ensimmäisen neljän kerran jälkeen, meniki koko perjantai. Eli oikeestaan koko perjantain, mitä mulla oli vapaa-aikaa, tein tota vihkoa ja pänttäsin kielioppia, että sinänsä ihan hyvä perjantai. Jatkossa siihen nyt ei mee enää yhtä paljon aikaa ku teen sen vaan reippaasti joka tunnin jälkeen.
Tiistai iltana mulla sitte oli mun kakkukurssi. Tämän kertanen kurssi ei vaatinu hirveesti valmisteluja ku harjoteltiin tekemään erilaisia kukkia gum pastesta. Eli ei kakkua tällä kertaa. Ens viikolla on sitte vika kerta tätä kurssia ja sitte on mun osalta kakkukurssit käyty, paitsi se nyt yks kerta nyt odottaa vuoroaan ku missasin se madonnan keikan takia. Ens viikolla tehdään siis lopputyökakku ja sitä varten on pitäny valmistaa kotona kukkia, et niitten parissa sujui sitten viikonloppuna aikaa. Kävin lauantaina täällä mun kakkukurssipaikassa ku siellä oli joku brownie demo, että siellä piti saada vinkkejä brownien valmistukseen. Se oli kyllä tosi outo eikä oikein toiminu niin ku oletin, että siitä ei tarvitse kertoa sen enempää, mutta sitte tää joka piti tätä demoa, niin sano vetäväsä helmikuussa kakkoskurssin näistä kakkukursseista. Ja just sieltähän mää missasin sen yhden kerran. Selitin hänelle sitte asiani ja sanoin, että mun opettaja sano, että voin vaan sitte tulla käymään tän yhden kerran jonka missasin ku oon kuitenki maksanu kaikista neljästä kerrasta. Hänelle se ei käyny ollenkaa. Oli kyllä hyvin törkee ja hankala ihminen. En oo todellakaa menossa käymään sitä mun puuttuvaa kertaa hänen tunnille. Jos sitä ei enää mun opettaja pidä ennen ku lähden täältä, niin olkoot sitte. Opettelen mielummin vaikka ite kuhan ei tarvihe ton tunnille mennä. En oikeesti ymmärtäny että mikä siinä nyt oli noi vaikeeta ku ei tuntunu sille käyvän mitenkää päin se, että kävisin vaan sen yhden kerran. Mun mukana ollut saksalainenki kaveri ihmetteli, että mistä nyt oikein kiikasti.
Keskiviikkona menin aamulla selvittää jonnekin oikeustalon tyyliseen paikkaan mun sakkoa. Halusin käydä sanomassa, että miten se oikeesti meni se tilanne ja miks en nähny sitä hemmetin kylttiä. Ja vaarana ei kuitenkaa ollu, että ne nostaa sitä mun sakkoa, ettei sinänsä kovin suuri menetys jos ei mitää tapahdukaa. Ne ois voinu joko unohtaa koko sakon, pisteet tai molemmat tai sitte osan pisteistä tai sakosta. Täällä kertyy ajokorttiin pisteitä ku saa sakkoja ja sitte ne nostaa jossai määrin sun vakuutusmaksuja, mutta mua se nyt ei kosketa ku mun nimissä ei oo täällä yhtää autoa. Mun tapauksessa ne ei voinu unohtaa mun pisteitä mutta pienensivät sakkoa 30 taalaa eli lopputulos oli se, että maksoin 100 taalaa siitä. Mutta oli kyllä elämäni kamalin kokemus ikinä, että toi 30 taalaa ei todellakaa tunnu missää. Näin jälkeenpäin ajatellen oisin mielummin maksanu sen 130 taalaa ja jättäny ton kokemuksen kokematta. Mutta teitä varmaanki kiinnostaa et millanen tää mun kokemus oli, niin rupeen nyt sitä sitte purkaa. Eli siis menin sinne heti aamusta reippaana ku tää muutenki oli auki vaan aamusta pari tuntia. Heti ovella oli kyltti, että ei saa viedä kännykää eikä kameraa sisälle vaan ne piti jättää johonki lokeroon säilytykseen. Ja sitte mentiin turvatarkastuksen läpi, niin ku lentokentillä. Sit löysin tieni oikeeseen huoneeseen ja kerroin, että miksi oon täällä. Sieltä sitte käskettiin mennä viereiseen huoneeseen kertomaan mun asia eli siis se, että mitä halusin sanoa lauantaista. Menin sinne ja sain kamalan järkytyksen. Se oikeesti oli niin ku oikeussali! Voi jestas! En mää nyt ihan oikeuteen asti tän jutun kanssa halunnu. Elämäni eka kerta ku oon ikinä ollu oikeussalissa asianomaisena ja seki piti vielä hoitaa enkuksi. Loistavaa. Siellä oli yks mies ku menin sisään ja ootin sit vuoroani. Sit tuli mun vuoro ja tää tuomari joka istu korkeella musta viitta päällään kutsu mut sinne eteen. Sit mun piti seisoa sellasessa "puhujanpöntössä" suoraa tän naistuomarin vastapäätä ja kertoa että mitä mulla oli sanottavaa. Ku sain asia sanottua tää tuomari sano, että ei voi tehdä mitää mun pisteille mutta alentaa mun sakkoa 30 taalaa ja kysy, että onko se ok. Sanoin vaan, että joo se on. Siinä vaiheessa millää muulla ei ollu väliä ku sillä, että halusin vaan pois sieltä paikasta mahdollisimman äkkiä. Lähdin pois salista, maksoin sakkoni ja häivyin koko paikasta vannoen, että en mee enää ikinä sinne. Sen jälkeen hain autoni ja vaan ajelin ympäri Ann Arboria sen tarkempaa tietoa että mihin oon menossa. Piti vaan saada nollattua itteni koko kamalan jutun jälkeen. Oli niin ahistava olotila. Pienen ajelun jälkeen menin sitte mun yoga tunnille jossa nyt kaikki sitte viimestään unohtu. Tän viikon yoga tuliki hyvään saumaan ku sain sitte siellä rentouduttua ton kamalan kokemuksen jälkeen.
Keskiviikkona käytiin tytön kanssa ostarissa ku hän kysy jo tiistaina että millon mennään sinne leikkipaikkaan. Lupasin sitte keskiviikkona viedä, joten siellä siis oltiin joku tunteroinen ja tyttö oli onnellinen. Hän ei ookaa pitkään aikaan ollu oikeesti niin älyttömän hyvällä tuulella. Vaikka tosi hyvällä tuulella hän oli koko viikon, että ei sinänsä. Illalla mulla oli sitte mun spinningi ja taas kyllä mentiin eikä meinattiin. Ja oli tosi kivaa. :) Tykkään siitä just sen takia. Tunnilla aina aattelee, et oon mää ihan ääliö ku tuon itseni vapaehtoisesti joka viikko tänne tapettavaksi, mutta sitte tunnin jälkeen on ihan mahtava fiilis tosi pitkään.
Torstaina oltiin tytön kanssa vaan kotosalla päivä. Illalla mulla oli mun tennis ja oli taas kivaa niin ku aina ennenki. Tykkään siitä meidän opettajasta ja se on niin huippu ku se oikeesti ihan vaan mun nimen takia yrittää opetella ärrää. :D Ei se nyt ihan hirveeltä enää kuulosta, et eiköhän se sieltä tuu.
Perjantaina siis oli tää mun kielioppipäivä. Tytön kanssa käytiin vähän asioilla iltapäivällä ja tultiin kotiin. Illalla mulla sitte alko mun uus jääkiekkokausi täällä. Edellinen siis päätty viime viikolla ja nyt saatiin jo uusi kausi alkamaan ja uudet joukkueet. Oranseissa siis olen jälleen ja kolme samaa joukkuetoveria, loput uusia. Tosi kivoja oli nää kaikki uudet, et musta ainaki tuntuu ekan kerran jälkeen, et meillä on mukavampi joukkue ku viime kerralla, vaikka ei siinäkää kyllä mitää valittamista ollu. Tosi kiva oli pelata perjantaina meidän eka peli yhdessä. Pelattiin vihreitä vastaan ja hävittiin 1-0. Sinänsä jäi vähän harmittaa ku me oikeesti pyöritettiin ihan koko ajan ja mullaki varmaan tuhat maalipaikkaa mutta ku se ei mene, niin se ei mene. Ja sitte vihreet sai ihan lahjamaalin ku maalivahti laitto sen ite sisään. No, eipä siinä mitää. Hyvä peli se meiltä kuitenki oli. Ens kerralla sitte ehkä vähän paremmalla prosentilla saadaan niitä maaleja. :)
Lauantaina kävin siis mun saksalaisen kaverin kanssa siellä brownie demossa kääntymässä ja sen jälkeen vaan hengattiin ja odotettiin kello kolmea, jolloin oli puhe tavata puolalainen au pairi ja lähtä yhdessä naapurikaupunkiin ku siellä oli tän viikonlopun ajan menossa jääveistosnäyttely. Hengeillessa käytiin Dollar Tree nimiessä kaupassa. Se on sellanen paikka jossa on kaikki taalan. Ihan hirveesti siellä oli kaikkee sellasta, jota ei suomesta sais taalalla. Löysin sieltä myös kaikkee kivaa usa kamaa. Ku oon lähinnä ettiny usa kamaa enkä varsinaisesti tietyn osavaltion kamaa. Kyllä mää nyt Michiganinki kamaa haluan suomeen viedä, mutta myös usa kamaa. Siellä sitte oli mukeja ja kippoja usan lipuilla varustettuna ja taalan kappale, että ei nyt varmaan hirveesti käyttöä kestä, mutta viimestään sitte ku joku tulee tänne suomesta käymään, niin meen ostaa niitä suomeen ja voin sitte viedä niitä muistoksi omaan suomen kotiini. Oli ne kuitenki hienoja jos vaikka kirjahyllyyn laittaa. Siellä jääveistosnäyttelyssä oli väkee oikeesti ihan älyttömästi. Yksiki mies kysy ku pyydettiin sitä ottaa kuvaa meistä, että mistä ollaan kotosi ja ollaanko tultu ihan tätä jäänäyttelyä varten amerikkaan. Joo, niin varmaan ollaanki tultu. Sinne kuulemma tulee ympäri maailmaa ihmisiä sitä kattomaan. Just. Ei se mun mielestä nyt niin ihmeellinen ollu. Siis olihan siellä ihan älyttömästi hienoja veistoksia, en mää sitä sano, mutta kyllä sen nyt mun mielestä pitäs olla paljon enemmän, jotta lähtisin sitä kattomaan suomesta asti. Joku tunti kierreltiin ja räpsittiin kuvia ihmistungoksessa ja lähdettiin pois. Tosin pois lähteminen oli vähän ongelma. Mentiin saksalaisen kanssa mun autolle ja sitte yritettiin soittaa puolalaisella ja sen hosttytöllle, että missä te ootte ku tiet erkani jossai välissä siellä tungoksessa, mutta mun autolle päästyämme huomasimme, että hänellä olikin puhelin tippunu mun autoon. Great! Mää hain autoni ku sain pitää sitä siinä vaan viiteen asti ja rupesin kiertämään ympäri kylää samalla ku tää saksalainen metsästi heitä väen tungoksessa. Todella nopeesti ne kyllä löytyivät, että sinänsä ihan hyvä tuuri. Sieltä tulin kotiin ja illalla lähdin toisen saksalaisen kanssa baariin. Sieltä tulin kotiin nukkumaan eikä nyt ollu mitenkää erikoinen ilta eli ei tapahtunu mitää erikoista. Paitsi illan aikana sain tältä mun saksalaiselta kaverilta 40 taalaa siitä mun sakosta ku sain sen sillon ku vein häntä kotiin eli mun maksettavaksi jäi vaan 60 taalaa, et ei paha.
Sunnuntaina tein kukkia mun kakkukurssille. Oli kivaa. Tein kahta erilaista, jotka tuutte näkemään sitte mun leivontablogissa ens viikon aikana. Iltapäivällä lähdin saksalaisen kanssa Pistonsin NBA korispeliin. Hän tuli meille ja lähdettiin sitte meiltä mun autolla. Oltiin ihan ajoissa paikalla mikä oli hyvä niin saatiin helposti parkkipaikka ja löydettiin istumapaikat ilman väen tungosta. Itse pelistä voi nyt ainaki sanoo sen verran, että Pistons hävis ja en välttämättä halua mennä toista kertaa. Voin kyllä sanoa kaikille, että ehdottomasti pitää nähdä yks NBA peli, ei se niin tylsää ollu. Mulle parhaat hetket oli ne väliajat ja muut tauot ku sit siellä oli kaikkia tanssiesityksiä, voimisteluesityksiä ja sitte oli vähän huumoriaki mukana ku siellä oli tanssiryhmä todella lihavista miehistä, jotka loppuen lopuksi heittivät paidat pois. Voi jestas. Siinä vaiheessa meinas kyllä ollu huumori kaukana ku se oli todella ällöttävää. Itse pelistä parhaat hetket oli lopussa kaks vikaa minuuttia joita pelattiin varmaan 10 minuuttia ku yritettiin taktikoida ja pelata aikaa. Kotiin selvisin vasta 11 aikaan. Tää itse peli kesti jonkun 2,5 tuntia ettei sinänsä kovin paha, mutta takasi tullessa oli motarilla sattunu pieni kolari ja seistiin siellä puoli tuntia. Ihan tukossa oli motari ku normaalisti siinä on käytössä neljä kaistaa yhteen suuntaan, mutta tässä tapauksessa käytössä ei ollu oikeestaan yhtää kaistaa, vaan autot joutu menemään hyvin kapeesta yhdestä välistä. Ku me tultiin paikalle, niin itse kolarista ei ollu jäljellä ku yks auto ja paljon lasinsiruja ja muuta sotkua, joita ne siellä siivosi pois. Siellä on jonkun täytyny nukahtaa rattiin tai jotai ku tie oli ihan kuiva ja sula eikä lunta mailla halmeilla ja näkyvyys oli tosi hyvä ku ei satanu mitää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti