Hyviä ja huonoja juttuja

Tää viikko on kyllä ollu tapahtumien puolesta hyvin erikoinen. On ollu paljon uusia ja kivoja juttuja ja sitte yks todella iso asia ja ehkä coolein asia ever tapahtui lauantaina. Sit lauantaina tapahtu mun ehkä huonoin asia täällä, joten siis hyvin tapahtuma rikas viikko takana. Alotetaan kuitenki ihan alusta vähän purkamaan tätä viikkoa.

Maanantaina kävin aamulla spinningissä, johon nyt sitte on yhdistetty myös yläkropan treeniä. Se on tosi hyvä ja tehokas. Kivasti tulee koko kroppa treenattua. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa asioilla ja tultiin sitte kotiin leipomaan kakkupohjan mun tiistain kakkukurssille valmiiksi. Hän oli hyvin onnellinen ku pääsi pitkästä aikaa mittailemaan aineita ja sekoittelmaan niitä. Ei oltukaa leivottu mitää vielä joulun jälkeen ku vastahan he nyt tulivat suomesta. Kovasti hän halus leipoa lisää, joten kysyin sitte, että mitä hän haluais leipoa, et jos keskiviikkona sitte leivotaan ku meillä on aikaa. Vastaus tuli heti, että muffinseja, joten keskiviikkona meillä sitte oli muffinsipäivä. Valitsin sillee helpon ohjeen, että aineet on helppo myös hänen mitata ja niitä on helppo sekoittaa keskenään. Ennen leipomista vaan saatiin vähän itkua aikaan, ku hän on liian pieni rikkomaan kananmunia ja se oli hänen mielestään todella surullista. Kyllä hän ymmärsi, että on liian pieni eikä sen takia voi sitä tehdä, et hän ei väittäny mulle vastaan et haluaa kuitenki rikkoa niitä. Hyvin saatiin kuitenki muffinseja aikaan. Palataampas takasin maanantaihin. Illalla kävin shoppailemassa meikkejä ja hiusjuttuja. Nyt mun ei sitte tarvikaa ostaa täällä meikkejä enää ollenkaa. Meikkaan niin harvoin, että ihan hyvin pärjään noilla vaikka kuinka pitkään. Eli eipähän ainakaa niihin tarvitse enää rahoja tuhlata.

Tiistaina alko meidän koulu kolmen viikon loman jälkeen. Olihan tuo jo aikaki. Hyvä mun enkunki kannalta että koulu taas alko. Kyllähän mää nyt kavereita nään ja kaikkee mut ei tota koulua voi mikää korvata. On se kuitenki niin hyvä mun kielitaidon kannalta. Mulla siis on sama aika, sama paikka ja sama opettaja ja oikeestaan sama aiheki ku kieliopilla jatketaan. Tässä vaan nyt on vaikeemmat asiat ja kirja on 100 sivua paksumpi, joten etenemistahti on todella raju. Mutta toisaalta olen innoissani tästä kurssista ku mulla nyt ainaki on oikeesti haastetta tän kurssin kanssa. Tykkään haasteista ja ei täällä nyt käytännössä muita haasteita ole. Töitä tää kurssi tulee teettämään paljon enemmän ku edellinen ja kotiläksyjä kyllä tulee. Tän takia mää oon hyvin onnellinen, että mulla on nyt tammikuussa menossa mun vika kakkukurssi. Sit oon käyny kaikki paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin siellä Madonnan keikalla, mutta se nyt on vaan yks kerta eli ei paljoa sotke asioita. Tää kakkukurssiki kuitenki teettää kotona töitä ku aina sinne täytyy jotai valmistella. Tälle kerralle meidän piti tehdä kakku valmiiksi, joka tytön kanssa valmisteltiin päivällä. Ja tää kakkukurssi on aina just tiistai iltana ja mulla on koulua tiistaina ja heti sitte torstaina, joten siinä välissä on aika lyhyt aika tehdä läksyjä ja varsinki nyt ku niitä tulee paljon enemmän ku viimeksi ja tää kakkukurssi vie aina koko tiistai illan aikaa. Mulla nyt on tää enää kahtena tiistaina ja sitte se on ohi, joten saan sitte enemmän aikaa koululle. Enkä tuu nyt enää ottamaan mitää harrastusta tiistai illalle, niin saan aikaa koululle. Nyt sille on oikeesti pakko olla aikaa. Mutta vähän tosta koulusta vielä. Menin sinne 10 minuuttia myöhässä ku täällä oli ihan hirvee keli aamulla eli ihan vaan kelin takia olin myöhässä ja sille nyt ei voi mitää. Menin luokkaan, niin piti kyllä vähän aikaa miettiä että oonko oikeessa paikassa ku luokka oli ihan täys. Piti hakee käytävältä lisää tuoleja, että päästiin kaikki istuu. Olin hyvin ihmeissäni ku edellisellä kurssilla oli vielä tyhjiäki paikkoja, vaikka kaikki oli paikalla. Opettaja kyllä tosi sano, että hän ei tuu jakamaan kaikki papereita nyt ku se ei tiedä, että ketkä meinaa oikeesti opiskella ja ketkä ei, joten saatiin sitte loput paperit torstaina ku torstaina (opettajan tiedon mukaan) tuli paikalle neki, jotka oikeesti meinaa opiskella, joten torstaina pääsi jo ihan hyvin istuu, vaikka paljon siellä vieläki oli väkee.

Keskiviikkona varmistu sitte meidän Floridan reissu. Hostäiti varas meille lennot ja talon sieltä viikoksi huhtikuussa ku lapsilla on breikki koulusta. Mulla ei oo breikkiä, et joudun sit olee viikon pois just paria viikkoa ennen loppukoetta (ei hyvä juttu), mutta en halua missata tätä Floridan reissua kuitenkaa. Ihan tyhmähän mää nyt oon jos en mee sinne. Ja varmasti tulee olemaan mukava reissu, joka pitää ehdottomasti kokea. Lapsilla on toinen breikki helmikuun lopussa, mutta onneksi myös mun kuolusta on sillon loma viikko, joten sen kanssa ei tarvihe diiliä mitää. Aamupäivällä kävin siellä mun yogassa ja sen jälkeen ajoin suoraa sieltä hakee tytön koulusta. Tultiin kotiin ja leivottiin. Illalla mulla oli mun spinningi ja meillä siis on se uus yli-innokas ohjaaja. Se oikeesti vetää ihan sika kovaa. Tällä kertaa mulla oli mun kovin treeni ikinä ja hyvä ku pystyin etes kävelee seuraavana aamuna ku se veti reidet niin maitohapoille. Yleensä siellä tunnilla me pidetään taukojaki, jollon me löysätään vastus ja poljetaan hyvin kevyesti vähän aikaa, jotta ehdit juoda ja pyyhkii hikeä pois. Tällä kertaa ei tehty mitää turhia taukoja. Koko tunti polettii ihan älyttömän kovaa ja aina vaan lisättiin ja lisättiin vauhtia. Sit vaan piti juoda ja pyyhkiä hikeä ku tuntu että siihen oli aikaa. Ikinä ennen en oo oikeesti polkenu kokonaista tuntia ilman löysäämistaukoja. Mutta oli kyllä hyvä treeni, ettei sen puoleen.

Torstaina meillä siis oli koululla vähemmän oppilaita ku tiistaina. Tuntien jälkeen menin käymään tervetuliaispäivässä. Siellä oli oppilaitten tervetuliaispäivä niin ku meillä oli syksylläki. Syksyllä en jostai syystä menny sinne. Kävelin vaan ohi ja totesin ettei siellä oo mitää järkevää eikä siellä kyllä ollukaa et ei sen puoleen. Kyllä siitä nyt sitte on hyötyä jos sää opiskelet ihan päätoimisesti. Siellä oli kaikkia tarjouksia pankkilainoista ja esitteitä vaihto-oppilaaksi lähtemisestä ja muusta eli ei mitää hyötyä mulle. Tytön kanssa oltiin iltapäivällä kotosalla. Illalla menin tennikseen ja oli kyllä kivaa. Tenniksen jälkeen meillä oli au pair meetingi. Mentiin yhden brasillialaisen au pairin kotiin. Mää en kyllä ollu siellä ku jonkun puoli tuntia, olin liian väsyny. Siellä porukka katto leffaa ku menin sinne vähän muita myöhemmin. Lähinnä nyt vaan kävin näyttäytymässä meidän aluevalvojalle että kaikki on hyvin ja oon hengissä. Siellä meetingissä sitte tapasin yhden thaimaalaisen au pairin, joka käy mun kanssa samassa yogassa. Molemmat ollaan mietitty et onkohan toi au pairi ku näyttää niin tutulta ja nyt selvis et on se. Tosi mukava tää thaimaalainen. Hän on ollut täällä vuoden ja osaa kyllä englantia huonommin ku mää, mutta niillä nyt lähtötasoki on paljon huonompi ku muilla. Ja hän on thaimaalaisessa perheessä ja tekee tosi paljon töitä, joten hänellä ei ole aikaa nähdä kavereita hirveesti vapaa-aikana eli puhuu aika vähän englantia. Thaimaalaiset on kyllä aina tosi mukavia ku ne on niin kilttejä ja hyvä sydämisiä kaikille. Ne ei varmana juorua susta mitää pahaa ympäri kyliä niin ku kaikki muun maalaiset tekee. Niitten kans on sillee tosi helppo olla. Ei tarvi pelätä et mitä tuoki nyt musta ajattelee ku ne aina mielellään ottaa vastaan kaikki. Oli puhe, et voitas jossai välissä yrittää nähdä myös tän yogan ulkopuolella ku molemmat nyt asutaan Ann Arborissa. Riippuen tietysti, että miten saadaan aika järjestymään.

Perjantai sitte oliki mielenkiintoinen päivä. Olin suunnitellu, että meen aamulla salille ja vähän käymään asioilla. Kaikki peruuntu ku hostäiti ilmotti että lasten koulu on peruttu ku meillä on liian kylmä. Just. Ulkona oli ollu yöllä jotai vajaa 30 astetta. Aamulla nyt ei enää ollu ku 20 mutta täällä ei oo kuulemma tyyliin ikinä ennen ollu näin kylmä. Tai ainaki tää oli eka kerta ku sen takia on koulut peruttu, joten mulla oli sitte kolme lasta koko päivän. Tyttö ois voinu mennä ku sen koulu ei kule samaan tahtiin ihan oikean peruskoulun kanssa, mutta hän ei halunnut. Oltiin sitte koko päivä kotosalla ja päivällä laitoin kaikki vähäksi aikaa pihalle riehumaan ku rupes olemaan vähän liikaa ylimäärästä energiaa ja riehuivat sisällä aivan liikaa. Ulkona vähän onneksi rauhottuvat. Poikien taekwondoki oli peruttu kovan pakkasen vuoksi, joten ei tarvinnu etes sinne lähteä. Mun jääkiekko kuitenki oli illalla ja tää oli viimenen peli tälle kaudelle. Hävittiin mustia vastaan 2-1. Ne sai molemmat maalit todella nopeasti ja vähän niin kuin vanhingossa ja ei sitte enää pystytty paikkaa sitä toista. Seuraava kausi alkaa heti ens perjantaina. Saadaan vaan uudet teamit. Ne oli tullu jo nettiin ja mää pelaan jälleen oransseissa, että sinänsä ihan turhaa luovutin mun oranssin paidan perjantaina pois ku tuun saamaan sen takasi ens viikolla. :) Muut mun joukkueessa ei sanonu mitää, et saa nähä ketä saan joukkuetoveriksi.

Lauantai... Mitähän siitä nyt sanos lyhyesti... No, ainaki sen, että oli hyvin tapahtumarikas päivä ja senki voi sanoo et samana päivänä tapahtu ihan sika hieno ja cooli asia ja sitte kaikista huonoin koko täällä oloni aikana. Alotetaan hyvästä asiasta ensin ku mennään nyt aika järjestyksessä ku valitettavasti se tapahtu ensin, niin sitte toi huono asia jäi vähän varjostamaan koko hyvää tapahtumaa. No, mutta hyvä juttu se on kuitenki. Heräsin aamulla aikasi ku lähin yhden saksalaisen au pairin mukaan Detroittiin maailman kuuluisimpaan autonäyttely tapahtumaan. North American International Auto Show 2009! Tää saksalainen oli se, joka oli tullu tänne samaan aikaan ku mää, mutta on eri järjestön kautta. Hän tuli hakemaan mua 9 aikaan. Näyttelyyn saavuttiin joskus 10 maissa. Sinänsä ei kuulostanu kovin lupaavalta ku en hirveesti nyt autoista välitä enkä jaksa niitä kovin kauaa katella, mutta aattelin et voin ihan hyvin lähtä hänen mukaan ku hän lupas mut hakee eli mun ei tarvinnu ajaa ja liput oli vaan 12 taalaa. Olihan siellä ihan sika hienoja autoja ja paljon niitä olikin. Kaikkia uusia ja hienoja malleja vaikka muille jakaa. Ei me nyt kovin kauaa jaksettu yhtä autoa katsoa. Otettiin pari kuvaa ja jatkettiin matkaa. Eikä jäätyy kuuntelee mitää esitelmiä niistä autoista. No, siellä oli sitte Mustangi osasto ja ku saavuttiin sinne, niin kateltiin vähän ympäriinsä et mitä on meneillään. Huomasin et tää mun kaveri puhu jonkun miehen kanssa, jolla oli Mustangin paita päällä eli aattelin sen olevan vaan jotai mainosta ja ku kuulin mun kaverin vielä sanovan, että ei kiitos. Aattelin sitte, että ei mun tarvihe kuunnella niitä. Sit tää mun kaveri kysy, että mitä sää oot mieltä. Mun piti sitte kysyä et oon mieltä mistä ku en kuunnellu yhtää. Tää mies pyys meitä tietokoneella rakentamaan meidän lempi Mustangin ja sit se printataan. Voitiin valita kaikki lisäosat siihen, vanteet, vauhtiviivat ja ihan kaikki perusjutut. Sit se printattiin ja aateltiin että se nyt oli tässä. So what. Tehtiin molemmat omat. Sit tää mies sano, että ne tulee hetken kuluttua rakentamaan tän meidän suunnitteleman auton sinne kaikkien nähtäville. Siellä siis oli tää itse auto valmiina näytillä, mut ne vaan sitte laitto siihen kaikki lisäosat mitä me oltiin haluttu ja sit siellä oli tv kamerat ja juontaja joka selitti että mitä tälle autolle tapahtuu, et en tiedä näkyykö tää telkkarissa joskus. Yritin tänään ettii netistä tietoa, mutta en löytäny. No,ei siinä mitää mut arvatkaa et mistä nää tyypit oli kotosi!?!? Pimp My Ride:stä! Ja me ei etes tunnettu niitä ku en nyt oo kattonu sitä ohjelmaa yli vuoteen. :) Sit me saatiin niitten nimmarit ja valokuvat sillee, et siinä oli minä, tää team ja Mustangi. Vähän coolia. Kyllä me oltiin saada sydäri, et miks ihmeessä ne otti just meidän, jotka ei ymmärrä autoista yhtää mitää. Se yks mies sanoki, että hän oli ollu ihmeissään ku oli kuullu, et me tullaan tekemään naisen suunnittelema auto. Enste ne teki tän mun kaverin auton sinne ja vähän myöhemmin mun auton. Ei nähty sitä ku ne mun auton teki sinne näytille, mutta nähtiin se sitte valmiina. Ja kaiken tän huipuksi tää mies pyysi mua niitten mukaan ulos illalla. :D Hän anto mulle käyntikortin ja sano, että nyt sää voit sitte tulla näkemään meitä ku sulla on meidän tiedot. Sit mää aattelin, et se tarkotti sinne paikan päälle missä ne nyt on jossai Kaliforniassa. Katoin sitä osotetta ja sanoin, että oon kyllä tulossa ens kesänä Kaliforniaan et katotaan sitte. Sit se sano, että se nyt on vaan osote. Siinä on mun puhelinnumero, että voit sitte soittaa illalla 9 jälkeen ku tää show on ohi. Hän käski mun soittaa sille, että sitte ne tietää et missä ne on illalla ja mää voin sitte liittyä mukaan. Joo, niin varmaan. Ja sit ku mää täytin siellä jonkun arpajaislapun ja sit siihen piti laittaa puhelinnumero, niin tää mies otti tän mun lapun erilleen ja sano, että nyt mulla sitte on sun numero, et jos sää et soita, niin mää voin soittaa sulle. Olin kyllä niin puulla päähän löyty ettei mitää järkee. En soittanu sitte tälle miehelle eikä siitä kuulunu mitää. Jotenki oli koko ajan sellanen tunne, että en voi luottaa siihen ku oltiin sisällä ja sillä oli koko ajan mustat aurinkolasit päässä, joten en voinu nähdä sen silmiä. Ja täällä oli niin hirvee keli sillon lauantai iltana, että en ois kyllä päässy etes hengissä Detroittiin asti uudestaan.

Tultiin sitte sieltä kotiin joskus kahden maissa. Kotiin tulomatka kesti aika kauan ku sinä aikana oli ruennu satamaa lunta ja tiet oli tosi huonossa kunnossa. Seistiin tuolla jossai liikenneruuhkassaki ku oli tapahtunu kolari motarilla. Käytiin ulkona syömässä ja tultiin sen jälkeen meille suunnittelee meidän Niagaran putouksien reissua. Mää, tää mun kaveri ja sitte puolalainen ainaki ollaan lähdössä Niagaran putouksille 7-8.2. ja mennään sitte siinä samalla käymään Torontossa ja sinne yöksi. Etittiin sitte eilen hotelli Torontosta ja varattiin se, että nyt meillä on yöpaikka sinne. Vielä pitää vaan tutkia että mitä sitte Torontossa pitää ehdottomasti nähdä ja missä pitää ehdottomasti käydä ku aikaa kuitenki on tosi vähän. Tulispahan ainaki ne parhaat paikat sitte nähtyä. Tän mun saksalaisen kaverin lähdettyä lähin suoraa ajamaan yhden toisen saksalaisen kotiin. Tää on sit se saksalainen, joka tuli mun kanssa yhtä aikaa ja oltiin yhdessä siellä orientaatiossa. En oo hänen kanssaan ollu missää tekemisissä taaskaa moneen kuukauteen ja nyt se on taas ruennu pommittamaan mua tässä tammikuussa et tehdään jotai yhdessä. Sanoin sille keskiviikkona, että en tykkää tuosta että mitä teet ja sun pitää enste lopettaa toi ennen ku haluan tehdä sun kanssa jotai. Mua ärsyttää suunnattomasti se, että välillä ollaan olevinaan niin parasta kaveria ja sitte taas ei kuulu mitään moneen kuukauteen. En vaan voinu tehdä hänen kanssaan enää mitää, jos en saanu sanottua tuota asiaa ensin. Olin varautunu, että hän suuttuu mulle siitä pahastikin ku hänellä on sellainen taipumus. Kuitenki perjantaina mun yllätykseksi hän sano mulle että on miettiny että mitä sanoin ja oon oikeessa. Hän lupaa korjata tapansa ja antaa mulle kaiken takasi, että miten se on mua kohdellu. Ajattelin että mää nyt annan sille mahdollisuuden, mutta en voi suhtautua kovin vakavasti siihen ainakaa vielä enkä voi luottaa kaikkeen et mitä hän sanoo. Mut katotaan mihin tää tästä etenee. Lupasin sitte lähtä hänen mukaan lauantai iltana kattoo Michiganin yliopiston tanssi showta. Se oli sellanen kilpailu että siellä ratkes paras Michiganin yliopiston tanssiryhmä. Oli kyllä hyvä show, ettei siinä mitää. Sen jälkeen kello oli 9 illalla, joten aivan liian vähän mihinkää baariin. Mentiin sitte istuu Starbucksiin ja vaan juteltiin ja juteltiin. Oli tosi kivaa. Baariin ei sitte menty ollenkaa ku mää olin niin oli väsyny, ettei ois ollu mitää järkee lähtä mihinkää. Oltiin siis mun autolla ku mää kävin hänet hakee matkan varrella kyytiin.

Nyt sitte päästään siihen huonoimpaan asiaan. Sää oli siis todella todella todella huono ku oli vaan satanu ja satanu lunta koko ajan lisää ja lisää. Kello oli jo yli puolen yön, että oli myös todella pimeetä ja näkyvyys huono ku yhä sato lunta ja ku eihän meillä nyt oo mitää katuvaloja eli hyvin pimeetä. Olin siis viemässä tätä saksalaista kotiin eli en ajanu mun normaalia reittiä kotiin. Eli yleensä en tee siellä mitää jos meen vaan suoraa kotiin. No, tulin sitte yhteen risteykseen ja siinä palo punanen valo, odotin että yks auto meni ja käännyin sitte päin punasia ku käännyin oikealle ja yleensä täällä saa tehdä niin jos ei oo kylttiä ettei saa kääntyä. Enkä nähny mitää kylttiä missää. Sit sillä samalla sekunnilla poliisi tuli ja pysäytti. Hän sano, että käännyin päin punasia vaikka en ois saanu ku siellä oli kyltti. Olin oikeesti saada sydärin et sielläkö hitto oli kyltti. Yritin sanoo, että oon pahoillani ja en todellakaa nähny mitää kylttiä. Enkä nyt aiheuttanu mitää vaaratilanteita ku siellä oli vaan tää yks auto mun lisäksi, jonka annoin mennä. Mut ei se antanu mun sanoo mitää. Se oli hyvin törkee musta mies joka vaan otti mun ajokortin, meni istumaan autoonsa ja tuli takasi joskus 10 minuutin päästä ja anto mulle sen helvetin sakkolapun joka ei etes kerro että paljonko se on ja mihin hemmettiin se pitää maksaa ja millä tavalla. Kysyin sitte että miten tää toimii, mutta ei se suostunu sanomaan mitää. Sano, että mun pitää vaan soittaa johonki numeroon ku arki koittaa eli ehkä sitte tiistaina ku meillä on täällä huomenna "pyhä" ja lapset ei mee kouluun eikä hostäiti mee töihin. Katoin netistä niin se ois jotai 130 taalaa. Ihan sika kallista mulle joka tienaa 180 taalaa viikossa. Oli todella todella vihainen tälle hemmetin poliisille. Tää mun kaveriki sano, että se ei nähny mitää kylttiä missää. Tää poliisi oli kyllä epäkohtelian ikinä jonka oon tavannu. Sit ku sanoin että onko se miten kallis ja et se on varmaan mulle tosi kallis, niin se vaan nauro mulle. Mun kaveriki sano, että kerran joku au pairi oli missannu stop kyltin ja se ei ollu saanu mitää ku se sano että se on todella pahoillaan eikä hän huomannu sitä. Tää poliisi ei antanu sanoo mitää. Ja stop kyltin nyt kyllä huomaa ku se on monta kertaa isompi ku tää meidän kyltti jossa kielletään oikeelle kääntyminen päin punasta. Stop kyltti nyt on samanlainen ku meillä suomessaki, mut sitte tää toinen kyltti on vaan sellanen valkopohjanen jossa lukee mustalla että ei saa kääntyä punaisella. Ajoin sitte sunnuntaina ton risteyksen läpi, niin katoin että siellä oli kyllä se kyltti mutta se ei ollu siellä ylhäällä valojen vieressä, niin ku se yleensä on, vaan se oli siinä tien reunassa tolpan päässä. Uskon kyllä että en oikeesti nähny sitä. Katoin vaan sitä valoa ja keskityin siihen että en aja kolaria ku keli oli tosi huono. Inhoon täällä tätä hemmetin liikennekulttuuria. Mulla on täällä aina joku ongelma mun ajamisen kanssa. Suomessa mulla ei ollu koskaa mitää. Täällä oon saanu jo kahdet sakot puolen vuoden aikana ja suomessa en yhtiäkää ja oli mulla sielläki kortti kuitenki 2,5 vuotta ja ajoin vähintään yhtä paljon ku täällä. Noi liikennemerkit on vaan täällä välillä niin epäselviä et hostäitiki sano, että seki on välillä pihalla niitten kanssa vaikka onki asunu ikäsä täällä. Ja se on todella raivostuttavaa ku välillä saat kääntyä päin punaista ja välillä et. Tyhmä sääntö. No, ens viikolla sitte joku päivä selviää et miten se toimii ja miten pystyn sen maksamaan. En vielä tiedä että mistä saan siihen rahaa.

Sunnuntaina sitte vaan olin kotosalla ja kävin puolalaista näkemässä ostarissa. Käytiin siellä syömässä ja pari kauppaa kateltiin. Mulla oli hänelle paljon kerrottavaa ku ei oltu nähty koko viikolla ja hän ei ollu mun mukana lauantaina ja oli todellaki tapahtumarikaspäivä, mutta siinä mielessä lauantai oli hyvä ku puhuin oikeesti ihan koko päivän englantia. En etes muista et millon viimeksi oon puhunu noin paljon englantia yhden päivän aikana ja sehän nyt oli vaan hyvää harjotusta mulle taas. Illalla meille tuli tää espanjalainen (hän on siis palannut espanjan lomaltaan) ja mummi ja ukki syömään illallista. Ja huomenna siis on "pyhäpäivä" täällä eli sinänsä työviikko alkaa aika rennosti.