Rusketusta, kavereita ja koti-ikävästä

Nyt mää todellaki näytän siltä, et mua on kärvennetty tällä viikolla vähän auringossa. Oon saanu tosi makeet rusketusrajat. :) Perheen isä sano just eilen et mää tiedän miten harvinaista se on, että ei pala ku ekan kerran yrittää saada rusketusta täysin valkoseen ihoon. Mää en nimittäin oo juuri palanu! Vähän mahasta ja selästä mut ei pahasti eikä ne etes oo ollu kipeet. On mulla kyllä olluki työtä siinä ku oon rasvannu itteeni. Joudun vähän väliä lisäämään rasvaa ja välillä jo tuntuu ettei kehtaa enää lisätä ku ne muut kattoo et toi on ihan friikki ku koko ajan rasvaa itteensä. Ei siellä kukaan muu rasvaa niin tehokkaasti itteensä ku minä. Mut on kannattanu. Nyt mulle on tosi hyvä rusketuspohja saatu, et tästä on hyvä jatkaa.
Torstaina tosiaan oltiin siellä altaalla 6 tuntia, enkä meinannu saada tyttöä lähtemään pois! Uskomatonta! Ainaki ne viihtyy siellä. Viihtyvyyttä varmaan lisäs se, et saatiin pariksi tunniksi ne meidän vieraat sinne. Se tän perheen entinen au pairi reilu kahden vuoden takaa hoitolasten kanssa. Perjantaina ei sitte oltu kovin montaa tuntia ku keskimmäisellä oli sen parhaan kaverin synttärit iltapäivällä. Ku vein sen sinne, niin juttelin siinä vähän aikaa sen kaverin äitin kans. Pojalle oli todellaki tulossa hurjat 6 wee bileet, sillä siellä oli kasvomaalausta, vesiliukumäki, pitsan syöntiä ja kaikkee mahdollista. Ku kävin hakee keskimmäisen pois, sillä oli hirveet tuomiset mukanaan. Kaikkee mahdolllista se oli saanu. Melkeen jopa enemmän ku mitä se sinne vei. :)
Torstaina tein testin tälle brasillialaiselle, joka ei vastannu sillon maanantaina puhelimeen vaikka ite pyys mua johonki sen kans. No, soitin sille et mitä teet illalla, et voitasko tehdä jotai. Se sit lupas soittaa mulle ku se on päässy töistä, et tehdään sitte jotai. Ei siitä oo vielä tähänkää mennessä kuulunu mitään eli tosi luotettava tapaus. No, tiedämpähä ainaki et siihen ei kannata luottaa. Kävin sitte juoksemassa torstai iltana. En jaksanu salille lähtä ku olin kuitenki maanantaina käyny ja kävin sitte lauantaina.
Torstai yönä kolmen aikaan sain shokki herätyksen. Nimittäin mun puhelin rupes soimaan. Meni hetki että tajusin etes että se on puhelin. Näin heti, että se numero on suomesta. En ehtiny vastaamaan ku se meni just vastaajaan. Sit piti kyllä vähän aikaa kelata et kuka ihme on yrittäny soittaa mulle kolmen aikaan yöllä (tosin suomessa kello on ollu jo 10 aamulla). Mun shokkia vielä lisäsi se, et olin just nähny unta et oltiin mun isän kans autolla liikkeellä ja nähtiin hirveen iso onnettomuus tiellä ja mun piti sitte soittaa 112. Meinasin jo sillon yöllä et pitääkö tässä oikeesti soittaa suomeen jolleki et onko siellä kaikki kunnossa, mut yritin sit kuitenki saada itteni rauhottumaan. Tosin en meinannu millään saada unta enää. Aamulla soitin sitte vastaajaan ja heti selvis et se oli taskupuhelu enkä todellakaa tuntenu sen miehen ääntä joka jutteli jonkun naisen kans työasioita. Sit mun hostäiti kuunteli sitä ja se ties heti kuka se oli. Se oli tän perheen vuoden takaisen au pairin poikaystävä. Et kiitos vaan shokki herätyksestä sinne päin. :D
Perjantaina siellä altaalla nuorimmat lapset oli vähän hankalia. Molemmat meni syvään päähän kaks kertaa ilman mun lupaa. Keskimmäinen saa mennä sinne ilman kellukkeita, mut mun pitää tietää et se menee sinne, jotta osaan vahtia sitä. Nuorimmainen saa mennä kellukkeitten kans mut mun pitää tietää et se on siellä. Ihmettelin kyllä et mikä ihme niitä perjantaina vaivas ku muuten on menny tosi hyvin tää viikko. Mää sit olin aina sydärin partaalla ku näin ne siellä veessä. Kerroin sit hostäitille et miten päivä oli menny. En kertonu sitä sillä, et asialle ois pitäny tehä jotai, mut ilmeisesti ne oli pitäny puhuttelun, koska mun sängylle oli ilmesteny kaks anteeksipyyntö korttia sinä aikana ku olin siellä au pair bileissä. Tosi sulosta! :) Aamulla sitte kiitin lapsia niistä korteista.
Perjantaina tosiaan oli ne au pair bileet. Eka mun oli tarkotus lähtee kahdestaan suomalaisen au pairin kans mun autolla. No, sit kaks saksalaista au pairia halus ottaa meidät niitten kyytiin. Ajateltiin sit lähtä. Saatiin sit mukaan myös se saksalainen, joka on tullu samaan aikaan ku mää ja jolla ei juuri oo kavereita. Ensinnäki ne tuli hakee meitä tosi myöhään ja sit ne ei suostunu ottamaan mun autosta navigaattoria ku ne meinas et ne osaa. No, eksyttiin kolme kertaa, et siinä niitten osaaminen. :) Ku päästiin perille, niin siellä oli juhlat jo ohi. Siellä oli ollu isot bileet ku siellä oli kunnon ulkoteltta ja hirveesti oli ollu ruokia tarjolla. Tai ainaki meille oli jääny tähteitä syötäväksi ihan kiitettävästi. Istuttiin siellä sitte vähän aikaa ja lähettiin kotiin. Sovittiin tän suomalaisen kans, et seuraavalla kerralla mennään kyllä mun autolla ja ihan oman aikataulun mukaan. Jos me oltas tehty niin ku oli alunperin puhe, niin me oltas oltu siellä bileissä just parhaimpaan aikaan. No, tulipaha ainaki käytyä.
Perjantaina tää saksalainen au pairi sano mulle, et se todellaki toivoo et me voidaan olla kavereita. Se ei nimittäin tunne ketään muita ku mut ja tän toisen suomalaisen ja tää toinen suomalainen lähtee kotiin syyskuun lopulla. Sanoin sille, et tottakai me voidaan olla. Kyllä mää nyt sen kaveri voin olla, ei oo ongelma. Se on tosi mukava, et ei siinä mitään. Sit vielä eilen illalla se kysy uudestaan et voidaanhan me varmasti olla kavereita. Sanoin et tottakai, älä huoli. Sillä raukalla on hirvee paniikki ku se ei tunne täältä ketään ja sillä ei oo kavereita. No, nyt sillä on ainaki mut koko vuoden ajan ku ollaan tultu tänne yhtä aikaa ja sit tää toinen suomalainen vajaa parin kuukauden ajan. Tällä saksalaisella on kauhee koti-ikävä. Se jutteli siitä tän toisen suomalaisen kans ku sillä on kans ollu käytönnössä koko vuoden hirvee koti-ikävä, joten ne on kohtalotovereita. Nyt tällä suomalaisella tosin on helpottanu ku sillä on yks hyvä kaveri. Tai ainaki se sano mulle niin. :) Ennen mun tuloa sillä ei oo ollu ketää kunnon kaveria, jonka kans voi tehdä kaikkee. Onhan sillä tietenki ollu muun maalaisia au paireja, mut niillä on niitä omia kulttuurijuttuja, joita suomalainen ei aina tajua. Mut takaisin koti-ikävään. Mää en oikee osannu sanoo niitten koti-ikävä keskusteluun muuta ku, että ei mulla oo koti-ikävä. Molemmat katto mua, että ihan oikeestiko. Sanoin vaan et ihan oikeesti. Tuntuu, että oon hyvin kummallinen yksilö ku mulla ei oo koti-ikävä. Kaikki muut puhuu hirveestä koti-ikävästä, mut en mää. Enkä mää voi niitten kans siitä jutella ku mulla ei oo sitä. Ja sitä varsinki kaikki ihmettelee ku mulla on poikaystävä suomessa eikä mulla siltikää oo koti-ikävä. On mulla tietenki mun poikaystävää ikävä, mut se nyt ei oo ylitsepääsemätön ongelma ainakaa tällä hetkellä, joten ei mulla oo mitää hätää täällä. Viihdyn täällä tosi hyvin eikä kyllä vaivaa koti-ikävä. Kyllähän tuo tietysti vielä ehtii iskeä, mut ainaki on alkanu hyvin. :)
Lauantai iltana oli sitte vuorossa leffailta. Enste mentiin syömään ja sit leffaan. Oltiin kolmestaan ku se tanskalainen ei halunnu lähtee mukaan. Ihan ymmärrettävää. Onhan se vasta torstaina tullu tänne. Sen leffan oli tarkotus alkaa 11.40 pm mut muistinki sitte, et toisessa leffateatterissa se alko joskus 10 aikaan, et sinne siis, niin ei tarvinnu odottaa niin myöhään ja selvis ihan ajoissa nukkumaan. Käytiin kattoo se Mamma Mia! Oli hyvä leffa. Tai ainaki mää tykkäsin, mut sit ei kannata kattoo jos inhoo ylikaiken Abbaa. Sinänsä se leffa oli helppo katsoa ku siinä ei tarvinnu ajatella sen kummemmin ja siinä oli tosi helppo sanasto. Se oli sellanen komedia, jossa ne aina sopivan tilanteen tullen laulo Abban biisejä.
Tällä viikolla sain ton autokoulunkirjan, jota pitäs tavata sinne teoriakokeeseen. Alotin sitä vähän eilen sillee, et selasin sen läpi. Siinä onki ihan kiitettävästi hommaa, et selviää sanastosta. En nimittäin tunne mitää liikennesanastoa pahemmin. No, sitä pitää nyt vaan rueta lukee, et sais sen jo hyvälle mallille ennen ku mulla alkaa se koulu. Sit voi olla et ei oo aikaa mihinkää ylimääräseen. Mun nyt on kuitenki pakko saada toi paikallinen ajokortti, sillä mulla ei oo mukana kansainvälistä ajokorttia. Saan ajaa suomalaisella kortilla vielä reilu kaks kuukautta. Sillä saa sen kolme kuukautta ajaa, joka on se turistiaika, joten ei auta muu ku lukee, jos meinaa vielä täällä ajaa kahden kuukauden kuluttua.