Paljon tapahtumia

Nyt on taas niin paljon tapahtunu viikon aikana, et saa nähä osaanko purkaa tähän kaikki. Yritän ainaki kovasti.

No, ensiksi vois lähtee siitä et viimeksi oon kirjottanu sillon ku tultiin Kanadasta. Ei siitä nyt niin hirveen montaa päivää oo, mut tuntuu että siitä on ikuisuus ku oon koko ajan ollu menossa ja tapahtumia on riittäny.

Keskiviikkona käytiin lasten kanssa kirjastossa. Se meinas olla katastrofi, sillä kolme lasta rupes kaikki kantaa kirjoja ihan kauheen pinon siihen mun eteen, et me otetaan nää kaikki. Me ei oltu etes lastenkirjojen osastolla. Niistähän se tietenki oli tosi hauskaa. Mää sit yritin jotenki nätisti niitä komentaa siellä kirjastossa, jossa saa tietenki pitää ihan hirveetä meteliä. Sain sen loppumaan sillä, et uhkasin että me lähetään kotiin ilman ainuttakaa kirjaa jos toi ei lopu nyt. Sit sain ne vietyä lastenkirjojen osastolle ja kaikki suju taas paljon paremmin. Saatiin sit lainattua kirjoja ja ihan asiallisia sellasia. Ne vaan jostai aluksi innostu. Keskiviikko iltana näin yhtä saksalaista au pairia. Sitä, jolla on kauhee koti-ikävä koko ajan. Mentiin ihan vaan dowtowniin pyörii ja syötiin jätskit. Tosi mukava tää tyttö on vaikka sillä onki kauhee koti-ikävä koko ajan. Ainut huonopuoli siinä on vaan se, et se on alaikäinen koko sen ajan ku se on täällä ja sit sitä ei todellakaa tuu saamaan ikinä mihinkää baariin. Ihmettelen kyllä jos se tapahtuu. No, voihan se kans tietysti tehä jotai muutaki. Suunniteltiin sit et matkustetaan yhdessä johonki. Lähinnä Niagaran putouksista ja Chicagosta puhuttiin. Kysyin sit mun hostisältä et millon kannattaa mennä kattoo Niagaran putouksia. Hän on nimittäin asunu ihan niitten lähellä. Hän sit suositteli talvea, sillä sillon sinne jäätyy sitä vettä puihin ja kaikkialle, et siellä on sit tosi hienon näkösiä kaikkia jää juttuja. Sovittiin sit tän saksalaisen kans et mentäs sinne sitte joskus tammi- tai helmikuussa ku talvi on kerenny kunnolla tulla.

Torstaina oltiin mun lasten ja sit toisen suomalaisen au pairin lasten kanssa piknikillä. Tehtiin kunnon eväät. Meillä oli marjoja, hedelmiä ja vihanneksia joka lähtöön ja sit tietenki lapsille myös jotai vähän vähemmän epätervellistä. Ne ei ois varmaan tyytyny pelkkään tervellisyys piknikiin. :) Hienosti meni, vaikka meinas yrittää sataa jossai välissä, mut sitkeesti vaan oltiin, niin sit se loppu. Illalla menin salille ja sit näin siellä yhden saksalaisen au pairin, joka tuli mun kans samaan aikaan tänne. Ei olla juuri juteltu sen jälkeen ku se on vaan ollu niitten saksalaisten kans ja jotenki kummallinen. Nyt sitte juteltiin kunnolla ja se oli tosi mukava. Yks juttu jäi vaan ihmetyttää ku se kysy melkeen heti ekana, et millon se sun suomalainen kaveri lähtee täältä. Se ilmeisesti kuvittelee et mää oon koko ajan vaan sen kans eikä mulle muut kelpaa. Mikä ei kyllä todellakaa pidä paikkansa. En sitte viittyny enää mennä sanomaan, et sen tilalle on itseasiassa tulossa uus suomalainen au pairi (joka muuten on tosi mukava tyttö ja tosi läheltä mun kotia suomessa). Sit perjantaina tää au pairi laitto viestiä ja oli onnelinen siitä ku nähtiin ja muuta. Sit sovittiin et voidaan nähdä jatkossaki. Näinki sitä sitte viikonloppuna mut siitä sitte lisää vähän tuonnempana.

Torstaina kävin myös meidän aluevalvojan kotona hakemassa Tigersin baseball peliin liput. Samalla ku hain ne liput, niin se sit pyys jäämään vähäks aikaa sinne kylään. Siellä oli yks ukrainalainen au pairi, joka oli tullu tänne 3 viikkoa sitte ja se haluaa nyt vaihtaa perhettä. Mulle tuli siitä tytöstä heti jotenki kummallinen olo. Musta tuntu jotenki siltä et kaikki ei kyllä taida ton kans sujua ihan hyvin. Ja itseasiassa viikonlopun aikana oon tehnyki sellasen johtopäätöksen, et se on kävelevä katastrofi. Onneksi sen uus perhe on ihan lähellä New Yorkia, joten ihan tarpeeksi kaukana täältä. Mulla on jo oikeesti menny hermot sen kans parin päivän aikana. Kamalan sekava tyyppi ja se vaan sotkee asioita koko ajan. Torstaina ku näin sen ekan kerran, niin meidän aluevalvoja sit kysy et voinko viedä sen sitte sunnuntaina kanoottiretki paikkaan. Mää sit suostuin, koska oli puhe et se menee sitte toisen suomalaisen au pairin kotiin, jonka olin jo luvannu kuljettaa. No, perjantaina sit nähtiin tätä tyttöä sattumalta kaupungilla ja sit kysyttiin et etkös sää ollu tulossa sit sunnuntaina mun kyydissä. Sit se ei ollu enää lähdössä mihinkää. Se vaan sano, et en mää oo mihinkää sunnuntaina menossa. Oltiin sillee, et no, ei sitte. Sit tää rupes soittaa mulle sunnuntaina minuuttia ennen ku olin lähdössä et voinko hakee sen meidän aluevalvojan kotoa. Olin aivan raivona sille, koska nyt me myöhästyttiin sen takia sieltä kanootti jutusta, mut en taas voinu kieltää ku aluevalvoja oli kans mukana pyytämässä. Mää en oikeesti tajua et mitä ihmettä se oikein ajattelee, enkä todellakaa halua etes tajuta. Mun hostäitiki sano, et onneksi sun nyt ei enää tartte olla sen kans tekemisissä. Voi jestas mikä tyyppi!

Torstaina tänne tuli kolme uutta au pairia, joille oli käyny tosi huono tuuri lennon kanssa Detroittiin. Se oli nimittäin peruttu kokonaan ja kaks lensi sitte myöhään yöllä tänne ja yks joutu palaamaan takasi hotellille ja lähtemään vasta perjantai aamuna. Tässä vaiheessa saa kyllä olla onnellinen, et itellä suju lennot ihan hyvin.

Perjantaina oltiin lasten kanssa uima-altaalla. Ekaa kertaa tälle viikolle oltiin koko päivä. Tytöllä oli vaan yön aikana tullu silmätulehdus ja sen kans sai sitte olla aika varovainen et se ei tartu. Se nimittäin tarttuu tosi helposti. Ihmettelen kyllä ku en oo vielä sitä saanu, ku kuitenki piti värkätä kaikkien pyyhkeitten ja muitten kans eikä noin pieni osaa olla koskematta siihen silmään. Onneksi se ei ollu todellakaa pahan näkönen, et ihan hyvin pystyttiin altaalla olemaan. Siellä altaalla ne uimavalvojat välillä kattoo huolestuneena ku mun kimpussa on kolme lasta. Sit ku meen veteen, niin saan heti päälleni kolme lasta. Yks roikkuu selässä, toinen etupuolella ja kolmas käsivarressa. Sit niitä pitää pyörittää, hyppelyttää ja nakella siellä veessä. Lapsista se on kauheen kivaa, mut mää en todellakaa jaksa tehä sitä kovin kauaa. Se ei oo mitää helppoa kolmen lapsen kans.

Perjantai iltana meillä oli tarkotus saksalaisen ja suomalaisen au pairin kans olla mun kotona ja katto leffa. Mää oon nimittäin meistä ainut, jolla on tv ja dvd soitin. No, sit tällä saksalaisella ei ollukaa autoo (suomalaisella ei oo autoo ollenkaa) ja mun ois sit pitäny kuskata ne. En suostunu koska mulle ois tullu niin paljon ylimäärästä ajoa. Mentiin sitte dowtowniin syömään. Mentiin kreikkalaiseen ja mää söin elämäni ekan fajitaksen. Se oli kanaversio ja oli kyllä tosi hyvä. Sit vielä mentiin yhteen jätskibaariin, jossa syötiin jälkkärit. Sen jälkeen oli kyllä sellanen olo, et ei viikkoon enää mitää ruokaa. Ku oltiin päästy dowtowniin ja etsittiin ruokapaikkaa, kadulla käveli vastaan kamala joukko ihmisiä, jotka oli pukeutunu ruumiiksi ja sit ne oli ihan täynnä verta ja ne örisi jotai hyvin kummallista. Ei oikeesti ymmärretty et mikä ihme juttu se oli. Se oli lähinnä huvittaa, koska ei vielä oo Halloween. Illalla täällä oli myös joku ihme tapahtuma, sillä ensinnäkää ei meinattu löytää parkkipaikkaa ja parkkitalossa oli liikenteen ohjaajat ja sit ei meinattu päästä sieltä pois. Jonotettiin ainaki 20 minuuttia et päästiin ulos parkkitalosta. Ihan sairasta touhua oli. No, siinä vaiheessa olin onnellinen et mulla on automaattivaihteinen auto. Jonottaminen oli hyvin helppoa. Sain muuten tänään tietää, et saan mun uuden auton jo ens kuun lopussa. Siis se joka tilattiin mulle viime viikolla. Ford flex. Sitä ruetaan rakentaa 8.9. ja sit sen yleensä saa parin viikon kuluttua. Eka luultiin et saan sen joskus ens vuonna, mut se tuleeki tosi pian. Kiva kiva. Eihän toi nykynen tietysti ookaa ku jotai 8 kuukautta vanha. :)

Lauantai aamuna mulla oli orientaatio sinne meidän kouluun. Se oli heti aamulla kasilta, joten tosi aikasi piti nousta ylös. Siis lauantai aamuksi tosi aikasi. Siellä orientaatiossa oli tosi paljon aasialaisia. Sen jälkeen tein sen kielitestin, jossa ne kattoo et mitä voit opiskella. Kielioppi oli mulla heikoin osa-alue, kuuntelu oli paras ja sit lukeminen vähän heikompi ku kuuntelu. Aattelin sit et voisin ottaa kieliopin ja kommunikoinnin oppiaineeksi. Todennäköisesti ens viikolla käyn sit rekisteröimässä itteni sinne kouluun ja ilmotan itteni sille kurssille. Sitä sit olis kaks kertaa viikossa aina pari tuntia kerrallaan. Tää sit alkaa 2.9. eli samana päivänä ku lasten koulu. Kamalasti saatiin kaikkee turhaa paperitavaraa sieltä koulusta, joista en varmaan tuu etes puolia tarviimaan koskaan. Orientaation jälkeen ajoin pankkiin ja vein mun ylimääräiset käteiset sinne. Ekaa kertaa asioin drive in pankissa. Se oli aika helppoa. Laitoin tarvittavat laput ja rahat kuppiin ja painoin send. Sit mun tartti sanoo, et okei ja thank you. Siinä se. Ja takasi sain kuitin. Ei tarvi vaivautua etes autosta ulos, jos pankkiin haluaa. Amerikka on tosiaan tehty autoille.

Lauantai iltana sit tosiaan oli se baseball peli. Se kesti kolme tuntia ja oli ihan älyttömän tylsä ja pitkästyttävä. Ensinnäkää en ymmärtäny siitä pelistä mitää ja toiseksi mulle tuli selkä kipeeksi siitä penkistä. Myöhästyttiin siitä pelistä jotai 45 min, mut siltiki meinas tulla kuolema sinne peliin. Tosi makeeta siinä kyllä oli se ku Tigers voitti sen, niin sit ne järjesti aivan valtavan ilotulituksen sinne. En oo sellasta nähny suomessa livenä etes uutena vuotena. Se kesti ainaki 10 min ja oli tosi makee. Ja tämän aihe tosiaan oli vaan, et Tigers voitti yhden baseball pelin. Sairasta. No, mut sitte siihen aiheeseen et miks me myöhästyttiin siitä pelistä. Mulle oli jo etukäteen sovittu kyyti Soult Lyonissa asuvan hostperheen kanssa. Tai siis se äitin piti viedä sinne sen au pairin, minut ja yhden toisen au pairin. Mun oli vaan puhe ajaa itteni niitten kotiin. No, vähän ennen ku olin lähdössä niin huomasin, et mulle oli yritetty soittaa 7 kertaa, olin saanu yhden viestin vastaajaan ja yhden tekstarin. Rupesin sit niitä purkaa ja selvis et mun pitäs hakee kaks saksalaista kyytiin ja viedä ne Soult Lyoniin. Ei siinä muuten mitää, mut olin just lähdössä ja ne piti hakee ihan eri suunnasta. Mut ei auttanu muu ku hakee, koska se hostäiti oli jo luvannu ottaa ne kyytiin. Toinen näistä oli se, joka tuli mun kans yhtä aikaa tänne. Se oli kyllä tosi mukava ja pyys mua sen kans ens perjantaina baariin ja sit viikon aikanaki oli puhe nähä, jos sillä vaan on vapaa ilta. Mentiin kuitenki syömään, vaikka oltiin aikataulusta myöhässä. Käytiin meksikolaisessa ja oli tosi hyvää. Eipä tuo haittaa vaikka myöhästyttiin, koska se oli muutenki tosi pitkästyttävä. Detroit oli kyllä hieno paikka. Sitä pitää vielä mennä monesti tutkimaan paremmin. Eihän se nyt oo ku jonkun tunnin matkan päässä. Sit ku lähettiin sieltä pelistä, niin siellä oli koko Detroit aivan tukossa. Aivan järkyttävät ruuhkat. Meni varmaan 45 min et päästiin motarille, jossa pysty ajaa vähän vapaammin. Tuntia ennen ku peli loppu, niin se toinen saksalainen, joka oli tullu tänne tällä viikolla, kysy multa et voinko ajaa sen Salineen. Sillä ei ollu puhelinta eikä se tiedä täältä mitää. Teki mieli sanoo, et en varmaan vie ku se nyt oli taas eri suuntaan ku mun koti. Ei mun auttanu muu ku viedä, en mää sitä nyt voinu heitteille jättää keskellä yötä. Onneksi se ei kuitenkaa ollu Salinen keskustassa. Tästä mun kotoo on sinne jotai 12 mailia, et ei sillee paha. En vaan ymmärrä et miten se on voinu lähtä johonki tietämättä mitää kyydistä. Ei se voi olettaa et kyllä muut kuskaa. Makso se nyt sentään bensarahaa, mut ois se voinu vaikka kysyä aikasemmin. Me nyt sentään oltiin siihen mennessä oltu yhdessä jotai 5 tuntia.

Sunnuntaina mulla sitte oli se kanoottipäivä. Kerroinki jo siitä kävelevästä katastrofista. No, ku päästiin perille niin kaikki suju ihan hyvin. Meillä oli siellä kaverina joku Erik, joka on ollu selviytyjissä 15 viikkoa. En tosin tiedä et millon. Ei ainakaa näyttäny yhtää tutulta. Mää, suomalainen ja sit yks saksalainen oltiin samassa kanootissa. Se oli sellasta vapaata et meni kuka meni. Sit otettiin arskaa ja sai uida jos halus. Se vesi tosin oli niin likasta et en mää ainakaa halunnu mennä sinne. Sit ennen kanootti juttua syötiin voileivät Welcome to Hell nimisessä paikassa. Se oli aika mielenkiintoinen keskellä ei mitään paikka. Koko sunnuntai päivä meillä meniki sit siellä aurinkoa ottaen ja laiskotellen.

Se mun amerikkalainen kaveri, jota nyt en tosin vielä oo kunnolla ehtiny näkemään, on kyllä tosi mahtava tyyppi. Lauantainaki se pyys mua sen kans jonkun sen kaverin bileisiin Salineen. Valitettavasti olin Detroitissa niin en voinu lähtä. Ja sit se on pyytäny mua elokuun vika viikonloppu sen perheen kans mökille johonki pohjoiseen. Tekis hirveesti mieli mennä mukaan, mut me ollaan menossa sillon mun perheen kans Kanadan mökille. Harmi. Pitää sanoo kysyä et onko ne menossa sinne joskus uudestaan. Sitte kyllä haluan mukaan. Ja sit se tosi paljon laittaa mulle viestiä (onneksi mulla on tekstariliittymä täällä). Se viestittelee ihan koko ajan. Ei oo moneen viikkoon ollu sellasta päivää et siitä ei ois mitää kuulunu. Huippu tyyppi kyllä ja vielä paikallinen, niin se tietää näitä juttuja täältä.

Ens kuussa pääsen kokeilee tennistä. Oon aina halunnu kokeilla sitä ja nyt sit pääsen täällä ihan kurssille. Sitä on neljä kertaa torstai iltaisin sitte syyskuun tokalta viikolta alkaen. Tosi siistiä mennä kokeilee sitä. Ja sit löysin tällä viikolla myös sellasen, et voisin pelata jääkiekkoa täällä! Vähän siistiä! Innoistuin siitä aivan mielettömästi. Mulla on suomessa olemassa kaikki varusteet. Tosin osa on kyllä pieniä, mut ei kaikki. Ja tää perheen äiti on menossa syyskuun lopulla suomessa käymään, niin se vois sit tuoda niitä mulle, et mun ei tartte kaikkia ostaa täältä. Tää jäkis alkas sit lokakuun alussa ja ne pelaa joka perjantai ilta. Se on sellanen harraste juttu, et siellä on 8 joukkuetta, jotka pelaa toisiaan vastaan. Vähän hankala ajankohta tuo perjantai ilta, mut ei auta. Ei se nyt saa olla ongelma jos se muuten onnistuu. Todennäköisesti tänä iltana katotaan et onnistuuko se ja paljonko se maksaa. Täällä on sellanen kauppa, jossa myydään vaan käytettyjä urheilutarvikkeita. Sieltä voin sitte löytää halvalla loput varusteet. En mää nyt mitää uusia tarvihe. Sit tänne oli tullu postissa sen mun koulun esite, jossa oli jotai yksittäisiä kursseja mitä ne järjestää. Siis lähinnä sellasia, et sitä on yhtenä tai parina päivänä muutaman tunti, et ei mitää kovi sitovaa. Ja sit siellä oli yks leivontajuttu tälle syksylle. Se ois lokakuussa kahtena lauantaina pari tuntia. Se oli joku jälkiruoka systeemi. Kaikki muut oli jotai ruuanlaitto juttuja. En mää sellaseen halua. Tohon leivontajuttuun vois kyllä mennäki. Ois kiva päästä etes yks kurssi käymään. Näkee vähän amerikkalaisia juttuja.

Oonkohan nyt saanu kerrottua kaiken oleellisen tästä viikosta. Toivottavasti. Ei ainakaa enää tuu mitää mieleen. :)