sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Älä parkkeeraa autoasi mihin sattuun

Puretaampas taas yksi viikko tänne.

Tää viikko alko sillä, että olin maanantaina kipee. Sunnuntai iltana mulle tosiaan nousi se kuume ja maanantaina olinki sitte lähes elävien kirjoissa. Olin todella kipeenä. Teki mieli vaan nukkua ja maata sängyssä. Tyttö meniki sitte perheen äitin veljen vaimolle päiväksi. Sain sairastaa rauhassa, mikä oli ehdottomasti hyvä. Tosin onhan meillä tän viikon ollu täällä tää toinen suomalainen au pairi, mutta kuitenki. Poikien tultua koulusta olin jo sen verran elävien kirjoissa, että niiden suhteen ei tarvinnu tehdä mitää erikoisjärjestelyjä. Tein siinä samalla ku oottelin vanhempia töistä, kakkupohjan ja frostingin sinne meidän kakkukurssille. Tää frostinki on kyllä mahdollisimman ällöttävää. Siinä ei käytännössä oo mitää muuta ku rasvaa ja sokeria. No, lapset kyllä tykkää ja helppo siitä on pursotella ku se pysyy kasassa.

Tiistaina olin jo ihan ok kunnossa ja menin kouluun ja mun kakkukurssille. Kakkukurssilla tehtiin kivoja pursotusharjoituksia ja tulin valmiin kakun kanssa kotiin. Kakku meni keskiviikkona perheen isän työpaikalle. Torstaina pursoteltiin ruusuja, mikä oli tosi kivaa. Tosin en kyllä vielä tajunnu sitä taktiikkaa, et miten saan niistä hienoja, mut niitä pitää yrittää tässä harjoitella kuhan vaan keksisin aikaa jostai. Yritän laittaa tän mun kakkukurssin sadon mun leivontablogiin heti ku vaan ehdin. Seuraava kakkukurssi onki sitte marraskuussa ja siellä sit tehään vähän vaikeempia juttuja. Tosi kiva tää kurssi kyllä oli ja tykkäsin kovasti, vaikka osa jutuista oliki mulle ihan tuttuja ja helppoja.

Kerroinki mun viime päivityksestä tästä espanjalaisesta miehestä, joka tänne tuli joitaki viikkoja sitte. Hän oli meillä illallisella sillon sunnuntaina ku mää olin huonossa kunnossa. Sit hän soitti mulle tiistaina kysyäkseen et oonko kunnossa ja voinko yhtää paremmin. Ilmoitti sitte, että voin soittaa hänelle jos mulla on aikaa tehä hänen kanssaan jotai. Mää nyt oon aikalailla ainut kenet se tuntee. Käytiin sitte yhdessä perjantaina leffassa. Mentiin kattoo se uus Chihuahua. Aluksi tää mies oli hyvin epäileväinen ku kerroin et mihin ollaan menossa. Meinas ettei tuu tykkäämään leffasta ku me oltiin menossa johonki lasten leffaan. :D Leffan jälkeen hän joutu kuitenki sanomaan, että tykkäs leffasta kovastiki. Lauantaina olin hänen kanssaan sitte baarissa ja ainaki hänellä oli hauskaa jos ei mulla ollu. Hän nimittäin nauro ihan tyhmänä mulle ja niille miehille jotka yritti kovasti mua iskee. Niitä oikeesti oli taas yks tuhat ja meinasin hermostua. Yhessä välissä hänen piti tulla väliinki ku meinas olla vähän liian hanakka päällekäyjä. Oli mullaki kyllä hauskaa, vaikka meinasinki hermostua.

Mutta mennäämpäs keskiviikkoon. Keskiviikkona olin tosi väsyny ku yö meni siinä, että yskin. En osannu ottaa täällä mitää yskänlääkettä, joten ei auttanu ku yskiä. Illalla otin sitte yskänlääkettä ku olin selvittäny hostvanhemmilta et mitä mun täytyy ottaa, joten seuraava yö meni paremmin. Aamupäivällä kävin viemässä tän perheen edellisen au pairin kentälle ku hän lähti kahdeksi viikoksi suomeen. Hän tuli meille tiistai iltana yöksi ja saunottiin illalla porukalla. Hänelle tuli mukava yllätys ku hän sai tehtyä lähtöselvityksen Detroitissa. Selvis että hänen lento tulee Kennedyn kentälle ja jatkolento lähtee Laguardialta, joten aivan eri kentiltä. Eli kyse oli siis New Yorkista. Tosi kiva. Hän joutu ottamaan kaikki laukut Kennedyn kentältä ja tekemään uudestaan lähtöselvityksen Laguardian kentällä ja menemään kenttien välin taksilla. Onneksi hän kuitenki oli ehtinyt hyvin ja kaikki oli sujunu niin ku piti. Illalla menin spinningiin ja kun olin lähdössä sieltä, näin tän saksalaisen au pairin, joka tuli mun kans yhtä aikaa. Satuttiin yhtä aikaa pukuhuoneen ovelle. Hänen kanssaan muutaman sanan vaihdoin ja toivotin hyvät treenit. Mua vähän harmittaa ku en oo nähny häntä tosi pitkään aikaan kunnolla. Hän on niin kiireellinen ku opiskelee tosi montaa kurssia.

Keskiviikkona saatiin varattua mun ja mun poikaystävän Las Vegas!! Oujee!! Sinne siis ollaan menossa uutena vuotena. Ollaan neljä yötä paikanpäällä, mikä toivottavasti riittää ihan kivasti. :)

Perjantaina käytiin aamusta shoppailemassa suomalaisen au pairin kanssa ja löydettiin halloween kauppaki. Eihän tota oo metsästetykää ku muutaman viikon. En vaan vielä saanu ostettua mitää pukua ku pitää vähän miettiä et paljoko mulla ois rahaa käytettävissä siihen. Aika pian se kuitenki täytyy hommata, et saan ees jotai päälle pantavaa. Ihan viime tinkaan ku jättää, niin et varmana saa mitää. Perjantaina oli myös lasten harrastuspäivä. Kävin iteki uimassa sinä aikana ku tyttö oli uimakoulussa. Illalla kävin siellä leffassa sen espanjalaisen kanssa ja sit pelasin jääkiekkoo. Tällä kertaa olin keskushyökkääjää. Pelattiin taas 1-1 ja sain taas kehuja mun luistelusta. Kyllä mää nyt sen tiedän, että osaan luistella. Oon varmaan meidän joukkueen paras siinä lajissa. Tällä kertaa meillä oli kaikista myöhäsin peli ku se alko 10:50 pm eli olin joskus 12 jälkeen kotona.

Lauantaina pääsin ku pääsinki kattomaan sen amerikkalaisen jalkapallo pelin. Menin yhden brasillialaisen au pairin kanssa. Ilma oli kyllä aivan loistava. Aurinko paisto ihan kirkkaalta taivaalta ja onnistuin polttamaan nenäni ja vähän rintakehää. No, mikäs siinä ku lokakuussa ittesä kärventää. :D Itse peli oli kyllä todella tylsää enkä tajunnu yhtää mitää. Tietääpähä ainaki ettei tarvihe mennä toista kertaa ja kaiken huipuksi Michigan vielä hävis. Tää peli kesti 3,5 tuntia ja se etenee aivan liian hitaasti. Ne pitää ihan liikaa jotai ihme taukoja. Mahtavaa siellä kyllä oli se valtava yleisömäärä. Ihan sikana oli porukkaa ja kaikki kadut oli ihan täynnä ihmisiä ennen ja jälkeen pelin. Ennen peliä kaduilla soi musiikki ja ihmisillä oli hirveen hauskaa. Pelin jälkeen tuntu siltä, että ois tullu autiomaahan ku kaikki oli hiljenteny. Se oli tosi hauskaa ku kaikki oli vetäytyny pois kadulta ja bileet ohi ku Michigan hävis. Se oli jotenki niin koomista. Jokunen saatto istua kadulla, mut se näytti mietiskelevän syntyjä syviä ja polttavan tupakkia. Mua ei nyt hirveesti liikuttanu Michiganin tappio.

Pelin jälkeen olin lähdössä kotiin ja kauhukseni huomasin, että autoni oli hävinnyt siitä mihin olin sen jättänyt. Se oli pieni shokki. Olin ihan paniikissa ku huomasin et mun autoo ei oikeesti oo siinä. Olin kysyny paikalliselta et voinko jättää autoni siihen ennen ku lähin peliin. Mulle sanottiin, et se on ihan turvallista. No, soitin kotiin ja hostisä vastas. Hän ei tiennyt yhtää et mitä ois voinu tehä ja käski soittaa hostäitille, joka oli poikien kans menossa kaupungilla. Soitin hänelle ja hän meni ihan sanattomaksi. Hän lupasi tulla paikan päälle selvittämään asiaa. Mää olin ihan paniikissa ja ekaa kertaa koko mun reissun aikana itkin. Koko kolmen kuukauden aikana ei oo tarvinnu itkee mut eilen piti. Selvityksen jälkeen auto kuitenki löyty ja se oli hinattu pois eli sitteki parkkeerattu jotenki väärin. Kaiken huippu tässä hommassa vaan oli se ku siitä piti maksaa enste 85 taalaa poliisilaitokselle ja 170 taalaa hinausfirmalle et se saatiin pois sieltä. Se oli ihan sika kallista eikä mulla nyt oo tollasia rahoja. Hostäiti sitte hoiti hommaan ja sano ettei mun tarvihe maksaa sitä takasi ku se on niin iso raha mulle. Iso rahahan se onki, mut ei se silti menny mun mielestä oikein. Mun vikahan se oli, että se oli parkkeerattu väärin. No, tosi kivasti tehty kuitenki mun hostvanhemmilta, että maksoivat sen. Yritän nyt jotenki sen sitte sopeuttaa itseeni. Tästä nyt ainaki opittiin se, että älä todellakaa jätä autoasi yhtää mihinkää. Tai ainaki kannattaa olla todella tarkkaa et mihin sen uskaltaa jättää.

Auto härdellin jälkeen, mulla ja mun hostvanhemmilla oli sovittu illallinen yhden amerikkalaisen vanhemman miehen kanssa, joka tuntee väkeä mun kotipaikkakunnalta suomesta. Mentiin yhteen hyvin tyypilliseen amerikkalaiseen ravintolaan. Tää oli mun eka kerta siellä ja oli kyllä järin mielenkiintoista. Sää menit jonoon ja lastasit itelles kuppiin kaikkee mitä halasit syödä. Sait valita kasvikset, lihat, kalat, mausteet, kastikkeet ja ihan kaiken. Huomioiden kuitenki et nää kaikki meni vaan sekasi. Sit menit lautasen kanssa jonoon ja odotit, että saat vuorosi päästä ruuan valmistukseen. Sit vaan kokki otti sun ruuan siitä kupista ja paisto sen isolla pannulla sun nenäs eessä. Sit siinä vaan odotit et ruoka on valmis, sait sen lautaselle ja menit syömään. Sit vaan uus kierros jos jäi vielä nälkä. Se oli kyllä ihan hullua touhua. Tommosessa paikassa kannattaa käydä jos amerikkaan tulee. Se on ihan mielenkiintoinen kokemus. Myöhemmin illalla olin sitte siellä baarissa tän espanjalaisen kanssa.

Tällä viikolla tänne on ruennu tulemaan syksy. Tosi ihana ruska. Osa puista on ihan tulipunasia eli tosi makeen näkösiä. Ihailen tuolla ku autolla kulen ja yritän saada otettua kuviaki niistä. Se on vaan välillä tosi hankala totetuttaa ku autolla liikkuu. Nyt täällä on kyllä tosi kaunista ku toi ruska rupee olemaan parhaimmillaan, et ihan hyvään aikaan mun pikkuveli on tänne tulossa. Hä tulee nimittäin ens perjantaina viikoksi.

Tän toisen suomalaisen au pairin tilanne on edistyny sillee, että hän joutuu lähtemään kotiin. Hän ei saa mahdollisuutta etsitä uutta isäntäperhettä. Meidän järjestön joku päätyyppi sano niin. Viikonlopun hän oli italialaisen au pairin kotona ja tänään hän tuli takasi meille. Vielä ei oo lentoja eli ei oo tietoo et millon hän lentää, mutta mahdollisimman pian hänen täytyy ku ei järjestö anna olla au pair viisumilla maassa jos et tee au pair työtä.

Tänään oon tehny läksyjä ja ollu kotona. Illalla pääsin ekaa kertaa pelaamaan tennistä. Se järjestyki vaikka luulin, että joudun taas sitä siirtämään ku en yhtenä kertana pääse ku mulla on sillon meidän au pair järjestön halloween bileet. Sieltä tennis clubilta sanottiin, että ei se mitää vaikka en pääse yhellä kerralla. Maksan kuitenki vaan niistä kerroista, jotka pääsen eli en koe taloudellista tappiota, vaikka en pääsekää yhellä kerralla. Tosi kiva juttu kyllä. Ihan kivaa oli tennis, vaikka pelasin ekaa kertaa ja en käytännössä osannu mitää. Meitä oli vaan 3, mikä oli tosi kiva. Ne kaks muutaki oli pelannu ennenki tai ainaki jotenki ollu tenniksen kans tekemisessä. Ne sitte teki jotai juttuja kahestaan ja tää opettaja sitte anto mulle yksityisopetusta, mikä oli kyllä tosi kiva. Pääsin paremmin jyvälle asiasta. Tosi mukava vanhempi mies opettaja. Mulla kyllä riittää paljon tavotetta siinä, että yritän oppia pelaamaan tennistä. Kattoo nyt tän alkeiskurssin ja miettii sitte että eteneekö vielä. Tosi kivaa se kyllä oli, että enköhän etene. :)

4 kommenttia:

Vaahtera kirjoitti...

Tosi kivaa lukea sun kuulumisia taas ja mukavaa, että sairaus alkaa olla voitettu! Mulla itsellä on niin suuri hinku lähteä kanssa ulkomaille, että olen alkanut järjestellä vähän asioita ensisyksyä ajatellen ;)

IHanaa ruska-aikaa sinne!

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Jokos te meette naimisiin siellä vegasissa? :)

Hanne

Armi87 kirjoitti...

Vaahtera: Kiva ku käyt lukee mun kuulumisia. :) Ootkos au pairiksi ajatellu ens syksynä vai millä tavalla aattelit ulkomaille lähtä?

Hanne: Jos nyt ei kuitenkaa. :D

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Oon käynyt säännöllisesti täällä lueskeleen, tosi kiva lukea kuulumisia, kaikkee sitä siellä kaukana sattuu :D Ja kiva kun veli pääsee käymään, mää taidankin jotenkuten muistaa hänet :D