Eka viikko ilman koulua = busy

Eka viikko ilman koulua ja ajatuksena oli että nyt mulla on enemmän vapaa-aikaa mutta ainaki olin kyllä nyt paljon kiireellisempi ku koulun kanssa. :) Onnistun yleensä aika hyvin tuppaamaan itteni joka paikkaan.

Alkuviikko meni lähinnä mun asunnon ja lentojen parissa. Maanantaina mun täti kävi sen katsomassa ja ilmoitti asunnon olevan hyvässä kunnossa eli päätin sitte ottaa sen. Tein hänelle valtakirjan ja sitte tiistaina hän kävi tekee vuokrasopimuksen mulle, et nyt mulla on sitte kämppä ja koulupaikka suomessa eli enää ei tarvihe ku itse mennä sinne. Sainki maanantaina kirjeen järjestöltä että tulevat lennättää mut suomeen elokuun 4. päivä ellei tuu mitää maailmaa kaatavaa eteen. Sit olisin elokuun 5. päivä suomessa ja tietää kyllä että mihin oon menossa elokuun 6. päivä. :) Sitä ei tarvihe kauaa miettiä. Sain myös ostettuja lentoja alkuviikosta ku mää nyt tarvin kolme eri lentoa täällä usan sisällä, jotka maksan itse. Sain ostettua lennon Detroitista Nykkiin ja Nykistä Losiin. Enää tarvin lennon Seattlesta Nykkiin ja sen tuun hommaamaan lähi päivinä. Eli nyt ku mulla on lento Detroitista Nykkiin, niin tiedän Ann Arborista lähtöajan. Lähden heinäkuun 11. päivä eli enää tasan kaks kuukautta jäljellä. Tässä rupee pikku hiljaa iskee kriisi et pitää oikeesti lähtä pois. Sanoinki täällä yhdelle kaverille et mun pitää varmaan oikeesti rueta henkisesti valmistautuu lähtöön, sillä muuten en selviä hengissä. :) Tänne jää niin paljon ihania ihmisiä ja harrastuksia. Onneksi aina pystyy kyläilee. Näinki muuten tässä ihan vasta unta et menin kotiin siis suomen kotiin. Se oli sillee ihan todellinen uni että olin tehny mun matkat täällä ja oli elokuu ja lensin kotiin. Sitte ku tulin kotiin niin olin kamalan pettynyt ja vihainen ku se ei ollukaa niin kivaa ku luulin. Se ei tuntunu miltää mennä kotiin ja siellä vaan oli kaikki samat vanhat jutut. Toivottavasti en enää nää tommosia painajaisia. :) Mutta onneksi tuun muuttamaan Tampereelle eli alotan kyllä kokonaan uuden elämän suomessa heti kahden viikon jälkeen.

Maanantaina kävin ekaa kertaa juoksemassa tälle vuodelle. Ajattelin että vois ehkä käydä yrittää et miltä juoksu tuntuu ku olin lupautunu lauantai aamuna kello 9 juoksemaan 5 kilsaa yhdessä juoksutapahtumassa. Ihan hyvinhän tuo maanantain lenkki suju ja 5 kilsaaki juoksutapahtumassa meni aikaan 27 minsaa et eikös se oo aika hyvä. :) Tai ainaki mulle ku en harrasta juoksua. Teen kyllä kaikkee muuta et kuntoa kyllä on. Olin juokseamssa siellä mun kahden kaverin kanssa ja meidän keskeisessä kilpailussa mää tulin toiseksi ja oon ainut meistä joka ei harrasta juoksua. Nää kaks muuta käy työkseen juoksemassa. Alunperin tää koko juoksutapahtuma idea tuli meidän aluevalvojalta. Se rupes sinne hommaamaan ihmisiä ja lähetteli koko viikon sähköpostia et se tulee sinne meitä kannustamaan. Vielä perjantai iltana tuli viimenen tommonen maili ja mitenkäs kävikään. Se ei etes ollu koko paikassa sinä aikana ku me juostiin! :D Seki kyllä yks. Se on aina niin hyvä ku se hyysää kaikkee tommosta ja sitte yleensä siinä käy aina jotenki huonosti. Se oli kyllä siellä varttia ennen ku juoksu alko mutta sitte se lähti johonki hakemaan jotai tyttöä ja tuli meitä vastaan autolla ku me lähdettiin eli se oli poissa ainaki tunnin. Sit se soitti meidän perään et miten meillä meni ja pahoitteli ku ei ollu paikalla ja joo. :D Huvittava tapaus. Jotenki niin tyypillistä. No, eipä sitä kyllä sinne tarvittu ettei sen puoleen.

Tiistaina oli lasten harrastuspäivä ja molemmat pojat pääsivät sille tasolle tae kwon dossa et voivat mennä testaamaan seuraava vyötä ku testipäivä tulee. Tyttö oli tanssitunnilla ja hän kyllä tykkää siitä kovasti. Se on helpompaa ku sen keskiviikon tanssi, mutta luulen että se on tässä tapauksessa ihan hyvä. Ne saa aina viedä sinne jonkun pehmolelun ja sitte saavat joka kerta tarrat sieltä. Illalla mulla oli pilates ja kyllä on tehokas. Tykkään kyllä kovasti siitä. Nyt vaan harmittaa ku mulla ei oo ollu suomessa kunnon opettajaa eikä täällä aikaa ottaa sitä aikasemmin mutta ehkä sitte Tampereella voisin saada kunnon opettajan.

Keskiviikkona olin aamulla yogassa. Tää oliki vika kerta tässä yogassa sillä päätin että haluan mennä pelaa sitä tennistä ja sain onneksi siirrettyä mun yoga tunnin maanantai illalle eli ei tarvi olla pois sieltä. Tytöllä oli iltapäivällä joku tapaaminen opettajan kanssa ku hän menee vähän niin kuin eskariin ensi syksynä. Hyvin oli osannu melkeen kaikki mitä opettaja oli kysyny eli on varmasti valmis alottamaan eskarin ensi syksynä. Illalla olin mun spinningissä ja vetää kyllä kovaa toi opettaja. En oo vielä sattunu törmäämään toiseen opettajaan joka vetää noin kovaa. Harmi vaan ku mun pitää nyt yrittää spinningiki siirtää pois keskiviikolta sillä hostäiti menetti uuden pomon tultua oikeuden olla kotona keskiviikkoisin töissä eli sit mää tuun osallistuu lasten harrastuksiin kuljetukseen sillon. Toivottavasti siirto onnistuu, sillä haluan spinnata kerran viikossa. Yritän siirtää sitä tiistai illalle ennen mun pilatesta. Siellä on eri opettaja mut parempi seki ku ei mitää. :)

Torstaina alotin tekee kukkia mun puolalaisen kaverin synttärikakkuun. Oikee synttäripäivä hänellä tulee olemaan maanantaina mutta kakkukahviteltiin hänen kotona sunnuntaina. Kukat tein siis torstaina ja sit perjantaina tein pohjan ja täytin sen hyytymään jääkaappiin. Sitte lauantaina mun juoksun jälkeen tein kakun valmiiksi. Huomas kyllä kakun teossa että oli ollu pitkä paussi siitä. Sain kuitenki jotai aikaseksi ja ainaki mun kaveri sekos ihan täysin ku se näki kakun! :D Se kehu sitä kauneimmaksi kakuksi minkä hän on ikinä saanut ja otti siitä kuvia vaikka kuinka paljon eikä millää meinannut pystyä leikkaamaan sitä. Sitte ku nyt sunnuntaina oli äitienpäiväki, niin siellä oli kylässä kaikki mummit ja ukit eli oli kyllä katsojia mun kakulle. En ookaa ennen tainnu viedä mun tekemään kakkua noin suuren ihmisjoukon keskelle. Onhan hostisä ja -äiti vieny niitä töihin mut en mää ite oo ollu paikalla kuulemassa et mitä ihmiset sanoo. Sit ku tää mun kaveri kysy et kauanko kesti tehdä kakku. Sanoin et en tiedä mut ehkä noin 5 tai 6 tuntia. Sit se katto mua suu auki ja sano et sää siis kulutit 5 tai 6 tuntia vain ja ainoastaan mulle. Joo, näin siinä pääsi käymään. :)

Torstaina käytiin tytön kanssa mun koululla kysymässä jotai todistusta sieltä. Sieltä ei nimittäin saa mitää automaattisesti eli pitää itse käydä kysymässä ja tilaamassa se. Sieltä nyt sitte pitäs tulla postissa joku todistus jossa näkyy mun molemmat suoritetut enkun kurssit ja pitäs olla hienot leimat ja kaikki eli ihan virallinen paperi. Hyvä muisto seki. Saa nähdä et mitä posti tuo et osasinko tilata oikein. Mun koululta ajettiin meidän ostarin leikkipaikkaan ja käytiin samalla ottaa kuva musta ja hänestä sellassa laitteessa. Leikkipaikalla hän leikki jonkun tytön kanssa ja ei millään ois malttanu lähtä pois. Onneksi myös tän toisen perheen piti lähtä, joten päästiin sitte ihan sulassa sovussa ulos sieltä. Illalla mulla oli mun tennis ja tällä kertaa meillä oli kyllä oikeesti tosi hauskaa. Siellä on yks pariskunta, joka on ollu mun kanssa samalla kurssilla jo tosi pitkään ja sit aina tää sama opettaja, niin tunnetaan jo sen verran hyvin toisemme et sit vitsaillaan siellä ja pidetään oikeesti tosi hauskaa. Olin välillä kuolla nauruun ku vaan naurettiin jolleki jutulle. Harmi ku sitä on enää kaks kertaa ja sit meen eri kurssille et sitte en oo yhdessä ton pariskunnan kanssa ja todennäköisesti myös opettaja on eri. Tunnin jälkeen juttelin pitkään mun uuden kurssikaverin kanssa, joka on saksalainen ja ollu iteki au pairi tosin briteissä eikä täällä.

Perjantaina kävin aamulla näkee mun saksalaista kaveria ku sillä oli kamala puhe tarve. Jotai härdelliä hostperheen kanssa mutta nyt se on jo ihan kunnossa. Halus vaan päästä jolleki puhuu siitä. Olin hänen kanssaan jonkun pari tuntia istumassa yhdessä kahvilassa. Iltapäivällä mentiin tytön kanssa uimakouluun ja mää sain sitte itseki siinä samalla uida sen puoli tuntia. Illalla vietiin keskimmäinen salin eteen, josta hostisä otti hänet mukaansa. Vanhimmainen oli koko päivän hostisän mukana ku hänellä oli hammaslääkäri keskellä päivää, sillä hänelle sattu pieni vahinko torstaina jalkapallo treeneissä. Hänelle oli tullu pallo kasvoihin ja siinä samassa ilmeisesti löi jotenki hampaat yhteen ja hänellä murtu yks alahammas aika pahasti, mutta onneksi hammaslääkäri pysty sen korjaamaan ihan täysin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Illalla menin syömään mun saksalaisen kaverin kanssa, joka tuli tänne viikonlopuksi Traverse Citystä. Voi vitsi ku oli kiva nähdä. :) Hän on kyllä tosi huippu tyyppi jonka kanssa voi höpötellä ihan mitä vaan ja aina vaan nauretaan. Hän oli yötä meksikolaisella au pairilla ja hänen lähdettyä sinne, mää ajoin puolalaiselle ja lähdin käymään ulkona ku oli yhden toisen saksalaisen au pairin synttärit. Olin ihan omalla autolla liikkeellä ku piti kuitenki aamulla kello 9 olla juoksemassa se 5K.

Lauantaina mun juoksun jälkeen tein sen kakun loppuun ja sit lähdettiin suomalaisten kanssa ostarille ja sieltä mentiin näkee tätä meidän kaveria kahvilaan. Oltiin siellä porukalla höpöttelemässä. Osa näki hänet ekaa kertaa sillon lauantaina, joten hän sai selittää samat jutut ku mulleki perjantaina, joten mää en nyt sinänsä osannu osallistua koko keskusteluun enää ku olin kuullu ne kaikki jutut jo perjantaina. :) Sieltä ajoin kotiin ja söin illallisen ja lähdin taas liikkeelle. Olin liikkeellä puolalaisten kanssa sillä tällä toisella oli läksiäiset ku hän lähtee kotiin tiistaina 21 kuukauden jälkeen. Meinas olevansa aika valmis menee kotiin. :) Oli hän käyny kotona viime syksynä ennen ku vaihto perhettä. Hän oli eka vuoden minneapoliksessa ja sit 9 kuukautta täällä eri perheessä. Mentiin enste nectoon ja sieltä kotibileisiin, jotka oli kyllä parhaat ikinä. Voi vitsi mikä meno ja meininki. Väkeeki oli ihan sikana. Et oli kyllä tosi kiva ilta.

Sunnuntaina mentiin puolen päivän aikaan näkee viimestä kertaa tätä saksalaista ennen ku hän lähti ajaa takasi kotiin. Mentiin syömään yhteen ravintolaan. Oli kyllä tosi huippua ku hän kävi täällä ja näki että hän nautti siitä myös. Ikävää tässä asiassa on se ku hän on tosi yksinäinen siellä Traverse Cityssä. Siellä ei oo ketää muita au paireja ja hän ei mene kouluun siellä, joten aika vaikee löytää kavereita joitten kanssa hengailla. Se tällä hetkellä laskee vaan päivä että pääsee lähtee kotiin. Tosi surullista ku sinne nyt kuitenki on vielä kaks kuukautta eikä se kulu niin nopeesti ku vaan istuu kotona yksin ja laskee päiviä. Ja hän nyt ei ollu täällä Ann Arborissakaa sellanen tyyppi joka ois tehny hirveesti kaikkee. Se vaan enimmäkseen istu kotona ellei sitte lähteny näkee jotai kaveria. Sinänsä en ymmärrä ku mää en ainakaa oo tullu tänne asti vaan istuu kotona, mutta toiset ei tykkää tehdä asioita. Toivottavasti hänen loppuaika sujuu reippaasti ja hän osaa myös nauttia siitä.

Sunnuntaina kävin siis siellä puolalaisen synttäreillä ja sitte sieltä ajoin suomalaisille, sillä sielläki oli synttäribileet. Tällä toisella suomalaisella joka tuli tänne kylään, oli synttäribileet ja sit tän perheen hostäitillä myös. Grillattiin, syötiin ja juteltiin. Sieltä suoraa ajoin mun jäkispeliin ja pelattiin kyllä hyvin. Toisen joukkueen nimittäin ois pitäny voittaa ku niillä on 4 semmosta pelaajaa, jotka pelaa michiganin joukkueessa tosi korkeella ja meillä ei oo yhtää. :D Voitettiin ne nimittäin 4-3. Vähänkö voidaan olla ylpeitä meidän suorituksesta. Go Yellow! :)