Sairaana, TAAS!

Jos viime viikko oli täynnä menoa ja meininkiä, niin tää viikko oli kyllä täysin vastakohta sille, sillä oon maannu keskiviikosta asti sängyssä sairauteni kanssa eli ei ole tapahtunut yhtään mitään. No, olihan mää nyt maanantaina ja tiistaina elävien kirjoissa, että sillon nyt tuli jotai tehtyä. Maanantaina aamulla olin spinningissä ja iltapäivällä käytiin tytön kanssa vaan kahvilassa istumassa ja nautiskelemassa kauniista päivästä. Illalla tein läksyjä. Tiistaina meillä sit oli se St.Patrick's Day eli vihreetä päälle. Aamulla olin koulussa jossa kyllä meni asiat ihan ohi. Johtu varmaan siitä että olin tulossa kipeeksi, vaikka en sen kummemmin kyllä sillä hetkellä sitä tiedostanu. Iltapäivällä sain meille tän perheen edellisen au pairin joka siis oli viimesillään raskaana. Hänen synnytyspaikkansa on lähellä meidän kotia, niin hän tuli tänne ku hänen mies kuitenki oli töissä. Ei tarvinnu vielä tiistaina lähtä synnyttää mutta torstaina jo tarvi ja terve poikahan sieltä tuliki. Lauantaina pääsivät kotiin ja kaikki on menny hyvin uuden perheenjäsenen kanssa. Onnea vanhemmille. <3 Tiistai oli myös lasten harrastuspäivä kun saimme tytön kanssa pojat koulusta. Tiistai iltana kävin suomalaisen kanssa vaan pyörii downtownissa ja kattoo menoa. Joka paikka oli täynnä ihmisiä ja meininkiä. Kaikki oli vihreissä ja baarit näytti olevan ihan täynnä. Me ei menty sisälle. Keskiviikko aamuna ku heräsin, niin olo oli ku kuolleella ja kuumettahan sitä sitte oliki. Siitä se sitte lähtiki. En kyennyt etes torstaina kouluun, että nyt saa sitte opiskella ahkerasti ku on päässy taas elävien kirjoihin että saa muut kiinni ku tää viikko on menny ihan hukkaan ton koulun kanssa. Perjantaina olin iltapäivällä tytön kanssa, mutta oli niin heikko olo etten jaksanu ku maata sohvalla. Sunnuntai aamuna tuntu ekan kerran siltä, että ehkä mää en kuolekaa. Varmaan jonkun sortin influenssaa oli ku sitä on kuulemma liikkeellä. Ainaki piti neljä päivää mulle kuumetta ja tosi kamalaa oloa. Tulipahan ainaki nukuttua jos ei muuta. Muut ei oo vielä sairastunu, että saa nähdä miten käy. Toivottavasti ei tuu lapset kipeeksi, se ei oo koskaan kivaa. Sunnuntaina oli sitte jo pakko päästä näkee ihmisiä ku neljä päivää ollu neljän seinän sisällä. Rupes jo tuntuu että tuun hulluksi ku en pääse mihkää. Seki merkki siitä että rupesin olee terve ku aikasempina päivinä en voinu etes kuvitella lähteväni johonki, olin oikeesti niin kuollu. Kävin sit näkee paria kaveria ihan vaan downtownissa höpöttelemässä. Jospa nyt ens viikko sitte taas ois normaali viikko, niin ois taas teilleki jotai kertomista. :) Mun isä tulee lauantaina, että sellanen tapahtuma nyt ainaki on tulossa.