Halloween!

Tällä viikolla nyt sitte oli se suuri Halloween, jota ei suomessa todellakaa ole. Puretaan nyt enste kuitenki vähän muita asioita.

Tää saksalainen joka tuli mun kanssa yhtäaikaa ja oltiin siellä New Yorkissa yhessä, on todella todella todella outo. En oikeesti ymmärrä yhtää hänen käytöstä. Ei mee mun jakeluun. Viime viikonloppuna meidän oli puhe mennä baariin ja se lupas mulle jo alkuviikosta et varmasti mennään. No, yritin hänelle sitte lauantaina soittaa, et mikä on tilanne, niin hän ei vastannu. Ei se mitää, mää menin muitten kanssa. Sitte se sunnuntaina mesessä pyysi anteeksi ku se oli ollu niin kännissä ettei ollu tienny mistää mitää. Sit se tän viikon maanantaina laitto mulle viestiä et voidaanko mennä keskiviikkona uimaan mun spinningin jälkeen. Sanoin, et kyllä se mulle sopii, mennään vaan. Sit se laitto keskiviikkona joskus neljän aikaan viestiä, et ei voikaa tulla. Ja sitte joka ikinen kerta ku sitä nään (niitä on kyllä tosi harvoin) se on olevinaan niin parasta kaveria ku vaan voi olla. Ja muutenki se puhuttelee mua honey ja cutie sanoilla. En vaan tajua, et sitte ku sattumalta sen jossai nään, niin kaikki on taas niin hyvin ja ollaan parhaat kaverit ikinä, mut sitte ei koskaan oo aikaa tehä mitää mun kanssa tai sitte jos jotai sopii, niin se aina peruu. No, ei siinä mitää. Oon kyllä oppinu sen et siihen ei kannata luottaa eli en ota sinä kovin vakavasti. Voi olla et jossai välissä tuun sanomaan sille jotai tuosta, mut pitää nyt kattoo. Mua ainaki ärsyttää suuresti.

Maanantai aamuna menin taas reippaana salille ja siellä todellaki tuli treenattua. Olin varmaan yli kaks tuntia. Vähän venähti ku innostuin yhteen laitteeseen. :) No, eipä se mitää haittaa. Nyt on nimittäin viikonloppuna tullu syötyä ihan liikaa suklaata ku oli toi Halloween, et huomenna saisin kyllä taas innostua ihan yhtä paljon, ettei tässä nyt ihan läskistytä. :) Salin jälkeen hain tytön koulusta ja mentiin ostamaan oranssia väriä Halloween leivontaa varten. Illalla tein kaikkia omia juttuja. Sain jopa päivitettyä mun scrapbookin ku se nyt on vähän jääny ja sitte sain mun kuvat järjestettyä koneelle. Eli hyvin tyytyväinen voin olla siihen suoritukseen. :)

Tiistaina saatiin takasi ne meidän kokeet, jotka meillä oli torstaina. 100 pistettä oli maksimi ja mää sain jotai vähän päälle 90. En tarkkaa määrää muista ja niitä ei saanu pitää itellä. Jotai pikku virheitä mulla siellä oli, et oli väärä prepositio tai olin jokun sanan taivuttanu yhen kirjaimen verran väärin tai mulla ei ollu prepositiota vaikka piti olla tai sit mulla oli vaikka ei saanu olla. Eli osaan kyllä asian ku ei ollu mitää isoja virheitä. Tyytyväinen voin olla suoritukseen. Ainii, mun super ärsyttävä luokkakaveri! Voi jestas sen kanssa! Meillä on koulussa hirveesti paritehtäviä et pitää keskustella kirjan tehtävän pohjalta jostai asiasta. Niitä on monta yhen kerran aikana, joten meillä ei oo kovin kauaa aikaa yhteen tehtävään. Mulla on sitte koko syksyn ollu parina yks irakilainen mies joka on jotai päälle 30. Aluksi se on ollu ihan mukava ja sen kanssa on sujunu ihan hyvin noi tehtävät. Nyt oon ruennu saamaan siitä tarpeekseni. Ensinnäki se on aina tosi väsyny siellä tunnilla ja tosi levoton. Se haluaa koko ajan alottaa tauon aikasemmin. Sitte se ei osaa oikeesti enää yhtää mitää. Kokeestaki se sai jotai päälle 50 pistettä ku piti saada vähintään 70, et sen pääsee läpi. Aina ku meille tulee tollanen paritehtävä, niin mulla menee puolet meidän ajasta jo siihen ku yritän selittää sille et mitä meidän pitää tehä ja siltiki se tekee väärin ja joudun koko ajan korjaamaan sitä ja vielä kaikenlisäksi ihan perusjutuissa, et mää en varsinaisesti pääse keskustelemaan koko asiasta ollenkaa. Torstainaki meillä oli yks tehtävä, jossa piti valita kaks kaupunkia, jotka molemmat tuntee. Molemmat tuntee Ann Arborin ja sitte joku toinen vielä. Opettaja selitti tämän ja se luki kirjassaki. Tää vaan höpötti mulle jostai ihme kaupungista, joka kuulemma on Irakin pääkaupunki. Varmaan mää tunneki sen! Ku meidän ois pitäny keskutella et kummassa on enemmän väkee ja parempi sää, tuulisempaa, vanhemmat rakennukset ja sitä rataa. Enhän mää nyt voi sanoo mitää mistää Irakin pääkaupungista! Yritin selittää sille, et kaks kaupunkia jonka molemmat tuntee. Ei menny jakeluun ollenkaa. Yritin ehottaa sille jotai kaupunkeja, mut ei kelvannu. Meidän takana istuu kaks irakilaista miestä, niin meinasin jo niille sanoo, et kertokaa tuolle irakiksi et mitä tässä pitää tehä ku ei se muuten tajua. Ei sitte päästy keskutelemaan koko asiasta ollenkaa. Oon todella kypsä kyllä tähän tyyppiin ja oon vakavasti harkinnu parin vaihtoa. Ainii, ja sitte se vielä torstaina teki aika törkeesti ainaki suomalaisittain. Se jäi jälkeen jossai tehtävässä ja opettaja käski sitte mennä seuraavalle sivulle. No, mää käänsin sille sivulle, niin sit tää tyyppi ottaa mun kädestä kiinni, siirtää sen pois mun kirjan päältä, kääntää sivun takasi ja ilmeisesti kopioi multa vastaukset ja kääntää takasi uudelle sivulle ja kaiken tän huipuksi se ei etes sanonu mitää! Meikä oli vähän niin ku, et mitä hemmettiä sää oikeen teet! Tää parin vaihto projekti on edenny siihen, et en oikein tiedä et onko se kuitenkaa hyvä idea. Yks tyyppi on kans siellä aina ilman paria ku sen pari on ilmeisesti lopettanu kesken, mut se taas on just sellanen, et jos me oltas yläasteella, niin se joutus joka kerta ulos luokasta ja muutenki se yrittää olla se luokan vitsi tyyppi ja joka vielä mahdollisesti ois sen takia tyttöjen suosiossa. Eli en tiedä et onko se yhtää sen parempi. Pitää vähän tutkailla tilannetta. Ei tuota koulua nyt onneksi oo ku pari kuukautta, et sitte pääsisin eroon mun parista. Tuskin se nimittäin mun kans tulee seuraavalleki kurssille. Sit pitää kyllä jo olla tosi huonoa tuuria.

Tyttö on nyt meinannu olla vähän hankala mulle. En tiedä et mikä kausi sillä on menossa. On se kyllä välillä tosi ihanaki, et se vaan jostai kimpaantuu mulle välillä. Tiistaina se löi mua ku pyysin sitä puhumaan mulle kiltisti eikä vaan komentelemaan mua. Se ois halunnu tatuoinnin käteen ja hyvin komentavaan äänen sävyyn käski mun laittaa sen sille. Pyysin pyytämään kiltisti, niin sit se hermostu ja löi. Tästä oli aika isot keskutelut ja muutenki on viikon aikana keskusteltu sen kanssa, et miten mua kuuluu kohella. On sen kanssa tosi hyvinki menny ja tänä aamunaki se oli tosi sulonen ku se tuli mulle kertoo, et se haluaa mennä leffaan mun kanssa ja selitti et sillä on hienoja uusia vaatteita. Se vaan saa jotai lyhyt kestoisia kiukunpuuskia välillä. Jospa se ois ohi menevää. Ihan hyvin meillä kuitenki nimittäin muuten menee.

Maanantaina ku käytiin tytön kanssa ostaa Halloween värejä, näin et siellä kaupassa järjestetään jotai kakun koristelu kursseja. Otin sieltä esitteen ja tutkin asiaa netistä. Joka paikassa kuitenki sanottiin, et pitää mennä paikan päälle kysymään. Menin sitte keskiviikko aamuna ja sain selville et niillä on neljä erilaista kurssia ja mää nyt oon periaatteessa suorittanu kaks ekaa tasoa muualla, et voisin sitte sinne mennä suorittaa kaks seuraavaa. Marraskuussa niillä ei oo ku ykkös ja kakkos kurssi menossa, et ehkä sitte joulukuussa menis seuraavat kurssit. Niitä näky olevan neljä kertaa aina yhtä kurssia ja iltasi eli pääsen kyllä sinne. Sit ku kysyin hintaa, niin se nainen sano et 21 taalaa kurssi! Siis kuvitelkaa!?!? 21 taalaa! Eihän se oli paljon mitää. Kysyin monta kertaa, et siis 21, ymmärsinkö oikein. Mää oon nimittäin nyt maksanu näistä mun kursseista 75 taalaa! Eli ehdottomasti oon kyllä tuonne menossa. Nainen pyysi tulemaan marraskuun puolessa välissä uudestaan, et sitte niillä ois se joulukuun ohjelma ku vielä sitä ei ollu. Sit ne näky järjestävän paljo ilmaisia juttuja, et vaikka sunnuntaina pari tuntia ja aiheena pikkuleipien Halloween koristelu ja kaikkee tällasta. Tosi kivaa ja se on vielä tossa tosi lähellä.

Illalla kävin selvittämässä mun tenniksen jatkoa. Tänään sunnuntaina nimittäin oli viimenen kerta johon oon ilmottautunu. Selitin naiselle mun tilanteen ja kysyin sitte et missä on vielä vapaata. Sit tää nainen sano mulle, et joo, mut nää kurssit on aikuisille. Mää olin niin ku, et joo,mää tiedän mut mää oon 20. Sit tää nainen sano, et okei. Eli se luuli mua junioriksi ja ois laittanu mut jolleki juniorikurssille! Just! Mun hostvanhemmat nauro ihan sikana ku kerroin niille. Sen verran sain sitte selville et seuraavalle kaudelle kaikki on jo täynnä, et näillä näkymin pääsen sitte tammikuussa pelaamaan uudestaan. Nyt ku tiedän et ne menee noin nopeesti täyteen, niin rupeen jo miettimään, et mitä haluan sitte helmikuussa pelata ja käyn ilmottamassa sinne itteni marraskuun aikana. Ei mitää toivoo, et sinne pääsis enää joulu- tai tammikuussa. Oon kuitenki sen verran tykänny tuosta tenniksestä, et ehdottomasti haluan oppia lisää. Illalla mulla oli kans mun spinningi ja siellä sitte opettaja kävi läpi, et ketä on paikalla. Ku se tuli mun nimen kohalle, niin se katto sitä vaan pitkään hiljaa ja sano, että en osaa kyllä sanoo tätä nimee ja sit tavasi sen. Ilmotin sitte olevani nimen omistaja ja kerroin et miten se sanotaan. Tää oli enimmäinen tapaus jonka oon tavannu, joka ei etes uskalla yrittää sanoo sitä.

Torstaina aamusta saatiin järkyttävä uutinen ku tää meidän espanjalainen kaveri oli joutunu sairaalaan. Kukaan ei tienny että miksi ja mummi yritti etsiä sitä jostai. Loppuen lopuksi selvisi kuitenki, et sillä oli selässä joku lihas menny ihan kivi kovaksi ja sillä oli todella suuret tuskat sen kanssa. Ja tääkii johtu ihan vaan siitä, et se on yli treenannu sitä ku se on salilla oikeesti kaikki sen vapaa-ajat! Se menee heti töitten jälkeen ja on iltaan asti. Sitte se on siellä kaikki viikonloput eikä se oikeesti yhtää anna kropan levätä. Toivottavasti se nyt tuosta tajuais jotai ku lihakset rupee sanoo itteesä irti. Onneksi ei kuitenkaa ollu kyse mistää vakavemmasta. Iltapäivällä leivottiin tytön kanssa Halloweeniksi. Tehtiin muffinseja, jotka koristeltiin Halloween aiheen mukaan ja sitte tehtiin kurpitsan näkönen kakku. Pojatki pääsi mukaan koristelemaan ku ei oltu vielä ehditty koristella ku ne tuli koulusta. Kurpistakakun pursottaminen oli niistä ainaki hyvin mielenkiintoista ku niillä oli melkeen nenä kiinni kakussa ku sitä tein, et meinas olla tiettyjä haasteita sen suhteen. :) Illalla kävin kokeilee puolen tunnin jumppaa ku meidän salille on tullu joku uus jumppa, jota ne testaa membereillä drop-in menetelmällä. Päätin sit käydä kattoo ja olin kyllä hyvin epäileväinen ku se oli vaan puoli tuntia. Eihän puolessa tunnissa ehdi tekee mitää. Se oli sitte sellanen ei sykkeen kohotus -jumppa. Nostettiin jotai painoja vähän ja tehtiin kyykkyjä mut syke ei noussu yhtää. Sopii niille jotka tykkää siitä, mut ei sovi mulle. Mää jäin kyllä ehdottomasti kaipaamaan jotai ja se jotai oli se sykkeen nosto. Ehkä ton voi sitte tehä jos vaikka eka menee puoleksi tunniksi johonki laitteeseen ja sit käy tuolla toisen puoli tuntia.

Torstaina mun auto oli huollossa ku hostäitin mielestä se puoltaa toiseen suuntaan ihan liikaa. Mää en kyllä oo huomannu mitää. Mulla sitte oli käytössä hostäitin mega iso auto, joka nyt on se sen uus. Se sai sen joskus ehkä 3 viikkoo sitte. Samanlainen se sinänsä on ku edellinen mut siinä on navigaattori ja sitte ku sää peruutat, niin taustapeiliin syttyy kamera. Se oli kyllä ihan siisti.

Perjantaina nyt sitte oli tää suuri päivä eli Halloween! Aamulla nukuin normaalia pidempään ku perheen äiti oli vapaalla ja sain vapaaksi mun aamun. Sitte lähdin perheen äitin kanssa shoppailee. Hän osti tarvikkeita koululle keskimmäisen Halloween juhliin jotka oli iltapäivällä ja johon äitin oli tarkotus mennä järjestäjäksi. Mää shoppailin talvivaatteita ku täällä on tällä viikolla välillä ollu tosi kylmä. Aamulla jotai 5 astetta pakkasta ja tosi kylmä tuuli. Mulla ei ollu täällä talvitakkia suomesta mukana, joten aattelin et sen vois nyt ostaa. Sain ostettua hyvän takin halvalla. Kunnon untuvatakki ja makso 50 taalaa. Oikee hinta ois ollu 150 taalaa. Sit löysin kaulahuivin ja hanskat. Pipo puuttuu vielä. Tosin en ois kyllä tarvinnukaa niitä ku yhtäkkiä täällä oliki perjantaina 20 astetta lämmintä! Just! Ja te saitte suomessa perjantaina lunta! Ihan epäreilua. Määkii haluan lunta! No, jospa me sitä joskus saatas. Kyllä toi ilma kuitenki vähän sitte jäähty lauantaiksi. Tietysti oli tosi kiva ku oli perjantaina noin lämmin ku oli just täydellinen sää trick or treat - kierrokselle. Ei ollu liian kylmä eikä kuuma ja tähdet loisti taivaalla. Ennen tätä kierrosta mentiin kuitenki käymään puvut päällä mummilla ja ukilla ja mentiin yhden suomalaisen perheen luokse, jonne meidät oli kutsuttu. Siellä oli pientä tarjottavaa, makeeta ja suolasta ja sitte käytiin kierroksella. Lapset oli ihan tohkeissaan ja saivatki karkkia ihan sikana! Siellä näky myös tosi makeita taloja. Yks talo oli hienosti koristeltu oransseilla valoilla teeman mukaan ja yhessä talossa oli hautoja pihalla ja kuistilla istu mies joka piti päätään kädessä. Aiheeseen sopiva musiikki soi joittenki pihalla ja pihalle tuli savua ja siellä oli hämäkinseittejä, luurankoja ja kaikkee muuta teemaan sopivaa. Tosi makeeta nähä, et joku viitti nähä aikaa ja vaivaa tommoseen ja laittaa vielä rahaa siihen, et talo on täydellinen yhden illan ajan. Joskus 10 jälkeen mää lähin ajamaan pois ja menin muitten au pairien kanssa baariin. Siellä nyt vaikka minkälaista pukua päällä ihmisillä. Ihan hyvä meno oli, ettei siinä mitää. Tänne on tullu uus baari joka on myös alaikäisille ja ainaki Halloweenin perusteella se ei oo niin ällötys ku Necto. Lähdettiin pois joskus 1 jälkeen ja mentiin yhteen taloon bileisiin. Siellä oli ihan sikana porukkaa ja me vaan käveltiin sisälle eikä tunnettu ketään. Ei nimittäin heti löydetty meidän kavereita sieltä. Eikä kukaan sanonu yhtää mitää! Siis oikeesti! Me vaan käveltiin siellä ympäriinsä, kukaan ei tuntenu meitä eikä kukaan tullu sanomaan mitää. Just! Löydettiin kuitenki meidän kaverit ja jäätiin sitte sinne bilettään ja joskus kolmen jälkeen olin kotona. Osa meidän porukasta oli kyllä loppu illasta niin kännissä, et huh huh. Siellä ku sai alaikäsetki juoda. Mää nyt olin autolla, et oli ihan kiltisti. Olin liikkeellä, italialaisen, saksalaisten ja puolalaisen kanssa. Kivaa meillä kyllä oli ja oli kiva Halloween! :)

Lauantaina lähettiin käymään CedarPointissa. Se on sellanen valtava huvipuisto toisessa osavaltiossa (Ohiossa) ja määhän oon just hyvä menemään huvipuistoon! Mua hirvitti jo valmiiksi ku lupauduin. Meitä oli pari saksalaista, puolalainen, israililainen ja yks amerikkalainen. Oon täällä huomannu et aina ku ollaan jotai sovittu, niin varmasti porukka rupee soittelee viime minuuteilla et on muutoksia. Nytki mulle soitettiin et mun voinko hakee pari tyyppiä niitten kotoa ku niillä ei ookaa autoa, vaikka oltiin sovittu et tullaan kaikki yhteen kahvilaan ja mää haen siitä. Tää on just näitä kulttuuri juttuja taas. Aina keksitään viime minuuteilla rueta soittelee muutoksia. No, onneksi meillä tällä kertaa oli aikaa. Mää kävin muutamassa vähän helpommassa laitteessa ja sit mentiin Halloween jutut läpi. Siellä oli nimittäin tehty pari pelottavaa paikkaa. Jonotettiin niihin varmaan yli tunti yhteensä ja ne oli ihan sika pelottavia! Kiljuttiin kilpaa ja oltiin toistemme sylissä ja huudettiin! Mut kyllä meillä oli kivaa! Hienosti olivat onnistunu laittamaan tollasia ihan oikeesti tosi pelottavia Halloween juttuja. Aina joku tuli jostai ja säikytti just sillon ku sitä vähiten odotit. Ja sitte joku tuli yhtäkkiä sun korvan viereen jossai kauheessa sumussa ja pimeessä ja sano, että mitä teet täällä, pelottaako, kuka sää oot. Sillon meinas oikeesti olla sydäri lähellä. Sit nää pelottavat hahmot oikeesti oli tosi pelottavan näkösiä ja ne oikeesti tuli lähelle sua, ne ahisti sua seinään eikä päästäny liikkumaan. Toinen näistä oli sellanen talo, jossa liikuttiin sokkelosti ja toinen oli joku viidakko, jossa meni jotai sokkeloita. Puhuttiin jälkikäteen et yksin sinne ei ois kyllä todellakaa uskaltanu mennä. Täydet pisteet kyllä hyvästä toteutuksesta CedarPointille! Siellä oli sitte kyllä ihan sika pelottavia näitä huvipuistolaitteita. Mää vaan katoin vierestä ku osa porukasta meni niihin. Kaikki ei uskaltanu, joten sain määkii odotus seuraa. Mentiin sinne joskus 5 aikaan ku sillon oli sisäänpääsy puolet halvempi ja Halloween jututki on paljon pelottavampia ku tulee pimee. Lähettiin joskus 11 aikaan ja kotona mää olin yhen maissa. Auto meinas temppuilla kotiin tullessa. Oltiin just lähetty, niin yhtäkkiä siihen sytty kaikki mahdolliset varotusvalot (moottorinvalo, öljynvalo jne) ja sitte ohjaustehostin lakkas toimimasta. Tai ainaki ratti meni tosi jäykäksi. Sain jotenki auton pysäytettyä, ei onneksi ollu vauhtia paljon ku oltiin vielä keskustassa. Sit sammutin ja käynnistin uudelleen ja toimi taas. Soitin kotiin, et uskaltaako tällä ajaa. Hostisä käski tulla suorilta kotiin ja ajaa varovasti, et jos se taas jotai keksii. Pelotti kyllä et jos ei päästäkää kotiin. Kotiin onneksi päästiin eikä se enää keksiny mitää. Ne varmaan tekivät sille jotai pahaa torstaina ku tähän asti se on toiminu ihan kiltisti.

Sunnuntaina sai sitte tunnin pidemmän yön ku me käännettiin kelloja eli nyt sitte ollaan taas 7 tunnin aikaerossa suomen kanssa. Iltapäivällä menin keskustaan puolalaisen au pairin kanssa ja katottiin vähän meidän Chicagon matkaa. Mää, tää puolalainen, toinen suomalainen ja yks saksalainen ollaan suunniteltu, et lähetään Chicagoon 11/14 ja ollaan sitte kaks yötä. Illalla mää varasin sitte meille hotellin. Saatiin 90 taalaa yö + vero. Ei yhtää paha ja käytännössä ihan keskeltä kaikkea. Todennäköisesti ollaan menossa omalla autolla. Tutkittiin sen verran et se tulis halvimmaksi vaihtoehdoksi ja tietysti se on myös joustavin. Sit käytiin syömässä lunch meksikolaisessa ravintolassa ja mentiin kirjakauppaan pyörimään. Löysin hevoskirjan 6 taalalla ja pakkohan se oli saada. En nimittäin tunne juuri hevossanastoa enkuksi ja sitte jos vielä pääsen täällä hoitamaan hevosia, niin voin siitä sitte vähän opiskella sanastoa. Sillä aikaa ku mää olin downtownissa, niin perheen äiti oli lähteny lasten kanssa leffaan. Isä oli kuitenki joutunu hakemaan vanhimman pois sieltä ku sillä oli tullu tosi kipee pää ja sit se oli oksentanu ku ne tuli kotiin. Illalla ei kuitenkaa ollu enää mitää häikkää, joten todennäköisesti migreenikohtaus. Tällä perheen äitillä on nimittäin nuorempana ollu tosi paha migreeni, et se on joutunu jopa sairaalaan sen takia ku pääkipu ei menny millään pois.

Illalla mulla sitte oli mun tennis. Nyt oli vika kerta tosiaan tätä kautta ja niin ku jo kirjotinki, uudestaan pääsen sit todennäköisesti tammikuussa. Harmillista ku tulee tällanen tauko, mut pitää sit vaikka ite vähän pallotella, et ei ihan kaikki unohdu. Olin saanu illalla myös sähköpostia suomalaiselta au pairilta, joka seuraa mun blogia ja asuu jossai kohtuu lähellä Ann Arboria. Täytyykin seuraavaksi vastata hänelle, et pääsee vähän enemmän tutustumaan. Munki blogista on ihan jotai hyötyäki ku löytyy lisää ihmisiä. :)