Hyviä ja huonoja juttuja

Tää viikko on kyllä ollu tapahtumien puolesta hyvin erikoinen. On ollu paljon uusia ja kivoja juttuja ja sitte yks todella iso asia ja ehkä coolein asia ever tapahtui lauantaina. Sit lauantaina tapahtu mun ehkä huonoin asia täällä, joten siis hyvin tapahtuma rikas viikko takana. Alotetaan kuitenki ihan alusta vähän purkamaan tätä viikkoa.

Maanantaina kävin aamulla spinningissä, johon nyt sitte on yhdistetty myös yläkropan treeniä. Se on tosi hyvä ja tehokas. Kivasti tulee koko kroppa treenattua. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa asioilla ja tultiin sitte kotiin leipomaan kakkupohjan mun tiistain kakkukurssille valmiiksi. Hän oli hyvin onnellinen ku pääsi pitkästä aikaa mittailemaan aineita ja sekoittelmaan niitä. Ei oltukaa leivottu mitää vielä joulun jälkeen ku vastahan he nyt tulivat suomesta. Kovasti hän halus leipoa lisää, joten kysyin sitte, että mitä hän haluais leipoa, et jos keskiviikkona sitte leivotaan ku meillä on aikaa. Vastaus tuli heti, että muffinseja, joten keskiviikkona meillä sitte oli muffinsipäivä. Valitsin sillee helpon ohjeen, että aineet on helppo myös hänen mitata ja niitä on helppo sekoittaa keskenään. Ennen leipomista vaan saatiin vähän itkua aikaan, ku hän on liian pieni rikkomaan kananmunia ja se oli hänen mielestään todella surullista. Kyllä hän ymmärsi, että on liian pieni eikä sen takia voi sitä tehdä, et hän ei väittäny mulle vastaan et haluaa kuitenki rikkoa niitä. Hyvin saatiin kuitenki muffinseja aikaan. Palataampas takasin maanantaihin. Illalla kävin shoppailemassa meikkejä ja hiusjuttuja. Nyt mun ei sitte tarvikaa ostaa täällä meikkejä enää ollenkaa. Meikkaan niin harvoin, että ihan hyvin pärjään noilla vaikka kuinka pitkään. Eli eipähän ainakaa niihin tarvitse enää rahoja tuhlata.

Tiistaina alko meidän koulu kolmen viikon loman jälkeen. Olihan tuo jo aikaki. Hyvä mun enkunki kannalta että koulu taas alko. Kyllähän mää nyt kavereita nään ja kaikkee mut ei tota koulua voi mikää korvata. On se kuitenki niin hyvä mun kielitaidon kannalta. Mulla siis on sama aika, sama paikka ja sama opettaja ja oikeestaan sama aiheki ku kieliopilla jatketaan. Tässä vaan nyt on vaikeemmat asiat ja kirja on 100 sivua paksumpi, joten etenemistahti on todella raju. Mutta toisaalta olen innoissani tästä kurssista ku mulla nyt ainaki on oikeesti haastetta tän kurssin kanssa. Tykkään haasteista ja ei täällä nyt käytännössä muita haasteita ole. Töitä tää kurssi tulee teettämään paljon enemmän ku edellinen ja kotiläksyjä kyllä tulee. Tän takia mää oon hyvin onnellinen, että mulla on nyt tammikuussa menossa mun vika kakkukurssi. Sit oon käyny kaikki paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin siellä Madonnan keikalla, mutta se nyt on vaan yks kerta eli ei paljoa sotke asioita. Tää kakkukurssiki kuitenki teettää kotona töitä ku aina sinne täytyy jotai valmistella. Tälle kerralle meidän piti tehdä kakku valmiiksi, joka tytön kanssa valmisteltiin päivällä. Ja tää kakkukurssi on aina just tiistai iltana ja mulla on koulua tiistaina ja heti sitte torstaina, joten siinä välissä on aika lyhyt aika tehdä läksyjä ja varsinki nyt ku niitä tulee paljon enemmän ku viimeksi ja tää kakkukurssi vie aina koko tiistai illan aikaa. Mulla nyt on tää enää kahtena tiistaina ja sitte se on ohi, joten saan sitte enemmän aikaa koululle. Enkä tuu nyt enää ottamaan mitää harrastusta tiistai illalle, niin saan aikaa koululle. Nyt sille on oikeesti pakko olla aikaa. Mutta vähän tosta koulusta vielä. Menin sinne 10 minuuttia myöhässä ku täällä oli ihan hirvee keli aamulla eli ihan vaan kelin takia olin myöhässä ja sille nyt ei voi mitää. Menin luokkaan, niin piti kyllä vähän aikaa miettiä että oonko oikeessa paikassa ku luokka oli ihan täys. Piti hakee käytävältä lisää tuoleja, että päästiin kaikki istuu. Olin hyvin ihmeissäni ku edellisellä kurssilla oli vielä tyhjiäki paikkoja, vaikka kaikki oli paikalla. Opettaja kyllä tosi sano, että hän ei tuu jakamaan kaikki papereita nyt ku se ei tiedä, että ketkä meinaa oikeesti opiskella ja ketkä ei, joten saatiin sitte loput paperit torstaina ku torstaina (opettajan tiedon mukaan) tuli paikalle neki, jotka oikeesti meinaa opiskella, joten torstaina pääsi jo ihan hyvin istuu, vaikka paljon siellä vieläki oli väkee.

Keskiviikkona varmistu sitte meidän Floridan reissu. Hostäiti varas meille lennot ja talon sieltä viikoksi huhtikuussa ku lapsilla on breikki koulusta. Mulla ei oo breikkiä, et joudun sit olee viikon pois just paria viikkoa ennen loppukoetta (ei hyvä juttu), mutta en halua missata tätä Floridan reissua kuitenkaa. Ihan tyhmähän mää nyt oon jos en mee sinne. Ja varmasti tulee olemaan mukava reissu, joka pitää ehdottomasti kokea. Lapsilla on toinen breikki helmikuun lopussa, mutta onneksi myös mun kuolusta on sillon loma viikko, joten sen kanssa ei tarvihe diiliä mitää. Aamupäivällä kävin siellä mun yogassa ja sen jälkeen ajoin suoraa sieltä hakee tytön koulusta. Tultiin kotiin ja leivottiin. Illalla mulla oli mun spinningi ja meillä siis on se uus yli-innokas ohjaaja. Se oikeesti vetää ihan sika kovaa. Tällä kertaa mulla oli mun kovin treeni ikinä ja hyvä ku pystyin etes kävelee seuraavana aamuna ku se veti reidet niin maitohapoille. Yleensä siellä tunnilla me pidetään taukojaki, jollon me löysätään vastus ja poljetaan hyvin kevyesti vähän aikaa, jotta ehdit juoda ja pyyhkii hikeä pois. Tällä kertaa ei tehty mitää turhia taukoja. Koko tunti polettii ihan älyttömän kovaa ja aina vaan lisättiin ja lisättiin vauhtia. Sit vaan piti juoda ja pyyhkiä hikeä ku tuntu että siihen oli aikaa. Ikinä ennen en oo oikeesti polkenu kokonaista tuntia ilman löysäämistaukoja. Mutta oli kyllä hyvä treeni, ettei sen puoleen.

Torstaina meillä siis oli koululla vähemmän oppilaita ku tiistaina. Tuntien jälkeen menin käymään tervetuliaispäivässä. Siellä oli oppilaitten tervetuliaispäivä niin ku meillä oli syksylläki. Syksyllä en jostai syystä menny sinne. Kävelin vaan ohi ja totesin ettei siellä oo mitää järkevää eikä siellä kyllä ollukaa et ei sen puoleen. Kyllä siitä nyt sitte on hyötyä jos sää opiskelet ihan päätoimisesti. Siellä oli kaikkia tarjouksia pankkilainoista ja esitteitä vaihto-oppilaaksi lähtemisestä ja muusta eli ei mitää hyötyä mulle. Tytön kanssa oltiin iltapäivällä kotosalla. Illalla menin tennikseen ja oli kyllä kivaa. Tenniksen jälkeen meillä oli au pair meetingi. Mentiin yhden brasillialaisen au pairin kotiin. Mää en kyllä ollu siellä ku jonkun puoli tuntia, olin liian väsyny. Siellä porukka katto leffaa ku menin sinne vähän muita myöhemmin. Lähinnä nyt vaan kävin näyttäytymässä meidän aluevalvojalle että kaikki on hyvin ja oon hengissä. Siellä meetingissä sitte tapasin yhden thaimaalaisen au pairin, joka käy mun kanssa samassa yogassa. Molemmat ollaan mietitty et onkohan toi au pairi ku näyttää niin tutulta ja nyt selvis et on se. Tosi mukava tää thaimaalainen. Hän on ollut täällä vuoden ja osaa kyllä englantia huonommin ku mää, mutta niillä nyt lähtötasoki on paljon huonompi ku muilla. Ja hän on thaimaalaisessa perheessä ja tekee tosi paljon töitä, joten hänellä ei ole aikaa nähdä kavereita hirveesti vapaa-aikana eli puhuu aika vähän englantia. Thaimaalaiset on kyllä aina tosi mukavia ku ne on niin kilttejä ja hyvä sydämisiä kaikille. Ne ei varmana juorua susta mitää pahaa ympäri kyliä niin ku kaikki muun maalaiset tekee. Niitten kans on sillee tosi helppo olla. Ei tarvi pelätä et mitä tuoki nyt musta ajattelee ku ne aina mielellään ottaa vastaan kaikki. Oli puhe, et voitas jossai välissä yrittää nähdä myös tän yogan ulkopuolella ku molemmat nyt asutaan Ann Arborissa. Riippuen tietysti, että miten saadaan aika järjestymään.

Perjantai sitte oliki mielenkiintoinen päivä. Olin suunnitellu, että meen aamulla salille ja vähän käymään asioilla. Kaikki peruuntu ku hostäiti ilmotti että lasten koulu on peruttu ku meillä on liian kylmä. Just. Ulkona oli ollu yöllä jotai vajaa 30 astetta. Aamulla nyt ei enää ollu ku 20 mutta täällä ei oo kuulemma tyyliin ikinä ennen ollu näin kylmä. Tai ainaki tää oli eka kerta ku sen takia on koulut peruttu, joten mulla oli sitte kolme lasta koko päivän. Tyttö ois voinu mennä ku sen koulu ei kule samaan tahtiin ihan oikean peruskoulun kanssa, mutta hän ei halunnut. Oltiin sitte koko päivä kotosalla ja päivällä laitoin kaikki vähäksi aikaa pihalle riehumaan ku rupes olemaan vähän liikaa ylimäärästä energiaa ja riehuivat sisällä aivan liikaa. Ulkona vähän onneksi rauhottuvat. Poikien taekwondoki oli peruttu kovan pakkasen vuoksi, joten ei tarvinnu etes sinne lähteä. Mun jääkiekko kuitenki oli illalla ja tää oli viimenen peli tälle kaudelle. Hävittiin mustia vastaan 2-1. Ne sai molemmat maalit todella nopeasti ja vähän niin kuin vanhingossa ja ei sitte enää pystytty paikkaa sitä toista. Seuraava kausi alkaa heti ens perjantaina. Saadaan vaan uudet teamit. Ne oli tullu jo nettiin ja mää pelaan jälleen oransseissa, että sinänsä ihan turhaa luovutin mun oranssin paidan perjantaina pois ku tuun saamaan sen takasi ens viikolla. :) Muut mun joukkueessa ei sanonu mitää, et saa nähä ketä saan joukkuetoveriksi.

Lauantai... Mitähän siitä nyt sanos lyhyesti... No, ainaki sen, että oli hyvin tapahtumarikas päivä ja senki voi sanoo et samana päivänä tapahtu ihan sika hieno ja cooli asia ja sitte kaikista huonoin koko täällä oloni aikana. Alotetaan hyvästä asiasta ensin ku mennään nyt aika järjestyksessä ku valitettavasti se tapahtu ensin, niin sitte toi huono asia jäi vähän varjostamaan koko hyvää tapahtumaa. No, mutta hyvä juttu se on kuitenki. Heräsin aamulla aikasi ku lähin yhden saksalaisen au pairin mukaan Detroittiin maailman kuuluisimpaan autonäyttely tapahtumaan. North American International Auto Show 2009! Tää saksalainen oli se, joka oli tullu tänne samaan aikaan ku mää, mutta on eri järjestön kautta. Hän tuli hakemaan mua 9 aikaan. Näyttelyyn saavuttiin joskus 10 maissa. Sinänsä ei kuulostanu kovin lupaavalta ku en hirveesti nyt autoista välitä enkä jaksa niitä kovin kauaa katella, mutta aattelin et voin ihan hyvin lähtä hänen mukaan ku hän lupas mut hakee eli mun ei tarvinnu ajaa ja liput oli vaan 12 taalaa. Olihan siellä ihan sika hienoja autoja ja paljon niitä olikin. Kaikkia uusia ja hienoja malleja vaikka muille jakaa. Ei me nyt kovin kauaa jaksettu yhtä autoa katsoa. Otettiin pari kuvaa ja jatkettiin matkaa. Eikä jäätyy kuuntelee mitää esitelmiä niistä autoista. No, siellä oli sitte Mustangi osasto ja ku saavuttiin sinne, niin kateltiin vähän ympäriinsä et mitä on meneillään. Huomasin et tää mun kaveri puhu jonkun miehen kanssa, jolla oli Mustangin paita päällä eli aattelin sen olevan vaan jotai mainosta ja ku kuulin mun kaverin vielä sanovan, että ei kiitos. Aattelin sitte, että ei mun tarvihe kuunnella niitä. Sit tää mun kaveri kysy, että mitä sää oot mieltä. Mun piti sitte kysyä et oon mieltä mistä ku en kuunnellu yhtää. Tää mies pyys meitä tietokoneella rakentamaan meidän lempi Mustangin ja sit se printataan. Voitiin valita kaikki lisäosat siihen, vanteet, vauhtiviivat ja ihan kaikki perusjutut. Sit se printattiin ja aateltiin että se nyt oli tässä. So what. Tehtiin molemmat omat. Sit tää mies sano, että ne tulee hetken kuluttua rakentamaan tän meidän suunnitteleman auton sinne kaikkien nähtäville. Siellä siis oli tää itse auto valmiina näytillä, mut ne vaan sitte laitto siihen kaikki lisäosat mitä me oltiin haluttu ja sit siellä oli tv kamerat ja juontaja joka selitti että mitä tälle autolle tapahtuu, et en tiedä näkyykö tää telkkarissa joskus. Yritin tänään ettii netistä tietoa, mutta en löytäny. No,ei siinä mitää mut arvatkaa et mistä nää tyypit oli kotosi!?!? Pimp My Ride:stä! Ja me ei etes tunnettu niitä ku en nyt oo kattonu sitä ohjelmaa yli vuoteen. :) Sit me saatiin niitten nimmarit ja valokuvat sillee, et siinä oli minä, tää team ja Mustangi. Vähän coolia. Kyllä me oltiin saada sydäri, et miks ihmeessä ne otti just meidän, jotka ei ymmärrä autoista yhtää mitää. Se yks mies sanoki, että hän oli ollu ihmeissään ku oli kuullu, et me tullaan tekemään naisen suunnittelema auto. Enste ne teki tän mun kaverin auton sinne ja vähän myöhemmin mun auton. Ei nähty sitä ku ne mun auton teki sinne näytille, mutta nähtiin se sitte valmiina. Ja kaiken tän huipuksi tää mies pyysi mua niitten mukaan ulos illalla. :D Hän anto mulle käyntikortin ja sano, että nyt sää voit sitte tulla näkemään meitä ku sulla on meidän tiedot. Sit mää aattelin, et se tarkotti sinne paikan päälle missä ne nyt on jossai Kaliforniassa. Katoin sitä osotetta ja sanoin, että oon kyllä tulossa ens kesänä Kaliforniaan et katotaan sitte. Sit se sano, että se nyt on vaan osote. Siinä on mun puhelinnumero, että voit sitte soittaa illalla 9 jälkeen ku tää show on ohi. Hän käski mun soittaa sille, että sitte ne tietää et missä ne on illalla ja mää voin sitte liittyä mukaan. Joo, niin varmaan. Ja sit ku mää täytin siellä jonkun arpajaislapun ja sit siihen piti laittaa puhelinnumero, niin tää mies otti tän mun lapun erilleen ja sano, että nyt mulla sitte on sun numero, et jos sää et soita, niin mää voin soittaa sulle. Olin kyllä niin puulla päähän löyty ettei mitää järkee. En soittanu sitte tälle miehelle eikä siitä kuulunu mitää. Jotenki oli koko ajan sellanen tunne, että en voi luottaa siihen ku oltiin sisällä ja sillä oli koko ajan mustat aurinkolasit päässä, joten en voinu nähdä sen silmiä. Ja täällä oli niin hirvee keli sillon lauantai iltana, että en ois kyllä päässy etes hengissä Detroittiin asti uudestaan.

Tultiin sitte sieltä kotiin joskus kahden maissa. Kotiin tulomatka kesti aika kauan ku sinä aikana oli ruennu satamaa lunta ja tiet oli tosi huonossa kunnossa. Seistiin tuolla jossai liikenneruuhkassaki ku oli tapahtunu kolari motarilla. Käytiin ulkona syömässä ja tultiin sen jälkeen meille suunnittelee meidän Niagaran putouksien reissua. Mää, tää mun kaveri ja sitte puolalainen ainaki ollaan lähdössä Niagaran putouksille 7-8.2. ja mennään sitte siinä samalla käymään Torontossa ja sinne yöksi. Etittiin sitte eilen hotelli Torontosta ja varattiin se, että nyt meillä on yöpaikka sinne. Vielä pitää vaan tutkia että mitä sitte Torontossa pitää ehdottomasti nähdä ja missä pitää ehdottomasti käydä ku aikaa kuitenki on tosi vähän. Tulispahan ainaki ne parhaat paikat sitte nähtyä. Tän mun saksalaisen kaverin lähdettyä lähin suoraa ajamaan yhden toisen saksalaisen kotiin. Tää on sit se saksalainen, joka tuli mun kanssa yhtä aikaa ja oltiin yhdessä siellä orientaatiossa. En oo hänen kanssaan ollu missää tekemisissä taaskaa moneen kuukauteen ja nyt se on taas ruennu pommittamaan mua tässä tammikuussa et tehdään jotai yhdessä. Sanoin sille keskiviikkona, että en tykkää tuosta että mitä teet ja sun pitää enste lopettaa toi ennen ku haluan tehdä sun kanssa jotai. Mua ärsyttää suunnattomasti se, että välillä ollaan olevinaan niin parasta kaveria ja sitte taas ei kuulu mitään moneen kuukauteen. En vaan voinu tehdä hänen kanssaan enää mitää, jos en saanu sanottua tuota asiaa ensin. Olin varautunu, että hän suuttuu mulle siitä pahastikin ku hänellä on sellainen taipumus. Kuitenki perjantaina mun yllätykseksi hän sano mulle että on miettiny että mitä sanoin ja oon oikeessa. Hän lupaa korjata tapansa ja antaa mulle kaiken takasi, että miten se on mua kohdellu. Ajattelin että mää nyt annan sille mahdollisuuden, mutta en voi suhtautua kovin vakavasti siihen ainakaa vielä enkä voi luottaa kaikkeen et mitä hän sanoo. Mut katotaan mihin tää tästä etenee. Lupasin sitte lähtä hänen mukaan lauantai iltana kattoo Michiganin yliopiston tanssi showta. Se oli sellanen kilpailu että siellä ratkes paras Michiganin yliopiston tanssiryhmä. Oli kyllä hyvä show, ettei siinä mitää. Sen jälkeen kello oli 9 illalla, joten aivan liian vähän mihinkää baariin. Mentiin sitte istuu Starbucksiin ja vaan juteltiin ja juteltiin. Oli tosi kivaa. Baariin ei sitte menty ollenkaa ku mää olin niin oli väsyny, ettei ois ollu mitää järkee lähtä mihinkää. Oltiin siis mun autolla ku mää kävin hänet hakee matkan varrella kyytiin.

Nyt sitte päästään siihen huonoimpaan asiaan. Sää oli siis todella todella todella huono ku oli vaan satanu ja satanu lunta koko ajan lisää ja lisää. Kello oli jo yli puolen yön, että oli myös todella pimeetä ja näkyvyys huono ku yhä sato lunta ja ku eihän meillä nyt oo mitää katuvaloja eli hyvin pimeetä. Olin siis viemässä tätä saksalaista kotiin eli en ajanu mun normaalia reittiä kotiin. Eli yleensä en tee siellä mitää jos meen vaan suoraa kotiin. No, tulin sitte yhteen risteykseen ja siinä palo punanen valo, odotin että yks auto meni ja käännyin sitte päin punasia ku käännyin oikealle ja yleensä täällä saa tehdä niin jos ei oo kylttiä ettei saa kääntyä. Enkä nähny mitää kylttiä missää. Sit sillä samalla sekunnilla poliisi tuli ja pysäytti. Hän sano, että käännyin päin punasia vaikka en ois saanu ku siellä oli kyltti. Olin oikeesti saada sydärin et sielläkö hitto oli kyltti. Yritin sanoo, että oon pahoillani ja en todellakaa nähny mitää kylttiä. Enkä nyt aiheuttanu mitää vaaratilanteita ku siellä oli vaan tää yks auto mun lisäksi, jonka annoin mennä. Mut ei se antanu mun sanoo mitää. Se oli hyvin törkee musta mies joka vaan otti mun ajokortin, meni istumaan autoonsa ja tuli takasi joskus 10 minuutin päästä ja anto mulle sen helvetin sakkolapun joka ei etes kerro että paljonko se on ja mihin hemmettiin se pitää maksaa ja millä tavalla. Kysyin sitte että miten tää toimii, mutta ei se suostunu sanomaan mitää. Sano, että mun pitää vaan soittaa johonki numeroon ku arki koittaa eli ehkä sitte tiistaina ku meillä on täällä huomenna "pyhä" ja lapset ei mee kouluun eikä hostäiti mee töihin. Katoin netistä niin se ois jotai 130 taalaa. Ihan sika kallista mulle joka tienaa 180 taalaa viikossa. Oli todella todella vihainen tälle hemmetin poliisille. Tää mun kaveriki sano, että se ei nähny mitää kylttiä missää. Tää poliisi oli kyllä epäkohtelian ikinä jonka oon tavannu. Sit ku sanoin että onko se miten kallis ja et se on varmaan mulle tosi kallis, niin se vaan nauro mulle. Mun kaveriki sano, että kerran joku au pairi oli missannu stop kyltin ja se ei ollu saanu mitää ku se sano että se on todella pahoillaan eikä hän huomannu sitä. Tää poliisi ei antanu sanoo mitää. Ja stop kyltin nyt kyllä huomaa ku se on monta kertaa isompi ku tää meidän kyltti jossa kielletään oikeelle kääntyminen päin punasta. Stop kyltti nyt on samanlainen ku meillä suomessaki, mut sitte tää toinen kyltti on vaan sellanen valkopohjanen jossa lukee mustalla että ei saa kääntyä punaisella. Ajoin sitte sunnuntaina ton risteyksen läpi, niin katoin että siellä oli kyllä se kyltti mutta se ei ollu siellä ylhäällä valojen vieressä, niin ku se yleensä on, vaan se oli siinä tien reunassa tolpan päässä. Uskon kyllä että en oikeesti nähny sitä. Katoin vaan sitä valoa ja keskityin siihen että en aja kolaria ku keli oli tosi huono. Inhoon täällä tätä hemmetin liikennekulttuuria. Mulla on täällä aina joku ongelma mun ajamisen kanssa. Suomessa mulla ei ollu koskaa mitää. Täällä oon saanu jo kahdet sakot puolen vuoden aikana ja suomessa en yhtiäkää ja oli mulla sielläki kortti kuitenki 2,5 vuotta ja ajoin vähintään yhtä paljon ku täällä. Noi liikennemerkit on vaan täällä välillä niin epäselviä et hostäitiki sano, että seki on välillä pihalla niitten kanssa vaikka onki asunu ikäsä täällä. Ja se on todella raivostuttavaa ku välillä saat kääntyä päin punaista ja välillä et. Tyhmä sääntö. No, ens viikolla sitte joku päivä selviää et miten se toimii ja miten pystyn sen maksamaan. En vielä tiedä että mistä saan siihen rahaa.

Sunnuntaina sitte vaan olin kotosalla ja kävin puolalaista näkemässä ostarissa. Käytiin siellä syömässä ja pari kauppaa kateltiin. Mulla oli hänelle paljon kerrottavaa ku ei oltu nähty koko viikolla ja hän ei ollu mun mukana lauantaina ja oli todellaki tapahtumarikaspäivä, mutta siinä mielessä lauantai oli hyvä ku puhuin oikeesti ihan koko päivän englantia. En etes muista et millon viimeksi oon puhunu noin paljon englantia yhden päivän aikana ja sehän nyt oli vaan hyvää harjotusta mulle taas. Illalla meille tuli tää espanjalainen (hän on siis palannut espanjan lomaltaan) ja mummi ja ukki syömään illallista. Ja huomenna siis on "pyhäpäivä" täällä eli sinänsä työviikko alkaa aika rennosti.

Perhe kotiin ja normaalia arkeen palaamista

Tällä viikolla sain sitte hostperheeni kotiin ja normaali arkeen palaaminen alkoi. Hostäiti kotiutui lasten kanssa keskiviikkona ja hostisä sunnuntaina, joten kaikki on nyt kasassa ja täysin normaali arki alkaa ens viikolla ku mullaki alkaa mun koulu. Tää viikko siis oli vielä lomaa mun koulusta.

Maanantai aamuna heräsin puolalaisen tytön kotoa ja lähdin sieltä suoraa salille. Menin spinning tunnille, joka oli vähän erilainen ku yleensä. Sen lisäksi, että poljimme pyörää noin tunnin, tehtiin puolen tunnin treeni yläkropan lihaksille ku spinningissä nyt alakorppa kuormittuu aika kovasti. Se oli kyllä tosi kiva, et tää nyt sitte on mulla jatkossaki joka maanantai aamu. Sieltä ajoin kotiin ja soittelin suomeen päin. Sit rupesin diilii meidän joulukuusen pihalle. Se oli nimittäin ollut jo muutaman viikon ja oli ihan pystyyn kuollu. Oksat repsatti alaspäin ja neulasia varisi hirveesti. Aattelin eka et se ois ihan easy homma ku ei se etes näyttäny isolta. No, ku rupesin ottaa koristeita pois niin tuntu et niitä riitti ja riitti. Ja sit ku raahasin sitä pihalle, niin niitä neulasia oliki sitte joka paikka täynnä. Siinä oliki oma homma et sain sitte kaikki imuroitua pois. Suurin ongelma koko projektissa oli kuitenki se, että en meinannu saada kuusta irrotettua siitä jalasta. Meinasin jo luovuttaa ja antaa olla, mut sain sitte kuitenki ku aikani sen kanssa taistelin. Hostäiti sanoki kotiin tultuaan että ei se oo itekkää tainnu sitä koskaan irrottaa siitä jalasta. Illalla menin mummille ja ukille yöksi. Päivisin pystyin kyllä olemaan yksin ku oonhan mää nyt yksin käytännössä joka päivä täällä, mut yöt ois ollu vähän liikaa. Iso, pimee, hiljanen talo ja mää. Ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä.

Tiistaina tulin aamulla kotiin ja soittelin taas suomeen päin. Tylsää olla yksin vailla mitää järkevää tekemistä ja kaikki kaverit kuitenki käytönnössä päivät töissä, enkä halua niitten jaloissa pyöriä työkseni. Suomessa oli onneksi tiistaina loppiainen, joten sain ihan hyvin ihmisiä kiinniki sieltä. Iltapäivällä sain kuitenki yhden saksalaisen au pairin kiinni ja mentiin ulos syömään ku ei oltu kumpikaa oikein syöty lounasta. Siinä sitte vaihdettiin joulun ja uuden vuoden kuulumiset ku ei oltu nähty ku ennen joulua viimeksi. Syömästä ajoin suoraa puolalaisen au pairin kotiin. Mulla oli hänelle vietävänä kysymyksiä mun pikkuveljeltä. Mun pikkuveli suomessa nimittäin tekee esitelmää puolasta kouluun ja hän oli sitte ajatellut et vois tehdä haastattelun tästä mun puolalaisesta kaverista. Ku kerroin mun kaverille, niin hän innostu ihan täysin ja sano, että haluaa miettiä niitä kysymyksiä, koska hän haluaa olla hyvä. :) Sieltä ajoin mun kakkukurssille. Vika kakkukurssi alko nytte ja sitä on vielä kolmena tiistaina. Sitte oon käyny kaikki, jotka vaan voin, paitsi sen yhden kerran sieltä kakkoskurssista ku olin kattomassa Madonnaa, mut senki pitäs järjestyä tässä alkuvuoden aikana, et pääsen käymään sen yhden kerran. Ja sen kerran varsinki haluan käydä, ku sillon ne opetteli pursottamaan kaikenlaisia kukkia ja mää ehdottomasti haluan oppia kans. Nyt tän kakkukurssin aiheena on fondant ja gum paste, joten tällä kertaa ei tuu uusia pursotusharjoituksia vaan taiteillaan erilaisia juttuja vähän niin kuin muovailuvahasta. Ens viikolla me tehdään siellä ihan kakku, et sitte pitäs tulla satoa mun leivontablogiin. Kakkukurssilta ajoin taas mummille ja ukille yöksi. Onneksi tiedossa oli vika yö vieraassa sängyssä. Seuraavaksi yöksi pääsisin jo omaan sänkyyn.

Maanantai iltana puhuin mummille et toi mun selkä on taas ollu kamalan kipee. En oo täällä blogissa tainnukaa kirjottaa juuri mitää mun selästä, joten siellä suomen päässä varmaan luulette, että oon ok sen kanssa ku en oo valittanu. Mut siis tilanne on se, että se on samanlainen ku aina ennenki et koko ajan koskee, mut ku se on "normaalisti" kipee, niin pärjään kyllä sen kanssa ilman särkylääkkeitä, enkä sen kummemmin siitä valittele. Sit ku tää rupee pahaksi, niin tarvin särkylääkkeitä ja tuntuu etten pärjää tän kanssa. Nyt tää siis taas on juonitellu, mikä tietysti osittain ainaki johtuu siitä et mulla on ollu liian monta eri sänkyä reilu viikon aikana. Mut anyway, mummi sitte suositteli, että yoga vois olla hyvä mulle. Eka aattelin, et ei kai nyt sentään, sehän on ihan sika tylsää. Mut sitte aattelin et voinhan mää sitä kokeilla ku ei se nyt ollu kallistakaa tolla meidän salilla, 25 taalaa kaks kuukautta ja 1,5 tuntia viikossa aina keskiviikko aamuisin. Ja mummin nyt luulis tietävän jotai ku se on ite käyny yogassa jotai 10 vuotta. Sinne siis suuntasin sitte keskiviikko aamuna. Ennakkoluulot ei ollu kovin hyvät, sillä yleensä kaipaan toimintaa mun liikuntaan. En tykkää sellasta, jonka jälkeen ei tarvi mennä suihkuun ja jossa hiki ei nouse ollenkaa. Tunnin jälkeen olin kyllä hyvin positiivisesti yllättynyt, sillä tykkäsin siitä oikeesti! Se oli tosi kivaa! Eihän siellä nyt syke nouse eikä mitää mut sitte ku siellä kävis säännöllisesti, niin sit tulis lisää notkeutta ja kaikkee. Ja sit se kivasti tasapainottas mun muuten aktiivista elämäntyyliä. Mun poikaystäväki sano, et mitä ihmettä siellä tunnilla oikein tapahtu ku just ennen tunnille lähtöä puhuin sille, et saa nähä et tykkäänkö siitä ja tuunko nukkumaan sinne tunnille. Tunnin jälkeen selässä oli sellanen kipu, että sen kanssa on tehty jotai uutta ja ihmeellistä, mut tää kipu oli sellanen hyvä kipu eikä paha. Et ehkä mun selkä sitte tykkäs siitä.

Yogan jälkeen tulin kotiin odottelee, et lähden hakee mun perheen kentältä. Heti ensimmäisenä kentällä vanhimmainen lapsi hyökkäs mun syyliin ja sitte sain nuorimmaisen ja keskimmäisen viimeisenä. Hyvin oli heillä lennot menny, et koneet oli ollu ihan ajallaan ja muuta. Kotiin tultua lapsilla oli vähän liikaa energiaa ku kaikki oli istunu tyyliin 9 tuntia paikallaan, niin hostäiti sitte toimitti ne ulos möyryämään. Mää lähdin päivän päälle mun spinningiin. Tällä kertaa meillä oli siellä uus ohjaaja joka oli ihan innoissaan ku pääsi vetämään elämänsä ensimmäistä spinningin tuntia. Ja veti kyllä tosi rankan treenin. Välillä tuli ihan armeija olo ku se siellä meitä komensi tekemään kovemmin ja kovemmin. :) Mut oli kyllä ihan sika kivaa. Ens etes muista et millon viimeksi oisin spinningin tunnin jälkeen ollu oikeesti noin kuollu. Vaikka ihan ite sää säätelet sen vastuksen ja sen, että miten lujaa sää poljet, niin kyllä muhun ainaki vaikuttaa suuresti se, että mitä ohjaaja sanoo ja millasta musiikkia sillä on. Tällä oli hyvin menevä musiikki ja tahti oli kyllä kova. Toivottavasti sama innostunut tahti jatkuu koko ajan, sillä tykkäsin kyllä kovasti. Ku tulin kotiin, niin täällä oli jo kaikki nukkumassa aikaeroa pois.

Torstaina koitti sitten arki ku laitettiin lapset kouluun. Tosin kaikki oli jo pukenu ja syöny ku mää heräsin et sinänsä hyvin helppo aamu. Aikaerosta johtuen olivat heränneet joskus ennen kuutta. Aamulla kävin asioilla ja tytön haettua koulusta, tultiin kotiin. Tehtiin vähän aikaa lumitöitä ulkona, sillä oltiin saatu keskiviikko iltana vähän lunta eli musta maa häipy. Kovin kauaa tyttö ei jaksanu olla ulkona ku iski väsymys. Sit vaan tultiin sisälle ja juotiin kuuma kaakaota rankan ulkoilu tuokion jälkeen. Illalla mulla oli mun tennistunti pitkästä aikaa. Aloittelijoiden kurssilla olen tälläkin kertaa ku vastahan mää oon ruennu opettelee, mut nyt meillä oli eri opettaja. Ja tää opettaja oli kyllä tuhat kertaa kivempi ja parempi ku edellinen. Tää oikeesti puhu paljon enemmän kunnon asiaa eikä höpötelly mitää turhan päiväsiä ja selitti mun mielestä paljon ymmärrettävämmin ku edellinen. Tosin onhan mun enkkuki tietenki kehittyny tässä muutaman kuukauden aikana, et ehkä se voi johtua siitäki. Nyt sitte tuun pelaamaan tennistä aina torstai iltasin tunnin ajan. Ja tällä hetkellä mulla on menossa mun mailan osto projekti. Kävin ennen joulua kyselemässä tuolla tenniskoulussa hyviä mailoja ja suosittelivat mulle kolmea mailaa. Nyt sitte teistailen niitä tuolla mun tunnilla, et mikä ois hyvä. Sit ku päädyn siihen yhteen ja hyvään mailaan, niin yritän jostai löytää sen kohtuu hintaan. Tuolla tenniskoululla on nimittäin aika kalliita noi mailat. Tenniksen jälkeen kävin kaupassa hakemassa ihan perustarvikkeita kuten maitoo ja muuta sellasta.

Perjantai aamuna olin vaan kotosalla ja sitte iltapäivällä mentiin tytön kanssa avustamaan keskimmäisen pojan koululle. Siellä oli holiday juhlat, jotka jäivät pitämättä ennen joulua ku lumipyryn takia oli koulut kiinni. Hostäiti oli luvannut olla avustamassa, mutta ei voinut olla töistä pois perjantaina ku vasta meni takasi töihin kolmen viikon jälkeen, joten mää sitte lupasin tytön kanssa mennä. Juhlien tarkoituksena oli, että ne sai liimata sellaseen pieneen maitotölkkiin keksinpalaset frostingilla ja sitte koristella ne karkeilla, vähän niin ku piparkakkutalon. Lähinnä mun homma vaan oli huolehtia et karkkeja ja kaikkea oli saatavilla tarpeeksi kaikille, et sinänsä pääsin hyvin helpolla. Tyttökin sai tehdä siellä oman talon. Juhlien loputtua, sain vanhimmaisenki pojan koulusta mun mukaan ja tultiin kotiin valmistautuu taekwondoon. Ei oltukaa oltu siellä moneen viikkoon ku oli joululoma. Tunnin loputtua keskimmäinen taiteili pukuhuoneen penkillä ja oli just sanomassa hänelle, et älä taiteile siitä ku sää tiput, niin sitte saman tien kippas siitä penkiltä ja löi päänsä kivikovaan laattalattiaan. Säikähdin ihan hirveesti ku näin sen kippaamisen ja se näytti tosi pahalta. Onneksi ei kuitenkaa käyny sen pahemmin. Patti saatiin ja pieni haava, josta ei kyllä verta tullut. Tää onki ollut suurin tapaturma joka mulle on sattunu ja ainahan se tommonen säikäyttää.

Tällä viikolla lapsilla on kyllä ollu energiaa vähän liikaa ja ovat käyneet vähän liian yli kierroksilla. Nyt ne vaan pitäs saada palautuu arkeen ja tasaantumaan suomesta tulon jälkeen, mut kyllä se siitä ajan kanssa ainaki tasaantuu ku ens viikolla ovat joka päivä koulussaki.

Illalla mulla oli mun jääkiekko ja tällä kertaa voitettiin 2-1. Ens viikolla onki viimenen kerta tätä kautta ja sitte alkaa uus, johon ilmotetaan joukkueet ens viikolla. Saa nähä et minkä värisiin sitte pääsen. Puolalainen tuli kattoo mun jääkiekkoa noin 10 minuutiksi. Lähinnä hän halus vaan vähän nähä et miten mää pelaan. Sieltä sitte ajettiin itävaltalaisen kotiin ku mun piti päästä suihkuun. Jäähallin suihkuihin en missään tapauksessa suostu menemään. Ne on ihan liian ällöttäviä, likasia ja vanhoja. Laitoin nopeasti itteni valmiiksi ja sinä aikana puolalainen kävi hakee italialaisen meidän mukaan. Lähdettiin sitte yhteen kotibile paikkaan, mutta ei löydetty yhtää mistää parkkipaikkaa autolle, joten mentiin sitte baariin. Mulle nyt oli sinänsä ihan sama et missä oltiin sillon illalla kuhan vaan pääsin kotiin yöksi. Ei huvittanu enää yhtää jäädä mihinkää yöksi. Baarin jonolla oli kauhee jono ku mentiin sinne joskus puolen yön aikaan. Me kuitenki päästiin jonon ohi ku oltiin lauma tyttöjä ilman yhtää poikaa. Mää menin viimesenä meistä sisälle ja ojensin oikeen käden ku siihen ne nyt laittaa alaikäsille raksin ja täysikäsille rannekkeen. No, sit se veti raksin mun oikeeseen käteen ja kysyin siltä et mitä ihmettä sää teet ja miks sää noin teet. Siinä samalla kerkesin saada vasempaanki käteen raksin ku se selitti, että oon alaikänen. Sanoin, että enhän oo, oon täyttäny jouluun 4. 2008 21. Sit se katto mun papereita uudestaan ja totes saman. Sitte sain rannekkeen, joten mulla oli sitte molemmat merkinnät. Ei sillä nyt sinänsä ollu väliä et olinko alaikänen vai täysikänen ku olin autolla, mutta sisäänpääsy on kalliimpi alaikäsiltä ku täysikäsiltä ja enhän mää nyt enempää suostu maksaa ku oikeesti kuitenki oon täysikänen. Tää kaikki johtu vaan sitä ku mulla on mun paikallinen ajokortti väärinpäin. Eli se on sillee pystysuunnassa, vaikka mulla kuulus olla vaakasuunnassa ku oon täysikänen. Meen ens viikolla käymään siellä ajokorttipaikassa ja kysymään et saanko käännettyä sen ja miten se tapahtuu. Raivostuttavaa ku joka paikassa ne aina kauheen pitkään syynää sitä korttia et oonko oikeesti täysikänen. Jos mulla ois oikein päin se kortti, niin ne vaan kattos mun kuvan siitä. Ja periaatteessa mun nykysen ajokortin umpeenmeno päivämäärä ois pitäny olla mun 21 vuotis synttäripäivä mut se on joskus vuonna 2011. Sinänsä en nyt yhtää ihmettele vaikka seki ois menny mun kortissa väärin ku sen kanssa nyt oli muutenki yks tuhat ja sata ongelmaa. Katsotaan miten mun käy ku meen ens viikolla sitä selvittää. Baarista siis sitten ajoin kotiin yöksi.

Koko viikonlopun olinkin sitten käytännössä kotona ja sain tehtyä mun skarpbookin ajantasalle! Kotona olo lauantaina johtu ihan puhtaasti siitä ku meillä oli taas talvimyrsky täällä menossa. Saatiin lunta ainaki yhtä paljon ku viimeksi ellei jopa enemmän ja se sato varmaan ilta yhdeksään asti, et turha kuvitella et ois johonki päässy liikkumaan. Hostäiti kävi aamusella lasten kanssa uimakoulussa ja he olivat mummilla ja ukilla illallisella ja sieltä tullessa olivat olleet jumissa jossai tienhaarassa 10 minuuttia. Ei paljoa mua huvittanu lähtä tonne ja jättää itteeni kiinni johonki. Mitäs mää nyt sitte yksin oisin sille asialle voinu ku oisin ollu tuolla jossai lumipenkassa kiinni. Ja koska saatiin lunta taivaalta paljon ja hostisä oli vielä suomessa, meillä oli pieni ongelma pihan auraamisen suhteen. Hostäitin kanssa yritettiin ohjekirjasta tavata et miten se toimii, mut sitte ukki tuli ja osas hostisän parin ohjeen avulla käyttää sitä. Onneksi osas, sillä muuten ei oltas päästy pois meidän pihasta enää. Illalla katoin leffan hostäitin kanssa, joka oli kyllä todella todella todella huono ja pitkästyttävä. Lumen tulon loputtua taivan selkeni ja ulkona oli kuutamo ja ihan valkosena joka paikka, joten oli tosi makeen näköstä. Ihan niin ku ois ollu valot päällä ulkona. Tää onki eka kerta ku meillä näin tollasen ilman ja ehkä myös viimenen, sillä meillä ei yleensä noi lumet pysy kovin kauaa.

Sunnuntaina sitte vaan lorvailin muuten vaan kotona ku ei jaksanu lähtä mihkää. Hostäiti kävi lasten kanssa suomikoulussa. Täällä on nyt alkanu suomi koulu aina joka toinen sunnuntai, mikä on tosi hyvä juttu lapsille. Pienempien kanssa leikkivät ja laulavat suomeksi ja vähän jotai yksinkertaista keskustelua ja sitte isompien kanssa ihan lukemista ja kirjoittamista ja sit isompien pitäs saaha oikein läksyjä. Saa nähä et miten toi tosta lähtee luistaa ku tänään nyt oli vasta eka kerta. Koulun jälkeen he hakivat hostisän kentältä, joten saatiin sitte koko perhe kokoon. Ja hostisä toi mukanaan paljon salmiakkia ja ruisleipää. :) Iltapäivällä kävin hostäitin kanssa euromarket nimisessä kaupassa. Siellä myydään ihan sikana puolalaista kamaa ja sit suomalaista oltermannia. Tähän asti ollaan ostettu meidän suomalainen juusto toisesta paikasta, mut tää paikka on nyt menny konkkaan, joten täytyy sit rueta ostaa tuolta euromarketista. Mitää muuta suomi kamaa siellä ei kyllä ollu ku sitä juustoa. Ja itseasiassa siellä oli myös turunmaata ja joku kolmaksi Finland Lapland niminen juusto. Illalla meille tuli hostäitin veli perheineen syömään. Et sinänsä viikonloppuna nyt ei tapahtunu mitään jännää mut oon kyllä hyvin tyytyväinen et oon saanu mun skarpbookin ajantasalle. Ja tiedoksi muuten perheelle ja poikaystävälle, tää toinenki rupee jo olee ihan täys. :) Et täytyy ens viikolla käydä shoppailee kolmas.

Tällä viikolla tuli muuten täyteen mun puoli vuotta täällä! Siis ajatelkaa, oon ollu täällä jo puoli vuotta ja enää puolet jäljellä! Ihan sika nopeesti menny aika. Ihan kohta oon jo tulossa kotiin ja sen suhteen rupee kyllä kohta iskee kriisi. Ei hirveesti kiinnosta tulla suomeen, mut toisaalta mulla on siellä koulupaikka ens syksyksi ja ihan mielelläni kyllä meen sinne kouluun ku haluan opiskella lisää omaa alaa. Nyt vaan sitte nautiskellaan mun puolesta vuodesta täällä ja palataan sitte ens heinäkuussa suomeen alottamaan jälleen uutta elämää uudella paikkakunnalla. Toivottavasti asia sitte kans ois näin ens kesänä. :)

Las Vegas ja Happy New Year!

Las Vegas... Mitäköhän siitä nyt lyhyesti oikein sanos... Ainaki sen voin sanoo, et koko paikka on täynnä niitä hemmetin pelikoneita. Ja tästä lauseesta joku fiksu voi tietysti päätellä että en tykänny niistä yhtää ja hän on ihan oikeessa. Inhosin niitä hemmetin laitteita. Me ei laitettu niihin senttiäkää rahaa, et en inhoo niitä sen takia et olisivat vieneet meidän rahat. Rupesi vaan suunnattomasti ärsyttämään ku niitä oli ihan joka paikassa. Jokaiseen hotelliin ku menit sisälle, niin ekana oli pelikoneet vastassa ja ihmiset pelaa niitä ihan himona yötä päivää ja niistä vielä lähtee sellanen ärsyttävä limputusääni. Sit siellä on juomapalvelu ja ruokapalvelu, et ei tarvihe etes sen takia poistua "pelihallista" et tarvis ruokaa tai juomista. Tällä hetkellä oon hyvin vahvasti sitä mieltä et mikää ei oo niin typerä keksintö ku noi hiton pelikoneet.

Mutta olihan siellä tietysti paljon hyvääki. Ensimmäisenä mieleen tuleva asia on lämmin ilma ja auringonpaiste. Tosi lämpimät ja kivat ilmat oli meillä. Joka päivä aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja lämmintä jotai 15 astetta. Torstaina oli kuumin päivä et varmaan jotai yli 20 astetta sillon. Sit ku tultiin perjantaina kotiin, niin meinas paleltua ku ekan kerran meni ulos. Meillä oli nolla keli silloin. Nopeesti siihen lämpimään ja kivaan ilmaan tottu. Ja sit onhan siellä ne hotellit aivan mahtavia ja varsinki kaikkien kasinoitten ja hotelleitten valot pimeellä. Päivälläki siellä kyllä on näkemistä, et en suosittele et nukkuu koko valosan ajan. Osat hotellit näyttää paremmalta valossa ku pimeessä. Sit kadut pidettiin tosi siisteinä vaikka koko paikka on täynnä turisteja. En oo varmaan missään nähny niin puhtaita ja siistejä katuja ku siellä. Et ihan hyvin siellä pysty kävelee ympäriisä, ilman että ällötti astua. Sit hotelleitten ja kasinoitten sisällä kannattaa ehdottomasti käydä. Huomaa heti ku astuu sisälle, et onko kyseessä rikkaitten ja hieman vähemmän rikkaitten hotelli. Heti on sisustus ovelta asti erilainen ja tulee todellaki sellanen olo, et me ei taideta kuulua tänne.

Maanantaina sitte oli se suuri päivä ku lähdettiin poikaystäväni kanssa reissuun. :) Herättiin reippaana aamulla kello 3 ku lento lähti 6:30 ja kyyti tuli hakemaan neljän maissa. Lennot meni ihan hyvin yhdellä vaihdolla. Meillä oli vaihto Denverissä. Hyvin olivat ajallaan ja sit oltiin paikallista aikaa joskus 10 maissa aamulla Vegasissa. Sinne olin nimittäin kolmen tunnin aikaero meiltä. Taksilla hotellille ja jonotettiin huonetta varmaan tunti. Oli ihan sika hidasta hommaa. Sit ku saatiin huone, niin saman tien metsästämään jostai ruokaa. Syötiin ensimmäisessä hotellissa olleessa ravintolassa joka tuli vastaan. Syömästä nukkumaan pariksi tunniksi ja sit lähdettiin vähän tutkimusmatkalle. Käveltiin vaan sitä lähiympäristöä. Sit takas hotellille ja taas meinas väsymys voittaa. Ihmeen paljon väsytti toi kolmen tunnin aikaero. Lähdettiin kuitenki käymään viereisessä hotelli/kasinossa. Ei kuitenkaa löydetty mitää menopaikkaa ja oltiin sen verran väsyneitä et päätettiin mennä nukkumaan et ei mee koko seuraava päivä nukkuessa.

Tiistaina valosan aikaan käveleskeltiin ja katseltiin taas sitä lähiympäristöä siellä. Illalla meillä oli se show johon saatiin mun perheeltä joululahjaksi liput. Ja voi jestas ku se oli oikeesti tosi hyvä! Suosittelen kyllä lämpimästi sitä jos vaan Vegasiin oon menossa. Tää oli Cirque du Soleil:in esitys. Siellä pyörii tosi monta erilaista. Seuraavalla kerralla haluan mennä kattomaan jonkun muun. Hostisä oli jo entuudestaan nähny tän esityksen mut ku yritin kysellä et millanen se on, niin se sano et ei siitä voi semmonen kanssa puhua joka ei oo sitä nähny, ja se oli kyllä oikeessa. Siitä on hyvin vaikea puhua semmosen kanssa joka ei oo sitä nähny. Jos sanoo et siellä oli kaikenlaisia sirkustemppuja, akrobaatteja ja sit mukaan oli sekoitettu huumoria ja musiikkia, niin ei se anna siitä tarpeeksi hyvää kuvaa. Joten valitettavasti en pysty teille selittää et millanen se esitys oli, mut voin sanoo et se yllätti kyllä todella positiivisesti ja oli todella hyvä. Molemmat tykättiin kovasti. Et kiitos paljon hostperheelle joululahjasta! :) Oli tosi hyvä valinta eikä oltas kyllä ite osattu mennä sinne. Sit siinä samassa hotellissa/kasinossa missä tää esitys oli, oli sellanen baari ku Kahunaville. Ne on kuuluisia siitä et ne pitää siellä esityksiä joissa ne nakkelee ja heittelee niitä pulloja ihan miten sattuun samalla ku tekevät juomia. Ja sit ne lopuksi jakaa siellä ilmasta viinaa. Kerettiin vähän aikaa nopeesti näkemään ennen ku se loppu. Kuvia en vaan kyllä ehtiny siitä ottamaan. Sit ne on myös kuuluisia sellasesta isosta siis todella todella isosta juomasta joka kuplii ja kiehuu ku sen saat. Ei testattu mut näytti aika mielenkiintoiselta. Mua vaan lähinnä kiinnostas tietää et kuka on keksiny ton nimen. Ihan selvästi suomalainen nimi. :)

Ihan illalla yritettiin sitte sisälle yhteen yökerhoon, mut ei siitä tullu mitää ku sinne ois pitäny olla joku vipkortti tai jotai niin sitte pääsi helposti. Muuten oisit joutunu jonottaa ties miten monta vuotta ja siltiki maksamaan 30 taalaa sisälle. Muutenki meillä oli ongelmana löytää joku hyvä yökerho ku aina niissä oli joku juttu et ne ois ollu sika kalliita päästä sisälle ja sitte tietenki uutenavuotena ei ois ollu mitää mahiksia mihinkää sisälle ku kaikki paikat oli niin täynnä. Ei meillä nyt oo mitää vipkortteja. Ei sitte löydetty mitää kunnon bilepaikkaa, mut hauskaa oli kyllä ilman sitäki. Molemmat ku nyt oltiin siellä ekaa kertaa, niin vähän vaikee oli tietää et mihin ois pitäny mennä ja mitä ois pitäny tehä et ois päässy sisälle. Seuraavalla kerralla voi ehkä sitte olla vähän viisaampi.

Keskiviikkona oli sitte 2008 vuoden viimeinen päivä. Aamulla ei ollu tietookaa et missä vietetään se ilta. Tiedettiin kuitenki et mihinkää yökerhoon tai muuhun vastaavaan menopaikkaan ei tulla pääsee kohtuulliseen hintaan sisälle. Oishan siellä nyt voinu tehä vaikka ja mitä jos vaan ois ollu rahaa ku muille jakaa. Aamulla mentiin käymään yhdessä korkeessa tornissa josta oli tosi makeet näköalat koko Las Vegasiin ja sieltä kyllä näki että ei siellä Nevadassa oikeesti oo mitää muuta ku se Las Vegas. Ja kaiken huippu tässä tornissa oli se, että siellä huipulla (noin 850 feettiä korkee) oli kolme huvipuistolaitetta. Voi jestas! Se yks laiteki näytti jo niin pahalta etten etes pystyny kattoo vaikka en etes ollu kyydissä. Oon niin surkee noitten huvipuistolaitteiden kanssa, et mua pelotti jo pelkkä katsominen ja se että kuvittelin et miltä se tuntuu ku sen kyydissä on. Tiedän nimittäin et miten reagoin tollaseen. Siinä taas ollu joku järenjättiläinen joka on keksiny noi laitteet sinne huipulle. Hyi että. Ostettiin sitte uudeksi vuodeksi liput sinne huipulle. Näytti lupaavalta ku siinä luvattiin juhlia. Aateltiin et ompaha ainaki joku paikka missä olla ja sit näkee varmasti hienosti ilotulituksen ku ollaan siellä huipulla ja hotellit/kasinot kuitenki ampuu raketteja. No, ku mentiin sinne niin heti rupes vaikuttaa huonolta. Voi jestas mikä paikka. Soittivat jotai ihme jazzia ja muuta humppaa et siellä sitte vanhat pariskunnat tanssi lavatansseja. Juuri näin. Ei onneksi oltu ainoita tyhmiä turisteja siellä, vaan sinne oli eksyny muitaki nuoria ihan kiitettävä määrä ja näki että niitäki kyllä suuresti otti päähän se meno siellä. Aateltiin sitte että jospa se ilotulitus pelastaa kaiken, mut ei. Siellä oli tosi surkee ilotulitus. Sit ku tultiin Ann Arboriin niin kultiin et täällä ei oltu ammuttu yhtää rakettia missää. Amerikkalaiset ei kuulemma harrasta uutena vuotena rakettaja vaan ne ampuu niitä sitte itsenäisyyspäivänä heinäkuussa. Just. Ei tunnu yhtää siltä et vuosi ois vaihtunu ku en etes saanu kunnon ilotulitusta. Oli kyllä maailman tylsin uusi vuosi ikinä. Mut positiivista oli se, että meillä oli etes joku paikka missä olla ettei tarvinnu olla kadulla ja ei me kuitenkaa oltas päästy mihkää yökerhoon tai johonki muuhun menopaikkaan. Niihin ois varmasti pitäny maksaa ihan hirveitä summia eikä ois välttämättä päässy etes rahalla ku väkee oli ihan sikana liikkeellä. No, tulipahan seki koettua. Jälkikäteen vaan naurattaa hirveesti. :D

Torstaina oli sitte meidän viimenen päivä. Lähdettiin kävelee toiseen päähän tätä pääkatua ja kateltiin hienoja hotelleja/kasinoita. Käytiin mm. Bellagiossa ja sit Luxorissa. Luxor oli kyllä tosi cool ku se oli niin ku pyramiidin mallinen ja sit ku meni sisälle niin se oli keskeltä ontto. Siellä meni ne huoneet sitä pyramiidin seinää pitkin. Ja sit nähtiin se vesishow Bellagion edessä. Käveltiin käytännössä koko päivä, jotai yli 6 tuntia ja sen jälkeen oltiin ihan poikki. Ei jaksettu enää metsästää mitää hyvää menopaikkaa ku jalkoja särki jo valmiiksi ihan älyttömästi. Ja tiedossa oli kuitenki perjantai aamuna taas herätys kolmelta ku lento Detroittiin lähtisi taas ihan aamulla.

Takasikin päin lennot sujuivat ihan hyvin. Nukuttiin käytännössä koko matka koneessa. Puolalainen au pairi tuli hakee meidät kentältä kolmen maissa. Se oli kyllä tosi kiva juttu, niin päästiin ilman sen suurempia järjestelyjä kotiin. Kokonaisuudessaan meidän Vegasin reissu oli kyllä hyvä vaikka ei löydettykää mitää kunnon menopaikkaa. Mut onhan se tietysti vaikeeta ku ihan turisti on isossa kaupungissa. Tyytyväisiä olemme reissuun ja se tietysti on pääasia.

Perjantai iltana mulla oli sit vielä jääkiekkopeli 11 maissa. Meinas vähän väsyttää aikanen herätys ja lennot. Vaikka koneessa nukuttiinki niin ei se oo sama asia ku omassa sängyssä nukkuminen. Jaksoin kuitenki ihan kohtuullisesti pelata. Pelattiin tasan 2-2 ja mää tein yhden maalin. Tosin se tilanne oli niin sekava, et välttämättä kukaan muu ku mää ei tiedä et mää tein sen. Mää olin just siinä paikalla et näin ku laitoin itse sen maaliviivan yli. Mut eipä tuolla väliä. Kaks kertaa on vielä tätä jääkiekkoa ja sitte alkaa uusi kausi heti perään. Sit tulee uudet joukkueet ja uudet kujeet.

Lauantaina oli sitte mun poikaystävän viimeinen päivä täällä. Kaks viikkoa ja kaks päivää meni kyllä tosi nopeesti. Aika vaan hurahti. Mut siitä oon kyllä tyytyväinen et sain tosi paljon kamaa mun poikaystävän mukaan. Sain enemmän mun omia kamoja hänen mukaan ku mitä oli suunnitellut. Mulla kuitenki kertyy mm. noita sika painavia leivontakirjoja ihan sikana eikä mulla oo aikaa tavata niitä täällä, et ihan hyvä viedä niitä jo nyt suomeen. Vein hänet kentälle neljäksi ja sitte alkoki mun yksin olo. Mun hostperhe on nimittäin vielä suomessa. Hostäiti tulee lasten kanssa keskiviikkona ja hostisä tulee sunnuntaina. Olin lauantaina iltana sen verran väsyny etten jaksanu lähtä kavereitten kanssa baariin. Menin sitte mummille ja ukille yöksi ku ne oli tullu kotiin Kanadan mökiltä jo perjantaina. Tää on kyllä tosi kurjaa ku joudun olee yksin. Päivisin ja iltasin voi kyllä olla täällä yksi ku oonhan mää nyt ennenki ollu. Mut yötä en suostu olemaan täällä yksin. Liian pelottavaa yskin meidän isossa, pimeessä, tyhjässä talossa. Sunnuntaina menin sitte päivällä tälle puolalaiselle au pairille yöksi. Hänen 4 vuotias hostpoika on kyllä sulonen. Se on jostai syystä ihan yli ihastanu muhun ja se hyppii aina riemusta ku kuulee et mää tuun ja saatika sitte jos mää jään yöksi. Sit ku katottiin illalla leffaa, niin se tuli kysyy et saanko mää istua sun vieressä. No, tottakai ja sit katsottiin leffaa yhdessä. Ainii, ja sit pelattiin mun kaverin kanssa Wiitä! Tää on mun eka kerta ku oon koskaan pelannu sitä. Meilläki se kyllä on tuolla alakerrassa ja pojat sitä pelaa työkseen mut en oo ite perehtyny siihen. Enkä etes tiedä et onko meillä mitää sellasia pelejä mitä haluaisin pelata. Me pelattiin tennistä, nyrkkeilyä, golfia ja jotai muita kivoja pelejä. En välitä mistää Pokemon ja räiskintä peleistä, niin ku nää meidän pelit taitaa enimmäkseen olla sellasia. Oli kyllä ihan kivaa, et voin kyllä pelata toisetki kuhan vaan on jotai järkeviä pelejä. Tällä hetkellä odottelen hyvin innolla mun perhettä kotiin suomesta. En oo nähny niitä kuitenkaa kahteen viikkoon, niin johan tuo on aikaki. Varsinki ku oon nyt yksin.

Merry Christmas!

Tämän viikon säätila on kyllä taas ollu mitä kummallisin. Viime viikollahan saimme perjantaina lunta taivaan täydeltä ja sitä sitte oliki joka paikka täynnä ja saatiin vielä lisää vähän joka päivä paitsi jouluaaton jälkeen ku ruettiin saamaan vettä taivaalta ja lämpöasteita. Sunnuntaihin mennessä oliki sitte hävinny käytännössä kaikki lumet ja lauantainaki oli melkeen 15 astetta lämmintä. Et näin meillä, ilman lunta mennään tällä hetkellä.

Maanantai aamuna olin töissä jonkun vajaa tunnin ku hostäiti kävi asioilla ja sen jälkeen käytiin salilla kuten nyt yleensäkin oon normaalisti käynyt. Yhdeksi piti tulla kotiin ku hostäiti oli lasten kanssa yhden suomalaisen synttäreillä ja meille tuli yhdeltä verhojen asentajat tonne meidän ruokasaliin, niin piti sitte olla ovi avaamassa. Ja sit saatiin vielä näiden edellinen au pairi meille kylään hoitamaan joulupukin asioita. Tosi makee kyllä tuli tuosta meidän ruokasalista ku siellä on hienot verhot, jotka on suunnittelija tehnyt ja sitte sellanen tosi makee kristallilamppu, joka on pallon muotoinen. Nyt sitä huonetta kyllä kehtaa esitellä kaikille. Iltapäivällä mentiin kattoo twilight ja oli kyllä hyvä ja todella helppo sanasto. Etukäteen aateltiin ettei se välttämättä oo hyvä ja ei välttämättä ymmärretä kaikkee jos siinä on jotai vanhanaikaista vampyyri sanastoa, mutta eipäs ollutkaan. Tosi hyvä oli leffa, et yllätyttiin molemmat suuresti. Suosittelen lämpimästä sen katsomista ku saatte sen suomeen jossai välissä. Illaksi oltiin sovittu et toinen suomalainen au pairi ja yks saksalainen tulisivat meille ku joka paikka oli todella täynnä ihmisiä tekemässä jouluostoksia, joten ei huvittanu lähtä mihkää ryysikseen. Saksalainen laitto kuitenki viestiä ettei uskalla lähteä ajamaan meille ku oli niin huono ilma. Tää on eka kerta hänelle ku hän ajaa lumessa ja jäässä, joten varmaan vähemmästäki pelottaa. Muaki meinaa kuitenki välillä hirvittää ku kesärenkailla luistellaan tuolla peili jäällä ja kauheessa lumihangessa. Tää suomalainen kutenki tuli meille, tai siis mehän sitä kuskattiin ku niillä ei oo autoa. Oltiin meillä joitaki tunteja ja juteltiin kaikkee. Leffan jälkeen ku lähdettiin hakee tätä suomalaista meille, niin kaks kertaa sama ääliö nainen oli ajaa mun perään. Tien päällä oli sen verran liukasta ja paljon väkee liikkeellä. Jonotettiin liikennevaloissa ja kaks kertaa ku liikuttiin vähäsen eteenpäin ja sit pysähdyttiin, niin meinasin saada sen päälleni. Kummallaki kerralla se joutu ajaa ulos siitä kaistalta, jotta ei ois tullu mun päälle. Ja se hiton ääliö vielä puhu puhelimessa. Se oli hyvin pelottavaa ja olin hyvin vihainen sille naiselle.

Tiistaina olin jonkun 5 tuntia töissä ku hostäiti kävi tekemässä jouluostokset loppuun. Lasten kanssa vaan oltiin kotosalla ja katsottiin joululeffaa. Sinne ihmisryysikseen ei paljoa huvittanu lähtä lasten kanssa, joten parempi olla vaan kotona. Tiistaina meillä oli taas tosi huono keli tien päällä, mutta lähdettiin kuitenki illalla uhkaamaan keliä ja ajettiin puolalaisen au pairin luokse. Hänen piti olla ilta töissä ja halusin antaa joululahjani ennen joulua, joten ei auttanu muu ku ajaa hänen luokseen. Samalla käytiin myös suorittamassa joulupukin tuloon liittyviä asioita. Käytiin nimittiäin hakee toisen suomalaisen au pairin luota joulupukin puku. Meille tuli sama pukki, mut se tuli enste meille, joten tarvittiin sieltä se puku sitte. Kotiin tullessa matka kestiki hieman kauemmin, sillä tien päällä oli keli vaan pahentunut. Motarilla uskalsi ajaa hyvällä tuurilla 40 mailia tunnissa ja sit siellä lähti rekat menemään ohi. Se oli hyvin pelottavaa.

Keskiviikkona oliki sitte jouluaatto. Me vietettiin ihan suomalainen joulu, joten vietimme sitä jouluaattona. Hostisä oli puoli päivää töissä, sillä täällä jouluaatto ei ole mitään. Kaupatki oli jouluaattona auki johonki 9 asti illalla. Täällä kaikki vaan odotti joulupäivää. Eikä täällä tunneta tapaninpäivääkää, ku sillon oli jo kaikki pankit, postit ja kaupat auki ihan normaalisti, joten täällä tulee vaan yks ylimääränen vapaapäivä joulusta. Eli täällä tuskin odotetaan joulua sen takia, että sitte saa pidemmän vapaan töistä. Neljän aikaan meille saapu suomea puhuva pukki. Pukin visiitti oli hyvin pikainen ku tää sama henkilö tuli meille sitte jouluillalliselle, joten ei voinut liian pitkään viipyä jottei lapsille jäisi ääni liikaa mieleen. Lapset oli onnellisia ku saivat lahjoja. Tyttö sai mm. erilaisia soittimia, vaatteita ja setin josta voi tehdä koruja. Pojat saivat lisäosan niiden lempipeliin eli Wiihin ja sit tietenki kaikkee muutaki. Mää sain perheeltä kaks leivontakirjaa (niitä ei mulla ookaa ku jo yks tuhat kappaletta:)). Toinen kirja oli tosi makee. Siinä oli neuvottu kaikkia koristeita, joita voit tehdä marsipaanista tai täällä fondantista kakun päälle. Sit sain pari vaatekappaletta. Poikaystävältä sain hienon leijonan kellon! :) Edellisen rannekellon olin saanut rippilahjaksi äidin puolen suvulta, joten ihan kiva, et sain nyt uuden niin voin välillä vaihtaa sitä. Vaikka ei se mun edellinen kello rikki ollu menny, mut saapahan välillä vaihtaa kelloa. Sit poikaystävän vanhemmilta sain sellasen pienen enkelikoristeen ja omilta vanhemmilta suomalaisen joululevyn (just kirottiinki poikaystäväni kanssa aattona ku ei etes kuulu suomalaisia joululauluja), enkelikoristeen ja yhden leivontakirjan, joka mulla ikävä kyllä oli jo valmiiksi. Sanoin mun poikaystävälle et ajatteleekohan siellä suomessa väki et mää oon täällä jotenki vaarassa ku sain enkelin poikaystävän vanhemmilta ja omilta vanhemmilta. :) No, molemmat on nyt sitte laitettu esille. Poikaystäväni kanssa yhteiseksi lahjaksi saatiin liput Vegasin johonki esitykseen. Se on kuulemma paras Vegasin show mikä siellä on menossa ja se on tosi makee. Hostisä on nähny sen ja se tietää kyllä mistä puhuu, mut sitä on kuulemma hankala selittää et mitä se on, ennen ku sen on ennen nähny, mut kai jotai sirkustemppuja siellä pitäs olla tai ainaki jotai sen tyylisiä. Tiistaina sitte näkee ku se esitys on tiistai iltana. Jouluillallinen syötiin joskus kuuden maissa ja tarjolla oli kaikkee suomalaista; porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Jälkkäriksi söytiin mun tekemiä joulutorttuja joita tein vielä aattona lisää. Oli hyvät jouluruuat ja tuli maha täyteen.

Torstaina oltiin vaan päivä kotona. Hostperhe teki lähtöä suomeen, sillä heillä lähti illalla kone Detroitista. Mää kävin heittämässä ne kentälle ja lähtiessä sain halit ja pusut kaikilta lapsilta. Se oli kyllä söpöä. :) 7.1. saan sitten perheeni takaisin. Tai siis hostäiti tulee lasten kanssa. Hostisä jää vielä sinne työpalavereihin ja tulee sitte 11.1. kotiin.

Perjantaina lähdettiin heti aamusta shoppailemaan ku täällä alko hirveet alennusmyynnit heti tapaninpäivän aamuna. Tai siis eihän nää tunne tapaninpäivää, mut kuitenki. Eka mentiin ostoskeskukseen ja jouduttiin motarilla tosi pahaan ruhkaan. Se liikenne ihan seiso ja oli todella liukasta. Ulkona sato vettä, mutta silti oli pakkasta eli hetihän se vesi sitte jääty siihen tiehen. Ruuhka kuitenki vapautu ja epäilin että se johtu kolarista. Näytti vähän siltä et siellä ois sattunu kolari. Sain ostettua tosi paljon kivoja uusia vaatteita. Oon huono shoppailemaan vaatteita ja on jo vähän ruennu tympäsee ku aina pidän samoja vaatteita päällä, mulla nyt ei kuitenkaa hirveesti täällä oo ollu vaatteita. Nyt oli sitte kiva ku sain vielä halvalla uusia vaatteita. Nyt ei sitte tarvikaa shoppailla pitkään aikaan. Illalla mentiin puolalaisen kanssa downtowniin ja käytiin pelaamassa biljardia. Sieltä suoraa mentiin mun jääkiekkoon. Tällä kertaa meidän joukkueessa oli vaan kolme oikeeta meikäläistä. Kaikki muut yli ylimääräsiä. Pelattiin tasan 2-2 punasia vastaan ja mää sain aikaan ensimmäisen jäähyniki meidän peleissä. Sain sen korkeesta mailasta ja en edes huomannu et oli korkee maila. Pelin jälkeen suoraa kotiin ja nukkumaan, sillä tällä kertaa meillä oli kaikista myöhäisin peli eli se loppu 12 aikaan.

Lauantaina käytiin vielä muutamassa kaupassa ku tarvittiin vielä jotai kamaa Vegasia varten. Ja sit käytiin michigan kaupassa. Täällä on nimittäin toi meidän michigan kauppa lopettamassa liiketoimintansa ku se on menettäny oikeudet käyttää michigan brändiä. Siellä on ollu alennusmyynnit menossa ja aika kauan ku ne haluaa päästä eroon siitä kamasta siellä. Nyt siellä oli alennukset 90 prossaa ja ostin sitte t-paitoja. Tosin kaikki jäljellä olevat koot oli XL tai sitä isompia, joten sit niistä sai sellasia hengailupaitoja. Yks t-paita oli peräti 80 senttiä. Ei kovin kallista. Kauppojen jälkeen tultiin kotiin ja tehtiin ruokaa. Sit lähdettiin puolalaisen kanssa nectoon. Mää olin kuskina, niin ei tarvinnu järkätä mitää kyydityksiä.

Sunnuntaina käytiin ajelemassa ja kattelemassa et missä mun koulu sijaitsee ja sitä rataa. Oli kiva auringonpaiste, joten katseltiin sitte päiväsaikaan paikkoja. Huomenna meillä lähteeki sitte kone Vegasiin aamulla puol 7 aikaan, joten huomenna on aikanen herätys. Meille on tilattu taksin tyylinen autokyyti kentälle joka tulee hakemaan 4:20. Tommoseen aikaan en kehannu pyytää ketää kaveria viemään kentälle. Mun puolalainen kaveri tulee kuitenki sit hakemaan meidän kentältä perjantaina et se järjesty kivasti. Mut vois mennä pakkaamaan et selviääkii huomenna sinne Vegasiin. Ei olla vielä etes alotettu ja kello jo kuitenki on 7 illalla.

Hyvää uutta vuotta suomeen ja palataan tänne blogimaailmaan sitte ens vuoden puolella! Tutuille muuten tiedoksi et aikaero Vegasin ja suomen välillä on 10 tuntia et jos haluatte uuden vuoden viestiä laittaa. Me olemme siis Vegasissa 10 tuntia suomea jäljessä.

Poikaystäväni saapui vihdoinkin!

Tällä viikolla sain siis poikaystäväni tänne amerikkaan mun uuteen kotiin. Vähän kivaa!! :)

Mut puretaan ensin alkuviikkoa. Sää nyt on taas ollu mitä kummallisin. Maanantai aamuna ei ollu lunta yhtää missää ja joita 10 astetta lämmintä. Sit se rupes päivän päälle kylmenee niin, että oli ihan pirun kylmä ku saatiin vielä tuuliki mukaan. Ei etes uskaltanu pikkurilliä ulos laittaa ku se ois heti paleltunu kuoliaaksi. Tiistaina saatiin sitte pimeän tultua lumipyry ja sitä lunta sitte vähän tuliki. Tosi huono keli oli tien päällä. Keskiviikko aamuksi oli kuitenki loppunut, joten päästiin turvallisesti kouluun. Taidetaan sittenkin saada valkonen joulu nimittäin nyt on lunta ihan kiitettävästi. Eniten tähän asti tälle vuodelle. Perjantaille meille oliki sitte asetettu talvimyrsky varoitus alkaen aamulla kello 4 ja jatkuen aina iltapäivä neljään asti eli saatiin vielä lisää lunta.

Maanantai aamuna kävin normaalin rutiinini mukaan salilla. Iltapäivällä tytön kanssa käytiin shoppailee piparitarvikkeita ku tarkoitusena oli leipoa pipareita ja tehdä taikina itse. Suuret epäilykset pipareiden suhteen alko siitä ku kuulin et ne tehdään melassiin eikä siirappiin. No, saman näköstä tököttiähän se on, mutta mulle sana melassi tuo mieleen lehmän ruuan eikä ihmisten. Ei auttanu ku kokeilla, sillä täällä siirappi ei ole samanlaista ku meillä suomessa. Tein taikinan ja ainakin vaikutti ihan lupaavalta. Tiistaina leivoin tytön kanssa ja koristeltiin sitte poikien tultua koulusta, jotta hekin pääsivät osallistumaan. Ja kyllähän se koristelu oliki kivaa. Tein tomusokeri-vesi -kuorrutusta ja sit jokainen sai valita kaks väriä et mitä haluaa, ku mulla nyt noita värejä vähän on ku käyn siellä kakkukurssilla. Sit vaan laitoin sitä pursotinpussiin, päähän pieni reikä ja annoin lapsille. Hyvin kätevästi suju neljä vuotiaalta ja pojiltaki pursotinpussin käyttö. Vanhin oli ensiksi sitä mieltä ettei halua osallistua ku kysyin et ketkä haluaa koristella. Sit se haluski mukaan ku hän näki että miten kivalta se näytti ku kaks nuorinta pursotteli menemään. Ja hyviähän niistä pipareista tuli vaikka mun ennakkoluulot oli hyvin vahvat.

Maanantai iltana meille tuli syömään tää espanjalainen, perheen äitin veli perheineen ja sit perheen äidin äiti. Syötiin tän espanjalaisen läksiäisillallinen, sillä hän lähti keskiviikkona joulun ja uuden vuoden ajaksi espanjaan perheensä luokse.

Tiistaina meillä sitte oli koulussa vuorossa loppukoe. Mummi heitti lapset kouluun, sillä mulla ei todellakaa ollu vara olla yhtää myöhässä ku aloitettiin heti yhdeksältä kuuntelulla ja mää nyt melkeen joka kerta oon sieltä myöhässä pari minuuttia. Onneksi mummi pysty avustaa tiistai aamuna. Ku menin luokkaan, siellä oli kaikki lukemassa. Kaikilla oli kirjat ja monisteet esillä. Mää vaan menin sinne kynän ja kumin kanssa. Enkä kyllä muutenkaa lukenu yhtää. Luotin siihen että osaan. Ja koe kyllä oliki ihan sika helppo. Tai ainaki siltä se tuntu. Olin valmis taas jossai puolessa tunnissa ja lähin ekana pois. Opettajaki kysy et oot sää oikeesti valmis. Luokan ulkopuolella jäin sitte jututtaa yhtä saksalaista au pairia ja sieltä sitte ehti pari muuta tulla ulos kokeesta. Kysyin et miten meni. Meinasivat et se oli ihan hirveen vaikee ja meni huonosti. Mää vaan katoin, et vaikee, anteeks mitä. Lopputulos tästä nyt tais olla se et mää varmaan olin ainut joka ei ollu lukenu yhtää ja jonka mielestä se oli helppo. Torstaina saatiin kuitenki jo tietää tulokset ettei kauaa tarvinnu odottaa ja sainki 95 pistettä sadasta eli ihan hyvin meni. :) Helposti läpäsin ton meidän kurssin ku piti saada 70 pistettä et pääsee läpi. Seuraavalle kurssille ostinki jo kirjat torstaina, et sitte pääsee alottamaan heti ahkerasti koulun tammikuussa.

Koska tiistai iltana saimme sen järkyttävän lumipyryn, meni illan suunnitelmat vähän uusiksi. Olin suunnitellu et lähden käymään asioilla ja salilla. No, en sitte uskaltanu lähtä mihkää joka nyt oli ihan varmasti viisas ratkaisu. Perheen äitilläki kesti 1,5 tuntia tulla töistä kotiin ku yleensä hän tulee vajaassa tunnissa. Sit tän perheen edellinen au pairi, joka nyt asuu miehesä kanssa täällä, oli ollu iltavuorossa ja ajo sitte meille yöksi ku ei uskaltanu lähtä ajamaan kotiin asti. Hänen kanssaan sitte höpöteltiin kaikkee, joten venähti aika myöhään toi nukkumaan meno ja keskiviikkona kyllä väsyttiki siihen malliin.

Keskiviikkona kävin sitte aamulla hoitaa ne asiat ku en tiistaina päässy. Kävin mm. hakee mun kuvat ku ne oli tullu. Sit vaan ei muuta ku albumiin laittamaan niitä ja mun se on valmis lähtemään mun poikaystävän mukana suomeen. Iltapäivällä tytön kanssa leivoimme jälleen, sillä mulla piti olla kouluun jotai viemistä torstaille ku meillä oli pienet "juhlat" siellä. Aluksi olin suunnitellu et vien niitä lauantaisia joulutorttuja mut en sitte raskinu viedä niitä. Sen verran harvinaista herkkua täällä ja vaativat paljon enemmän työtä ku suomessa. Tehtiin sitte kuivakakku ja kääretorttu, joihin molempiin laitoin itse tekemääni luumuhilloa. Hyvin kelpasivat koulukavereille. :)

Illalla olin spinningissä ja se oliki sitte viimenen kerta ennen tammikuuta ku alkaa taas uudestaan. Onhan siellä kyllä jotai ilmaisia tunteja tässä parin viikon aikana et sinne ois kyllä johonki tarkotus mennä vaikka poikaystäväni onki täällä. Lisäksi kuulin spinningissä et ne oli luvannu jäämyrskyä meille alkaen torstai iltapäivästä. Loistavaa. Just torstai iltapäiväksihän mää olin sen tilannuki ku poikaystäväni lennon piti laskeutua neljältä iltapäivällä. Mut onneksi ei saatukaa myrskyä vielä torstaiksi, joten kaikki meni lennon suhteen niin ku pitiki.

Odotettiin pojat koulusta ja sitte lähdettiin saman tien hakemaan mun poikaystävää kentältä. Mulla oli lapsille syömistä autoon ja sit kattoivat leffaa, joten hyvin viihtyivät. Kentällä kyllä meinas olla vähän tukalat paikat ku menin lasten kanssa siihen hakemaan, jossa ei tarvitse nousta ulos autosta ja mun poikaystävän oli puhe tulla ulos sitte ensimmäisistä lasiovista. No, tää hakupaikka oli ihan täynnä autoja ja siellä oli poliisit ohjaamassa liikennettä ja sitte yritin jollaki tavalla olla vaan siellä jossai välissä autoni kanssa ja venata. Vähän meinas olla ahistava paikka ku joka paikasta tunkee autoja. Ja tietenki vielä venattiin mun poikaystävää vaikka kuinka kauan. Hänellä itsellään ei ollu mitää hätää tullissa mut hänen edellä oli jotai irakilaisia joilla kesti ja kesti. Tullissa oli ollu nainen joka oli kyselly et onko mitää tuomisia mulle. Sit ku hän oli sanonu et ei oo, niin tulli nainen oli epäilly et tuut oikeesti suomesta tänne asti tyttöystävän luo jouluksi ja et tuo hänelle mitää. Sit se oli tyytyny siihen ku hän oli sanonu et mulla on tonni käteistä ja aidon sitte sillä ostaa jotai. Tultiin meille kotiin ja oltiin torstai ilta vaan kotosalla.

Perjantaiksi sitte olikin asetettu se talvimyrsky varoitus ja oltiinki jo aamuun mennessä saatu sen verran lunta, että lasten koulut oli peruttu. Päivän mittaan saatiin vielä lunta lisää et perjantain yhteissaldo lumen suhteen oli varmaan 30 senttiä. Aamulla katottiin lasten kanssa elokuva ja sit vaan lapset touhusivat kaikkee sisällä kunnes saatiin lumisade loppuumaan iltapäivällä ja päästiin sitte ulos peuhaamaan lumessa. Lapset oli onnellisia ku mun poikaystävän kanssa vedettiin heitä pulkassa. Hostäiti teki aamupäivän kotona töitä ja sitte iltapäivällä hän kävi lääkärissä ja oli loppu päivän vapaalla, joten mää olin vähän vähemmän töissä ku yleensä. Illalla mulla oli jääkiekko peli ja silloin ensimmäisen kerran lähdettiin tien päälle talvimyrskyn jälkeen. Lunta oli oikeesti tosi paljon ja oli tosi huono keli vieläki tien päällä vaikka lumisade oli loppunu jo tyyliin 5 tai 6 tuntia sitte. Täällä niillä nyt ei oo kunnon kalustoa ku lumimyrsky tulee ku se nyt on täällä kuitenki sen verran harvinaista. Päästiin kuitenki ihan ehjänä tuolla liikkumaan. Tällä kertaa voitettiin 4-0 eli ihan hyvin pelattiin. Pelin jälkeen ajettiin suoraa kotiin, suihkuun ja valmistautumaan baariin. Hostisä heitti meidän downtowniin ja mentiin eka martiini baariin ja sieltä jatkettiin alaikäisillekin sopivaan paikkaan. Oltiin nimittäin sovittu et pari mun alaikäistä kaveria tulisivat meidän kanssa sinne. Tää mun puolalainen kaveri kuitenki soitti, että hän ei voi tulla ku ei pääsee heidän pihasta mihinkää ku siellä oli niin valtava lumipenkka, joten se sitte siitä. Käytiin siellä kuitenki sisällä ja sitte mentiin täysi-ikäisten paikkaan ja sieltä sitte taksilla kotiin. Taksi ei voinu tuoda pihaan asti ku meillä oli pieni lumipenkka tossa tiellä, mutta lähelle kuitenki päästiin ja sitte loput kävelemällä.

Lauantaina oltiin kotosalla ja iltapäivästä lähdettiin käymään syömässä ja sitte sieltä jatkettiin Detroittiin NHL peliin. Onneksi saatiin lauantaiksi jo parempi ilma, et ihan hyvä keli oli tien päällä. Tällä kertaa Detroit pelasi Los Angeles Kingsiä vastaan ja voittivat 6-4. Nyt meillä oli vähän paremmat paikat ku sillon ku olin katsomassa toisen suomalaisen kanssa sitä peliä. Mentiin people moverilla, jotta poikaystäväni näki vähän Detroittia siinä samalla ku se kiertää hyvin kaikki tärkeet paikat eikä se nyt maksa ku 50 senttiä sivu ja vähän kauempaa siitä hallista saatiin vielä halvempi parkkipaikkaki. Peli oli kyllä hyvä ja huomattavasti parempi tunnelma oli pelissä ku Detroit pelasi sen verran hyvin ja voittivat. Osittain pelin tunnelma voi tietysti myös johtua siitä ku oli lauantai ilta. Pelistä ajettiin suoraa kotiin ja nukkumaan.

Sunnuntaina mentiin kattoo se uus joululeffa. Oli ihan hyvä. Ainaki siinä sai välillä nauraa ja komediahan sen piti ollaki. Sieltä jatkettiin downtowniin ku ei nyt vielä valosalla oltu käyty siellä. Siellä käytiin parissa kaupassa ja mentiin sitte kahvilaan istumaan ja juttelemaan. Kuudeksi oltiin sovittu illallinen saksalaisen au pairin ja suomalaisen au pairin kanssa yhteen ravintolaan. Saksalainen au pairi toi mukanaan yhden meksikolaisen, joten meitä oli 5 siellä yhteensä. Teki mulle hyvää päästä puhumaan välillä enkkua ku nyt tulee puhuttua suomea huomattavasti enemmän ku koskaan ennen mun täällä olon aikana ja heti näkyy enkun puhumisessa ku on pariki päivää et sitä ei käytännössä puhu. Teki tosi hyvää päästä nyt puhumaan sitä. Sunnuntaina meillä oli ihan järkyttävä ilma. Pakkasta melkeen 20 astetta ja sitte tuuli ihan hemmetisti. Tuuli oli ihan sika kylmä ja kova, joten tuulen kanssa meillä oli varmaan 40 astetta pakkasta. Kaikki lentokentät on käytännössä peruttu ja isoja ketjukolareita on ollu ympäri maata. Michiganissaki on kuulemma ollu 100 auton ketjukolari moottoritiellä. Meillä nyt ei lunta käytönnässä tullu sunnuntaina mut toi tuuli lennätti sitä lunta ihan kivasti ja joissaki paikoissa on kuulemma tullu yli metri lunta. Täällä tää säätila on kyllä hyvin kummallinen ja vaihtuu ihan sika nopeesti. Maanantaina meillä ei ollu lunta yhtää missää ja lämpöasteita oli ulkona. Sunnuntaina oli lunta jotai yli 30 senttiä ja sitte pakkasta 20 astetta. Suomessa ei yleensä vaihtele näin nopeesti säätilat, niin tää on kyllä tosi kummallista.

Joulu tulee

Alkuviikosta oli aivan loistavat kelit tuolla tien päällä. Voi jestas. Tiistaina tuli koko päivän vettä taivaan täydeltä ja ku meillä nyt oli ollu toi meidän hiekkatie jo lumen peitossa, niin tietenki se sitte vesisateen myötä muuttu ihan pelijääksi, jonka päällä oli vettä. Jippii! Hostäiti soitti aamulla ku se lähtee nyt aina ennen mua tonne tien päälle, et hän ei tiedä et miten selviät sillä sun autolla tuosta meidän tiestä et se on aivan hirvee ja yks auto siellä oli jo ollu ojassa. No, selvittiin onneksi lasten kanssa ihan hyvin ku ajettiin hyvin hiljaa ja kieli keskellä suuta pari mailia. Koulusta vaan myöhästyin normaalia enemmän ku yleensä, mutta onneksi sattu sellanen kerta et meillä ei ollu kokeita. Keskiviikko aamuna meillä oli kuitenki vähintään yhtä paljon lunta ku ennen tiistain vesisateita, joten ilmeisesti se sade oli sitte yöllä muuttunu lumeksi. Eli vielä meillä oli valkonen maa. Sunnuntaina saatiin kuitenki koko päivä vettä taas taivaan täydeltä ja sinne meni meidän lumet. Nyt meillä on suuri ongelma, et miten meille saadaan pukki tulemaan ku ei oo yhtää lunta maassa.

Maanantaina menin normaalin tapaan aamulla salille. Sieltä ajoin suomalaisen au pairin kautta kotiin ku hain sieltä CD levyni pois. Sieltä ajoin suoraa hakemaan tyttöä koulusta ja tultiin kotiin. Kotona oltiinki sitte iltapäivä. Illanki mää olin kotona ku valmistin lisää niitä ruusuja mun kakkukurssille.

Tiistaina olin aamulla koulussa ja siellä käytiin läpi viimesiä kokeeseen tulevia asioita. Iltapäivällä tytön kanssa käytiin asioilla. Shoppailtiin mun kakkukurssitarvikkeita illan kakkukurssia varten ja yritettiin käydä terottaa mun luistimet, mut se paikka aukes vasta kolmelta, joten yritykseksi jäi. Sen verran kuitenki jo edistyin et sain selville et missä ja millon voin niitä teroittaa. Illalla sitte oli tää mun kakkukurssi ja tehtiin erilaisia kukkia pursottamalla. Kakkukurssin jälkeen näin italailaista au pairia ja muutamaa muuta kahvilassa. Meillä oli italailaisen "läksiäiset" ku hän lähti torstaina kolmeksi viikoksi italiaan.

Keskiviikkona kävin aamulla viemessä mun suomeen menevät joulukortit postiin. Jee, sain senki hoidettua. :) Ja sit sain vietyä mun valokuvat kehitykseen. Mulla nimittäin on täällä yks skarpbooki täys, joten mun poikaystävä saa sitten viedä sen suomeen ku saan vielä ne kuvatki sinne ens viikolla. Sit se on virallisesti täysin valmis. Asioitten hoitelun jälkeen tulin kotiin ja tein läksyt ja taas kerran lisää ruusuja mun kakkukurssille. Tiistaina tyttö kyseli et millon leivotaan, niin lupasin sitte, että tehdään keskiviikkona kakkupohjat mun torstaina olevalle kakkukurssille valmiiksi, joten niitä sitte tehtiin keskiviikkona. Tyttö osaa hienosti mitata aineita ja hän on niin onnellinen ku pääsee käyttämään sähkövatkainta. Kyllähän se nyt jo on ison tytön merkki. :) Illalla olin spinningissä ja sitte sieltä suoraa ajoin teroittamaan mun luistimet ja tällä kertaa se jopa onnistuki. Jee, viikon tavoite tuli suoritettua. Luulin kyllä et se prosessi kestää monta tuntia ku se teroittaja oli just sillon ku menin sinne, niin jossai käymässä ja sit siellä oli sikana muittenki luistimia, mut onneksi se oliki ihan nopee homma. Hän nimittäin otti sitte mun luistimet ekana ku tuli takasi työpaikalleen.

Torstaina oli sitte viimenen kerta koulua ennen loppukoetta, joka siis on ens tiistaina. Opettaja piti hyvin tiukan puheen perusteluineen kaikkineen et miks ei saa lukee kokeisiin maanantaina. Sen mielestä me mennään ihan sekasi jos hädissään ruetaan maanantaina lukemaan ja pänttäämään asioita. No, empä mää kyllä muutenkaa oo niihin lukenu enkä oo etes sellasta suunnitellu, joten ei tuota mulle ongelmia olla maanantaina lukematta. Iltapäivällä valmisteltiin tytön kanssa loppuun mun kakkukurssinkakut. Tällä kertaa oli vaan sen verran vaikeeta hommaa, et hän ei voinu kuin käytännössä katsoa, mutta luulen että tärkeint tekijä oli se, että hän pääsi nuolemaan frostinki kupin. :) Sitä nää lapset nimittäin rakastaa yli kaiken ja heti ku ne näkee et teen etes jotai siihen liittyvää, ne kysyy, et saanko mää nuolla sen kupin sitte. Illalla sitte oli tää mun kurssi ja siellä meinas olla pieni häslinki meidän kurssin suhteen. Siellä oli joku postimerkkikurssi yhtä aikaa meidän kanssa ja siellä on tilat vaan yhdelle ryhmälle kerrallaan. Sit meille vaan sanottiin et teidän kurssia ei oo. Oltiin, et anteeks mitä. Tiistaina meille sanottiin et se on ja sit meillä oli kaikki meidän kamat mukana. Mentiin sitte toisen kurssilaisen kanssa, joka on muuten slovakiasta kotoisin, selvittämään et mitä ihmettä. Saatiin vastaus et meidän opettaja on kyllä tulossa ku se oli soittanu et hän tulee myöhästymään hieman. Onneksi siellä kaupassa oli kuitenki sen verran mukavia työntekijöitä et järkkäsivät sitten meille oman taukotilansa meidän työpaikaksi. Hyvä niin, sillä ois suuresti ottanu päähän lähtä niitten kaikkien kamojen kanssa takaisin kotiin ja järjestää kaikki kamat uudestaan sinne joku toinen päivä. Tehtiin siellä sitte meidän kolmos kurssin lopputyökakku, johon mää oli kotona etukäteen valmistanu niitä ruusuja fondantista. Ekaa kertaa voin oikeesti sanoo, et oon ylpee suorituksestani. Mielestäni sain aikaan todella upean kakun. Oon laittanu kakusta kuvan mun leivontablogiin, jos joku haluaa käydä kattomassa. Tällä kertaa oli kaks eri kakkua eli kerroskakku, joten perjantaina toinen meni sitte perheen äidin ja toinen perheen isän työpaikalle. Perheen äidin työpaikalla kukaan ei ollu uskaltanu aamupäivällä koskee siihen ku ne oli luullu et on joku koriste. :) Kaikki oli vaan käyny pyörimässä sen ympärillä. Sit ku oli sanottu et kyllä se on ihan syötäväksi tarkoitettu, niin sitte se oli kyllä hävinny sieltä, et ilmeisesti kelpasi. Mun ei ite tee missään tapauksessa mieli maistaa niitä. Niissä ei käytännössä oo mitää muuta ku sokeria, joten ei kiitos. Tehdä voin, mut muut saa syödä.

Torstai iltana katoin kakkuohjelmaa telkkarista. Täällä on tosi kiva leivonta- ja ruokakanava, joka näkyy ihan munki telkkarissa. Nyt vasta bongasin sen ku puhuivat kyseisestä kanavasta mun leivontakurssilla. Ei mulla oo ollu aikaa tutkia et mitä mun telkkari sisältää. Se on hyvällä tuurilla päälläki ehkä kerran kuussa. Nyt ehkä vähän useammin ku löysin ton kivan kanavan ja vielä kivan kakkuohjelman. :)

Torstai iltana olin myös siinä suhteessa hyvin ahkera et sain tehtyä jo mun läksyt. Lähinnä sillä ne tein, että sain käydä ne sitte perjantai aamuna tarkistamassa mun koululla, jotta teidän että teen oikein ennen kokeita. Joten siis koululla kävin perjantain aamuna ja yritin samalla katella sitä meidän kirjakaupasta et josko ois tullu seuraavan kurssin kirjat sinne, mutta en löytäny. Ne ois ollu helpompii ostaa nyt ku sitte tammikuussa kauheessa ryysiksessä ku kaikki muutki haluaa ne samaan aikaan. No, kerrahan sitä tietysti tarvii vaan jonottaa. Perjantaina oli siivouspäivä. Yleensä meillä on ne siivoojat sellasia keski-ikäisiä naisia, jotka ei ikinä puhu mitää. Tällä kertaa meillä oli täällä mukana nelikymppinen mies, jonka kanssa höpöttelin kaikkee mahdollista. Hän oli kotosi Costa Ricasta. Tulin vaan omasta huoneesta hakemaan nopeesti jotai syötävää siivoojien keskeltä mut jäinki sitte ylös syömään, jotta pystyin juttelemaan tämän meidän siivoojan kanssa. Ku hain tytön koulusta, niin mentiin sitte käymään siellä museossa. Siivoojat vielä oli meillä, joten kivempi tytön kanssa olla jossai muualla ku kotona. Ja tyttö tykkää hirveesti tästä museosta, joten se oli oikein loistava valinta. Poikien tultua koulusta lähdettiin harrastuksiin. Tää oliki nyt sitte vika kerta ennen joulubreikkiä, joten seuraavan kerran tarvitsee sinne raahautua heidän kanssaan, vasta joskus tammikuussa.

Perjantai iltana pelasin jääkiekkoo ja hävittiin 5-1. Pelattiin vihreitä vastaan ja ne on ihan sika hyvä joukkue, joten eipä tuo sinänsä ihmekää vaikka hävittiin. Yhtä meidän joukkuelaista rupes ottaa päähän ku vihreessä on paljon sellasia, jotka pelaa tosi korkeella tasolla jääkiekkoo ja sit ne tulee tonne vaan sen takia et saavat etes jossai loistaa ja tehdä maaleja ku kukaan ei voi niille mitää. Sinänsä typerää, mut sinänsä mulle taas aivan sama. Toi nyt on vaan tollanen harrastusjuttu, joten en kyllä ymmärtäny sitä meidän joukkuelaista joka oli ihan hermona siitä. Antaa toisten olla ja tehä maaleja, jos se kerta saa niille hyvän mielen et pystyvät tekemään niitä paljon heikompien seurassa. Jääkiekosta suoraa ajoin puolalaisen au pairin kotiin. Siellä suihkuun ja valmiiksi iltaa varten. Mää lupasin olla kuskina sillä ehdolla et hän voi sitte olla kuskina mulle ja mun poikaystävälle ens perjantaina jos lähdetään johonki. Eli M, mulla on meille jo kuski ens perjantaiksi eli eiköhän sitä sillon johonki olla menossa, vai mitä? ;) Anyway, käytiin hakee kyytiin itävaltainen ja ajettiin downtowniin. Siellä sit mentiin eka käymään baarissa tanssimassa ja sieltä sitte yhteen taloon bileisiin. Ihan kivaa oli ja joskus neljän aikaan oltiin puolalaisen au pairin kotona. Jäin sinne yöksi ku en jaksanu lähtä ajaa enää siihen aikaan kotiin. Asutaan kuitenki ihan eri puolella kaupunkia.

Lauantaina ajelin ennen puolta päivää sitte kotiin ja rupesin suunnittelee et teen joulutorttuja. Soitin hostäitin äitille et mitä taikinaa mun pitää ostaa et tulee hyvä ja sitä rataa. Eli sit vaan kauppaan tarvikkeet ostamaan ja sitte tekemään luumuhilloa. Meillä ei nimittäin saa mitää luumuhilloa, joten täytyy ostaa kuivattuja kivettömiä luumuja ja keittää niistä. Mää vaan keitin ne vedessä, muussasin ja lisäsin sokeria. Ihan hyvin toimi. Kunnon joulutorttutaikinaakaa meillä ei luonnollisesti ole, mutta onneksi sentään jotai voitaikinoita on. Niistä sitte tein kaulitsemalla torttuja ja ihan hyvin kyllä onnistuin ja maistuu ihan suomalaiselle joulutortulle. Mun tämän vuoden ekat joulutortut siis söin lauantaina. Ja oli hyviä ku vielä ihan ite vaivalla tehty. :) Kelpasivat myös muille perheenjäsenille. Lauantai oliki oikein joulupäivä ku mää tein noita torttuja ja sitte mentiin koko perhe hakee joulukuusta ja ostettiin siihen jotai koristeita. Sit vielä illalla mää tein lasten kanssa piparkakkutalon. Haettiin ihan oikee joulukuusi, joka nyt tuoksuu ihan joululle. Mentiin vaan sellaseen kauppaan joka niitä myy ja sit siellä oli koristeltu malliksi jotai kuusia. Voi jestas ku ne oli rumia. Nää amerikkalaiset oikeesti tunkee ne niin täyteen ja niin sikana kaikkee rumaa koristetta joka ei millään tavalla liity jouluun, et mää en etes ymmärrä et miten niitä voi kutsua joulukuusiksi. Onneksi meillä nyt kuitenki on ihan tavallinen joulukuusi ilman mitään typeriä "ei liity jouluun" -koristeita. Lauantai iltana mulla oliki sitte mun eka työpäivä viikonloppuna koko sinä aikana ku oon ollu täällä. Eikä sekää nyt ollu ku pari tuntia ja sit laitoin lapset nukkumaan ja olin vaan kotosalla. Tehtiin sitte piparkakkutalo illalla. Täällä on sen tekeminen tehty kyllä mahdollisimman helpoksi. Sää voit kaupasta ostaa sellasen kitin, joka sisältää kaiken mitä tarvit. Liimausaineen, joka yllätys yllätys on frostingia, koristeet ja valmiit palat. Sit vaan liimasin frostingilla palat yhteen ja annoin lasten päättää et mitä tehdään. Mää vaan laiton frostingia sinne minne ne käski, jotta pystyivät sitte koristelemaan karkeilla. Itse kitissä oli karkkeja ja frostingia meidän lasten makuun liian vähän, mutta onneksi mää käyn kakkukurssilla ja mulla oli valmista frostingia vaikka muille jakaa, joten ei muuta ku sitä käyttöön ja kaapista penkomaan lisää karkkia ja koristelut jatkuu. Lapset meinasivat että oli päivän pelastus et mulla oli frostingia lisää. :) Nyt meidän piparkakkutalo on kyllä hyvin kaukana piparkakkutalosta. Se on niin täynnä karkkia ja frostingia et saa kyllä etsiä et löytää sieltä jotai pipariin liittyvää väriä. No, ainaki meillä oli lasten kanssa hauskaa ja saivatpahan ainaki tehdä sellasen piparkakkutalon ku halusivat. Toi kit oli kyllä kätevä. Tollasen haluan suomeenki. Täälläki se makso ehkä 10 taalaa, et ei kovin suuri investointi ja hyvin nopee tehdä.

Sunnuntaina olikin sitte kohtuu aikanen herätys ku lähdettiin jonneki puolen tunnin matkan päähän au pairien joulupäivälliselle. Meidän piti olla siellä ennen yhtä ja hienosti pukeutuneena, joten pääsin taas käyttämään mun hostperheeltä saatua synttärilahjaa. Ekaksi paikan päällä oltiin pukin kanssa valokuvissa ja sitte asetuttiin pöytiin. Sit meillä oli jotai leikkejä ja kilpailuja ja voittaja pöytä sai jotai au pair in america -juttuja palkinnoksi. Välissä syötiin ja taas jatkettiin leikeillä ja valokuvauksilla. Sieltä jatkettiin yhteen ostoskeskukseen kuluttamaan aikaa. Matkalla sinne nähtiin yhdessä kaupungissa (emme tiedä et mikä kaupunki se oli) vaaleanpunainen koira! Voi jestas se oli näky! Oltiin saada kaikki sydärit, et ei voi olla totta, vaaleenpunanen koira! Se oli vähän liikaa meille. :) Toi oli kyllä tähän mennessä kummallisin juttu täällä amerikassa jonka oon nähny. Muuta ei voi sanoa. Ostarista jatkettiin matkaa Detroitin oopperataloon ja mentiin katsomaan joku uusi musikaali. Aluksi olin hyvin epäileväinen sen suhteen ku mää nyt en muutenkaa oo kauheen innostunu tommoisista kulttuurijutuista ja sit ku tiedossa vielä oli et se kestää monta tuntia. Mut onneksi olin väärässä. Se oli ihan sika hyvä! Kertaakaa ei tarvinnu kattoo kelloa et joko tää vois loppua, vaikka se kesti kuitenki taukoineen kaikkineen 3 tuntia. Kotona olin joskus vähän ennen puolta yötä et meni aika myöhään. Välillä ku käytiin ostarissa, niin oli vähän turhan hienosti pukeutunut olo ku oltiin kaikki juhlavaatteet päällä. Oopperatalossa ei kyllä ollu sen suhteen mitää hätää. Siellä sai olla onnellinen että oli pukeutunut hienosti.

Täällä on myös meineillään surullista asiaa. Tän mun amerikkalaisen kaverin äiti tekee kuolemaa. Hänellä on syöpä ja todennäköisesti ei elä enää kauaa. Tää mun kaveri soitti mulle itkusena keskiviikko iltana ja sano, ettei tiedä mitä pitäs tehdä ja hänen äitin aika vähenee koko ajan. Tää on ihan hirveetä ku en mää siihen mitään osaa sanoo. Suomeksiki tommoseen tilanteeseen on hyvin hankala sanoa mitään, saatika sitte enkuksi. Enkuksi se on tuhat kertaa vaikeempi yrittää keksiä jotai järkevää sanottavaa. Kuukauden ajan mää oon tienny et hänellä on syöpä, mutta nyt se vaan pahenee ja pahenee koko ajan. Kamalaa ku vielä näin joulun alla.

Happy Birthday!

Tällä viikolla meillä on ollu oikein kunnon talvi. JEE! :) Pakkasta nyt ei oo juuri ollu mut lunta ollaan saatu. Sillon viikko sitte sunnuntaina kirjotin et saattaa olla koulut suljettu maanantaina ku oli niin huono ilma. Ei onneksi ollu suljettu. Ja itseasiassa pahin ilma tälle viikolle sattu lauantaiksi, joten ei vaikuttanu kouluun. Lauantaina olin oikein kunnon ensimmäinen lumipyrypäivä. Lunta tuli taivaan täydeltä ja tuuli aika kovasti ja keli tien päällä oli myös sen mukainen. Ja ihan sika kivaa kesärenkailla.

Maanantaina menin sitte aamusta salille. Tällä kertaa pääsin kuten aina normaalistikin menen. Iltapäivällä hoidettiin tytön kanssa asioita. Käytiin mun koulun kirjastossa, palautettiin kaks mun paitaa, jotka ostin sunnuntaina mutten sitte ollut niihin tyytyväinen, tehtiin mun kakkukurssiostoksia ja käytiin ostamassa mulle uus vyö. Tyttö oli hyvin ylpee ku pääsi valitsemaan et millasen vyön ostan. Nyt se voi sitte kaikille sanoo, et mulla on sen valitsema vyö päällä. :) Illalla olin vaan kotona ja tein läksyjä. Vaikka oli viikko lomaa koulusta, niin silti onnistuin jättämään läksyt viimeseen iltaan. Ihan normaalia.

Tiistaina aamulla koulussa ja opettaja höpötti hyvin tiiviisti meidän kahden viikon kuluttua olevasta loppukokeesta. Se on monelle aika tärkee. Jos välikoe meni huonosti, etkä läpäissy sitä, niin loppukoe on pakko saada läpi, jotta pääsee kurssin läpi. Ja jos taas ei pääse kurssia läpi, niin sen joutuu ottamaan uudestaan ja maksamaan uudestaan. Tosi kivaa. Mulla nyt ei oo mitää stressin aihetta tosta loppukokeesta. Voihan niitä sitte ens viikonloppuna vähän kattoo jos on jotai epäselvää. Mulla meni se välikoe sen verran hyvin, et vaikka tää loppukoe menis huonosti niin pääsen silti kurssin läpi. Näin ainaki opettaja on sanonu. Mut en kyllä usko et se menis huonosti. Luotan kuitenki sen verran mun enkkuun, et uskon pärjääväni siinä kokeessa. Iltapäivällä mentiin tytön kanssa käymään uimassa ja sit valmisteltiin mun kakkukurssia illaksi. Illalla mulla sitte oli eka kerta tätä kolmos kurssia. Tää kurssi käydään tosi nopeesti. Meillä oli tällä viikolla kaks kertaa ja ens viikolla kaks kertaa ja siinä se sitte oliki. Edellis kurssiaki oli neljä kertaa, mut sitä oli vaan kerran viikossa. Aika paljo vaatii aikaa näillä kahdella viikolla tuo kurssi ku sinne pitää kuitenki tosi paljon valmistella etukäteen. Tällä viikolla tiistaina vaan tehtiin pursotusharjotuksia ja torstaina valmistettiin ihan kakku. Se oli mun eka kakku ikinä, jonka oon tehny fondantista. Oli tosi kivaa käsitellä fondantia. Päällystettiin se kakku sillä ja tehtiin siitä koristeita. Opeteltiin tekee ruusuja ja se oliki vähän haastavaa. Oon nyt sitte viikonlopun aikana tehny niitä lisää ja yrittäny harjoitella. En vaan oo oikein tyytyväinen ollu lopputulokseen, et vaatii paljon lisää harjoittelua. Sen verran pitäs saada kuitenki hyviä ruusuja aikaan, et ne voi laittaa sitte kakun päälle ens viikon torstaina. Sillon meillä on viimenen kerta tätä kurssia ja tehdään taas "loppukakku", joka koristellaan noilla ruusuilla.

Keskiviikkona olin aamulla kotona ja sain päivitettyä mun skarpbookin. JEE! :) Se onki vähän turhan kauan odottanut vuoroaan, joten oon nyt hyvin ylpee et sain sen tehtyä. Nyt mulla on sitte yks kansio täynnä, joten pitäs teettää sinne kuvat, jotta saan sen sitte mun poikaystävän mukana suomeen. Se nimittäin on kuvien kanssa aika painava ja varsinki ku mulla tulee niitä ainaki kaks ellei jopa kolme. Pitää yrittää ens viikolla diiliä niitten kuvien kanssa. Iltapäivällä oltiin tytön kanssa siellä samassa museossa, jossa käytiin pari viikkoa sitte. Tyttö innostu siitä kovasti, joten nyt meillä on sitte jäsenyys sinne ja voidaan mennä sinne niin monesti ku halutaan. Mikä on tosi hyvä diili ku kuitenki se on tosi iso museo ja paljon kaikkee mitä lapset haluaa kokeilla ja nähdä, joten ihan hyvä että me voidaan ihan hyvin olla vaikka koko päivä samassa osastossa ja mennä seuraavana päivänä uuteen. Ja joka kerta sieltä varmasti löytää jotai sellasta, jota ei oo aikasemmin nähny. Esim. tällä kertaa löysin sieltä eläviä ampiaisia! YÄK! Meinasin saada sydärin ku tajusin et ne on oikeesti ihan oikeita ampiaisia. Mää en mitää pelkää niin paljon ku ampiaisia ja hiiriä. Siellä oli ne ampiaiset sellasessa läpinäkyvässä laatikossa et sitte sai kattoo et mitä ne puuhaa siellä. Voi jestas. Se oli vähän liikaa mulle. :) Seuraavalla kerralla sitte varmaan löydän sieltä niitä oikeita hiiriä jossai laatikossa. Sitä odatanki hyvin innolla. Illalla olin sitte spinningissä ja tein läksyjä kouluun.

Torstaina oli sitte sellainen päivä, jota en ois koskaan uskonu odottavani ennen ku tulin tänne. Nimittäin täytin 21!!! :) Hyvä minä! Aikasemmin olin jo saanut hostperheeltä lahjaksi hienot juhlavaatteet ja sitte mun pikkuveli toi mukanaan mun synttärilahjan mun suomen perheeltä. Aukasin sen sitte torstai aamuna ja siellä oli jotai ihan muuta ku mitä olin odottanut. Olin odottanu et siellä on joku villapaita ku se oli ihan sen tuntuinen. Siellä oliki sitte oulun kärppien kaulahuivi ja pipo sekä lämpimät sukat ja paita. Ei kuitenkaa sitä villapaitaa mitä olin odottanut. Kärppien kaulahuivi oli kyllä loistovalinta. Kiitos siitä. :) Sitte olin saanu maanantaina postissa paketin mun poikaystävältä. Siellä oli Fazerin suklaata ja sitte sain lahjakortin hänen lompakkoon, joka on voimassa sillon ku hän tulee tänne. :) Hän ei ollut löytänyt sitä mitä olis halunnut mulle ostaa, joten sitte päätyi tällaiseen ratkaisuun. Hyvä idea ku hän kuitenki tulee parin viikon sisään tänne ja postittaminen nyt on aika kallista ja täällä muutenki on kaikki paljon halvempaa ku suomessa. Nyt mun tehtävä on vaan miettiä et mihin sitte käytän sen rahan. Kiitos tästä ongelmasta. :) Hostperheeltä sain mun hienojen juhlavaatteiten lisäksi vielä aamulla ruusukimpun, kortin ja 100 taalaa rahaa. Sain kyllä ihan sika hienon lahjan niiltä. Kiitos paljon. :) Sit olin jo aikasemmin tällä viikolla saanu kortin postissa mummolta ja työporukalta. Loppuja onniteluja sain sitte sähköpostilla ja facebookin kautta. Osa paikallisista kavereista laitto myös tekstarin tai soitti. Ja sitte sain vielä mun hostäidiltä lahjasi pari drinkkiä baarissa. Hän vei mut illalla mun kakkukurssin jälkeen kahteenki baariin. Toinen oli tosi hieno martiini baari, jota kyllä meiltä päin suomesta saa metsästää. Siellä ne teki mulle sitte ilmasen synttäridrinkinki. Oltiin kotona jo joskus 11 aikaan, ku seuraavana päivänä oli kuitenki työpäivä. Synttäreistä huolimatta olin aamulla koulussa ja sitte iltapäivällä käytiin tytön kanssa ruokakaupassa ja sit oltiin vaan kotosalla ku koko alkuviikko oltiin menossa.

Perjantaina lähdin aamulla tuhlaamaan mun lahjarahoja. Tai itseasiassa tuhlasin jo osan torstaina ku löysin kaupasta yhden leivontakirjan, jota oon kauan halunnu, mut mulla ei oo ollu rahaa ostaa sitä. Nyt sitte päätin sen heti ostaa ku sain ylimäärästä rahaa. Sit sain ostettua samalla satasella talvikengät, sukkia, laukun, ann arborin t-paidan ja michiganin tosi hienon lippiksen. Tosi paljon sain satasella aikaan ja kaikki vielä tosi hyviä ostoksia. Talvikenkiä mulla ei oo ollu. Täällä nyt ei oo niin kylmä, et välttämättä tarttis, mut lunta ja sohjoa on kuitenki, niin on hyvä olla etes jotkut kengät joissa on vähän vartta, ettei heti oo sukat märkänä. Sukkia oon kans kaivannu ku melkeen kaikki mun sukat joita toin suomesta, on menny rikki. Laukkuaki oon himoinnu jo vaikka kuinka kauan. Mulla on koko ajan ollu sama marimekon laukku. Nyt sain ostettua uuden ja oli kyllä jo aikaki. Aika kulahtanu jo toi mun laukku ku se on joka paikassa ollu mun mukana ku mulla ei oo ollu mitää muuta. Sit tota ann arborin t-paitaa oon kans himoinnu kauan. Nyt oon tyytyväinen et sain se ostettua, niin saan sen sitte mun poikaystävän mukana suomeen. Ja michiganin lippiksestä oon kans tyytyväinen ku se on tosi hieno ja sit tää on mun ihan eka michiganin kama, jonka oon ostanu itelleni. Sit kävin selvittämässä et paljonko mun kuvien teettäminen maksaa ja montako päivää se kestää. Sit sain vielä selvitettyä tennismaila asiaa. Mulla nimittäin ei oo omaa mailaa vaan oon pelannu vanhimman pojan mailalla. Oon kuitenki ajatellu ostaa oman ku tarkotus on kuitenki pelata koko kevät ja saan sitte viedä sen suomeenki. Kävin kysyy mun tennisclubilta et mikä on hyvä aloittelijoille ku en mää nyt ymmärrä niistä mitää. Sit se suositteli mulle kolmea mailaa ja mää voin sitte tammikuussa niitä siellä testata ku mulla alkaa mun kurssi. Kirjotettiin ne ylös, jotta muistetaan sitte. Tai sitte voin tehdä, niin että varaan sieltä puolen tunnin ajan sellaseen pallokoneeseen, joka syöttää niitä palloja mulle ja pääsen testaamaan kaikki kolme kerralla, et mikä tuntuu parhaalta. Ja saan sitte avustusta sieltä työntekijöiltä. Pitää sit tammikuussa miettiä et miten teen sen mailan valinnan kanssa. Nyt oon kuitenki päässy jo alkuun siinä projektissa. Eli olin hyvin tehokas perjantai aamuna. :)

Iltapäivällä oltiin tytön kanssa kotona ja sain kirjotettua mun suomeen lähtevät joulukortit. VAU! :) Tääkii on ollu jo projekti muutaman viikon. Nyt sitte vaan ens viikolla ne postiin. Poikien tultua koulusta lähdettiin heidän harrastuksiin. Meillä nyt ei sitte ookaa enää ku ens viikon perjantaina ennen joulubreikkiä. Illalla pelasin jääkiekkoa ja tällä kertaa oli sitte ihan normaalit pelit. Hävittiin harmaille 2-1. Ihan hyvä peli se kuitenki oli ja paljon oli tilanteita. Ei vaan onnistu. Jääkiekosta ajoin suoraa kotiin, suihkuun ja valmistautumaan baariin. Mun amerikkalainen kaveri halusi nimittäin viedä mut juhlimaan mun synttäreitä. Hän tuli hakemaan mua kotoa ja lupasi olla kuskina, jotta pääsen kotiin yöksi. Mentiin ypsilantiin yhteen baariin ja siellä oli pari hänen muutaki kaveria. Ku päästiin baarin pihalle, hän sano mulle et laita ovi lukkoon ku hänellä ei oo keskuslukitusta. Aattelin et ok. Kerettiin kävellä pari metriä, niin hän sano, että hän unohti avaimet sisälle autoon. Mää olin, niin ku et huijaat sää mua. Valitettavasti hän ei huijannu ja hänellä oli avaimet auton sisällä. Tosi hyvin alko. No, sitte hän soitti jolleki kaverille joka tuli parin tunnin päästä hakee meidät pois ja toi mut kotiin. Et pääsin kuitenki kotiin yöksi. Matkalla meidät vaan pysäytti poliisiauto, mut tällä kertaa syy oli se, et takavalo tai -vilkku ei toiminu. Täällä ku ne ei saa pysäyttää noi vaan niin ku suomessa, et ne puhalluttaa tai tarkistaa kortin, niin sit ne pysäyttää tommosistaki syistä et pääsee sit tarkastaa kortin ja puhalluttamaan. Ja sit se poliisi heti kysy et onhan kaikki 21. Jos joku meistä ei ois ollu ja ne ois epäilly et ollaan joutu, puhalluttaa ne ei kuitenkaa saa, niin sitte ois tullu sakkoja. Ei ne meidän papereita kysyny ku sanottiin et ollaan 21.

Lauantaina oli vanhimmalla pojalla hänen kaverin synttärit. Mää menin sitte mukaan viemään ja hakemaan, et jos oltas törmätty siihen äitiin, jolla on ne hevoset tossa melkeen naapurissa. Ei kuitenkaa törmätty ku tää hänen poika kulki jonkun toisen kyydillä. Typerää. Ihan turhaa olin siellä tyrkyllä. Sit myöhemmin iltapäivällä mentiin koko perhe puolen tunnin matkan päähän yhden suomalaisen 8 vee synttäreille. Sinne oli kutsuttu muitaki suomalaisia perheitä. Ne oli sellaisessa pomppulinna paikassa et lapset sai eka hyppiä siellä niissä linnoissa ja sitte mentiin kaikki syömään pitsaa ja kakkua. Lopuksi synttärisankari aukasi lahjat ja sit siellä oli sen firman työntekijä, joka kirjotti ylös et mitä se sai ja keltä ku täällä amerikassa on tapana kirjottaa sellanen kiitos -kortti, jossa kiitetään just siitä lahjasta, jonka sai tältä vieraalta. Just, kaikkee sitä kuulee. Synttäreitten jälkeen tultiin vähäksi aikaa kotiin ja sit lähdettiin mummille ja ukille. Siellä oli koko suku paikalla, joten otettiin sitte perhekuvia. Mää toimin kuvaajana ku mää nyt en millää tavalla kuulu sukuun. Hyviä kuvia saatinki aikaan. Toiset rupesi syömään, niin mää lähin sitte espanjalaisen kanssa ajamaan downtowniin. Oli nimittäin kahdeksaksi kutsunu mun kavereita syömään ja juhlimaan mun synttäreitä. Paikalle ei kuitenkaa päässy ku tää espanjalainen ja sitte puolalainen. Ainaki 4 mun kaveria, joita olin pyytäny joutu olee töissä sillon illalla ja sitte pari tyyppiä oli Chicagossa. No, ei se mitää. Meillä oli kuitenki tosi kivaa kolmestaanki. Sen jälkeen espanjalainen lähti omille teilleen ja me tultiin puolalaisen kanssa meille. Hän oli ekaa kertaa meillä, joten esittelin talon. Sit joku kaks tuntia istuttiin mun huoneessa ja jouruttiin. Sit hän lähti joskus puolen yön aikaan ajamaan kotiin ja mää juttelin vähän aikaa hostäitin kanssa ja menin nukkumaan. Eka oli suunnitelmissa mennä baariin, mut ei mua kyllä haitannu vaikka ei menty. Olin perjantaina ja se on ihan riittävästi mulle. Selvispähä aikasemmin nukkumaan ja ei menny sitte koko sunnuntai siinä että nukku.

Sunnuntaina soittelin suomeen ja treenasin kakkukurssille mun ruusuja. Kyllä se ehkä siitä pikkuhiljaa kehittyy. Viiden aikoihin lähdettiin koko perhe tohon ihan lähelle illalliselle yhden suomalaisen mummon luokse. Illallisen tarkoituksena oli juhlistaa suomen itsenäisyyttä. Eilenhän se itsenäisyyspäivä tais tosiaan suomessa olla. Siellä oli tosi paljon vanhempaa väkee, mut suomalaisia kaikki. Ruoka oli tosi hyvää ja saatiin vielä Fazerin sinistäki siellä. Nam! :) Ja juttelin vaikka ja kenen kanssa vanhoja asioita. Tai no, en mää niistä osaa jutella mut osaan sujuvasti kuunnella. Musta seuraavaksi nuorin oli tää meidän vanhin ja sitte musta seuraavaksi vanhin varmaan mun hostäiti. Kivaa oli kuitenki. Hyvä porukka ja kaikki tuli kyselee et sääkö oot se uus au pairi tai sitte ne sano et sääkö et se joka pelaa sitä jääkiekkoo. Meillä nimittäin on välillä tuomarina suomalainen siellä pelissä ja oon hänen kanssaan jutellut ja hän oli illallisellaki, joten moni kyllä tiesi, että pelaan jääkiekkoa. Illallisen jälkeen oli tarkotus lähtä parin kaverin kanssa kattoo yhtä uutta jouluaiheista komediaa, joka on tullu leffateattereihin viime viikolla. Mulla vaan meni sitte sen verran myöhään, ettei enää jaksettu. Kuitenki työpäivä jokaisella maanantaina. Ja se nyt on ihan uus joululeffa, joten pyörii varmasti joulun yli teattereissa, joten voitas sit vaikka mennä mun poikaystävän kanssa kattoo se. Haluan nimittäin nähdä sen. Mitäs sanot M?

Ainii, ku tulin perjantaina kotiin jääkiekosta ja tulin mun huoneeseen, niin piti vähän aikaa kattoo suu auki, et mitä ihmettä. Mun hyllylle, jossa on mun CD soitin oli ilmestyny kaks sukkaa roikkumaan. Toisessa oli A -kirjain ja toisessa M. Piti vähän aikaa kelata et mitä hemmettiä noilla tehdään. Sit tajusin et ne on joulusukat mulle ja mun poikaystävälle. Ne ei nimittäin oo mitenkää kuvioiutu jouluteemalla, vaan ne on vaan yks väriset (sininen ja vihree), joissa on sitte nimikirjain. Vähän mahtavaa. :) Mun hostäiti oli käyny ostamassa meille sellaset. Tosi ihanaa.

Ens viikolle mulla on yks iso tavote. Mun luistimet on ihan pakko saada teroitettua. Olivat kyllä niin tylsää kamaa perjantaina pelissä, et ens perjantaina en kyllä niitten kans suostu menemään peliin. Täytyy vaan enste keksiä et missä ne teroitetaan. Kyselin jo vähän tältä meidän tuomarilta siellä illallisella. 4 talaa suunnilleen maksaa terotus, et ei paha.